Lue keskustelun säännöt.
Autismidiagnosointi mennyt överiksi?
08.09.2026 |
Laitoinpa mahdollisimman neutraalin otsikon.
Mutta siis, onko teistäkin tuo autismi-tms diagnosointi mennyt överiksi? Ittellä sitä epäiltiin ollessani lapsi 2010-luvulla mm. koska olen ujo ja tyypit kiusasivat mua! Ja ei mikään naapurin Maija tai Matti vaan ihan koulutuksen käynyt lastenneurologi tms (ammattinimikkeistä olen pihalla, sori!) Ja omassa suvussa jos kaikki tutkittais, varmaan 99% sais sen diagnosin. Vaan ei tietääkseni kukaan ole saanut. Ja nykyisin enemmän kuulee et on "AUDHD"/"AUDD" (Autismi+Adhd/Add).
Ja epäiltiinpä mulla fragilex-syndromaakin ( olen nainen). Testejä ei tehneet koska sen nyt tajusi ettei sitä ole jo varmaan pikkulapsikin. Mutta tämähän ei nyt liity otsikoitavaan aiheeseen vaan se että onko diagnosoinnit teistä mennyt överiksi?
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No siitä, että lääkäri on hänet diagnosoinut. Et siis selvästi tiedä hänen haasteistaan, jotka hän on lääkärilleen kertonut."
Tiedän, kun hän on ne kertonut minullekin sata kertaa. Ei paljon nykyään muusta puhukaan.
Eli hänellä on sittenkin haasteita? Ja silti ei olisi saanut sun mielestä saada diagnoosia?
Siis suahan nyt vain ärsyttää tämä ihminen.Totta kai on haasteita, valtaosalla ihmisiä on. Se nyt vaan on hänen kohdallaan aika selvää että ADHD:ta ei ole, mutta sillä saatiin nyt lääkitys vauhtiin ja potilas ulos odotustilasta.
Sä vaikutat jotenkin tosi empaattiselta ja lämpimältä, tukea antavalta ihmiseltä. Tiedätkö tulee oikein hyvä fiilis kun lukee näitä sun kommentteja.
#sarkasmia
Arvaa mitä? Vaikka yrittäisin, en pysty kiinnostumaan siitä, millaisena ihmisenä tuntematon anonyymi netissä minua pitää. :D #eisarkasmia
Semmoista se elämäm koulussa on. Miksihän sä arvioit tämän ”läheisesi” diagnoosia tai lääkitystä ylipäätään?
Miten voisin olla arvioimatta? Eikö sinua kiinnosta elämässäsi olevien ihmisten kuulumiset?
Kiinnostaa toki. Juuri siksi ei tulisi mieleenikään arvioida heidän diagnoosejaan tai lääkityksiään tai motiiveitaan tasolla ”Ei sillä ole oikeesti mitään, ihan vaan halusi tekosyyn ja huomiota”.
En ole sanonut noin, mutta hyvä yritys taas.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimukset perustuu vastauksiin ja "potilas" antaa.
Niissä tutkimuksissa kyllä käydään läpi kaikki tiedot lapsuudesta saakka mitä on neuvolapapereissa, koulusta merkintöjä, terveydenhuollon kirjauksia ym., ja haastatellaan myös henkilön vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Jos merkittävällä osalla on jokin neuroepätyypillisyys niin sittenhän se neuroepätyypillisyys on se normaali eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli voidaan unohtaa koko juttu ja vaatia kaikilta lapsilta samaa jos ei kehitysvammainen. Eli kun leuto epätyypillisten määrä saavuttaa tietyn pisteen niin ongelma ratkaisee itsensä. Suomessa nyt vielä yritetään jotenkin erityishuomioida neuroepätyypillisyys mutta sen voisi kokonaan lopettaa. Kun ei se kerran ole harvinaista tai erityistä vaan peräti alidiagnisoitu.
Kyllä se on harvinaista. Miten ihmeessä se, että se on alidiagnosoitua, vaikuttaa asiaan? Autismin kirjon diagnoosi on jollain prosentilla väestöstä, ja jollain 0,2 - 0,4 % naisista. Että eipä ne luvut varmaan kovin hurjiksi muutu, vaikka se naisten alidiagnosointi vähän korjaantuiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos merkittävällä osalla on jokin neuroepätyypillisyys niin sittenhän se neuroepätyypillisyys on se normaali eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli voidaan unohtaa koko juttu ja vaatia kaikilta lapsilta samaa jos ei kehitysvammainen. Eli kun leuto epätyypillisten määrä saavuttaa tietyn pisteen niin ongelma ratkaisee itsensä. Suomessa nyt vielä yritetään jotenkin erityishuomioida neuroepätyypillisyys mutta sen voisi kokonaan lopettaa. Kun ei se kerran ole harvinaista tai erityistä vaan peräti alidiagnisoitu.
Kyllä se on harvinaista. Miten ihmeessä se, että se on alidiagnosoitua, vaikuttaa asiaan? Autismin kirjon diagnoosi on jollain prosentilla väestöstä, ja jollain 0,2 - 0,4 % naisista. Että eipä ne luvut varmaan kovin hurjiksi muutu, vaikka se naisten alidiagnosointi vähän korjaantuiskin.
Jokin neuroepätyypillisyys autismi
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Eöi et tiedä. Sitä se nimittäin tarkoittaa, jos ammattilainen on hänellä sen diagnosoinut, että sinä et tiedä. Virhediagnooseja toki annetaan, mutta tuo ei siltä kuullosta. Se että susta joku ei ole jotakin, on sun päässä, ei faktaa. Oletko kysynyt mikä hänen elämässään tai arjessaan on lääkityksellä parantunut? Vai ihanko vain moralisoit hänen alkoholin käyttöään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimukset perustuu vastauksiin ja "potilas" antaa.
Niissä tutkimuksissa kyllä käydään läpi kaikki tiedot lapsuudesta saakka mitä on neuvolapapereissa, koulusta merkintöjä, terveydenhuollon kirjauksia ym., ja haastatellaan myös henkilön vanhempia.
Ja tehdään neuropsykologiset testit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi ei ole sairaus tai vamma. Se on tapa olla ihminen.
Autismi ja adhd on molemmat neuropsykiatrisia tiloja, jotka haittaavat elämää jokaikisellä diagnosoidulla, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, joillakin jopa niin paljon, etteivät pysty esim. töitä tekemään.
Se siis todellakaan ei ole mikään "tapa olla ihminen".Tapa olla ihminen, ja että se tapa aiheuttaa vakaviakin ongelmia nyky-yhteiskunnassa elämisessä, eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia. Autismi on osa ihmislajin luontaista neurokirjoa, joka on lajin selviytymisen ja kehityksen kannalta tärkeää. Autismi on myös, joskus vakavastikin, vammauttavaa.
Millä tavalla autismi on lajin selviytymisen ja kehityksen kannalta tärkeää? Missä tutkimuksessa on tultu tuollaiseen lopputulokseen?
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11745029/
Mutta siis tietenkin siitä on hyötyä, kun on uhkarohkeita ADHD-tyyppejä, yksityiskohtien parissa nysvääviä autisteja ym. yhteisössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Eöi et tiedä. Sitä se nimittäin tarkoittaa, jos ammattilainen on hänellä sen diagnosoinut, että sinä et tiedä. Virhediagnooseja toki annetaan, mutta tuo ei siltä kuullosta. Se että susta joku ei ole jotakin, on sun päässä, ei faktaa. Oletko kysynyt mikä hänen elämässään tai arjessaan on lääkityksellä parantunut? Vai ihanko vain moralisoit hänen alkoholin käyttöään?
Minä sanoin että todnäk ei ole. Monet ymmärtävät siitä että kyse ei ole faktasta. Puhun edelleen siitä, että kukaan, edes henkilö itse, ei nähnyt mitään viitteitä adhdsta ennen diagnoosia. Eivät vanhemmat, eivät sisarukset, eivät ystävät, ei koulussa kukaan, ei töissä kukaan. Kyllä hänellä voi olla adhd, sitä en kiellä.
Ja ei, hän ei ole puhunut sen enempää parannuksista kuin huonommistakaan muutoksista. Sen minkä lähipiiri nyt näkee, on se, että hän ryyppää jopa silloin kun pitäisi olla töissä, eristäytyy ystävistään (vartin bussimatka kuormittaa liikaa) ja vetää säännöllisesti lääkkeet ja viinan sekaisin. Romutti ystävänsä auton sekakäyttöpäissään ja riitaantui pomonsa kanssa (koska pomo pyysi tekemään työtehtävän x ja hän ylikuormittui). Se johti viikon ryyppyputkeen.
Sano mitä sanot, minä näen tuon alamäen. Oli adhd totta tai ei. Diagnoosista oli nyt valtavasti haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos merkittävällä osalla on jokin neuroepätyypillisyys niin sittenhän se neuroepätyypillisyys on se normaali eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli voidaan unohtaa koko juttu ja vaatia kaikilta lapsilta samaa jos ei kehitysvammainen. Eli kun leuto epätyypillisten määrä saavuttaa tietyn pisteen niin ongelma ratkaisee itsensä. Suomessa nyt vielä yritetään jotenkin erityishuomioida neuroepätyypillisyys mutta sen voisi kokonaan lopettaa. Kun ei se kerran ole harvinaista tai erityistä vaan peräti alidiagnisoitu.
Kyllä se on harvinaista. Miten ihmeessä se, että se on alidiagnosoitua, vaikuttaa asiaan? Autismin kirjon diagnoosi on jollain prosentilla väestöstä, ja jollain 0,2 - 0,4 % naisista. Että eipä ne luvut varmaan kovin hurjiksi muutu, vaikka se naisten alidiagnosointi vähän korjaantuiskin.
Jokin neuroepätyypillisyys autismi
Ohis
Tämän ketjun aiheena kuitenkin on autusmidiagnoosit.
Ei niitä muita nepsyjä montaa prosenttia enempää ole, eli millään laskutavalla ei nepsyys ole se normaali, vaan se poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT: mistähän vanhempi autistinainen voisi löytää edes jonkun kaverin? Neurotyypilliset naiset eivät halua olla autistin ystäviä, nt-miehet "käsittävät", että haetaan parisuhdetta, ja neuropoikkeavat piileksivät jossain, missä lie. Korostan sanaa 'vanhempi', kun nuoremmat ovat saaneet diagnoosinsa jo varhemmin ja löytäneet ikäryhmilleen suunnattuja ryhmiä ja toimintaa. Spr ja autismiliitto eivät ole tuottaneet tulosta. Paikallisessa vertaisryhmässä 90% nuoria adhd-tyyppejä, ei löydy yhteistä kosketuspintaa elämään. Tiedän kyllä, että moni ikäiseni autisti ei ole edes tietoinen autismistaan, jotenkin on vaan pärjätty tai sitten ei. En jaksaisi esim. masentuneen lääkkeillä doupatun ajopuun seuraa, sorry.
Facebookissa ainakin on useita eri ryhmiä autismin kirjon ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos merkittävällä osalla on jokin neuroepätyypillisyys niin sittenhän se neuroepätyypillisyys on se normaali eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli voidaan unohtaa koko juttu ja vaatia kaikilta lapsilta samaa jos ei kehitysvammainen. Eli kun leuto epätyypillisten määrä saavuttaa tietyn pisteen niin ongelma ratkaisee itsensä. Suomessa nyt vielä yritetään jotenkin erityishuomioida neuroepätyypillisyys mutta sen voisi kokonaan lopettaa. Kun ei se kerran ole harvinaista tai erityistä vaan peräti alidiagnisoitu.
Kyllä se on harvinaista. Miten ihmeessä se, että se on alidiagnosoitua, vaikuttaa asiaan? Autismin kirjon diagnoosi on jollain prosentilla väestöstä, ja jollain 0,2 - 0,4 % naisista. Että eipä ne luvut varmaan kovin hurjiksi muutu, vaikka se naisten alidiagnosointi vähän korjaantuiskin.
Jokin neuroepätyypillisyys autismi
Ohis
Tämän ketjun aiheena kuitenkin on autusmidiagnoosit.
Ei niitä muita nepsyjä montaa prosenttia enempää ole, eli millään laskutavalla ei nepsyys ole se normaali, vaan se poikkeus.
Ei ole, puhutaan yleisesti nepsyistä kuten ap aloituksessaan.
Itä-Suomessa 20% lapsista on nepsyjä. Se on 20 sadasta. Todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos merkittävällä osalla on jokin neuroepätyypillisyys niin sittenhän se neuroepätyypillisyys on se normaali eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli voidaan unohtaa koko juttu ja vaatia kaikilta lapsilta samaa jos ei kehitysvammainen. Eli kun leuto epätyypillisten määrä saavuttaa tietyn pisteen niin ongelma ratkaisee itsensä. Suomessa nyt vielä yritetään jotenkin erityishuomioida neuroepätyypillisyys mutta sen voisi kokonaan lopettaa. Kun ei se kerran ole harvinaista tai erityistä vaan peräti alidiagnisoitu.
Kyllä se on harvinaista. Miten ihmeessä se, että se on alidiagnosoitua, vaikuttaa asiaan? Autismin kirjon diagnoosi on jollain prosentilla väestöstä, ja jollain 0,2 - 0,4 % naisista. Että eipä ne luvut varmaan kovin hurjiksi muutu, vaikka se naisten alidiagnosointi vähän korjaantuiskin.
Jokin neuroepätyypillisyys autismi
Ohis
Tämän ketjun aiheena kuitenkin on autusmidiagnoosit.
Ei niitä muita nepsyjä montaa prosenttia enempää ole, eli millään laskutavalla ei nepsyys ole se normaali, vaan se poikkeus.
Ei ole, puhutaan yleisesti nepsyistä kuten ap aloituksessaan.
Itä-Suomessa 20% lapsista on nepsyjä. Se on 20 sadasta. Todella paljon.
Otsikossa lukee autismidiagnoosit.
Ei suinkaan pidä paikkaansa, että Itä-Suomessa 20 % lapsista olisi joku nepsy-diagnoosi. Pohjois-Karjalassa tietyn ikäluokan pikkupojista 20 % on diagnoosi. Kuten huomaat, puhutaan täysin eri mittaluokan asiasta, kuin kuvittelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos merkittävällä osalla on jokin neuroepätyypillisyys niin sittenhän se neuroepätyypillisyys on se normaali eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli voidaan unohtaa koko juttu ja vaatia kaikilta lapsilta samaa jos ei kehitysvammainen. Eli kun leuto epätyypillisten määrä saavuttaa tietyn pisteen niin ongelma ratkaisee itsensä. Suomessa nyt vielä yritetään jotenkin erityishuomioida neuroepätyypillisyys mutta sen voisi kokonaan lopettaa. Kun ei se kerran ole harvinaista tai erityistä vaan peräti alidiagnisoitu.
Kyllä se on harvinaista. Miten ihmeessä se, että se on alidiagnosoitua, vaikuttaa asiaan? Autismin kirjon diagnoosi on jollain prosentilla väestöstä, ja jollain 0,2 - 0,4 % naisista. Että eipä ne luvut varmaan kovin hurjiksi muutu, vaikka se naisten alidiagnosointi vähän korjaantuiskin.
Jokin neuroepätyypillisyys autismi
Ohis
Tämän ketjun aiheena kuitenkin on autusmidiagnoosit.
Ei niitä muita nepsyjä montaa prosenttia enempää ole, eli millään laskutavalla ei nepsyys ole se normaali, vaan se poikkeus.
Ei ole, puhutaan yleisesti nepsyistä kuten ap aloituksessaan.
Itä-Suomessa 20% lapsista on nepsyjä. Se on 20 sadasta. Todella paljon.
Otsikossa lukee autismidiagnoosit.
Ei suinkaan pidä paikkaansa, että Itä-Suomessa 20 % lapsista olisi joku nepsy-diagnoosi. Pohjois-Karjalassa tietyn ikäluokan pikkupojista 20 % on diagnoosi. Kuten huomaat, puhutaan täysin eri mittaluokan asiasta, kuin kuvittelit.
Juuri tuosta mittaluokasta puhuin. Ja ap puhui autismi YMS diagnooseista. Eli nepsyyden ylidiagnosoimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Eöi et tiedä. Sitä se nimittäin tarkoittaa, jos ammattilainen on hänellä sen diagnosoinut, että sinä et tiedä. Virhediagnooseja toki annetaan, mutta tuo ei siltä kuullosta. Se että susta joku ei ole jotakin, on sun päässä, ei faktaa. Oletko kysynyt mikä hänen elämässään tai arjessaan on lääkityksellä parantunut? Vai ihanko vain moralisoit hänen alkoholin käyttöään?
Minä sanoin että todnäk ei ole. Monet ymmärtävät siitä että kyse ei ole faktasta. Puhun edelleen siitä, että kukaan, edes henkilö itse, ei nähnyt mitään viitteitä adhdsta ennen diagnoosia. Eivät vanhemmat, eivät sisarukset, eivät ystävät, ei koulussa kukaan, ei töissä kukaan. Kyllä hänellä voi olla adhd, sitä en kiellä.
Ja ei, hän ei ole puhunut sen enempää parannuksista kuin huonommistakaan muutoksista. Sen minkä lähipiiri nyt näkee, on se, että hän ryyppää jopa silloin kun pitäisi olla töissä, eristäytyy ystävistään (vartin bussimatka kuormittaa liikaa) ja vetää säännöllisesti lääkkeet ja viinan sekaisin. Romutti ystävänsä auton sekakäyttöpäissään ja riitaantui pomonsa kanssa (koska pomo pyysi tekemään työtehtävän x ja hän ylikuormittui). Se johti viikon ryyppyputkeen.
Sano mitä sanot, minä näen tuon alamäen. Oli adhd totta tai ei. Diagnoosista oli nyt valtavasti haittaa.
Miten tuo diagnoosin vika olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Eöi et tiedä. Sitä se nimittäin tarkoittaa, jos ammattilainen on hänellä sen diagnosoinut, että sinä et tiedä. Virhediagnooseja toki annetaan, mutta tuo ei siltä kuullosta. Se että susta joku ei ole jotakin, on sun päässä, ei faktaa. Oletko kysynyt mikä hänen elämässään tai arjessaan on lääkityksellä parantunut? Vai ihanko vain moralisoit hänen alkoholin käyttöään?
Minä sanoin että todnäk ei ole. Monet ymmärtävät siitä että kyse ei ole faktasta. Puhun edelleen siitä, että kukaan, edes henkilö itse, ei nähnyt mitään viitteitä adhdsta ennen diagnoosia. Eivät vanhemmat, eivät sisarukset, eivät ystävät, ei koulussa kukaan, ei töissä kukaan. Kyllä hänellä voi olla adhd, sitä en kiellä.
Ja ei, hän ei ole puhunut sen enempää parannuksista kuin huonommistakaan muutoksista. Sen minkä lähipiiri nyt näkee, on se, että hän ryyppää jopa silloin kun pitäisi olla töissä, eristäytyy ystävistään (vartin bussimatka kuormittaa liikaa) ja vetää säännöllisesti lääkkeet ja viinan sekaisin. Romutti ystävänsä auton sekakäyttöpäissään ja riitaantui pomonsa kanssa (koska pomo pyysi tekemään työtehtävän x ja hän ylikuormittui). Se johti viikon ryyppyputkeen.
Sano mitä sanot, minä näen tuon alamäen. Oli adhd totta tai ei. Diagnoosista oli nyt valtavasti haittaa.
Miten tuo diagnoosin vika olisi?
Siten että hän hokee nyt olevansa adhd ja kuormittuvansa kaikesta sen takia. Tilannetta hän korjaa sekakäytöllä. Kun on se adhd. Se adhd aiheuttaa tämän ja tämän, vedän kännin pariksi päiväksi. Otan ryyppysaikun koska töissä vituttaa ihmiset, adhd on syypää.
Meneekö jakeluun vihdoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos merkittävällä osalla on jokin neuroepätyypillisyys niin sittenhän se neuroepätyypillisyys on se normaali eikä sitä tarvitse huomioida mitenkään. Eli voidaan unohtaa koko juttu ja vaatia kaikilta lapsilta samaa jos ei kehitysvammainen. Eli kun leuto epätyypillisten määrä saavuttaa tietyn pisteen niin ongelma ratkaisee itsensä. Suomessa nyt vielä yritetään jotenkin erityishuomioida neuroepätyypillisyys mutta sen voisi kokonaan lopettaa. Kun ei se kerran ole harvinaista tai erityistä vaan peräti alidiagnisoitu.
Kyllä se on harvinaista. Miten ihmeessä se, että se on alidiagnosoitua, vaikuttaa asiaan? Autismin kirjon diagnoosi on jollain prosentilla väestöstä, ja jollain 0,2 - 0,4 % naisista. Että eipä ne luvut varmaan kovin hurjiksi muutu, vaikka se naisten alidiagnosointi vähän korjaantuiskin.
Jokin neuroepätyypillisyys autismi
Ohis
Tämän ketjun aiheena kuitenkin on autusmidiagnoosit.
Ei niitä muita nepsyjä montaa prosenttia enempää ole, eli millään laskutavalla ei nepsyys ole se normaali, vaan se poikkeus.
Ei ole, puhutaan yleisesti nepsyistä kuten ap aloituksessaan.
Itä-Suomessa 20% lapsista on nepsyjä. Se on 20 sadasta. Todella paljon.
Otsikossa lukee autismidiagnoosit.
Ei suinkaan pidä paikkaansa, että Itä-Suomessa 20 % lapsista olisi joku nepsy-diagnoosi. Pohjois-Karjalassa tietyn ikäluokan pikkupojista 20 % on diagnoosi. Kuten huomaat, puhutaan täysin eri mittaluokan asiasta, kuin kuvittelit.
Juuri tuosta mittaluokasta puhuin. Ja ap puhui autismi YMS diagnooseista. Eli nepsyyden ylidiagnosoimisesta.
Ethän puhunut. 20 % Itä-Suomen lapsista olis ihan valtavan paljon enemmän kuin 20 % tietyn ikäluokan pojista Pohjois-Karjalassa. Täysin eri mittaluokan asioita.
Joko tuolla Pohjois-Karjalassa on vaan geneettisesti enemmän ADHDta, tai sitten, ehkä todennäköisimmin, siellä sattuu olemaan joku vähän turhan herkästi diagnooseja jakeleva lääkäri esim. kouluterveydenhuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Eöi et tiedä. Sitä se nimittäin tarkoittaa, jos ammattilainen on hänellä sen diagnosoinut, että sinä et tiedä. Virhediagnooseja toki annetaan, mutta tuo ei siltä kuullosta. Se että susta joku ei ole jotakin, on sun päässä, ei faktaa. Oletko kysynyt mikä hänen elämässään tai arjessaan on lääkityksellä parantunut? Vai ihanko vain moralisoit hänen alkoholin käyttöään?
Minä sanoin että todnäk ei ole. Monet ymmärtävät siitä että kyse ei ole faktasta. Puhun edelleen siitä, että kukaan, edes henkilö itse, ei nähnyt mitään viitteitä adhdsta ennen diagnoosia. Eivät vanhemmat, eivät sisarukset, eivät ystävät, ei koulussa kukaan, ei töissä kukaan. Kyllä hänellä voi olla adhd, sitä en kiellä.
Ja ei, hän ei ole puhunut sen enempää parannuksista kuin huonommistakaan muutoksista. Sen minkä lähipiiri nyt näkee, on se, että hän ryyppää jopa silloin kun pitäisi olla töissä, eristäytyy ystävistään (vartin bussimatka kuormittaa liikaa) ja vetää säännöllisesti lääkkeet ja viinan sekaisin. Romutti ystävänsä auton sekakäyttöpäissään ja riitaantui pomonsa kanssa (koska pomo pyysi tekemään työtehtävän x ja hän ylikuormittui). Se johti viikon ryyppyputkeen.
Sano mitä sanot, minä näen tuon alamäen. Oli adhd totta tai ei. Diagnoosista oli nyt valtavasti haittaa.
Miten tuo diagnoosin vika olisi?
Siten että hän hokee nyt olevansa adhd ja kuormittuvansa kaikesta sen takia. Tilannetta hän korjaa sekakäytöllä. Kun on se adhd. Se adhd aiheuttaa tämän ja tämän, vedän kännin pariksi päiväksi. Otan ryyppysaikun koska töissä vituttaa ihmiset, adhd on syypää.
Meneekö jakeluun vihdoin?
Ja ilman diagnoosia tilanne olisi mikä?
Kiinnostaa toki. Juuri siksi ei tulisi mieleenikään arvioida heidän diagnoosejaan tai lääkityksiään tai motiiveitaan tasolla ”Ei sillä ole oikeesti mitään, ihan vaan halusi tekosyyn ja huomiota”.