HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Mulla on vilkas lapsi ja olin monesti isolla harrastuspaikalla ainoa vanhempi vahtimassa lasten ja nuorten menoa. Tosi moni vanhempi vaan jätti lapsensa sinne ja siellä ne meni eri ikäiset keskenään. Ja arvata saattaa, että niinhän siinä käy että ns. määräilevät yksilöt ottaa vallan kun ei heidän vanhempia näy paikalla. Tää määräjä porukka oli se, josta aiemmin kerroin jo tässä ketjussa miten kiertelivät ympäri suomen harrastuspaikkoja omimassa niitä itselleen. Katsoin kun tää itseriittoinen porukka mm esti pienempiä pääsemästä rampeille ja meni siinä koko ajan keskenään ja huomasi, että ei oltu kasvatettu yhtään ottamaan muita huomioon. Sitten kun yritin kertoa tuolle äidille, että miten määräileviä hänen lapset harrastuspaikalla on niin se vastasi, että hänen lapset harrastaa tosissaan ja heidän säännöt on siellä vaikka kyseessä oli julkinen harrastuspaikka ja kaikille avoin, ei mikään seura vaan  kunnan yhteinen paikka kaikille lapsille. Ihme tyyppi ja ihme toimintaa kun hän vähätteli sitä tosiasiaa, että siellä oli kyllä moni muukin lapsi yhtä tosissaan harrastamassa. Haukkui samalla, että lapseni ei ole terveppäinen. Aivan järkyttävä kiusaaja, kiusaajilla on yleensä kiusaaja vanhemmat jotka kasvattaa tuollaiseen. Pienemmät reppuraukat yrittivät sanoa, että milloin on minun vuoroni. Sitten kun tuollaiset on siellä koko päivän niin siellä ei muut saa olla kuin tää sisäpiiri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Jos minä lähetän lapseni balettikouluun ja siitä maksan, oletan että se ensisijaisesti siellä oppii tanssimaan niin hyvin kuin oma motivaatio ja lahjat antavat myöten. 

 

Jos en saa rahalleni vastinetta eikä lapsikaan enää viihdy, tietenkin siirrän sen sellaiseen kouluun, missä saadaan rahallemme vastinetta. 

 

Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi auttaa ilmaiseksi harrastuksessa, josta maksaa? 

Tuo lapsesi, josta niin kauniisti se-promominia käytät, ei kuitenkaan ehkä siellä alkeisryhmässä saavuta täytyä potentiaaliaan, vaikka miten röyhistelisit rintaasi maksajana.

Ne oikeasti tanssiin soveltuvat siirretään kyllä toisiin ryhmiin, missä heillä on vertaistaan seuraa.

Niin. Voi hyvin olla, ettei sillä ole minkäänlaisia edellytyksiä tanssijaksi. Se on aivan okei, tanssikoot ilokseen. 

 

Se sen sijaan EI ole oikei, että joku huonosti käyttäytyvä lapsi estäisi minun lastani oppimasta sitä, minkä hän kykenee oppimaan. Sekään ei ole okei, että yhtään kenenkään pitäisi mennä vapaaehtoiseksi siksi, että Mirja-Irmeliä ei ole kasvatettu, eikä Mirja-Irmelin mutsia hotsita olla siellä itse vahtimassa kasvattamatonta lastaan. 

 

Koulussa sitä on jo aivan liian kanssa. Rauhalliset lapset eivät saa rauhassa oppia niin pitkälle kuin omat rahkeet riittävät, koska opettajan aika menee kurinpitoon, kun vanhemmat eivät viitsi kasvattaa. 

Olet juuri tällainen tyypillinen uniikki lumihiutale, joita nykyään vanhemmat ovat. Tämä mussukkasi, josta edelleen puhut se-pronominilla, ei ole koulussa oppimassa niin pitkälle kuin hänen rahkeensa riittävät. Ei, hän opiskelee opetussuunnitelman mukaan ja luokkansa mukana. Ei se koulu sinun lapsosesi navan ympärillä pyöri. Hän on yhtä arvokas kuin muut, ei sen arvokkaampi. Ota hänet kotiopetukseen jos ajattelet, että opetuksen pitää olla juuri hänen rahkeidensa mukaan räätälöityä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kirjastoon viimeisen varoituksen? Meidän lähikirjastossa, joka on koulun vieressä, on välillä iltapäivisin aikamoinen meteli. Työntekijät välillä joutuvat sanomaan, mutta en ole kuullut että varoitusta olisi tullut.

 

Ohiksena, useat seurat ja ainakin meidän kaupunki järjestävät harrastusryhmiä myös ns erityislapsille. Eikö ne kelpaa tälle perheelle?

Kolumnisti tosiaan voisi avata, mitä siellä kirjastossa on tapahtunut ja miten usein. Tuo oli varmastikin kyseisen kolumnin hämmentävin kohta. Kaikki kuitenkin tietävät, että kirjastoissa suvaitaan kaikkea ja kaikkia. 

Varsinkin pikkulapsia. Jos 5v kiljaisee pari kertaa niin siitä ei tule henkilökunta edes sanomaan. On ollut pakko olla jotain suoraa huutoa pitemmän aikaa ja/tai kirjojen heittelemistä tms. Millainen vanhempi ei vie lastaan ulos jos lapsi käyttäytyy noin?

Alan epäillä, että tässä on kyseessä ns rage bait, jonka avulla tämä rouva ajatteli saada lisää kolumnistin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.

Miksi näillä muilla ei ole kykyä mennä itseensä vaan kuvittelevat olevansa täydellisiä? Kyllä se on ulkopuolelle jättämistä vaikka sinä kuinka yrität tosiasioita kiistää jotta näyttäisitte viattomalta mitä ette ole. 

Jos minä lyön sinua nyrkillä naamaan aina, kun nähdään, etkä sinä sitten tahdo enää nähdä minua, teetkö silloin väärin kun jätät minut ulkopuolelle, sinä kylmä ja tunteeton ihminen joka ei hyväksy erilaisuutta? 

 

Vai voisiko olla, että olen itse omalla huonolla käytökselläni aiheuttanut sen, etten enää tahdo olla kanssasi? 

 

Joukossa toimiminen edellyttää aina ja kaikissa olosuhteissa sitä, että toimitaan joukon säännöillä. Muuten joutuu ulkopuoliseksi. 

Mutta lapset vasta opettelevat noita sääntöjä ja kypsyvät eri tahtiin, ja siksi on niin epäreilua, että jotkut aikuiset kiillottavat omaa kilpeään asialla. 
Minulle on sattunut temperamentiltaan rauhallisia lapsia, mutta ystäväni lapsi oli juuri tuota tyyppiä, joka pienenä sai potkut harrastuksista. Sen verran empatiaa minussa on, että kun kolumnisti kertoi kyyneleiden nousseen silmiinsä, kun hän lopulta oli löytänyt palkan, jonne lapsi kelpasi, meni minullakin pieni roska silmään. Ihan oman ystäväni puolesta.

-eri.

Ymmärrettävää mutta silti resurssit ovat mitä ovat. Jos ei ole resursseja erityislapsen tarpeisiin, ei voi mitään. Sivusta

Erityislapsen? Tämä minun ystäväni lapsi, joka sai potkut paristakin harrastuksesta vilkkauden vuoksi, on nykyään niinkin erityinen, että hän käy tavallista yläkoulua, keskiarvo on päälle ysin, ja hän menestyy hyvin taide- ja liikuntaharrastuksissa.

Minulla on itselläni diagnosoitu keskittymisvaikeus ja erityislapsi-sanan ei ollut tarkoitus olla mitenkään solvaava. Ainoastaan ilmaista sitä että on erityinen tarpeiltaan. Jos on saanut potkut useammasta harrastuksesta niin varmasti on ainakin nuorempana ollut sellainen. Jos on ollut sen verran vilkas, että saa potkut harrastuksesta, ei valitettavasti ollut vielä kypsä harrastamaan itsenäisesti ilman omaa aikuista.

Mutta aika moni viisivuotias kypsyy ajan myötä, ja lopulta se vilkkaampi usein menee taidollisesti ohi siitä hiljaa istuneesta.

Ei ole kenenkään etu, että lapsi demonisoidaan ja tuomitaan toivottomaksi tapaukseksi jo pienenä.

Eikä ole kenenkään etu, että tuollaiset riesat pilaavat muiden harrastuksen "toteuttaessaan itseään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo eläköitynyt, vuosikymmenien uran lastentarhanopettajana ja perhepäivähoitajien esihenkilönä työskennellyt tuttavani totesi kerran, että lapsista näkee aivan suoraan, mitä kotona tapahtuu tai ei tapahdu. Ja mitä pienempi lapsi, sitä läpinäkyvämmin hän on ikkuna vanhempiensa toimintaan. Tämä tulee aina mieleen, kun alle kouluikäisen lapsen vanhempi syyttää muita tahoja jostain lapseensa liittyvästä. Tämä sama toteamus tuli välittömästi mieleen myös HSanomien päivän kolumnia lukiessa. Mitäköhän tuolla perheessä on meneillään, kun lapsi noin selkeästi oireilee - ettei kirjastoonkaan ole enää tervetullut. Kirjasto on nykyään lapsiystävällinen ja erittäin matalan kynnyksen paikka, joten jotain todella ikävää on täytynyt tapahtua ja moneen kertaan.

Mitä nämä toistuvat tilanteet kertovat lapsen kotielämästä? Ja miksi pienen lapsen äiti kertoo tästä uutismediassa? Onko kyse äidin hätähuudosta? 

Voin kuvitella, että kukaan eläköitynyt ei enää omaksu mitään muuta näkökulmaa kuin tuon, että kotiolot on syynä kaikkeen, tai että lapsen käytös olisi muka joku ikkuna lapsen kotioloihin. On monia rikollisiakin jotka ovat kertoneet, että heillä on ollut hyvät kotiolot ja hyvät vanhemmat, mutta he on itse valinneet elää rikollista elämää koska se on kiinostanut eikä se ole ollut vanhempien vika vaan heidän omaa jännityksen ja tietynelämäntyylin hakua. Ei vanhemmat voi kaikelle mitään, lapset tekee  myös ihan omia valintoja vaikka kuinka olisi maailman parhaat vanhemmat ja taitavimmat kasvattajat on lopulta myös sillä lapsen omallakin tahdolla merkitystä. Kun taas vastaavasti jollakin lapsella voi olla umpi surkeat kotiolot, mutta käyttäytyy koulussa ja muualla hyvin eikä mitenkään häiritse ketään. Hyvin paljon asiat riippuu myös lapsen omasta luonteesta, ei pelkästään vanhemmista. Vanhemmat voi kyllä kasvattaa lastaan, mutta moni muukin asia vaikuttaa lapseen kuin vanhemmat. Myös opettaja tai ammattilainen voi olla täysin asiaton ja kiusaaja tai luonnehäiriöinen. Ei se ole mikään tae, että jos joku on varhaiskasvatuksessa tai koulussa töissä, että kaikki olisi siellä täyspäisiä tai toimisi oikein. Ihan kyllä on moni kohdellut lapsia huonosti ja syyttänyt vanhempia sitten peittääkseen omat mokansa. 

Kiinnostavaa. Mitenköhän paljon on varhaiskasvatuksen pedagogiikka sitten muuttunutkaan viime vuosikymmeninä, jos vastikään eläköityneen ammattilaisen osaaminen on jo vanhentunutta? Eli vanhempien kasvatustyylillä, persoonilla, asenteilla ja esim. elämänhallinnalla ei ole nykytutkimuksen mukaan mitään vaikutusta? Ja ne koulutetut ammattilaiset, jotka ovat eri mieltä, ovat joko auttamattoman vanhanaikaisia tai yrittävät peitellä omaa osaamattomuuttaan, laiskuuttaan tmv.?

Tämä nyt taas valitettavasti omassa ajattelussani menee tuohon samaan kategoriaan, jossa vanhemmat syyttävät kaikkia muita tahoja kuin itseään, jos lapsella on ongelmia.

Lisäksi täysin ilman alan koulutusta ja sen tuomaa asiantuntemusta tekee mieli kysyä, että jos kerran varhaiskasvatuksen ja muunkin kasvatuksen pedagogia on muuttunut niin radikaalisti 1970-80-luvuilla, että tuolloin koulutuksensa hankkineet ovat täysin vanhentuneiden tietojen varassa, ja kuitenkin meillä on Suomessa ennätysmäärä nuoria ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi, teini-ikäisistä liian suuri osa on syvästi ahdistuneita, nuoret miehet ovat syrjäytyneitä, PISA-tutkimuksissa kaikki tulokset tippuvat ja pitkäjänteisyys/keskittymiskyky ovat Suomessa mittausmaista kaikkein heikoimpia - tämä on vain median perusteella tehtyjen havaintojen kokoelma, PISA-uutinen vieläpä tältä päivältä - niin voikohan olla jotain yhteyttä tuolla pedagogiikan muutoksella ja näillä lapsia ja nuoria (ja nuoria aikuisia) koskevilla surullisilla uutisilla? voisiko taustalla ollakin liian radikaalit pedagogiset uudistukset, joissa vanhempien roolia ja vastuuta pikemminkin vähätellään (ainakin aiempaan verrattuna)?

Toki tuo oli retorinen kysymys, koska vastauksen tiedän Liisa Keltikangas-Järvisen tuoreimmasta teoksesta. Hän toteaa miten 1980-90-lukujen taitteessa muuttuneet pedagogiset ja kasvatustieteelliset teoriat ovat suoraan vaikuttaneet nykyiseen itsekeskeiseen minä-minä-kulttuuriin joka näkyy nykypäivänä sekä aikuisten itsekeskeisyytenä että heidän lastensa huonona käytöksenä. Toki Keltikangas-Järvinen on professori emerita, eli eläkeläisenä hänetkin voitaneen tuon äsken esitetyn nykynäkemyksen mukaisesti dumpata roskakoriin. Todettakoon kuitenkin että juuri hän on Suomessa aloittanut temperamentin tutkimukset ja tietää siksi erityisen hyvin sen vaikutukset ihmisen käytökseen. hän on kuitenkin todennut, ettei temperamentti - mikään temperamentti - oikeuta huonoon käytökseen. ja jos lapsen temperamentti on kasvattajan kannalta hankala, kasvattajan tulee käyttää entistä enemmän aikaa ja vaivaa, jotta lapsi oppii käyttäytymään. ja niin, se lapsen ensisijainen kasvattaja on oma vanhempi. se lapsen oma koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

Jos minä lähetän lapseni balettikouluun ja siitä maksan, oletan että se ensisijaisesti siellä oppii tanssimaan niin hyvin kuin oma motivaatio ja lahjat antavat myöten. 

 

Jos en saa rahalleni vastinetta eikä lapsikaan enää viihdy, tietenkin siirrän sen sellaiseen kouluun, missä saadaan rahallemme vastinetta. 

 

Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi auttaa ilmaiseksi harrastuksessa, josta maksaa? 

Tuo lapsesi, josta niin kauniisti se-promominia käytät, ei kuitenkaan ehkä siellä alkeisryhmässä saavuta täytyä potentiaaliaan, vaikka miten röyhistelisit rintaasi maksajana.

Ne oikeasti tanssiin soveltuvat siirretään kyllä toisiin ryhmiin, missä heillä on vertaistaan seuraa.

Niin. Voi hyvin olla, ettei sillä ole minkäänlaisia edellytyksiä tanssijaksi. Se on aivan okei, tanssikoot ilokseen. 

 

Se sen sijaan EI ole oikei, että joku huonosti käyttäytyvä lapsi estäisi minun lastani oppimasta sitä, minkä hän kykenee oppimaan. Sekään ei ole okei, että yhtään kenenkään pitäisi mennä vapaaehtoiseksi siksi, että Mirja-Irmeliä ei ole kasvatettu, eikä Mirja-Irmelin mutsia hotsita olla siellä itse vahtimassa kasvattamatonta lastaan. 

 

Koulussa sitä on jo aivan liian kanssa. Rauhalliset lapset eivät saa rauhassa oppia niin pitkälle kuin omat rahkeet riittävät, koska opettajan aika menee kurinpitoon, kun vanhemmat eivät viitsi kasvattaa. 

Olet juuri tällainen tyypillinen uniikki lumihiutale, joita nykyään vanhemmat ovat. Tämä mussukkasi, josta edelleen puhut se-pronominilla, ei ole koulussa oppimassa niin pitkälle kuin hänen rahkeensa riittävät. Ei, hän opiskelee opetussuunnitelman mukaan ja luokkansa mukana. Ei se koulu sinun lapsosesi navan ympärillä pyöri. Hän on yhtä arvokas kuin muut, ei sen arvokkaampi. Ota hänet kotiopetukseen jos ajattelet, että opetuksen pitää olla juuri hänen rahkeidensa mukaan räätälöityä.

No jos edes ehtisivät sen opetussuunnitelman mukaisen määrän käydä läpi. Mutta ei, ei kykene kun Veeti ja Leevi tykkää enemmän roikkua lampuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vilkas lapsi. Minä olen kertonut lapselle pienestä pitäen, että harrastuksiin ei mennä jollei siellä osata käyttäytyä. Miksi tämä on niiiiiiiiiin vaikeaa? Kertokaa mikä on se jota ette ymmärrä.

Sama mullakin on vilkas lapsi, ja olen harrastuksissa ollut aina mukana vahtimassa. Mutta jotkut ihmiset oikeasti kuvittelee, että koko maailma on vain heidän lapsille tehty. Oltiin kerran yhdessä julkisessa paikassa ja lapseni leikki siellä ihan yksin. Yksi lapsi alkoi itkeä jostain syystä kun häntä pelotti, vaikka lapseni ei ollut edes hänen lapsen lähellään, leikki 1-2 metrin päässä, ei koskenut lapseen eikä edes sanonut sille  mitään. Sen sijaan, että tää toinen vanhempi olisi opettanut omasta lapsestaan rohkeampaa hän sanoikin, että tuo poikako sinua harmittaa (viitateen vilkkaaseen poikaani joka ei edes mitenkään häiriköinyt, ei koskenut, ei huutanut ainoastaan leikki kaukana hänestä), niin tää okein lietsoi lapseensa ajatusta, että vain hän saa olla ja hän saa pelätä sellaistakin joka ei edes tee hänelle mitään, on vain olemassa. Ei ole mitenkään tervettä lietsoa pelkoa jotakin sellaista kohtaan joka ei edes mikään vaara tai uhka ole. Ei töninyt, ei riehunut eikä  mitään muutakaan sellaista sopimatonta. On vain hieman iloisempi luonne, ja sehän ei suomalaiselle naama nyrpöttäjälle käy. 

No, minä olen aikuinen ja istuin kerran bussissa ikkunapaikalla olevan kouluikäisen tytön viereen. istuin siinä puolitorkuksissa kun yhtäkkiä joku tönäisee minua: "ANTEEKSI, lapseni täytyy päästä viereeni istumaan, HÄN PELKÄÄ." Muslimiksi kääntynyt suomalaisnainen istui vaunujen kanssa siinä vaunupaikalla ja hänen isomman lapsensa viereen olin sitten istunut pelottelemaan. Lapsi siis oikeasti ITKI pelosta. 

 

Miksi se oli alunperinkään pitänyt sitten istuttaa niin, että ruuhkabussissa varmasti istuu ventovieras aikuinen viereen? 

 

Muut samanikäiseltä näyttävät lapset matkustivat tyytyväisinä yksin kouluun. 

Ethän sä lapsen viereen voi istua puolitorkuksissa. Se lapsi ei välttämättä uskalla sanoa jos haluaa vaikka jäädä pois. Jos istut lapsen viereen, toisella silmällä varmistat että hänellä kaikki ok.

Ventovierasta lasta pitäisi vahtia bussissa? Jos vanhempi päästää lapsen bussiin, on hänen asiansa varmistaa että lapsi osaa sanoa "anteeksi, jäisin tässä pois". 

Ei vaan jos istut lapsen viereen, tulee sinun huomioida lapsi. Tottakai pitäisi huomioida aikuinenkin, mutta aikuinen pärjää vaikka päättäisit olla juntti. Peruskohteliaisuutta.

Mitä huomioitavaa siinä on? Toki jos se haluaa pois sieltä ikkunapaikalta ja sanoo sen, niin sen verran voin huomioida ja päästää hänet sieltä pois. Mutta muuten en kyllä ala ottamaa mitään vastuuta vieraista lapsista.

Et mene esimerkiksi lapsen eteen nukkumaan ja tukkimaan tietä. Kysy vaikka alkuun millä pysäkillä hän jää niin ei tarvi vilkuilla sen enempää.

Jos ei osaa avata suutaan niin matkustakoon päätepysäkille. Kuljettajalle maksataan siitä jos se joutuu ottamaan siitä kakarasta vastuuta. Minulle ei kukaan maksa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vilkas lapsi. Minä olen kertonut lapselle pienestä pitäen, että harrastuksiin ei mennä jollei siellä osata käyttäytyä. Miksi tämä on niiiiiiiiiin vaikeaa? Kertokaa mikä on se jota ette ymmärrä.

Sama mullakin on vilkas lapsi, ja olen harrastuksissa ollut aina mukana vahtimassa. Mutta jotkut ihmiset oikeasti kuvittelee, että koko maailma on vain heidän lapsille tehty. Oltiin kerran yhdessä julkisessa paikassa ja lapseni leikki siellä ihan yksin. Yksi lapsi alkoi itkeä jostain syystä kun häntä pelotti, vaikka lapseni ei ollut edes hänen lapsen lähellään, leikki 1-2 metrin päässä, ei koskenut lapseen eikä edes sanonut sille  mitään. Sen sijaan, että tää toinen vanhempi olisi opettanut omasta lapsestaan rohkeampaa hän sanoikin, että tuo poikako sinua harmittaa (viitateen vilkkaaseen poikaani joka ei edes mitenkään häiriköinyt, ei koskenut, ei huutanut ainoastaan leikki kaukana hänestä), niin tää okein lietsoi lapseensa ajatusta, että vain hän saa olla ja hän saa pelätä sellaistakin joka ei edes tee hänelle mitään, on vain olemassa. Ei ole mitenkään tervettä lietsoa pelkoa jotakin sellaista kohtaan joka ei edes mikään vaara tai uhka ole. Ei töninyt, ei riehunut eikä  mitään muutakaan sellaista sopimatonta. On vain hieman iloisempi luonne, ja sehän ei suomalaiselle naama nyrpöttäjälle käy. 

No, minä olen aikuinen ja istuin kerran bussissa ikkunapaikalla olevan kouluikäisen tytön viereen. istuin siinä puolitorkuksissa kun yhtäkkiä joku tönäisee minua: "ANTEEKSI, lapseni täytyy päästä viereeni istumaan, HÄN PELKÄÄ." Muslimiksi kääntynyt suomalaisnainen istui vaunujen kanssa siinä vaunupaikalla ja hänen isomman lapsensa viereen olin sitten istunut pelottelemaan. Lapsi siis oikeasti ITKI pelosta. 

 

Miksi se oli alunperinkään pitänyt sitten istuttaa niin, että ruuhkabussissa varmasti istuu ventovieras aikuinen viereen? 

 

Muut samanikäiseltä näyttävät lapset matkustivat tyytyväisinä yksin kouluun. 

Ethän sä lapsen viereen voi istua puolitorkuksissa. Se lapsi ei välttämättä uskalla sanoa jos haluaa vaikka jäädä pois. Jos istut lapsen viereen, toisella silmällä varmistat että hänellä kaikki ok.

Ventovierasta lasta pitäisi vahtia bussissa? Jos vanhempi päästää lapsen bussiin, on hänen asiansa varmistaa että lapsi osaa sanoa "anteeksi, jäisin tässä pois". 

Ei vaan jos istut lapsen viereen, tulee sinun huomioida lapsi. Tottakai pitäisi huomioida aikuinenkin, mutta aikuinen pärjää vaikka päättäisit olla juntti. Peruskohteliaisuutta.

Mitä huomioitavaa siinä on? Toki jos se haluaa pois sieltä ikkunapaikalta ja sanoo sen, niin sen verran voin huomioida ja päästää hänet sieltä pois. Mutta muuten en kyllä ala ottamaa mitään vastuuta vieraista lapsista.

Et mene esimerkiksi lapsen eteen nukkumaan ja tukkimaan tietä. Kysy vaikka alkuun millä pysäkillä hän jää niin ei tarvi vilkuilla sen enempää.

Jos ei osaa avata suutaan niin matkustakoon päätepysäkille. Kuljettajalle maksataan siitä jos se joutuu ottamaan siitä kakarasta vastuuta. Minulle ei kukaan maksa siitä.

Mitä helvettiä? Oletpa ilkeä pienelle lapselle.

Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille. 

Hyvä että joku panee lapselle rajoja kun vanhemmat eivät halua/pysty. Kirjasto ilmeisesti useamman huomautuksen jälkeen ja  toivottavasti myös harrastusryhmän vetäjä. Ehkäpä rajoitukset opettavat toimimaan oikein, et mene jos et käyttäydy ohjeiden mukaan. 

Keltinkankaan sukupolvi on just se sukupolvi, joka sössi asiat ja 80 ja 90 luvulla syntyneet on saaneet maksaa siitä, siksi tuon sukupolven edustajilla on niin kova kiire nyt syyttää milleniaaleja kun itse ajoivat suomen lamaan ja mokasivat. Totuus tekee niin kipeää heillä, että turvautuvat jopa valehtelemaan, että 80- ja 90 luvulla syntyneet ovat niitä itsekkäitä vaikka totuus on se, että kasarilla ja ysärillä selvittiin lamasta. Ihan itse Keltinkangas ja muut voisivat katsoa peiliin miten mokasivat eikä syyttää nuorempaa sukupolvea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kirjastoon viimeisen varoituksen? Meidän lähikirjastossa, joka on koulun vieressä, on välillä iltapäivisin aikamoinen meteli. Työntekijät välillä joutuvat sanomaan, mutta en ole kuullut että varoitusta olisi tullut.

 

Ohiksena, useat seurat ja ainakin meidän kaupunki järjestävät harrastusryhmiä myös ns erityislapsille. Eikö ne kelpaa tälle perheelle?

Kolumnisti tosiaan voisi avata, mitä siellä kirjastossa on tapahtunut ja miten usein. Tuo oli varmastikin kyseisen kolumnin hämmentävin kohta. Kaikki kuitenkin tietävät, että kirjastoissa suvaitaan kaikkea ja kaikkia. 

Varsinkin pikkulapsia. Jos 5v kiljaisee pari kertaa niin siitä ei tule henkilökunta edes sanomaan. On ollut pakko olla jotain suoraa huutoa pitemmän aikaa ja/tai kirjojen heittelemistä tms. Millainen vanhempi ei vie lastaan ulos jos lapsi käyttäytyy noin?

Alan epäillä, että tässä on kyseessä ns rage bait, jonka avulla tämä rouva ajatteli saada lisää kolumnistin töitä.

Samaa mietin, että missä se vanhempi on ollut siellä kirjastossa ja mitä tekemässä kun hänen 5-vuotiaansa tai nuorempi hankkii niitä useampia varoituksia? Ja ei kai sille tuonikäiselle lapselle niitä varoituksia anneta vaan sille vanhemmalle. Tosi oudolla tavalla tuo äiti ulkoisti sen lapsensa käytöksen lapselle itselleen ja siitä käytöksestä johtuvat seuraamukset pahalle ulkomaailmalle, joka ei hyväksy hänen lastaan (eli lapsen huonoa käytöstä).

Missä on äiti kun tuo kaikki tapahtuu?

Artikkelin äiti kertoo, että lapsi oppi uimaan jo ennen kouluikää. Eli onko ollut sitten taitavampi kuin ikäisensä ja uimakoulu vähän liian helppo tai tylsä eli olisi kuulunut vähän haastavampaan ryhmään. Muuten aika asiatonta kommentoitia täällä äitiä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille. 

On ero kokemusasiantuntijan ja tohtorikoulutetun, pitkän tieteellisen uran tehneen tutkijan välillä. 

Keltikangas-Järvisen teokseen viittasi myös HS:n kolumnin yksi ensimmäisistä lukijakommentoijista saaden yli 200 peukutusta. Sittemmin kommentti on poistettu, ehkä siksi kun siinä mainostettiin  tuota kirjaa.

Jos kokemusasiantuntijuus nostetaan akateemista tutkimusta ylemmäksi, on koko yhteiskuntamme tuhon oma. Ehkä sillä selittyy osa nykyisestä lamasta.

Ja itsekkyydellä eli itsekeskeisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain muuta kuin ihmisen työmarkkina-asemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo eläköitynyt, vuosikymmenien uran lastentarhanopettajana ja perhepäivähoitajien esihenkilönä työskennellyt tuttavani totesi kerran, että lapsista näkee aivan suoraan, mitä kotona tapahtuu tai ei tapahdu. Ja mitä pienempi lapsi, sitä läpinäkyvämmin hän on ikkuna vanhempiensa toimintaan. Tämä tulee aina mieleen, kun alle kouluikäisen lapsen vanhempi syyttää muita tahoja jostain lapseensa liittyvästä. Tämä sama toteamus tuli välittömästi mieleen myös HSanomien päivän kolumnia lukiessa. Mitäköhän tuolla perheessä on meneillään, kun lapsi noin selkeästi oireilee - ettei kirjastoonkaan ole enää tervetullut. Kirjasto on nykyään lapsiystävällinen ja erittäin matalan kynnyksen paikka, joten jotain todella ikävää on täytynyt tapahtua ja moneen kertaan.

Mitä nämä toistuvat tilanteet kertovat lapsen kotielämästä? Ja miksi pienen lapsen äiti kertoo tästä uutismediassa? Onko kyse äidin hätähuudosta? 

Voin kuvitella, että kukaan eläköitynyt ei enää omaksu mitään muuta näkökulmaa kuin tuon, että kotiolot on syynä kaikkeen, tai että lapsen käytös olisi muka joku ikkuna lapsen kotioloihin. On monia rikollisiakin jotka ovat kertoneet, että heillä on ollut hyvät kotiolot ja hyvät vanhemmat, mutta he on itse valinneet elää rikollista elämää koska se on kiinostanut eikä se ole ollut vanhempien vika vaan heidän omaa jännityksen ja tietynelämäntyylin hakua. Ei vanhemmat voi kaikelle mitään, lapset tekee  myös ihan omia valintoja vaikka kuinka olisi maailman parhaat vanhemmat ja taitavimmat kasvattajat on lopulta myös sillä lapsen omallakin tahdolla merkitystä. Kun taas vastaavasti jollakin lapsella voi olla umpi surkeat kotiolot, mutta käyttäytyy koulussa ja muualla hyvin eikä mitenkään häiritse ketään. Hyvin paljon asiat riippuu myös lapsen omasta luonteesta, ei pelkästään vanhemmista. Vanhemmat voi kyllä kasvattaa lastaan, mutta moni muukin asia vaikuttaa lapseen kuin vanhemmat. Myös opettaja tai ammattilainen voi olla täysin asiaton ja kiusaaja tai luonnehäiriöinen. Ei se ole mikään tae, että jos joku on varhaiskasvatuksessa tai koulussa töissä, että kaikki olisi siellä täyspäisiä tai toimisi oikein. Ihan kyllä on moni kohdellut lapsia huonosti ja syyttänyt vanhempia sitten peittääkseen omat mokansa. 

Kiinnostavaa. Mitenköhän paljon on varhaiskasvatuksen pedagogiikka sitten muuttunutkaan viime vuosikymmeninä, jos vastikään eläköityneen ammattilaisen osaaminen on jo vanhentunutta? Eli vanhempien kasvatustyylillä, persoonilla, asenteilla ja esim. elämänhallinnalla ei ole nykytutkimuksen mukaan mitään vaikutusta? Ja ne koulutetut ammattilaiset, jotka ovat eri mieltä, ovat joko auttamattoman vanhanaikaisia tai yrittävät peitellä omaa osaamattomuuttaan, laiskuuttaan tmv.?

Tämä nyt taas valitettavasti omassa ajattelussani menee tuohon samaan kategoriaan, jossa vanhemmat syyttävät kaikkia muita tahoja kuin itseään, jos lapsella on ongelmia.

Lisäksi täysin ilman alan koulutusta ja sen tuomaa asiantuntemusta tekee mieli kysyä, että jos kerran varhaiskasvatuksen ja muunkin kasvatuksen pedagogia on muuttunut niin radikaalisti 1970-80-luvuilla, että tuolloin koulutuksensa hankkineet ovat täysin vanhentuneiden tietojen varassa, ja kuitenkin meillä on Suomessa ennätysmäärä nuoria ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi, teini-ikäisistä liian suuri osa on syvästi ahdistuneita, nuoret miehet ovat syrjäytyneitä, PISA-tutkimuksissa kaikki tulokset tippuvat ja pitkäjänteisyys/keskittymiskyky ovat Suomessa mittausmaista kaikkein heikoimpia - tämä on vain median perusteella tehtyjen havaintojen kokoelma, PISA-uutinen vieläpä tältä päivältä - niin voikohan olla jotain yhteyttä tuolla pedagogiikan muutoksella ja näillä lapsia ja nuoria (ja nuoria aikuisia) koskevilla surullisilla uutisilla? voisiko taustalla ollakin liian radikaalit pedagogiset uudistukset, joissa vanhempien roolia ja vastuuta pikemminkin vähätellään (ainakin aiempaan verrattuna)?

Toki tuo oli retorinen kysymys, koska vastauksen tiedän Liisa Keltikangas-Järvisen tuoreimmasta teoksesta. Hän toteaa miten 1980-90-lukujen taitteessa muuttuneet pedagogiset ja kasvatustieteelliset teoriat ovat suoraan vaikuttaneet nykyiseen itsekeskeiseen minä-minä-kulttuuriin joka näkyy nykypäivänä sekä aikuisten itsekeskeisyytenä että heidän lastensa huonona käytöksenä. Toki Keltikangas-Järvinen on professori emerita, eli eläkeläisenä hänetkin voitaneen tuon äsken esitetyn nykynäkemyksen mukaisesti dumpata roskakoriin. Todettakoon kuitenkin että juuri hän on Suomessa aloittanut temperamentin tutkimukset ja tietää siksi erityisen hyvin sen vaikutukset ihmisen käytökseen. hän on kuitenkin todennut, ettei temperamentti - mikään temperamentti - oikeuta huonoon käytökseen. ja jos lapsen temperamentti on kasvattajan kannalta hankala, kasvattajan tulee käyttää entistä enemmän aikaa ja vaivaa, jotta lapsi oppii käyttäytymään. ja niin, se lapsen ensisijainen kasvattaja on oma vanhempi. se lapsen oma koti.

80-luvulla ei ollut varhaiskasvatusta. Se tuli vasta vuonna 2015. Sitä ennen lapsille järjestettiin päivähoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille. 

Jos Keltikangas on yksi proffa muiden joukossa puhuttaessa lasten kasvatuksesta, niin olisi kiinnostavaa tietää, keihin muihin proffiin viittaat ja mitä teoksia olet heiltä lukenut? Ovatko siis eri mieltä Keltikankaan väitteistä? Olisi tosi kiinnostavaa lukea näiden muiden akateemisten tutkijoiden teoksia! Kiitos kun otit asian puheeksi! Laittaisitko vielä teosten nimiä tähän, saavat olla tieteellisiä tai populaareja. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Keltinkankaan sukupolvi on just se sukupolvi, joka sössi asiat ja 80 ja 90 luvulla syntyneet on saaneet maksaa siitä, siksi tuon sukupolven edustajilla on niin kova kiire nyt syyttää milleniaaleja kun itse ajoivat suomen lamaan ja mokasivat. Totuus tekee niin kipeää heillä, että turvautuvat jopa valehtelemaan, että 80- ja 90 luvulla syntyneet ovat niitä itsekkäitä vaikka totuus on se, että kasarilla ja ysärillä selvittiin lamasta. Ihan itse Keltinkangas ja muut voisivat katsoa peiliin miten mokasivat eikä syyttää nuorempaa sukupolvea. 

Eli on keltikankaan ja muiden hänen sukupolvensa edustajien vika, ettei hesarin kolumnistin lapsi osaa käyttäytyä kirjastossa, jalkapallotreeneissä tai uimakoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä toimittaja on esitellyt somessa hyvin pientä asuntoaan, johon ilmeisesti vuoropäivin/vuoroviikoin mahdutetaan 4 lasta ja 2 aikuista. Ei ihme, jos lapsella vähän ylimääräisiä kierroksia. Ehkäpä tarvitsisi myös rauhallista omaa tilaa?

Tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin äiti kertoo, että lapsi oppi uimaan jo ennen kouluikää. Eli onko ollut sitten taitavampi kuin ikäisensä ja uimakoulu vähän liian helppo tai tylsä eli olisi kuulunut vähän haastavampaan ryhmään. Muuten aika asiatonta kommentoitia täällä äitiä kohtaan. 

Selitys lienee se, että tällä palstalla ei tykätä tavasta jolla kolumnisti aikoinaan jätti lastensa isän, ystävänpäivänä ja tämän uimahallissa nyt huonosti käyttäytyneen lapsen 1-vuotissyntymäpäivänä. Eroilmoituksen ajoitusta on pidetty tietoisena ja suorastaan sadistisena. Tässä linkki aihetta käsittelevään ketjuun: https://www.vauva.fi/keskustelu/6640502/raisa-ja-antti-erosivat-dramaat…

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä kovin kauan aikaa siitä, kun tällaiset lapset erotettiin oppikoulusta.  Tosin oli harvinaista, että he käytöshäiriöidensä vuoksi olisivat selvinneet pääsykokeistakaan.  Minusta viisivuotiasta voisi kyllä ihan kasvattaa kotonakin.  Päiväkodissahan hän varmaan  jo päivät on.

Ei sillä että näin aina tai edes usein kävisi: oma poikani oli tosi hyperaktiivinen ja aistihakuinen pienenä.  Siis tyyliin ajeli fillarilla tahallan ojaan, kun oli kiva saada kunnolla osumaa, laittoi ämpärin päähän  ja juoksi seinään jne. Hänestä sanottiin ekan kerran hoitotahojen puolelta jo alle 2-vuotiaana, ettei ole ihan normaali.

Ja joo, pk-vuodet ja alakouluaika oli haastavia, mutta onneksi hän sai tosi hyvää ja oikea-aikaista tukea olemiseensa.

Sitten yläkoulussa tapahtui jotain, ja lkundi alkoi kukoistamaan.  Pääsi lopulta yläkoulusta 9.9 keskiarvolla, meni huippulukoon, ja on pärjännyt sielläkin loistavasti.

Eli olisiko mielestäsi oikeasti ollut tämän yhteiskunnan kannalta järkevää heittää tällainen äly ja potentiaali hukkaan sen takia, että lapsi oli kypsymätön ja impulsiivinen?


Onneksi nykyään ei enää toimita niin.