Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä kovin kauan aikaa siitä, kun tällaiset lapset erotettiin oppikoulusta. Tosin oli harvinaista, että he käytöshäiriöidensä vuoksi olisivat selvinneet pääsykokeistakaan. Minusta viisivuotiasta voisi kyllä ihan kasvattaa kotonakin. Päiväkodissahan hän varmaan jo päivät on.
Ei sillä että näin aina tai edes usein kävisi: oma poikani oli tosi hyperaktiivinen ja aistihakuinen pienenä. Siis tyyliin ajeli fillarilla tahallan ojaan, kun oli kiva saada kunnolla osumaa, laittoi ämpärin päähän ja juoksi seinään jne. Hänestä sanottiin ekan kerran hoitotahojen puolelta jo alle 2-vuotiaana, ettei ole ihan normaali.
Ja joo, pk-vuodet ja alakouluaika oli haastavia, mutta onneksi hän sai tosi hyvää ja oikea-aikaista tukea olemiseensa.
Sitten yläkoulussa tapahtui jotain, ja lkundi alkoi kukoistamaan. Pääsi lopulta yläkoulusta 9.9 keskiarvolla, meni huippulukoon, ja on pärjännyt sielläkin loistavasti.
Eli olisiko mielestäsi oikeasti ollut tämän yhteiskunnan kannalta järkevää heittää tällainen äly ja potentiaali hukkaan sen takia, että lapsi oli kypsymätön ja impulsiivinen?
Onneksi nykyään ei enää toimita niin.
Ei kai kukaan ehdota, että nämä, eh, vilkkaasti käyttäytyvät lapset eivät pääsisi eskariin tai kouluun? Vaan, että ryhmäharrastuksiin ei ole mitään Luojan suomaa oikeutta, jos ei ole niihin kypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raisa-kolumnisti halusi julkisuutta lisätäkseen kirjansa myyntiä. Negatiivinenkin julkisuus on julkisuutta ja nyt sitä tulee eli Raisa on tyytyväinen.
Vähät omasta 5v lapsesta, jota hän riepottelee hesarissa. Mutta ai niin, siitähän tulee sitä julkisuutta...
Onneksi oma äitini ei kirjoitellut minusta kolumneja. Mietin lapsen kannalta, onko kivaa kun kaikki tietävät tällaisia yksityiskohtia omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä kovin kauan aikaa siitä, kun tällaiset lapset erotettiin oppikoulusta. Tosin oli harvinaista, että he käytöshäiriöidensä vuoksi olisivat selvinneet pääsykokeistakaan. Minusta viisivuotiasta voisi kyllä ihan kasvattaa kotonakin. Päiväkodissahan hän varmaan jo päivät on.
Ei sillä että näin aina tai edes usein kävisi: oma poikani oli tosi hyperaktiivinen ja aistihakuinen pienenä. Siis tyyliin ajeli fillarilla tahallan ojaan, kun oli kiva saada kunnolla osumaa, laittoi ämpärin päähän ja juoksi seinään jne. Hänestä sanottiin ekan kerran hoitotahojen puolelta jo alle 2-vuotiaana, ettei ole ihan normaali.
Ja joo, pk-vuodet ja alakouluaika oli haastavia, mutta onneksi hän sai tosi hyvää ja oikea-aikaista tukea olemiseensa.
Sitten yläkoulussa tapahtui jotain, ja lkundi alkoi kukoistamaan. Pääsi lopulta yläkoulusta 9.9 keskiarvolla, meni huippulukoon, ja on pärjännyt sielläkin loistavasti.
Eli olisiko mielestäsi oikeasti ollut tämän yhteiskunnan kannalta järkevää heittää tällainen äly ja potentiaali hukkaan sen takia, että lapsi oli kypsymätön ja impulsiivinen?
Onneksi nykyään ei enää toimita niin.
Ei kai sitä kukaan ole ehdottanut, että päästettäisiin kyvyt hukkaan. Kysehän on siitä, että uimakoulun tai minkä muun tahansa harrastuksen (kuten koulun, työpaikan, julkisen liikenteen jne) tulee olla ihmisille turvallinen. Sekä harrastusten että koulun on lisäksi oltava tavalla tai toisella tavoitteellista (höntsät erikseen), eikä nyt kenenkään mielestä ole oikein, että yksi tai muutama häirikkö estää koko ryhmän / luokan oppimisen. Tämän vuoksihan peruskoulusta pääsee ulos luku- ja laskutaidottomia nuoria ja ammattikoulusta samaten.
Tottakai haasteita omaavia lapsia ja nuoria pitää tukea, mutta heidän mukaan ottamisessa ns normaalisti käyttäytyvien joukkoon pitää suunnitella niin, että muilla on edes teoreettinen mahdollisuus oppimiseen. Ja sataprosenttinen mahdollisuus fyysiseen ja henkiseen turvallisuuteen. Esimerkiksi uimakoulussa.
Ap, meinaatko, että sun lapsesi pitäisi saada olla ja häiriköidä muun ryhmän tekemisiä? Otahan nyt järki käteesi. Häirikkö pois, jotta muut lapset saavat harrastaa ja leikkiä rauhassa. Mutta 5v....onko jo oltava harrastus? Lapsen vai vanhempien valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa Keltinkankaan ulostuloissa korostuu juurikin se, että hänen mielestä lapsista pitäisi kasvattaa miellyttäjiä. Hän sanoi jossakin podcastissa, että pitäisi pyrkiä siihen, että muut pitävät sinusta. Mutta tuo on täysin mahdotonta, kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikki voi mitenkään tykätä jokaisesta ihmisestä. Tuon tausta ajatuksena on alistaa osa populaatiosta ns. palvelijaksi, jotka tekee just mahdollisimman pienellä palkalla yläluokan hyvän elämän mahdollistavan helpon elämän. Keltinkangas tarkoittaa, että ei saa olla mitään omia yksilöllisiä tavoitteita kuten sitä, että toteuttaa mitään omia unelmiaan yms. vaikka heidän sukupolvessa on kyllä paljon taiteilijoita ja kuinka monelta löytyy omat mökit ja omakotitalot. Se on jännä, että nyt kun sitten milleniaalit ovat huomanneet, että ei ehkä haluakkaan koko elämäänsä olla matalapalkka työläinen eikä miellyttäjä niin vanhempi sukupolvi on kauhuissaan, että pitääkö noille 80 luvulla syntyneillekin muka olla samoja asioita (mökki, omakotitalo) tai edes jotakin muutakin kuin pelkkiä epämääräisiä määräaikaisia työsuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille.
On ero kokemusasiantuntijan ja tohtorikoulutetun, pitkän tieteellisen uran tehneen tutkijan välillä.
Keltikangas-Järvisen teokseen viittasi myös HS:n kolumnin yksi ensimmäisistä lukijakommentoijista saaden yli 200 peukutusta. Sittemmin kommentti on poistettu, ehkä siksi kun siinä mainostettiin tuota kirjaa.
Jos kokemusasiantuntijuus nostetaan akateemista tutkimusta ylemmäksi, on koko yhteiskuntamme tuhon oma. Ehkä sillä selittyy osa nykyisestä lamasta.
Ja itsekkyydellä eli itsekeskeisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain muuta kuin ihmisen työmarkkina-asemaa.
Meillä 80- luvulla syntyneillä ei ollut todellakaan varaa olla itsekkäitä. Meille sanottiin, että nyt kun on lama ei ole työpaikkoja, opiskelkaa ja moni meistä joutui käymään useamman tutkinnon ennenkuin pääsi töihin. Vanhempi sukupolvi piti huolen siitä, että sai pitää omat työpaikkansa. Me ei todellakaan hyväksytä sitä, että kukaan edes asiantuntija alkaa pitää yllä tuollaista valheellista narratiivia kokonaisesta sukupolvesta. Keltikangas taitaa tarkoittaa sitä, että kun milleniaalit alkoivat jossakin vaiheessa myös vaatia omien unelmien toteutumista ja työpaikkoja, että se muka olisi jotenkin itsekästä vaikka se ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin muillakaan sukupolvilla vastaava toiminta.
Eikö se siis ole mielestäsi itsekästä, että vanhempi ei välitä lapsensa riehumisesta kirjastossa ennen kuin tämä on saanut niin monta varoitusta että sanotaan jo olevan "viimeinen varoitus"? Ja että vanhempi syyllistää tästä muuta yhteiskuntaa, harrastusten vetäjiä, uimakoulun opettajaa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noissa Keltinkankaan ulostuloissa korostuu juurikin se, että hänen mielestä lapsista pitäisi kasvattaa miellyttäjiä. Hän sanoi jossakin podcastissa, että pitäisi pyrkiä siihen, että muut pitävät sinusta. Mutta tuo on täysin mahdotonta, kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikki voi mitenkään tykätä jokaisesta ihmisestä. Tuon tausta ajatuksena on alistaa osa populaatiosta ns. palvelijaksi, jotka tekee just mahdollisimman pienellä palkalla yläluokan hyvän elämän mahdollistavan helpon elämän. Keltinkangas tarkoittaa, että ei saa olla mitään omia yksilöllisiä tavoitteita kuten sitä, että toteuttaa mitään omia unelmiaan yms. vaikka heidän sukupolvessa on kyllä paljon taiteilijoita ja kuinka monelta löytyy omat mökit ja omakotitalot. Se on jännä, että nyt kun sitten milleniaalit ovat huomanneet, että ei ehkä haluakkaan koko elämäänsä olla matalapalkka työläinen eikä miellyttäjä niin vanhempi sukupolvi on kauhuissaan, että pitääkö noille 80 luvulla syntyneillekin muka olla samoja asioita (mökki, omakotitalo) tai edes jotakin muutakin kuin pelkkiä epämääräisiä määräaikaisia työsuhteita.
Hei sinä, joka syystä näitä samoja Keltikangas-Järviseen kohdistuvia haukkumaviestejä:
1. Voitko olla spämmäämättä? Se, että kirjoitat yhä uudestaan haukkumaviestejä ei ole keskustelua.
2. Viestisi tunnistaa helposti saman kirjoittajan kirjoittamiksi. Viestisi ei mene yhtään paremmin perille kirjoittamalla niitä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Raisa-kolumnisti halusi julkisuutta lisätäkseen kirjansa myyntiä. Negatiivinenkin julkisuus on julkisuutta ja nyt sitä tulee eli Raisa on tyytyväinen.
Vähät omasta 5v lapsesta, jota hän riepottelee hesarissa. Mutta ai niin, siitähän tulee sitä julkisuutta...
Julkisuutta - ja rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille.
On ero kokemusasiantuntijan ja tohtorikoulutetun, pitkän tieteellisen uran tehneen tutkijan välillä.
Keltikangas-Järvisen teokseen viittasi myös HS:n kolumnin yksi ensimmäisistä lukijakommentoijista saaden yli 200 peukutusta. Sittemmin kommentti on poistettu, ehkä siksi kun siinä mainostettiin tuota kirjaa.
Jos kokemusasiantuntijuus nostetaan akateemista tutkimusta ylemmäksi, on koko yhteiskuntamme tuhon oma. Ehkä sillä selittyy osa nykyisestä lamasta.
Ja itsekkyydellä eli itsekeskeisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain muuta kuin ihmisen työmarkkina-asemaa.
Meillä 80- luvulla syntyneillä ei ollut todellakaan varaa olla itsekkäitä. Meille sanottiin, että nyt kun on lama ei ole työpaikkoja, opiskelkaa ja moni meistä joutui käymään useamman tutkinnon ennenkuin pääsi töihin. Vanhempi sukupolvi piti huolen siitä, että sai pitää omat työpaikkansa. Me ei todellakaan hyväksytä sitä, että kukaan edes asiantuntija alkaa pitää yllä tuollaista valheellista narratiivia kokonaisesta sukupolvesta. Keltikangas taitaa tarkoittaa sitä, että kun milleniaalit alkoivat jossakin vaiheessa myös vaatia omien unelmien toteutumista ja työpaikkoja, että se muka olisi jotenkin itsekästä vaikka se ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin muillakaan sukupolvilla vastaava toiminta.
Eikö se siis ole mielestäsi itsekästä, että vanhempi ei välitä lapsensa riehumisesta kirjastossa ennen kuin tämä on saanut niin monta varoitusta että sanotaan jo olevan "viimeinen varoitus"? Ja että vanhempi syyllistää tästä muuta yhteiskuntaa, harrastusten vetäjiä, uimakoulun opettajaa...?
Ei meitä milleniaaleja ole otettu oikein mihinkään kunnolla mukaan edes hyvällä käytöksellä, joten melkeimpä sivuseikka tuo vilkas käytös. Me milleniaalit muistetaan tämä, että jouduttiin tekemään pätkäöitä, määräaikaisuuksia ja saatiin lähinnä murusia keljuilun kera. Niin jos te itse annoitte meille pelkät muruset niin hmm.kaippa se on ihan oikeudenmukaista, että me annetaan myös teille murusia ja vähän sinneppäin asioita hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille.
On ero kokemusasiantuntijan ja tohtorikoulutetun, pitkän tieteellisen uran tehneen tutkijan välillä.
Keltikangas-Järvisen teokseen viittasi myös HS:n kolumnin yksi ensimmäisistä lukijakommentoijista saaden yli 200 peukutusta. Sittemmin kommentti on poistettu, ehkä siksi kun siinä mainostettiin tuota kirjaa.
Jos kokemusasiantuntijuus nostetaan akateemista tutkimusta ylemmäksi, on koko yhteiskuntamme tuhon oma. Ehkä sillä selittyy osa nykyisestä lamasta.
Ja itsekkyydellä eli itsekeskeisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain muuta kuin ihmisen työmarkkina-asemaa.
Meillä 80- luvulla syntyneillä ei ollut todellakaan varaa olla itsekkäitä. Meille sanottiin, että nyt kun on lama ei ole työpaikkoja, opiskelkaa ja moni meistä joutui käymään useamman tutkinnon ennenkuin pääsi töihin. Vanhempi sukupolvi piti huolen siitä, että sai pitää omat työpaikkansa. Me ei todellakaan hyväksytä sitä, että kukaan edes asiantuntija alkaa pitää yllä tuollaista valheellista narratiivia kokonaisesta sukupolvesta. Keltikangas taitaa tarkoittaa sitä, että kun milleniaalit alkoivat jossakin vaiheessa myös vaatia omien unelmien toteutumista ja työpaikkoja, että se muka olisi jotenkin itsekästä vaikka se ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin muillakaan sukupolvilla vastaava toiminta.
Eikö se siis ole mielestäsi itsekästä, että vanhempi ei välitä lapsensa riehumisesta kirjastossa ennen kuin tämä on saanut niin monta varoitusta että sanotaan jo olevan "viimeinen varoitus"? Ja että vanhempi syyllistää tästä muuta yhteiskuntaa, harrastusten vetäjiä, uimakoulun opettajaa...?
Ei meitä milleniaaleja ole otettu oikein mihinkään kunnolla mukaan edes hyvällä käytöksellä, joten melkeimpä sivuseikka tuo vilkas käytös. Me milleniaalit muistetaan tämä, että jouduttiin tekemään pätkäöitä, määräaikaisuuksia ja saatiin lähinnä murusia keljuilun kera. Niin jos te itse annoitte meille pelkät muruset niin hmm.kaippa se on ihan oikeudenmukaista, että me annetaan myös teille murusia ja vähän sinneppäin asioita hoidetaan.
Yksi pyyntö, voitko jo lopettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa Keltinkankaan ulostuloissa korostuu juurikin se, että hänen mielestä lapsista pitäisi kasvattaa miellyttäjiä. Hän sanoi jossakin podcastissa, että pitäisi pyrkiä siihen, että muut pitävät sinusta. Mutta tuo on täysin mahdotonta, kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikki voi mitenkään tykätä jokaisesta ihmisestä. Tuon tausta ajatuksena on alistaa osa populaatiosta ns. palvelijaksi, jotka tekee just mahdollisimman pienellä palkalla yläluokan hyvän elämän mahdollistavan helpon elämän. Keltinkangas tarkoittaa, että ei saa olla mitään omia yksilöllisiä tavoitteita kuten sitä, että toteuttaa mitään omia unelmiaan yms. vaikka heidän sukupolvessa on kyllä paljon taiteilijoita ja kuinka monelta löytyy omat mökit ja omakotitalot. Se on jännä, että nyt kun sitten milleniaalit ovat huomanneet, että ei ehkä haluakkaan koko elämäänsä olla matalapalkka työläinen eikä miellyttäjä niin vanhempi sukupolvi on kauhuissaan, että pitääkö noille 80 luvulla syntyneillekin muka olla samoja asioita (mökki, omakotitalo) tai edes jotakin muutakin kuin pelkkiä epämääräisiä määräaikaisia työsuhteita.
Hei sinä, joka syystä näitä samoja Keltikangas-Järviseen kohdistuvia haukkumaviestejä:
1. Voitko olla spämmäämättä? Se, että kirjoitat yhä uudestaan haukkumaviestejä ei ole keskustelua.2. Viestisi tunnistaa helposti saman kirjoittajan kirjoittamiksi. Viestisi ei mene yhtään paremmin perille kirjoittamalla niitä paljon.
Voisitko sinä olla mainitsematta joka välissä keltinkangasta? Jos esittää jonkun väitteen niin kyllä asianosaisilla on oikeus silloin omia puoliaan pitää. Kaikki meistä ei kuulu keltinkangas kulttiin kun osataan ajatella omillakin aivoilla ja muistetaan miten 80- luku ja 90 luku menivät eikä ne menneet siten että milleniaalit olisi voineet olla itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma äitini ei kirjoitellut minusta kolumneja. Mietin lapsen kannalta, onko kivaa kun kaikki tietävät tällaisia yksityiskohtia omasta elämästä.
...ja vielä Helsingin Sanomissa. Ja vanhempien parisuhteesta ja erosta kokonainen kirja.
Eikö lapsella ole oikeutta yksityisyyteen?
Mitä HS:n toimituksen esimies on ajatellut, kun on näyttänyt vihreää valoa kolumnin julkaisulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille.
On ero kokemusasiantuntijan ja tohtorikoulutetun, pitkän tieteellisen uran tehneen tutkijan välillä.
Keltikangas-Järvisen teokseen viittasi myös HS:n kolumnin yksi ensimmäisistä lukijakommentoijista saaden yli 200 peukutusta. Sittemmin kommentti on poistettu, ehkä siksi kun siinä mainostettiin tuota kirjaa.
Jos kokemusasiantuntijuus nostetaan akateemista tutkimusta ylemmäksi, on koko yhteiskuntamme tuhon oma. Ehkä sillä selittyy osa nykyisestä lamasta.
Ja itsekkyydellä eli itsekeskeisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain muuta kuin ihmisen työmarkkina-asemaa.
Meillä 80- luvulla syntyneillä ei ollut todellakaan varaa olla itsekkäitä. Meille sanottiin, että nyt kun on lama ei ole työpaikkoja, opiskelkaa ja moni meistä joutui käymään useamman tutkinnon ennenkuin pääsi töihin. Vanhempi sukupolvi piti huolen siitä, että sai pitää omat työpaikkansa. Me ei todellakaan hyväksytä sitä, että kukaan edes asiantuntija alkaa pitää yllä tuollaista valheellista narratiivia kokonaisesta sukupolvesta. Keltikangas taitaa tarkoittaa sitä, että kun milleniaalit alkoivat jossakin vaiheessa myös vaatia omien unelmien toteutumista ja työpaikkoja, että se muka olisi jotenkin itsekästä vaikka se ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin muillakaan sukupolvilla vastaava toiminta.
Eikö se siis ole mielestäsi itsekästä, että vanhempi ei välitä lapsensa riehumisesta kirjastossa ennen kuin tämä on saanut niin monta varoitusta että sanotaan jo olevan "viimeinen varoitus"? Ja että vanhempi syyllistää tästä muuta yhteiskuntaa, harrastusten vetäjiä, uimakoulun opettajaa...?
Ei meitä milleniaaleja ole otettu oikein mihinkään kunnolla mukaan edes hyvällä käytöksellä, joten melkeimpä sivuseikka tuo vilkas käytös. Me milleniaalit muistetaan tämä, että jouduttiin tekemään pätkäöitä, määräaikaisuuksia ja saatiin lähinnä murusia keljuilun kera. Niin jos te itse annoitte meille pelkät muruset niin hmm.kaippa se on ihan oikeudenmukaista, että me annetaan myös teille murusia ja vähän sinneppäin asioita hoidetaan.
Yksi pyyntö, voitko jo lopettaa?
Minäkin pyysin ja rukoilin mm. turvallisempaa elämää ja ihmismäistä kohtelua työpakoilla vaan en saanut, sain murusia ja väistää vanhempaa sukupolvea, että tässä nyt pitäisi pyyntöjä kuunnella kun itse vanhempi sukupolvi opetti, että pyynnöt kaikuu kuuroille korville ja on vaan pakko tehdä yläluokan hyväksi mitä vaan ja ottaa loka niskaan. Ei auta vaikka kuinka olisi hyvin käyttäytynyt!
Keltinkangas itse haukkuu nuoria itsekkääksi. Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma äitini ei kirjoitellut minusta kolumneja. Mietin lapsen kannalta, onko kivaa kun kaikki tietävät tällaisia yksityiskohtia omasta elämästä.
...ja vielä Helsingin Sanomissa. Ja vanhempien parisuhteesta ja erosta kokonainen kirja.
Eikö lapsella ole oikeutta yksityisyyteen?
Mitä HS:n toimituksen esimies on ajatellut, kun on näyttänyt vihreää valoa kolumnin julkaisulle?
Kautta aikojen naisia on vaiennettu ja yritetty estää kirjoittamasta kirjoja. Voi teitä uskovaisia, jotka elätte vielä raamatullisia aikoja jolloin naisten ja äitien piti vaieta.
Vanhemman pitäisi tajuta olla viemättä lasta harrastukseen, jossa hän ei osaa olla ns. nätisti ja kuten muut. Ei yhdellä voi olla oikeutta pilata koko muun ryhmän toimintaa. Jos lapsi ei osaa olla, vanhempi voi tehdä lapsen kanssa kaksin kivoja asoita kuten pelata Kimbleä, käydä uimassa, metsässä jne.
Vierailija kirjoitti:
Noissa Keltinkankaan ulostuloissa korostuu juurikin se, että hänen mielestä lapsista pitäisi kasvattaa miellyttäjiä. Hän sanoi jossakin podcastissa, että pitäisi pyrkiä siihen, että muut pitävät sinusta. Mutta tuo on täysin mahdotonta, kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikki voi mitenkään tykätä jokaisesta ihmisestä. Tuon tausta ajatuksena on alistaa osa populaatiosta ns. palvelijaksi, jotka tekee just mahdollisimman pienellä palkalla yläluokan hyvän elämän mahdollistavan helpon elämän. Keltinkangas tarkoittaa, että ei saa olla mitään omia yksilöllisiä tavoitteita kuten sitä, että toteuttaa mitään omia unelmiaan yms. vaikka heidän sukupolvessa on kyllä paljon taiteilijoita ja kuinka monelta löytyy omat mökit ja omakotitalot. Se on jännä, että nyt kun sitten milleniaalit ovat huomanneet, että ei ehkä haluakkaan koko elämäänsä olla matalapalkka työläinen eikä miellyttäjä niin vanhempi sukupolvi on kauhuissaan, että pitääkö noille 80 luvulla syntyneillekin muka olla samoja asioita (mökki, omakotitalo) tai edes jotakin muutakin kuin pelkkiä epämääräisiä määräaikaisia työsuhteita.
Blah. Jos olisit lukenut yhtään Keltikankaan temperamenttia käsitteleviä teoksia, tietäisit, ettei niissä puhuta mitään tuollaista. Sitä hän kyllä on kirjoittanut jo 2000-luvun alussa, että nykyisin lapsia ei kasvatetaan tarpeeksi (ei seurata ja ohjata pienten lasten leikkiä, esim suurissa päiväkotiryhmissä, jolloin "viidakon laki" pätee ja isommat ja aggressiivisemmat jyräävät pienemmät ja hiljaiset) ja jos kasvatetaan, heistä halutaan "pärjääjiä" niin että kyynärpäätaktiikka ja tuo viidakon lain "kuka huutaa kovimmin" pätee. Eli pahimmillaan ei edes pyritä kasvattamaan sopuisia ihmisiä. Sopu kuitenkin on välttämätöntä, jos ja ku ihmiset elävät yhdessä YHTEISkunnassa. Keltikangas on myös kritisoinut "sosiaalisuuden" ylivoimaa esim työpaikkailmoituksissa, ja hän on pitänyt introverttien ja hiljaisempien puolta. Tästä syystä monet suomalaiset häntä arvostavatkin, koska moni on nähnyt miten suulaat ja supliikit menestyvät vailla konkreettisia ansioita kun taas hiljaiset tekevät ne oikeat työt. Jos vähän sallitaan kärjistää. Hänen tuoreimman teoksensa yksi pääanti on (toki subjektiivisesti sanottuna) se, että hän toteaa nykyisin vallalla olevan Itsekkyyden olevan sillä tasolla, että ennen 1990-lukua se olisi psykologien toimesta nimetty narsistiseksi käytökseksi. Jostain syystä tämä viesti on vedonnut suomalaisiin, koska kirjasta on otettu ties miten monta painosta ja kirjastojen varausjonot ovat yhä pitkät.
Tämä liittyy vahvasti tämänpäiväiseen HS:n kolumniin, koska viime kädessä sen kirjoittamassa keskustelussa säädetään sitä kysymystä, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä eri tilanteissa ja kuka siitä kantaa vastuun. Onko yhden "hyvin villin" lapsen riehunta oikein jos se estää muiden oppimisen ja viihtymisen? Ja mistä se lapsen käytös kertoo?
Kyllä lapsen pitää osata jotain perustaitoja, että voi osallistau vapaaehtoistyötä tekevien ohjaamiin harrastuksiin, joista ne ohjaajat saa korkeintaan jonkun nimellisen korvauksen.
Olen itse adhd, joten toisaalta ymmärrän tuskan, vaikka itselläni oli lapsena niin kova kuri, että opin säätelemään kyllä omaa käytöstäni sen verran, että harrastukset kyllä onnistu.
Mutta ei kaikista ihmisistä vaan kaikkeen ole ja ei ne ohjatut harrastukset muutenkaan mitenkään pakollisia ole: En ymmärrä nykyajan villitystä että vanhemmat on ihan poikki ku kuskailevat lapsiaan jatkuvasti johonkin harrastuksiin.
Ja moni urheiluharrastus alkaa myös aika nopeasti olemaan melko totista hommaa, että treenejä alkaa olemaan jo 3-5 kertaa viikossa ja sitten nitä turnauksia yms. päälle.
Ihan älytöntä että lasten harrastuksistakin on tullut sellaista "ammattitason meininkiä". Toki jos lapsi ihan aidosti nauttii niin mikäs siinä, mutta hurjalta se silti kuulostaa.
Meillä 80- luvulla syntyneillä ei ollut todellakaan varaa olla itsekkäitä. Meille sanottiin, että nyt kun on lama ei ole työpaikkoja, opiskelkaa ja moni meistä joutui käymään useamman tutkinnon ennenkuin pääsi töihin. Vanhempi sukupolvi piti huolen siitä, että sai pitää omat työpaikkansa. Me ei todellakaan hyväksytä sitä, että kukaan edes asiantuntija alkaa pitää yllä tuollaista valheellista narratiivia kokonaisesta sukupolvesta. Keltikangas taitaa tarkoittaa sitä, että kun milleniaalit alkoivat jossakin vaiheessa myös vaatia omien unelmien toteutumista ja työpaikkoja, että se muka olisi jotenkin itsekästä vaikka se ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin muillakaan sukupolvilla vastaava toiminta.