Mihin perustuu oletus että rikkaat olisi muita ahkerampia tai muuten moraalisessa mielessä ansaitsevampia?

Prinssi Andrew on hieno mies, vaikka ei ole tehnyt elämässään päivääkään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ainakin omalla kohdalla. (Nuorisokoti ja osasto kasvatti) kun pääsin laitoksista pois tyhjän päälle. En osannut edes keskustella normaaleitten keskituloisten kanssa. Omassa ressissä tyhmyydessäni ja tuntemattoman pelon vallassa(normaalit ihmiset on tuntemattomia.) Ensimmäiset verkostot jotka sain luotua on rikolliset. Heidän seurassa opin olemaan. Noh lopetin sitten huumeet ja ns normaaliin elämään. Juttelen ihmisille oven ulkopuolella. Ne on silti outoja nämä normaalit ihmiset. Joudun kokoajan seuraamaan mitä edes teen ihmisten keskellä liiallisuuksiin asti. Olen tehnyt sitä pienestä asti. Noh loppu tulos on. Ainoa verkosto jota olen sasnut aikaiseksi on. 3 ihmistä. Nepsypotilaita ja alle keskituloisia. Kun heidän seurassa voi olla oma itsensä eikä tarvitse esittää. Kait se on joillekkin helppo luoda verkostoja ihmisten kanssa joista ei tiedä mitään. Minulle ei. Olen 99% ajasta varmaan yksin. Aivoni ei pysy edes perässä kqikissa keskusteluissa varsinkin jos on useampi kuin yksi.

Täähän tää on kun joistakin lähtökohdista on helpointa ottaa kontaktia ensiksi rikollisiin.

Voi kun se bisnesnero täällä kertoisi meille muillekin että miten niitä rikkaiden verkostoja kootaan, mistä niitä ihmisiä löytää?

Kouluista ja työpaikoilta niitä esimerkiksi löytyy. Myös joidenkin harrastusten parista. 

Kun opiskelee esim teknisiä aloja niin samalla tutustuu muihin samanmielisiin joiden kanssa vaikkapa lähteä perustamaan yritystä. 

Sama lakiopiskelijoilla, finanssipuolella jne. Työpaikoilla tietysti sama jatkuu. 

Alan vain pitää olla sellainen jolla voi lähteä sitä menestystarinaa luomaan, suorittavan työn tekeminen sitä harvemmin on, mutta toki on mahdollista ponnistaa sieltäkin. 

Valintojahan nämä opiskelut ovat. Toiset valitsevat aloja joilla on menestymiseen paremmat saumat kuin toiset. 

Jonkun pitää kuitenkin tehdä myös ne huonommin palkatut työt. Tuntuu kurjalta jos he siten ovat itse syypäitä siihen että eivät saa enempää rahaa.

Kun jonkun nekin työt pitää tehdä. Yhteiskunta ei toimi muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut ihmiset on paljon luovempia ja idearikkaampia kuin toiset. Jotkut suoranaisia visionäärejä. Mutta onko se heidän omaa ansiotaan vai ovatko vain sattuneet syntymään sellaisiksi? 

Ei me nyt sille voida mitään millaiseksi joku ihminen on syntynyt. Vai meinaatko, että taiteellisesti lahjakkaalta pitäisi katkaista toinen käsi ihan vain tasoituksena muille. Ei pidä olla niin katkera ja kateellinen. Kannattaa ennemmin olla lahjakkaiden ihmisten ystävä ja kysyä neuvoa viisaammiltaan. Sillä tavalla voi itsekin menestyä.

Eihän sille mitään voikaan. Olen itse syntymälahjakas tietyssä asiassa ja pääsin yliopistoon ensi yrittämällä.

Mutta niitä ystäviäänkään ei välttämättä voi kaikki valita. Jos sä synnyt köyhään perheeseen "huonolle" alueelle niin ne kaikki kaveritkin on samoista lähtökohdista ja lahjakkaat muualla erityiskouluissa. 

Jep, on sellaistakin etteivät rikkaat edes halua kaveerata köyhien kanssa. Osin ennakkoluulojen takia, osin siksi että ollaan niin eri ympyröissä. Ja monia on koulussakin kiusattu siksi että ovat köyhiä, eli alamäki alkaa siinä jo alakoulusta.

Ja jos joku varattomampi onnistuukin pääsemään esim kauppikseen joka on täynnä rikkaita opiskelijoita, ei porukkaan pääseminen ole sielläkään välttämättä helppoa. Vaikka hyväksyttäisiinkin porukkaan, niin muut sopivat sitten porukassa hiihtoreissuja alpeille yms kivaa, eikä niihin pääse itse mukaan kun ei ole rahaa.

Paskaa yleistystä. Rikkaat kaveereevat myös köyhien kanssa. 

Sinusta näkee ettei sinulla ole kavereita. Muuten ymmärtäisit sen, ettei kaikki kaverit ole aina yhtä aikaa mukana. Joidenkin kanssa käydään terassilla, toisten kanssa laskettelmassa alpeilla, yksien kanssa pelaamassa tennistä tai mitä vain. Ei ole olemassa yhtä tiukkaa kaveripiiriä vaan useita jotka joskus viettävät aikaa keskenään. Kuten vaikka syntymäpäivät, mökkeilyä tms. yleistä johon ei kuulu mitään tiettyä aihetta.

Mulla on kyllä paljon kavereita mutta jostain kumman syystä kukaan heistä ei ole rikas. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Yksi tosin paransi  asemaansa ehtimällä opiskella uuden ammatin juuri ennen kuin hallitus kakki senkin mahdollisuuden.

Sinä et vain ole tavannut rikasta ihmistä joka olisi sattunut kaveriksesi. Ei se sen kummempaa ole.

Yksi asia mikä vastauksessasi kaihertaa on kohta. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Ystävyyden perustuminen hyötyyn ei kanna pitkälle. Mieti näin. Haluaisitko sinä kaveriksesi sellaista ihmistä joka haluaa olla kanssasi vain hyötyäkseen sinusta?

Ihan kuin täällä yritettäisiin pitää ilmaista menestyjäkurssia jossa valetaan katteetonta toivoa siitä että kaikista voi tulla rikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut ihmiset on paljon luovempia ja idearikkaampia kuin toiset. Jotkut suoranaisia visionäärejä. Mutta onko se heidän omaa ansiotaan vai ovatko vain sattuneet syntymään sellaisiksi? 

Ei me nyt sille voida mitään millaiseksi joku ihminen on syntynyt. Vai meinaatko, että taiteellisesti lahjakkaalta pitäisi katkaista toinen käsi ihan vain tasoituksena muille. Ei pidä olla niin katkera ja kateellinen. Kannattaa ennemmin olla lahjakkaiden ihmisten ystävä ja kysyä neuvoa viisaammiltaan. Sillä tavalla voi itsekin menestyä.

Eihän sille mitään voikaan. Olen itse syntymälahjakas tietyssä asiassa ja pääsin yliopistoon ensi yrittämällä.

Mutta niitä ystäviäänkään ei välttämättä voi kaikki valita. Jos sä synnyt köyhään perheeseen "huonolle" alueelle niin ne kaikki kaveritkin on samoista lähtökohdista ja lahjakkaat muualla erityiskouluissa. 

Jep, on sellaistakin etteivät rikkaat edes halua kaveerata köyhien kanssa. Osin ennakkoluulojen takia, osin siksi että ollaan niin eri ympyröissä. Ja monia on koulussakin kiusattu siksi että ovat köyhiä, eli alamäki alkaa siinä jo alakoulusta.

Ja jos joku varattomampi onnistuukin pääsemään esim kauppikseen joka on täynnä rikkaita opiskelijoita, ei porukkaan pääseminen ole sielläkään välttämättä helppoa. Vaikka hyväksyttäisiinkin porukkaan, niin muut sopivat sitten porukassa hiihtoreissuja alpeille yms kivaa, eikä niihin pääse itse mukaan kun ei ole rahaa.

Paskaa yleistystä. Rikkaat kaveereevat myös köyhien kanssa. 

Sinusta näkee ettei sinulla ole kavereita. Muuten ymmärtäisit sen, ettei kaikki kaverit ole aina yhtä aikaa mukana. Joidenkin kanssa käydään terassilla, toisten kanssa laskettelmassa alpeilla, yksien kanssa pelaamassa tennistä tai mitä vain. Ei ole olemassa yhtä tiukkaa kaveripiiriä vaan useita jotka joskus viettävät aikaa keskenään. Kuten vaikka syntymäpäivät, mökkeilyä tms. yleistä johon ei kuulu mitään tiettyä aihetta.

Mulla on kyllä paljon kavereita mutta jostain kumman syystä kukaan heistä ei ole rikas. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Yksi tosin paransi  asemaansa ehtimällä opiskella uuden ammatin juuri ennen kuin hallitus kakki senkin mahdollisuuden.

Sinä et vain ole tavannut rikasta ihmistä joka olisi sattunut kaveriksesi. Ei se sen kummempaa ole.

Yksi asia mikä vastauksessasi kaihertaa on kohta. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Ystävyyden perustuminen hyötyyn ei kanna pitkälle. Mieti näin. Haluaisitko sinä kaveriksesi sellaista ihmistä joka haluaa olla kanssasi vain hyötyäkseen sinusta?

Eiks se ollut koko pointti siinä että verkostoituu?

Että tapaa osaavampia ja menestyvämpiä ihmisiä joilta saa suhteilla oppia ja mahdollisuuksia ja ehkä töitäkin -> profit

Sitä saattaa rikastua jos älyää ja kehtaa laittaa muut tekemään sinulle tuottavaa työtä..

Vierailija kirjoitti:

Prinssi Andrew on hieno mies, vaikka ei ole tehnyt elämässään päivääkään töitä.

Ottamatta kantaa hänen henkilökohtaisiin tekemisiinsä, niin töitä hän on tehnyt. Haluaisin sinun olevan kuninkaallisten tilalla vaikka vuoden verran. Miten pitkään jaksaisit jatkuvaa edustamista ja muita töitä mitä he tekevät. Se ei ole fyysistä työtä, mutta henkisesti väsyttävää. En minä ainakaan jaksaisi tuollaista päivästä toiseen aikataulutettua elämää. Istua kuuntelemassa tylsiä puheita, istua katsomassa esityksiä, kekkuloimassa mannekiinina erilaisissa tapahtumissa. Jatkuvassa valokeilassa vailla sellaista yksityisyyttä mitä meillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut ihmiset on paljon luovempia ja idearikkaampia kuin toiset. Jotkut suoranaisia visionäärejä. Mutta onko se heidän omaa ansiotaan vai ovatko vain sattuneet syntymään sellaisiksi? 

Ei me nyt sille voida mitään millaiseksi joku ihminen on syntynyt. Vai meinaatko, että taiteellisesti lahjakkaalta pitäisi katkaista toinen käsi ihan vain tasoituksena muille. Ei pidä olla niin katkera ja kateellinen. Kannattaa ennemmin olla lahjakkaiden ihmisten ystävä ja kysyä neuvoa viisaammiltaan. Sillä tavalla voi itsekin menestyä.

Eihän sille mitään voikaan. Olen itse syntymälahjakas tietyssä asiassa ja pääsin yliopistoon ensi yrittämällä.

Mutta niitä ystäviäänkään ei välttämättä voi kaikki valita. Jos sä synnyt köyhään perheeseen "huonolle" alueelle niin ne kaikki kaveritkin on samoista lähtökohdista ja lahjakkaat muualla erityiskouluissa. 

Jep, on sellaistakin etteivät rikkaat edes halua kaveerata köyhien kanssa. Osin ennakkoluulojen takia, osin siksi että ollaan niin eri ympyröissä. Ja monia on koulussakin kiusattu siksi että ovat köyhiä, eli alamäki alkaa siinä jo alakoulusta.

Ja jos joku varattomampi onnistuukin pääsemään esim kauppikseen joka on täynnä rikkaita opiskelijoita, ei porukkaan pääseminen ole sielläkään välttämättä helppoa. Vaikka hyväksyttäisiinkin porukkaan, niin muut sopivat sitten porukassa hiihtoreissuja alpeille yms kivaa, eikä niihin pääse itse mukaan kun ei ole rahaa.

Paskaa yleistystä. Rikkaat kaveereevat myös köyhien kanssa. 

Sinusta näkee ettei sinulla ole kavereita. Muuten ymmärtäisit sen, ettei kaikki kaverit ole aina yhtä aikaa mukana. Joidenkin kanssa käydään terassilla, toisten kanssa laskettelmassa alpeilla, yksien kanssa pelaamassa tennistä tai mitä vain. Ei ole olemassa yhtä tiukkaa kaveripiiriä vaan useita jotka joskus viettävät aikaa keskenään. Kuten vaikka syntymäpäivät, mökkeilyä tms. yleistä johon ei kuulu mitään tiettyä aihetta.

Mulla on kyllä paljon kavereita mutta jostain kumman syystä kukaan heistä ei ole rikas. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Yksi tosin paransi  asemaansa ehtimällä opiskella uuden ammatin juuri ennen kuin hallitus kakki senkin mahdollisuuden.

Sinä et vain ole tavannut rikasta ihmistä joka olisi sattunut kaveriksesi. Ei se sen kummempaa ole.

Yksi asia mikä vastauksessasi kaihertaa on kohta. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Ystävyyden perustuminen hyötyyn ei kanna pitkälle. Mieti näin. Haluaisitko sinä kaveriksesi sellaista ihmistä joka haluaa olla kanssasi vain hyötyäkseen sinusta?

Eiks se ollut koko pointti siinä että verkostoituu?

Että tapaa osaavampia ja menestyvämpiä ihmisiä joilta saa suhteilla oppia ja mahdollisuuksia ja ehkä töitäkin -> profit

Kaveruus on eri asia kuin verkostoituminen työn tai hyödyn vuoksi. Vastasin kysyjälle miksei hänellä ole rikkaita kavereita. Kummastelin asiaa tältä pohjalta. Ei kaveruus ole hyötymistä.

Työsuhde on hyötymistä ja se ei ole välttämättä kaveruutta. Joskus tosin voi sitä kautta tulla kaverisuhteitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-A. Tekiskö töitä 12 tuntia päivässä sen 8:n sijaan? Keskimääräistä älykkäämppiä? Yrittäjillä on yleensä yli 115 äö. Tämä on fakta. Ahkeria, älykkäitä, suunnitelmallisia. Hyvä itseluottamus. 

Onko sulla jotain tutkimusta että tekevät enemmän töitä kuin perus duunari? Ja esim. älykkyys ei ole mikään oma ansio. Sinä et ole mitenkään ansainnut omaa perimääsi joten se ei tee susta moraalisessa mielessä mitenkään parempaa. Pätee myös muihin perinnöllisiin ominaisuuksiin. 

- ap

Tämä. Onko se ihmisen omaa ansiota jos on sattunut perimään korkean älykkyysosamäärän? Joka mahdollistaa hyvin paljon enemmän asioita luin alhainen äo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun työtön makaa sohvalla, se on laiska. Kun rikas makaa sohvalla, se on luova. 

Ei vaan kun rikas makaa sohvalla, hänellä on varaa siihen.

Tätä totuutta ei vaan köyhällistö suostu ymmärtämään. Sohvalla makaava rikas ei myöskään rasita yhteiskunnan kulurakennetta mitenkään, toisin kuin massii from kela-makoilija

Suhteilla päästään hyviin paikkoihin ja liksaan kiinni. Moni kirjaimellisesti syntyy menestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut ihmiset on paljon luovempia ja idearikkaampia kuin toiset. Jotkut suoranaisia visionäärejä. Mutta onko se heidän omaa ansiotaan vai ovatko vain sattuneet syntymään sellaisiksi? 

Ei me nyt sille voida mitään millaiseksi joku ihminen on syntynyt. Vai meinaatko, että taiteellisesti lahjakkaalta pitäisi katkaista toinen käsi ihan vain tasoituksena muille. Ei pidä olla niin katkera ja kateellinen. Kannattaa ennemmin olla lahjakkaiden ihmisten ystävä ja kysyä neuvoa viisaammiltaan. Sillä tavalla voi itsekin menestyä.

Eihän sille mitään voikaan. Olen itse syntymälahjakas tietyssä asiassa ja pääsin yliopistoon ensi yrittämällä.

Mutta niitä ystäviäänkään ei välttämättä voi kaikki valita. Jos sä synnyt köyhään perheeseen "huonolle" alueelle niin ne kaikki kaveritkin on samoista lähtökohdista ja lahjakkaat muualla erityiskouluissa. 

Jep, on sellaistakin etteivät rikkaat edes halua kaveerata köyhien kanssa. Osin ennakkoluulojen takia, osin siksi että ollaan niin eri ympyröissä. Ja monia on koulussakin kiusattu siksi että ovat köyhiä, eli alamäki alkaa siinä jo alakoulusta.

Ja jos joku varattomampi onnistuukin pääsemään esim kauppikseen joka on täynnä rikkaita opiskelijoita, ei porukkaan pääseminen ole sielläkään välttämättä helppoa. Vaikka hyväksyttäisiinkin porukkaan, niin muut sopivat sitten porukassa hiihtoreissuja alpeille yms kivaa, eikä niihin pääse itse mukaan kun ei ole rahaa.

Paskaa yleistystä. Rikkaat kaveereevat myös köyhien kanssa. 

Sinusta näkee ettei sinulla ole kavereita. Muuten ymmärtäisit sen, ettei kaikki kaverit ole aina yhtä aikaa mukana. Joidenkin kanssa käydään terassilla, toisten kanssa laskettelmassa alpeilla, yksien kanssa pelaamassa tennistä tai mitä vain. Ei ole olemassa yhtä tiukkaa kaveripiiriä vaan useita jotka joskus viettävät aikaa keskenään. Kuten vaikka syntymäpäivät, mökkeilyä tms. yleistä johon ei kuulu mitään tiettyä aihetta.

Mulla on kyllä paljon kavereita mutta jostain kumman syystä kukaan heistä ei ole rikas. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Yksi tosin paransi  asemaansa ehtimällä opiskella uuden ammatin juuri ennen kuin hallitus kakki senkin mahdollisuuden.

Sinä et vain ole tavannut rikasta ihmistä joka olisi sattunut kaveriksesi. Ei se sen kummempaa ole.

Yksi asia mikä vastauksessasi kaihertaa on kohta. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Ystävyyden perustuminen hyötyyn ei kanna pitkälle. Mieti näin. Haluaisitko sinä kaveriksesi sellaista ihmistä joka haluaa olla kanssasi vain hyötyäkseen sinusta?

Eiks se ollut koko pointti siinä että verkostoituu?

Että tapaa osaavampia ja menestyvämpiä ihmisiä joilta saa suhteilla oppia ja mahdollisuuksia ja ehkä töitäkin -> profit

Kaveruus on eri asia kuin verkostoituminen työn tai hyödyn vuoksi. Vastasin kysyjälle miksei hänellä ole rikkaita kavereita. Kummastelin asiaa tältä pohjalta. Ei kaveruus ole hyötymistä.

Työsuhde on hyötymistä ja se ei ole välttämättä kaveruutta. Joskus tosin voi sitä kautta tulla kaverisuhteitakin.

Hmm, jos on työpaikassa jossa ei ole niitä verkostoitavia ihmisiä vaan kaikki ovat samassa asemassa kuin itse, niihin menestyjiin pitäisi sitten tutustua muualla. Se ei siten eroa kauheasti normaalista ihmisiin tutustumisesta. Jos joku tulee juttelemaan vain oma hyöty mielessä niin se koetaan ikäväksi, oli tähtäimessä sitten ystävyys tai työsuhde.

Siinä on jo runsaasti kiinni onnesta ja lähtökohdista että miten niihin menestyjiin pääsee tutustumaan.

No, voihan niiden duunarikavereiden kanssa perustaa vaikka sen yrityksen, mutta menestys ei ole taattu ja joutuu turvaverkkojen ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun työtön makaa sohvalla, se on laiska. Kun rikas makaa sohvalla, se on luova. 

Ei vaan kun rikas makaa sohvalla, hänellä on varaa siihen.

Tätä totuutta ei vaan köyhällistö suostu ymmärtämään. Sohvalla makaava rikas ei myöskään rasita yhteiskunnan kulurakennetta mitenkään, toisin kuin massii from kela-makoilija

Ehkä se kelamakoilija nousisi sieltä sohvalta jos ei kaikesta aktiivisuuden osoittamisesta tulisi heti ongelmia?

Toimeentulotuella on turvallista makoilla sohvalla mutta ei tehdä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jotkut ihmiset on paljon luovempia ja idearikkaampia kuin toiset. Jotkut suoranaisia visionäärejä. Mutta onko se heidän omaa ansiotaan vai ovatko vain sattuneet syntymään sellaisiksi? 

Ei me nyt sille voida mitään millaiseksi joku ihminen on syntynyt. Vai meinaatko, että taiteellisesti lahjakkaalta pitäisi katkaista toinen käsi ihan vain tasoituksena muille. Ei pidä olla niin katkera ja kateellinen. Kannattaa ennemmin olla lahjakkaiden ihmisten ystävä ja kysyä neuvoa viisaammiltaan. Sillä tavalla voi itsekin menestyä.

Eihän sille mitään voikaan. Olen itse syntymälahjakas tietyssä asiassa ja pääsin yliopistoon ensi yrittämällä.

Mutta niitä ystäviäänkään ei välttämättä voi kaikki valita. Jos sä synnyt köyhään perheeseen "huonolle" alueelle niin ne kaikki kaveritkin on samoista lähtökohdista ja lahjakkaat muualla erityiskouluissa. 

Jep, on sellaistakin etteivät rikkaat edes halua kaveerata köyhien kanssa. Osin ennakkoluulojen takia, osin siksi että ollaan niin eri ympyröissä. Ja monia on koulussakin kiusattu siksi että ovat köyhiä, eli alamäki alkaa siinä jo alakoulusta.

Ja jos joku varattomampi onnistuukin pääsemään esim kauppikseen joka on täynnä rikkaita opiskelijoita, ei porukkaan pääseminen ole sielläkään välttämättä helppoa. Vaikka hyväksyttäisiinkin porukkaan, niin muut sopivat sitten porukassa hiihtoreissuja alpeille yms kivaa, eikä niihin pääse itse mukaan kun ei ole rahaa.

Paskaa yleistystä. Rikkaat kaveereevat myös köyhien kanssa. 

Sinusta näkee ettei sinulla ole kavereita. Muuten ymmärtäisit sen, ettei kaikki kaverit ole aina yhtä aikaa mukana. Joidenkin kanssa käydään terassilla, toisten kanssa laskettelmassa alpeilla, yksien kanssa pelaamassa tennistä tai mitä vain. Ei ole olemassa yhtä tiukkaa kaveripiiriä vaan useita jotka joskus viettävät aikaa keskenään. Kuten vaikka syntymäpäivät, mökkeilyä tms. yleistä johon ei kuulu mitään tiettyä aihetta.

Mulla on kyllä paljon kavereita mutta jostain kumman syystä kukaan heistä ei ole rikas. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Yksi tosin paransi  asemaansa ehtimällä opiskella uuden ammatin juuri ennen kuin hallitus kakki senkin mahdollisuuden.

Sinä et vain ole tavannut rikasta ihmistä joka olisi sattunut kaveriksesi. Ei se sen kummempaa ole.

Yksi asia mikä vastauksessasi kaihertaa on kohta. Eikä varsinkaan sellainen jonka kanssa kaveeraaminen auttaisi rahallisesti. Ystävyyden perustuminen hyötyyn ei kanna pitkälle. Mieti näin. Haluaisitko sinä kaveriksesi sellaista ihmistä joka haluaa olla kanssasi vain hyötyäkseen sinusta?

Eiks se ollut koko pointti siinä että verkostoituu?

Että tapaa osaavampia ja menestyvämpiä ihmisiä joilta saa suhteilla oppia ja mahdollisuuksia ja ehkä töitäkin -> profit

Kaveruus on eri asia kuin verkostoituminen työn tai hyödyn vuoksi. Vastasin kysyjälle miksei hänellä ole rikkaita kavereita. Kummastelin asiaa tältä pohjalta. Ei kaveruus ole hyötymistä.

Työsuhde on hyötymistä ja se ei ole välttämättä kaveruutta. Joskus tosin voi sitä kautta tulla kaverisuhteitakin.

Hmm, jos on työpaikassa jossa ei ole niitä verkostoitavia ihmisiä vaan kaikki ovat samassa asemassa kuin itse, niihin menestyjiin pitäisi sitten tutustua muualla. Se ei siten eroa kauheasti normaalista ihmisiin tutustumisesta. Jos joku tulee juttelemaan vain oma hyöty mielessä niin se koetaan ikäväksi, oli tähtäimessä sitten ystävyys tai työsuhde.

Siinä on jo runsaasti kiinni onnesta ja lähtökohdista että miten niihin menestyjiin pääsee tutustumaan.

No, voihan niiden duunarikavereiden kanssa perustaa vaikka sen yrityksen, mutta menestys ei ole taattu ja joutuu turvaverkkojen ulkopuolelle.

Näin on. Verkostoituttaviin pitää tutustua ja se on samanlaista kuin tutustuminen muihinkin ihmisiin. Ei verkostoituminen tai kaverit tule tyhjästä. Kyllä siihen pitää tehdä töitä ja lisää töitä ylläpitääkseen niitä.   Verkostoitumiseen varsinkin. Se vie monta vuotta. Ei sellainen valmistu hetkessä eikä se tule koskaan valmiiksi. 

Ei kavereiden saamiseen tarvita runsaasti onnea tai lähtökohtia. Se vaatii ihmisiin tutustumista. Vanha ja kulunut neuvo kannattaa muistaa. Ei kukaan tule hakemaan sinua kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.

Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja. 

No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.

Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään. 

Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.

Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?

Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni. 

Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.

Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.

12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.

Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?

Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.

Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.

Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.

Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.

Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.

Mä tiedän ihmisiä joiden vanhemmat ostivat heille kivat ensiasunnot, ja he ovat sitten pystyneet myymään ne muuttaessaan isompaan. Vanhemmilta sai aina tarvittaessa apua ja tukea, ostivat heille myös Marimekon verhoja yms. Auttelivat myös vanhempien yrityksessä.
Ja sitten tiedän ihmisiä joita ei opiskeluaikana autettu lainkaan kotoa, kaiken saivat maksaa itse, asuvat edelleen vuokralla, mitään ei jää säästöön. 
Tuossa on jo yksi asia mikä asettaa ihmisille hyvin erilaiset lähtökohdat, ja koska vanhempiaan ei voi valita niin oma vika tuskin se ainakaan on.

Jollakulla oikeasti rikkaasta perheestä tulevalla on varmasti vielä paremmat edut ja suhteet jo valmiiksi, ja jos siinä tilanteessa joutuu sossun luukulle niin on jo kuningastason mokailija.