Vierailija
Poiminta

Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.

Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?

Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.

Sivut

Kommentit (203)

Vierailija

Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.

Annoitko luvan lapsen täysi-ikäiseksi tultuaan saada sinun tiedot?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kysyin heti tuoreeltaan eikä ainakaan ensimmäisestä "istutuksesta" lähtenyt raskaus etenemään. Luovutitko siihen aikaan kun sen vielä anonyyminä sai tehdä? Onko tosiaan oikeus vuosienkin jälkeen kysyä syntyikö luovutetuista sukusoluista lasta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.

Annoitko luvan lapsen täysi-ikäiseksi tultuaan saada sinun tiedot?

Kyllä, mutta ei ole kuulunut yhteydenottoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kysyin heti tuoreeltaan eikä ainakaan ensimmäisestä "istutuksesta" lähtenyt raskaus etenemään. Luovutitko siihen aikaan kun sen vielä anonyyminä sai tehdä? Onko tosiaan oikeus vuosienkin jälkeen kysyä syntyikö luovutetuista sukusoluista lasta?

Ainahan oikeus nyt kysyä on, hyvänen aika. Kyllä ne sitten kertovat, saatko tietoa vai et.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kysyin heti tuoreeltaan eikä ainakaan ensimmäisestä "istutuksesta" lähtenyt raskaus etenemään. Luovutitko siihen aikaan kun sen vielä anonyyminä sai tehdä? Onko tosiaan oikeus vuosienkin jälkeen kysyä syntyikö luovutetuista sukusoluista lasta?

Luovutin silloin, kun laki oli juuri muuttumassa, eli edelleen oli mahdollista luovuttaa anonyymisti. Tein silloin päätöksen, etten halua antaa tietojani. Tässä takana oli ajatus siitä, että en tee tätä itseni takia ja sen vuoksi, että toivoisin joskus jonkun kaipaavan minua. Nyt ajatusmaailma on tuosta nuoruuden idealismista muuttunut aika tavallakin.

Kyllä, edelleen on oikeus saada tietää, että lähtikö raskaus luovutetuista soluista ja myös se, että syntyikö lapsi/lapsia. Mitään muuta ei kerrota.

Sitä en tiedä, että olisiko minun mahdollista muuttaa sitä anonyymi-statusta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.

Annoitko luvan lapsen täysi-ikäiseksi tultuaan saada sinun tiedot?

Kyllä, mutta ei ole kuulunut yhteydenottoa.

Minkä ikäinen lapsi nyt on? Mietitkö koskaan häntä? Mitä tekisit jos hän haluaisi tutustua?

Vierailija

Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin heti tuoreeltaan eikä ainakaan ensimmäisestä "istutuksesta" lähtenyt raskaus etenemään. Luovutitko siihen aikaan kun sen vielä anonyyminä sai tehdä? Onko tosiaan oikeus vuosienkin jälkeen kysyä syntyikö luovutetuista sukusoluista lasta?

Ainahan oikeus nyt kysyä on, hyvänen aika. Kyllä ne sitten kertovat, saatko tietoa vai et.

Miksi (voi hyvänen aika, miksi) jokaiseen ketjuun on jonkun tultava saivartelemaan?

Eikö sinulla ole mitään muuta tekemistä? Lähde vaikka ulkoilemaan, hyvänen aika.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.

Niin no, teknisestihän kyse ei ole sinun lapsesta eikä sinun halustasi.

Ps. Tätähän tässä aloituksessa tosin ei kysytty, että voisitko SÄ luovuttaa. Joten: move on...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.

Annoitko luvan lapsen täysi-ikäiseksi tultuaan saada sinun tiedot?

Kyllä, mutta ei ole kuulunut yhteydenottoa.

Minkä ikäinen lapsi nyt on? Mietitkö koskaan häntä? Mitä tekisit jos hän haluaisi tutustua?

En muista luovutusajankohtaa tarkalleen, mutta kyllä hän täysi-ikäinen jo on. En mieti juurikaan enää, harvoin tulee mieleen. Silloin alkuun ajattelin tietysti enemmän, raskauden aikana ja hänen vauva-aikanaan. Jos hän haluaisi tutustua, toki suostuisin tapaamaan. Olisihan se ihan mielenkiintoista ja uskoakseni palkitsevaa. En nyt suorastaan toivo, että hän ottaisi yhteyttä, mutta en myöskään, ettei ota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.

Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.

Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.

Luovuttajalle=luovuttajaksi

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.

Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.

Ei tietenkään huolittaisi, ja hyvä niin. Onneksi haastattelevat tarkkaan, mutta kuten tästäkin aloituksesta näkyy, ihmiset saattavat muuttaa mielensä.

En ymmärrä miten mielestäsi kyse voi olla asennevammasta. Se, että lyön nimen paperiin jossa annan biologisen lapseni muiden huoltoon, ei poista sitä faktaa että on kyse minun lapsestani. Kumma miten perusbiologiakin voi olla joiltain noin hukassa.

Ja siis kaikki kunnia heille jotka luovuttavat, se on hieno teko.

/9

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat