Raisa ja Antti erosivat dramaattisesti - Nyt heidän perheensä elää poikkeuksellisesti

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Seuraavat tilanteet ovat ihan eri asioita:

-Jaana. Pettänyt aviomiestään ja heti eron myötä muuttaa saman katon alle uuden miehensä kanssa, lapset tietenkin muuttavat Jaanan mukana. Pieniltä lapsilta ei iän vuoksi kysytä, miten he haluaisivat asumisen hoitaa. Lapset oireilevat eroa, mutta ihastunut Jaana ei ymmärrä asiaa.

-Katri. Halusi erota miehestään ja aloitti saman tien aktiivisen sinkkuelämän. Lapset huomaavat, että välillä joku käy äidillä yökylässä. Asiasta ei kuitenkaan puhuta, vaan Katri ajattelee sinkkuelämän olevan hänen henkilökohtainen asiansa.

-Sari. Halusi erota miehestään ja on päättänyt eron jälkeen keskittyä lapsiinsa sekä työstää eroa rauhassa terapeutin kanssa ja yksin. Muutamaa vuotta myöhemmin Sari tapaa mukavan miehen, jonka kanssa alkaa seurustella. Sari muuttaa uuden miehen kanssa saman katon alle lasten ollessa lähes aikuisia ja lapset saavat valita, kenen luona asuvat.

-Hanna. Halusi erota miehestään ja on päättänyt eron jälkeen keskittyä lapsiinsa sekä työstää eroa rauhassa terapeutin kanssa ja yksin. Muutamaa vuotta myöhemmin Hanna tapaa mukavan miehen, jonka kanssa alkaa seurustella. Hanna ei kuitenkaan muuta miehen kanssa saman katon alle, vaan kasvattaa lapset rauhassa itsekseen. Lapset näkevät toki uutta miestä, mutta uusperhettä eivät perusta.

Sata kertaa viisaampia nuo Sari ja Hanna ovat. Ei se lapsiin keskittyminen ja eron työstäminen tarkoita, että pitäisi olla loppuelämä yksin. Mutta kiirettäkään ei kannattaisi pitää. 

"Kyllä muuten sekin voi olla huonon liiton merkki, että puoliso kyllästyttää. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia asioita elämäänsä.  " Ainutkaan liitto ei kestäisi jos heti lähdettäisiin kun alkaa puuduttaa ja haluaa vaihtelua. Raisakin oli tietääkseni alttarilla luvannut että myötä- ja vastamäessä? Miksi mennä naimisiin jos ei halua kuitenkaan sitoutua? 

Miksi sitä ikuista rakkautta vannotaan sitten kaikkien mahdollisten voimien ja tahojen nimiin, jos se ei kenellekään mitään merkitse.

Kyllä tämä kertoo ihmisistä hyvin paljon ja hyvin paljon huonoa!

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä muuten sekin voi olla huonon liiton merkki, että puoliso kyllästyttää. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia asioita elämäänsä.  " Ainutkaan liitto ei kestäisi jos heti lähdettäisiin kun alkaa puuduttaa ja haluaa vaihtelua. Raisakin oli tietääkseni alttarilla luvannut että myötä- ja vastamäessä? Miksi mennä naimisiin jos ei halua kuitenkaan sitoutua? 

Ja miksi hankkia lapsi jonka 1 vuotispäivänä eroaa?

Raisa on ilmeisesti saanut avioliittoneuvonsa Sami Minkkiseltä? Vai Samiko se itse täällä kirjoittelee ydinperhe vastaisia juttujaan?

Maisa Rattila ja Bentti Arg

Minua sylettää nämä "vanhemmalla on oikeus olla onnellinen ja kyllä lapsikin on, jos vanhempi on" -ihmiset. Juu, saa erota, jos ei halua olla yhdessä. Mutta täysin turha kuvitella, että lapset olisivat onnellisia siitä, että vanhempien erottua (mikä on useimmille iso kriisi) elämään tulee heti vanhemman uusi kumppani ja pahimmillaan uusperhe. Uusperheet eivät todellakaan ole mitään auvoa. Osan on todella vaikea tulla toimeen isä/äitipuolen kanssa, eivätkä ne mahdollisesti mukana tulevat "uudet sisarukset" ole kaikille kiva juttu. Se, että Matti ja Maija tulevat parina toimeen ei tarkoita, että lapset tulisivat samalla tavalla toimeen uusperheen osalta.

Ja kun joku tulee moukumaan, että "kyllä mun lapset ainakin halusi, että en ole loppuikääni yksin". On ihan eri asia, että nuoret/aikuistuvat lapset toivovat, että vanhempi löytää jonkun. Mutta en ole koskaan kuullut, että joku lapsi/nuori toteaisi vanhempien äkillisen/traumaattisen ("äiti rakastui toiseen ja lähti uuden miehen matkaan") eron kohdalla, että "kylläpä on nyt tärkeää, että vanhempi löysi heti uuden kumppanin/löytäisi pian uuden kumppanin. Sen sijaan olen kuullut lasten toivetta siitä, miten he toivovat sen eronneen vanhemman kanssa yhteistä aikaa ja hänestä läsnäolevaa vanhempaa. Tämä taas ei näytä läheskään kaikilla vanhemmilla kiinnostavan, kun mieleen mahtuu vain uusi suhde.

Vierailija kirjoitti:

Raisa on ilmeisesti saanut avioliittoneuvonsa Sami Minkkiseltä? Vai Samiko se itse täällä kirjoittelee ydinperhe vastaisia juttujaan?

Osa kommenteista ketjussa hyvinkin Minkin näppäimistöltä.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä muuten sekin voi olla huonon liiton merkki, että puoliso kyllästyttää. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia asioita elämäänsä.  " Ainutkaan liitto ei kestäisi jos heti lähdettäisiin kun alkaa puuduttaa ja haluaa vaihtelua. Raisakin oli tietääkseni alttarilla luvannut että myötä- ja vastamäessä? Miksi mennä naimisiin jos ei halua kuitenkaan sitoutua? 

Ketäpä ei joskus pitkässä liitossa kyllästyttäisi oma puoliso? Joka kenties aina jauhaa samoista aihepiireistä, intoilee samoista harrastuksista jne. Sitä se on hyvissäkin suhteissa, että joskus toinen kyllästyttää ja ei silti hyvää liittoa siksi viskata menemään. Nämä ihmiset ymmärtävät, että tylsien tai vaikeiden aikojen jälkeen tulee taas niitä parempia aikoja. 

Eikä vaikeudetkaan tarkoita, että pitäisi erota. Meillä on miehen kanssa mahtunut liittoon kummankin sairautta ja isoja haasteita lasten kanssa, mutta nämä ovat vain vahvemmin hitsanneet meitä yhteen. Yhdessä tiiminä ollaan vanhempia ja kumpikin luottaa siihen, että toinen seisoo rinnalla. Eikä niin, että häippäistään jonkun toisen matkaan, kun ei ole koko ajan jännää, hauskaa ja upeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ikätasoisesti voi ja pitää kertoa eron syystä myös lapsille.

Lapsi ajattelee AINA, että hän on syy eroon. Lapsi kuvittelee, että äiti/isä lähti, koska lapsi ei ollut kyllin hyvä tai lapsi käyttäytyi jotenkin väärin. Senkin takia lapselle on tärkeää sanoa, että ero ei ole lapsen syy ja syy eroon on x. Tuo x voi lapsentasoisesti sanottuna olla, että "äiti ei enää rakastanut isiä ja halusi elää Mikon kanssa. Nyt äidillä ja Mikolla on uusi koti ja me asutaan tässä vanhassa kodissa yhdessä. Mutta ei mitään hätää, isi on sinun kanssasi täällä eikä äiti ole sinua hylännyt, vaikkei hän isin kanssa enää halunnut asua saman katon alla."

Nimenomaan nämä erojen syistä kertomattomuudet ja huonosti hoidetut erot näkyvät seuraavissa sukupolvissa. Jos vanhemmat ovat eronneet, on tilastojen valossa lapsen riski avioerolle kohonnut. Miksi? Koska äärimmäisen harvat kykenevät siihen, että ero prosessoitaisiin järkevästi. Ja tällä meinaan sitä, että eron jälkeen oltaisiin reippaasti yksin, käsiteltäisiin parisuhteessa olleet haasteet ja omat traumat ennen uuteen suhteeseen ryntäämistä. Ja kaikista olennaisista olisi, että eronnut vanhempi keskittyisi niihin lapsiinsa kunnolla. Lapset tarvitsevat erityistä tukea eron jälkeen. Aikuisen tarpeet uudesta parisuhteesta voivat kyllä odottaa muutaman vuoden. Kummasti olisi toisenlainen tilanne eroperheissä, jos aiemmat sukupolvet prosessoisivat tilanteensa, eivätkä jättäisi sitä vellomaan lasten murheeksi.

Aika kova väite tuo, että äärimmäisen harva prosesoi eron kunnolla. Mihinkä tuon perustat?

Näkeehän sen siitäkin, miten moni aloittaa uuden suhteen heti erotessaan. Ei silloin ole ehtinyt aidosti prosessoimaan asioita, kun ei ole malttanut olla yksinkään ja käsitellä asioita läpi. Ne asiat sysätään syrjään, kun tulee "uusi ihana suhde", eikä sitä vanhaa mietitä. Sitten oireilevat lapset ja parisuhdeviritelmät menevät mönkään, kun ei malteta työstää asioita läpi.

Moni aloittaa ja moni jättää aloittamatta.

Uppista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komea mies on Raisalla. Stalkkasin instaa. Miellyttävä oli kyllä edellinenkin. 

Vaihtaa aikanaan Raisan kauniimpaan ja nuorempaan.

Karma.

Toivottavasti oma oppi puraisee.

Jos roolit olisivat toisin päin, nämä Raisan puolustelijat haukkuisivat miehen itsekkääksi siaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komea mies on Raisalla. Stalkkasin instaa. Miellyttävä oli kyllä edellinenkin. 

Vaihtaa aikanaan Raisan kauniimpaan ja nuorempaan.

Karma.

Toivottavasti oma oppi puraisee.

Jos roolit olisivat toisin päin, nämä Raisan puolustelijat haukkuisivat miehen itsekkääksi siaksi.

Kyllä. Koska. Nainen. On. Pyhä. Eikä. Tee. Koskaan. Mitään. Väärää,

Ennen muinoin avioero oli häpeä. Perheenrikkoja ei kehdannut huudella. Nykyään hän kirjoittaa erokirjan, jossa kehottaa muita toimimaan samoin. O tempora o mores..

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin avioero oli häpeä. Perheenrikkoja ei kehdannut huudella. Nykyään hän kirjoittaa erokirjan, jossa kehottaa muita toimimaan samoin. O tempora o mores..

Kirjan kirjoittaminen on vain epätoivoinen keino lievittää omia häpeän ja syyllisyyden tunteita.

Edellä sanottu ei koske väkivalta, päihde,

persoonallisuushäiriö eikä puolison uskottomuus-tapauksia.

En ymmärrä miksi Raisa (ihan selvästi hän itse) hakee tässä ketjussa oikeutusta käytökselleen ja empatiaa muilta. Miksi ihmeessä tuntisin tippaakaan empatiaa naiselle, joka lähtee ihastuksensa matkaan, dumppaa aviomiehensä ystävänpäivänä, joka on vielä lapsen 1 v päivä? Ihan järkyttävän julmasti tehty niin exälle kuin lapsillekin. Sympatiani ovat täysin jätetyn eksän ja lasten puolella.

Vierailija kirjoitti:

Maisa Rattila ja Bentti Arg

Maisa Rattila ja Atso Olasko nyt 

Turha sitten kitistä millään tavalla kun roolit toisin päin.

Minä tuomitsisin tämän ihan samalla tavalla, vaikka olisi Raimo, joka on jättänyt Annan tuolla tavalla. Ei liity sukupuoleen millään tavalla.

Minä olen eronnut pitkästä liitosta, koska rakastuin toiseen. Liittoa yritettiin kyllä korjata pariterapiaa myöten. Ei auttanut. Otin eron ja sen "uuden" kanssa olen edelleen. Molemmilla omat asunnot, lapset jo teinejä. Kivittäkää, olkaa hyvät.