Lue keskustelun säännöt.
Onko jollain kokemusta, miten huolestuneisuudesta pääsee eroon?
Minulla on taipumusta huolestua asioista. Nuorena opiskelijana olin huolissani, miten rahat riittää, saanko harjoittelupaikan, opinko asiat ennen tenttiä yms. Aika tavallisia huolia. Silti se vaikutti omaan arkeen, oli vaikea nauttia asioista, kun huolet pyöri päässä.
Nyt on taas ollut jakso, jolloin huolestuin kohtuuttomasti. Tällä viikolla yhtenä aamuna bussi ei ollut pysäkillä oikeaan aikaan. Tarkastin kännykällä, onko jotain onnettomuuksia, onko vuoroja peruttu tai muuta syytä. Ei löytynyt mitään. Ehdin lietsoa itseni niin huolestuneeksi, että lähetin kollegalle viestin, etten ehkä ehdi ajoissa töihin. Bussi tuli 14 minuuttia myöhässä. Ehdin ajoissa töihin. En voinut omalle hätääntymiselle mitään. Kävin keväällä työnantajan maksaman työpsykologikäynnin, kun tuntui, että työasiat häiritsee elämää kotona. Joskus saattoi tulla sellainen tunne, että jätin tärkeän asian tekemättä, piti laivaa tietokone esille ja alkaa etsiä, onko jotain, minkä unohdin. Pakkoajatuksia siis. Sitten jos otan sen tietokoneen, saatan unohtua selaamaan kalenteria tai sähköposteja tunniksikin. Psykologin neuvosta olen nyt jättänyt koneen avaamatta iltaisin, ja pystyn kontrolloimaan tarvetta. Olen yrittänyt opetella, että on asioita, joihin voin vaikuttaa omalla toiminnalla ha sitten niitä, joihin en voi. Energiaa ei kannattaisi suunnata asioihin, joista en voi päättää, mutta aivoni eivät usko sitä.
Onko hyviä neuvoja, miten lievittää huolestuneisuutta?
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Ei ehkä poistu, mutta sen kanssa voi oppia elämään ja siihen huolestumiseen voi oppia suhtautumaan niin, ettei se enää haittaa tai hallitse elämää. Itselleni mindfulness on tuonut avun.
Saako udella että mikä siinä? Eli mitkä ajattelun muutokset ja harjoitukset ovat avun tuonut sinulle? Voisi olla hyötyä meille muillekin jos jakaisit kokemuksesi🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäisen turvallisuuden lisääminen ja toisaalta kyllästyminen/uupuminen jatkuvaan pelkäämiseen. Antaa tapahtua, mitä tapahtuu, harvoin se maailmanloppu on.
Minä en voi tahdon voimalla kyllästyä. Siksi tuo ei toimi minulla. Vaikka kuinka yrittäisin ajatella, että nyt olen uupunut ja kyllästynyt pelkäämään jotain, minun aivoni eivät ole kyllästyneet. Tämä ei ikinä ole ollut sellaista, että kyllästyttää. Joskus jos jokin asua vaivaa, saatan saada sen loppumaan logiikalla, että hyvin tässä käy. Tämän viikon esimerkki bussista on juuri sellainen tilanne, joka tukee yllättäen eteen, eikä siinä auta kyllästyminen.
-ap
En minäkään tahdonvoimalla kyllästynyt, vaan 40 vuoden pelkäämisen voimalla. Ei vain enää jaksa. Tapahtukoon, mitä tapahtuu.
Sama kävi mulle. Olin lapsestani(nyt 26v) niin huolissani että lopulta lakipiste saavutettiin ja totesin että jos kuolee niin sitten kuolee, minun murehtimiseni ei ole mikään jumalan rukous jolla estetään jopa ihmisiä kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ekaksi keskityn siihen, että kaikki on nyt hyvin ja jos mieleni alkaa rakentaa kauhuskenaarioita niin sanon sille, että nyt riittää ja onko minulla joku todiste että käy huonosti. Ikään kuin kieltäydyn ajattelemasta pahinta vaihtoehtoa. Ikä on myös auttanut.
Irti murehtimisesta on myös hyvä kirja jossa käytännön vinkkejä miten pääsee eroon huolestumisesta.
OCDssä on auttanut sellainen, että jos ajattelen että jos en tee asiaa x, niin jotain pahaa tapahtuu niin olen kääntänyt sen toisinpäin päässäni että jos teen sen, niin sitten se tapahtuu. Ikäänkuin huijaan mieltäni.Hyvä, jos sinulla toimii. Itselläni ei toimi minkäänlainen itseni huijaaminen. Olen raatorehellinen realisti, enkä pysty mitenkään huijata mieltäni. Ainoastaan muuttamalla juurisyitä esim. työni, ja lääkitykseni, niin ne vasta ovat auttaneet.
Ocdhän nimen omaan huijaa mieltäsi. Vai väitätkö että se on tosi rationaalinen ja raatorehellinen tauti ja on ihan normaalia että pakkoajattelu/toiminta käskee tekemään jonninjoutavuuksia?
Olosi saattaa helpottua kun päästät irti illuusiosta että sinä ajat tuota laivaa, ja lakkaat kuvittelemasta olevasi jonkunlainen, ja hyväksyt mahdollisuuden että asiat saattavat olla aika eri tavalla kuin itse luulet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Mä taas olen täysin eri mieltä. Tuota välitöntä reaktiota on vaikea saada pois, mutta sitä todellakin voi muuttaa miten sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen toimii. Eli alkaako palohälyttimen soidessa purkaa koko taloa ja etsiä mahdollista tulipaloa, vai toteaako vain, että en näe enkä haista savua, joten ei ole syytä tehdä sen enempää juuri nyt.
Tuo talon purkaminen sopii minuun hyvin. Kun meille syntyi esikoislapsi, menin suorastaan suunniltani huolesta, kun hän yhtenä päivänä itki normaalia enemmän ja tuntui, ettei maito riitä. Soitin anopille, pitääkö hakea lisämaitoa. Anoppi rauhoitteli, että ei tarvitse, kyllä sitä maitoa pian taas tulee enemmän ja vauva imemällä lisää maidontuotantoa.
Siitä huolimatta mieheni joutui ajamaan klo 22 jälkeen kaukana olevaan isoon markettiin hakemaan lisämaitoa, koska minulla oli hätä. Hän tuli rättiväsyneenä kotiin ja oli menossa aikaisin aamuvuoroon töihin viideksi. Sanoin vaan, että katsopas, nyt se meidän poika nukkuu ihan tyytyväisenä. Mies totesi jotain siihen suuntaan, että aha, oli vissiin sitten turha reissu. Tälle me myöhemmin pystyttiin yhdessä nauramaan, Jopa minä näin siinä huumoria. Pointtina kuitenkin se, että välillä mikään logiikka tai järkipuhe ei auta!Stressiherkälle ihmiselle on paha paikka, jos joku kehottaa olemaan stressaamatta, koska sitten alkaa stressata alkuperäisen huolenaiheen lisäksi siitäkin ettei kykene olemaan stressaamatta. Silloin sitä vasta kokeekin itsensä huonoksi.
Joten pitäisi vain hyväksyä se, ettei ole mikään rento tyyppi. Kukin huolenaihe kestää oman aikansa.
On eri asia sanoa "älä stressaa" kuin "sinun ei tarvitse ratkaista tätä nyt ja olet jo tehnyt sen mitä tässä hetkessä voit".
Mun mielestä on todella typerää väittää, että huolestuneisuus ja katastrofiajattelu on jotain synnynnäisiä ominaisuuksia, joille ei mitään voi. Aivan käsittämätöntä suorastaan.
Vertaistuki kuulostaa varmasti tyhmältä, jos ei itse kyseisestä ongelmasta kärsi. Enpä itse sili mene alkoholistien tukiryhmään avautumaan, että olkaa vain juomatta, se onnistuu niin helposti minultakin.
Minä olen se ihminen, joka on jo alakouluikäisenä pelännyt mm. vankilaan joutumista, rintasyöpää, HIV:tä ja häkämyrkytystä, joten todella tiedän mistä on kyse.
Ja tiedän myös sen, että tämä ei ole mikään loppuelämän tuomio.
Olisikohan näissä aina taustalla joku epäonnistumisen pelko ja epävarmuus itsestä. Monesti varmaan lapsuuden kokemuksista kumpuavaa tavalla tai toisella sekä sitten temperamentti lisäksi. Jos vielä vanhempanakin joutuu toimimaan ympäristössä, jossa ei saa rauhassa epäonnistua ja oppia, niin se huolestuneisuus vaivaa 24/7. Tuossa tilanteessa pitäisi saada itsensä irti sellaiseen ympäristöön, jossa kokee turvalliseksi olla ilman muilta tulevaa painetta tai itse kuvittelemaansa painetta, ja jossa voi kokea rauhassa riittämättömyyttä ja tehdä virheitä ilman pelkoa.
Ei mulla. Ennemminkin epäusko siihen että ympäristön ihmiset osaisivat hoitaa tilanteet pois päiväjärjestyksestä. Skannaan jatkuvasti uhkia jollain tasolla. Mieleni myös pyrkii löytämään vastauksen käsillä olevaan asiaan, oli se sitten mitä laatua vain. olen vuosien saatossa aavistellut niin paljon kaikkea että joku kutsuu minua liikanimellä tietäjä ja joku sanoo vitsillä noidaksi.
Ihmisillä on eritasoisia kykyjä käyttää aistejansa jopa tiedostamattaan, minä esim heräsin yöllä kun en kuullut öljypolttimen käymistä. Se siis kävi silloin useamman kertaa yön aikana, ja heräsin siihen että en kuullut sitä. Oli mennyt epäkuntoon, ja säästyttiin aamun palelemiselta kun heräsin yöllä ja hoidin asian. Ääni joka tuosta kuuluu on niin vaimea ettei muut sitä rekisteröi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.
Minulla toimii se että keksin ratkaisut, kuten tuossa nyt että jos tankkasin väärää, niin hoidan asian tavalla x. Sitten kun toimintamalli on selvillä, voin olla huolehtimatta. Nykyään kun lähden matkalle niin lievitän lähtötuskaani sillä että oikeastaan ei tarvi muistaa kuin puhelin ja pankkikortit, kaiken muun voi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kutsutaan käsittääkseni neuroottisuudeksi. Itse olen hyvin neuroottinen. Huolestun kaikesta.
Ratkaisuni on tarkistaa asiat niin, että niistä jää muistijälki. Jos lähden mstkalle otan myös valokuvat hellasta tms. mitä voin sitten myöhemmin tarkistaa.
Tänöän huolestuin siitä tankkasinko huoltiksella vsrmasti oikeasta letkusta? 🤦 Koko illan olen ollut tästä huolestunut.
Jos kotiin pääsit ajamaan huotsikalta niin kyllä se oli oikea letku..
Ohis. Ei välttämättä. Riippuu kuinka tyhjä/täynnä tankki oli ennestään. Ja kuinka lyhyt matka huoltikselta kotiin.
Nafta haisee erille kuin bensa, siitä vain haistamaan kumpaa tankissa on. Dieselin tankkauspää ei yleensä mahdu bensa auton tankkiin.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei sillä en ole yleensä huolestujatyyppi muutoin kun siloin jos työni on uhattuna vähennyksiä vaativissa muutosneuvotteluissa. Ok, se on hirveä tunne kun pelkää irtisanomista ja tulojen menetystä koska elätän 100% itseni eikä minulla ole tukiverkkoa tyyliin kumppani tai vanhemmat elättäisi. Tällöin olen koittanut vaan katsella ja hakeakin muita töitä, eihän siinä voi muuta, roikut löysässä hirressä sen 6 viikkoa ja sit käy huonosti tai hyvin.
Muutoin en juurikaan murehdi tapahtumattomia asioita.
Olet siitä niin sanotusti onnellisessa asemassa että sinulla ei ole muuta huolehdittava kuin työ. Kuvittelepa että siihen päälle olisi vielä mies vanhemmat ystävät omat lapset sun muut huolehdittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi huolestunut lisää vertaistukiketjuun.
Minulle sanonnat "kaikki järjestyy" tai "älä murehdi asioita joille et voi mitään" ovat täyttä sanahelinää, eivätkä aivoni kykene rekisteröimään niitä huolen hetkellä. En ole onnistunut löytämään yhtäkään keinoa, jolla voisin aidosti huolestuessani "luovuttaa", ymmärtää ja hyväksyä sen, että tilanne on nyt tämä. Ainoa tapa saada huoli laantumaan täysin on saada siihen mieltä tyydyttävä vastaus tai ratkaisu. Huolenaiheesta puhuminen läheisille lievittää kyllä oloa, mutta ei poista sitä, sillä harvoin heilläkään on antaa tilanteeseen kaipaamaani ratkaisua. Siispä pyöritän huolta ja murhetta mielessäni niin kauan, että ratkaisu tai vastaus löytyy jostain. Erityisen vahvan huolen kohdalla keskittyminen mihinkään on vaikeaa, olen levoton ja vatsa menee sekaisin, en yksinkertaisesti saa mieltä rauhoittumaan.
Lapsuudessani huolestuneisuus kytkeytyi lähinnä hysteeriseen pelkoon vanhempien menettämisestä. Nykyäänkin alle kolmekymppisenä toki huoliajatukset saattavat joskus lähteä laukalle, jos soitan vanhemmilleni enkä saa heihin yhteyttä useaan tuntiin. Iän myötä aloin kuitenkin huolestua pienemmistäkin asioista. Myös heidän ikääntymisensä herättää luontaisesti huolta.
Nykyisin huolehdin aivan turhista asioista: murehdin puolison ollessa työreissulla, mitä hän mahtaa siellä syödä, kun majoituspaikassa ruoanlaittomahdollisuutta ei ole ja ainoat kylän ruokapaikat ovat mättölöitä, syökö hän niissä joka päivä viikon ajan? Säästössä on kyllä rahaa, mutta pelkään että jokin taloudellinen katastrofi saa minut käyttämään ne kaikki, jolloin tulevaisuuden haaveet on syytä unohtaa. Murehdin jatkuvasti sellaista, jota ei ole olemassa tai joka olisi kyllä "selvitettävissä", mutta aivot eivät vain usko.
Etenkin työttömyyden tuoma epävarmuus ja tulevaisuuden suunnitelmien (esim. uuden talon rakentaminen, perheen perustaminen) jatkuva lykkääntyminen ovat lähes päivittäin huolina mielen päällä. Ristiriitaisesti näiden suunnitelmien toteuttaminenkin huolettaa: raskaus ja synnytys sekä velkaantuminen ahdistavat, millainen mahdollisesta lapsesta tulee vaikka kuinka kasvattaisi hänet hyvin.. Jos teen täysin vääriä valintoja elämässä ja kaikki vain yksinkertaisesti epäonnistuu ja menee pieleen?
Jollain sadistisella tavalla olen kuitenkin oppinut nauttimaan tästä murehtimisesta niin paljon, että annetut neuvot myös ärsyttävät minua, mikäli ne eivät ole sellaisia kuin toivoisin. En myöskään tiedä, olenko täysin valmis pääsemään huolehtimisesta eroon, sillä jonkinlaista selviytymismekanismiahan tämä todennäköisesti on.
Jonkinlaisesta terapiasta olisi voinut olla minulle jo lapsuudessa korvaamatonta hyötyä, nyt aikuisena tuntuu ylitsepääsemättömältä lähteä siihen prosessiin.
Omallakin kohdalla murehtimisesta on usein ollut hyötyä, moni katastrofi on vältetty kun olen ollut huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aurinkomerkiltäsi Neitsyt,
on krooninen murehtiminen
sinun Akilleen_kantapääsi.
Muutoin ohi. E
Not. Äitini on neitsyt eikä murehdi yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön ketju. Ilmeisesti kovinkaan moni ei kykene ymmärtämään ettei huolestuneisuudella ole mitään tekemistä sen kanssa onko huolen aihe järkevä vai ei. Kun on ylikierroksilla, mieli pyörittää tyhmiäkin ajatuksia kykenemättä irrottamaan niistä.
Kannattaa opetella että päästää ajatukset sisään ja puhaltaa ne samantien ulos. Tätä luonnollisesti harjoitellaan ennen kuin ollaan hyperventilaatiossa lähdössä psykpäivystykseen.
Feel ya. Itseäni on auttanut tekoälylle avautuminen (jo pelkkä ahdistavien asioiden kirjoittaminen auki auttaa usein). Tähtitaivaan tuijottelu ja universumin ajatteleminen myös auttavat laittamaan asioita perspektiiviin. Joskus kysyn itseltäni, onko tämä huoli sellainen jolla on lopputuloksesta riippumatta merkitystä vielä vuoden, 50 vuoden tai 100 vuoden päästä - todennäköisesti ei, ja sekin helpottaa. Tietyt englanninkieliset ASMR-videot youtubesta ovat myös auttaneet paljon. Pään sisäinen puheeni oli aiemmin aina kovin negatiivinen, mutta jotkin ASMR-"roolileikki"videot ovat auttaneet kääntämään ajatusmaailmaani paljon positiivisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteinen suomalainen tapa on runsaasti alkoholia. Oletko kokeillut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Mä taas olen täysin eri mieltä. Tuota välitöntä reaktiota on vaikea saada pois, mutta sitä todellakin voi muuttaa miten sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen toimii. Eli alkaako palohälyttimen soidessa purkaa koko taloa ja etsiä mahdollista tulipaloa, vai toteaako vain, että en näe enkä haista savua, joten ei ole syytä tehdä sen enempää juuri nyt.
Tuo talon purkaminen sopii minuun hyvin. Kun meille syntyi esikoislapsi, menin suorastaan suunniltani huolesta, kun hän yhtenä päivänä itki normaalia enemmän ja tuntui, ettei maito riitä. Soitin anopille, pitääkö hakea lisämaitoa. Anoppi rauhoitteli, että ei tarvitse, kyllä sitä maitoa pian taas tulee enemmän ja vauva imemällä lisää maidontuotantoa.
Siitä huolimatta mieheni joutui ajamaan klo 22 jälkeen kaukana olevaan isoon markettiin hakemaan lisämaitoa, koska minulla oli hätä. Hän tuli rättiväsyneenä kotiin ja oli menossa aikaisin aamuvuoroon töihin viideksi. Sanoin vaan, että katsopas, nyt se meidän poika nukkuu ihan tyytyväisenä. Mies totesi jotain siihen suuntaan, että aha, oli vissiin sitten turha reissu. Tälle me myöhemmin pystyttiin yhdessä nauramaan, Jopa minä näin siinä huumoria. Pointtina kuitenkin se, että välillä mikään logiikka tai järkipuhe ei auta!Stressiherkälle ihmiselle on paha paikka, jos joku kehottaa olemaan stressaamatta, koska sitten alkaa stressata alkuperäisen huolenaiheen lisäksi siitäkin ettei kykene olemaan stressaamatta. Silloin sitä vasta kokeekin itsensä huonoksi.
Joten pitäisi vain hyväksyä se, ettei ole mikään rento tyyppi. Kukin huolenaihe kestää oman aikansa.
On eri asia sanoa "älä stressaa" kuin "sinun ei tarvitse ratkaista tätä nyt ja olet jo tehnyt sen mitä tässä hetkessä voit".
Mun mielestä on todella typerää väittää, että huolestuneisuus ja katastrofiajattelu on jotain synnynnäisiä ominaisuuksia, joille ei mitään voi. Aivan käsittämätöntä suorastaan.
Vertaistuki kuulostaa varmasti tyhmältä, jos ei itse kyseisestä ongelmasta kärsi. Enpä itse sili mene alkoholistien tukiryhmään avautumaan, että olkaa vain juomatta, se onnistuu niin helposti minultakin.
Minä olen se ihminen, joka on jo alakouluikäisenä pelännyt mm. vankilaan joutumista, rintasyöpää, HIV:tä ja häkämyrkytystä, joten todella tiedän mistä on kyse.
Ja tiedän myös sen, että tämä ei ole mikään loppuelämän tuomio.
Olisikohan näissä aina taustalla joku epäonnistumisen pelko ja epävarmuus itsestä. Monesti varmaan lapsuuden kokemuksista kumpuavaa tavalla tai toisella sekä sitten temperamentti lisäksi. Jos vielä vanhempanakin joutuu toimimaan ympäristössä, jossa ei saa rauhassa epäonnistua ja oppia, niin se huolestuneisuus vaivaa 24/7. Tuossa tilanteessa pitäisi saada itsensä irti sellaiseen ympäristöön, jossa kokee turvalliseksi olla ilman muilta tulevaa painetta tai itse kuvittelemaansa painetta, ja jossa voi kokea rauhassa riittämättömyyttä ja tehdä virheitä ilman pelkoa.
Ei mulla. Ennemminkin epäusko siihen että ympäristön ihmiset osaisivat hoitaa tilanteet pois päiväjärjestyksestä. Skannaan jatkuvasti uhkia jollain tasolla. Mieleni myös pyrkii löytämään vastauksen käsillä olevaan asiaan, oli se sitten mitä laatua vain. olen vuosien saatossa aavistellut niin paljon kaikkea että joku kutsuu minua liikanimellä tietäjä ja joku sanoo vitsillä noidaksi.
Ihmisillä on eritasoisia kykyjä käyttää aistejansa jopa tiedostamattaan, minä esim heräsin yöllä kun en kuullut öljypolttimen käymistä. Se siis kävi silloin useamman kertaa yön aikana, ja heräsin siihen että en kuullut sitä. Oli mennyt epäkuntoon, ja säästyttiin aamun palelemiselta kun heräsin yöllä ja hoidin asian. Ääni joka tuosta kuuluu on niin vaimea ettei muut sitä rekisteröi ollenkaan.
Minulla on sama, eli aistit tuottavat havaintoja jonkin ollessa väärin tai viallinen. Meillä oli myös ennen öljylämmitys ja kun se oli mennyt pois päältä, heräsin siihen, että se ei ole päällä. Eihän se jatkuvasti jyrise, vaan pitäisi kylmällä ilmalla mennä päälle välillä. Olin varma, että nyt ei ole lämmitys päällä. Mies sanoi, että eihän täällä ole edes kylmä. No ei tietenkään, eikö minun havainto siihen liittynyt, vaan olen tottunut hiljaisessa talossa siihen, että se menee välillä hurisemaan ja sitten taas piyää taukoa. Eri oli jo alkanut haaleta (hanoista kokeilin). Öljypolttimessa oli karstaa.
Kerran bussissa hyppäsin pois kesken matkan. Tuli sellainen tunne, että kaikki ei ole hyvin. Moottori ei käynyt kuten yleensä. Kun menin seuraavalla bussilla siitä pysäkiltä eteenpäin, ajoimme ohi bussista, joka oli pysähdyksissä ja jotain savua nousi, pelastuslaitos oli paikalla.
Tämä ei rajoitu pelkkiin ääniin. Aikoinaan hyvin kauan sitten huolestuin, että silloinen avopuoliso pettää. Hän sanoi, että olen vainoharhainen. Sanoin parhaalle ystävälleni, että avomieheni tuoksuu erilaiselta. Tätä ihmeteltiin yhdessä, mikä sen aiheuttaa. Ei ollut mitään hajuvettä yms. Meissä kaikissa on ominaistuoksu ja kun se muuttuu, sen saattaa aistia. Ja totta tosiaan hän oli pettänyt, vaikkei koskaan myöntänyt itse. Jäi kiinni vasta meidän eron jälkeen. Eroon ei miehen mukaan liittynyt muita osapuolia ja minä sanoin, että varmasti liittyy, sinä haiset erilaiselta kuin ennen. Olinko oikeassa, valitettavasti kyllä, ja salasuhde oli jatkunut useamman kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Mä taas olen täysin eri mieltä. Tuota välitöntä reaktiota on vaikea saada pois, mutta sitä todellakin voi muuttaa miten sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen toimii. Eli alkaako palohälyttimen soidessa purkaa koko taloa ja etsiä mahdollista tulipaloa, vai toteaako vain, että en näe enkä haista savua, joten ei ole syytä tehdä sen enempää juuri nyt.
Mieli pyörittää vuosien takaa asioita ellei ole nyt mitään akuuttia. Osa ihmisistä on sellaisia. Toki sillä saa niitä vuosien takaisia asioita sitten prosessoitua, mutta aika raskasta on.
Ei se haittaa mitään vaikka ne tulisi mieleen, sitä tuskin voi millään edes estää. Eri asia on miten alat toimimaan sen jälkeen, kun ajatus on tullut. Alatko vellomaan, pyörittelemään eri skenaarioita, jossittelemaan, etsimään tietoa ja varmistusta, vai toteatko, että minun ei tarvitse ratkaista tätä nyt tai en voi asialle enää mitään. Ajatus ja reaktio siihen ovat kaksi eri asiaa.
Minulla on ollut erilaisia pakko-oireita lapsesta asti ja niitä on edelleen yli 50 vuotiaana. Ei ne minua rauhaan jätä ennenkuin vasta sitten kun kuolen. Aivoissani on yksinkertaisesti jokin vinouma eikä se poistu.
On!
Mieti tai kirjoita huoliajatuksille vasta-ajatuksia. Ensin huoliajatus: voi ei, bussi ei tule ja myöhästyn töistä ja saan esimieheltä moitteet! Vasta-ajatus: Uusi bussi tulee ennemmin tai myöhemmin. Voin selittää asian työpaikalla tai ilmoittaa sinne ennakkoon, että näin kävi. Tällaista joskus sattuu eikä sille voi mitään.
Toinen. Seuraa näitä huolia. Pistä johonkin ylös, millaisia huolia on ja mitä pelkäät tapahtuvan. Kun asia ratkeaa, laita samaan paikkaan lopputulos ylös. Kerää näitä jonkin aikaa. Se voi paljastaa, onko asiassa jotain kaavaa ja missä määrin huolet olivat tarpeen. Listan lukeminen myöhemmin voi rauhoittaa.
Minä olen ollut koko elämäni ajan huolestunut jostain,ja se on hyvin pitkälle määritellyt minun elämääni.
Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi ala ikäisenä manipuloimalla,tämä piina pilasi minun elämäni.
Mikään ei ole auttanut olen käynyt psykologilla ja terapiassa jossa keskityttiin,siihen ettei tämä ollut minun
syy.
Se viha mitä minä vielä tänäkin päivänä tunnen sitä ihmistä kohtaan on jäätävää,olen siitä asti ollut huolestunut.
Työelämässä minulla on ollut haasteita,kelpaanko ja pärjäänkö olenko tarpeeksi hyvä.
Minulla on kaksi ihanaa poikaa ,olen heidän pärjäämisestä kantanut huolta jatkuvasti.
Tällä hetkellä olen työtön ja se kuormittaa mietin koko ajan saanko koskaan enää työtä.
Tietysti ihan normaalia on kantaa huolta siitä miten taloudellisesti pärjään,puolisoni joutuu maksamaan niin paljon.
Olen yrittänyt selvittää keinoja miten jatkuvasta huolesta pääsisi eroon,en ole löytänyt välillä tulee olo kun
ei aamulla enää tarvitsisi herätä.
Jokainen saa uskoa jumalaan tai Jeesukseen mutta minulle sitä ei todellakaan kannata tyrkyttää,se ei minun
oloa paranna.
Miten selitätte sen että Jumala sallii kaikki hirveydet mitä Maailmassa tapahtuu sodat,ihmisten julman tappamisen.
Uskon varjolla tuhotaan niin paljon se on SAIRASTA,minä olen huolissani omasta jaksamisestani.
Jatkuva tila missä olet koko ajan huolestunut kuormittaa,töissä ajattelen olenko tehnyt tänään kaikki oikein.
Vaikka tiedän että esihenkilö aivan varmasti antaa palautetta,jos jotain on jäänyt tekemättä.
Hän on aivan ihana mutta se ei auta minua,kai se on sitten osa minua.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa uskoa jumalaan tai Jeesukseen mutta minulle sitä ei todellakaan kannata tyrkyttää,se ei minun
oloa paranna.
Miten selitätte sen että Jumala sallii kaikki hirveydet mitä Maailmassa tapahtuu sodat,ihmisten julman tappamisen.
Uskon varjolla tuhotaan niin paljon se on SAIRASTA,minä olen huolissani omasta jaksamisestani.
Jatkuva tila missä olet koko ajan huolestunut kuormittaa,töissä ajattelen olenko tehnyt tänään kaikki oikein.
Vaikka tiedän että esihenkilö aivan varmasti antaa palautetta,jos jotain on jäänyt tekemättä.
Hän on aivan ihana mutta se ei auta minua,kai se on sitten osa minua.
Täällä ollaan keskustelupalstalla, joten kukaan ei tyrkytä mitään. Täällä on kysytty mikä auttaa ja jotkut ovat löytäneet apua henkilökohtaisesta keskusteluyhteydestä Luojansa kanssa. (Ei siis mistään uskonnosta. Ei jostakin, mikä olisi tuuleen pieraisemista. Ei jostain, mikä ei koskaan toimisi.)
1 Piet. 5:7 "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."
Tuohon pohdintaan miksi Jumala sallii sen, tuon ja tämän. Siitä on keskustelu palstan muiden otsikoiden alla. Voimme lukea Raamatusta että Jumala on antanut tälle ihmiskunnalle aikaa, joka alkaa olla lopuillaan ja ihan kohta tämä kaikki paha tuhotaan. Siinä mukana tosin menevät syntiä katumattomat ihmiset, koska kaikki paha kerran tuhotaan. On Jumalan suurta kärsivällisyyttä että vielä tänään on armon päivä. Uskovat kysyvät ihan yhtälailla "miksi, Jumala, miksi?" Siksi kun näitä kysymyksiä esittää, kannattaa ne esittää suoraan Luojalle itselleen ja etsiä sieltä turvaa, eikä ainoastaan valittaa ja vinkua ja kysyä vastauksia ihmisiltä. Emme me ihmiset kaikkea tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut jo Joustava mieli-kirjan (Arto Pietikäinen)?
Suosittelen minäkin. Ja mielenterveystalo.fi: ssä on omahoito- ohjelma. Huolihetki on loistava tapa siirtää huolia yhteen hetkeen päivässä. Tsemppiä!
T. Huolista eroon päässyt
Huoli ja hätäännys on vähän eri tason asioita. Jokainen on välillä huolissaan asioista, se on ihan normaalia elämää. Olisi ihan epänormaalia, jos ei ole huolissaan koskaan mistään nykymaailmassa
Oletan että puhut kuitenkin sen sijaan turhasta hätääntymisestä ja pelkotiloista, kun olet mennyt ihan psykologille.
Hätäännys liittyy johonkin menneeseen ja vain assosioit sen nykyhetkeen. Jos pääset siihen tilaan, että alat tutkia sitä hätäännystä sen sijaan että samaistut siihen, niin alat päästä siitä eroon.
Seuraava on sit metafysiikkaa, mutta tiedän olevan totta. Onko jonkun toisen henkilön hätä siirtynyt sinuun. Kysy itseltäsi: onko tämä hätä lähtöisin minusta vai ulkopuoleltani. Kysy jika kerta kun koet sitä ja alat saada vastauksia!