Suomalaisten sanavarasto on romahtanut - lapset eivät edes enää tiedä mikä on oja

Minun kasiluokkalaiseni eivät tunnistaneet sanoja pato ja karja. Ihan kantasuomalaisia.

T opettaja

Vierailija kirjoitti:

Tässä ilmiössä minua ihan oikeasti kummastuttaa se, että me ainakin opittiin kaikenlaisia vanhoja ja vanhahtavia sanoja ja sanontoja melkein osmoosin lailla, vaikka ne eivät olleet relevantteja juuri minun kapeassa elämänkokemuksessani 90-luvun lapsena. Alakouluikäisenä hyvin harvasta sanasta piti erikseen kysyä ja opetella, mitä se tarkoittaa. Konteksti kertoi jo paljon.

Itse olin kova lukemaan, mutta tuolloin nekin lapset, jotka olivat laiskoja lukemaan ja opiskelemaan, käyttivät monipuolista kieltä verrattuna nykyiseen.

Miksi tämä osmoosin kaltainen oppiminen on loppunut nykylapsilla? Miksi kaikki pitää selittää? Tästä olisin eniten huolissani, sillä valtaosa kaikesta oppimisesta, ja eritoten esim. vieraiden kielien omaksumisesta, ei ole mitään ulkoaopettelua vaan tapahtuu melkeinpä alitajuisesti.

Tämä osmoosiksi nimittämäsi ilmiö oli ihan vain kielelle altistumista. Kaikki kohkaavat lukemisesta, mutta paljon vakavampaa on se, että suuri osa lapsista ei altistu juttelulle vanhempien kanssa edes kuuntelijana. Nykyisin monissa perheissä kaikki ovat omilla ruuduillaan. Yhdessä ei tehdä välttämättä mitään, kuten syödä. 

Lapset ja teinit voivat olla somessa esimerkiksi 12 tuntia päivässä. Se on 12 tuntia poissa keskustelusta, unesta, liikkumisesta. 

Käydyt keskustelut ovat hyvin lyhyitä ja käsittelevät esimerkiksi sitä, mitä einestä kaapissa on. 

Koulun käytävillä huomaa senkin, että edes ikätovereiden kanssa ei jutella. Istutaan vierekkäin puhelimilla. Pojat painivat ja kohkaavat ehkä senkin takia, kun ei ole keinoja tehdä jotain muuta kuten puhella.

Somen kieli on lyhyiden videoiden yksinkertainen englanti. Se ei voi korvata kunnollista monenkeskistä keskustelua äidinkielellä. 

Hyväosaiset vanhemmat ehkä vievät lapsen kalliiseen harrastukseen, jossa tämä on yksi ryhmästä ja jää sielläkin vaille merkityksellistä keskustelua. Lapsi voisi hyötyä enemmän esimerkiksi puhelittomasta metsäretkestä, jonka aikana juteltaisiin ympäröivästä maailmasta. Ehkä nähtäisiin myös oja.

T. Yläkoulun opettaja