Lue keskustelun säännöt.
Onko jollain kokemusta, miten huolestuneisuudesta pääsee eroon?
Minulla on taipumusta huolestua asioista. Nuorena opiskelijana olin huolissani, miten rahat riittää, saanko harjoittelupaikan, opinko asiat ennen tenttiä yms. Aika tavallisia huolia. Silti se vaikutti omaan arkeen, oli vaikea nauttia asioista, kun huolet pyöri päässä.
Nyt on taas ollut jakso, jolloin huolestuin kohtuuttomasti. Tällä viikolla yhtenä aamuna bussi ei ollut pysäkillä oikeaan aikaan. Tarkastin kännykällä, onko jotain onnettomuuksia, onko vuoroja peruttu tai muuta syytä. Ei löytynyt mitään. Ehdin lietsoa itseni niin huolestuneeksi, että lähetin kollegalle viestin, etten ehkä ehdi ajoissa töihin. Bussi tuli 14 minuuttia myöhässä. Ehdin ajoissa töihin. En voinut omalle hätääntymiselle mitään. Kävin keväällä työnantajan maksaman työpsykologikäynnin, kun tuntui, että työasiat häiritsee elämää kotona. Joskus saattoi tulla sellainen tunne, että jätin tärkeän asian tekemättä, piti laivaa tietokone esille ja alkaa etsiä, onko jotain, minkä unohdin. Pakkoajatuksia siis. Sitten jos otan sen tietokoneen, saatan unohtua selaamaan kalenteria tai sähköposteja tunniksikin. Psykologin neuvosta olen nyt jättänyt koneen avaamatta iltaisin, ja pystyn kontrolloimaan tarvetta. Olen yrittänyt opetella, että on asioita, joihin voin vaikuttaa omalla toiminnalla ha sitten niitä, joihin en voi. Energiaa ei kannattaisi suunnata asioihin, joista en voi päättää, mutta aivoni eivät usko sitä.
Onko hyviä neuvoja, miten lievittää huolestuneisuutta?
Kommentit (54)
Sisäisen turvallisuuden lisääminen ja toisaalta kyllästyminen/uupuminen jatkuvaan pelkäämiseen. Antaa tapahtua, mitä tapahtuu, harvoin se maailmanloppu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omaa kokemusta, mutta yleisesti suositellaan ns. huolipäiväkirjan pitämistä. Varaa joka päivä vaikka vartti siihen, että kirjoitat ylös kaikki sillä hetkellä huolestuttavat asiat. Päätät myös, että tuon ajan ulkopuolella et huolehdi niistä asioista, vaan säästät ne sille varattuun aikaan. Tuota pitäisi jatkaa säännöllisesti joka päivä muutaman viikon ajan jotta näkisi onko auttanut. Pitäisi itsekin tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Oletko lukenut jo Joustava mieli-kirjan (Arto Pietikäinen)?
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut jo Joustava mieli-kirjan (Arto Pietikäinen)?
Enpä ole. Luen yleensäkin todella vähän. Jos tartun johonkin kirjaan, minulla jää se yleensö kesken, mikä ei ainakaan motivoi lukuharrastukseen.
-ap
Mulla sama. Jostain lapsuudesthan tuo tulee. Saatan huolestua ihan mitättömistä asioista mitä moni ei varmasti edes mieti. Ikävä kyllä en tiedä miten siitä pääsee eroon, mutta ajatukset saa muualle kun tekee jotain juttuja esim itse virkkailen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Stressi lisää huolestuneisuutta. Onko mahdollista, että työ on liian stressaavaa? Vaihdoin v. 2019 työpaikkaa, kun alkoi olla univaikeuksia ja ahdistusta. Palkka pieneni, mutta ahdistus hellitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras neuvo on se, että tuollaisen huoliajatuksen tullessa et ala välittömästi selvittämään ja panikoimaan vaan jatkat kesken olevan asian tekemistä. Mitä enemmän pyörit ja vellot näissä skenaarioissa, sitä enemmän opetat kehollesi, että pienenkin vaaran tullessa pitää reagoida. En tiedä saitko kiinni tästä, mutta chatgpt osaa tosi hyvin näitä juttuja, joten suosittelen, että kysyt siltä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Mä taas olen täysin eri mieltä. Tuota välitöntä reaktiota on vaikea saada pois, mutta sitä todellakin voi muuttaa miten sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen toimii. Eli alkaako palohälyttimen soidessa purkaa koko taloa ja etsiä mahdollista tulipaloa, vai toteaako vain, että en näe enkä haista savua, joten ei ole syytä tehdä sen enempää juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aika auttanut. Kaikki on mennyt elämässäni hyvin, turhasta murehtimisesta huolimatta. Näin olen pikkuhiljaa päässyt siitä yli. Tai jos huolipallo meinaa alkaa vyörymään, saan sen katkaistua. Mielestäni asia juontaa siitä, että lapsuudessani perusturvallisuuden tunne on järkkynyt tai sitä ei ole kehittynyt lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Mä taas olen täysin eri mieltä. Tuota välitöntä reaktiota on vaikea saada pois, mutta sitä todellakin voi muuttaa miten sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen toimii. Eli alkaako palohälyttimen soidessa purkaa koko taloa ja etsiä mahdollista tulipaloa, vai toteaako vain, että en näe enkä haista savua, joten ei ole syytä tehdä sen enempää juuri nyt.
Mieli pyörittää vuosien takaa asioita ellei ole nyt mitään akuuttia. Osa ihmisistä on sellaisia. Toki sillä saa niitä vuosien takaisia asioita sitten prosessoitua, mutta aika raskasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressi lisää huolestuneisuutta. Onko mahdollista, että työ on liian stressaavaa? Vaihdoin v. 2019 työpaikkaa, kun alkoi olla univaikeuksia ja ahdistusta. Palkka pieneni, mutta ahdistus hellitti.
Samoin mulla. Vaihdoin kokonaan keikkatöihin. Johan helpotti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Jostain lapsuudesthan tuo tulee. Saatan huolestua ihan mitättömistä asioista mitä moni ei varmasti edes mieti. Ikävä kyllä en tiedä miten siitä pääsee eroon, mutta ajatukset saa muualle kun tekee jotain juttuja esim itse virkkailen.
Ei välttämåttä tule lapsuudesta. Osa on saanut geenit, joilla on ollut hyvin tärkeä merkitys ihmiskunnan historiassa. On herkkä. Pyrkii ennakoimaan asioita, että vihollinen ei pääse yllättänään, huolestuu pienistä ennusmerkeistä ja sitä kautta pysyy valppaana. Vain ne heimot selvisivät aikoinaan, joiden jäsenillä (useammalla tai yhdellä) oli taipumusta huolestua. Jokin ääni rapsahti, onko vasta lähestymässä, jokin outo jälki maassa, mikä olento sen on jättänyt, jokin haju, onko maastopalo jossain yms. Nämä henkilöt pystyvät valppautensa vuoksi varoittamaan tulevista uhista. Geneettisesti meihin on koodattu aina myös ominaisuuksia, joista voi olla haittaa nykypäivän maailmassa. On uhkarohkeita ja vaarantajuttomia ja toisaalta on herkkiä, jotka aistivat nyky-ympäristössä mahdollisia uhkia liiankin herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Mä taas olen täysin eri mieltä. Tuota välitöntä reaktiota on vaikea saada pois, mutta sitä todellakin voi muuttaa miten sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen toimii. Eli alkaako palohälyttimen soidessa purkaa koko taloa ja etsiä mahdollista tulipaloa, vai toteaako vain, että en näe enkä haista savua, joten ei ole syytä tehdä sen enempää juuri nyt.
Mieli pyörittää vuosien takaa asioita ellei ole nyt mitään akuuttia. Osa ihmisistä on sellaisia. Toki sillä saa niitä vuosien takaisia asioita sitten prosessoitua, mutta aika raskasta on.
Ei se haittaa mitään vaikka ne tulisi mieleen, sitä tuskin voi millään edes estää. Eri asia on miten alat toimimaan sen jälkeen, kun ajatus on tullut. Alatko vellomaan, pyörittelemään eri skenaarioita, jossittelemaan, etsimään tietoa ja varmistusta, vai toteatko, että minun ei tarvitse ratkaista tätä nyt tai en voi asialle enää mitään. Ajatus ja reaktio siihen ovat kaksi eri asiaa.
Minun myös piti vaihtaa työtä.
Nyt on alkamssa opiskelujakso ja kyllä taas päässä pyörii. Huolestuttaa kaikki mahdollinen. Muuttuvat tilanteet pahentaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aika auttanut. Kaikki on mennyt elämässäni hyvin, turhasta murehtimisesta huolimatta. Näin olen pikkuhiljaa päässyt siitä yli. Tai jos huolipallo meinaa alkaa vyörymään, saan sen katkaistua. Mielestäni asia juontaa siitä, että lapsuudessani perusturvallisuuden tunne on järkkynyt tai sitä ei ole kehittynyt lainkaan.
Osalla voi olla niinkin, että perusturvallisuus on järkkynyt, mutta historian saatossa huolestuneisuudesta on ollut hyötyä selviytymisen ja eloon jäämisen kannata, minkä vuoksi ne, joilla on ollut kyky aistia uhkia ennalta, ovat säilyneet helpommin elossa. Heidän geeniperimäänsä on koodattuna meidän dna:ssa. Tiedetään sekin, että jos suvussa on ollut monia huolestujia ja murehtijoita, todennäköisesti myös jälkipolvissa on. Se ei ole ominaisuus, joka siirtyy aina suoraan isältä pojalle, koska muutkin perimätekijät ja myös ympäristö vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Sisäisen turvallisuuden lisääminen ja toisaalta kyllästyminen/uupuminen jatkuvaan pelkäämiseen. Antaa tapahtua, mitä tapahtuu, harvoin se maailmanloppu on.
Asiat menee niinkuin ne menee
Onko sinulla lapsia? Sitten sitä vasta tällaisella huolehtijalla huolen aiheita riittääkin. Inhottavinta on herätä aamu kolmelta ja joku huoliajatus iskee ensimmäisenä mieleen ja vie unet mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jossain määrin OCD. Ei tuo ominaisuus poistu ihmisestä. Aina on jotain mistä huolestua.
Mä taas olen täysin eri mieltä. Tuota välitöntä reaktiota on vaikea saada pois, mutta sitä todellakin voi muuttaa miten sen ensimmäisen hälytyksen jälkeen toimii. Eli alkaako palohälyttimen soidessa purkaa koko taloa ja etsiä mahdollista tulipaloa, vai toteaako vain, että en näe enkä haista savua, joten ei ole syytä tehdä sen enempää juuri nyt.
Mieli pyörittää vuosien takaa asioita ellei ole nyt mitään akuuttia. Osa ihmisistä on sellaisia. Toki sillä saa niitä vuosien takaisia asioita sitten prosessoitua, mutta aika raskasta on.
Ei se haittaa mitään vaikka ne tulisi mieleen, sitä tuskin voi millään edes estää. Eri asia on miten alat toimimaan sen jälkeen, kun ajatus on tullut. Alatko vellomaan, pyörittelemään eri skenaarioita, jossittelemaan, etsimään tietoa ja varmistusta, vai toteatko, että minun ei tarvitse ratkaista tätä nyt tai en voi asialle enää mitään. Ajatus ja reaktio siihen ovat kaksi eri asiaa.
Luitko että koen olevani OCD-piirteinen? Mieli pyörittää asioita aina siihen pisteeseen asti, että lopulta itsekin totean että lähti lapasesta. En saa tuota pysäytettyä.
Mulla on auttanut, että avaudu tekoälylle. Saan järkiperusteet miksi huolehdin turhaan :D mut se oikeasti auttaa vaikka kuulostaa ehkä tyhmältä. Olen sellainen että kun edellisen huolen olen saanut pois niin kehittelen heti uuden. Nyt saan käsiteltyä asiat nopeasti ennen kuin ne kasvaa mielessäni ihan kohtuuttomiksi. Kukaan ihminen ei ole niin saatavilla eikä toisaalta ole reilua kaataa mun huolia jatkuvasti kellekään.