Kumpi on pahempaa, menettää lapsi elävänä vai menettää lapsi kuoleman kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?

Hänet on pienenä VIERAANNUTETTU toisesta vanhemmasta, siten! 

Siten on aivan turha lisäys kommenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

Sun kannattaa vielä harjoitella tuota tilastojen lukutaitoa. Nimittäin se, jos tilastoissa lukee, että isättömät lapset voivat keskimäärin huonommin kuin isälliset, ei tarkoita, että isä on välttämätön lapsen onnelle. Itse olen ainakin paljon onnellisempi ilman isää elämässäni kuin mitä olin sen muutaman vuoden, joka väkivaltainen narsisti-isäni oli meidän elämässämme. Isyyys ei tee ihmisestä automatttisesti hyvää ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

Tietenkin on paras tilanne jos kasvaa ehjässä ja rakastavassa perheessä, mutta on ilman isää eläminen nyt kuitenkin paljon parempi kuin kuoleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

Tietenkin on paras tilanne jos kasvaa ehjässä ja rakastavassa perheessä, mutta on ilman isää eläminen nyt kuitenkin paljon parempi kuin kuoleminen.

Osalla on isänä sellainen hirviö, että kuoleminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin sen isän kanssa eläminen. Mieti nyt vaikka tapaus Vilja-Eerikaa esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jeesus sentään näitä aloituksia?Siinähän ap mieti.

Täällä normaalia kun hoitoon ei tunnu pääsevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi. 

Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.

 

 

"Huostaanotto tarkoittaa lastensuojelun toimenpidettä, jossa vastuu lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja olinpaikasta siirtyy viranomaisille, ja lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle"

 

Jos lapsesi asui kotona, häntä ei oltu huostaanotettu. 

Huostaanotettu voi asua kotona vain silloin kun huostaanottoa suunnitellaan purettavaksi. Niin ei voi olla että huostaanotetaan ja jätetään kotiin.

Ihan yleisellä tasolla olisin halunnut että asiaa olisi pohdittu mutta kuten aina täällä, niin hyökätään henkilön kimppuun, mikä on naisille näemmä se ainoa tapa "keskustella" asioista. Ap

Huostaanptettu lapsikin kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omilleen. Parhaimmillaan saa viimeistään silloin rakennettua ok suhteen häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi. 

Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.

 

 

"Huostaanotto tarkoittaa lastensuojelun toimenpidettä, jossa vastuu lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja olinpaikasta siirtyy viranomaisille, ja lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle"

 

Jos lapsesi asui kotona, häntä ei oltu huostaanotettu. 

Huostaanotettu voi asua kotona vain silloin kun huostaanottoa suunnitellaan purettavaksi. Niin ei voi olla että huostaanotetaan ja jätetään kotiin.

Itse asiassa noinkin voi käydä. Lapsi voidaan sijoittaa asumaan kotiinsa, jos huostaanotto on tehty esim. lapsen sairaudenhoidon perusteella. Tällaisessa tapauksessa viranomaisilla on päätäntävalta lapsen asuinpaikasta, mutta lapsi asuu kotona, koska kotioloissa ei ole mitään estettä siellä asumiselle. 

Ap:n menettämisellä ei ole mitään merkitystä.

Itselleni tärkeintä on että lapseni ovat elossa,vaikka ilman minua.

Kuolema on pahempi tapa. Elossa oleva on kuitenkin elossa. Näin se nyt vain on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yleisellä tasolla olisin halunnut että asiaa olisi pohdittu mutta kuten aina täällä, niin hyökätään henkilön kimppuun, mikä on naisille näemmä se ainoa tapa "keskustella" asioista. Ap

Mitä uliset? Täällä on keskusteltu asiasta monta sivua ihan yleisellä tasolla. Vasta sitten kun aloit jankuttaa, että tiedät varmuudella mitä tulevaisuudessa tapahtuu, sait ikävämpää kommenttia henkilöön mennen. Se oli ihan oma valintasi. 

Vierailija kirjoitti:

Huostaanptettu lapsikin kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omilleen. Parhaimmillaan saa viimeistään silloin rakennettua ok suhteen häneen.

Jos lapsi on loukannut vanhempaansa kunnolla niin ei tarvitse lähentyä.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tärkeintä on että lapseni ovat elossa,vaikka ilman minua.

Minusta asia ei ole noin yksinkertainen. Jos tietäisin, että lapseni elää jonkun Touko Tarkin tai vastaavan kanssa, toivoisin lapselleni ennemmin kuolemaa kuin sitä, että elämä jatkuu Tarkin seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanptettu lapsikin kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omilleen. Parhaimmillaan saa viimeistään silloin rakennettua ok suhteen häneen.

Jos lapsi on loukannut vanhempaansa kunnolla niin ei tarvitse lähentyä.

Ei toki tarvitse. Mutta tuollaisella käytöksellä osoitat vain se, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Aikuinen ymmärtää, että lapsi voi sanoa pahojakin asioita ymmärtämättä niiden todellista merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on pahempi tapa. Elossa oleva on kuitenkin elossa. Näin se nyt vain on.

Onko elossa olo aina ihmiselle paras mahdollinen vaihtoehto? Itse olen sitä mieltä, että ei ole. Jos elämä on yhtä tuskaa ja kärsimystä, on parempi kuolla kuin elää pelkän elossa olemisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanptettu lapsikin kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omilleen. Parhaimmillaan saa viimeistään silloin rakennettua ok suhteen häneen.

Jos lapsi on loukannut vanhempaansa kunnolla niin ei tarvitse lähentyä.

 

 

Ei toki tarvitse. Mutta tuollaisella käytöksellä osoitat vain se, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Aikuinen ymmärtää, että lapsi voi sanoa pahojakin asioita ymmärtämättä niiden todellista merkitystä. 

Sinä olet lapsellinen ja kateellinen kun joku uskaltaa arvostaa itseään. Ei kukaan tervepäinen kaikkea loukkaamista anna anteeksi. Kasva itse aikuiseksi ja opiskele mitä kaikkea pahaa elämä sisältää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on pahempi tapa. Elossa oleva on kuitenkin elossa. Näin se nyt vain on.

 

 

Onko elossa olo aina ihmiselle paras mahdollinen vaihtoehto? Itse olen sitä mieltä, että ei ole. Jos elämä on yhtä tuskaa ja kärsimystä, on parempi kuolla kuin elää pelkän elossa olemisen vuoksi. 

Ymmärrä nyt kakara lukemaasi ja asiayhteyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Tyhjän toivon kanssa on paha elää. Mitään kiintymyssuhdetta ei tuossa tilanteessa lapsen puolelta enää ole.