Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (353)
Tämä toimittaja on esitellyt somessa hyvin pientä asuntoaan, johon ilmeisesti vuoropäivin/vuoroviikoin mahdutetaan 4 lasta ja 2 aikuista. Ei ihme, jos lapsella vähän ylimääräisiä kierroksia. Ehkäpä tarvitsisi myös rauhallista omaa tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä näille erityislapsillekin saisi olla harrastuksia tarjolla. Mieluiten vähän pienempiä ryhmiä, joissa ensin harjoitellaan ihan vaan sitä ohjeiden kuuntelua ja muuta ryhmätoimintaa. Ja useampi ohjaaja.
Lapsi pärjää vallan hyvin ilman mitään ohjattua ryhmäharrastusta.
Pärjää kyllä, mutta eritysryhmillekin olisi hyvä olla paikka opetella ryhmässä olemista ohjatusti, mutta niin ettei häiritse muita.
Eikös tällaista toimintaa harjoiteta esimerkiksi päiväkodeissa? Siis sitä ryhmässä olemisen opettelua ohjatusti?
Kyllä, ja siinä on monelle aivan tarpeeksi opettelua, kun pitkän viskaripäivän selviää. Ei tarvita enempää.
Vierailija kirjoitti:
Jos harrastaa ryhmäharrastusta, pitää sopeutua ja noudattaa ohjeita/sääntöjä. Ei ryhmässä voi jokainen häseltää omiaan
Eikä ruhmässä voi seisoa suvussa, peukalo suussa.
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Näin ihmisenä joka on ollut lapsi tuollaisten riehujien kanssa samassa ryhmässä;
Se on ihan yhtä ärsyttävää muillekkin lapsille. Miksi kukaan hänen lapsensa ryhmäläisistä ei saa valittaa kolumniin kuinka ikävä olo on olla samassa ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Jospa siellä ei saa ”mainostaa”
Vierailija kirjoitti:
Tämä toimittaja on esitellyt somessa hyvin pientä asuntoaan, johon ilmeisesti vuoropäivin/vuoroviikoin mahdutetaan 4 lasta ja 2 aikuista. Ei ihme, jos lapsella vähän ylimääräisiä kierroksia. Ehkäpä tarvitsisi myös rauhallista omaa tilaa?
...ei miten kamalaa! Ei siis mitään omaa tilaa lapselle?
Miten siinä kirjassa on selitetty (parhain päin?) näiden lasten sopeutuminen uusioperhetilanteeseen? Kun jos 5-vuotias ei pysty toimimaan muiden ikäistensä tavoin harrasteryhmissä, niin kertoohan se jo jostakin jotain ja itse asiassa aika paljon. Ne kotiolot, ne kotiolot... Eivät taida olla kunnossa.
Ja koko kansalle näitä sitten esitellään. Eikö ole toimittajakoulutusta käynyt tämä, yleinen etiikka, jos / kun ei oma järki riitä arvioimaan, mitä lasten asioita voi tuoda omalla nimellä julkisuuteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin saa harrastaa. Se harrastus voi olla vaikka pianonsoittoa, jota ei tarvitse tehdä ryhmässä.
Aivan. On monia harrastuksia joissa voi toimia yksin, eikä tarvi sopeutua rhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Jospa siellä ei saa ”mainostaa”
Kai siellä saa lukuvinkkejä antaa? Ottaenkin että keltinkangas-järvinen ollut itsekin ko. kirjasta Hesarin haastateltavana. Itselle tuli fibat että termin "minäminä" käyttö olisi ollut raskauttavampaa. Mutta näköjään lukijoiden mielipiteillä ei ole väliä, kun todella paljon tykkäyksiä saanut kommentti poistetaan. Onko haluttu suojella kolumnistin herkkää hipiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla.
Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet.
Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa.
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.
Ei katsota nenän vartta, mutta ei myöskään siedetä törmäilyjä. Käsipareja törmäilyyn ei ole edes ehdotettu.
Olen ollut muutamia kertoja sellaisessa tilanteessa, että on pitänyt ilmoittaa joko lapselle tai aikuiselle, että tämä ryhmä on hänelle sopimaton. Niin olisi kuulunut OHJAAJAN tehdä tässäkin tapauksessa.
Erityisille pitäisi olla omat erityisryhmät, joissa ei kokisi huonommuutta eikä syrjimistä.
Oikeastihan tuo puhe erityisryhmien tarpeellisuudesta erityisille, etteivät he kokisi syrjintää tai alemmuutta, on vain kauniiseen sanahelinään kätkettyä vammaiskammoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä toimittaja on esitellyt somessa hyvin pientä asuntoaan, johon ilmeisesti vuoropäivin/vuoroviikoin mahdutetaan 4 lasta ja 2 aikuista. Ei ihme, jos lapsella vähän ylimääräisiä kierroksia. Ehkäpä tarvitsisi myös rauhallista omaa tilaa?
...ei miten kamalaa! Ei siis mitään omaa tilaa lapselle?
Miten siinä kirjassa on selitetty (parhain päin?) näiden lasten sopeutuminen uusioperhetilanteeseen? Kun jos 5-vuotias ei pysty toimimaan muiden ikäistensä tavoin harrasteryhmissä, niin kertoohan se jo jostakin jotain ja itse asiassa aika paljon. Ne kotiolot, ne kotiolot... Eivät taida olla kunnossa.
Ja koko kansalle näitä sitten esitellään. Eikö ole toimittajakoulutusta käynyt tämä, yleinen etiikka, jos / kun ei oma järki riitä arvioimaan, mitä lasten asioita voi tuoda omalla nimellä julkisuuteen...
Eikä ongelma ole vain harrastusryhmissä vaan myös kirjastossa. Eikö äiti ehdi itse kirjastoon lapsensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla.
Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet.
Tilannetta ja vanhempien roolia tanssitunnilla tietämättä sanoisin, että kyllä vikaa on myös vanhemmissa, jotka ottavat lapsensa pois tanssiryhmästä yhden erityisen vuoksi. Siinä opetetaan omille lapsille jotain todella rumaa.
Yksi ainoa käsipari riittäisi törmäilyn estämiseen. Se voisi olla seuran vapaaehtoinen nuori, erityislapsen oma läheinen tai sopimuksen mukaan kuka tahansa vanhempi. Mutta ei, katsotaan vaan nenänvartta pitkin, että iik, siellä törmäillään mun ihanaan pikkuballerinaan, sen sijaan että mitenkään autettaisiin.
Ei katsota nenän vartta, mutta ei myöskään siedetä törmäilyjä. Käsipareja törmäilyyn ei ole edes ehdotettu.
Olen ollut muutamia kertoja sellaisessa tilanteessa, että on pitänyt ilmoittaa joko lapselle tai aikuiselle, että tämä ryhmä on hänelle sopimaton. Niin olisi kuulunut OHJAAJAN tehdä tässäkin tapauksessa.
Erityisille pitäisi olla omat erityisryhmät, joissa ei kokisi huonommuutta eikä syrjimistä.
Oikeastihan tuo puhe erityisryhmien tarpeellisuudesta erityisille, etteivät he kokisi syrjintää tai alemmuutta, on vain kauniiseen sanahelinään kätkettyä vammaiskammoa.
Voi olla vammaiskammoakin, mutta jokaisella lapsella ja aikuisella tulee olla oikeus olla fyysisesti ja henkisesti turvassa. Jos ihmisen vamma on sellainen, ettei tuota muiden turvallisuutta pystytä takaamaan, pitää tehdä erityisjärjestelyt. Inkluusiolle on paikkansa, eikä sitä saa käyttää säästötoimenpiteenä (kuten on tehty), mutta on myös tilanteita ja paikkoja mihin se ei sovi. Niin paljon riippuu kuitenkin yksilöstä, mm. hänen temperamentistaan ja mahdollisen vamman / vammaisuuden (kuten adhd vs. add) ilmenemismuodoista. Rauhallisten ihmisten vammat eivät häiritse terveitä, mutta rauhattomien valitettavasti kyllä. Tällöin ei vammaisen tai levottoman tai "energisen" oikeus olla mukana saa mennä ohi ja yli terveiden oikeuden olla turvassa. Ja sama pätee vammojen ohella käytös- ja persoonallisuushäiriöihin (koulukiusaus, työpaikkakiusaus, rikokset jne).
Entisen supervilkkaan (ADHD)lapsen ( nyt jo menestyvän, rauhalliseen käytökseen kykenevän nuoren aikuisen) äitinä sanoisin pari asiaa:
Tämän lapsen kun veimme isompien sisarusten perässä aikanaan kokeilemaan jalkapalloa, ei siitä tullut edes ensimmäisellä kerralla oikein mitään. Tunnin lopuksi kysyttiin lapselta että tuleeko uudestaan, vastaus oli että " en, liian iso tila ja liikaa lapsia". Ei viety toista kertaa.
Tuli mieleen onko näiltä lapsilta edes kysytty kiinnostaako tai haluaako he harrastaa juuri sitä mihin äiti päätti kiikuttaa?
Toinen asia on se, mikä täälläkin on tullut ilmi: monesti keskittymishaasteiselle ja vilkkalle lapselle sopii paremmin yksilölajit. Omalle sopi aikanaan uimahyppyharrastus ja viulun soitto, jossa koko tunnin ajan saa olla opettajan kanssa kahdestaan ja kaiken huomion keskipisteenä. Toki näistäkään ei olisi tullut mitään, jos lasta itseään ei olisi kiinnostanut.
Mutta varsinkin joukkuelajit on ihan kamalan huono valinta lapselle, jota ne ei aidosti kiinnosta, ja jolla on vaikeuksia keskittyä/motivoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa harrastaa, mutta se ei anna oikeutta pilata muiden harrastamista. On monia harrastuksia joita voi harrastaa yksityisopetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä kovin kauan aikaa siitä, kun tällaiset lapset erotettiin oppikoulusta. Tosin oli harvinaista, että he käytöshäiriöidensä vuoksi olisivat selvinneet pääsykokeistakaan. Minusta viisivuotiasta voisi kyllä ihan kasvattaa kotonakin. Päiväkodissahan hän varmaan jo päivät on.
Viisivuotias tosiaan harvoin on minään aikakautena ehtinyt päästä oppikouluun, saati että olisi erotettu sieltä.
Mitä tulee tuohon joidenkin kovasti ihailemaan rinnakkaiskoulujärjestelmään, oli sen pointti siinä, että rikkaiden lapsilla oli paremmat mahdollisuudet edetä elämässään. Ajatus, jota hämmästyttävän moni kaipaa 2020-luvulla.
Miksi jollain on niin kova pakkomielle ohjattuihin harrastuksiin pienille lapsille? Tuonikäisille on muskareita, jumppia, painia ym ryhmiä, joihin mennään aikuisen kanssa. Ja voihan sitä vaikka perheenä käydä uimassa tai frisbeegolfaamassa. Onko sitten vaan laiskuuttaan helpompi ilmoittaa ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa nykyään paljonkin lapsia jotka eivät osaa käyttäytyä sen vertaa että pärjäisivät muiden mukana harrastusporukassa? Vai onko vaatimustaso liian kova? Muistelen omaa lapsuutta 80- ja 90-luvuilla eikä koulussa, harrastuksissa tai naapurustossa ollut yhtään "erityistä" lasta, monenlaisia tavallisia lapsia kylläkin.
Nykyään harrastukset aloitetaan selvästi nuorempana, ja toisaalta lapsilla on heikommat perustaidot monessakin asiassa, muun muassa karkea- ja hienomotoriikassa.
Kärjistettymä: jos ennen jalkapallon aloittaja oli keskimäärin tokaluokkalainen, joka oli pelaillut pihalla vuosia kavereiden kanssa, nykyään jalkapalloon tuodaan eskarilainen, joka ei osaa kuperkeikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tajuan tavallaan kaikkia näkemyksiä tässä asiassa. Mutta loppuviimeksi kantani on, ettei ole minun tehtäväni maksaa 500 e harrastuksesta, jonka sisältö ei olekaan enää sitä mitä sen piti olla, vaan kyseessä on ryhmässä olemisen harjoitteluryhmä lapselle, joka ei kykene olemaan ryhmässä.
Mä en kyllä maksaisi viittäsataa euroa mistään 5-vuotiaan harrastuksesta. Ja mulla on sentään kolme lasta, jotka harrastavat kaikki sekä musiikkia että urheilua.
Luin tuota hesarin keskustelupalstaa ja ihmettelin. Ihmettelin miksi kaikki vaativat muuta maailmaa muuttumaan yhden uniikin lumihiutaleen ympärillä. Oikeastaan kukaan ei kunnolla kyseenalaistanut sitä että tämä lapsi on poistettu useammasta ryhmästä, olisikohan vika lapsessa ja hänet kasvattaneessa raisassa. Halu esiintyä niin korrektina ja etsiä syitä kaikkialta muualta on uskomatonta.
En nyt ole itse tämän tarpeessa, mutta olisihan se hyvä että näille olisi omia ryhmiä. Kun se kasvatus on monessa kotona puutteellista.