Kumpi on pahempaa, menettää lapsi elävänä vai menettää lapsi kuoleman kautta?
Lopputuloshan on kuitenkin sama sen vanhemman kannalta.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Esimerkiksi aikuinen lapsi voi katkaista yhteydenpidon, kun on saanut tarpeekseen sairaista vanhemmistaan. Sitten ne sairaat vanhemmat marttyroituvat, kun lapsi ei pidä yhteyttä o_O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Esimerkiksi aikuinen lapsi voi katkaista yhteydenpidon, kun on saanut tarpeekseen sairaista vanhemmistaan. Sitten ne sairaat vanhemmat marttyroituvat, kun lapsi ei pidä yhteyttä o_O
Ei silloin ole menettänyt lasta vaan yhteyden häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävänä menetetty läheinen on tutkitusti suurempi stressin aiheuttaja kuin läheisen luonnollinen kuolema.
On, mutta kuolema on menetyksenä pahempi. Niin kauan, kun ei ole todisteita kuolemasta, on olemassa toivo, että vielä kohtaatte. Kuolema on lopullinen menettäminen eikä siitä ole enää paluuta.
t. äiti, jonka lapsi oli kadoksissa ja löydettiin kuolleena
Kuolema antaa päätöksen. Katoaminen/poistuminen elävänä pitää tapauksen avoimena. On pahempaa.
Elävänä menetys voinee tarkoittaa sitäkin, että täysi-ikäinen lapsi alkaa käyttämään huumeita ja tätä ei saa kiinni.
Jos lapsi huostaanotetaan niin voit silti tavata häntä vähintään valvotusti ja luoda suhdetta. Sitten kun 18v niin voi luoda rauhassa aikuisiän suhdetta lapseen.
Minulla on erityislapsi ja monesti olen ajatellut, että huostaanottokin olisi jotain mistä selviäisimme. Ottaisin sen mahdollisuutena palauttaa voimani. Niin sinunkin kannatttaa ajatella. Suomessa vanhemmalla on isot oikeudet huostaanoton jälkeenkin
Esimerkiksi vieraannuttaminen erotilanteissa.On ilmeisesti koko ajan yleisempää mutta järjestelmä ei tähän puutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävänä menetetty läheinen on tutkitusti suurempi stressin aiheuttaja kuin läheisen luonnollinen kuolema.
On, mutta kuolema on menetyksenä pahempi. Niin kauan, kun ei ole todisteita kuolemasta, on olemassa toivo, että vielä kohtaatte. Kuolema on lopullinen menettäminen eikä siitä ole enää paluuta.
t. äiti, jonka lapsi oli kadoksissa ja löydettiin kuolleena
Kuolema antaa päätöksen. Katoaminen/poistuminen elävänä pitää tapauksen avoimena. On pahempaa.
Sinä et voi tuota asiaa toisen puolesta päättää. Et myöskään voi mitätöidä toisen ihmisen kokemusta vänkäämällä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Hänet on pienenä VIERAANNUTETTU toisesta vanhemmasta, siten!
Ja miten tämä tapahtuu? Eivätkö molemmat vanhemmat ole lapsen kanssa suunnilleen yhtä paljon? Kuka sitäpaitsi edes haluaisi vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmastaan?
Kummalle pahempaa ja kumman kuoleman kautta?
Kuoleminen on pahempaa, tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävänä menetetty läheinen on tutkitusti suurempi stressin aiheuttaja kuin läheisen luonnollinen kuolema.
On, mutta kuolema on menetyksenä pahempi. Niin kauan, kun ei ole todisteita kuolemasta, on olemassa toivo, että vielä kohtaatte. Kuolema on lopullinen menettäminen eikä siitä ole enää paluuta.
t. äiti, jonka lapsi oli kadoksissa ja löydettiin kuolleena
Kuolema antaa päätöksen. Katoaminen/poistuminen elävänä pitää tapauksen avoimena. On pahempaa.
Montako lasta sinulta on kadonnut ja löytynyt kuolleena? Jos vastaus on vähemmän kuin yksi, et voi tietää, kumpi on pahempi.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten elävä lapsi "menetetään"? Hän on koomassa? Liittyy johonkin kulttiin ja alkaa täysin erakoksi?
Hänet on pienenä VIERAANNUTETTU toisesta vanhemmasta, siten!
Ja miten tämä tapahtuu? Eivätkö molemmat vanhemmat ole lapsen kanssa suunnilleen yhtä paljon? Kuka sitäpaitsi edes haluaisi vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmastaan?
Missä kellarissa olet oikein kasvanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi.
Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.
Kyllä se aika monille tarkoittaa. Vai miksi luulet, että lapsia asuu laitoksissa?
No eihän se tarkoita, että menettää lapsensa jo lapsi asuu laitoksessa. Edelleen ollaan samaa perhettä, lapsi voi käydä kotilomalla ja pitää muutenkin yhteyttä perheeseen. Tulkitsetko myös samalla tavalla menettäväsi lapsesi kun he muuttavat omiin koteihinsa?
Kannattaako tuollaisia miettiä. Siis aivan oikeasti ihan turhaa spekulointia. Te joilla on lapsia olette joka tapauksessa onnekkaita, vaikka sitten saisitte pitää lasta vain hetken.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi vieraannuttaminen erotilanteissa.On ilmeisesti koko ajan yleisempää mutta järjestelmä ei tähän puutu.
About joka kymmenes lapsi on tälläisen kohteena. Ja tälläiset lapset oireilevat kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi.
Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.
Kyllä se aika monille tarkoittaa. Vai miksi luulet, että lapsia asuu laitoksissa?
No eihän se tarkoita, että menettää lapsensa jo lapsi asuu laitoksessa. Edelleen ollaan samaa perhettä, lapsi voi käydä kotilomalla ja pitää muutenkin yhteyttä perheeseen. Tulkitsetko myös samalla tavalla menettäväsi lapsesi kun he muuttavat omiin koteihinsa?
Oletpa naiivi. Läheskään kaikilla huostaanotetuilla ei ole sellaisia kotiloja, että niihin voisi lapsen päästää. Ei huostaanottoa edes tehdä, jos lapsella on koti, jossa hän voi turvallisesti asua.
Closure on psykologian käsite. Kuolema antaa sen. Häviäminen ei anna. Toinen jää kuin aaveeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi.
Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.
Kyllä se aika monille tarkoittaa. Vai miksi luulet, että lapsia asuu laitoksissa?
No eihän se tarkoita, että menettää lapsensa jo lapsi asuu laitoksessa. Edelleen ollaan samaa perhettä, lapsi voi käydä kotilomalla ja pitää muutenkin yhteyttä perheeseen. Tulkitsetko myös samalla tavalla menettäväsi lapsesi kun he muuttavat omiin koteihinsa?
Huostaanotto on pakkotoimi. Omaan kotiin muuttaminen ei. Älä sotke asioita. Ja kyllä, aika moni vanhempi kokee, että on menettänyt pikkuisensa, kun lapset lentävät pesästä. Ja niinhän hän onkin. Ne pienet lapset eivät koskaan enää palaa.
"Tulkitsetko myös samalla tavalla menettäväsi lapsesi kun he muuttavat omiin koteihinsa?"
Esim 11 v ei muuta omilleen.
Kuolema ei läheskään aina ole luonnollinen.