Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Autismidiagnosointi mennyt överiksi?
08.09.2026 |
Laitoinpa mahdollisimman neutraalin otsikon.
Mutta siis, onko teistäkin tuo autismi-tms diagnosointi mennyt överiksi? Ittellä sitä epäiltiin ollessani lapsi 2010-luvulla mm. koska olen ujo ja tyypit kiusasivat mua! Ja ei mikään naapurin Maija tai Matti vaan ihan koulutuksen käynyt lastenneurologi tms (ammattinimikkeistä olen pihalla, sori!) Ja omassa suvussa jos kaikki tutkittais, varmaan 99% sais sen diagnosin. Vaan ei tietääkseni kukaan ole saanut. Ja nykyisin enemmän kuulee et on "AUDHD"/"AUDD" (Autismi+Adhd/Add).
Ja epäiltiinpä mulla fragilex-syndromaakin ( olen nainen). Testejä ei tehneet koska sen nyt tajusi ettei sitä ole jo varmaan pikkulapsikin. Mutta tämähän ei nyt liity otsikoitavaan aiheeseen vaan se että onko diagnosoinnit teistä mennyt överiksi?
Kommentit (346)
Jotkut vanhemmat haluavat lapselle diagnoosin juuri ennen täysi- ikää. Miksi? Siksi että lapsi ei pääse elämään omaan elämäänsä vaan on "jalkapannassa" vanhempansa kanssa liian pitkään. Lapsen elämä jää elämättä, homehtuu lapsuuden kotiinsa jatkuvan valvonnan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tieto lisääntyy.
Ennen vanhaanhan ei ollut olemassa ADHD:ta, autismia, allergioita, keliakiaa...
Keliakia nyt sentään on ollut olemassa, ei ole mikään liiallisen ruudun tuijottamisen aiheuttama levottomuus :D
Ihan yhtälailla ADHD ja autismikin on olleet aina olemassa. Ei sitä poista mihinkään se, että nykyaika voi aiheuttaa ihmisille keskittymisvaikeuksia, jotka ei oo synnynnäisiä.
Pointti on varmaan se, että jos et voi keskittyä johonkin tuntia, kun olet tuijottanut puoli nuoruuttasi pätkävideoita, se ei tarkoita, että sinulla on ADHD. Jos joskus et muista, mitä lähdit eri huoneesta hakemaan, ei tarkoita sitä myöskään. Näitä piirteitä on kaikilla ja kaikki ei ole autisteja. Nykyään vain moni itsediagnosoi itsellensä autismin ja se on haitaksi niille, keillä se oikeasti on. Autismi ei parane. Jos pätkävideoiden seurassa kasvanut lopettaa niiden katselun, keskittyminen paranee. Autismi ei "korjaannut". Itseaiheutetut ongelmat voi poistaa.
Tytön kaveri on itsediagnosoinut olevansa autismin kirjolla ja hällä on selvä ADHD mielestään, eikä sen vuoksi voi tehdä milloin mitäkin. Sanoin, että kokeilepa 2 kuukautta ilman tiktokia ja energiajuomia, että huomaatko muutosta. Minä huomaan hänessä ihan silmissäni sen eron, mikä tulee ekan energiajuoman jälkeen. Mutta on kivempi olla muotidiagnosoitu, etenkin itsediagnosoitu.
On kyllä ni iii n ärsyttävää, miten sekoitat tekstiin adhd- oIreita ja autismia aina sen mukaan, mikä agendaasi tukee. Autismi on hyvin erityyppinen oireisto, eikä siihen liity keskittymiskyvyttömyyttä tai rauhattomuutta muuten kuin sietokyvyn romahtaessa liiallisten ärsykkeiden takia (meltdown tai burnout). Autisti tykkää nyhertää asioita itsekseen tuntikaupalla. Ei mene edes vessaan, eikä tule syömään. Autistinen henkilö ei perusta sekavista, maanisista pätkävideoista, koska ne ovat ärsyttäviä ja kuormittavia.
Ja kyllä, tiedän, että henkilöllä voi olla sekä adhd että autismi, mutta ei viitsitä tässä AUTISMI-ketjussa puhua adhd-ongelmista. Adhd-virhediagnosointia on taatusti enemmän kuin autismin.
Todella monella autismikirjolaisella on itse asiassa juuri burnout tai ptsd mikä aiheuttaa sitä keskittymiskyvyttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytöllä on add ja autismi. On syrjäänvetäytyvä koulussa, hiljainen ja yksinäinen. En edes jaksa kirjoittaa mitä kaikkea oireita on ollut taaperosta asti. Nyt yläasteella ongelma on omaan maailmaan sulkeituminen piirtelee vaan tunnilla eikä kuuntele opetusta. Ruokaa ei pysty syömään, rakenne saa oksentamaan. Kotona teen normaalia kotiruokaa enkä käytä valmisruokia ja koulussa kaikki on teollista tehdasruokaa. Vessassa ei voi käydä epäsiisteyden takia. Nämä ovat vain pieniä asioita mutta suuria lapselleni jonka esim liian kirkas valo vessassa saa voimaan pahoin.
Olisipa vaan kasvatuksesta kiinni niin olisin voinut ja voisin auttaa lastani.
Onko hänellä kuntoutusta, ja etenkin mietin, voiko ko pysyviin piirteisiin ja aistioireisiin edes kuntouttaa ettei se muuttuisi jonkin sorttiseksi väkivallaksi yksilön pysyviä piirteitä kohtaan?
Aistiyliherkkyyksiä ei juurikaan voi kuntouttaa, vaan niihin ennenminkin pyritään löytämään apukeinoja, kuten kuulokkeet hälyä vastaan, aurinkolasit kirkkaita valoja vastaan, vaatteiden pitäminen nurinpäin että saumat ei hankaa jne.
- eri
Ja kuntoutuksella kuormitusta opetellaan ennakoimaan/estämään ja ennenkaikkea laskemaan tietoisemmin. Jo se että voi käydä konsertissa ilman melttareita, on iso asia.
Autistin ei ole mikään pakko käydä konsertissa (kuulosuojaimet päässä, heh), jos ei halua. Ihme pakottamista normouteen. Vähän kuin kasvissyöjää pakotettaisiin vähän kerrallaan syömään eläinperäisiä ruokia. Ja sitten kehutaan(!), miten ei tullut oksureaktiota. Autisteilla on oikeus elää itselleen lajityypillistä elämää. Autisteille pitää antaa mahdollisuus elää autisteina kuormittamatta ja kiusaamatta heitä.
Olen aika varma että puolisoni äiti on autismin kirjolla. En ajatellut sanoa sitä hänelle, koska näkee asiat helposti hyvin mustavalkoisesti oikein tai väärin asteikolla, autismin kirjoa sekin, ja nimenomaan loukkaantuisi kovasti. Hän ei ajattelisi, että tämä selittäisi sen, miten kaikki lähipiirissä pitävät häntä vähän erikoisena ihmisinä, jolta ei odoteta ainakaan sosiaalisissa taidoissa ihan samaa kuin muilta. Suurin etu ajatuksessa on ollut se, että häntä on helpompi ymmärtää, enkä enää niin pöyristy esim asioista mitä hän sanoo lapsilleen tai muille ihmisille. Hänessä monia muitakin piirteitä, jotka autisminpiirteisyys selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tieto lisääntyy.
Ennen vanhaanhan ei ollut olemassa ADHD:ta, autismia, allergioita, keliakiaa...
Keliakia nyt sentään on ollut olemassa, ei ole mikään liiallisen ruudun tuijottamisen aiheuttama levottomuus :D
Ihan yhtälailla ADHD ja autismikin on olleet aina olemassa. Ei sitä poista mihinkään se, että nykyaika voi aiheuttaa ihmisille keskittymisvaikeuksia, jotka ei oo synnynnäisiä.
Pointti on varmaan se, että jos et voi keskittyä johonkin tuntia, kun olet tuijottanut puoli nuoruuttasi pätkävideoita, se ei tarkoita, että sinulla on ADHD. Jos joskus et muista, mitä lähdit eri huoneesta hakemaan, ei tarkoita sitä myöskään. Näitä piirteitä on kaikilla ja kaikki ei ole autisteja. Nykyään vain moni itsediagnosoi itsellensä autismin ja se on haitaksi niille, keillä se oikeasti on. Autismi ei parane. Jos pätkävideoiden seurassa kasvanut lopettaa niiden katselun, keskittyminen paranee. Autismi ei "korjaannut". Itseaiheutetut ongelmat voi poistaa.
Tytön kaveri on itsediagnosoinut olevansa autismin kirjolla ja hällä on selvä ADHD mielestään, eikä sen vuoksi voi tehdä milloin mitäkin. Sanoin, että kokeilepa 2 kuukautta ilman tiktokia ja energiajuomia, että huomaatko muutosta. Minä huomaan hänessä ihan silmissäni sen eron, mikä tulee ekan energiajuoman jälkeen. Mutta on kivempi olla muotidiagnosoitu, etenkin itsediagnosoitu.
On kyllä ni iii n ärsyttävää, miten sekoitat tekstiin adhd- oIreita ja autismia aina sen mukaan, mikä agendaasi tukee. Autismi on hyvin erityyppinen oireisto, eikä siihen liity keskittymiskyvyttömyyttä tai rauhattomuutta muuten kuin sietokyvyn romahtaessa liiallisten ärsykkeiden takia (meltdown tai burnout). Autisti tykkää nyhertää asioita itsekseen tuntikaupalla. Ei mene edes vessaan, eikä tule syömään. Autistinen henkilö ei perusta sekavista, maanisista pätkävideoista, koska ne ovat ärsyttäviä ja kuormittavia.
Ja kyllä, tiedän, että henkilöllä voi olla sekä adhd että autismi, mutta ei viitsitä tässä AUTISMI-ketjussa puhua adhd-ongelmista. Adhd-virhediagnosointia on taatusti enemmän kuin autismin.
Todella monella autismikirjolaisella on itse asiassa juuri burnout tai ptsd mikä aiheuttaa sitä keskittymiskyvyttömyyttä.
Autistinen burnout on ihan eri asia kuin esim. työstä johtuva loppuunpalaminen.
Autistinen burnout kehittyy, kun henkilö ei pääse palautumaan (sosiaalisesta, aistien yli-) kuormituksesta, ja se voi kestää jopa vuosia.
Autistisen burnoutin hoidon perusta on eri kuin tavallisessa burnoutissa. Burnoutista voi toipua, mutta se iskee aina uudelleen, jos kuormitus menee pitkäaikaisesti yli sietokyvyn. Burnoutissa oleva autisti ei ole keskittymiskyvytön, koska hän ei edes kykene tekemään mitään, mikä vaatisi keskittymistä. Burnout on kokonaisvaltainen lamatila. Ei siinä mennä lenkille, ei edes kävelylle, kunhan möllötetään. (Ja tämä virheellisesti diagnosoidaan masennukseksi. Kun burnout on vasta kehittymässä, autisti voi sekoilla, kun ei enää jaksa keskittyä.)
Ptsd on ptsd, riippumatta kenellä semmoinen on. On selvää, että autistin elämä on usein traumaattista lapsesta alkaen, varsinkin kun ei ole edes diagnoosia. Normot syrjivät ja kiusaavat autistista lasta jo päiväkodista alkaen. Monilla vanhemmilla autisteilla on sekalainen kirjo(!) erilaisia mt-diagnooseja, koska ei ole ymmärretty heidän olevan autisteja. Iso-Britanniassa on selvitetty, että yli 60-vuotiaista autistiaista henkilöistä pitkälti yli 90% ei ole saanut oikeaa diagnoosia.
Itse osaan erottaa autistisuuteni ja traumaoppisen. Autismi on pohjalla pysyvänä persoonallisuutena, minkä päälle on tullut elämänkoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytöllä on add ja autismi. On syrjäänvetäytyvä koulussa, hiljainen ja yksinäinen. En edes jaksa kirjoittaa mitä kaikkea oireita on ollut taaperosta asti. Nyt yläasteella ongelma on omaan maailmaan sulkeituminen piirtelee vaan tunnilla eikä kuuntele opetusta. Ruokaa ei pysty syömään, rakenne saa oksentamaan. Kotona teen normaalia kotiruokaa enkä käytä valmisruokia ja koulussa kaikki on teollista tehdasruokaa. Vessassa ei voi käydä epäsiisteyden takia. Nämä ovat vain pieniä asioita mutta suuria lapselleni jonka esim liian kirkas valo vessassa saa voimaan pahoin.
Olisipa vaan kasvatuksesta kiinni niin olisin voinut ja voisin auttaa lastani.
Onko hänellä kuntoutusta, ja etenkin mietin, voiko ko pysyviin piirteisiin ja aistioireisiin edes kuntouttaa ettei se muuttuisi jonkin sorttiseksi väkivallaksi yksilön pysyviä piirteitä kohtaan?
Aistiyliherkkyyksiä ei juurikaan voi kuntouttaa, vaan niihin ennenminkin pyritään löytämään apukeinoja, kuten kuulokkeet hälyä vastaan, aurinkolasit kirkkaita valoja vastaan, vaatteiden pitäminen nurinpäin että saumat ei hankaa jne.
- eri
Ja kuntoutuksella kuormitusta opetellaan ennakoimaan/estämään ja ennenkaikkea laskemaan tietoisemmin. Jo se että voi käydä konsertissa ilman melttareita, on iso asia.
Autistin ei ole mikään pakko käydä konsertissa (kuulosuojaimet päässä, heh), jos ei halua. Ihme pakottamista normouteen. Vähän kuin kasvissyöjää pakotettaisiin vähän kerrallaan syömään eläinperäisiä ruokia. Ja sitten kehutaan(!), miten ei tullut oksureaktiota. Autisteilla on oikeus elää itselleen lajityypillistä elämää. Autisteille pitää antaa mahdollisuus elää autisteina kuormittamatta ja kiusaamatta heitä.
Mutta jos autisti haluaa käydä siellä konsertissa? Tuo oli oikein hyvä esimerkki siitä mitä hyötyäkuntoutuksesta saa. Ihme asenne sulla. Määritellä nyt jonkun elämä ja mitä haluaa jollain ”autistin elämä”-oletuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimukset perustuu vastauksiin ja "potilas" antaa.
Eikä perustu 😂 Lähde ihmeessä hakemaan diagnoosia kun se on niin helppoa ja kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Oireista pitää olla merkittävää haittaa arjesta selviytymisessä ennen kuin diagnostiseen prosessiin lähdetään.
OT: mistähän vanhempi autistinainen voisi löytää edes jonkun kaverin? Neurotyypilliset naiset eivät halua olla autistin ystäviä, nt-miehet "käsittävät", että haetaan parisuhdetta, ja neuropoikkeavat piileksivät jossain, missä lie. Korostan sanaa 'vanhempi', kun nuoremmat ovat saaneet diagnoosinsa jo varhemmin ja löytäneet ikäryhmilleen suunnattuja ryhmiä ja toimintaa. Spr ja autismiliitto eivät ole tuottaneet tulosta. Paikallisessa vertaisryhmässä 90% nuoria adhd-tyyppejä, ei löydy yhteistä kosketuspintaa elämään. Tiedän kyllä, että moni ikäiseni autisti ei ole edes tietoinen autismistaan, jotenkin on vaan pärjätty tai sitten ei. En jaksaisi esim. masentuneen lääkkeillä doupatun ajopuun seuraa, sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Oireista pitää olla merkittävää haittaa arjesta selviytymisessä ennen kuin diagnostiseen prosessiin lähdetään.
Yksityisellä puolella lähdetään diagnoosiprosessiin, kun asiakas sitä toivoo. En sano, että diagnooseja jaellaan silti heppoisesti. Mutta ainakin pääsee tutkittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytöllä on add ja autismi. On syrjäänvetäytyvä koulussa, hiljainen ja yksinäinen. En edes jaksa kirjoittaa mitä kaikkea oireita on ollut taaperosta asti. Nyt yläasteella ongelma on omaan maailmaan sulkeituminen piirtelee vaan tunnilla eikä kuuntele opetusta. Ruokaa ei pysty syömään, rakenne saa oksentamaan. Kotona teen normaalia kotiruokaa enkä käytä valmisruokia ja koulussa kaikki on teollista tehdasruokaa. Vessassa ei voi käydä epäsiisteyden takia. Nämä ovat vain pieniä asioita mutta suuria lapselleni jonka esim liian kirkas valo vessassa saa voimaan pahoin.
Olisipa vaan kasvatuksesta kiinni niin olisin voinut ja voisin auttaa lastani.
Onko hänellä kuntoutusta, ja etenkin mietin, voiko ko pysyviin piirteisiin ja aistioireisiin edes kuntouttaa ettei se muuttuisi jonkin sorttiseksi väkivallaksi yksilön pysyviä piirteitä kohtaan?
Aistiyliherkkyyksiä ei juurikaan voi kuntouttaa, vaan niihin ennenminkin pyritään löytämään apukeinoja, kuten kuulokkeet hälyä vastaan, aurinkolasit kirkkaita valoja vastaan, vaatteiden pitäminen nurinpäin että saumat ei hankaa jne.
- eri
Ja kuntoutuksella kuormitusta opetellaan ennakoimaan/estämään ja ennenkaikkea laskemaan tietoisemmin. Jo se että voi käydä konsertissa ilman melttareita, on iso asia.
Autistin ei ole mikään pakko käydä konsertissa (kuulosuojaimet päässä, heh), jos ei halua. Ihme pakottamista normouteen. Vähän kuin kasvissyöjää pakotettaisiin vähän kerrallaan syömään eläinperäisiä ruokia. Ja sitten kehutaan(!), miten ei tullut oksureaktiota. Autisteilla on oikeus elää itselleen lajityypillistä elämää. Autisteille pitää antaa mahdollisuus elää autisteina kuormittamatta ja kiusaamatta heitä.
Mutta jos autisti haluaa käydä siellä konsertissa? Tuo oli oikein hyvä esimerkki siitä mitä hyötyäkuntoutuksesta saa. Ihme asenne sulla. Määritellä nyt jonkun elämä ja mitä haluaa jollain ”autistin elämä”-oletuksellaan.
Jos autisti tietää kuormittuvansa konsertissa, ainoa syy hänelle lähteä sinne, on sosiaalinen paine olla niin kuin muutkin. Ei halua erottua joukosta. Ja uskoo muka nauttivansa siitä. Tämä juuri on maskaamista. Siperia opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on uusi adhd, sillä kun voi saada eläkettä...
Voi kun tietäisit, miten vaikea näitä on saada eläkkeelle, vaikka sokea reettakin näkee, ettei kykene olemaan työelämässä ainakaan kokoaikaisesti. Eikä tietenkään kaikki autistit tällaisia ole, mutta ne jotka ovat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Oireista pitää olla merkittävää haittaa arjesta selviytymisessä ennen kuin diagnostiseen prosessiin lähdetään.
Yksityisellä puolella lähdetään diagnoosiprosessiin, kun asiakas sitä toivoo. En sano, että diagnooseja jaellaan silti heppoisesti. Mutta ainakin pääsee tutkittavaksi.
Toki, niin pitääkin. Vielä korkeampi kynnys siihen silloin on, kun sen itse kokonaan maksaa. Sellaista ei olekaan kuin hyvilseen ja trenditietoisuuttaan diagnoosin hakeva. Tai saadakseen luvan juomiseen (kuten tämä yksi asian esitti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytöllä on add ja autismi. On syrjäänvetäytyvä koulussa, hiljainen ja yksinäinen. En edes jaksa kirjoittaa mitä kaikkea oireita on ollut taaperosta asti. Nyt yläasteella ongelma on omaan maailmaan sulkeituminen piirtelee vaan tunnilla eikä kuuntele opetusta. Ruokaa ei pysty syömään, rakenne saa oksentamaan. Kotona teen normaalia kotiruokaa enkä käytä valmisruokia ja koulussa kaikki on teollista tehdasruokaa. Vessassa ei voi käydä epäsiisteyden takia. Nämä ovat vain pieniä asioita mutta suuria lapselleni jonka esim liian kirkas valo vessassa saa voimaan pahoin.
Olisipa vaan kasvatuksesta kiinni niin olisin voinut ja voisin auttaa lastani.
Onko hänellä kuntoutusta, ja etenkin mietin, voiko ko pysyviin piirteisiin ja aistioireisiin edes kuntouttaa ettei se muuttuisi jonkin sorttiseksi väkivallaksi yksilön pysyviä piirteitä kohtaan?
Aistiyliherkkyyksiä ei juurikaan voi kuntouttaa, vaan niihin ennenminkin pyritään löytämään apukeinoja, kuten kuulokkeet hälyä vastaan, aurinkolasit kirkkaita valoja vastaan, vaatteiden pitäminen nurinpäin että saumat ei hankaa jne.
- eri
Ja kuntoutuksella kuormitusta opetellaan ennakoimaan/estämään ja ennenkaikkea laskemaan tietoisemmin. Jo se että voi käydä konsertissa ilman melttareita, on iso asia.
Autistin ei ole mikään pakko käydä konsertissa (kuulosuojaimet päässä, heh), jos ei halua. Ihme pakottamista normouteen. Vähän kuin kasvissyöjää pakotettaisiin vähän kerrallaan syömään eläinperäisiä ruokia. Ja sitten kehutaan(!), miten ei tullut oksureaktiota. Autisteilla on oikeus elää itselleen lajityypillistä elämää. Autisteille pitää antaa mahdollisuus elää autisteina kuormittamatta ja kiusaamatta heitä.
Mutta jos autisti haluaa käydä siellä konsertissa? Tuo oli oikein hyvä esimerkki siitä mitä hyötyäkuntoutuksesta saa. Ihme asenne sulla. Määritellä nyt jonkun elämä ja mitä haluaa jollain ”autistin elämä”-oletuksellaan.
Jos autisti tietää kuormittuvansa konsertissa, ainoa syy hänelle lähteä sinne, on sosiaalinen paine olla niin kuin muutkin. Ei halua erottua joukosta. Ja uskoo muka nauttivansa siitä. Tämä juuri on maskaamista. Siperia opettaa.
Niin että ei voi tykätä artistista tai bändistä? Entäs, jos se on just se hänen ekko? Et kyllä taida tietää mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytöllä on add ja autismi. On syrjäänvetäytyvä koulussa, hiljainen ja yksinäinen. En edes jaksa kirjoittaa mitä kaikkea oireita on ollut taaperosta asti. Nyt yläasteella ongelma on omaan maailmaan sulkeituminen piirtelee vaan tunnilla eikä kuuntele opetusta. Ruokaa ei pysty syömään, rakenne saa oksentamaan. Kotona teen normaalia kotiruokaa enkä käytä valmisruokia ja koulussa kaikki on teollista tehdasruokaa. Vessassa ei voi käydä epäsiisteyden takia. Nämä ovat vain pieniä asioita mutta suuria lapselleni jonka esim liian kirkas valo vessassa saa voimaan pahoin.
Olisipa vaan kasvatuksesta kiinni niin olisin voinut ja voisin auttaa lastani.
Onko hänellä kuntoutusta, ja etenkin mietin, voiko ko pysyviin piirteisiin ja aistioireisiin edes kuntouttaa ettei se muuttuisi jonkin sorttiseksi väkivallaksi yksilön pysyviä piirteitä kohtaan?
Aistiyliherkkyyksiä ei juurikaan voi kuntouttaa, vaan niihin ennenminkin pyritään löytämään apukeinoja, kuten kuulokkeet hälyä vastaan, aurinkolasit kirkkaita valoja vastaan, vaatteiden pitäminen nurinpäin että saumat ei hankaa jne.
- eri
Ja kuntoutuksella kuormitusta opetellaan ennakoimaan/estämään ja ennenkaikkea laskemaan tietoisemmin. Jo se että voi käydä konsertissa ilman melttareita, on iso asia.
Autistin ei ole mikään pakko käydä konsertissa (kuulosuojaimet päässä, heh), jos ei halua. Ihme pakottamista normouteen. Vähän kuin kasvissyöjää pakotettaisiin vähän kerrallaan syömään eläinperäisiä ruokia. Ja sitten kehutaan(!), miten ei tullut oksureaktiota. Autisteilla on oikeus elää itselleen lajityypillistä elämää. Autisteille pitää antaa mahdollisuus elää autisteina kuormittamatta ja kiusaamatta heitä.
Mutta jos autisti haluaa käydä siellä konsertissa? Tuo oli oikein hyvä esimerkki siitä mitä hyötyäkuntoutuksesta saa. Ihme asenne sulla. Määritellä nyt jonkun elämä ja mitä haluaa jollain ”autistin elämä”-oletuksellaan.
Jos autisti tietää kuormittuvansa konsertissa, ainoa syy hänelle lähteä sinne, on sosiaalinen paine olla niin kuin muutkin. Ei halua erottua joukosta. Ja uskoo muka nauttivansa siitä. Tämä juuri on maskaamista. Siperia opettaa.
Niin että ei voi tykätä artistista tai bändistä? Entäs, jos se on just se hänen ekko? Et kyllä taida tietää mistä puhut.
Ei se tiedäkään. On myt keksinyt, että kaikki autistit haluaa elää omassa kuplassaan yksin ja kaikki muu on maskaamista muiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ilmaisia testejä, jotka voivat antaa sinulle suuntaa siitä, että oletko autisti, vai et:
https://psykologisettestit.fi/testit/asperger-testi/
https://psykologisettestit.fi/testit/autismi-testi/
https://psykologisettestit.fi/testit/adhd-testi/
Mitä huuhaa-kyselyitä nämä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No siitä, että lääkäri on hänet diagnosoinut. Et siis selvästi tiedä hänen haasteistaan, jotka hän on lääkärilleen kertonut."
Tiedän, kun hän on ne kertonut minullekin sata kertaa. Ei paljon nykyään muusta puhukaan.
Eli hänellä on sittenkin haasteita? Ja silti ei olisi saanut sun mielestä saada diagnoosia?
Siis suahan nyt vain ärsyttää tämä ihminen.Totta kai on haasteita, valtaosalla ihmisiä on. Se nyt vaan on hänen kohdallaan aika selvää että ADHD:ta ei ole, mutta sillä saatiin nyt lääkitys vauhtiin ja potilas ulos odotustilasta.
Sä vaikutat jotenkin tosi empaattiselta ja lämpimältä, tukea antavalta ihmiseltä. Tiedätkö tulee oikein hyvä fiilis kun lukee näitä sun kommentteja.
#sarkasmia
Arvaa mitä? Vaikka yrittäisin, en pysty kiinnostumaan siitä, millaisena ihmisenä tuntematon anonyymi netissä minua pitää. :D #eisarkasmia
Semmoista se elämäm koulussa on. Miksihän sä arvioit tämän ”läheisesi” diagnoosia tai lääkitystä ylipäätään?
Miten voisin olla arvioimatta? Eikö sinua kiinnosta elämässäsi olevien ihmisten kuulumiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi ei ole sairaus tai vamma. Se on tapa olla ihminen.
Autismi ja adhd on molemmat neuropsykiatrisia tiloja, jotka haittaavat elämää jokaikisellä diagnosoidulla, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, joillakin jopa niin paljon, etteivät pysty esim. töitä tekemään.
Se siis todellakaan ei ole mikään "tapa olla ihminen".Tapa olla ihminen, ja että se tapa aiheuttaa vakaviakin ongelmia nyky-yhteiskunnassa elämisessä, eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia. Autismi on osa ihmislajin luontaista neurokirjoa, joka on lajin selviytymisen ja kehityksen kannalta tärkeää. Autismi on myös, joskus vakavastikin, vammauttavaa.
Millä tavalla autismi on lajin selviytymisen ja kehityksen kannalta tärkeää? Missä tutkimuksessa on tultu tuollaiseen lopputulokseen?
Alue: Aihe vapaa
On kyllä ni iii n ärsyttävää, miten sekoitat tekstiin adhd- oIreita ja autismia aina sen mukaan, mikä agendaasi tukee. Autismi on hyvin erityyppinen oireisto, eikä siihen liity keskittymiskyvyttömyyttä tai rauhattomuutta muuten kuin sietokyvyn romahtaessa liiallisten ärsykkeiden takia (meltdown tai burnout). Autisti tykkää nyhertää asioita itsekseen tuntikaupalla. Ei mene edes vessaan, eikä tule syömään. Autistinen henkilö ei perusta sekavista, maanisista pätkävideoista, koska ne ovat ärsyttäviä ja kuormittavia.
Ja kyllä, tiedän, että henkilöllä voi olla sekä adhd että autismi, mutta ei viitsitä tässä AUTISMI-ketjussa puhua adhd-ongelmista. Adhd-virhediagnosointia on taatusti enemmän kuin autismin.