Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (354)
Mulla oli ylivilkas(diagnoosikin löytyi) leikki-ikäinen, enkä olisi ikinä edes yrittänyt viedä tätä ryhmäliikuntaan.
Ei, itse vein ulos 2-3 kertaa päivässä ja seisoin vieressä puistossa, pihalla jne. koska saattoi milloin tahansa ampaista karkuun tai käydä jonkun leikkikaverin päälle. Uimakoulu käytiin niin että minä olin altaassa vieressä koko ajan, ohjaaja oli kiitollinen kun otin vastuuta ja myös sanoi sen.
Toimittajan kaltaisten vanhempien takia monien lasten harrastus menee kokonaan pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun katsoo kuka toimittaja tämän on kirjoittanut niin asenne ei yllätä… Tämähän on sen erokirjan kirjoittanut henkilö kenestä palstalla on kirjoitettu tänään enemmänkin. Liisa Keltikangas-Järvinen on kuvaillut hyvin tämänkaltaista asennetta kirjassaan itsekkyyden aika, eli narsismista ja itsekkyydestä tullut uusi normaali.
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin kiusaajia karkuun ja kiusaajat seuras sinne perässä. Ensin olivat valloittaneet oman alueensa harrastuspaikat ja kun me muutettiin muualle eli väistettiin heitä kuten he varmaan toivoivatkin niin miksi ne seuras meidän perhettä sinne alueelle mihin me muutettiin kun kuitenkin ns. voittivat ja minä ja mun vilkas poika muutettiin pois? Sitten kun poikani meni harrastamaan uudella alueelle jonne oltiin muutettu, nää entiset kiusaajat tuli sinne ja sen takana oli ihan heidän oma äitinsä, joka kuvitteli, että kaikki harrastuspaikat on hänen omaisuuttaan eikä se heidän tekemä päällepäsmäröinti kohdistunut vain minun poikaan vaan omivat koko harrastuspaikan, eivätkä päästäneet montaa muutakaan lastan sinne vaan omivat just parhaat paikat sieltäkin vaikka eivät edes asuneet alueella, niin millä oikeudella joku omii suomen kaikki harrastuspaikat juuri omille lapsilleen ja väittää, että heidän sisäpiirilleen kuuluvia paikkoja koska heillä on kunnon välineet ym eli syrjintää sen perusteella paljonko on välineistä maksanut, millä oikeudella ne tuon teki?
No nyt veit asian jo liian pitkälle, en enää usko. Seurasivat ja valloittivat harrastukset....
Vierailija kirjoitti:
No kun katsoo kuka toimittaja tämän on kirjoittanut niin asenne ei yllätä… Tämähän on sen erokirjan kirjoittanut henkilö kenestä palstalla on kirjoitettu tänään enemmänkin. Liisa Keltikangas-Järvinen on kuvaillut hyvin tämänkaltaista asennetta kirjassaan itsekkyyden aika, eli narsismista ja itsekkyydestä tullut uusi normaali.
Odottakaahan kun tuo lapsi kasvaa pari vuotta ja aloittaa koulunkäynnin...
Eräs lapsi lähti jalkapallohallista ulos pakkaseen yksikseen. Haahuili aina siellä kentällä, kun muut pelasivat. Oli vaikea pitää ryhmässä, kun hän omatoimisesti sieltä vain lähti, Olisi tarvittu hieman vanhempaa katsomaan perään, mutta välillä joillekin harrastukset ovat päivähoitopaikka, jonne voi lapsen jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moniin ryhmiin lapsi voi mennä vanhemman kanssa. Eikö se ongelma sillä ratkea?
Mikä on mennyt pieleen, että meillä on tuon äidin kaltaisia aikuisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi (n 10v) oli tälläisen ylivilkkaan kanssa samassa harrastuksessa. Puolet ajasta meni sen yhden hallintaan. Joutui jäähylle tämän tästä.
Tunnelma oli kaamea. Seurasin pari kertaa tilanteita ja ahdistuin itsekkin kun yksi on kuin mielipuoli. Ohjaaja kyllä teki kaikkensa ja oli loistava.
Kaikkien harrastus meni hukkaan tämän yhden kanssa. Lapseni lopetti koska se ahdistava tunnelma ja paha mieli vei voiton.
Minusta kertoo paljon, jos lapsi on potkittu pois harrastusryhmistä ja useammasta paikasta tulee noin tiukkasanaista tekstiä lapsesta. Itsellänikin on vilkas 5 v poika, mutta koskaan palaute harrastuksista ei ole ollut tuota tasoa. Päinvastoin, lapsi on pääsääntöisesti noudattanut ohjeita oikein hyvin ja tehnyt reippaasti mukana, vaikka välillä keskittyminen herpaantuu. Ei lasta silti ole ryhmistä laitettu pois.
Kertoo siis paljon, että tuon lapsen käytös (ja ennen kaikkea vanhemman käytös) on ihan jäätävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan vilkas poikani aloitti telinevoimistelun. Valmentaja oli vanhanlinjan itäblokin kasvatti. Siinä pienetkin pojat marssivat kiltisti rivissä ja odottivat jonossa vuoroaan kiltisti. Toisaalta luulen että nykyvanhemmat jos katsoisivat silloista valmennusmenetelmää ja kurinpitoa, kauhistelisivat.
Tuossa yksi syy miksi en enää valmenna. Kuria ja järjestystä ei saa olla, mutta voittaa pitää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kertoo paljon, jos lapsi on potkittu pois harrastusryhmistä ja useammasta paikasta tulee noin tiukkasanaista tekstiä lapsesta. Itsellänikin on vilkas 5 v poika, mutta koskaan palaute harrastuksista ei ole ollut tuota tasoa. Päinvastoin, lapsi on pääsääntöisesti noudattanut ohjeita oikein hyvin ja tehnyt reippaasti mukana, vaikka välillä keskittyminen herpaantuu. Ei lasta silti ole ryhmistä laitettu pois.
Kertoo siis paljon, että tuon lapsen käytös (ja ennen kaikkea vanhemman käytös) on ihan jäätävää.
ällä älä. Lumihiutale on oikeutettu olemaan miten haluaa, äitinsä antaa luvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on se sama joka jätti lapsensa isän lapsen yksivuotispäivänä toisen miehen vuoksi ja halusi uusille puolisoille huoltajuudet...
Nykyajan ongelma on, että lapsista opetetaan häpeämättömiä. Ajatellaan että häpeäminen on jotenkin aivan kamalaa eikä sellaista tulisi ikinä joutua kokemaan, ja jos lapsi häpeää itseään niin se on jo mielenterveyden häiriö ja hän on riskissä ahdistua ja masentua. Kaikki häpeän kokemukset nähdään traumaattisina. Oikeastihan häpeä ja syyllisyys ovat tärkeimpiä tunteita ihmisille, ne ohjaavat ihmisiä prosososiaaliseen käyttäytymiseen, ja toimivat luonnollisina seuraamuksina vääränlaisesta toiminnasta. Häpeä ja syyllisyys tuntuvat niin hirveiltä, sillä ne kertovat jotakin tärkeää, eli olemme toimineet tavalla joka vahingoittaa yhteyttä muihin ihmisiin, olemme vaarassa tulla lauman hylkäämiksi ja siksi tilanne on vakava. Ilman näitä tunteita on hyvin vaikea tunnistaa ja ymmärtää miten muiden kanssa yhteisöissä toimitaan, ja se että niitä pyritään kasvatuksella kitkemään pois lapsilta on heidän kehityksensä kannalta sekä yhteiskunnan kannalta iso ongelma. Ja vastapainona tietysti lapsia täytyy rakastaa, ihailla, kannustaa ja kiittää kun he toimivat oikein, sekä palauttaa yhteys myös virheiden jälkeen, eli osoittaa että nyt mokasit mutta ensi kerralla eri tavalla, ei se mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut seuraamassa sivusta uimakoulua, jossa yhdelle lapselle sanottiin kerran, että lopeta muiden painaminen veden alle ja toisesta kerrasta uimaopettaja ilmoitti, että uimakoulu ei jatku, jos lapsi ei poistu altaasta, hän ei hyväksy muiden kiusaamista. Lapsihan ei poistunut, vaan lällätti, että en mene mihinkään ja uimakoulu päättyi siihen. Opettaja pyysi anteeksi paikallaolevilta vanhemmilta ja totesi, että koska hän ei voi taata turvallisuutta yhden lapsen kieltäytyessä yhteistoiminnasta, ei hän voi uimakoulua jatkaa.
Kyseisen lapsen vanhempi oli kuin tuo jutun kirjoittanut toimittaja: lastani ei saa poistaa harrastuksesta, miten hän muuten oppii olemaan toisten kanssa, jos ei saa harjoitella. Uimaopettaja oli vakava ja ilmoitti, että hänen uintitunnillaan ei yhdelläkään lapsella saa olla hengenvaaraa toisen lapsen typeryyden takia.
Aah, enemmän tällaista!
Vielä parempi olisi, jos saataisiin uimahallin työntekijä viemään häirikkölapsi penkille odottamaan vanhempia ja soitto vanhemmille, että hakevat pois.
Miten joku voi saada viimeisen varoituksen KIRJASTOSSA? Miten ne vanhemmat eivät vie sitä lasta ulos siinä vaiheessa, kun eka varoitus on annettu? Häpeäisin silmät päästäni, jos olisin antanut lapseni käyttäytyä niin että kirjastontädin pitää tulla opastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kertoo paljon, jos lapsi on potkittu pois harrastusryhmistä ja useammasta paikasta tulee noin tiukkasanaista tekstiä lapsesta. Itsellänikin on vilkas 5 v poika, mutta koskaan palaute harrastuksista ei ole ollut tuota tasoa. Päinvastoin, lapsi on pääsääntöisesti noudattanut ohjeita oikein hyvin ja tehnyt reippaasti mukana, vaikka välillä keskittyminen herpaantuu. Ei lasta silti ole ryhmistä laitettu pois.
Kertoo siis paljon, että tuon lapsen käytös (ja ennen kaikkea vanhemman käytös) on ihan jäätävää.
Sama, mulla on kuopus erittäin vilkas ja kova höpöttämään, vaahteramäen Eemeli-tyyppiä (2 vanhempaa ovat rauhallisempia), mutta on aina osannut olla hiljaa kirjastossa, käyttäytyä hyvin harrastuksissa ja keskittyä koulussa. Todella huonon kuvan antaa vanhemmista tuo kolumni. Ei sillä jos lapsella on erityishaasteita mutta silloin sitä lasta ei viedä ryhmäharrastuksiin ja jätetä valmentajan kasvatettavaksi tai anneta kailottaa kirjastossa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaiset vanhemmat ajattelevat, että on hyvää vanhemmuutta, kun pienelläkin lapsella on harrastuksia. Toteutetaan yksilöprojektia nimeltään "Meidän lapsemme optimaalinen kehitys". Samalla unohdetaan, että ohjatut harrastukset eivät sovi läheskään kaikille (pikku)lapsille, ja niihin osallistuakseen myös tiettyjen kehityksellisten edellytysten tulee täyttyä ainakin silloin, kun lapsella ei ole omaa tukihenkilöä mukana.
Harva pakottaa. Harrastuksia on, mutta ne valitaan lapsen mielenkiinnon, aikataulujen ja muun logistiikan mukaan. Pienenä on juuri hyvä kokeilla eri juttuja. Jos joku juttu ei kiinnosta, valitaan joku muu. Kilpaharrastajia on lopulta pieni määrä vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kertoo paljon, jos lapsi on potkittu pois harrastusryhmistä ja useammasta paikasta tulee noin tiukkasanaista tekstiä lapsesta. Itsellänikin on vilkas 5 v poika, mutta koskaan palaute harrastuksista ei ole ollut tuota tasoa. Päinvastoin, lapsi on pääsääntöisesti noudattanut ohjeita oikein hyvin ja tehnyt reippaasti mukana, vaikka välillä keskittyminen herpaantuu. Ei lasta silti ole ryhmistä laitettu pois.
Kertoo siis paljon, että tuon lapsen käytös (ja ennen kaikkea vanhemman käytös) on ihan jäätävää.
Sama, mulla on kuopus erittäin vilkas ja kova höpöttämään, vaahteramäen Eemeli-tyyppiä (2 vanhempaa ovat rauhallisempia), mutta on aina osannut olla hiljaa kirjastossa, käyttäytyä hyvin harrastuksissa ja keskittyä koulussa. Todella huonon kuvan antaa vanhemmista tuo kolumni. Ei sillä jos lapsella on erityishaasteita mutta silloin sitä lasta ei viedä ryhmäharrastuksiin ja jätetä valmentajan kasvatettavaksi tai anneta kailottaa kirjastossa.
Ihan mielenkiinnosta: luitko sen kolumnin, josta tässä keskustellaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kertoo paljon, jos lapsi on potkittu pois harrastusryhmistä ja useammasta paikasta tulee noin tiukkasanaista tekstiä lapsesta. Itsellänikin on vilkas 5 v poika, mutta koskaan palaute harrastuksista ei ole ollut tuota tasoa. Päinvastoin, lapsi on pääsääntöisesti noudattanut ohjeita oikein hyvin ja tehnyt reippaasti mukana, vaikka välillä keskittyminen herpaantuu. Ei lasta silti ole ryhmistä laitettu pois.
Kertoo siis paljon, että tuon lapsen käytös (ja ennen kaikkea vanhemman käytös) on ihan jäätävää.
Sama, mulla on kuopus erittäin vilkas ja kova höpöttämään, vaahteramäen Eemeli-tyyppiä (2 vanhempaa ovat rauhallisempia), mutta on aina osannut olla hiljaa kirjastossa, käyttäytyä hyvin harrastuksissa ja keskittyä koulussa. Todella huonon kuvan antaa vanhemmista tuo kolumni. Ei sillä jos lapsella on erityishaasteita mutta silloin sitä lasta ei viedä ryhmäharrastuksiin ja jätetä valmentajan kasvatettavaksi tai anneta kailottaa kirjastossa.
Ihan mielenkiinnosta: luitko sen kolumnin, josta tässä keskustellaan?
Luin? Kommentoin siitä näkökulmasta, että äidin mielestä lapsen "vilkkaus" selittää huonon käytöksen harrastuksissa. Mun kokemus taas on se (kuten sillä, jolle vastasin), että on olemassa temperamentiltaan vilkkaita, mutta hyvin käyttäytyviä lapsia, joista valmentajat, opettajat jne. eivät valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana?
Eemi aloitti liian myöhään.
Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.
No ei todellakaan ole.
Mutta viulu saattaa kyllä nopeasti hajota tuollaisen aivottoman höslääjän käsissä.
Välillä pikkuviuluja menee rikki, siksi niissä on vakuutukset. Aivot kyllä löytyy jokaiselta pikkuviulistilta, ja soitto vieläpä kehittää niitä.
-musiikkiopistomutsi.
Kannattaisiko tuollaisen lapsen yrittää silti harrastaa vaikka kotona itsekseen jotain nypläystä ja kehittää niitä ihmeellisiä aivojaan siinä samalla, ja jättää ne kalliit soittimet ja muiden häiritseminen vaikka vielä muutamaksi vuodeksi?
Lapseni aloitti viulunsoiton hyvin pienenä. Oikein rauhallinen ja kiltti lapsi, mutta hänellä on tarkka korva eikä se pikkuviulun ääni alussa kovin kaunis ole. Eräänä päivänä sitten pikkuviulu lensi kesken harjoitustuokion portaat alas. Ainoa kerta kyllä kun viulu lenteli ja lapsi jatkoi harrastusta vielä 14 vuotta.
Jotkut aikuiset ihmiset on täysin vieraantuneet todellisuudesta. Ei ne käsitä sitä, että pienellä lapsella voi joskus läikkyä tunteet yli ja ovat niin armottomia jotain yksittäistä tilannetta kohtaan, jossa kyky kontrolloida itseään pettää. Usein nuo samaiset ihmiset osaavat itse kiusata omalla tavallaan, mutta eivät koskaan sitä näe eivätkä myönnä kun se illuusio täytyy säilyttää siitä, että on olemassa jokin viattomien ihmisten "Muut" populaatio. Se ero siinä ainoastaan on, että he saa anteeksi just kaiken tekemänsä tai myös tekemättä jättämisensä. Eivätkä joudu samalla tavalla suurennuslasin alle jatkuvasti.
Sinne suurennuslasin alle ja epäsopiviin ryhmiin ei joudu, jos ei vanhempi väkisin raahaa monta kertaa viikossa.
En minä harrastanut tuossa iässä ohjatusti yhtään mitään. Vähän myöhemmin täti pakotti balettiin, jonka lopetin, kun se oli kamalaa, ja kokeilin partiota, joka ei myöskään ollut kovin ihmeellistä. Omalle tuntuvat harrastukset löytyivät noin kymmenvuotiaana omien kiinnostusten perusteella. Yhdestä niistä tuli minulle ammatti.
Enkä ollut mitenkään vilkas tai vaikea lapsi. Kaikki vain ei sovi kaikille!
Me muutettiin kiusaajia karkuun ja kiusaajat seuras sinne perässä. Ensin olivat valloittaneet oman alueensa harrastuspaikat ja kun me muutettiin muualle eli väistettiin heitä kuten he varmaan toivoivatkin niin miksi ne seuras meidän perhettä sinne alueelle mihin me muutettiin kun kuitenkin ns. voittivat ja minä ja mun vilkas poika muutettiin pois? Sitten kun poikani meni harrastamaan uudella alueelle jonne oltiin muutettu, nää entiset kiusaajat tuli sinne ja sen takana oli ihan heidän oma äitinsä, joka kuvitteli, että kaikki harrastuspaikat on hänen omaisuuttaan eikä se heidän tekemä päällepäsmäröinti kohdistunut vain minun poikaan vaan omivat koko harrastuspaikan, eivätkä päästäneet montaa muutakaan lastan sinne vaan omivat just parhaat paikat sieltäkin vaikka eivät edes asuneet alueella, niin millä oikeudella joku omii suomen kaikki harrastuspaikat juuri omille lapsilleen ja väittää, että heidän sisäpiirilleen kuuluvia paikkoja koska heillä on kunnon välineet ym eli syrjintää sen perusteella paljonko on välineistä maksanut, millä oikeudella ne tuon teki?