Kumpi on pahempaa, menettää lapsi elävänä vai menettää lapsi kuoleman kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Tyhjän toivon kanssa on paha elää. Mitään kiintymyssuhdetta ei tuossa tilanteessa lapsen puolelta enää ole.

Kiintymyssuhteen voi rakentaa aikuisenakin. Ethän sinä ystäviäsikään välttämättä ole tuntenut vauvasta saakka, mutta silti he olettavasti ovat sinulle rakkaita ja teidän välillänne on kiintymyssuhde. Ihan samoin voi lapseenkin rakentaa kiintymyssuhteen myös myöhemmällä iällä, jos se lapsuudessa ei ollut mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Tyhjän toivon kanssa on paha elää. Mitään kiintymyssuhdetta ei tuossa tilanteessa lapsen puolelta enää ole.

Sellainen voi kuitenkin syntyä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

 

 

Lukeeko siellä tilastoissa, että yksikään lapsi ei ole onnellinen ilman biologista isäänsä? Niinpä. Sitä vähän minäkin. 

Onko tämä jotain feminististä matematiikkaa? Tilastollisesti ehjissä ydinperheissä kasvavat lapset ovat onnellisempia kuin eroperheissä kasvavat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että KAIKKI ydinperheiden lapset olisivat onnellisia tai YKSIKÄÄN eroperheen lapsi ei olisi onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

 

 

Lukeeko siellä tilastoissa, että yksikään lapsi ei ole onnellinen ilman biologista isäänsä? Niinpä. Sitä vähän minäkin. 

Onko tämä jotain feminististä matematiikkaa? Tilastollisesti ehjissä ydinperheissä kasvavat lapset ovat onnellisempia kuin eroperheissä kasvavat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että KAIKKI ydinperheiden lapset olisivat onnellisia tai YKSIKÄÄN eroperheen lapsi ei olisi onnellinen.

Älä sitten väitä, että isä on lapsen onnelle VÄLTTÄMÄTÖN. Sitä väitettähän tuossa kommentoitiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Tyhjän toivon kanssa on paha elää. Mitään kiintymyssuhdetta ei tuossa tilanteessa lapsen puolelta enää ole.

Sellainen voi kuitenkin syntyä uudelleen.

Tilastollisesti melko harvinaista. Ja kyseessä ei ole silloin vanhemman ja lapsen kiintymyssuhde, vaan kahden aikuisen välinen hälläväliä-mikälie-suhde.

Ilkeät lapset saavat jatkaa elämäänsä itsenäisesti kuten ovat halunneetkin tehdä.

Joskus lapsen menettäminen elävänä on siunaus. Kuolema on aina lopullinen, traumatisoiva ja surullinen tapahtuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

 

 

Lukeeko siellä tilastoissa, että yksikään lapsi ei ole onnellinen ilman biologista isäänsä? Niinpä. Sitä vähän minäkin. 

Onko tämä jotain feminististä matematiikkaa? Tilastollisesti ehjissä ydinperheissä kasvavat lapset ovat onnellisempia kuin eroperheissä kasvavat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että KAIKKI ydinperheiden lapset olisivat onnellisia tai YKSIKÄÄN eroperheen lapsi ei olisi onnellinen.

 

 

Älä sitten väitä, että isä on lapsen onnelle VÄLTTÄMÄTÖN. Sitä väitettähän tuossa kommentoitiin. 

Ei olekaan. Ei ole äitikään. Tai vaikkapa riittävä ravinto, turva tai jokin muu asia. Nämä on silti hyvä olla olemassa. 

Olen eri henkilö kuin se, joka kirjoitti alkuperäisen kommentin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on pahempaa, tottakai.

Miten niin "tottakai'? 

Kuolema on lopullista.

Kyllä raaka lapsen vieraannutaminen pienenä on ihan yhtä lopullinen asia. 

Mutta toivo uudelleen kohtaamisesta antaa lohtua.

Tyhjän toivon kanssa on paha elää. Mitään kiintymyssuhdetta ei tuossa tilanteessa lapsen puolelta enää ole.

Sellainen voi kuitenkin syntyä uudelleen.

Tilastollisesti melko harvinaista. Ja kyseessä ei ole silloin vanhemman ja lapsen kiintymyssuhde, vaan kahden aikuisen välinen hälläväliä-mikälie-suhde.

Sulla on outo pakkomielle tilastoihin. Kuvittelet, että asia menee näin ja näin, koska tilastoissa lukee. Montako kertaa olet nähnyt tilaston, jossa kerrotaan, että yksikään lapsi ei koskaan ole onnistunut muodostamaan hyvää suhdetta vanhempaansa aikuisiällä? Toki se ei tule ikinä onnistumaan, jos sinun asenteesi on tuo. Jos oma lapsesi on sinulle hälläväliämikälie, et tosiaan ikinä tule saamaan häneen vanhemman ja lapsen kiintymyssuhdetta. Sellaista ei voi luoda, jos isä ei ole siihen valmis. 

Se, että edes kysyt tuollaista, todistaa sinun olevan täysi narsistinen peräreikäkusipää. Tapa itsesi, tuskin edes ne lapset jäävät kaipaamaan tuollaista paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikket enää ikinä näkisi lastasi niin varmaan kuitenkin toivot hänen elävän hyvän elämän, rakastavan, saavan lapsia ja kaikkea mitä elämään kuuluu. Jos lapsi on kuollut et voi edes iloita hänen puolestaan.

 

 

Katkerat naisvihaajat eivät kykene tuollaiseen ajatteluun. He eivät voi iloita edes oman lapsen puolesta, koska se tarkoittaisi sen tosiasian tunnustamista, että isä ei ole mikään välttämättömyys lapsen onnelle. 

Tilastollisesti isä on välttämätön lapsen onnelle. Isättömät lapset voivat huonommin.

 

 

Lukeeko siellä tilastoissa, että yksikään lapsi ei ole onnellinen ilman biologista isäänsä? Niinpä. Sitä vähän minäkin. 

Onko tämä jotain feminististä matematiikkaa? Tilastollisesti ehjissä ydinperheissä kasvavat lapset ovat onnellisempia kuin eroperheissä kasvavat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että KAIKKI ydinperheiden lapset olisivat onnellisia tai YKSIKÄÄN eroperheen lapsi ei olisi onnellinen.

 

 

Älä sitten väitä, että isä on lapsen onnelle VÄLTTÄMÄTÖN. Sitä väitettähän tuossa kommentoitiin. 

Ei olekaan. Ei ole äitikään. Tai vaikkapa riittävä ravinto, turva tai jokin muu asia. Nämä on silti hyvä olla olemassa. 

Olen eri henkilö kuin se, joka kirjoitti alkuperäisen kommentin. 

Olipa typerä kommentti sinulta. Ravinto on ihmiselle välttämätöntä. Ihminen kuolee ilman ravintoa. Sen sijaan isä ei ole millään tasolla välttämätön eikä monissa tapauksissa edes "hyvä olla olemassa". Katsos, mussukka, kun isyys ei tarkoita aina sitä, että mieshenkilö on lapselleen hyvä ja rakastava aikuinen. 

Aika jännä ajatus, että oma lapsi lakkaa olemasta oma lapsi, koska tilastojen mukaan on harvinaista luoda kiintymyssuhden lapseensa aikuisiässä. 

Mitä enemmän lukee tämän "vieraannutetun" isän avautumisia, sitä vahvemmin tulee perusteluja sille, miksi se äiti ei päästä lasta isää tapaamaan. Onhan se karua lapselle mennä miehen luo, jolle lapsi on "hälläväliämikälie". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on pahempi tapa. Elossa oleva on kuitenkin elossa. Näin se nyt vain on.

 

 

Onko elossa olo aina ihmiselle paras mahdollinen vaihtoehto? Itse olen sitä mieltä, että ei ole. Jos elämä on yhtä tuskaa ja kärsimystä, on parempi kuolla kuin elää pelkän elossa olemisen vuoksi. 

Japanissa oli aikoinaan kunniakkaan IM:n tekokäytäntö. Jos henkilö ei pystynyt toimimaan mielekkäällä tavalla yhteisössä, niin hänellä oli myös mahdollisuus poistua arvokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on pahempi tapa. Elossa oleva on kuitenkin elossa. Näin se nyt vain on.

 

 

Onko elossa olo aina ihmiselle paras mahdollinen vaihtoehto? Itse olen sitä mieltä, että ei ole. Jos elämä on yhtä tuskaa ja kärsimystä, on parempi kuolla kuin elää pelkän elossa olemisen vuoksi. 

Japanissa oli aikoinaan kunniakkaan IM:n tekokäytäntö. Jos henkilö ei pystynyt toimimaan mielekkäällä tavalla yhteisössä, niin hänellä oli myös mahdollisuus poistua arvokkaasti.

Nykyisin se tunnetaan nimellä eutanasia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän lukee tämän "vieraannutetun" isän avautumisia, sitä vahvemmin tulee perusteluja sille, miksi se äiti ei päästä lasta isää tapaamaan. Onhan se karua lapselle mennä miehen luo, jolle lapsi on "hälläväliämikälie". 

En kirjoittanut tuota kommenttia, mutta tälleen kokemuksen kautta, vieraannutettu lapsi on hälläväliä mikälie tapaus. Aika meni jo, eikä uutta aikaa enää tule.

Asiat niinkuin oli ja meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän lukee tämän "vieraannutetun" isän avautumisia, sitä vahvemmin tulee perusteluja sille, miksi se äiti ei päästä lasta isää tapaamaan. Onhan se karua lapselle mennä miehen luo, jolle lapsi on "hälläväliämikälie". 

En kirjoittanut tuota kommenttia, mutta tälleen kokemuksen kautta, vieraannutettu lapsi on hälläväliä mikälie tapaus. Aika meni jo, eikä uutta aikaa enää tule.

Asiat niinkuin oli ja meni.

Sittehän on vain hyvä, ettei lapsi sinua tapaa. Lapsi ansaitsee isän ,joka rakastaa häntä ja haluaa aidosti olla hänen elämässään läsnä. Sinulle oma lapsesi on kuin kulunut vaate, jonka voi tuosta vain heittää pois, koska siihen ei ole mitään tunnesidettä. Tästä syystä se lapsesi äiti ei halua, että lapsi tapaa sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän lukee tämän "vieraannutetun" isän avautumisia, sitä vahvemmin tulee perusteluja sille, miksi se äiti ei päästä lasta isää tapaamaan. Onhan se karua lapselle mennä miehen luo, jolle lapsi on "hälläväliämikälie". 

En kirjoittanut tuota kommenttia, mutta tälleen kokemuksen kautta, vieraannutettu lapsi on hälläväliä mikälie tapaus. Aika meni jo, eikä uutta aikaa enää tule.

Asiat niinkuin oli ja meni.

Ajattelepa, jos lapsesi lukisi kommenttisi ja saisi tietää henkilöllisyytesi. Miltähän mahtaisi tuntua kuulla, on omalle isälle vain hälläväliä-mikäli eli käytännön tasolla vähemiarvoinen kuin isän naapurit, joita isä sentään saattaa tervehtiä kun satutaan rapussa vastakkain. Normaalille isälle oma lapsi on maailman tärkein ihminen riippumatta siitä, onko lapseen yhteyttä vai ei. Ei se lapsi ole valinnut äitiään, joten on naurettavaa kostaa lapselle se, että hänen ei anneta tavata sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän lukee tämän "vieraannutetun" isän avautumisia, sitä vahvemmin tulee perusteluja sille, miksi se äiti ei päästä lasta isää tapaamaan. Onhan se karua lapselle mennä miehen luo, jolle lapsi on "hälläväliämikälie". 

En kirjoittanut tuota kommenttia, mutta tälleen kokemuksen kautta, vieraannutettu lapsi on hälläväliä mikälie tapaus. Aika meni jo, eikä uutta aikaa enää tule.

Asiat niinkuin oli ja meni.

 

 

Sittehän on vain hyvä, ettei lapsi sinua tapaa. Lapsi ansaitsee isän ,joka rakastaa häntä ja haluaa aidosti olla hänen elämässään läsnä. Sinulle oma lapsesi on kuin kulunut vaate, jonka voi tuosta vain heittää pois, koska siihen ei ole mitään tunnesidettä. Tästä syystä se lapsesi äiti ei halua, että lapsi tapaa sinua. 

Juu, samaa mieltä. Ei se tarvitse perintöjäkään millä eläisi käymättä töissä. Kova elämä tekee vain hyvää.

Tai jos on perseillyt liikaa ja lapsi ei sen takia halua nähdä