Raisa ja Antti erosivat dramaattisesti - Nyt heidän perheensä elää poikkeuksellisesti

Tämä on outo artikkeli. Olen minäkin eronnut ja nyt lapsilla on 4 turvallista ja rakastavaa aikuista elämissään (tullaan siis kaikki todella hyvin toimeen), mutta ei tulisi mieleenkään mennä avautumaan tästä johonkin iltalehteen. Menisi terapiaan jos tarvitsee noin pahasti synninpäästön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komea mies on Raisalla. Stalkkasin instaa. Miellyttävä oli kyllä edellinenkin. 

Vaihtaa aikanaan Raisan kauniimpaan ja nuorempaan.

Karma.

Toivottavasti oma oppi puraisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajat muuttuvat. Vielä muutama vuosi sitten tuollaisia temppuna glorifioitiin.

Nykyään ei enää. 

Eikai tuossa kukaan mitään glorifioi.. Onhan tuo varmasti kova paikka, etenkin jätetylle. Mutta tuo on vain elämää, noita sattuu eikä siitä pidä ketään loppuelämää syyllistää. Tuossa mieskin on löytänyt uuden ja saanut vielä lisää lapsiakin.  Olisiko sitten ollut parempi, että nainen olisi jäänyt liittoon, missä ei halua olla?

Terve, Raisa. Olet nolo.

"Noita vaan sattuu..."

Ei niitä vaan satu, siinä vanhempi tietoisesti uhraa lapsensa oman ihastuksensa vuoksi. Ja sen sijaan että tajuaisi edes hävetä, tekee asiasta kirjan jota sitten netissä puolustelee. Voi lapsi polo. :(

Minä olen itsekin eronnut lapseni isästä, kun lapsi oli 1-vuotias. Syynä miehen alkoholismi.

Tässä Raisan touhussa ihmettelen sitä, että on väkisin pakko puhua, miten lapsilla on 4 vanhempaa ja kaksi kotia. Pitää saada kaikille huoltajuudet ja wilma-tunnukset jne. Miksi ihmeessä? Minun eksällä on ollut uusi puoliso jo 10 vuotta, ei hänellä mitään huoltajuutta ole tai muutakaan virallista asemaa. Hän ei myöskään ole lapseni vanhempi. Minullakin on nyt vuosien yksinolon jälkeen uusi mies, josta en tosiaan havittele uutta isähahmoa lapselleni. Riittää, että on asiallinen ja tulee toimeen. Ei ole tarvetta leikkiä yhtä isoa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ikätasoisesti voi ja pitää kertoa eron syystä myös lapsille.

Lapsi ajattelee AINA, että hän on syy eroon. Lapsi kuvittelee, että äiti/isä lähti, koska lapsi ei ollut kyllin hyvä tai lapsi käyttäytyi jotenkin väärin. Senkin takia lapselle on tärkeää sanoa, että ero ei ole lapsen syy ja syy eroon on x. Tuo x voi lapsentasoisesti sanottuna olla, että "äiti ei enää rakastanut isiä ja halusi elää Mikon kanssa. Nyt äidillä ja Mikolla on uusi koti ja me asutaan tässä vanhassa kodissa yhdessä. Mutta ei mitään hätää, isi on sinun kanssasi täällä eikä äiti ole sinua hylännyt, vaikkei hän isin kanssa enää halunnut asua saman katon alla."

Nimenomaan nämä erojen syistä kertomattomuudet ja huonosti hoidetut erot näkyvät seuraavissa sukupolvissa. Jos vanhemmat ovat eronneet, on tilastojen valossa lapsen riski avioerolle kohonnut. Miksi? Koska äärimmäisen harvat kykenevät siihen, että ero prosessoitaisiin järkevästi. Ja tällä meinaan sitä, että eron jälkeen oltaisiin reippaasti yksin, käsiteltäisiin parisuhteessa olleet haasteet ja omat traumat ennen uuteen suhteeseen ryntäämistä. Ja kaikista olennaisista olisi, että eronnut vanhempi keskittyisi niihin lapsiinsa kunnolla. Lapset tarvitsevat erityistä tukea eron jälkeen. Aikuisen tarpeet uudesta parisuhteesta voivat kyllä odottaa muutaman vuoden. Kummasti olisi toisenlainen tilanne eroperheissä, jos aiemmat sukupolvet prosessoisivat tilanteensa, eivätkä jättäisi sitä vellomaan lasten murheeksi.

Aika kova väite tuo, että äärimmäisen harva prosesoi eron kunnolla. Mihinkä tuon perustat?

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

No johan on kommentti. Miksi pitäisi olla ydinperhe? Suomessa muuten varsin uusi keksintö se. Ennen oli vähän toisenlaiset perhekuviot tässä maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

En usko että kukaan perustaa perhettä sillä ajatuksella, että se ei pysyisi kasassa. Usein vain elämä yllättää. Ei hän nyt tämän jutun perusteella ole sen enempää epäonnistunut kuin muutkaan. Ei sekään ole mikään ylpeilyn aihe että pitää ydinperhettä kasassa, jos se ydinperhe ei toimi. Näitähän perheitä on myös, pidetään hampaat irvessä kulisseja, v-tuttaa koko ajan, lapset kasvat näkemättä koskaan mitään hellyyttä tai toveruutta vanhempien välillä ja vasta aikuisena ihmettelevät että miksi kotona oli aina niin hyytävää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja kypsyys on tietysti aina hienoa, mutta niin vain tässä maailmassa kaikenlaiset ihmiset tekevät niitä lapsia kaikenlaisiin olosuhteisiin. Nämä Raisan haukkujat on todella katkeria, heitä taitaa omat ratkaisut harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten osaisi miehet suojella itseään Raisan tapaisilta naisilta? Antti ei osannut, valitettavasti.

Katson kuvaansa. Onneksi ei herätä minkaanlaista kiinnostusta saati luottamusta. Viestii kovuutta, puuttuu naisellinen pehmeys ja ystävällisyys.

Raisalla on ruma etunimi ja sammakkomainen naama. Vartalo on pieni, rääpälemäisen lyhyt ja hintelä, kuin aasialaisilla. Tuo Antti on kyllä aika söpön ja viattoman näköinen, panisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

En usko että kukaan perustaa perhettä sillä ajatuksella, että se ei pysyisi kasassa. Usein vain elämä yllättää. Ei hän nyt tämän jutun perusteella ole sen enempää epäonnistunut kuin muutkaan. Ei sekään ole mikään ylpeilyn aihe että pitää ydinperhettä kasassa, jos se ydinperhe ei toimi. Näitähän perheitä on myös, pidetään hampaat irvessä kulisseja, v-tuttaa koko ajan, lapset kasvat näkemättä koskaan mitään hellyyttä tai toveruutta vanhempien välillä ja vasta aikuisena ihmettelevät että miksi kotona oli aina niin hyytävää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja kypsyys on tietysti aina hienoa, mutta niin vain tässä maailmassa kaikenlaiset ihmiset tekevät niitä lapsia kaikenlaisiin olosuhteisiin. Nämä Raisan haukkujat on todella katkeria, heitä taitaa omat ratkaisut harmittaa.

Miten se ydinperhe ei toiminut Raisan mielestä? Oliko toiseen ihastuminen ainoa merkki siitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

En usko että kukaan perustaa perhettä sillä ajatuksella, että se ei pysyisi kasassa. Usein vain elämä yllättää. Ei hän nyt tämän jutun perusteella ole sen enempää epäonnistunut kuin muutkaan. Ei sekään ole mikään ylpeilyn aihe että pitää ydinperhettä kasassa, jos se ydinperhe ei toimi. Näitähän perheitä on myös, pidetään hampaat irvessä kulisseja, v-tuttaa koko ajan, lapset kasvat näkemättä koskaan mitään hellyyttä tai toveruutta vanhempien välillä ja vasta aikuisena ihmettelevät että miksi kotona oli aina niin hyytävää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja kypsyys on tietysti aina hienoa, mutta niin vain tässä maailmassa kaikenlaiset ihmiset tekevät niitä lapsia kaikenlaisiin olosuhteisiin. Nämä Raisan haukkujat on todella katkeria, heitä taitaa omat ratkaisut harmittaa.

Miten se ydinperhe ei toiminut Raisan mielestä? Oliko toiseen ihastuminen ainoa merkki siitä? 

Mistäpä me sen voisimme tietää, mutta aikuisena ihmisenä hän sitten teki tällaisen päätöksen elämässään, joten varmaankin hän ajatteli, ettei halua enää olla siinä ydinperheessä eikä kasvattaa lapsiaan siinä. Eiköhän siinä ole syytä kylliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

En usko että kukaan perustaa perhettä sillä ajatuksella, että se ei pysyisi kasassa. Usein vain elämä yllättää. Ei hän nyt tämän jutun perusteella ole sen enempää epäonnistunut kuin muutkaan. Ei sekään ole mikään ylpeilyn aihe että pitää ydinperhettä kasassa, jos se ydinperhe ei toimi. Näitähän perheitä on myös, pidetään hampaat irvessä kulisseja, v-tuttaa koko ajan, lapset kasvat näkemättä koskaan mitään hellyyttä tai toveruutta vanhempien välillä ja vasta aikuisena ihmettelevät että miksi kotona oli aina niin hyytävää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja kypsyys on tietysti aina hienoa, mutta niin vain tässä maailmassa kaikenlaiset ihmiset tekevät niitä lapsia kaikenlaisiin olosuhteisiin. Nämä Raisan haukkujat on todella katkeria, heitä taitaa omat ratkaisut harmittaa.

Miten se ydinperhe ei toiminut Raisan mielestä? Oliko toiseen ihastuminen ainoa merkki siitä? 

Mistäpä me sen voisimme tietää, mutta aikuisena ihmisenä hän sitten teki tällaisen päätöksen elämässään, joten varmaankin hän ajatteli, ettei halua enää olla siinä ydinperheessä eikä kasvattaa lapsiaan siinä. Eiköhän siinä ole syytä kylliksi. 

Saa tietysti erota jos ei vaan huvita ja uusi k*kkeli houkuttaa mutta ei kannata välttämättä rehvastella kuinka hienosti on asiat hoitanut lasten kannalta. Eikä puhua siitä kuinka ydinperhe "ei toimi" jos oikeasti vaan puoliso kyllästyttää. Se kun ei ole huonon liiton merkki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

En usko että kukaan perustaa perhettä sillä ajatuksella, että se ei pysyisi kasassa. Usein vain elämä yllättää. Ei hän nyt tämän jutun perusteella ole sen enempää epäonnistunut kuin muutkaan. Ei sekään ole mikään ylpeilyn aihe että pitää ydinperhettä kasassa, jos se ydinperhe ei toimi. Näitähän perheitä on myös, pidetään hampaat irvessä kulisseja, v-tuttaa koko ajan, lapset kasvat näkemättä koskaan mitään hellyyttä tai toveruutta vanhempien välillä ja vasta aikuisena ihmettelevät että miksi kotona oli aina niin hyytävää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja kypsyys on tietysti aina hienoa, mutta niin vain tässä maailmassa kaikenlaiset ihmiset tekevät niitä lapsia kaikenlaisiin olosuhteisiin. Nämä Raisan haukkujat on todella katkeria, heitä taitaa omat ratkaisut harmittaa.

Miten se ydinperhe ei toiminut Raisan mielestä? Oliko toiseen ihastuminen ainoa merkki siitä? 

Mistäpä me sen voisimme tietää, mutta aikuisena ihmisenä hän sitten teki tällaisen päätöksen elämässään, joten varmaankin hän ajatteli, ettei halua enää olla siinä ydinperheessä eikä kasvattaa lapsiaan siinä. Eiköhän siinä ole syytä kylliksi. 

Saa tietysti erota jos ei vaan huvita ja uusi k*kkeli houkuttaa mutta ei kannata välttämättä rehvastella kuinka hienosti on asiat hoitanut lasten kannalta. Eikä puhua siitä kuinka ydinperhe "ei toimi" jos oikeasti vaan puoliso kyllästyttää. Se kun ei ole huonon liiton merkki. 

En minä lukenut siitä jutusta että ei vaan huvita ja uusi kikkeli houkutti. Luin että hän rakastui toiseen. Emme tiedä mitään muuta, muuta ei kerrottu. Kyllä muuten sekin voi olla huonon liiton merkki, että puoliso kyllästyttää. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia asioita elämäänsä. Suomessa on ihan laillista erota mistä tahansa syystä, ja ulkopuolinen ei voi tietää kuinka pakottavaa on ollut erota. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja, harva varmaan toimisi kuin Raisa, mutta siis kukaan täällä ole toisen ihmisen omaisuutta vaikka olisi naimisiinkin mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

En usko että kukaan perustaa perhettä sillä ajatuksella, että se ei pysyisi kasassa. Usein vain elämä yllättää. Ei hän nyt tämän jutun perusteella ole sen enempää epäonnistunut kuin muutkaan. Ei sekään ole mikään ylpeilyn aihe että pitää ydinperhettä kasassa, jos se ydinperhe ei toimi. Näitähän perheitä on myös, pidetään hampaat irvessä kulisseja, v-tuttaa koko ajan, lapset kasvat näkemättä koskaan mitään hellyyttä tai toveruutta vanhempien välillä ja vasta aikuisena ihmettelevät että miksi kotona oli aina niin hyytävää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja kypsyys on tietysti aina hienoa, mutta niin vain tässä maailmassa kaikenlaiset ihmiset tekevät niitä lapsia kaikenlaisiin olosuhteisiin. Nämä Raisan haukkujat on todella katkeria, heitä taitaa omat ratkaisut harmittaa.

Miten se ydinperhe ei toiminut Raisan mielestä? Oliko toiseen ihastuminen ainoa merkki siitä? 

Mistäpä me sen voisimme tietää, mutta aikuisena ihmisenä hän sitten teki tällaisen päätöksen elämässään, joten varmaankin hän ajatteli, ettei halua enää olla siinä ydinperheessä eikä kasvattaa lapsiaan siinä. Eiköhän siinä ole syytä kylliksi. 

Saa tietysti erota jos ei vaan huvita ja uusi k*kkeli houkuttaa mutta ei kannata välttämättä rehvastella kuinka hienosti on asiat hoitanut lasten kannalta. Eikä puhua siitä kuinka ydinperhe "ei toimi" jos oikeasti vaan puoliso kyllästyttää. Se kun ei ole huonon liiton merkki. 

En minä lukenut siitä jutusta että ei vaan huvita ja uusi kikkeli houkutti. Luin että hän rakastui toiseen. Emme tiedä mitään muuta, muuta ei kerrottu. Kyllä muuten sekin voi olla huonon liiton merkki, että puoliso kyllästyttää. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia asioita elämäänsä. Suomessa on ihan laillista erota mistä tahansa syystä, ja ulkopuolinen ei voi tietää kuinka pakottavaa on ollut erota. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja, harva varmaan toimisi kuin Raisa, mutta siis kukaan täällä ole toisen ihmisen omaisuutta vaikka olisi naimisiinkin mennyt.

Vanha sarjapettäjä ja sarjaeroaja taas suoltaa pettämisen puolustusta.

Hänen on aivan turha uhriutua kuinka on halveksuttu ja merkitty tyyppi jota kukaan ei palkkaa enää mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

Yrittää kirjallaan paikata epäonnistumisen, häpeän ja syyllisyyden tunteitaan.

Ne poistuisivat ehkä vain jos hän avoimesti ja julkisesti myöntäisi että oli yksin syyllinen perheen rikkoutumiseen ja teki todella törkeästi lasten isää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

"Ero herätti monenlaisia tunteita. Kielteisiäkin."

Haloo.! Vaimo ilmoittaa miehelleen ystävänpäivänä, yhteisen lapsen 1-vuotispäivänä, "rakastuneensa toiseen" ja haluavan eron.

Ei käy ihan täysillä toimittajakaan, sanavalintoineen.

Tuossa vaiheessa keho toipuu vielä raskaudesta ja synnytyksestä, miten voi jo olla uus ukko kuvioissa? Ihan outoa touhua, vaikuttaa aika hirveältä ämmältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ero herätti monenlaisia tunteita. Kielteisiäkin."

Haloo.! Vaimo ilmoittaa miehelleen ystävänpäivänä, yhteisen lapsen 1-vuotispäivänä, "rakastuneensa toiseen" ja haluavan eron.

Ei käy ihan täysillä toimittajakaan, sanavalintoineen.

Tuossa vaiheessa keho toipuu vielä raskaudesta ja synnytyksestä, miten voi jo olla uus ukko kuvioissa? Ihan outoa touhua, vaikuttaa aika hirveältä ämmältä. 

Aikamoinen petos. Oksettavaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ikätasoisesti voi ja pitää kertoa eron syystä myös lapsille.

Lapsi ajattelee AINA, että hän on syy eroon. Lapsi kuvittelee, että äiti/isä lähti, koska lapsi ei ollut kyllin hyvä tai lapsi käyttäytyi jotenkin väärin. Senkin takia lapselle on tärkeää sanoa, että ero ei ole lapsen syy ja syy eroon on x. Tuo x voi lapsentasoisesti sanottuna olla, että "äiti ei enää rakastanut isiä ja halusi elää Mikon kanssa. Nyt äidillä ja Mikolla on uusi koti ja me asutaan tässä vanhassa kodissa yhdessä. Mutta ei mitään hätää, isi on sinun kanssasi täällä eikä äiti ole sinua hylännyt, vaikkei hän isin kanssa enää halunnut asua saman katon alla."

Nimenomaan nämä erojen syistä kertomattomuudet ja huonosti hoidetut erot näkyvät seuraavissa sukupolvissa. Jos vanhemmat ovat eronneet, on tilastojen valossa lapsen riski avioerolle kohonnut. Miksi? Koska äärimmäisen harvat kykenevät siihen, että ero prosessoitaisiin järkevästi. Ja tällä meinaan sitä, että eron jälkeen oltaisiin reippaasti yksin, käsiteltäisiin parisuhteessa olleet haasteet ja omat traumat ennen uuteen suhteeseen ryntäämistä. Ja kaikista olennaisista olisi, että eronnut vanhempi keskittyisi niihin lapsiinsa kunnolla. Lapset tarvitsevat erityistä tukea eron jälkeen. Aikuisen tarpeet uudesta parisuhteesta voivat kyllä odottaa muutaman vuoden. Kummasti olisi toisenlainen tilanne eroperheissä, jos aiemmat sukupolvet prosessoisivat tilanteensa, eivätkä jättäisi sitä vellomaan lasten murheeksi.

Aika kova väite tuo, että äärimmäisen harva prosesoi eron kunnolla. Mihinkä tuon perustat?

Näkeehän sen siitäkin, miten moni aloittaa uuden suhteen heti erotessaan. Ei silloin ole ehtinyt aidosti prosessoimaan asioita, kun ei ole malttanut olla yksinkään ja käsitellä asioita läpi. Ne asiat sysätään syrjään, kun tulee "uusi ihana suhde", eikä sitä vanhaa mietitä. Sitten oireilevat lapset ja parisuhdeviritelmät menevät mönkään, kun ei malteta työstää asioita läpi.