HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Vilkas lapsikin oppii käyttäytymään silloin kun on tarve käyttäytyä. On aika keskittyä ja tehdä kuten sanotaan ja on aika riehua

Vanhin oli niin mahdoton lapsi ettei edes itse halua lapsia kun pelkää että tulee samanlainen. Silti pärjäsi telinevoimistelussa oikein hyvin, kilparyhmään olisi päässyt mutta en ala-aste ikäistä vie arki-iltana tunniksi harjoittelemaan klo 21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

 

Ei katsota nenän vartta, mutta ei myöskään siedetä törmäilyjä. Käsipareja törmäilyyn ei ole edes ehdotettu.

Olen ollut muutamia kertoja sellaisessa tilanteessa, että on pitänyt ilmoittaa joko lapselle tai aikuiselle, että tämä ryhmä on hänelle sopimaton. Niin olisi kuulunut OHJAAJAN tehdä tässäkin tapauksessa.

Erityisille pitäisi olla omat erityisryhmät, joissa ei kokisi huonommuutta eikä syrjimistä.

Oikeastihan tuo puhe erityisryhmien tarpeellisuudesta erityisille, etteivät he kokisi syrjintää tai alemmuutta, on vain kauniiseen sanahelinään kätkettyä vammaiskammoa.

Entä kun osaaminen ei erityisellä riitä muiden saman ikäisten kanssa? Silti samaan ryhmään ja sopeutetaan treeni niin, että erityinenkin pärjää (eikä muut kehity haasteellisuuden puuttuessa)? Vai mikä?

Ei tuo ainakaan suvaitsevuutta kasvata, eikä varmasti erityiselläkään ole kivaa.

Erityisellä voi olla mukana oma vanhempi tai muu avustaja. Ja please ei tähän itkua siitä, miten erityisellä ei saa olla mitään erityisoikeuksia.

Eihän niillä muuta olekaan, kuin erityisoikeuksia. Erityisvastuuta ei ole, ainoastaan oikeus. Muilla on vain ihaillen vääntyä mutkalle erityisoikeuden edellä. Sekä suvaita ja ymmärtää loputtomiin.

Ikävää, että olet kateellinen pienelle down-tytölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaa sitten jotain yksilö lajia, eikä pilaa muiden harrastuksia omalla käytöksellään. 

Niitä yksilölajejakin harrastetaan yleensä ryhmässä, koska yksityisvalmentajan hankkiminen on aika kallista...

Ai esimerkiksi pianon soittoa ryhmissä ? 

Kuten esimerkiksi yleisurheilua, tennistä, pöytätennistä, hiihtoa, suunnistusta, maantiepyöräilyä. En tiennytkään, että pianonsoitto on "yksilölaji". Laji kun viittaa enemmänkin urheiluharrastukseen.

Harrastuksista aloituksessa puhutaan, harrastaa voi vaikka pitsinypläystä tai ristipistotöitä 

Aloituksessa, kyllä. Kommentissa, johon vastasin, puhuttiin "yksilölajista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jollain on niin kova pakkomielle ohjattuihin harrastuksiin pienille lapsille? Tuonikäisille on muskareita, jumppia, painia ym ryhmiä, joihin mennään aikuisen kanssa. Ja voihan sitä vaikka perheenä käydä uimassa tai frisbeegolfaamassa. Onko sitten vaan laiskuuttaan helpompi ilmoittaa ryhmään.

No uimakoulussa joku muu on vastuussa lapsesta. Jos itse menee uimaan lapsen kanssa, ei saa "hengähdystaukoa".

Jutun mukaan tämä viisivuotias osaa uida, mutta vanhemmat toivovat että hänen taitojaan kehitettäisiin siinä.

Vanhempi menee sitten mukaan altaaseen pitämään vilkasta uimariaan aisoissa, niin, että uimaopettaja ehtii opettaa muitakin tämän yhden mesomiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla. 

Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet. 

Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa. 
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.

 

Ei katsota nenän vartta, mutta ei myöskään siedetä törmäilyjä. Käsipareja törmäilyyn ei ole edes ehdotettu.

Olen ollut muutamia kertoja sellaisessa tilanteessa, että on pitänyt ilmoittaa joko lapselle tai aikuiselle, että tämä ryhmä on hänelle sopimaton. Niin olisi kuulunut OHJAAJAN tehdä tässäkin tapauksessa.

Erityisille pitäisi olla omat erityisryhmät, joissa ei kokisi huonommuutta eikä syrjimistä.

Oikeastihan tuo puhe erityisryhmien tarpeellisuudesta erityisille, etteivät he kokisi syrjintää tai alemmuutta, on vain kauniiseen sanahelinään kätkettyä vammaiskammoa.

Entä kun osaaminen ei erityisellä riitä muiden saman ikäisten kanssa? Silti samaan ryhmään ja sopeutetaan treeni niin, että erityinenkin pärjää (eikä muut kehity haasteellisuuden puuttuessa)? Vai mikä?

Ei tuo ainakaan suvaitsevuutta kasvata, eikä varmasti erityiselläkään ole kivaa.

Erityisellä voi olla mukana oma vanhempi tai muu avustaja. Ja please ei tähän itkua siitä, miten erityisellä ei saa olla mitään erityisoikeuksia.

Eihän niillä muuta olekaan, kuin erityisoikeuksia. Erityisvastuuta ei ole, ainoastaan oikeus. Muilla on vain ihaillen vääntyä mutkalle erityisoikeuden edellä. Sekä suvaita ja ymmärtää loputtomiin.

Ikävää, että olet kateellinen pienelle down-tytölle.

Ehkä hän haluaa olla tuollainen "etuoikeutettu" down tyttö itse. 

Vilkas ja energinen lapsi voi olla ystävällinen, iloinen, ääneen kannustaa kavereita ryhmässä ja vaikka pomppia paikallaan vuoroaan odottaessaan. Välillä tulee hihkaisuja ns sopimattomissa kohdissa, jolloin ohjaaja huomauttaa että annetaan kaverille rauha tehdä omalla vuorolla ja taputetaan vasta sitten tms. Tuollaistakin hyväntahtoisen hönttiyden  ja sosiaalisten taitojen keskeneräisyyden kanssa esiintyvää vilkkautta voi olla rauhallisen lapsen vaikea sietää koska toinen pölisee ja hölisee ja ikäänkuin vie ilmatilan vaikkei esimerkiksi koskisi toisiin lainkaan, etuilisi tai keskeyttäisi toisia lapsia tai ohjaajaa tai edes puhuisi mitään ikävää. Tällaisen kaverin kanssa toimimiseen on helpompaa rauhallisen lapsen vanhempana kannustaa sitä omaa lasta, tällainen on vielä jotenkin myönteistä vilkkautta mutta ei johda mihinkään huomautteluihin vaikka voi ärsyttääkin. 

Vilkas lapsi voi olla myös väkivaltainen, ängetä liian lähelle toisia, keskeyttää koko ajan, huutaa, ilkkua, pakottaa ohjaajan huomion itseensä jolloin muut jäävät vaille ohjausta. Rattilan Maisan muksu taitaa olla tällainen. Uimaope tai kirjaston työntekijä ei mukavalle vilkkaalle lapselle anna mitään tuollaista palautetta. 

Aikoinaan vilkas poikani aloitti telinevoimistelun. Valmentaja oli vanhanlinjan itäblokin kasvatti. Siinä pienetkin pojat marssivat kiltisti rivissä ja odottivat jonossa vuoroaan kiltisti. Toisaalta luulen että nykyvanhemmat jos katsoisivat  silloista valmennusmenetelmää ja kurinpitoa, kauhistelisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä kovin kauan aikaa siitä, kun tällaiset lapset erotettiin oppikoulusta.  Tosin oli harvinaista, että he käytöshäiriöidensä vuoksi olisivat selvinneet pääsykokeistakaan.  Minusta viisivuotiasta voisi kyllä ihan kasvattaa kotonakin.  Päiväkodissahan hän varmaan  jo päivät on.

Viisivuotias tosiaan harvoin on minään aikakautena ehtinyt päästä oppikouluun, saati että olisi erotettu sieltä. 
Mitä tulee tuohon joidenkin kovasti ihailemaan rinnakkaiskoulujärjestelmään, oli sen pointti siinä, että rikkaiden lapsilla oli paremmat mahdollisuudet edetä elämässään. Ajatus, jota hämmästyttävän moni kaipaa 2020-luvulla.

Ehkä ihmiset eivät kaipaa oppikoulun luokka-asetelmaa vaan sitä, että kouluun suhtaudutaan vakavasti, niin lapset kuin vanhemmat. Tuskin sillä on 2020-luvulla kenellekään (koululainen, opettaja, vanhempi, muu yhteiskunta) kärpäsentahrankaan vertaa väliä, vaikka lapsi tulisi erittäin köyhistä ja "huonoista" oloista, jos hän käyttäytyy kohteliaasti muita kohtaan, tekee läksynsä, kantaa vastuunsa omasta oppimisestaan (=tekee mitä opettaja sanoo) ja luokan myönteisestä ja oppimista edistävästä ilmapiiristä. Ei häiritse, ei hauku muita, ei kiroile, ei kiusaa. Vastaavasti vaikka olisi miten rikkaasta ja "menestyneestä" perheestä niin tuosta ihanteesta poikkeava käytös on tuomittavaa. Oppikoulu maksoi (paitsi köyhille lahjakkaille oli ilmainen), mistä syystä sille osattiin antaa arvoa, olipa perhe rikas tai köyhä. Suomessa kuitenkin on vielä perheitä, jotka arvostavat lapsen oppimista ja koulutusta, ja nämä perheet haluavat, että koulu olisi rauhallinen ja turvallinen työskentelypaikka niin lapsille kuin opettajillekin. Luokka-asemalla tai varallisuudella ei tuossa ole tänä päivänä enää mitään muuta merkitystä kuin se, että osa vanhemmista on menettänyt kiinnostuksensa lastensa kasvatukseen ja koulunkäynnin tukemiseen ja että tuota tapahtuu keskimääräistä enemmän alempien tuloluokkien keskuudessa. Jos ja kun haikaillaan oppikoulujärjestelmän perään, se johtuu tuosta ja siitä, että oppikoulun merkitsi itsessään paitsi koululaisten (ja perheidensä) motivaatiotasoa myös tasoluokkaa. Koulussa huonommat oppilaat eivät sinne päässeet, minkä varmasti nyt 2020-luvulla katsotaan aikaansaaneen sen, että käytös- ja järjestyshäiriöitä ei juurikaan ollut.

Otan kantaa tuohon kiroilu asiaan. Kiroilu ei mielestäni ole mitenkään paha asia. Ihminen kun voi olla ikävä myös passiivisesti agressiivisella tavalla, kiroilija on suorempaan ikävä. Mutta jostain syystä juuri kiroilemattomat ihmiset esittävät viatonta ja ns hyvää ihmisistä, vaikka teot saattaisi olla hyvinkin moraalittomia tai kieroja. 

HS otsikko "Vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon"

Eikö tässä tapauksessa tragedia ole se, että tälle yhdelle "vilkkaalle lapselle" on opetettu äitinsä toimesta, ettei hän kuulu kotiin.

Tuon lapsen huomionhakuisuus on niin ilmiselvää että itkettää. Ja äiti ramppaa mediassa ja ilmeisesti somessa jaksaa päivittää elämästään, ja lapsi täysin heitteillä. Ei edes toistuvat lapsen julkiset ja ryhmissä tapahtuvat käytöshäiriöt saa tätä äitiä havahtumaan lapsensa hätään ja tarpeisiin. Ei, lapsi on tässäkin täysin ohitettu, kun vanhempi "haluaa nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun" sen, miten MUUT syrjivät hänen lastaan. 

Äiti itse on syrjinyt omaa lastaan tässä jo pitkään. Miksei joku voisi sanoa siitä hänelle? Edes se toimituksen esimies, joka tämän jutun hyväksyi julkaistavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Tämähän se näissä ongelmana usein on. Ne, jotka vievät lapsen aikaisin harrastamaan, usein ajattelevat että siten pääsee tavoitteellisten harrastajien junaan, ja energisen lapsen tulevaisuus on turvattu pitkälle teini-ikään.

Ongelma on vain siinä, että viisivuotiaana harrastuksissa menestyvät ne fyysisesti ja psyykkisesti aikaisin kypsyneet yksilöt. Lapsen itsensä kannalta parempi olisi viettää aikaa vanhempien kanssa monipuolisesti eri harrastuksia kokeillen.

Samaa mieltä. Toimittaja-kolumnisti kirjoittaa: Perheessäni on neljä lasta, ja heillä on harrastuskertoja yhteensä vähintään kymmenen joka viikko. Aikataulut, kuljetukset ja muu käytännön säätö ovat helppoja hommia verrattuna työhön, jota meidän vanhempien on pitänyt tehdä, jotta myös joukon energisin on päässyt harrastamaan.

Olisikohan vilkkaimmalla lapsella helpompaa, jos vanhemmat olisivat hänen kanssaan enemmän kotona? Karmea määrä ohjattuja harrastuksia pienille lapsille. 

Aika kaamealta kuulostaa lapsille ja vanhemmille, milloin ehtivät viettää arkipäivisin tai viikonloppuisin aikaa yhdessä? Tietty vanhemmilla lapsilla on hyvä joku harrastus olla, jos kiinnostusta sellaiseen on, mutta minusta perheen hyvinvointi huomioiden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Eemi aloitti liian myöhään. 

Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.

No ei todellakaan ole.

Mutta viulu saattaa kyllä nopeasti hajota tuollaisen aivottoman höslääjän käsissä.

Välillä pikkuviuluja menee rikki, siksi niissä on vakuutukset. Aivot kyllä löytyy jokaiselta pikkuviulistilta, ja soitto vieläpä kehittää niitä.

-musiikkiopistomutsi.

Kannattaisiko tuollaisen lapsen yrittää silti harrastaa vaikka kotona itsekseen jotain nypläystä ja kehittää niitä ihmeellisiä aivojaan siinä samalla, ja jättää ne kalliit soittimet ja muiden häiritseminen vaikka vielä muutamaksi vuodeksi?

Lapseni aloitti viulunsoiton hyvin pienenä. Oikein rauhallinen ja kiltti lapsi, mutta hänellä on tarkka korva eikä se pikkuviulun ääni alussa kovin kaunis ole. Eräänä päivänä sitten pikkuviulu lensi kesken harjoitustuokion portaat alas. Ainoa kerta kyllä kun viulu lenteli ja lapsi jatkoi harrastusta vielä 14 vuotta.

Jotkut aikuiset ihmiset on täysin vieraantuneet todellisuudesta. Ei ne käsitä sitä, että pienellä lapsella voi joskus läikkyä tunteet yli ja ovat niin armottomia jotain yksittäistä tilannetta kohtaan, jossa kyky kontrolloida itseään pettää. Usein nuo samaiset ihmiset osaavat itse kiusata omalla tavallaan, mutta eivät koskaan sitä näe eivätkä myönnä kun se illuusio täytyy säilyttää siitä, että on olemassa jokin viattomien ihmisten "Muut" populaatio. Se ero siinä ainoastaan on, että he saa anteeksi just kaiken tekemänsä tai myös tekemättä jättämisensä. Eivätkä joudu samalla tavalla suurennuslasin alle jatkuvasti. 

Vilkkaita lapsiaan puolustavilta haluaisin vilpittömästi kysyä, että mistä lapsen toiminnasta tuota ikävää palautetta on tarkemmin ottaen tullut? Mitä lapsi on tehnyt siellä alkeisuimakoulussa tai satujumpassa tai kirjastossa ennen tuon palautteen saamista? Montako kertaa ennen tiukempaa palautetta/viimeistä varoitusta on huomautettu, mistä asioista ja kuinka usein? Helpottaisi ymmärtämistä kun omat lapset ovat aina olleet ryhmissä ujoja ja hiljaisia vuoronsa odottajia, jonka tiedän johtuvan perusluonteesta mutta myös osin siitä että heille on selitetty miten ryhmissä toimitaan, mitä heiltä odotetaan ja mitä on odotettavissa muilta. 

Tää vauva palsta on kyllä hauska kun ihmiset antaa peukkuja valehtelijalle, joka yrittää laittaa sanoja toisten suuhun ja maalata heistä kuvaa mitä ei ole edes tapahtunut. Ei taida olla kovin älykkäiden ihmisten olemis paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan vilkas poikani aloitti telinevoimistelun. Valmentaja oli vanhanlinjan itäblokin kasvatti. Siinä pienetkin pojat marssivat kiltisti rivissä ja odottivat jonossa vuoroaan kiltisti. Toisaalta luulen että nykyvanhemmat jos katsoisivat  silloista valmennusmenetelmää ja kurinpitoa, kauhistelisivat. 

Nykyään saa lapselta vaatia vain niin paljon mikä hänen äidilleen juuri sillä hetkellä sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Tämähän se näissä ongelmana usein on. Ne, jotka vievät lapsen aikaisin harrastamaan, usein ajattelevat että siten pääsee tavoitteellisten harrastajien junaan, ja energisen lapsen tulevaisuus on turvattu pitkälle teini-ikään.

Ongelma on vain siinä, että viisivuotiaana harrastuksissa menestyvät ne fyysisesti ja psyykkisesti aikaisin kypsyneet yksilöt. Lapsen itsensä kannalta parempi olisi viettää aikaa vanhempien kanssa monipuolisesti eri harrastuksia kokeillen.

Samaa mieltä. Toimittaja-kolumnisti kirjoittaa: Perheessäni on neljä lasta, ja heillä on harrastuskertoja yhteensä vähintään kymmenen joka viikko. Aikataulut, kuljetukset ja muu käytännön säätö ovat helppoja hommia verrattuna työhön, jota meidän vanhempien on pitänyt tehdä, jotta myös joukon energisin on päässyt harrastamaan.

Olisikohan vilkkaimmalla lapsella helpompaa, jos vanhemmat olisivat hänen kanssaan enemmän kotona? Karmea määrä ohjattuja harrastuksia pienille lapsille. 

Aika kaamealta kuulostaa lapsille ja vanhemmille, milloin ehtivät viettää arkipäivisin tai viikonloppuisin aikaa yhdessä? Tietty vanhemmilla lapsilla on hyvä joku harrastus olla, jos kiinnostusta sellaiseen on, mutta minusta perheen hyvinvointi huomioiden. 

Noilla on iso samassa taloyhtiössä asuva uusperhe ja helvetisti rahaa, aina joku vanhemmista ehtii viedä lapset harrastamaan. 

https://anna.fi/ihmiset/antti-tuo-vauvansa-hoitoon-entiselle-vaimolleen

Suo siellä vetelä täällä. Esim viisivuotias huonostikäyttäytyvä lastentanssitunnilla.  Yhdeksän haluaa oppia ja kuuntelevat ja iloitsevat tekemisestä ja liikkeestä ja musiikista. Yksi pistää sitten showta pystyyn, häiriköi, metelöi, ei halua kuunnella ohjeita.. Ja vanhemmat närkästyvät,  jos lasta komentaa,  tarttuu kädestä.  Ei ole kellekään kivaa.

En oikein usko, että olet vilpittömin mielin asialla. Kun sinä löydät vilkkaasta lapsestani viat, löydän sinusta viat ja katson sinua samalla tavalla jokaista liikettäsi ja olen aivan yhtä armoton. Jos sinä tai lapsesi teette mitään, yhtään mitään pienintäkään virhettä, käännän kaikki  muut teitä vastaan ja alan puhua meistä siten, että sinun lapsi on se joka jää ulkopuolelle, tekisi hyvää joillekkin maistaa vähän omia lääkkeitään. Minun lapsi oli lapsena erittäin vilkas jä HÄN OLI SE JOTA KIUSATTIIN, koita saada se yksinkertaiseen päähäsi, että kun menimme esim. leikkipuistoon siellä yksi lapsi vain otti hänen lelunsa ja vanhempi sanoi, että se vaan katsoo ja kokeilee sitä lelua eikä kysynyt edes, että saako ottaa. Sitten kun ilmoitin hänet temppukerhoon niin ja maksoin siitä niin se ei ollutkaan mikään temppukerho vaan joku tyttöjen jumppakerho, jossa oli kaksi erittäin nuorta ja kokematonta ohjaajaa, jotka sanoi heti jo ensimmäisellä tunnilla edes yrittämättä lapsen kanssa, että täällä ei voi olla jos ei ole mukana. ns. "Temppukerho" ei ollut edes alkanut. Nämä nuoret likat eivät olleet edes käskeneet kenenkään lapsen tehdä mitään. Että taisi mennä tuokin siten, että katsoivat mielivaltaisesti naamakertoimen mukaan, eikä se vilkkaus ollut mikään oikea syy sille kun ei hän mitenkään häirinnyt ketään, juoksi vain sen salin ympäri. Nää apaatikot ja  tyhjäpäät odottaa sitä, että vaan istutaan ja tehdään joku temppu kun heille sopii. Samoin leikkipuistossa jotkut hullut kävi hyppimässä mun lapsen päällä, mutta noistahan ei koskaan puhuta mitä MUN LAPSELLE TEHTIIN! Aivan sama jollekkin osaamattomien heitukoiden pitämälle temppukerholle, mutta noita kerhoja voisi olla myös vilkkaamille pojille. Voin vakuuttaa ettei mun pojat enää ko alueelle ole menossakaan mihinkään, oli niin muutenkin täynnä sellaista porukkaa, jotka luuli että suomi on heille vain. Muutettiin pois 30 kilometrin päähän niin kiusaajat seuraa perässä ja kun lapseni meni meidän taka pihan lähellä olevalle alueelle leikkimään tuli nää kiusaajat sinnekkin määräilemään ja äitinsä sanoi vain, että heidän poikien säännöt on siellä ja he kiertää suomen kaikissa harrastuspaikoissa. Uskomatonta narsismia ja en tiedä millä oikeudella tää kyseinen mamma kulki joka paikassa määräilemässä kun paikat oli julkisia kaikille ei vain hänen lapsilleen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus, vilkas lapseni jäi kaikesta ulkopuolelle. Hänellä on paljon energiaa, mutta suomi ehkä sitten haluaa mielummin hitaasti ja vähemmän tekeviä ihmisiä. Joten ollaan ehkä synnytty väärään valtioon ja oltaisiin oikeasti kuuluttu muualle. 

Tosi ymmärrettävää, että harmittaa. Mutta mitä sä sanoisit esimerkiksi minulle, joka yksinhuoltajana raavin jostain lapsen kalliit harrastusmaksut joka vuosi, ja sitten lapsen saama ohjaus jää tosi vähäiseksi, koska ryhmän vilkas vaatii opettajan huomion koko ajan? Vilkas lapsi juoksee, huutaa, ei kykene kuuntelemaan tai noudattamaan ohjeita, ja 14 muuta lasta katselevat, kun opettajalla kuluu jopa yli puolet tunnista siihen, että vilkas pystyy jotenkin olemaan.

Onko se sitten oikea paikka vilkkaalle lapselle? Onko se jokaisen harrastusryhmän tehtävä muuttua erityisryhmäksi, vai olisiko se vanhemman tehtävä koittaa etsiä itse lapselleen sellaista tekemistä, ettei se ole muilta pois?

Millä oikeudella se sinun lapsi saa olla harrastuksessa ja minun vilkkaan lapsen pitäisi olla vain yksin kotona ja ulkopuolelle jätettynä, ihan samalla tavalla minäkin olen maksanut veroja ja tehnyt töitä, ja maksanut myös siitä harrastuksesta. Et ole ainoa. Jos lapselle ei ole mitään harrastusta niin lapsi joutuu olemaan yksin kotona tai joutuu huonoon seuraan eikä ketään pidä sysätä tahallaan huonoon seuraan. Toivon sinulle ja perheellesi samaa, karmaa ehkä opit jotakin. 

Sillä oikeudella että hän osaa toimia ryhmässä eikä häiritse muita. Hanki sille vilkkaalle lapsellesi harrastus jossa hän viihtyy eikä häiritse muita ja voi purkaa energiansa tekemiseen eikä muiden häiritsemiseen. Toinen vaihtoehto on mennä mukaan harrastukseen jotta voit puuttua häiriköintiin ja viedä tarvittaessa hänet pois. 

Vierailija kirjoitti:

En oikein usko, että olet vilpittömin mielin asialla. Kun sinä löydät vilkkaasta lapsestani viat, löydän sinusta viat ja katson sinua samalla tavalla jokaista liikettäsi ja olen aivan yhtä armoton. Jos sinä tai lapsesi teette mitään, yhtään mitään pienintäkään virhettä, käännän kaikki  muut teitä vastaan ja alan puhua meistä siten, että sinun lapsi on se joka jää ulkopuolelle, tekisi hyvää joillekkin maistaa vähän omia lääkkeitään. Minun lapsi oli lapsena erittäin vilkas jä HÄN OLI SE JOTA KIUSATTIIN, koita saada se yksinkertaiseen päähäsi, että kun menimme esim. leikkipuistoon siellä yksi lapsi vain otti hänen lelunsa ja vanhempi sanoi, että se vaan katsoo ja kokeilee sitä lelua eikä kysynyt edes, että saako ottaa. Sitten kun ilmoitin hänet temppukerhoon niin ja maksoin siitä niin se ei ollutkaan mikään temppukerho vaan joku tyttöjen jumppakerho, jossa oli kaksi erittäin nuorta ja kokematonta ohjaajaa, jotka sanoi heti jo ensimmäisellä tunnilla edes yrittämättä lapsen kanssa, että täällä ei voi olla jos ei ole mukana. ns. "Temppukerho" ei ollut edes alkanut. Nämä nuoret likat eivät olleet edes käskeneet kenenkään lapsen tehdä mitään. Että taisi mennä tuokin siten, että katsoivat mielivaltaisesti naamakertoimen mukaan, eikä se vilkkaus ollut mikään oikea syy sille kun ei hän mitenkään häirinnyt ketään, juoksi vain sen salin ympäri. Nää apaatikot ja  tyhjäpäät odottaa sitä, että vaan istutaan ja tehdään joku temppu kun heille sopii. Samoin leikkipuistossa jotkut hullut kävi hyppimässä mun lapsen päällä, mutta noistahan ei koskaan puhuta mitä MUN LAPSELLE TEHTIIN! Aivan sama jollekkin osaamattomien heitukoiden pitämälle temppukerholle, mutta noita kerhoja voisi olla myös vilkkaamille pojille. Voin vakuuttaa ettei mun pojat enää ko alueelle ole menossakaan mihinkään, oli niin muutenkin täynnä sellaista porukkaa, jotka luuli että suomi on heille vain. Muutettiin pois 30 kilometrin päähän niin kiusaajat seuraa perässä ja kun lapseni meni meidän taka pihan lähellä olevalle alueelle leikkimään tuli nää kiusaajat sinnekkin määräilemään ja äitinsä sanoi vain, että heidän poikien säännöt on siellä ja he kiertää suomen kaikissa harrastuspaikoissa. Uskomatonta narsismia ja en tiedä millä oikeudella tää kyseinen mamma kulki joka paikassa määräilemässä kun paikat oli julkisia kaikille ei vain hänen lapsilleen! 

Tämä oli ilmeisesti vastaus minulle joka kysyin vilpittömästi viestissäni kokemuksia vilkkaiden lasten vanhemmilta?

Ymmärrän heti tosi paljon paremmin millaisista tilanteista on ollut kysymys, kiitos vastauksesta.