En kestä ylipainoani

Vierailija kirjoitti:

Minä aloitin Ozempicin kolme viikkoa sitten. Painoa on paljon, liikaa. Paino putoaa hitaasti, odotin enemmän. Mutta tässä ajassa kuitenkin kolmisen kiloa on lähtenyt. Huonoa oloa ei varsinaisesti ole ollut, mutta järkyttävä väsymys kylläkin. Odotan, että painoa lähtisi nopeasti, että pääsisin liikkumaan enemmän. Nyt väsymyksen lisäksi liikkumista estää lonkkakipu, jonka toivon hellittävän, jos/kun paino putoaa. Tsemppiä ap:lle painonpudotukseen, älä välitä noiden aivokääpiöiden kommenteista, heille voidaan sanoa, että ennemmin läskiä pe***essä kuin k**ta päässä! 

Ozempic ei auta juurisyyihin (insuliiniresistenssi ja sen aiheuttama tulehdus), jos ruokavaliota ei muuta. Mieheni käytti Ozempiciä pari vuotta, mutta ei kunnolla muuttanut ruokavaliotaan muuta kuin söi vähemmän. Alkuun laihtui jonkin verran ja myöhemmin lihoi takaisin. Lopputuloksena verenpaine tapissa, maksa-arvot pielessä, jaloissa turvotusta, kakkostyypien diabetes ja kaupan päälle aivoninfarkti. Myöhemmin tajusi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja lopettaa Ozempicin ja alkoi hoitaa diabetestä ruokavaliolla. Paino on lähtenyt laskuun ja verensokerit on ainakin suurin piirtein hallinnassa.

Ozempic pitää ajatella apuna, jonka avulla terveellinen ruokavalio ja elämäntapa on helpompi aloittaa. Vähän niin kuin apupyörät, joilla pääsee alkuun. Ozempic auttaa pääsemään siitä addiktiosta, mikä on johtanut ylipainoon. Monilla se auttaa myös tupakkaan ja alkoholiin, jos näiden kanssa on ongelmaa. Ne addiktiota aiheuttavat ruuat (yleensä prosessoituja ruokia, missä on yhdistelmä hiilihydraatteja ja rasvaa) pitää kertakaikkiaan poistaa ruokavaliosta. Ja pitää opetella käsittelemään ne tilanteet, joissa on käyttänyt ruokaa lohtuna/viihdykkeenä/ajankuluna/stressinhallintana jollain muulla tavalla.

Ozempicin avulla on helppo harjoitella sitä, että syö vain 2-3 kertaa päivässä kunnolliset ateriat, joissa on riittävästi rasvaa ja proteiinia (viemään nälkää ja ravitsemaan kehoa) ja kasviksia lisukkeena (antamaan kylläisyyden tunnetta vatsaan), ja jättää välipalat pois. Kaikki sellaiset napostelut, mitä on välipaloina harrastanut, on parempi siirtää ruuan jälkeen jälkiruuaksi, jos niistä ei pysty luopumaan. Kun nälkä tulee, silloin syödään kokonainen ateria, eikä napostella. Tällä tavalla aterioiden väliin tulee riittävän pitkä hajurako ja insuliini pääsee laskemaan. (Tosin Ozempic saattaa tehdä sen, että ruoka sulaa h-i-t-a-a-s-t-i ja insuliini pysyy kroonisesti koholla koko päivän ja ainoa toivo saada rasvaa palamaan on yö.)

Paras annos Ozempicille on minimaalisen pieni, murto-osa siitä mitä suositellaan. Niistä kynistä ei taida saada ulos niin pientä annosta kuin oikeasti olisi järkevä käyttää, mutta kannattaa pitää se annos niin pienenä kuin mitä pystyy ottamaan ja pitää painopiste ruokavalion ja elintapojen muutoksessa. Liikunnaksi riittää kävely ja lihasvoimaharjoittelu. Riittävä ja laadukas uni on myös tärkeä, siihen kannattaa panostaa, koska huono uni torpedoi helposti koko kuvion. Jos uni ei ole kunnossa, rasvaa ei pala eikä liikunnasta palaudu. 

Vierailija kirjoitti:

Vähennä makeita herkkuja. Pullaa, ei suklaakakkua.

 

Liikuntaa 2 x viikko, älä kuitenkaan valitse lajia jota inhoat syvästi. Mutta hiki pitää tulla.

Ei tarvitse tulla hiki. Hikoaminen on hyvin yksilöllistä ja tässäkin kohtaa on hyvä tiedostaa, että liikunta on keholle stressi. Todella ylipainoiselle, huonokuntoiselle ihmiselle kävely riittää liikunnaksi. Se saa alkuun olla hidasta, jos se oma luontainen vauhti huonon kunnon ja ylipainon vuoksi on hidas. Se opettaa kehoa polttamaan rasvaa ja antaa samalla viestin, että näitä lihaksia tarvitaan vielä. Ja kun huonosta kunnosta lähdetään liikkeelle, kävely parantaa sitä kuntoa.

Ajan kanssa kunto paranee ja pystyy kävelemään reippaammin, ilman että tarvitsee huohottaa suu auki. Kun pystyy hengittämään nenän kautta, keho ei miellä kävelyä pakotilanteeksi, joka kohottaa kortisolitasoja. Kun kortisolitasot pysyy matalalla, keho polttelee rauhallisesti rasvaa.

Kun on saanut vähän peruskuntoa kohotettua, tulee ihan luontaisesti sellainen olo, että voisi treenata vähän reippaamminkin. Silloin kannattaa panostaa lihasvoimaharjoitteluun. Treenit kannattaa pitää sopivan lyhyinä, noin 45 min, ja keskittyä moninivelliikkeisiin, joiden kautta saa treenattua useampia lihasryhmiä kerrallaan. Tämä treeni on keholle stressi ja siksi sitä ei kannata pitkittää liikaa. Pari kertaa viikossa tehty koko vartalon treeni riittää toipuvalle sohvaperunalle hyvin. Liiallisen innostumisen myötä moni treenaa helposti liikaa, mistä tulee keholle liikaa stressiä ja keho ei ehdi palautua treenistä. Ajatelkaa se treeni enemmän kuntoutumisen kautta kuin kauheana rääkkinä. Jos kroppaa on laiminlyöty vuosikymmeninä, niin se tarvitsee vähän lempeämpää herättelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on monenlaisia - minulle itselleni toimi ja toimii vain kalorien laskeminen. En pysty ylläpitämään mitään erikoisruokavalioita, säännöllisiä ruokailuaikoja, jne., mutta jok'ikisen suupalan kalorit laskemalla olen saanut tulosta. Laihduttaessa en kieltänyt itseltäni kirjaimellisesti mitään; jos halusin syödä päivän kalorit pelkkää jäätelöä, niin sitten tein sen. Kyllä muuten maistui terveellisempi ruoka sitten taas seuraavana päivänä. :D

Kalorilaskeminen muutenkin opettaa kuinka paljon kaloreita on missäkin ruuassa ja kuinka paljon mitäkin ruokaa voi syödä. Se opettaa myös millaisilla ruuilla tulet täyteen ja mikä ruoka pitää sinut kylläisenä pidempään.

Itse kävin ihan kaikki lävitse - pussikeittodieetit, laihdutusvalmisteet, lääkkeet, KETO/Aktsins/VHH, pätkäpaasto, vegaaniruokavalio. IHAN KAIKKI. Mikään ei toiminut sitä muutamaa kuukautta pidempään, kun ei jaksanut enää sitä jatkuvaa rajoittamista. Kalorivajeella on jotenkin tosi vapautunut olo. Voin syödä juuri silloin kun haluan ja mitä haluan, kunhan pysyn kalorivajeessa joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähennä makeita herkkuja. Pullaa, ei suklaakakkua.

 

Liikuntaa 2 x viikko, älä kuitenkaan valitse lajia jota inhoat syvästi. Mutta hiki pitää tulla.

Laihduttajalle, jolla kilot tosi tiukassa, neuvoksi annat pullaa, ja liikuntaa kahdesti viikossa, 

Taas näitä väärinymmärtäjiä. Suklaakakun TILALLE pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä aloitin Ozempicin kolme viikkoa sitten. Painoa on paljon, liikaa. Paino putoaa hitaasti, odotin enemmän. Mutta tässä ajassa kuitenkin kolmisen kiloa on lähtenyt. Huonoa oloa ei varsinaisesti ole ollut, mutta järkyttävä väsymys kylläkin. Odotan, että painoa lähtisi nopeasti, että pääsisin liikkumaan enemmän. Nyt väsymyksen lisäksi liikkumista estää lonkkakipu, jonka toivon hellittävän, jos/kun paino putoaa. Tsemppiä ap:lle painonpudotukseen, älä välitä noiden aivokääpiöiden kommenteista, heille voidaan sanoa, että ennemmin läskiä pe***essä kuin k**ta päässä! 

Kolme kiloa kolmessa viikossa on ihan hyvä tahti. Pysyy ihokin mukana. Pidä lihaksista huolta.

Itse laihdutin semaglutidin avulla 2 v sitten 20 kiloa, nyt ylläpitoannos 0,5 mg. Minä pääsin lonkkakivuista eroon.  Lisäksi on tullut paljon muita hyviä hyötyjä, kuten että verensokeri pysyy kurissa, kolesterolin on laskenut jne. Uusimmat tutkimukset ovat hyvin lupaavia muutenkin kaikenlaisten sairauksien ehkäisyssä.

Luotan lääketieteen asiantuntijoihin ja tutkimukseen, en vauva-palstan kiihkoilijoihin, jotka mutu-pohjalta laukovat mitä ihmeellisimpiä totuuksia lääkkeistä, rokotuksista jne, jne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla laski painoi vasta, kun puolitin annoskoon kaikessa mitä syön. Aamulla yksi ruisleipä, ei kahta kuten ennen, lounaalla esim. yksi peruna ja pieni kauha kastiketta jne. Iltasyöminen  kokonaan pois. Ikää mulla on 40+, joten energian tarve on selvästikin hyvin vähäinen. Lihoin yli 15 kiloa siksi, että söin nelikymppisenä yhtä paljon kuin nuorempana, ennen kuin hoksasin muuttaa ruokailutapani.

Sama. Ja jos syö herkkuja vaikkapa viikonloppuna, niin se pitää sitten miettiä seuraavan viikon arkisyömisissä. Syön paljon kasviksia ruuan kanssa, jotta saan ns.kasvatettua määrää ilman merkittäviä kaloreita.

Minulla ongelma oli ainainen nälkä. Elämäntapamuutoksen tein vuosia sitten ja paino putosikin reilusti ravitsemusterapeutin ohjeilla. Liikuntaakin lisäsin tottaakai. Silti kilot tulivat takaisin hyvin stressaavan elämäntilanteen vuoksi ja taas oli uusi ennätys puntarissa. Lopulta ei auttanut muu kuin pyytää laihdutuslääkkeet. Nyt ei ole enää nälkä jatkuvasti ja paino ei jojoile. Lopun ikäni joudun näitä laihdutuslääkkeitä syömään.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän ja liiku enemmän. Kokeile vaikka sellaista ihan aluksi.

Ei se auta.Tuon kuulee jatkuvasti, 

Ei se ole rakettitiedettä. Jos saa vähemmän kaloreita kuin kuluttaa, laihtuu. Toki silläkin on väliä mistä ne kalorit saa. Jos on jatkuvasti energiavajeessa, on kirjaimellisesti mahdoton lihota. Mistä se paino tulisi? Ilmasta? Eetteristä? Pahoista hengistä?

Oletko koskaan kuullut että ihmisellä on hormoneita? Ne määrittävät sen, palaako rasva vai ei. Ne myös määrittävät sen, käytetäänkö sisään tullut vähäinen energia lihaksissa, vai laitetaanko varastoon. Ihmisen endokrinologia on himpan verran monimutkaisempi juttu kuin petrimalja laboratoriossa, jossa kalori palaa ilman hormonien myötä- tai vastavaikutusta.

Olen eri, mutta ihminen kykenee käyttämään vain tietyn määrän energiaa lihaksien ylläpitoon. Jos on pienet lihakset, niin lihaksiin ei mene paljoa energiaa ja täten se menee rasvaksi jos syö yli kulutuksen. Tähän vaikuttaa enemmän sun lihaksien koko (joka on todennäköisesti pieni) kuin pelkästään ne hormonit.

Ihmisten kehosta tulee monimutkainen, jos haluaa esittää tekosyitä sille miksi ei voi pudottaa painoa

Ei hormonien vaikutus ole mikään tekosyy. Aika monet naiset ovat päässeet niistä vähistäkin lihaksistaan eroon liian vähällä energialla kituuttaessaan. En minä väitä, että laihtuminen on mahdotonta, ei vain kannata laihduttaa lihaksiaan pois, mitä näillä kalorivajedieeteillä tehdään edelleenkin, vaikka on olemassa parempiakin vaihtoehtoja.

No ensinnäkin, sun tulee olla kalorivajeella, jotta voit laihtua. Et laihdu, jos et ole kalorivajeella.

Laihdutat sitten terveellisesti tai et, niin sitä lihasmassaa lähtee aina. Jokainen kehonrakentaja esimerkiksi tietää tämän. Jos laihdutetaan tai ollaan cut-aikajaksolla, niin sitä lihasta lähtee pikkasen pois (paitsi jos on aloittelija lihastreeneissä). Lihasta pystyy ylläpitämään enemmän ja estämään sen lihaksen lähtemisen, jos tekee lihastreeniä ja syö proteiinia tarvittavan määrän.

Myös naiset ikääntyessään menettävät joka vuosi 1% lihasmassastaan. Eli nää kaikki yhdessä tarkoittaa, että naiset tarvitsee joka vuosi vähemmän ja vähemmän energiaa päivittäin, jos eivät siis tee lihastreeniä ja kasvata lihaksia.

Mutta kukaan ei laihdu ilman kalorivajetta. Liian suuri ja epäterveellinen kalorivaje taaas johtaa suurempaan määrään lihaston menetystä

Tuossa on vain sellainen pieni juttu, ettei kukaan tiedä, kuinka paljon kukin ihminen täsmällisesti kuluttaa kaloreita. Potentiaalisia kaloreita laskien syömisestä ja elämästä tulee nopeasti aika ikävää. Lihasten lisäksi naisella myös hormonit ottavat osumaa, pahimmassa tapauksessa kilpparin toiminta häiriintyy, jos energiansaanti on pitkiä aikoja liian pientä. Ilman kalorien laskentaa voi laihtua, pitää  vain keskittyä ruuan laatuun enemmän kuin teoreettiseen potentiaalienergiaan. Olen laihduttanut yli 20 kiloa laskematta ainuttakaan kaloria ja syömällä vatsani täyteen hyvää ruokaa. Niille, jotka ovat vuosikausia hidastaneet  ja laskeneet aineenvaihduntaansa 1000 kilokalorin dieeteillä, on vähän pidempi homma saada oma normaalitason aineenvaihdunta takaisin. Mutta ei se ole mahdotonta, on monia keinoja saada terve taso kropan toimintaan.

Netti täynnä laskureita, joiden avulla voi saada sellaisen "noin" arvion. Sen jälkeen voi syödä vaikka 1700 kaloria tarkasti ja rehellisesti laskien (tämä vaikeaa monille). Ja sitten kuukauden jälkeen laskee paljon on laihtunut ja siitä saat sitten laskettua uudelleen arvion sille, mikä on päivittäinen kulutuksesi.

Voihan sitä laihduttaa ilman, että kaloreita laskee. Mutta jos on lihava, niin kannattaa niitä kaloreita laskea, koska silloin oppii myös syömään oikein, mikä on useilla lihavilla ihmisillä se suurin ongelma.

1000 kaloridieetti ei ole terveellinen kalorivaje. Ei nyt viitsitä jatkuvasti käyttää sitä ääripäätä vertailukohteena.

Normaalia aineenvaihduntaa ei saa takaisin muuta, kuin lihaskuntoa kasvattamalla.

Tuo kalorijuttu on oikeasti ihan hömppää. Aina vedotaan siihen termodynamiikkaan, mutta ihan ensimmäiseksi ne termodynamiikan lait koskee vain suljettuja systeemejä. Ihmisen keho ei ole mikään suljettu systeemi. Toisekseen, sitä kulutusta ei oikeasti pysty millään nettilaskurilla laskemaan, koska keho pystyy joustamaan kulutuksessa suuntaan tai toiseen sen mukaan, mikä on tarjonta. Kolmanneksi, keho kuluttaa eri määrän energiaa eri ruoka-aineiden sulattamiseen. Proteiinin pilkkomiseen menee tunnetusti 20-30 % siitä energiasta, mitä proteiini sisältää. Proteiini nyt muutenkin on vähän huono näissä laskuissa, koska se on pikemminkin rakennusaine kuin polttoaine. Sitten vielä sekin, että jos keho on ketoosissa, niin silloin rasvasolujen aineenvaihdunta on jopa kolminkertainen tavalliseen verrattuna, mikä nostaa sitä perusaineenvaihduntaa. Tuo tekee päivätasolla helposti 200-300 kcal eikä nuo nettilaskurit huomioi sitä mitenkään.

Jos aineenvaihdunta toimii oikein ja keholle syöttää ylimääräistä energiaa, niin eihän se aiheuta mitään lihomista, vaan sen, että se ylimääräinen energia poltetaan lämpönä. Sama toiseen suuntaan - jos energiaa on jatkuvasti liian vähän, niin kroppa säätää lämpöjä pienemmälle ja alkaa karsia elintoiminnoista, jotka ei ole eloonjäämisen kannalta niin tärkeitä - vaikka kynsien ja hiusten kasvatuksesta.

Keho ei tunne mitään kaloreita, se operoi viesteillä. Ravintoreseptorit tunnistaa ravintoaineita ja signaloi niiden saatavillaolosta. Tämä käynnistää eri hormonien toiminnan, erityisesti insuliinin, minkä kautta niiden ravintoaineiden käyttö määräytyy. Hiilihydraattikuorman saapuminen nostaa insuliinitasoja, mikä pakottaa kaikki solut varastoimaan glukoosia. Maksa ja lihakset pystyy varastoimaan sen glykogeeninä, mutta ei määräänsä enempää ja loppu varastoidaan sitten rasvana. Jos ravinnon mukana ei tule hiilihydraatteja, silloin insuliini ei nouse ja silloin solut pystyvät polttamaan sitä ravinnosta tullutta rasvaa polttoaineena, kuten myös polttamaan niitä omia varastorasvoja. Kannattaa edes tärkeimpien hormonien toiminta opetella, jotta tietää minkälaisia viestejä omalle keholleen lähettää a) ruuan sisältämillä ravintoaineilla, b) ruuan määrällä. Ja lisäksi c) miten ruokailun ajoitus vaikuttaa näihin hormonikuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on monenlaisia - minulle itselleni toimi ja toimii vain kalorien laskeminen. En pysty ylläpitämään mitään erikoisruokavalioita, säännöllisiä ruokailuaikoja, jne., mutta jok'ikisen suupalan kalorit laskemalla olen saanut tulosta. Laihduttaessa en kieltänyt itseltäni kirjaimellisesti mitään; jos halusin syödä päivän kalorit pelkkää jäätelöä, niin sitten tein sen. Kyllä muuten maistui terveellisempi ruoka sitten taas seuraavana päivänä. :D

Joillekin toimii hyvin tuo, ettei rajoita itseltään mitään. Mutta meillä joillakin on niin paha addiktio, että tuollainen jäätelö voi suistaa ihan raiteiltaan. Jos ei ihan kertalaakista syöksy jyrkänteeltä alas, niin sitten voi joutua sellaiselle kaltevalle pinnalle ja ruokavalioon alkaa hiipiä yhä enemmän ja enemmän herkkuja.

Ihan selkeän jäätelöpäivän sijaan suosittelisin ennemmin, että jos jäätelöä tekee mieli, niin syö ensin sen kunnollisen aterian, missä on riittävästi proteiineja, rasvaa ja kasviksia. Jos sen jälkeen vielä tekee sitä jäätelöä mieli, niin sitten syö sen jäätelön.

Herkuttelua voi harrastaa myös ihan suunnitelmallisesti. Jos jäätelö on se mitä tekee mieli, niin sen voi yhdistää vaikka johonkin kävelyreissuun. Sen sijaan että hotkaisisi jäätelön omasta pakastimesta, voi tehdä kävelyreissun johonkin idylliseen kahvilaan, missä ottaa kahvin kaveriksi jäätelöannoksen. Juu, ei ole halpaa, mutta idea onkin siinä, ettei pidetä herkuttelua ihan jokapäiväisenä juttuna, vaan tehdään siitä Erityinen Tapahtuma ja nautitaan kunnolla eikä puolivillaisesti. Ja kun se on etukäteen suunniteltu juttu eikä mikään repsahdus, siitä ei tarvitse kokea mitään syyllisyyttä eikä se tunnu epäonnistumiselta. Sosiaalisilla suhteilla on isot terveysvaikutukset, joten jakakaa se herkkuhetki jonkun tärkeän ihmisen kanssa.

Ehdotan ensummäiseksi, että hankit ammattiapua. Johonkin ryhmään myös hyvä mennä. Säännöllinen ruokailu; ÄLÄ JÄTÄ ATERIOITA VÄLIIN, ETENKÄÄN AAMUPALAA.

Ole itsellesi armollinen, hitaasti lähtevä paino paras vaihtoehto. Lìikuntaa ensin rauhallisesti, sitten kunmon kehittyessä enemmän. Puhu itsellesi kauniisti. Puuro kasvikset täyttävät. Jos vielä nälkä, pari porkkanaa, pähkinää jne auttaa

Ap. Sinä olet ruma ja ällöttävä. 🤮🤮 Hyppää laivasta mereen, mutta varo ettei koko laiva kaadu.

Kalorit max. 600 / päivä. 2-4 tuntia liikuntaa päivässä

Suosittelen voimaharjoittelua

Vierailija kirjoitti:

Minulla ongelma oli ainainen nälkä. Elämäntapamuutoksen tein vuosia sitten ja paino putosikin reilusti ravitsemusterapeutin ohjeilla. Liikuntaakin lisäsin tottaakai. Silti kilot tulivat takaisin hyvin stressaavan elämäntilanteen vuoksi ja taas oli uusi ennätys puntarissa. Lopulta ei auttanut muu kuin pyytää laihdutuslääkkeet. Nyt ei ole enää nälkä jatkuvasti ja paino ei jojoile. Lopun ikäni joudun näitä laihdutuslääkkeitä syömään.

M52

Insuliiniresistenssiin liittyy usein leptiiniresistenssi. Leptiini on kylläisyyshormoni, joka normaalitilanteessa viestittää aivoille, että nyt on syöty tarpeeksi. Samalla tavalla kuin solut tulevat 'kuuroiksi' insuliinille ja insuliinin määrä veressä nousee, leptiinireseptorit voivat tulla myös 'kuuroiksi' leptiinille. Veressä on siis leptiiniä, mutta reseptorit eivät kuule, eivätkä aivot saa viestiä, joten näläntunne ei lähde pois.

Insuliiniresistenssiin ei auta oikein mikään muu kuin se, että saa insuliinitason pidettyä alhaalla. Se vaatii oikeanlaista ruokaa (hiilarit alas, proteiinia tarpeeksi mutta ei liian kanssa sitäkään, riittävästi rasvoja polttoaineeksi ja hormoneille jne.) ja lisäksi sitä, ettei syö useammin kuin 2-3 kertaa päivässä ja että yön aikana on kunnollinen tauko, jonka aikana insuliini pääsee laskemaan. Veren sokerit korjaantuvat aika pian, mutta varsinaisen insuliiniresistenssin korjaantuminen voi kestää kuukausia tai pidempäänkin, riippuen siitä kuinka kauan se on kestänyt ja kuinka paljon tuhoja se on saanut aikaan. 

Ozempic ei ole mikään elinkautinen tuomio. Siitä voi kokeilla irtaantua hiljalleen annosta pienentämällä. Sitä kautta saa selville, onko elintavat siinä asennossa että pärjää ilman Ozempiciä. Jos syöminen näyttää karkaavan käsistä, niin sitten vain harjoittelemaan uudestaan. Ei Ozempiciä ole hyvä käyttää muutamaa kuukautta pidempään ylipäätään, sen on tarkoitus olla vain tilapäinen tuki niiden kestävämpien elintapojen haltuunottoon.

Vahva arvaukseni on, että ravintoterapeutilta on tullut huonoja ohjeita. He luultavasti joutuvat noudattamaan jotain ylhäältä annettuja ohjeita, vaikka tietäisivät itse paremmin, mutta luultavasti eivät itsekään ymmärrä metaboliasta riittävästi ja neuvovat väärän tiedon pohjalta.

Tämä on mystistä. Vuosikymmeniä on kirjoitettu kymmeniätuhansia artikkeleita laihduttamisesta. Tämäkin keskustelupalsta pursuaa laihdutusasiaa, niin ettei kukaan ole voinut välttyä.   On dokumenttia, ajankohtaisohjelmaa, vaikka mitä sarjaa laihduttamisesta.  Ja silti ihmiset eivät tiedä ja osaa. Mystistä.

Kiitos teille kaikille jotka olette jakaneet kokemuksianne ja vinkkejänne tänne! Olen nyt päättänyt jättää herkuttelun pois ja pienentää annoskokoja. Se on tänään jo onnistunut! Ja lähden kohta ystävän kanssa vesijumppaan, kuten olen tähänkin asti joka viikko tehnyt.

Nuo ilkeät kommentit jätän omaan arvoonsa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mystistä. Vuosikymmeniä on kirjoitettu kymmeniätuhansia artikkeleita laihduttamisesta. Tämäkin keskustelupalsta pursuaa laihdutusasiaa, niin ettei kukaan ole voinut välttyä.   On dokumenttia, ajankohtaisohjelmaa, vaikka mitä sarjaa laihduttamisesta.  Ja silti ihmiset eivät tiedä ja osaa. Mystistä.

Ihan oikeesti luotat tän palstan infoon? 

Info tulva ja sen käyttöön otto ovat eriasioita, oletko jotenkin ymmärrykseltäsi vajaavainen, kun et erota asioita toisistaan? Toisaalta kohta 1 puhuu jo enemmän kuin mikään muu. Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille jotka olette jakaneet kokemuksianne ja vinkkejänne tänne! Olen nyt päättänyt jättää herkuttelun pois ja pienentää annoskokoja. Se on tänään jo onnistunut! Ja lähden kohta ystävän kanssa vesijumppaan, kuten olen tähänkin asti joka viikko tehnyt.

 

Nuo ilkeät kommentit jätän omaan arvoonsa.

-ap

Pienennä muun ruoan annoskokoa, mutta lisää kasviksia ja vihanneksia ( ilman isoja salaatinkastikelisukkeita), koska nälkä ei saa olla! Muuten ei tule mitään ja lopetat alkuunsa. Lautasmallin mukaisesti vähintään puolikas lautasellinen salaattia, tomaattia, kurkkua, kukkakaalia, porkkanaa, kaalia jne, neljännes proteiinilähdettä esim kalaa/ kanaa, ja pikkuruinen neljännes hiilareita esim 1 pieni peruna/ max desi keitettyä riisiä/ pastaa. Kevyttä kastiketta esim kermaviilistä pari ruokalusikkaa. Salaatille ruokalusikallinen rypsi/ oliiviöljypohjaista salaatinkastiketta, juomaksi vesi tai lasillinen rasvatonta maitoa. Jälkkäriksi pari ksylitolipurkkaa tai -pastillia.

Kyllä onnistut, jos minäkin! Tai en siis vielä ole onnistunut, mutta aloitan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on monenlaisia - minulle itselleni toimi ja toimii vain kalorien laskeminen. En pysty ylläpitämään mitään erikoisruokavalioita, säännöllisiä ruokailuaikoja, jne., mutta jok'ikisen suupalan kalorit laskemalla olen saanut tulosta. Laihduttaessa en kieltänyt itseltäni kirjaimellisesti mitään; jos halusin syödä päivän kalorit pelkkää jäätelöä, niin sitten tein sen. Kyllä muuten maistui terveellisempi ruoka sitten taas seuraavana päivänä. :D

Joillekin toimii hyvin tuo, ettei rajoita itseltään mitään. Mutta meillä joillakin on niin paha addiktio, että tuollainen jäätelö voi suistaa ihan raiteiltaan. Jos ei ihan kertalaakista syöksy jyrkänteeltä alas, niin sitten voi joutua sellaiselle kaltevalle pinnalle ja ruokavalioon alkaa hiipiä yhä enemmän ja enemmän herkkuja.

 

Ihan selkeän jäätelöpäivän sijaan suosittelisin ennemmin, että jos jäätelöä tekee mieli, niin syö ensin sen kunnollisen aterian, missä on riittävästi proteiineja, rasvaa ja kasviksia. Jos sen jälkeen vielä tekee sitä jäätelöä mieli, niin sitten syö sen jäätelön.

 

Herkuttelua voi harrastaa myös ihan suunnitelmallisesti. Jos jäätelö on se mitä tekee mieli, niin sen voi yhdistää vaikka johonkin kävelyreissuun. Sen sijaan että hotkaisisi jäätelön omasta pakastimesta, voi tehdä kävelyreissun johonkin idylliseen kahvilaan, missä ottaa kahvin kaveriksi jäätelöannoksen. Juu, ei ole halpaa, mutta idea onkin siinä, ettei pidetä herkuttelua ihan jokapäiväisenä juttuna, vaan tehdään siitä Erityinen Tapahtuma ja nautitaan kunnolla eikä puolivillaisesti. Ja kun se on etukäteen suunniteltu juttu eikä mikään repsahdus, siitä ei tarvitse kokea mitään syyllisyyttä eikä se tunnu epäonnistumiselta. Sosiaalisilla suhteilla on isot terveysvaikutukset, joten jakakaa se herkkuhetki jonkun tärkeän ihmisen kanssa.

Olen tuo lainaamasi, ja itse nimenomaan en pystyisi tuollaiseen. Jos jättäisin herkut vain "erityisiin hetkiin" ja sopisin vaikka jätskitreffeistä kaverin kanssa, viettäisin koko viikon miettien "perjantaina saa jäätelöä, perjantaina saa jäätelöä, perjantaina saa kahvilassa jäätelöä".

Minun on parempi hoitaa se takaraivossa kummitteleva mieliteko pois alta jo maanantaina, jotta voin syödä terveellisesti ja miettiä muutakin kuin sitä jäätelöä ti, ke, to ja pe.