Mihin perustuu oletus että rikkaat olisi muita ahkerampia tai muuten moraalisessa mielessä ansaitsevampia?

Vierailija kirjoitti:

Raha vastaa sitä arvoa mitä sinun työlläsi on ympäröivälle yhteiskunnalle. 

Jos joku on valmis maksamaan sinulle 100€ että maalaat hänen portinpielensä, niin silloin sen työn arvo on 100€. 

Jos joku on valmis palkkaamaan yritykseensä toimitusjohtajan 20000€ kk-palkalla, niin silloin sen työpanoksen arvo on 20000€. 

Palkalla ei ole yhtään mitään tekemistä ahkeruuden kanssa, vaan sen tulisi korreloida ainoastaan työn jollekin toiselle tuottaman lisäarvon kanssa. Ja paras mittari työn arvolle on se, että paljonko joku on valmis siitä maksamaan. 

Tässä kohtaa aina joku huutaa että entäs sitten sairaanhoitajat, eikö heille pitäisi silloin maksaa valtavan suurta palkkaa koska heidän työnsä voi olla mittamattoman arvokasta eli pelastaa jonkun hengen? Tähän on kaksi vastausta.

Ensimmäinen on se, että ei sairaanhoitajan työstä kannata maksaa keskivertoa enempää, koska sairaanhoitajia on työmarkkinoilla paljon, alalle tulo on verrattain helppoa ja kahden hoitajan välinen ero tuottavuudessa (tai kyvyssä pelastaa henkiä) ei ole hirveän suurta eroa. 
 

Toinen syy on se, että hoitoalan työmarkkinat eivät Suomessa toimi terveellä tavalla koska alan suurin työnantaja on julkinen sektori. Ei synny todellista kilpailua parhaista osaajista. USA:ssa terveydenhoito on yksityisten yritysten tuottamaa, ja hoitajat ovat erittäin hyvin palkattu ammattiryhmä. Sairaanhoitajan keskipalkka USA:ssa on yli 100000 dollaria vuodessa. 
 

No joskus palkataan sukulaisia ihan hyvällä palkalla, mutta välttämättä yksikään ulkopuolinen ei olisi valmis sitä palkkaa maksamaan.  Joskus voi rikastua tuurilla, lottovoitolla tai sattua sijoitukset kohdalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö sinä ap kuinka rikkaasta tuli rikas?

Ei joku Elon Musk tai Bill Gates syntynyt rikkaaksi. Heillä oli näkemys laitteesta tai ohjelmistosta, jota maailma tarvitsee. Sitten he ottivat kaikki mahdolliset pankkilainat, tukijat ja tekivät 12 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa, että saivat sen onnistumaan. 

Tarina ei tietenkään kerro niistä sadoista muista, jotka tekivät saman, menettivät kaiken ja päätyivät kadulle. 

Sitten on niitä, jotka ei koskaan uskalla yrittää ja on katkeria rikkaille niin kuin ap.

Elon Muskin vanhemmilla oli hillittömät bisnekset Afrikassa, riistivät tummahipiäisten työtä, mm. smaragdeja kauppasivat, ja ilmeisesti isä oli joku natsimielinenkin vielä. Gatesin isä taas oli lakimies, joka auttoi yrityskaupoissa - enemmän self made man Bill oli, mutta kyllä varmasti apua isukista oli. Bezos sai vanhemmiltaan autotallin lisäksi pitkälti toista sataa tonnia starttirahaa.

Hyvin harva rikas on ponnistanut tyhjästä.

Mutta kuten aina, ei niihin onnistujiin pidä takertua. Vain onnistujat muistetaan. Samaan aikaa tuhannet muut yritti jotain vastaavaa, jopa kovemmalla työllä, mutta eivät onnistuneet. Näin semenee. Tuuri, tausta jne. vaikuttavat paljon enemmän kuin tehdyn työn määrä ja älli. Ilman työtä ja älliä ei toki ole yhtään mahkuja, mutta yksin ne ei ratkaise.

Paras apu on rikkaat vanhemmat, katsokaa vaikka Amerikan presidenttiä. Ei oo älyllä pilattu ja pelailee golffia jatkuvasti.

Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja sinä valitsit kaksi rikkainta, joihin vertaat omaa elämääsi ja valittelet surkeuttasi. Miksi et vertaa elämääsi afrikkalaiseen köyhään, niin tulee heti parempi mieli ja etuoikeutetumpi olo. 

Noi rikkaimmat on juuri niitä jotka maailmaan pyörittävät ja jotka omistavat eniten, vaikka eivät todellakaan ole aina päässeet asemaansa pelkillä omilla ansioillaan ja työnteolla.

On voinut periä. Pitäisikö perinnöt kieltää . Vihreät on ainakin ehdottaneet hoitomaksujen perimistä kuolinpesästä jälkeenpäin.

Perintöverot ja perintöjen pakkolunastukset iskevät pahimmin aina köyhimpiin. Tuossa oikeisto ja vasemmisto eivät kumpikaan tunnu olevan pienituloisen puolella.

Nytkään köyhä ei aina voi ottaa perintöä edes vastaan.

Rikkaat taas voivat järjestellä asiansa ja eivät he mene vararikkoon vaikka menettäisivät isojakin summia.

Miten perintöverot voi iskeä pahemmin aina köyhimpiin, kun alle 30 000 euron perinnöstä ei mene ollenkaan perintöveroa? 

Jos on miljoonaperinnön saamassa, niin kai siinä on jotain myytävääkin, jotta saa perintöverot maksettua.

Jos perii omaisuutta jota ei voi myydä tai ei saa myytyä nopeasti, perinnöstä voi tulla hyvinkin ongelma jos sen ottaa vastaan. 

Ehkä silloin kannattaisi olla ottamatta sitä vastaan?

 

-ohis

No nimenomaan. Se on juuri se ongelma: köyhä ei voi ottaa perintöä vastaan. Se perintö voi olla jotain mistä voisi olla iloa perijälle itselleen tai jonka voisi ehkä myydä myöhemmin ja maksaa sitten verot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Miksi työn määrä olisi joku järkevä mittari? Johan sanontakin sanoo "viisas pääsee vähemmällä".

 

Älykäs tekee vähemmällä enemmän. On vain oikein että siitä palkitaan.

 

Jos olisi pakolla pidetty jotain ultra "utopistista" kommunismia jossa kaikki on täysin tasa-arvoisia niin ei koskaan päästäisi edes avaruuteen.

Kuten jo aiemmin todettu niin se älykkyys ei ole omaa ansiota. Eli jos siitä palkitaan niin siinä ei palkita siksi että se ihminen olisi jotenkin moraalisesti meritoituneempi vaan siinä palkitaan ominaisuuksista jotka se ihminen on sattunut perimään. Eli sinun käsityksen mukaan jotku ihmiset on syntyjään muita ansaitsevampia. 

- ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Miksi työn määrä olisi joku järkevä mittari? Johan sanontakin sanoo "viisas pääsee vähemmällä".

 

Älykäs tekee vähemmällä enemmän. On vain oikein että siitä palkitaan.

 

Jos olisi pakolla pidetty jotain ultra "utopistista" kommunismia jossa kaikki on täysin tasa-arvoisia niin ei koskaan päästäisi edes avaruuteen.

Kuten jo aiemmin todettu niin se älykkyys ei ole omaa ansiota. Eli jos siitä palkitaan niin siinä ei palkita siksi että se ihminen olisi jotenkin moraalisesti meritoituneempi vaan siinä palkitaan ominaisuuksista jotka se ihminen on sattunut perimään. Eli sinun käsityksen mukaan jotku ihmiset on syntyjään muita ansaitsevampia. 

- ap 

Ja vielä jos ihan tarkkoja ollaan, älykkyyteen vaikuttaa kuulemma myös koulutus ja ravinto, jota ilman aivot eivät toimi ja kehity. Eli raha ja hyvät lähtökohdat auttavat siinäkin, mikä vaikuttaa maailmalla vielä enemmän kun Suomessa on (vielä) vähän paremmin asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu vain siihen että kokevat itse olevansa parempia kun eiväthän he muuten olisi rikkaita. Se on se harha, koetaan että on omaa ansiota vaikka rahaa tulisi tekemättä mitään. Muissa yhteiskuntaluokissa sama on määritelty paheksuttavaksi.

Ja osin se taas perustuu varmaan vanhaan oletukseen että jos ihminen syntyy köyhäksi niin se on joku jumalan merkki siitä että hän on huonompi ihminen. 

Ennenhän oli lakejakin siitä mitä saa tehdä tai miten pukeutua jos on köyhä, kouluun tai hyviin töihin oli turha edes yrittää. Yritä siinä sitten rikastua jos satut syntymään väärään yhteiskuntaluokkaan… ja SILTI ajateltiin että rikkaat olivat rikkaita koska olivat parempia ihmisiä. Köyhille ei haluttu edes äänioikeutta koska äänestäisivät kuitenkin väärin kun ovat tyhmiä ja juoppoja. Eli sama virsi edelleen kellossa.

Enkä ihmettele että olisivat tyhmiä ja juoppoja. Ainakin osa. Eihän he pääse parempiin piireihin edes oppimaan. Mitä muutakaan turhautunut ihminen tekee kun turhautuminen loppuu. No se antaa joko periksi ja luovuttaa täysin tai sen elämä jollain ihmeen kaupalla muuttuu paremmaksi.

Ikävintä on se että rikkaissa on paljon tyhmiä ja juoppoja eikä se haittaa heidän menestymistään jos rahaa on tarpeeksi. Maksavat muut tekemään firman innovaatiot ja heidän faninsa kokevat että ovat älykkäitä ja ovat tehneet kaiken itse.

Kuka ne rahat päättää sijoittaa? Se on se "tyhmä" rikas. Voi olla juoppo ja voi olla paljon muuta, mutta silti älyä pitää olla sen verran että saa rahat poikimaan. Jos ei ole, niin kohta sitä on köyhä. Tai sitten pitää osata valita ihminen joka osaa sijoittaa hänen puolestaan. Sekin vaatii älyä. Ei tyhmä yksinkertaisesti voi pysyä rikkaana.

Rikkaan ostama sijoituksen ammattilainen, tietysti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Miksi työn määrä olisi joku järkevä mittari? Johan sanontakin sanoo "viisas pääsee vähemmällä".

 

Älykäs tekee vähemmällä enemmän. On vain oikein että siitä palkitaan.

 

Jos olisi pakolla pidetty jotain ultra "utopistista" kommunismia jossa kaikki on täysin tasa-arvoisia niin ei koskaan päästäisi edes avaruuteen.

Kuten jo aiemmin todettu niin se älykkyys ei ole omaa ansiota. Eli jos siitä palkitaan niin siinä ei palkita siksi että se ihminen olisi jotenkin moraalisesti meritoituneempi vaan siinä palkitaan ominaisuuksista jotka se ihminen on sattunut perimään. Eli sinun käsityksen mukaan jotku ihmiset on syntyjään muita ansaitsevampia. 

- ap 

Ja vielä jos ihan tarkkoja ollaan, älykkyyteen vaikuttaa kuulemma myös koulutus ja ravinto, jota ilman aivot eivät toimi ja kehity. Eli raha ja hyvät lähtökohdat auttavat siinäkin, mikä vaikuttaa maailmalla vielä enemmän kun Suomessa on (vielä) vähän paremmin asiat.

Se, että on saanut jotain vaikka perimässä, ei merkitse, että ei voisi olla ylpeä sillä saavuttamistaan asioista. Koska saavutukset vaativat kilvoittelua.  Muuten urheilijakaan ei voisi olla ylpeä urheilusuorituksistaan eikä kirjailija hienoista kirjoistaan, nehän ovat vain hänen geeniperimänsä ja ympäristön tulosta. Eli tuo käsityksenne on aivan liian deterministinen.

N58

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

No johan vitsin murjaisit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä. 

Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.

Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.

Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja  avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.

Kuten kirjoititkin luonne merkitsee paljon. Ikävä kyllä koulukiusatut ovat sosiaalisesti kömpelömpiä ja herkempiä. 

Tosin mikä on syy ja mikä seuraus. Lahjakkaat ja menestyneet ovat usein vähän massasta poikkeavia, eivätkä kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita vaikka nykyään sitä vaaditaan kaikilta enemmän kuin ennen. 
Tuntuu että moni kiusattu olisi sosiaalisesti taitavampi jos ei olisi painettu alas jos lapsena.

Kumpi oli ensin muna vai kana. Varmasti olisi sosiaalisesti taitavampi, mutta kuinka taitava? 

Mä muistan ainakin olleeni lapsena PALJON iloisempi ja sosiaalisempi ennen kuin jouduin silmälasien takia silmätikuksi! 
Sen jälkeen se olikin sitten itseään ruokkivaa kierrettä alaspäin. Musta tuli synkkä ja katkera ja itsetunto oli nollissa. En vieläkää nyt aikuisenakaan uskalla sanoa ääneen jos tunnen osaavani jotain, koska mielessä kaikuu että ’’luuseri pelle luulee muka osaavansa jotain, vähän se on nolo, laitetaan se ruotuun ettei kuvittele itsestään liikoja’’

Eli kyllä se vaikuttaa, voi vaikuttaa paljonkin, en usko että olisin heti opiskeluaikoina ollu positiivisesti verkostoitumassa ja tähtäämässä rikkauksiin!! 
En itse asiassa usko että pystyisin siihen vieläkään, vaikka saisinki alitajuisen lällättelyn vaiennettua.

Ikäviä kokemuksia. En sitä epäile ollenkaan.

Silti olen sitä mieltä etteivät silmälasit olleet ainoa syy. Moni joka sai silmälasit, vaikka ensimmäisenä, ei silti joutunut kiusaamisen kohteeksi. Kyllä syynä on ollut herkkyys, sosiaalinen osaamattomuus tms. joka toimi sytykkeenä. Kiusaaminen olisi alkanut joka tapauksessa jostain syystä. En tällä puolustele kiusaajia enkä moiti kiusattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä. 

Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.

Ja se menestys voi olla muutakin kuin rahaa ja omaisuutta. 

Ennen kaikkea verkostot, jotka kannattelevat myös vähävaraista ihmistä, ovat tärkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuu vain siihen että kokevat itse olevansa parempia kun eiväthän he muuten olisi rikkaita. Se on se harha, koetaan että on omaa ansiota vaikka rahaa tulisi tekemättä mitään. Muissa yhteiskuntaluokissa sama on määritelty paheksuttavaksi.

Ja osin se taas perustuu varmaan vanhaan oletukseen että jos ihminen syntyy köyhäksi niin se on joku jumalan merkki siitä että hän on huonompi ihminen. 

Ennenhän oli lakejakin siitä mitä saa tehdä tai miten pukeutua jos on köyhä, kouluun tai hyviin töihin oli turha edes yrittää. Yritä siinä sitten rikastua jos satut syntymään väärään yhteiskuntaluokkaan… ja SILTI ajateltiin että rikkaat olivat rikkaita koska olivat parempia ihmisiä. Köyhille ei haluttu edes äänioikeutta koska äänestäisivät kuitenkin väärin kun ovat tyhmiä ja juoppoja. Eli sama virsi edelleen kellossa.

Enkä ihmettele että olisivat tyhmiä ja juoppoja. Ainakin osa. Eihän he pääse parempiin piireihin edes oppimaan. Mitä muutakaan turhautunut ihminen tekee kun turhautuminen loppuu. No se antaa joko periksi ja luovuttaa täysin tai sen elämä jollain ihmeen kaupalla muuttuu paremmaksi.

Ikävintä on se että rikkaissa on paljon tyhmiä ja juoppoja eikä se haittaa heidän menestymistään jos rahaa on tarpeeksi. Maksavat muut tekemään firman innovaatiot ja heidän faninsa kokevat että ovat älykkäitä ja ovat tehneet kaiken itse.

Kuka ne rahat päättää sijoittaa? Se on se "tyhmä" rikas. Voi olla juoppo ja voi olla paljon muuta, mutta silti älyä pitää olla sen verran että saa rahat poikimaan. Jos ei ole, niin kohta sitä on köyhä. Tai sitten pitää osata valita ihminen joka osaa sijoittaa hänen puolestaan. Sekin vaatii älyä. Ei tyhmä yksinkertaisesti voi pysyä rikkaana.

Rikkaan ostama sijoituksen ammattilainen, tietysti. 

Silti rikkaan tulee ymmärtää kuka osaa parhaitan sijoittaa rahat.

Parhaiten menestyy se joka ymmärtää kasata itsensä ympärille taitavimmat alansa osaajat niiden asioiden hoitamiseen joita hän ei itse hallitse tai ehdi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö sinä ap kuinka rikkaasta tuli rikas?

Ei joku Elon Musk tai Bill Gates syntynyt rikkaaksi. Heillä oli näkemys laitteesta tai ohjelmistosta, jota maailma tarvitsee. Sitten he ottivat kaikki mahdolliset pankkilainat, tukijat ja tekivät 12 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa, että saivat sen onnistumaan. 

Tarina ei tietenkään kerro niistä sadoista muista, jotka tekivät saman, menettivät kaiken ja päätyivät kadulle. 

Sitten on niitä, jotka ei koskaan uskalla yrittää ja on katkeria rikkaille niin kuin ap.

Öhömm sä et taida ihan hirveästi tietää näiden rikkaiden taustoja. Kun tarkastellaan rikkaimpia ihmisiä, niillä on lähes poikkeuksetta ollut suotuisat lähtökohdat joka on sen rikastumisen mahdollistanut. Toki poikkeuksiakin on mutta ne on nimenomaan niitä poikkeuksia. Siksi niistä tehdäänkin isoja juttuja. Ja sun hyökkäys mua kohtaan on argumentaatiovirhe. Älykäs ihminen tuskin sortuisi niihin. Et tiedä mun elämästä mitään joten mitäpä jos pysyisit asiassa? 

- ap 

Eiköhän se kaikki lähde liikeideasta. Jos on aivan uusi liike-/tuoteidea jonka hyödyllisyys yhteiskunnassa on suuri eikä kilpailijoita ole koska kukaan ei ole vielä ymmärtänyt kehittää uutta toimintamallia /tuotetta niin tuon uuden mallin kehittäjä rikastuu kunhan saa sen muun toiminnan idean kehittäminen ja markkinointi sekä rahoitus toimimaan. 

Liikeidean voi myös myydä. Mutta jos tuote ei olekaan kovin myyvä eli ostajia on harvassa joille tuote tehty niin ei sillä rikastumaan pääse.

Jos taas puhutaan tavallisesta yrittämisestä eli yrittäjä toimii alalla jossa yrittämistä ollut halki vuoskymmeniä esim. kauppias, kampaaja, maanviljelijä ym. niin en usko että sieltä nyt hirveesti massia tulee koska kilpailu on kovaa. 

Monilla rikkailla on nimenomaan ollut mahdollisuus yrittää ja epäonnistua monta kertaa kun on ollut rikkaat vanhemmat tms. suotuisat lähtökohdat. Ja kun on riittävän monta kertaa yrittänyt niin lopulta on onnistuttu. Köyhemmällä ei tällaista mahdollisuutta ole ja pienetkin riskit on suuria riskejä. Silti niistä rikkaiden riskeistä puhutaan aina kuin ne olisi jotain todella kunnioitusta herättävää vaikkei ne lähtökohdat huomioituna edes olisi olleet niin suuria riskejä. 

- ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä. 

Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.

Ja se menestys voi olla muutakin kuin rahaa ja omaisuutta. 

Ennen kaikkea verkostot, jotka kannattelevat myös vähävaraista ihmistä, ovat tärkeitä. 

Tietenkin voi olla. Ei raha ole kaikki kaikessa kuin pienelle osalle ihmisiä.

Keskustelussa vain keskityttiin rahaan ja omaisuuteen, joten käsittelin sitä puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä. 

Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.

Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.

Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja  avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.

Kuten kirjoititkin luonne merkitsee paljon. Ikävä kyllä koulukiusatut ovat sosiaalisesti kömpelömpiä ja herkempiä. 

Tosin mikä on syy ja mikä seuraus. Lahjakkaat ja menestyneet ovat usein vähän massasta poikkeavia, eivätkä kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita vaikka nykyään sitä vaaditaan kaikilta enemmän kuin ennen. 
Tuntuu että moni kiusattu olisi sosiaalisesti taitavampi jos ei olisi painettu alas jos lapsena.

Kumpi oli ensin muna vai kana. Varmasti olisi sosiaalisesti taitavampi, mutta kuinka taitava? 

Mä muistan ainakin olleeni lapsena PALJON iloisempi ja sosiaalisempi ennen kuin jouduin silmälasien takia silmätikuksi! 
Sen jälkeen se olikin sitten itseään ruokkivaa kierrettä alaspäin. Musta tuli synkkä ja katkera ja itsetunto oli nollissa. En vieläkää nyt aikuisenakaan uskalla sanoa ääneen jos tunnen osaavani jotain, koska mielessä kaikuu että ’’luuseri pelle luulee muka osaavansa jotain, vähän se on nolo, laitetaan se ruotuun ettei kuvittele itsestään liikoja’’

Eli kyllä se vaikuttaa, voi vaikuttaa paljonkin, en usko että olisin heti opiskeluaikoina ollu positiivisesti verkostoitumassa ja tähtäämässä rikkauksiin!! 
En itse asiassa usko että pystyisin siihen vieläkään, vaikka saisinki alitajuisen lällättelyn vaiennettua.

Ikäviä kokemuksia. En sitä epäile ollenkaan.

Silti olen sitä mieltä etteivät silmälasit olleet ainoa syy. Moni joka sai silmälasit, vaikka ensimmäisenä, ei silti joutunut kiusaamisen kohteeksi. Kyllä syynä on ollut herkkyys, sosiaalinen osaamattomuus tms. joka toimi sytykkeenä. Kiusaaminen olisi alkanut joka tapauksessa jostain syystä. En tällä puolustele kiusaajia enkä moiti kiusattuja.

No, suuri osa isoimmista menestyjistä vaikuttaa muiden yli käveleviltä ja röyhkeiltä, eli herkkyys lienee todella iso este menestymiselle.

Täältä näkee palstan tason.

ÄO luokkaa 65? 

Lapin poromiehet ajaa Toyotalla vaikka ovat ahkeria eikä niillä ole mitään huviloita siellä,a🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Perheessä on yrittäjä, joka teki intohimostaan kannattavan yritysryppään ja nykyisin se osaomistaja  ja toimari. Aluksi hän teki töitä kellon ympäri vuosia, aivan kaikkia tehtäviä mitä oli yrityksessä pakko hoitaa, lisäksi ideoi ja kehitti uutta. Yötä päivää. Perusti nettikauppa, kuvasi tuotteet, 20 000 artikkelia ainakin. 

Firma kukoistaa ja kehittyy edelleen voimakkaasti, AI on valjastettu käyttöön, laajennettu toimintaa ulkomaille. Perustaja on todella fiksu ja hänellä on nyt toimiva, maan paras tiimi tekemässä töitä hänen kanssaan. Hän on miljoonansa todella ansainnut.

Joo mutta tämä on anekdootti eikä näin ollen yleistettävissä. 

- ap 

Vierailija kirjoitti:

Voi myös kysyä mikä moraalinen oikeutus on vaatia toisten rahoja? jokaisella on toki velvollisuus osallistua yhteiskunnan kustannuksiin että tuloerojan tasaus on kaikkea muuta kuin moraalisesti oikein. Ja jätetään taas sairaat yms tästä pois koska heistä tulee huolehtia

Niinpä. Mikä oikeus rikkaalla on vaatia muiden rahoja itselleen yritystuissa, verotuksellisissa eduissa, korruptiossa, opportunistisissa kaupoissa, osingoista tai ihan vain siksi koska. Sitä sopii miettiä. Rikkaimmat ovat myös ihan yhtä kovia uhriutumaan kuin köyhimmät, mutta heillä on megafoni ja "oikeanlaisia suhteita" saadakseen lisäetuja, joka on pois muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä. 

Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.

Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.

Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja  avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.

Kuten kirjoititkin luonne merkitsee paljon. Ikävä kyllä koulukiusatut ovat sosiaalisesti kömpelömpiä ja herkempiä. 

Tosin mikä on syy ja mikä seuraus. Lahjakkaat ja menestyneet ovat usein vähän massasta poikkeavia, eivätkä kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita vaikka nykyään sitä vaaditaan kaikilta enemmän kuin ennen. 
Tuntuu että moni kiusattu olisi sosiaalisesti taitavampi jos ei olisi painettu alas jos lapsena.

Kumpi oli ensin muna vai kana. Varmasti olisi sosiaalisesti taitavampi, mutta kuinka taitava? 

Mä muistan ainakin olleeni lapsena PALJON iloisempi ja sosiaalisempi ennen kuin jouduin silmälasien takia silmätikuksi! 
Sen jälkeen se olikin sitten itseään ruokkivaa kierrettä alaspäin. Musta tuli synkkä ja katkera ja itsetunto oli nollissa. En vieläkää nyt aikuisenakaan uskalla sanoa ääneen jos tunnen osaavani jotain, koska mielessä kaikuu että ’’luuseri pelle luulee muka osaavansa jotain, vähän se on nolo, laitetaan se ruotuun ettei kuvittele itsestään liikoja’’

Eli kyllä se vaikuttaa, voi vaikuttaa paljonkin, en usko että olisin heti opiskeluaikoina ollu positiivisesti verkostoitumassa ja tähtäämässä rikkauksiin!! 
En itse asiassa usko että pystyisin siihen vieläkään, vaikka saisinki alitajuisen lällättelyn vaiennettua.

Ikäviä kokemuksia. En sitä epäile ollenkaan.

Silti olen sitä mieltä etteivät silmälasit olleet ainoa syy. Moni joka sai silmälasit, vaikka ensimmäisenä, ei silti joutunut kiusaamisen kohteeksi. Kyllä syynä on ollut herkkyys, sosiaalinen osaamattomuus tms. joka toimi sytykkeenä. Kiusaaminen olisi alkanut joka tapauksessa jostain syystä. En tällä puolustele kiusaajia enkä moiti kiusattuja.

No, suuri osa isoimmista menestyjistä vaikuttaa muiden yli käveleviltä ja röyhkeiltä, eli herkkyys lienee todella iso este menestymiselle.

Maailmassa menestyy parhaiten olemalla sopivan röyhkeä. Tarvitaan tietynlaista kovuutta. Se ei tarkoitae muiden alistamista vaan omien oikeuksiensa puolustamista. Pelolla voi hallita tietyn verran, mutta kunnioitukseen vaaditaan enemmän. Kunnioitetut pärjäävät parhaiten.

Herkkyys sinälllään ei estä menestymistä vaan itsensä aliarvioiminen sekä arkuus ja pelokkuus puolustaa omia oikeuksiaan sekä mielipiteitään. Myös tietämättömyys omista oikeuksista tai kyvyttömyys hoitaa asioitaan vaikeuttaa menestymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi Suomessa tarvittaisi omaisuuden uusjako. Nyt toisilla on enemmän kuin tarvitsevat ja toiset elää köyhyydessä.

Suomessa on maailman korkein veroaste, eli ihmiset maksavat palkoistaan ventovieraille eniten koko maailmassa.

Ja eu:n keskiarvoa reilusti matalampi yhteisövero, sekä mahdollisuus pumpata rahaa ulos listaamattomasta yrityksestä. Tälläistä komboa ei muualta löydy, jostain syystä niitä investointeja ei näy 😂 

Pitäisikö sille sitten tehdä jotain? Ei se työn verotuksen kiristäminen enää oikein toimi, kun se johtaa siihen, ettei hyvätuloisten kannata enää tehdä täysiä työviikkoja. Osa lääkäreistäkin tekee 4 päivän työviikkoa, kun sillä saa saman määrän rahaa käteen kuin tekisi 5 päiväistä viikkoa.

Ne lääkärit tekee nelipäiväistä viikkoa koska tienaavat sillä jo riittävästi. Jos heiltä verotusta kevennetään vielä reippaasti niin nehän siirtyy tekemään kolmipäiväistä kun sitten silläkin jo pärjää hyvin. 

- ap 

Ihmeellinen johtopäätös AP:ltä, vertaa kelan tukihakemuksien täyttämistä kaveriin, joka tekee töitä. rikashan on vasemmiston mukaan 3000-4000 tienaava, eli sairaanhoitaja tai rakennusmies. 

Jos kelan toimeentulohskkenuksen täyttäminen vastaa 37.5h täyttä työviikkoa, huh sentään