Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisten sanavarasto on romahtanut - lapset eivät edes enää tiedä mikä on oja
09.09.2026 |
Suomen kielen kuihtuminen kiihtyy, yhä useampi suomen kielen sana on jopa suomea natiivina äidinkielenä puhuvalle vieras ja tuntematon. Opettajien mukaan kyseessä on kriisi.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hirvea-havainto-suomalaislasten-san…
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Oja paikka jonka pohjalle muutetaan kun jäädään työttömäksi.
Siis synonyymi veneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Luontosanaston romahdukseen lienee syynä se että lapset eivät enää käy lomilla mummolassa maaseudulla yhtä paljon kuin ennen? Minä ja sisarukseni opimme lapsena luontosanastoa niin että kuulimme maalla asuvien isovanhempiemme puhuvan arkisista asioista, ja ne liittyivät paljolti ympäröivään luontoon, eläimistöön ja mm. läheisen maatilan peltotöihin. Mummolassa vietettiin niin kesälomia kuin hiihtolomia.
Tämä muutos suomalaisessa elämänmenossa on yksi kaikkein surullisimmista. Sillä on kauaskantoiset seuraukset muuhunkin kuin sanavarastoon.
Tämä! Ja lisäksi luin lapsena (70-luku) tosi paljon kirjoja. Koulussakin (kyläkoululla oli oma pieni kirjasto) piti olla ns. pulpettikirja: kun koe tai tehtävät oli tehty, piti lukea pulpettikirjaa (ja olla hiljaa ts. antaa toisille työrauha) kunnes luokkatoveritkin saivat tehtävänsä tehtyä.
No, ei ollut silloin kännyköitä ym. älylaitteita, joten lukeminen oli yksi ajanviete kotonakin. Aku Ankasta opin lukemaan 6-vuotiaana, ennen koulua, eikä sitä sen kummemmin vanhemmat opettaneet: lapsen loputon kyselytulva edelsi lukemaan oppimista: miten kirjoitetaan äiti, mummo, isä, oma nimi jne.
Oi noita aikoja :)
Itsekin 70-luvun lapsi ja edelleen muistissa, kuinka ihanaa oli kirjastosta tultua avata kassi ja kaataa kaikki ihanuudet lattialle. Läksyjen kanssa kiirehdin, jotta pääsin ahmimaan kirjoja. Mielikuvitus sai ravintoa ja kyllähän siinä sanavarastokin kehittyi.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut tuon eräästä sukulaislapsesta, joka kysyy koko ajan, että mitä mikäkin sana tarkoittaa.
Lukeminen on tainnut vähentyä.
Mutta onhan hyvä, että hän sentään kysyy.
Älä torppaa hänen kyselyjään tai väheksy. Uteliaisuudesta oppi lähtee, sitä ei saa tukahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ojahan on vähän puroa pienempi, mutta noroa isompi.
Itse asiassa ero on siinä, että oja on ihmisen tekemä, nuo toiset luonnon muovaamia
Noron synonyymi on ripuli.
Ripuli tulee useimmiten monen muun syyn kuin noron takia.
Noron vedestä melko varmasti saa ripulin. Ei välttämättä noroa, ellei virusta ole siinä norossa. Huonolla tuurilla noroa sairastava on ripuloinut noroon yläjuoksulla.
Tämä skenaario on erittäin todennäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedättekö, mikä ero on norolla, purolla ja ojalla? Ei taida täysin yksiselitteistä vastausta olla, sillä kartoilla on paljon ojia, jotka ovat luonnon muodostamia pieniä jokia, tai sitten kaivettuja."
Ei noihin olekaan mitään yksiselitteistä vastausta. Sanoilla ei ole mitään kiinteää merkitystä, vaan ihmiset käyttävät sanoja (ja kieltä) hyvin luovasti.
Sanojen metkitystä ei päätetä missään virastossa, vaan merkitys tulee siitä, miten ja missä tilanteissa ihmiset niitä käyttävät.
Jos esim. riittävän moni suomea äidinkielenään puhuva käyttää oja-sanaa purosta puhuttaessa, niin sitten oja-sana tarkoittaa myös puroa. Eikä siitä voi valittaa mihinkään.
Itse ainakin voisin kuvitella joissain tilanteissa sanovani puroa ojaksi. Jos esim. talon lähellä kulkisi joku pieni luonnon muodostama puro, niin saattaisin aivan hyvin kutsua sitä ojaksi. Luultavasti en sanoisi esim. metsäpuroa ojaksi.
No jos ojan ja puron eroa mietitään niin mielestäni puro on luonnon muodostelma ja oja ihmisen kaivama. Saa olla eri mieltä.
Saattaa aika usein ollakin. Mutta ei ehkä aina. Tässä tulee torstain tietovisa!
Oletetaan, että kaikki alla olevat purot ovat luonnon muodostamia. Sanoisitko kaikkia puroja puroiksi?
Puro 1: Kapea ja matala uoma, jossa virtaa kirkasta vettä
Puro 2: Kapea ja matala uoma, jossa virtaa kuraista vettä
Puro 3: Kapea ja matala uoma, jossa virtaa kuraista vettä. Lisäksi heinäkuun helteillä uoma kuivuu, eikä siinä virtaa pariin viikkoon mitään
Minun vastaukseni:
Puro 1: puro
Puro 2: oja
Puro 3: oja
Puro kolme on noro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aineenopettaja lukiossa ja yläkoulussa. Suomenkielisten oppilaiden (ihan kantasuomalaisten) sanavarasto on umpisurkea nykyään. Muutos 20v takaiseen on järkyttävä.
Teineille tuntemattomia sanoja nykyään ovat esim: hahmotella, penger, uoma, laiduntaa, ilmentyä, törmä, lahti, varsi, salmi…
Oppilaat eivät tämän takia ymmärrä luettua tekstiä, esim tehtävänanto kokeessa: ”Hahmottele paperille kuva eläinsolusta”, oli liikaa ihan suomenkieliselle opiskelijalle. Samaten ”Kuvaile metsäekosysteemin kehitystä.” Verbi ”kuvailla” oli siis tuntematon.
Tulee joskus aivan epätoivoinen olo näiden kanssa. Ennen riitti kun selitin minkälaisia vaiheita joen varrella on. Nykyään pitää selittää jokaiseen vaiheeseen liittyvät sanat erikseen (uoma, penger, rantatörmä, puro, jokisuisto…) kuin elävä sanakirja.
Eivät nämä sitten ymmärrä sitä opetettavaa kokonaisuutta ollenkaan, kun puolet lauseen sanoista on heille tuntemattomia ja vaikka selitän ne, niin jäävät sanoihin jumiin ja kokonaisuus menee ohi.
LUKEKAA VANHEMMAT KOTONA LAPSILLENNE!
Ja sitten kun oppivat lukemaan, rajoittakaa ruutuaikaa ja viekää lapset kirjastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedättekö, mikä ero on norolla, purolla ja ojalla? Ei taida täysin yksiselitteistä vastausta olla, sillä kartoilla on paljon ojia, jotka ovat luonnon muodostamia pieniä jokia, tai sitten kaivettuja."
Ei noihin olekaan mitään yksiselitteistä vastausta. Sanoilla ei ole mitään kiinteää merkitystä, vaan ihmiset käyttävät sanoja (ja kieltä) hyvin luovasti.
Sanojen metkitystä ei päätetä missään virastossa, vaan merkitys tulee siitä, miten ja missä tilanteissa ihmiset niitä käyttävät.
Jos esim. riittävän moni suomea äidinkielenään puhuva käyttää oja-sanaa purosta puhuttaessa, niin sitten oja-sana tarkoittaa myös puroa. Eikä siitä voi valittaa mihinkään.
Itse ainakin voisin kuvitella joissain tilanteissa sanovani puroa ojaksi. Jos esim. talon lähellä kulkisi joku pieni luonnon muodostama puro, niin saattaisin aivan hyvin kutsua sitä ojaksi. Luultavasti en sanoisi esim. metsäpuroa ojaksi.
No jos ojan ja puron eroa mietitään niin mielestäni puro on luonnon muodostelma ja oja ihmisen kaivama. Saa olla eri mieltä.
Tuo on vain maantieteelliseen kieleen sovittu määritelmä. Suuri osa Suomen puroista on nimeltään ojia.
Suurin osa "hyötykäytössä" olevista "ojista" on rakennettu vuosikymmeniä sitten salaojina maan alle eli noin metrin syvyydessä putki.ja.maa hyöty käytössä.
ja nuo purot ovat usein vanhoja ojan pohjia, mutta ei oikeita ojia,.mitä ojilla tarkoitetaan ja vaaditaan.
Puro ei kylläkään ole mikään vanhan ojan pohja. Puro on luonnontilainen uoma, oja kaivettu uoma. Eri puolilla Suomea saattaa merkitykset vaihdella, esim. vihta/vasta, lehmä/itikka.
Etkö koskaan ole nähnyt maastokarttaa? Vilkaise joskus ja ihmettele, kuinka valtavasti suomalaiset ovat jaksaneet kaivaa kauan sitten nimettyjä ojia. Suo, kuokka ja Jussi -sanayhdistelmä saa aivan uuden merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaani ovat kotimaista tuotantoa. Silti heillä on vaikeuksia ihan tavallisissa sanoissa. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä tarkoittaa runko, suurempi kuin, tyvi, silmu, ilmenee, taimi, kaarre, kuutio jne.
Käymme tunneilla aina läpi uudet käsitteet. Nykyään pitäisi olla aikaa myös niiden ympärillä olevien sanojen opettamiseen.
Mun lapsi kirjoitti laudaturin äikästä eikä se 18-vuotiaana tiennyt mikä on silmu 🙄
No empä olisi tiennyt itsekään ja olen 27. Luulin että se on joku silmukkatyyppinen juttu esim. ketjun osa pyörässä mutta tekoäly osasi informoida että liittyykin kasveihin. Tieto on nykyisin niin helposti saatavilla että tarvitseeko edes kaikkea ulkoa osatakaan?
No silmu nyt on aika perussanastoa, kun joka talon ja mökin pihassa kasvaa (lehti)puita ja pensaita. Tai no ehkä ei Helsingin keskustan betoniviidakossa, en tiedä, kun en asu siellä.
Exä kehui aikoinaan ettei ole lukenut yhtäkään kirjaa (siis romaania, edes koulussa) mutta se olikin ihan ääliö lopulta.
Sen kyllä huomaa. Tutun kantasuomalaiset lapset istuvat tuntikaupalla kännykkä kädessä ja sokeltavat pelaamistaan peleistä englanniksi, hädin tuskin muutama verbi mukana suomeksi ja nekin taivutettuina väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sinänsä (kantis)lapsia haukkua osaamattomaksi, koska jos lapsi ei tiedä mikä on oja, niin ei silloin sitä ole aikuinen kertonut. Olen lukemattomat kerrat todistanut miten esim kaupassa taapero on kärryissä tabletin kanssa. Oma lapsi oppi katsomaan tv:tä ja tablettia vasta kolmevuotiaana ja silloinkin pidin ruutuajasta kiinni ja jos niiden sammuttaminen aiheuttaa tuskaa, niin vähintään pari päivää pidetään taukoa kaikist laitteista. Lapsi valitseekin ennemmin ulkoilun kuin tabletin edelleen eskari ikäisenä.
Sama, telkkarissa ei edes ole antennijohtoa (koska ei sieltä tule mitään järkevää). Katsotaan se mitä katsotaan Yle Areenasta, youtubesta ja maksullisilta suoratoistopalveluilta. Lapsi täyttää piakkoin neljä. Ei katso telkkaria läheskään päivittäin ja tablettia en ole antanut käyttää ollenkaan. Kännykästäni on saanut katsoa muumeja, jos olen hoitanut kipeää lasta kotona ja on ollut aivan pakko tehdä jokin työasia välissä. Jos on ollut tilanne, että lapsi on katsonut töideni takia useamman muumijakson peräkkäin, menee loppupäivä kiukuttelun ja hölmöilyn parissa, eli liian pitkä aika ruudun kanssa ei selvästikään tee hyvää. Puolisoni yrittää ravintoloissa tunkea lapselle odottelun ajaksi aina ruudun eteen, että lapsi odottaisi hiljaa ja nätisti ja aikuiset saisi olla rauhassa. Minä ennemmin piirtelen lapsen kanssa, keskustelen tai teen jotain muuta. Ei ole todellakaan hyvä opettaa, että odotteluaika täytetään ruudun katsomisella.
Mutta tässäkin on yleisesti suomalaisilla peiliin katsomisen paikka. Lapsista ei saisi julkisilla paikoilla kuulua pihaustakaan ja lasten pitäisi istua äänettömästi hiljaa paikallaan. Ja näiden paineiden takia monet vanhemmat valitsevat sen, että lykkäävät ruudun lapselle käteen odottelun ajaksi, ettei lapsi vain häiritsisi muita.Julkisilla paikoilla käyttäytyminen on täysin kasvatuksesta kiinni. Eikä siihen pitäisi tarvita mitään teknisiä laitteita. Miksi esimerkiksi 80-luvulla lapset osasivat käyttäytyä pääsääntöisesti kiltisti ja rauhallisesti julkisilla paikoilla?
Kukahan sisäministerimme on kasvattanut, kun ei osaa käyttäytyä julkisella paikalla? Oliko kovin korrektia käytöstä Mari Rantaselta möläyttää iltauutisissa "Vituttaa". Oikein wt-tyylin ministeriviestintää. Mitä me täällä nuoria ja lapsia ihmettelemme, kun ministerinkin sanavarasto on kuin koulupudokkaan teinipojan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ojahan on vähän puroa pienempi, mutta noroa isompi.
Itse asiassa ero on siinä, että oja on ihmisen tekemä, nuo toiset luonnon muovaamia
Monella joella ja purolla on myös pieniä laskuojia. Miten selität tuon? Luonnon muovaamia nekin ovat.
Tämä menee vähän saivarteluksi, mutta puron laskuoja on eri asia kuin oja
Ja vielä monimutkaisemmaksi asia menee murteissa. Länsimurteissa oja tarkoittaa samaa kuin puro. Siksi kartat on täynnä oja-loppuisia nimiä ja ne on luonnonmuodostamia vesistöjä, ei ihmisen tekemiä.
Jep. Turussa Aurajokeen laskee mm. Kuninkoja (aiemmin Kuninkaanoja), Topinoja, Mätäoja ja Jaaninoja. Ne ovat puroja tai noroja.
Vai pitäisikö sanoa luoma :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa on otettu sana esimerkiksi, kun näin seitsemänkymppisenäkin mietin, milloin olen nähnyt viimeiksi omin silmin oikean ojan.
Miten lapset ja edes aikuiset tietävät sellaista, mitä ei omin silmin näe, vaan piilotettu eikä ole arkipäivää, ellei siitä erikseen opeteta.
Ojat on jo vuosikymmeniä sitten kadonneet ja korvattu niin maataloudessa, teiden ja rakennustekniikassa salaojituksella, putki metrin syvyydessä maan alla.
Miksi lasten lukemista mitataan aina mitä ihmeellisimmillä sanoilla vai onko tarkostuskin vain syyllistää vanhempia ja piilohaukkua lapsia tyhmäksi.
Mikäpä sinun mielestäsi on ravioja? Kuljetko sinäkin pelkkiä kaupungin katuja, et ikinä joudu millekään alueelle, missä on esimerkiksi viherkaistaleella erotettu kevyen liikenteen väylä? Luulen, että olet joko sokea tai sitten kuljet muuten laput silmilläsi.
Olen asunut täällä jumalan selän takana maalla ikäni ja miksi penger on viherkaitaleen ja tien välissä, johtuu lähes poikkeuksetta sivutiestä, joka on tehty jälkikäteen ja asennettu halkaisijaltaan n. 30-40 cm rumpu. Ei teiden varsilla mitään ojia ole, vaan tarvittaessa ne on kestettävä auton painon.
Maallakin näkee vain vanhoja ojia, joita kukaan ei hoida ja kasvaa heinää, jotka nekin on salaijitettu.
Onko tien piennar tuttu? Oja on se matala osa pientareen takana, johon tieltä virtaa vesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Luontosanaston romahdukseen lienee syynä se että lapset eivät enää käy lomilla mummolassa maaseudulla yhtä paljon kuin ennen? Minä ja sisarukseni opimme lapsena luontosanastoa niin että kuulimme maalla asuvien isovanhempiemme puhuvan arkisista asioista, ja ne liittyivät paljolti ympäröivään luontoon, eläimistöön ja mm. läheisen maatilan peltotöihin. Mummolassa vietettiin niin kesälomia kuin hiihtolomia.
Tämä muutos suomalaisessa elämänmenossa on yksi kaikkein surullisimmista. Sillä on kauaskantoiset seuraukset muuhunkin kuin sanavarastoon.
Tämä! Ja lisäksi luin lapsena (70-luku) tosi paljon kirjoja. Koulussakin (kyläkoululla oli oma pieni kirjasto) piti olla ns. pulpettikirja: kun koe tai tehtävät oli tehty, piti lukea pulpettikirjaa (ja olla hiljaa ts. antaa toisille työrauha) kunnes luokkatoveritkin saivat tehtävänsä tehtyä.
No, ei ollut silloin kännyköitä ym. älylaitteita, joten lukeminen oli yksi ajanviete kotonakin. Aku Ankasta opin lukemaan 6-vuotiaana, ennen koulua, eikä sitä sen kummemmin vanhemmat opettaneet: lapsen loputon kyselytulva edelsi lukemaan oppimista: miten kirjoitetaan äiti, mummo, isä, oma nimi jne.
Oi noita aikoja :)
Itsekin 70-luvun lapsi ja edelleen muistissa, kuinka ihanaa oli kirjastosta tultua avata kassi ja kaataa kaikki ihanuudet lattialle. Läksyjen kanssa kiirehdin, jotta pääsin ahmimaan kirjoja. Mielikuvitus sai ravintoa ja kyllähän siinä sanavarastokin kehittyi.
80-luvun lapsi täällä, vaikka meillä oli jo tv-sarjat ja videopelit niin lukeminen oli isossa osassa ainakin omissa piireissä. Kirjoja kannettiin kirjastosta ja niitä sai usein lahjaksi, aina oli kirja mukana matkalukemisena ja niistä juteltiin myös välkällä. Muistan kaiholla lähikirjastoa ja sen tunnelmaa syksyisin kun sinne meni lukemaan sarjakuvalehtiä ja katsomaan mitä kivaa hyllyistä löytyisi mukaan.
Nyt tuntuu oudolta kun saman ikäiset lapset ovat vain somessa katsomassa videoita ja tarvitsevat jatkuvaa ärsyketulvaa etteivät tylsisty. Kirjoja ei oikein jakseta lukea ja sanavarasto on huonompi kuin omalla ikäluokallani.
Ihmiskunta tyhmistyy. Vai onko se tarkoituskin? Onko siinä se pohjimmainen ongelma joka johtaa romahdukseen?
Nyt sitten vielä tekoäly tulee ja siitä hihkutaan miten hienoa on kun ei ihmisiä tarvita kohta enää mihinkään eikä varsinkaan kirjoittamaan kirjoja tai tekemään mitään muutakaan luovaa tai ajattelua vaativaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaani ovat kotimaista tuotantoa. Silti heillä on vaikeuksia ihan tavallisissa sanoissa. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä tarkoittaa runko, suurempi kuin, tyvi, silmu, ilmenee, taimi, kaarre, kuutio jne.
Käymme tunneilla aina läpi uudet käsitteet. Nykyään pitäisi olla aikaa myös niiden ympärillä olevien sanojen opettamiseen.
Mun lapsi kirjoitti laudaturin äikästä eikä se 18-vuotiaana tiennyt mikä on silmu 🙄
No empä olisi tiennyt itsekään ja olen 27. Luulin että se on joku silmukkatyyppinen juttu esim. ketjun osa pyörässä mutta tekoäly osasi informoida että liittyykin kasveihin. Tieto on nykyisin niin helposti saatavilla että tarvitseeko edes kaikkea ulkoa osatakaan?
No silmu nyt on aika perussanastoa, kun joka talon ja mökin pihassa kasvaa (lehti)puita ja pensaita. Tai no ehkä ei Helsingin keskustan betoniviidakossa, en tiedä, kun en asu siellä.
Exä kehui aikoinaan ettei ole lukenut yhtäkään kirjaa (siis romaania, edes koulussa) mutta se olikin ihan ääliö lopulta.
Keskustan betoniviidakossa on kyllä silmuja, paljonkin. Mutta ei nykynuoria edes kiinnosta tietää mistään mitään jos se ei liity johonkin mikä liittyy tiktokiin. Joskus hämmästyin sitä miten jopa ”woke”-nuorilla on todella hatarat yleistiedot yhtään mistään. Vegaanit eivät tiedä kauheasti luonnosta jne. Huono sanavarasto liittyy myös huonoon tietämykseen kaikesta, luonnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen aineenopettaja lukiossa ja yläkoulussa. Suomenkielisten oppilaiden (ihan kantasuomalaisten) sanavarasto on umpisurkea nykyään. Muutos 20v takaiseen on järkyttävä.
Teineille tuntemattomia sanoja nykyään ovat esim: hahmotella, penger, uoma, laiduntaa, ilmentyä, törmä, lahti, varsi, salmi…
Oppilaat eivät tämän takia ymmärrä luettua tekstiä, esim tehtävänanto kokeessa: ”Hahmottele paperille kuva eläinsolusta”, oli liikaa ihan suomenkieliselle opiskelijalle. Samaten ”Kuvaile metsäekosysteemin kehitystä.” Verbi ”kuvailla” oli siis tuntematon.
Tulee joskus aivan epätoivoinen olo näiden kanssa. Ennen riitti kun selitin minkälaisia vaiheita joen varrella on. Nykyään pitää selittää jokaiseen vaiheeseen liittyvät sanat erikseen (uoma, penger, rantatörmä, puro, jokisuisto…) kuin elävä sanakirja.
Eivät nämä sitten ymmärrä sitä opetettavaa kokonaisuutta ollenkaan, kun puolet lauseen sanoista on heille tuntemattomia ja vaikka selitän ne, niin jäävät sanoihin jumiin ja kokonaisuus menee ohi.
LUKEKAA VANHEMMAT KOTONA LAPSILLENNE!
Kauheeta! Tosin ei kai ihme kun missä ne mitään enää oppisivatkaan kun lukeminen on vähentynyt ja kommunikaatio muutenkin yksinkertaisempaa kuin ennen.
Nykyään on nuorille olemassa helpotettuja kirjoja jotta lukeminen olisi helpompaa. Karttuuko sanavarasto niistä yhtään vai onko niitä helpotettu niin ettei vain tule vastaan liian vaikeita sanoja?
Jos tämä jatkuu tällaisena ihmisten kommunikaatio on kohta kuin jossain esihistoriassa…
Itseäni harmitti kun keskustelin kerran itseäni nuorempien kanssa - jotka totta kai pitivät itseään fiksumpina ja tiedostavampina kuin meitä aiempia sukupolvia - ja kävi ilmi että normaali kommunikaatio oli lähes mahdotonta koska eivät ymmärtäneet lauseiden sisältöä ja tulkitsivat kaiken jotenkin pieleen. Sen lisäksi heillä oli todella ohkaiset yleistiedot lähes kaikesta.
Jotenkin masentava ajatus että kirjat joita itse luki skidinä olisivat nykyisille teineille liian vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin masentava ajatus että kirjat joita itse luki skidinä olisivat nykyisille teineille liian vaikeita.
Tarkennuksena, luin siis vanhojakin kirjoja, esim Anni Polva, Viisikot ym jotka oli julkaistu kauan ennen kuin synnyin. Mutta ei ollut mitään vaikeuksia vaikka kirjojen maailma ja sanat olivat vähän erilaisia kuin silloisissa nykykirjoissa.
Ja Akkarit vaikuttivat varmasti myös, erityisesti Aku Ankka-lehdessä oli rikasta kieltä josta omaksui paljon.
Silloin ei ainakaan harrastettu sitä että kirjan pitää olla kieleltään helppo ja eikä edes julkaisuajankohdaltaan mahdollisimman uusi että lapsi tai erityisesti nuori voi siitä kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tiedättekö, mikä ero on norolla, purolla ja ojalla? Ei taida täysin yksiselitteistä vastausta olla, sillä kartoilla on paljon ojia, jotka ovat luonnon muodostamia pieniä jokia, tai sitten kaivettuja."
Ei noihin olekaan mitään yksiselitteistä vastausta. Sanoilla ei ole mitään kiinteää merkitystä, vaan ihmiset käyttävät sanoja (ja kieltä) hyvin luovasti.
Sanojen metkitystä ei päätetä missään virastossa, vaan merkitys tulee siitä, miten ja missä tilanteissa ihmiset niitä käyttävät.
Jos esim. riittävän moni suomea äidinkielenään puhuva käyttää oja-sanaa purosta puhuttaessa, niin sitten oja-sana tarkoittaa myös puroa. Eikä siitä voi valittaa mihinkään.
Itse ainakin voisin kuvitella joissain tilanteissa sanovani puroa ojaksi. Jos esim. talon lähellä kulkisi joku pieni luonnon muodostama puro, niin saattaisin aivan hyvin kutsua sitä ojaksi. Luultavasti en sanoisi esim. metsäpuroa ojaksi.
No jos ojan ja puron eroa mietitään niin mielestäni puro on luonnon muodostelma ja oja ihmisen kaivama. Saa olla eri mieltä.
Saattaa aika usein ollakin. Mutta ei ehkä aina. Tässä tulee torstain tietovisa!
Oletetaan, että kaikki alla olevat purot ovat luonnon muodostamia. Sanoisitko kaikkia puroja puroiksi?
Puro 1: Kapea ja matala uoma, jossa virtaa kirkasta vettä
Puro 2: Kapea ja matala uoma, jossa virtaa kuraista vettä
Puro 3: Kapea ja matala uoma, jossa virtaa kuraista vettä. Lisäksi heinäkuun helteillä uoma kuivuu, eikä siinä virtaa pariin viikkoon mitään
Minun vastaukseni:
Puro 1: puro
Puro 2: oja
Puro 3: oja
Puro
Puro
Noro
Nykyisten parikymppisen miesten keskustelu on luokkaa ”bro wallah legit bämä roman empire sigma yapper” naisillakin on haasteita tiettyjen sanojen ymmärtämisessä, mutta keskimäärin heidän omasta puheestaan saan kyllä selvää.
Terveisiä yliopistolta
Alue: Aihe vapaa
Älä hiilly, bro. Ota rela ja lue kirjaa, bro.