Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahempaa, menettää lapsi elävänä vai menettää lapsi kuoleman kautta?
02.09.2026 |
Lopputuloshan on kuitenkin sama sen vanhemman kannalta.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi.
Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.
"Huostaanotto tarkoittaa lastensuojelun toimenpidettä, jossa vastuu lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja olinpaikasta siirtyy viranomaisille, ja lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle"
Jos lapsesi asui kotona, häntä ei oltu huostaanotettu.
No kylläpäs oli, enköhän minä sen tiedä paremmin.
Oisko ollu hieman löysempi päätös, esim. avohuolto? Tuo muuttuu huostaanotoksi ja lapsi todellakin siirtyy kotoa pois, mikäli tukitoimet ei auta ja lapsen itsetuhoisuus jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karua tietää, että on isälleen vain negatiivinen muisto, johon ei liity yhtäkään positiivista tunnetta. Tästä on helppo päätellä, että lasta ei ole mitenkään vieraannutettu isästä, vaan isä on ihan itse omalla käytöksellään aiheuttanut vieraantumisen.
Jos lapsesi revitään pois 1,5 v ikäisenä, ja käyt vuosien oikeustaisteluita ja maksat itsesi kipeäksi siitä, että saat ilmaantua sovittuun tapaamiseen, johon lapsi ei tulekaan. Jos lähetät vuosia joulu- ja synttärilahjoja ja kirjeitä ja saat kolmannen osapuolen kautta kuulla, että kaikki ovat menneet tori.fi tai roskiin...
Ja kun vihdoin tapaaminen vuosien päästä järjestyy, edessäsi on vieras lapsi, joka kysyy, että kuka tuo setä on....
Joo, ei niiden haalistuvien ja exän mt-ongelmien värittämien vauvamuistojen lisäksi hirveästi positiivista ole. Pelkkiä haavoja.
Tervetuloa kerhoon!
Joskus voi myös olla hyvä vaihtoehto pysyä poissa kaikista tuollaisen ympäristön ihmisistä, pysyvästi..
Se tekee nimenomaan yhtälöstä haastavan, jos oman lapsen äiti kuuluu tuollaisen ympäristön ihmisiin....
Niimpä. Nuorena ei aina ymmärrä millaisiin ongelmiin joissain tilanteissa väistämättä joutuu.
Jos lohduttaa, niin meitä ja vastaavia kärsiviä lapsia on täällä jokunen satatuhatta.
Itse asiassa ei. Kyseessä on elämän peruspilareihin vaikuttava tragedia, joka syö ihmisiä monessa sukupolvessa ja monella tasolla. Sitä ikävämpää, mitä useampaa ongelma koskettaa (en ole ap).
Enkä puhu pelkästään vieraannuttamisesta, vaikka ap:n aloitus ilmeisesti tätä koskikin (?), vaan dysfunktionaalisesta ja toteutumattomasta vanhemmuudesta ylipäätään. Valitettavan monella on päihdeongelmainen/väkivaltainen/epävakaa vanhempi. Kaikki em. ryhmistä voivat myös käyttää vieraannuttamista strategiana.
Kunhan totean, että ihmiset, jotka käyttävät lapsiaan välineinä puolisoaan satuttaakseen, ovat jollain perustavanlaatuisella tavalla häiriintyneitä. Kuten esimerkiksi he, jotka muulla tavoin pahoinpitelevät lapsiaan tai puolisoitaan.
Yhteiskunnan tulisi sanktioida em. toiminta, mutta sanktiot ovat kovin vähäisiä, kuten myös tarjolla oleva apu persoonallisushäiriöisille ja väkivaltaisille vanhemmille.
Kannattaisi korjata, tulisi pitkällä aikavälillä halvemmaksi!
T: Väkivaltaisen narsisti-yh-äidin häpäisy/huuto/lyömishelvetissä kasvanut poika, jonka juoppoisä teki itsemurhan kun olin pieni.
Ihan vaan teille palstan kusipäille p-häiriöisille, jotka puolustatte vieraannuttamista: Ymmärrän, että ette ole itse valinneet perimäänne ja kasvatustanne. Itsekään en valinnut. Tehkää kuitenkin maailmalle palvelus, ja poistakaa vaikka itsenne elävien kirjoista, jos ette muuhun kykene. Tai katsotte ensimmäistä kertaa elämässänne peiliin, ja teette kerrankin jotain oikein.
Yritän kovasti ymmärtää teitä, mutta en ihan vieläkään osaa. Sama varmaan heille, jotka ovat joutuneet esim. vanhempansa raiskaamaksi. Anteeksianto on ihan heeeelvetin vaikeaa.
2 narsistia tätäkin käynyt alapeukuttamassa. Palstalla on kyllä mielenkiintoisella arvomaailmalla varustettua porukkaa, joiden mielestä lasta saa satuttaa käyttämällä häntä koston välineenä.
Sanopa muuta. Vieraannuttajilla ei ole argumentteja, jotka kestäisivät päivänvaloa, joten pystyvät ainoastaan alapeukuttamaan. Surkeita tapauksia.
Niin, onhan se hirveä stressi, jos lapsi käyttää huumeita, pyörii huumeporukoissa ja ei pidä yhteyttä, mutta kuollut on sitten lopullinen menetys.
Vierailija kirjoitti:
Elävänä menetetty läheinen on tutkitusti suurempi stressin aiheuttaja kuin läheisen luonnollinen kuolema.
Pistäpä se tutkimus tänne.
Tietenkin lapsen kuolema on pahempi.
Elävä on elossa. Elämässä voi asiat muuttaa. Elämässä on mahdollisuuksia.
Kuolema on peruuttamaton. Kuollut ei koskaan tule takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos ei todellakaan ole sama. Kuoleman kautta menetettyä lasta ei saa koskaan takaisin, elävänä menetetty eli huostaanotettu lapsi voi myöhemmin tulla takaisin elämääsi.
Eihän huostaanotettu tarkoita lapsen menettämistä. Lapseni oli huostaanotettu ja asui kotona, huostaanotto tehtiin siksi, että oli itselleen vaarallinen ja oli siten olevinaan paremmat keinot auttaa ja tukea lasta.
"Huostaanotto tarkoittaa lastensuojelun toimenpidettä, jossa vastuu lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja olinpaikasta siirtyy viranomaisille, ja lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle"
Jos lapsesi asui kotona, häntä ei oltu huostaanotettu.
No kylläpäs oli, enköhän minä sen tiedä paremmin.
Oisko ollu hieman löysempi päätös, esim. avohuolto? Tuo muuttuu huostaanotoksi ja lapsi todellakin siirtyy kotoa pois, mikäli tukitoimet ei auta ja lapsen itsetuhoisuus jatkuu.
Tiedän kyllä oliko lapseni huostaanotettu vai ei. Hänet kyllä sijoitettiin laitokseen ensin, mutta hänet kotiutettiin sieltä eikä huostaanottoa purettu, koska hänelle haluttiin taata jälkihuolto 18 vuotiaana. Eli hän asui kotona 17 vuotiaana ja hän oli edelleen huostaanotettu. Miten vaikea tätä on ymmärtää? Tilanteita ja perheitä on erilaisia ja on vaan hyvä että sosiaalityöntekijät toimivat tilanteen vaatimalla tavalla, eli hyödyntävät erilaisia ratkaisuja. Lisäksi haluan tuoda ilmi, että vaikka huostaanotettu lapsi sijoitettiin aluksi laitokseen, niin kyllä hän kävi joka viikonloppu kotilomilla 2 yötä. Eli ei se koti silloinkaan laitosaikana ollut poissulettu lapselta. Ihmetyttää minkälaisia käsityksiä ihmisillä oikein on huostaanotosta.
En pidä myöskään ihmeenä nykyistä pahoinvointia. Väkivalta yms. rehottaa ja kaikista yleisimmät kovat pakkokeinot kohdistetaan puolustuskyvyttömiin lapsiin vanhemman sukupuolen perusteella.