HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Niinpä niin. Muiden pitää TAAS venyä ja joustaa. Kun yhden tarpeet on 1/20 ja muiden tarpeet 19/20, on röyhkeyden huippu vaatia kaikkia alistumaan yhden tarpeisiin ja käytökseen. Kyllä se on tämä yksi, jonka pitäisi ymmärtää lukea tilannetta ja antaa muille harrastusrauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Ja lopulta tämä tyttö oli siellä ypöyksin? Tulikohan nyt vähän värikynää?

Sitä en tiedä mitä lopulta kävi, meidän tyttö oli neljäntenä lopettanut. Tai käytännössä siirryttiin toiseen ryhmään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa ne lapsenne kuriin. On käsittämätöntä, kuinka hemmetin nössöjä te olette. Tapana on komentaa. Ja jos ei osaa olla ihmisiksi siltikään, sitten ei mennä sinne harrastukseen pilaamaan toisten päivää. Uskomaton itsekyyttä ajatella, että minulla ja lapsellani on oikeus pilata 20 muun ihmisen huvit, koska me voimme ja me haluamme. Ennen oli tapana hävetä, jos lapsi ei osaa käyttäytyä...

Uskomatonta itsekkyyttä ajatella, että ne 20 muuta olisi jotenkin täydellistä ja että heidän käytökseen ei ikinä pitäisi muka mitenkään puuttua. Totuus on, että te vaan annatte helpommin anteeksi niille 20 muulle silloin kun he tekee jotakin väärin, koska osaavat seisoa rivissä. Mitään muuta eroa ei juurikan ole ja reflektio kyky puuttuu näköjään kokonaan kun on aina joku vilkas lapsi ketä syyttää niin ei tarvitse miettiä mitä on itse tehnyt väärin. 

Ottaa vissiin koville kun jossain laitetaan teidän perheelle rajat. Sopeutumattoman vanhemmilla on sentään vielä joku vastuu itselläänkin ja se on sopivan vapaa-ajan toiminnan järjestäminen ihan itse sille huonokäytöksiselle lapselle. Kyllä se on häirikkö perheineen, joka joustaa, ei muut maksavat perheet lapsineen. Vapaa-ajalla sentään vielä mennään enemmistön edun mukaan, vaikka kaikkialla muualla tunnutaan menevän häirikön edut edellä.

Vilkkaus ei ole häiriköintiä. Vilkkaus on ominaisuus siinä missä sinunkin huono käytös jossa haukut toisten lapsia häiriköiksi ja riesaksi, olet vain sokea omalle käytös ongelmallesi ja henkiselle väkivallalle jota harjoitat. Ihan samalla tavalla se vilkkaan lapsen vanhempikin siitä maksaa. Onko sulla luetun ymmärryksessä vikaa?

Vilkas osaa olla yös tarpeen tullen olla mölyämättä.  Rajat ja Rakkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Eemi aloitti liian myöhään. 

Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.

No ei todellakaan ole.

Mutta viulu saattaa kyllä nopeasti hajota tuollaisen aivottoman höslääjän käsissä.

Välillä pikkuviuluja menee rikki, siksi niissä on vakuutukset. Aivot kyllä löytyy jokaiselta pikkuviulistilta, ja soitto vieläpä kehittää niitä.

-musiikkiopistomutsi.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverini lapsi sai porttikiellon muskariin kun riehui ja rikkoi jonkin soittimen. Kaveri oli ihan hajalla.

Nykyään kaverin lapsi on yläkoululainen, koulumenestys oikein hyvä, ja pärjää erinomaisesti sekä liikunta- että taideharrastuksessaan.

Relatkaa, hyvät ihmiset.

Millä hinnalla? Tuollaiset polkevat aina muita, kun raivaavat tilaa itselleen vaikka väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin kysyä tuolta avautuvalta äidiltä, että eikö missään kilkata hälytyskellot? Pienestä lapsesta tulee toistuvasti, eri yhteyksissä, eri ihmisiltä palautetta ja "viimeisiä varoituksia". Missä vaiheessa olisi viimeistään syytä mylntää, että vika on lapaen käytöksessä? 

Lisäksi: miksi häirikön pitäisi voida toistuvasti saada pilata muiden harrastus?

Sekä tärkein: kauanko tämä äiti aikoo jatkaa lapsensa huonon käytöksen mahdollistamista? Tuollaisen lapsen on hyvä oppia, että huonolla käytöksellä on seurauksia. Vanhempien vastuulla opettaa, eikä opettaa uhriutumista.

Tästä jutusta tulee ymmärrettävästi erittäin luettu ja kommentoitu juttu, mitä Hesari arvostaa, ja täten jutun myötä nainen saa positiivista palautetta esihenkilöiltään ja ajattelee, että tälla lailla kannattaa toimia siis jatkossakin: kääntää peili pois itsestä ja syyllistää muita, ulista ja valittaa. Siten saa huomiota ja huomio = rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.

Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole. 

Entä jos vain koittaisit uhriutumisen sijaan kasvattaa lapsesi?

Siitä olisi lapselle huomattava hyöty koulussa ja tulevassa elämässä

Sinne harrastukseen voi myös mennä mukaan ja auttaa omaa vilkasta lastaan osallistumaan siihen  harrastukseen.

Eihän siellä kukaan pysty harrastamaan, ei edes se vilkas lapsi, jos valmentajien koko aika menee sen vilkkaan perässä juoksemiseen.

No mutta totuus on se, että näiden häiriköiden vanhemmat tuovat ja hakevat sen lapsen, eivät edes jää seuraamaan harjoituksia. (siis ei nyt tämä 5v. tapaus, mutta ainakin oman lapseni 8v. harrastusryhmässä.) Kaipaavat varmaan sen tunnin pari rauhaa lapsestaan. Mutta erittäin ikävää niiden parinkymmenen muun lapsen kannalta. Ja valitettavasti harrastusseuran taholta ei puututa tarpeeksi.

Ompa ikävää, että jotkut tekee noin. Itse olen ollut aina oman erityislapseni mukana kaikissa harrastuksissa. Hän kun harrasti pianon soittoa niin istuin aina vieressä ja mukana. Joten älä yleistä, et voi levittää tuollaista tietoa vanhemmista, kaikki ei toimi noin. Lapsi kyllä ihan tykkäsi pianon soitosta ja käyttäytyi siellä hyvin. Ei ollut mitään ongelmia eikä soiton opettaja koskaan valittanut lapsesta mitään. Onhan meillä maailmassa huippuja hyvin menestyneitä erityisiä ihmisiä, todella lahjakkaita muusikoita, näyttelijöitä, yrittäjiä ym. Ei se ole este menestymiselle, että on erityinen. Jos sulla on joku huono kokemus jostakin erityisen vanhemmasta niin älä lietso mitään hegemonista vihaan kaikkia kohtaan. Ei me kaikki jätetä meidän lapsia yksin riehumaan harrastuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.

Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole. 

Entä jos vain koittaisit uhriutumisen sijaan kasvattaa lapsesi?

Siitä olisi lapselle huomattava hyöty koulussa ja tulevassa elämässä

Sinne harrastukseen voi myös mennä mukaan ja auttaa omaa vilkasta lastaan osallistumaan siihen  harrastukseen.

Eihän siellä kukaan pysty harrastamaan, ei edes se vilkas lapsi, jos valmentajien koko aika menee sen vilkkaan perässä juoksemiseen.

No mutta totuus on se, että näiden häiriköiden vanhemmat tuovat ja hakevat sen lapsen, eivät edes jää seuraamaan harjoituksia. (siis ei nyt tämä 5v. tapaus, mutta ainakin oman lapseni 8v. harrastusryhmässä.) Kaipaavat varmaan sen tunnin pari rauhaa lapsestaan. Mutta erittäin ikävää niiden parinkymmenen muun lapsen kannalta. Ja valitettavasti harrastusseuran taholta ei puututa tarpeeksi.

Mihin harrastuksiin vanhempi edes voi jäädä mukaan? Tuon ikäisenä harrastin partiota, tennistä ja pianonsoittoa eikä yhteenkään näistä vanhempi olisi ollut tervetullut "seuraamaan". Jalkapallossa varmaan voi seisoa kentän reunalla ja uimakoulussa altaan reunalla mutta ei lasten harrastukset ole aikuisten paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.

Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole. 

Entä jos vain koittaisit uhriutumisen sijaan kasvattaa lapsesi?

Siitä olisi lapselle huomattava hyöty koulussa ja tulevassa elämässä

Sinne harrastukseen voi myös mennä mukaan ja auttaa omaa vilkasta lastaan osallistumaan siihen  harrastukseen.

Eihän siellä kukaan pysty harrastamaan, ei edes se vilkas lapsi, jos valmentajien koko aika menee sen vilkkaan perässä juoksemiseen.

Monessakin seurassa oltaisiin erittäin kiitollisia apukäsistä. Siinä voi oman lapsen vahtimisen ohessa tehdä myös jotain hyödyllistäkin niissä rajoissa, mitä ehtii. Esim. palautella karanneita palloja (jos kyse pallopelistä), olla apuna ohjaamassa jotain pienryhmää (jossa vaikka se oma lapsi on mukana) jne. Se on seuroilla yleensäkin pula osallistuvista vanhemmista, kun siis likikään kaikissa seuroissa ei ole varaa tai mahdollisuutta palkata jokaiselle joukkueelle ulkopuolistavalmentajaa, edes siis joukkueen päävalmentajaa.

Tämä voi selittää ehkä sen, että miksi noissa harrastusryhmissä tietynlaiset ihmiset saa dominoida ja määrätä yksipuolisesti. Kun harrastus on vapaaehtoinen nämä vähät aktiiviset saavat päättää ketkä saa harrastaa ja ketkä ei. Pitäisikö sitten jotenkin vanhempien aktivoitua enemmän, että pieni sisäpiiri ei pääse sanelemaan. Yksi vaihtoehto on tietysti perustaa erityisille oma harrastusseura. Mutta myös erityisten sisällä on paremmin tai huonommin käyttäytyviä kun ei se erityisyys aina tarkoita sitä, että se lapsi häiriköi mitenkään. 

No niinpä. Pitäisikö teidän tosiaan vihdoin ottaa vähän vastuuta itsekin? Tehdä ihan itse asioille jotain. Eikä odottaa, että kaikki sopeutuvat teihin ja ympäriltä enemmistöltä räätälöidään kaikki teidän lapsen tarpeisiin sopivaksi. 

Amerikassa on jo autismi leikkipuistoja. Eli sinne ei saa normaalit edes tulla. Siellä tilanne onkin kääntynyt niinpäin, että ns normaalit on yrittäneet tulla sinne autistien leikkialueelle kun siellä on ollut kivaa. Minusta just jotain tuollaisia leikkipaikkoja pitäisi olla erityisille mihin ei edes "normaalit" huonosti kasvatetut kiusaajat saa tulla, että saavat olla rauhassa siellä. Kaikki erityiset kun eivät mitenkään edes häiriköi vaikka heidät sellaiseksi leimataan. Mun puolesta suomi saa pitää ns nenttinsä. Ei mulla edes ole mitään mielenkiintoa täällä enää lisääntyä kun olen nähnyt, että miten täällä on paljon ihmisiä ketkä ei opettele mitään käytöstapoja vaan saavat jonkun ihmeellisen etuoikeuden haukkua sitä erilaista lasta riesaksi. Toivon, että tuollaiseen perheeseen lopulta syntyy se erityinen lapsi niin silmät avautuu miten asiat oikeasti ovat, eivät todella niin mustavalkoisia kuin kuvittelet. 

Sopii hyvin. Kunhan lupa kieltokyltteihin on vastavuoroisesti myös toisin päin. Vai onko niin, että he saavat terroriso ida kaikkialla ja se pitää hyväksyä. Mutta muut eivät saakaan tulla heidän paikkoihin? Perin vasemmistolainen malli. Muiden pitää sietää ja suvaita, heidän ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Niinpä niin. Muiden pitää TAAS venyä ja joustaa. Kun yhden tarpeet on 1/20 ja muiden tarpeet 19/20, on röyhkeyden huippu vaatia kaikkia alistumaan yhden tarpeisiin ja käytökseen. Kyllä se on tämä yksi, jonka pitäisi ymmärtää lukea tilannetta ja antaa muille harrastusrauha.

Jotenkin todella vastenmielinen tuo sinun asenteesi. Jos yhdellä lapsella 20 lapsen ryhmässä on downin syndrooma, ja kermapyllyvanhemman ensimmäinen ajatus on, että pitääkö hänen alistua, ollaan kyllä aika syvällä pää omassa pyllyssä.

Vilkkaus harrastuksessa haastaa kyllä paljon. Olisi kiva, että kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa. Mutta jos joku härvää harrastuksessa kaikkea muuta kuin mitä siellä harrastuksessa pitäisi tehdä, niin se häiritsee paljonkin muiden tekemistä. Jos ei jaksa kiinnostua harrastuksesta, niin miksi olla siellä? Sosiaaliset taidot kehittyvät muiden kanssa eikä pelkästään kotona, joten silleen olisi hyvä olla monenlaisessa toiminnassa mukana. Samalla kuitenkin niin, että antaa muille mahdollisuuden keskittyä tekemiseen. Monessa harrastuksessa vetäjät osaavat kyllä harrastuksen sisällön, mutta ohjaavat sivutöinään/harrastuksena ja eikä välttämättä ole tarvittavaa tietoa erityistarpeista tai taitoa toimia niiden kanssa.

Oma lapseni on mukana partiotoiminnassa ja jo sen verran vanhempi, että on ohjaamassa ryhmiä. Yhdessä ryhmässä on ollut lapsia, jotka väsäävät kaikenlaista muuta kuin itse tekemistä ja häiritsevät muiden tekemistä. Lisäksi meno yltyi välillä ihan painimiseksi asti. Tilanne kuormitti niin muita lapsia kuin vetäjiäkin, kun energiaa meni lasten käytöksen rauhoittamiseen aika paljonkin ja tilanteiden selvittely sitoi osan vetäjän. Onneksi ryhmässä oli useampi aikuinen/nuori vetämässä toimintaa. Lopulta tilanne päätyi "riehuvien lasten" osalta niin, että  lopettivat harrastuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Eemi aloitti liian myöhään. 

Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.

No ei todellakaan ole.

Mutta viulu saattaa kyllä nopeasti hajota tuollaisen aivottoman höslääjän käsissä.

Välillä pikkuviuluja menee rikki, siksi niissä on vakuutukset. Aivot kyllä löytyy jokaiselta pikkuviulistilta, ja soitto vieläpä kehittää niitä.

-musiikkiopistomutsi.

Kannattaisiko tuollaisen lapsen yrittää silti harrastaa vaikka kotona itsekseen jotain nypläystä ja kehittää niitä ihmeellisiä aivojaan siinä samalla, ja jättää ne kalliit soittimet ja muiden häiritseminen vaikka vielä muutamaksi vuodeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.

Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole. 

Entä jos vain koittaisit uhriutumisen sijaan kasvattaa lapsesi?

Siitä olisi lapselle huomattava hyöty koulussa ja tulevassa elämässä

Sinne harrastukseen voi myös mennä mukaan ja auttaa omaa vilkasta lastaan osallistumaan siihen  harrastukseen.

Eihän siellä kukaan pysty harrastamaan, ei edes se vilkas lapsi, jos valmentajien koko aika menee sen vilkkaan perässä juoksemiseen.

No mutta totuus on se, että näiden häiriköiden vanhemmat tuovat ja hakevat sen lapsen, eivät edes jää seuraamaan harjoituksia. (siis ei nyt tämä 5v. tapaus, mutta ainakin oman lapseni 8v. harrastusryhmässä.) Kaipaavat varmaan sen tunnin pari rauhaa lapsestaan. Mutta erittäin ikävää niiden parinkymmenen muun lapsen kannalta. Ja valitettavasti harrastusseuran taholta ei puututa tarpeeksi.

Mihin harrastuksiin vanhempi edes voi jäädä mukaan? Tuon ikäisenä harrastin partiota, tennistä ja pianonsoittoa eikä yhteenkään näistä vanhempi olisi ollut tervetullut "seuraamaan". Jalkapallossa varmaan voi seisoa kentän reunalla ja uimakoulussa altaan reunalla mutta ei lasten harrastukset ole aikuisten paikka.

No aika monessa voi olla mukana kentän laidalla ja auttamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä me te ajattelijat on siitä huvittavia ihmisiä, että ne sitten sanoo, että jos sota syttyy niin ne haluaa  just nää vilkaat ihmiset sinne mukaan sotimaan kanssaan, että sitten yhtäkkiä kun on oma hyöty ja oma etu mielessä niin ollaankin valmiita ottamaan mukaan, mutta vain siinä tarkoituksessa että ne uhrataan ettei tarvi itseä. Olette aivan järkyttävän itsekkäitä kun kuvittelette, että noin voi toimia. Jos jättää jonkun ulkopuolelle harrastuksista niin ei tarvi kysellä perään sitten jos yhtäkkiä tarviikin sitä ihmistä johonkin. Ei se niin mene, että vain omaa ja oman sisäpiirin hyöytä tavoitellen tässä mennään. Sitten yhtäkkiä kaikkia tarvitaankin. Noloa teidän kannalta kun kuvittelette, että tässä ei nähdä manipulointia. Jos ei ole kaveri niin ei tarvitse olla sittenkään kun itse olette pulassa. 

Kyllä sen sinun pershedelmäsi etu edellä on menty päiväkodissa, eskarissa, 9 vuotta peruskoulussa ja nykyään vielä toisellakin asteella 3 vuotta. Hassattu satoja tuhansia erinäisiin tukitoimiin, palaveteihin ja mitään ei juuri koskaan saada vastineeksi. Nyt pitäisi muiden maksaa uimakoulut ja jalkapallotkin ja mukisematta katsoa kun sielläkin valmentaja taltuttaa koko treenin tätä sinun lastasi. Mene nyt jo itseesi ja kannattaa vastuu kasvatustyöstäsi. 

Sun pahantahtoinen itsekeskeinen ajattelutapa nyt kostautuu sulle itsellesi, koska lapseni ei ole ollut julkisessa koulussa häiriköimässä. Häntä juuri sun kaltaisten huonosti omia lapsiaan kasvattavien lasten kiusaaja ryhmän ja porukan takia hän vaihtoi koulua ja on käynyt erityiskoulun. Mutta hän ei siten ole myöskään mitään velkaa noille jotka häntä kiusasi ja jätti ulkopuolelle esittäen jotakin muka hyvätapaista. Huvitti kun joku hänen entinen koulukaveri otti lapseeni yhteyttä, sanoin että älä vastaa niille mitään. Luultavasti ovat yhteydessä vain siksi, että saisivat jotakin jutun juurta tyhjäpäiseen elämäänsä kun eivät koskaan osaa puhua omista vioistaan tarvivat erityisiä siihen. Lapseni sai myös kesätyöpaikan ja hänellä meni siellä niin hyvin, että sai suositukset jatkoon. Käykö kateeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.

Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole. 

Entä jos vain koittaisit uhriutumisen sijaan kasvattaa lapsesi?

Siitä olisi lapselle huomattava hyöty koulussa ja tulevassa elämässä

Sinne harrastukseen voi myös mennä mukaan ja auttaa omaa vilkasta lastaan osallistumaan siihen  harrastukseen.

Eihän siellä kukaan pysty harrastamaan, ei edes se vilkas lapsi, jos valmentajien koko aika menee sen vilkkaan perässä juoksemiseen.

No mutta totuus on se, että näiden häiriköiden vanhemmat tuovat ja hakevat sen lapsen, eivät edes jää seuraamaan harjoituksia. (siis ei nyt tämä 5v. tapaus, mutta ainakin oman lapseni 8v. harrastusryhmässä.) Kaipaavat varmaan sen tunnin pari rauhaa lapsestaan. Mutta erittäin ikävää niiden parinkymmenen muun lapsen kannalta. Ja valitettavasti harrastusseuran taholta ei puututa tarpeeksi.

Mihin harrastuksiin vanhempi edes voi jäädä mukaan? Tuon ikäisenä harrastin partiota, tennistä ja pianonsoittoa eikä yhteenkään näistä vanhempi olisi ollut tervetullut "seuraamaan". Jalkapallossa varmaan voi seisoa kentän reunalla ja uimakoulussa altaan reunalla mutta ei lasten harrastukset ole aikuisten paikka.

Olitko sitten ilkeä... tai siis ylivilkas? Tönitkö muita partiossa nuotioon ja hakkasit tennismailalla kavereita? Rimputitko pianon koskettimia täydellä voimalla ohjeista välittämättä? Veikkaanpa, että jos olisit toiminut näin ja jatkanut sitä toistuvista kielloista huolimatta, sinullekin olisi saatettu ehdottaa omaa valvojaa mukaan harrastustunneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Mä kyllä vanhempana olisin ottanut tuollaisesta ryhmästä lapseni pois jo turvallisuuden puutteen vuoksi. Enkä keksi yhtään hyvää syytä pakottaa lasta harrastukseen, jossa hän pelkää.

Jos joku isompi erityinen toistuvasti jyrää muita, niin on kyllä sen erityisemmän vanhempien tehtävä huolehtia, että tällä on joku avustaja mukana. Ei tanssituntia järjestävän tahon. 

Edelleen, miksi yhdellä pitää olla mistään syystä pilata muiden harrastus? 

Liian vauhdikas lapsi voi käydä alkuun isän tai äidin kanssa keskenään harrastamassa vaikka pallon potkimista pihalla. Sitten ryhmään mukaan kun riittävä kypsyys ohjeiden kuunteluun saavutettu.

Vedän junnuryhmää. Noin 8-20 vuotiaita. Kamppailulajia
Olen varsin äkkiä pistänyt sählärit ja velttoilijat pois. 
Ne on saanut jäädä ketkä harjoittelevat kovaa ja kurinalaisesti. Hyvä ei tarvi olla mutta motivoitunut.
Naurettava ajatus, että pitäis pitää hankalia tapauksia mukana. Vetäjät loppuisivat äkkiä kaikista harrastiuksista näin tehden.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverini lapsi sai porttikiellon muskariin kun riehui ja rikkoi jonkin soittimen. Kaveri oli ihan hajalla.

Nykyään kaverin lapsi on yläkoululainen, koulumenestys oikein hyvä, ja pärjää erinomaisesti sekä liikunta- että taideharrastuksessaan.

Relatkaa, hyvät ihmiset.

Tämä oli hyvä muistutus. Yleensä kyse ei ole kasvatuksen puutteesta tai mistään halusta olla ikävä muita kohtaan, vaan lapsi tarvitsee enemmän aikaa kasvaa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että odotetaan vielä hetki ennen kuin aloitetaan harrastus, tai, kuten Hesarin kolumnissa, etsitään ryhmä, jossa lapsi ohjaajalla pysyy homma hallinnassa ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia. 

Joissain harrastuksissa vanhempi saa tulla mukaan ohjaamaan lastaan, mikä toimii hyvin joillekin lapsille. Toisissa se taas on ehdottomasti kiellettyä. Olen kuitenkin itse huomannut, että todella paljon riippuu siitä, miten tottunut ohjaaja on erilaisiin lapsiin ja toimintatapoihin ja miten hyvin hän saa kontaktin ryhmään.

Erityisten lasten ei tarvitse tulla mihinkään harrastusryhmään kentälaidalle apulaiseksi ja siivoojaksi. Siivotkaa itse omat jälkenne, otatte kunnolla mukaan jos otatte. Ei hyväksikäyttöä.