Kumpi on pahempaa, menettää lapsi elävänä vai menettää lapsi kuoleman kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi. 

Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.

 

 

 

Kyllä se aika monille tarkoittaa. Vai miksi luulet, että lapsia asuu laitoksissa? 

Siksi, että vanhemmat ovat kelvottomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

 

 

Ei todellakaan ole. Aikuistuttuaan se lapsi voi ottaa sinuun yhteyttä. Kuollut lapsi ei koskaan edes kasva aikuiseksi eikä varsinkaan voi myöhemmin ottaa vanhemaan yhteyttä. Niin kauan kun on elämää, mitään lopullista eroa ei ole tapahtunut. 

Voi olla myös ottamatta ja se vanhempi tietää sen varmaksi, eli ihan sama asia sen vanhemman kannalta. 

Ei sinulla ole kykyä nähdä tulevaan, joten et voi tietää varmaksi, että lapsi ei koskaan tule sinuun ottamaan yhteyttä. Aina on olemassa mahdollisuus, että niin tapahtuu. Jos lapsesi olisi kuollut, sitä mahdollisuutta ei varmuudella olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Mutta jos tietää ettei toivoa ole, tilanne on silloin hirvittävä, kuoleman sentään pystyy jotenkin ymmärtämään mutta ei tuota. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Se lapsi on kuitenkin olemassa ja elää elämäänsä ja voit toivoa hänelle hyvää. Kuollutta lasta ei enää ole tässä maailmassa.

Hän ei pysy tuollaiseen, koska on niin täynnä vihaa ja katkeruutta. Hänelle lapsi on merkityksetön asia. Vain se, että voi haukkua ja vihata lapsen äitiä merkitsee jotain. 

eri

Totta kai toivon, että lapseni saa elää oli hän missä tahansa! Vertaus on aivan älytön. Toinen on lopullista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Mutta jos tietää ettei toivoa ole, tilanne on silloin hirvittävä, kuoleman sentään pystyy jotenkin ymmärtämään mutta ei tuota. Ap

Et sinä tuollaista voi tietää. Niin kauan kun on elämää jäljellä, on myös toivoa. Sinä et ole mikään jumala, joka päättää lapsen puolesta, että hän ei koskaan tule sinuun olemaan yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Mutta jos tietää ettei toivoa ole, tilanne on silloin hirvittävä, kuoleman sentään pystyy jotenkin ymmärtämään mutta ei tuota. Ap

Eli tilanne onkin niin, että sinä et edes halua yhteyttä lapseesi. Nimittäin, jos haluaisit, pitäisit yllä toivoa etkä naulasi varmaksi, että lapsi ei sinuun yhteyttä ota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Mutta jos tietää ettei toivoa ole, tilanne on silloin hirvittävä, kuoleman sentään pystyy jotenkin ymmärtämään mutta ei tuota. Ap

 

 

Et sinä tuollaista voi tietää. Niin kauan kun on elämää jäljellä, on myös toivoa. Sinä et ole mikään jumala, joka päättää lapsen puolesta, että hän ei koskaan tule sinuun olemaan yhteydessä. 

Kyllä voin tietää ja tietenkään en mikään jumala ole ja sinä voisit edes hetken ajatella että miltä tuollaisen tiedon kanssa on elää joka päivä, vai kykenetkö siihen? 

Jaa, tämä olikin taas incel-ulvojan parkumisaloitus vieraannuttamisesta. Olisihan se pitänyt arvat. Ei vauvapalstalla voi olla aidosti filosofista pohdintaa ilman agendaa. 

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Mutta jos tietää ettei toivoa ole, tilanne on silloin hirvittävä, kuoleman sentään pystyy jotenkin ymmärtämään mutta ei tuota. Ap

 

 

Et sinä tuollaista voi tietää. Niin kauan kun on elämää jäljellä, on myös toivoa. Sinä et ole mikään jumala, joka päättää lapsen puolesta, että hän ei koskaan tule sinuun olemaan yhteydessä. 

Kyllä voin tietää ja tietenkään en mikään jumala ole ja sinä voisit edes hetken ajatella että miltä tuollaisen tiedon kanssa on elää joka päivä, vai kykenetkö siihen? 

Sehän on sinun ihan oma valintasi, jos haluat elää elämäsi noin. Silloin sinä itse olet päättänyt sen, että et tule lastasi koskaan näkemään. Aina voi valita myös sen vaihtoehdon, että annat mahdollisuuden sillekin, että lapsella on ihan omat aivot ja hän voi niitä käyttämällä tulla siihen tulokseen, että haluaa tutustua isäänsä. Vai oletko niin kusipäinen ihmishirviö, ettei tuollainen voi mitenkään olla mahdollista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi. 

Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.

 

 

"Huostaanotto tarkoittaa lastensuojelun toimenpidettä, jossa vastuu lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja olinpaikasta siirtyy viranomaisille, ja lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle"

 

Jos lapsesi asui kotona, häntä ei oltu huostaanotettu. 

No kylläpäs oli, enköhän minä sen tiedä paremmin.

 

 

Selkeästi et tiedä, koska tuo on ihan virallinen määritelmä eikä se muutu sillä, että kiukuttelet. Kotiin annettavat tukitoimet ovat eri asia kuin huostaanotto eli kodin ulkopuolelle sijoittaminen. 

No näin kuitenkin tehtiin meidän kohdalla. Koska kotiolot olivat hyvät ja näin haluttiin varmistaa, että lapsi sai jälkihuollon kun täyttää 18v. Otappa asioista selvää. 

 

 

Eli saitte kotiin tukipalveluita eikä kyseessä ollut huostaanotto eli kodin ULKOPUOLELLE sijoittaminen. Kannattaa ottaa käsitteeet haltuun eikä jankata vastaan väärillä tiedoilla.

 

P.S. Se kirjoitetaan otapa, ei otappa

Kyllä tämä on mahdollista. Itsellenikin on tullut työssäni sosiaalialalla vastaan tilanteita, joissa lapsi on huostaanotettuna, mutta sijaishuoltopaikkana toimii koti. Ota itse asioista selvää, ennenkuin täällä huutelet!

- Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Mutta jos tietää ettei toivoa ole, tilanne on silloin hirvittävä, kuoleman sentään pystyy jotenkin ymmärtämään mutta ei tuota. Ap

 

 

Eli tilanne onkin niin, että sinä et edes halua yhteyttä lapseesi. Nimittäin, jos haluaisit, pitäisit yllä toivoa etkä naulasi varmaksi, että lapsi ei sinuun yhteyttä ota. 

Ei ole, sinä tahallasi "ymmärrät" asian väärin. 

Kerro kun olet asian selvittänyt. Olet tollo 😜

Hei mammat! Meillä on ketjussa meedio, joka pystyy 100% varmuudella näkemään tulevaan. Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus saada tietää, miten elämänne tulee menemään! Minä aloitan: Kerrohan meedio, mitkä ovat ensi viikon lauantain Eurojaskan voittonumerot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Mutta jos tietää ettei toivoa ole, tilanne on silloin hirvittävä, kuoleman sentään pystyy jotenkin ymmärtämään mutta ei tuota. Ap

 

 

Eli tilanne onkin niin, että sinä et edes halua yhteyttä lapseesi. Nimittäin, jos haluaisit, pitäisit yllä toivoa etkä naulasi varmaksi, että lapsi ei sinuun yhteyttä ota. 

Ei ole, sinä tahallasi "ymmärrät" asian väärin. 

No pakostihan se on noin, jos jo tässä vaiheessa tiedät, mitä tulee tapahtumaan esim. 15 vuoden päästä. Silloin sinä itse olet päättänyt, että et lastasi tapaa. Lapsi voi olla asiasta eri mieltä ja niin kauan kun et lapsen ajatuksia osaa lukea, et voi tietää, mitä hän aikoo tulevaisuudessa tehdä. Ymmärrätkö? 

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi. 

Ja vaikka ei koskaan tulisi, hän on silti olemassa ja elää ehkä hyvinkin mielekästä elämää, tekee hauskoja ja hyödyllisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

Lukeeko siellä tilastoissa, että yksikään lapsi ei ole onnellinen ilman biologista isäänsä? Niinpä. Sitä vähän minäkin.