Lue keskustelun säännöt.
Mihin perustuu oletus että rikkaat olisi muita ahkerampia tai muuten moraalisessa mielessä ansaitsevampia?
06.09.2026 |
Jos perustelu on että "sen tietää siitä että ovat rikkaita" niin kyseessä on kehäpäätelmä.
Kommentit (335)
Impulssien sietokyky, kyky säästää, opiskelee. Vai meneekö sieltä, missä aita on matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.
Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja.
No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.
Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään.
Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.
Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni.
Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.
Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.
12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.
Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?
Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.
Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.
Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.
Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.Mä tiedän ihmisiä joiden vanhemmat ostivat heille kivat ensiasunnot, ja he ovat sitten pystyneet myymään ne muuttaessaan isompaan. Vanhemmilta sai aina tarvittaessa apua ja tukea, ostivat heille myös Marimekon verhoja yms. Auttelivat myös vanhempien yrityksessä.
Ja sitten tiedän ihmisiä joita ei opiskeluaikana autettu lainkaan kotoa, kaiken saivat maksaa itse, asuvat edelleen vuokralla, mitään ei jää säästöön.
Tuossa on jo yksi asia mikä asettaa ihmisille hyvin erilaiset lähtökohdat, ja koska vanhempiaan ei voi valita niin oma vika tuskin se ainakaan on.Jollakulla oikeasti rikkaasta perheestä tulevalla on varmasti vielä paremmat edut ja suhteet jo valmiiksi, ja jos siinä tilanteessa joutuu sossun luukulle niin on jo kuningastason mokailija.
Minä tiedän köyhistä taustoista tulleita jotka ovat nykyään menestyneitä aikuisia.
Tiedän rikkaista perheistä tulleita jotka eivät hallitse elämäänsä lainkaan eikä heillä ole omaisuutta.
Kumpi meistä siis on oikeassa tai väärässä? Vai onko kumpikaan?
Vierailija kirjoitti:
Eihän se puhdas totuus ole mutta ei täällä esim perimällä pääse rikastumaan kuin aniharva. Perintöverot on järkyttävät. Osalla on vaan ihtohimoa ja tahtoa tehdä enemmän ja vaikuttaa omaan elämäänsä.
Kukaan ei kiellä vähempiosaisia ponnistelemaan paremman tulevaisuuden eteen. Tietty jos se lähiöbaari tai Salkkari televisiossa kiinnostaa enemmän niin ne on niitä omia valintoja
Menestys poikii menestystä ja tämä johtuu monesti siitä, että jälkikasvu saa ns. hyvät eväät elämään. Vanhemmat koulushoppailevat, mentoroivat ja tarvittaessa maksavat coachauksesta. Koska ollaan ns. hyvistä piireistä, sinua todennäköisesti suositaan erinäisissä asioissa. Myöskin vanhempien verkostot mahdollistavat nopean etenemisen työelämään, tai työelämässä. Myöskin se auttaa opiskelu ja työmoraaliin, jos kasvaa lapsuutensa isossa kivitalossa, Porscheilla ajellen ja vähintään pari kertaa vuodessa käydään ulkomailla.
Ei kai kukaan noin suoraan olekaan väittänyt? Ap:n väite on vähän olkiukko. Mutta kyllähän menestynyt yrittäjä on ponnistellut ja ottanut riskejä ja innovoinut sen menestyksensä eteen. Peritty raha taas perustuu aiempien sukupolvien ponnisteluille. Toki mukana on usein myös onnea, mutta ei yrittäjä tumput suorana istumalla koskaan menesty.
Miksi rikkaiden muuten pitäisi olla jotenkn moraalisesti ansaitsevampia? Tuskin enempää rikkaus kuin köyhyyskään itsessään jalostaa ketään.
N58
Kaksi ihmistä voi olla lähtötilanteessa yhtä köyhiä ja tehdä aivan yhtä paljon töitä, mutta heidän mentaliteettinsa voi olla täysin erilainen.
Suorituskeskeinen ahkeruus
Toinen ajattelee, että ahkeruus tarkoittaa mahdollisimman paljon työn tekemistä ja mahdollisimman pitkiä työpäiviä. Hän voi tehdä vuodesta toiseen raskasta ja huonosti palkattua työtä ilman, että hänen taloudellinen tilanteensa juuri muuttuu.
Hän pyrkii ratkaisemaan ongelman tekemällä enemmän samaa asiaa.
Strateginen ahkeruus
Toinen taas ymmärtää, ettei elämässä välttämättä päästä eteenpäin pelkästään tekemällä enemmän töitä. Hän miettii, mihin aikansa ja energiansa kannattaa käyttää ja millainen työ voisi parantaa hänen tilannettaan tulevaisuudessa.
Hän voi esimerkiksi käyttää osan ajastaan uuden taidon opetteluun, paremman työpaikan etsimiseen, oman yrityksen rakentamiseen tai sijoittamisen opetteluun. Aluksi hän voi olla aivan yhtä köyhä ja tehdä yhtä paljon töitä kuin toinenkin, mutta hän yrittää suunnata ahkeruutensa asioihin, jotka voivat kasvattaa hänen mahdollisuuksiaan myöhemmin.
Ero ei siis välttämättä ole siinä, että toinen olisi ahkerampi. Molemmat voivat tehdä valtavasti töitä.
Ero on siinä, mihin ahkeruus kohdistetaan.
Toinen ajattelee:
"Teen enemmän töitä."
Toinen ajattelee:
"Teen töitä oikeiden asioiden eteen, jotta minun ei tarvitse tehdä tätä samaa työtä koko elämäni."
Ahkeruus kertoo siitä, kuinka paljon olet valmis tekemään töitä. Strateginen ahkeruus kertoo siitä, oletko valmis miettimään, mitä töitä kannattaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskimmat suomalaiset toimivat suurimpien yritysten johtoryhmässä. Nämä ihmiset heräävät myöhään. He lukevat kotona aamiaisella Hesaria työajalla. Se on executive time tiedon etsintää kun se laiska lukee Hesaria kymmeneltä aamulla kotonaan. Sen jälkeen hän menee kavereiden kanssa golffaamaan työajalla. Se on verkostoitumista. Sitten pitkä lounas. Ehkä kerran pari viikossa joku kokous. Pitää oikeen toimistolle raahautua.
Rikkaita yhdistää pahuus ja röyhkeys jolla eliittiin syntynyt nousee yhdeksi johtajista.
Olen lukenut Nalle Wahlroosin muistelmia. Siitä kuvastuu ihminen, joka on hyvin syvällisesti sivistynyt ja lukenut. Hänellä on erinomainen ihmistuntemus ja laajat yritysmaailman kontaktit niin Suomessa kuin koko Pohjois-Euroopassa. Näitä vaalitaan mm. riekkometsästyksellä ja sivistyneillä illallisilla, joilla osataan keskustella muustakin kuin säästä ja bisneksestä. Se Nallen erityisosaaminen tulee ekonomistin kyvystä arvioida yrityksen elinkelpoisuutta ja arvoa ja sen johdossa olevien ihmisten kyvykkyyttä ja johtotiimejä. Osaako tavan tallaaja laittaa hinnan vaikkapa norjalaiselle vakuutusyhtiölle? Entä valita sinne osaavan johtoryhmän?
Sitähän emme voi tietää koska tavallinen tallaajalla ei saa samoja mahdollisuuksia. No sillä tavallisella tallaajalla ei ole miljonääri isää joka hommaa hänelle ekat työpaikat tai suhdeverkostoa joka hommaa töihin Suomen pankkiin missä Nalle varasti meidän kaikkien rahoja. Nallen vahvuudet ovat röyhkeys ja moraalittomuus. Mitään sivistystä on turha etsiä siitä ihmisestä. Eliittiin syntynyt idiootti juntti
Ei Nallella ollut miljonääri-isää, hänen isänsä oli alkoholisoitunut virkamies. Ihmisenä Nalle on pyrkinyt elämään hyvin erilailla kuin isänsä. Hänellä on hyvät välit lapsiinsa ja alkoholinkäyttökin varmaan aika maltillista.
Nallen isä oli markka miljonääri. Siihen aikaan oli miljonäärit harvassa Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.
Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja.
No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.
Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään.
Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.
Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni.
Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.
Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.
12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.
Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?
Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.
Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.
Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.
Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä.
Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.
Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.
Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan noin suoraan olekaan väittänyt? Ap:n väite on vähän olkiukko. Mutta kyllähän menestynyt yrittäjä on ponnistellut ja ottanut riskejä ja innovoinut sen menestyksensä eteen. Peritty raha taas perustuu aiempien sukupolvien ponnisteluille. Toki mukana on usein myös onnea, mutta ei yrittäjä tumput suorana istumalla koskaan menesty.
Miksi rikkaiden muuten pitäisi olla jotenkn moraalisesti ansaitsevampia? Tuskin enempää rikkaus kuin köyhyyskään itsessään jalostaa ketään.
N58
Eipä rikkaus/köyhyys jalosta vaan kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Jos käytetään esimerkkinä Herlinien sukua julkisuuden antamilla tiedoilla. Kaksi veljestä. Samat lähtökohdat, sama perhe, varallisuutta on paljon molemmilla.
Antti Herlin: Häntä on pidetty määrätietoisena, jopa häikäilemättömänä yritysjohtajana
Niklas Herlin: Häntä on pidetty taas vähäosaisten puolestapuhujana ja lämminsydämisenä oman tiensä kulkijana. Vaikka toki hänelläkin löytyi kovuutta tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.
Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja.
No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.
Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään.
Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.
Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni.
Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.
Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.
12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.
Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?
Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.
Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.
Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.
Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä.
Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.
Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.
Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.
Kuten kirjoititkin luonne merkitsee paljon. Ikävä kyllä koulukiusatut ovat sosiaalisesti kömpelömpiä ja herkempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sinä ap kuinka rikkaasta tuli rikas?
Ei joku Elon Musk tai Bill Gates syntynyt rikkaaksi. Heillä oli näkemys laitteesta tai ohjelmistosta, jota maailma tarvitsee. Sitten he ottivat kaikki mahdolliset pankkilainat, tukijat ja tekivät 12 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa, että saivat sen onnistumaan.
Tarina ei tietenkään kerro niistä sadoista muista, jotka tekivät saman, menettivät kaiken ja päätyivät kadulle.
Sitten on niitä, jotka ei koskaan uskalla yrittää ja on katkeria rikkaille niin kuin ap.
Elon Muskin vanhemmilla oli hillittömät bisnekset Afrikassa, riistivät tummahipiäisten työtä, mm. smaragdeja kauppasivat, ja ilmeisesti isä oli joku natsimielinenkin vielä. Gatesin isä taas oli lakimies, joka auttoi yrityskaupoissa - enemmän self made man Bill oli, mutta kyllä varmasti apua isukista oli. Bezos sai vanhemmiltaan autotallin lisäksi pitkälti toista sataa tonnia starttirahaa.
Hyvin harva rikas on ponnistanut tyhjästä.
Mutta kuten aina, ei niihin onnistujiin pidä takertua. Vain onnistujat muistetaan. Samaan aikaa tuhannet muut yritti jotain vastaavaa, jopa kovemmalla työllä, mutta eivät onnistuneet. Näin semenee. Tuuri, tausta jne. vaikuttavat paljon enemmän kuin tehdyn työn määrä ja älli. Ilman työtä ja älliä ei toki ole yhtään mahkuja, mutta yksin ne ei ratkaise.
Paras apu on rikkaat vanhemmat, katsokaa vaikka Amerikan presidenttiä. Ei oo älyllä pilattu ja pelailee golffia jatkuvasti.
Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja sinä valitsit kaksi rikkainta, joihin vertaat omaa elämääsi ja valittelet surkeuttasi. Miksi et vertaa elämääsi afrikkalaiseen köyhään, niin tulee heti parempi mieli ja etuoikeutetumpi olo.
Noi rikkaimmat on juuri niitä jotka maailmaan pyörittävät ja jotka omistavat eniten, vaikka eivät todellakaan ole aina päässeet asemaansa pelkillä omilla ansioillaan ja työnteolla.
On voinut periä. Pitäisikö perinnöt kieltää . Vihreät on ainakin ehdottaneet hoitomaksujen perimistä kuolinpesästä jälkeenpäin.
Perintöverot ja perintöjen pakkolunastukset iskevät pahimmin aina köyhimpiin. Tuossa oikeisto ja vasemmisto eivät kumpikaan tunnu olevan pienituloisen puolella.
Nytkään köyhä ei aina voi ottaa perintöä edes vastaan.
Rikkaat taas voivat järjestellä asiansa ja eivät he mene vararikkoon vaikka menettäisivät isojakin summia.
Miten perintöverot voi iskeä pahemmin aina köyhimpiin, kun alle 30 000 euron perinnöstä ei mene ollenkaan perintöveroa?
Jos on miljoonaperinnön saamassa, niin kai siinä on jotain myytävääkin, jotta saa perintöverot maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.
Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja.
No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.
Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään.
Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.
Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni.
Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.
Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.
12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.
Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?
Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.
Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.
Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.
Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä.
Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.
Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.
Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.Kuten kirjoititkin luonne merkitsee paljon. Ikävä kyllä koulukiusatut ovat sosiaalisesti kömpelömpiä ja herkempiä.
Tosin mikä on syy ja mikä seuraus. Lahjakkaat ja menestyneet ovat usein vähän massasta poikkeavia, eivätkä kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita vaikka nykyään sitä vaaditaan kaikilta enemmän kuin ennen.
Tuntuu että moni kiusattu olisi sosiaalisesti taitavampi jos ei olisi painettu alas jos lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan noin suoraan olekaan väittänyt? Ap:n väite on vähän olkiukko. Mutta kyllähän menestynyt yrittäjä on ponnistellut ja ottanut riskejä ja innovoinut sen menestyksensä eteen. Peritty raha taas perustuu aiempien sukupolvien ponnisteluille. Toki mukana on usein myös onnea, mutta ei yrittäjä tumput suorana istumalla koskaan menesty.
Miksi rikkaiden muuten pitäisi olla jotenkn moraalisesti ansaitsevampia? Tuskin enempää rikkaus kuin köyhyyskään itsessään jalostaa ketään.
N58
Eipä rikkaus/köyhyys jalosta vaan kyse on henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Jos käytetään esimerkkinä Herlinien sukua julkisuuden antamilla tiedoilla. Kaksi veljestä. Samat lähtökohdat, sama perhe, varallisuutta on paljon molemmilla.
Antti Herlin: Häntä on pidetty määrätietoisena, jopa häikäilemättömänä yritysjohtajana
Niklas Herlin: Häntä on pidetty taas vähäosaisten puolestapuhujana ja lämminsydämisenä oman tiensä kulkijana. Vaikka toki hänelläkin löytyi kovuutta tarvittaessa.
Totta, mutta asiassa on sekin mielenkiintoinen näkökulma, että johtamalla Konetta hyvin Antti Herlin on luultavasti luonut enemmän vaurautta, verotuloja ja muuta positiivista, kuten työpaikkoja, Suomelle yritysjohtajana kuin lämminsydäminen Niklas Herlin. Kuten hänen isänsäkin, joka taas ihmisenä ei todellakaan ollut raporttien mukaan kovin lämminsydäminen ja mukava.
N58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.
Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja.
No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.
Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään.
Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.
Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni.
Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.
Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.
12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.
Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?
Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.
Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.
Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.
Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä.
Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.
Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.
Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.Kuten kirjoititkin luonne merkitsee paljon. Ikävä kyllä koulukiusatut ovat sosiaalisesti kömpelömpiä ja herkempiä.
Tosin mikä on syy ja mikä seuraus. Lahjakkaat ja menestyneet ovat usein vähän massasta poikkeavia, eivätkä kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita vaikka nykyään sitä vaaditaan kaikilta enemmän kuin ennen.
Tuntuu että moni kiusattu olisi sosiaalisesti taitavampi jos ei olisi painettu alas jos lapsena.
Kumpi oli ensin muna vai kana. Varmasti olisi sosiaalisesti taitavampi, mutta kuinka taitava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sinä ap kuinka rikkaasta tuli rikas?
Ei joku Elon Musk tai Bill Gates syntynyt rikkaaksi. Heillä oli näkemys laitteesta tai ohjelmistosta, jota maailma tarvitsee. Sitten he ottivat kaikki mahdolliset pankkilainat, tukijat ja tekivät 12 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa, että saivat sen onnistumaan.
Tarina ei tietenkään kerro niistä sadoista muista, jotka tekivät saman, menettivät kaiken ja päätyivät kadulle.
Sitten on niitä, jotka ei koskaan uskalla yrittää ja on katkeria rikkaille niin kuin ap.
Elon Muskin vanhemmilla oli hillittömät bisnekset Afrikassa, riistivät tummahipiäisten työtä, mm. smaragdeja kauppasivat, ja ilmeisesti isä oli joku natsimielinenkin vielä. Gatesin isä taas oli lakimies, joka auttoi yrityskaupoissa - enemmän self made man Bill oli, mutta kyllä varmasti apua isukista oli. Bezos sai vanhemmiltaan autotallin lisäksi pitkälti toista sataa tonnia starttirahaa.
Hyvin harva rikas on ponnistanut tyhjästä.
Mutta kuten aina, ei niihin onnistujiin pidä takertua. Vain onnistujat muistetaan. Samaan aikaa tuhannet muut yritti jotain vastaavaa, jopa kovemmalla työllä, mutta eivät onnistuneet. Näin semenee. Tuuri, tausta jne. vaikuttavat paljon enemmän kuin tehdyn työn määrä ja älli. Ilman työtä ja älliä ei toki ole yhtään mahkuja, mutta yksin ne ei ratkaise.
Paras apu on rikkaat vanhemmat, katsokaa vaikka Amerikan presidenttiä. Ei oo älyllä pilattu ja pelailee golffia jatkuvasti.
Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja sinä valitsit kaksi rikkainta, joihin vertaat omaa elämääsi ja valittelet surkeuttasi. Miksi et vertaa elämääsi afrikkalaiseen köyhään, niin tulee heti parempi mieli ja etuoikeutetumpi olo.
Noi rikkaimmat on juuri niitä jotka maailmaan pyörittävät ja jotka omistavat eniten, vaikka eivät todellakaan ole aina päässeet asemaansa pelkillä omilla ansioillaan ja työnteolla.
On voinut periä. Pitäisikö perinnöt kieltää . Vihreät on ainakin ehdottaneet hoitomaksujen perimistä kuolinpesästä jälkeenpäin.
Perintöverot ja perintöjen pakkolunastukset iskevät pahimmin aina köyhimpiin. Tuossa oikeisto ja vasemmisto eivät kumpikaan tunnu olevan pienituloisen puolella.
Nytkään köyhä ei aina voi ottaa perintöä edes vastaan.
Rikkaat taas voivat järjestellä asiansa ja eivät he mene vararikkoon vaikka menettäisivät isojakin summia.Miten perintöverot voi iskeä pahemmin aina köyhimpiin, kun alle 30 000 euron perinnöstä ei mene ollenkaan perintöveroa?
Jos on miljoonaperinnön saamassa, niin kai siinä on jotain myytävääkin, jotta saa perintöverot maksettua.
Jos perii omaisuutta jota ei voi myydä tai ei saa myytyä nopeasti, perinnöstä voi tulla hyvinkin ongelma jos sen ottaa vastaan.
Se vähän riippuu. Jos joku rikastuu omin taidoin ja tekemisin niin kyllähän he ovat ahkeria,älykkäitä ja heitä arvostan mutta jos rikastuu esim sen takia että vanhemmat on rikkaita tai vanhemmat tekee rahaa lapselleen niin heitä en arvosta ja he eivät ole mitään ahkeria.
Se tuppaa olemaan karu fakta että jos vanhemmat on rikkaita niin sitten myös lapsesta tulee rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö sinä ap kuinka rikkaasta tuli rikas?
Ei joku Elon Musk tai Bill Gates syntynyt rikkaaksi. Heillä oli näkemys laitteesta tai ohjelmistosta, jota maailma tarvitsee. Sitten he ottivat kaikki mahdolliset pankkilainat, tukijat ja tekivät 12 tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa, että saivat sen onnistumaan.
Tarina ei tietenkään kerro niistä sadoista muista, jotka tekivät saman, menettivät kaiken ja päätyivät kadulle.
Sitten on niitä, jotka ei koskaan uskalla yrittää ja on katkeria rikkaille niin kuin ap.
Elon Muskin vanhemmilla oli hillittömät bisnekset Afrikassa, riistivät tummahipiäisten työtä, mm. smaragdeja kauppasivat, ja ilmeisesti isä oli joku natsimielinenkin vielä. Gatesin isä taas oli lakimies, joka auttoi yrityskaupoissa - enemmän self made man Bill oli, mutta kyllä varmasti apua isukista oli. Bezos sai vanhemmiltaan autotallin lisäksi pitkälti toista sataa tonnia starttirahaa.
Hyvin harva rikas on ponnistanut tyhjästä.
Mutta kuten aina, ei niihin onnistujiin pidä takertua. Vain onnistujat muistetaan. Samaan aikaa tuhannet muut yritti jotain vastaavaa, jopa kovemmalla työllä, mutta eivät onnistuneet. Näin semenee. Tuuri, tausta jne. vaikuttavat paljon enemmän kuin tehdyn työn määrä ja älli. Ilman työtä ja älliä ei toki ole yhtään mahkuja, mutta yksin ne ei ratkaise.
Paras apu on rikkaat vanhemmat, katsokaa vaikka Amerikan presidenttiä. Ei oo älyllä pilattu ja pelailee golffia jatkuvasti.
Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja sinä valitsit kaksi rikkainta, joihin vertaat omaa elämääsi ja valittelet surkeuttasi. Miksi et vertaa elämääsi afrikkalaiseen köyhään, niin tulee heti parempi mieli ja etuoikeutetumpi olo.
Noi rikkaimmat on juuri niitä jotka maailmaan pyörittävät ja jotka omistavat eniten, vaikka eivät todellakaan ole aina päässeet asemaansa pelkillä omilla ansioillaan ja työnteolla.
On voinut periä. Pitäisikö perinnöt kieltää . Vihreät on ainakin ehdottaneet hoitomaksujen perimistä kuolinpesästä jälkeenpäin.
Perintöverot ja perintöjen pakkolunastukset iskevät pahimmin aina köyhimpiin. Tuossa oikeisto ja vasemmisto eivät kumpikaan tunnu olevan pienituloisen puolella.
Nytkään köyhä ei aina voi ottaa perintöä edes vastaan.
Rikkaat taas voivat järjestellä asiansa ja eivät he mene vararikkoon vaikka menettäisivät isojakin summia.Miten perintöverot voi iskeä pahemmin aina köyhimpiin, kun alle 30 000 euron perinnöstä ei mene ollenkaan perintöveroa?
Jos on miljoonaperinnön saamassa, niin kai siinä on jotain myytävääkin, jotta saa perintöverot maksettua.
Jos perii omaisuutta jota ei voi myydä tai ei saa myytyä nopeasti, perinnöstä voi tulla hyvinkin ongelma jos sen ottaa vastaan.
Ehkä silloin kannattaisi olla ottamatta sitä vastaan?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi olennainen asia rikastumisessa ja menestymisessä on verkostot. Toiset saa ne jo perinnöksi. On huomattavasti vaikeampaa jos ei tällaista perintöä ole saanut vaan omat vanhemmat on ns nobodyja.
Verkostoja on myös helppo itse rakentaa. Esim. toimiminen politiikassa auttaa rakentamaan valtavan määrän erilaisia verkostoja.
No ei niitä minusta ole mitenkään helppo rakentaa itse. Kaikkia ei kiinnosta politiikka ja vaikka kiinnostaisikin, niin ei sinne poliittisille areenoille noin vain lähdetä toimimaan, ainakaan vähän myöhemmin elämässä mikäli et ole heti opiskelija-aikana ollut aktiivinen kyseisissä piireissä.
Silloin et halua päästä piireihin. Se on oma valinta. Ei verkostojen rakentaminen olekaan helppoa. Se kestää vuosia ja vuosia. Kaikista ei ole siihen. Edes rikkaat ja menestyneet vanhemmat eivät takaa verkostoa. Sellainen varmasti on, mutta se on niin heppoinen ettei sen varaan voi laskea mitään.
Oishan se varmaan itse kustakin kivaa saada kutsu rikkaiden bileisiin että pääsee rakentelemaan verkostoja.
Vai missä näitä tyyppejä pääsee tapaamaan? Pitääkö mennä jonnekin Kaartinkaupungin kahvilaan ja nykäistä hihasta?Suurin osa rakentaa verkostonsa opiskeluaikoina. Suomessa kaikilla on mahdollisuudet opiskella, se on omista valinnoista ja vaivannäöstä kiinni.
Ei opiskelemaan pääse noin vain, hakijoita ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin paikkoja, pisteraja korkea. Minä en päässyt 2000 -luvulla mihinkään opiskelemaan kun aiempi 90-luvun tutkinto ei työllistänyt. Olin sitten duunarihommissa kunnes selkä sanoi poks. Nyt ei mitään, liian vanhakin olen jo.
Se ei ollut rahasta kiinni. Suomessa varakkuus ei ole edellytys opiskelupaikalle kuten monessa muussa maassa. Olkaamme tästä kiitollisia.
12 000 euroa maksava preppauskurssi sisäänpääsytakuulla auttaa kummasti.
Ei auta jollei älyä ole. Rahalla et saa älyä etkä viisautta. Jos joudut käymään kalliita preppauskursseja, niin oletko oikeasti tarpeeksi hyvä koulutukseen?
Mutta senhän piti mennä niin että kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, on vain omasta yritteliäisyydestä kiinni.
Sinä tahallasi väännät ja käännät asioita sille tolalle ettei yksilöllä itselläään olisi mitään vastuuta elämästään vaan kaikki olisi muista kiinni.
Kaikilla on isossa kuvassa samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Yksilötasolla on eroja. Jos äly ja osaaminen ei riitä yrittämisestä huolimatta esimerkiksi yliopistoon, niin sitten tehdään jotain muuta. Kyllä kaikilla ihmisillä on omat osaamisalueensa joita voi ja pitääkin vahvistaa.
Ne yksilötason erot ovat juuri niitä mitkä merkitsevät paljon, ja edelleen, on turha väittää ettei Suomessakin olisi paljon merkitystä myös lähtökohdilla. Periaatteessa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen ja terveydenhuoltoon mutta käytännössä joillakuilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin muilla.
Se ei tarkoita sitä ettei yksilöllä olisi mitään vastuuta mistään, mutta se tarkoittaa sitä että menestyminen on silti joillekuille helpompaa kuin toisille.Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä.
Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.
Siinäkin on kyse paljolti onnesta ja lähtökohdista että millaiseksi ihminen kasvaa. Lapsuus ja nuoruus ei vaikuta pelkästään vanhempien varallisuuden kautta. Koulukiusaaminen esimerkiksi saattaa tuhota ihmisen luonteen jo varhaisessa vaiheessa, ja siihenkään ei valitettavasti voi vaikuttaa kovinkaan paljoa itse.
Ja koulukiusaaminen on Suomessa todella yleistä. Lisäksi se kohdistuu usein sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla massasta poikkeavia, herkempiä tai lahjakkaita, jolloin se iskee moniin joista olisi voinut tulla niitä menestyjiä. Joistakuista on tullutkin, mutta kaikki ei jaksa ja nykyinen kova ilmapiiri ei ainakaan auta asiaa.
Vaatii jo aika kovaa luonnetta säilyä katkeroitumatta, positiivisena ja avoimena ja hymyilevänä jos itsetunto ja usko omiin kykyihin viedään jo varhaisessa vaiheessa ja aikuisetkin suuttuvat ja syyttelevät negatiivisuudesta kun ei pysty enää muuta kuin masentumaan tai kiukuttelemaan.
Aiemman elämän kokemukset muokkaavat nekin ihmisiä paljon, ja monilla se voi olla jopa este menestymiselle. Terapiaa eivät kaikki saa, jonot ovat niin pitkiä, ihminen voi olla muutenkin sellainen että joutuu helposti silmätikuksi tai ei kiinnosta ketään, kokemukset muihin tutustumisesta voivat olla negatiivisia.Kuten kirjoititkin luonne merkitsee paljon. Ikävä kyllä koulukiusatut ovat sosiaalisesti kömpelömpiä ja herkempiä.
Tosin mikä on syy ja mikä seuraus. Lahjakkaat ja menestyneet ovat usein vähän massasta poikkeavia, eivätkä kaikki ole sosiaalisesti lahjakkaita vaikka nykyään sitä vaaditaan kaikilta enemmän kuin ennen.
Tuntuu että moni kiusattu olisi sosiaalisesti taitavampi jos ei olisi painettu alas jos lapsena.Kumpi oli ensin muna vai kana. Varmasti olisi sosiaalisesti taitavampi, mutta kuinka taitava?
Mä muistan ainakin olleeni lapsena PALJON iloisempi ja sosiaalisempi ennen kuin jouduin silmälasien takia silmätikuksi!
Sen jälkeen se olikin sitten itseään ruokkivaa kierrettä alaspäin. Musta tuli synkkä ja katkera ja itsetunto oli nollissa. En vieläkää nyt aikuisenakaan uskalla sanoa ääneen jos tunnen osaavani jotain, koska mielessä kaikuu että ’’luuseri pelle luulee muka osaavansa jotain, vähän se on nolo, laitetaan se ruotuun ettei kuvittele itsestään liikoja’’
Eli kyllä se vaikuttaa, voi vaikuttaa paljonkin, en usko että olisin heti opiskeluaikoina ollu positiivisesti verkostoitumassa ja tähtäämässä rikkauksiin!!
En itse asiassa usko että pystyisin siihen vieläkään, vaikka saisinki alitajuisen lällättelyn vaiennettua.
Raha vastaa sitä arvoa mitä sinun työlläsi on ympäröivälle yhteiskunnalle.
Jos joku on valmis maksamaan sinulle 100€ että maalaat hänen portinpielensä, niin silloin sen työn arvo on 100€.
Jos joku on valmis palkkaamaan yritykseensä toimitusjohtajan 20000€ kk-palkalla, niin silloin sen työpanoksen arvo on 20000€.
Palkalla ei ole yhtään mitään tekemistä ahkeruuden kanssa, vaan sen tulisi korreloida ainoastaan työn jollekin toiselle tuottaman lisäarvon kanssa. Ja paras mittari työn arvolle on se, että paljonko joku on valmis siitä maksamaan.
Tässä kohtaa aina joku huutaa että entäs sitten sairaanhoitajat, eikö heille pitäisi silloin maksaa valtavan suurta palkkaa koska heidän työnsä voi olla mittamattoman arvokasta eli pelastaa jonkun hengen? Tähän on kaksi vastausta.
Ensimmäinen on se, että ei sairaanhoitajan työstä kannata maksaa keskivertoa enempää, koska sairaanhoitajia on työmarkkinoilla paljon, alalle tulo on verrattain helppoa ja kahden hoitajan välinen ero tuottavuudessa (tai kyvyssä pelastaa henkiä) ei ole hirveän suurta eroa.
Toinen syy on se, että hoitoalan työmarkkinat eivät Suomessa toimi terveellä tavalla koska alan suurin työnantaja on julkinen sektori. Ei synny todellista kilpailua parhaista osaajista. USA:ssa terveydenhoito on yksityisten yritysten tuottamaa, ja hoitajat ovat erittäin hyvin palkattu ammattiryhmä. Sairaanhoitajan keskipalkka USA:ssa on yli 100000 dollaria vuodessa.
Osa on osa ei. Osa perii, osa pääsee rahoihin kiinni omaamalla oikean puoluekirjan ja sopivat kaverit tai sukulaiset ilman sanottavaa ahkeruutta tai älyä.
Lähtökohdilla on merkitystä muttei paljon mikäli tarkoitat taustalla menestyvää lapsuusperhettä.
Kuten kirjoitat menestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Tässä vaiheessa tulee esiin ihmisen oma luonne. Mikäli luonne on eristäytyvä, negatiivinen ja helposti luovuttava on ymmärrettävää ettei se edesauta menestymistä. Jos ei nyt täysin sitä sulje poiskaan. Mikäli luonne on sosiaalinen, elämänkatsomus positiivinen eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin menestys on helpompaa. Oli taustalla sitten menestyvä perhe tai ei.