Lue keskustelun säännöt.
Turvallisissa ympäristöissä kasvaneet olettavat, että ihmiset käyttäytyvät ymmärtäväisemmin, jos kertoo traumoistaan
24.08.2026 |
Traumatisoitunut ihminen sen sijaan tietää, että ikävät ihmiset ottavat ne traumaattiset kokemukset lyömäaseekseen, jos niistä erehtyy jotain mainitsemaan. Sen jälkeen kaikki selitetäänkin, sillä että joku on traumatisoitunut.
"Ei oteta sitä mukaan kun se on raskasta seuraa. Ai nyt se suuttui ulossulkemisesta? Johtuu varmaan siitä kun se on traumatisoitunut, ei suinkaan siitä että suljimme sen ulos yhteisistä jutuista."
Yleensä avoimuus johtaa vain uudelleen traumatisoitumiseen, tämä on iso riski myös terveydenhuollossa kun ammatillinen osaaminen traumoista on heikkoa.
Kommentit (130)
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tällainen traumatyyppi kaveriporukassa. Alkuun oli ihan ok puhua hänen kokemuksistaan ja asioista, joita hänelle on sattunut. Mutta sitten kun hän toi tämän traumansa esiin joka kerta, ja siitä piti aina keskustella, ja porukka olisi halunnut puhua jo muistakin aiheista. Mutta kun hänellä oli vain tämä yksi levy. Mitään ratkaisuja hän ei halunnut. Kun porukka alkoi jatkuvasti vaihtamaan puheenaihetta pois hänen traumajutuistaan, niin sitten hän itki, että häntä ei haluta kuunnella ja ymmärtää ja ….Illanvietot pyörivät hänen traumansa ympärillä tavalla tai toisella.
Jätettiin häntä sitten kutsumatta mukaan ja oli paljon rennompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun se kuntoutuminen nimenomaan tapahtuu pääosin siellä arjessa, ei jossain klinikalla. Läheisillä on siksi tukijoina iso merkitys.
Kaikilla ihmisillä on vireystilan vaihteluita, mutta traumatisoituneella niitä on yleensä vielä tavallista enemmän, kun voimavarat ovat monesti vähissä."
Okei. Minä en ymmärrä miksi vastuutat muita omasta kuntoutumisestasi, mutta meitä on moneen junaan.
Sinä et ainakaan vaikuta olevan rakentamassa resilienttia yhteiskuntaa. Jokainen pärjätköön omillaan... kunnes sitten sinä olet vuorostaan se joka kaipaisi muiden apua. Silloin sitten ääni kellossa voikin muuttua.
Enhän minä ole sanonut mitään tuollaista. Älä laita sanoja suuhuni. Juuri sanoin että ohjaisin traumatisoituneen hoitoon. Se hoito kustannetaan verorahoilla.
Et voi oikeasti laskea omaksi merkittäväksi ansioksesi sitä, että maksat veroja. Niinhän kaikki tekevät. Se on normaalia osallistumista yhteiskunnan toimintaan, ei mitään ekstraa kenenkään hyväksi, kun kaikki hyötyvät lopputuloksesta kuten toimiva infra jne.
Hän auttaisi traumasta kärsivää löytämään (ohjaisi kuntoutukseen) niitä on vaikka mitä. Ja ne kyllä kustannetaan verorahoilla. Koti-apuja, tuki henkilöitä kodin ulkopuolelle jne. Tämä on vain paha ongelma traumoista kärsivän kanssa, että he eivät näe itseään pidemmälle. Muurit on edessä traumapotilailla ymmärtääkseen sen, että kaverit ja tutut voivatkin olla niitä jotka yrittävät auttaa traumasta kärsivää. Se ei aina kuitenkaan kuulostaa mukavalta, kun ei muiden elämä pyöri traumoista kärsivän ympärillä ja saattaa tulla hylätty olo, jos ehdotetaankin tuntematonta apua.
Jotkut tuntevat kateutta siitä huomiosta ja empatiasta, jota esimerkiksi väkivaltaa kokenut voi saada osakseen. Heille kaikki toisten saama huomio on kateuden aihe. Haluaisivat itse saada hoivaa. Eli vaillejäämisestä kyse myös tässä vähättelyreaktiossa.
Erona vain se, etteivät nämä pilkallisesti naurajat pysty myöntämään itselleen, mistä se ilkeys oikeasti kumpuaa, eivätkä näkemään omaa heikkouttaan, haurauttaan ja avuttomuuttaan. Jäävät siis vielä aikuisenakin ilman niitä asioita, joita ilman jäivät jo kertaalleen lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Okei, eli sinulla on pahoja ongelmia tunnistaa omat rajasi. Eli nyt kannattaa alkaa hakeutumaan avun piiriin ja ottaa ensimmäinen askel ihan siten, että laitat tämän palstan kiinni. Jos joku anonyymikirjoitus tuntuu sinusta noin voimakkaasti vaatimukselta juuri sinua kohtaan, se ei ole oikeasti normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu, älä peilaa omia tuntemuksiasi minuun.
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Mitä ajattelet sinulle tapahtuvan, jos et tottele aloittajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin työhaastattelussa eronneeni ja työpaikka olikin järjestänyt umpikatkeran juopon työpariksi. Mikä todennäköisesti rikollisella taustalla tai peitepoliisi. Hienoa selvittää kilpailijoiden tuhoksi tällaista. Se työpari oli vielä hyvin lyhyt, ruma ja ennenkaikkea umpityhmä. Lähdin sieltä pois ja kas kummaa, tämä yritys on edelleen tämän miehen työpaikka hänen ilmoituksensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun se kuntoutuminen nimenomaan tapahtuu pääosin siellä arjessa, ei jossain klinikalla. Läheisillä on siksi tukijoina iso merkitys.
Kaikilla ihmisillä on vireystilan vaihteluita, mutta traumatisoituneella niitä on yleensä vielä tavallista enemmän, kun voimavarat ovat monesti vähissä."
Okei. Minä en ymmärrä miksi vastuutat muita omasta kuntoutumisestasi, mutta meitä on moneen junaan.
Sinä et ainakaan vaikuta olevan rakentamassa resilienttia yhteiskuntaa. Jokainen pärjätköön omillaan... kunnes sitten sinä olet vuorostaan se joka kaipaisi muiden apua. Silloin sitten ääni kellossa voikin muuttua.
Enhän minä ole sanonut mitään tuollaista. Älä laita sanoja suuhuni. Juuri sanoin että ohjaisin traumatisoituneen hoitoon. Se hoito kustannetaan verorahoilla.
Et voi oikeasti laskea omaksi merkittäväksi ansioksesi sitä, että maksat veroja. Niinhän kaikki tekevät. Se on normaalia osallistumista yhteiskunnan toimintaan, ei mitään ekstraa kenenkään hyväksi, kun kaikki hyötyvät lopputuloksesta kuten toimiva infra jne.
Juuri tuo asenne ärsyttää näissä traumatisoituneissa ihmisissä. Et voi pakottaa ketään kuuntelemaan sitä jatkuvaa ulinaa ja uhriutumista. Yritä nyt ymmärtää. Säästä se osasto terapeutille ja jätä muut ihmiset rauhaan
Jokaisella on traumoja, mutta muut eivät ole niin itsekeskeisiä että rypisivät niissä joka ainoa hetki ja vaatisivat liikoja myös ympäroiviltä ihmisiltä. Ei mikään ihme, että tunnet itsesi sysätyn syrjään ongelminesi. Ongelmiisi auttaisi lisäksi kaikkein eniten, jos voisit viettää ihan normaalia aikaa muiden ihmisten kanssa ja jutustella ihan kokonaan muista asioista
Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni.
Se, että sinä saat ihmiset raivoihinsa jo keskustelupalstalla kertoo vain siitä, mitä ne ajattelevat sinusta omissa mieleissään, mutta eivät vain kohteliaisuuttaan sitä ilmaise julkisesti
Mieti vaihteeksi muita ihmisiä. Ystävyys ei ole yksisuuntaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Mitä ajattelet sinulle tapahtuvan, jos et tottele aloittajaa?
Ei niin mitään.
Kummallista kommentointia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen traumatyyppi kaveriporukassa. Alkuun oli ihan ok puhua hänen kokemuksistaan ja asioista, joita hänelle on sattunut. Mutta sitten kun hän toi tämän traumansa esiin joka kerta, ja siitä piti aina keskustella, ja porukka olisi halunnut puhua jo muistakin aiheista. Mutta kun hänellä oli vain tämä yksi levy. Mitään ratkaisuja hän ei halunnut. Kun porukka alkoi jatkuvasti vaihtamaan puheenaihetta pois hänen traumajutuistaan, niin sitten hän itki, että häntä ei haluta kuunnella ja ymmärtää ja ….Illanvietot pyörivät hänen traumansa ympärillä tavalla tai toisella.
Jätettiin häntä sitten kutsumatta mukaan ja oli paljon rennompaa.
Meilläkin oli kaveriporukassa yksi tällainen ihminen. Välillä vietettiin aikaa yhdessä ja annettiin hänelle tilaa ja tukea, välillä sitten taas vietimme aikaa ilman häntä, jotta muillekin oli tilaa. Reilu vuosi siinä meni, että kaveri alkoi saamaan tasapainon itsensä kanssa, mutta nyt ollaan taas kaikki illanvietot koko porukalla.
Kaipa se on tärkein löytää se tasapaino, että on tukena ja myötätuntoinen, mutta myös pitää huolen omasta jaksamisestaan. Eipä tämä ihmisyys lopulta mitään rakettitiedettä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntevat kateutta siitä huomiosta ja empatiasta, jota esimerkiksi väkivaltaa kokenut voi saada osakseen. Heille kaikki toisten saama huomio on kateuden aihe. Haluaisivat itse saada hoivaa. Eli vaillejäämisestä kyse myös tässä vähättelyreaktiossa.
Erona vain se, etteivät nämä pilkallisesti naurajat pysty myöntämään itselleen, mistä se ilkeys oikeasti kumpuaa, eivätkä näkemään omaa heikkouttaan, haurauttaan ja avuttomuuttaan. Jäävät siis vielä aikuisenakin ilman niitä asioita, joita ilman jäivät jo kertaalleen lapsuudessa.
Koet siis olevasi muiden yläpuolella ja onnistunut, kun olet onnistunut hankkimaan itsellesi valittamisen aiheen? Mistähän sitten valittaisit, jos kukaan ei koskaan olisi hakannut sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun se kuntoutuminen nimenomaan tapahtuu pääosin siellä arjessa, ei jossain klinikalla. Läheisillä on siksi tukijoina iso merkitys.
Kaikilla ihmisillä on vireystilan vaihteluita, mutta traumatisoituneella niitä on yleensä vielä tavallista enemmän, kun voimavarat ovat monesti vähissä."
Okei. Minä en ymmärrä miksi vastuutat muita omasta kuntoutumisestasi, mutta meitä on moneen junaan.
Sinä et ainakaan vaikuta olevan rakentamassa resilienttia yhteiskuntaa. Jokainen pärjätköön omillaan... kunnes sitten sinä olet vuorostaan se joka kaipaisi muiden apua. Silloin sitten ääni kellossa voikin muuttua.
Enhän minä ole sanonut mitään tuollaista. Älä laita sanoja suuhuni. Juuri sanoin että ohjaisin traumatisoituneen hoitoon. Se hoito kustannetaan verorahoilla.
Et voi oikeasti laskea omaksi merkittäväksi ansioksesi sitä, että maksat veroja. Niinhän kaikki tekevät. Se on normaalia osallistumista yhteiskunnan toimintaan, ei mitään ekstraa kenenkään hyväksi, kun kaikki hyötyvät lopputuloksesta kuten toimiva infra jne.
Juuri tuo asenne ärsyttää näissä traumatisoituneissa ihmisissä. Et voi pakottaa ketään kuuntelemaan sitä jatkuvaa ulinaa ja uhriutumista. Yritä nyt ymmärtää. Säästä se osasto terapeutille ja jätä muut ihmiset rauhaan
Jokaisella on traumoja, mutta muut eivät ole niin itsekeskeisiä että rypisivät niissä joka ainoa hetki ja vaatisivat liikoja myös ympäroiviltä ihmisiltä. Ei mikään ihme, että tunnet itsesi sysätyn syrjään ongelminesi. Ongelmiisi auttaisi lisäksi kaikkein eniten, jos voisit viettää ihan normaalia aikaa muiden ihmisten kanssa ja jutustella ihan kokonaan muista asioista
Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni.
Se, että sinä saat ihmiset raivoihinsa jo keskustelupalstalla kertoo vain siitä, mitä ne ajattelevat sinusta omissa mieleissään, mutta eivät vain kohteliaisuuttaan sitä ilmaise julkisesti
Mieti vaihteeksi muita ihmisiä. Ystävyys ei ole yksisuuntaista
Kenet hän on saanut raivoihinsa? Ei minua ainakaan.
Sinun kannattaisi ihan oikeasti miettiä miksi olet raivoissasi. Tunne-elämältään edes auttavasti stabiili osaisi jättää tällaiset aiheet, jotka aiheuttavat raivoa, ilman huomiota. Se, että sinä hakeudut tänne raivoamaan, kertoo ihan vain sinun omista ongelmistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, itse olen kokenut tuota lyömäaseena käyttöä toiselta traumatisoituneelta.
Se että on traumatisoitunut ei tarkoita sitä, että sen myötä automaattisesti saisi jotenkin paremmat valmiudet ymmärtää ja tukea muita. Ihmisellä voi olla niin paljon tekemistä itsensä kanssa, että hyvä jos kykenee edes itsestään huolehtimaan.
Pitää muistaa myös, että harva ihminen säästyy elämästä kokonaan ilman traumoja ja traumatisoituneen ihmisen on hyvin raskasta kuunnella muiden traumoja, ikään kuin ne olisivat jotenkin parempia traumoja kuin omat. Moni kokee myös traumoista kertomisen vellomisena, itsesäälinä ja valittamisena, mitä se usein onkin
Jep. Tämä on raskasta. Moni jää jumiin näihin vaikeisiin lapsuuksiinsa ja sillä verukkeella ratsastetaan vielä aikuisiällä. Vähätellään muiden kokemuksia, koska itsellä on se pahin.
Eiväthän ihmiset missään asiassa ole ikinä keskenään täysin samalla viivalla. Onnea sinulle, jos traumat eivät sinua vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Miten ihmeessä olet saanut ajatuksen, että tämä aihe olisi osoitettu sinulle henkilökohtaisesti :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntevat kateutta siitä huomiosta ja empatiasta, jota esimerkiksi väkivaltaa kokenut voi saada osakseen. Heille kaikki toisten saama huomio on kateuden aihe. Haluaisivat itse saada hoivaa. Eli vaillejäämisestä kyse myös tässä vähättelyreaktiossa.
Erona vain se, etteivät nämä pilkallisesti naurajat pysty myöntämään itselleen, mistä se ilkeys oikeasti kumpuaa, eivätkä näkemään omaa heikkouttaan, haurauttaan ja avuttomuuttaan. Jäävät siis vielä aikuisenakin ilman niitä asioita, joita ilman jäivät jo kertaalleen lapsuudessa.Koet siis olevasi muiden yläpuolella ja onnistunut, kun olet onnistunut hankkimaan itsellesi valittamisen aiheen? Mistähän sitten valittaisit, jos kukaan ei koskaan olisi hakannut sinua?
Minua ei ole kukaan koskaan hakannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Miten ihmeessä olet saanut ajatuksen, että tämä aihe olisi osoitettu sinulle henkilökohtaisesti :D
Miksi luulet että ajattelisin tämän aiheen olevan osoitettu minulle henkilökohtaisesti?
Tuo yksi alkoi neuvomaan että minun pitää vetää omat rajani (minulla ei ole koskaan ollut siinä mitään ongelmia). Kerroin hänelle että ap aloituksessaan puhuu juuri siitä, miten on julmaa olla auttamatta ja kuuntelematta traumatisoitunutta ihmistä.
Sitten sinä luulet että minua henkilökohtaisesti hetkauttaa aapeen (tai muidenkaan anonyymien) neuvot yhtään mihinkään. Aivan kaistapäistä keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun se kuntoutuminen nimenomaan tapahtuu pääosin siellä arjessa, ei jossain klinikalla. Läheisillä on siksi tukijoina iso merkitys.
Kaikilla ihmisillä on vireystilan vaihteluita, mutta traumatisoituneella niitä on yleensä vielä tavallista enemmän, kun voimavarat ovat monesti vähissä."
Okei. Minä en ymmärrä miksi vastuutat muita omasta kuntoutumisestasi, mutta meitä on moneen junaan.
Sinä et ainakaan vaikuta olevan rakentamassa resilienttia yhteiskuntaa. Jokainen pärjätköön omillaan... kunnes sitten sinä olet vuorostaan se joka kaipaisi muiden apua. Silloin sitten ääni kellossa voikin muuttua.
Enhän minä ole sanonut mitään tuollaista. Älä laita sanoja suuhuni. Juuri sanoin että ohjaisin traumatisoituneen hoitoon. Se hoito kustannetaan verorahoilla.
Et voi oikeasti laskea omaksi merkittäväksi ansioksesi sitä, että maksat veroja. Niinhän kaikki tekevät. Se on normaalia osallistumista yhteiskunnan toimintaan, ei mitään ekstraa kenenkään hyväksi, kun kaikki hyötyvät lopputuloksesta kuten toimiva infra jne.
Hän auttaisi traumasta kärsivää löytämään (ohjaisi kuntoutukseen) niitä on vaikka mitä. Ja ne kyllä kustannetaan verorahoilla. Koti-apuja, tuki henkilöitä kodin ulkopuolelle jne. Tämä on vain paha ongelma traumoista kärsivän kanssa, että he eivät näe itseään pidemmälle. Muurit on edessä traumapotilailla ymmärtääkseen sen, että kaverit ja tutut voivatkin olla niitä jotka yrittävät auttaa traumasta kärsivää. Se ei aina kuitenkaan kuulostaa mukavalta, kun ei muiden elämä pyöri traumoista kärsivän ympärillä ja saattaa tulla hylätty olo, jos ehdotetaankin tuntematonta apua.
Niin tai ehdotetaan keinoja, jolla trauma voisi helpotttua tai päästä siitä. Siitäkin voidaan loukkaantua.
Traumassa on turvallista velloa tutuissa sanoissa ja tunteissa. Muutosta varten pitäisi ponnistaa ja tehdä jotain uutta. Trauman kokeneena on saanut erikoiskohtelua, mutta siitäkin pitää luopua jossain vaiheessa ja siirtyä jatkamaan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntevat kateutta siitä huomiosta ja empatiasta, jota esimerkiksi väkivaltaa kokenut voi saada osakseen. Heille kaikki toisten saama huomio on kateuden aihe. Haluaisivat itse saada hoivaa. Eli vaillejäämisestä kyse myös tässä vähättelyreaktiossa.
Erona vain se, etteivät nämä pilkallisesti naurajat pysty myöntämään itselleen, mistä se ilkeys oikeasti kumpuaa, eivätkä näkemään omaa heikkouttaan, haurauttaan ja avuttomuuttaan. Jäävät siis vielä aikuisenakin ilman niitä asioita, joita ilman jäivät jo kertaalleen lapsuudessa.Koet siis olevasi muiden yläpuolella ja onnistunut, kun olet onnistunut hankkimaan itsellesi valittamisen aiheen? Mistähän sitten valittaisit, jos kukaan ei koskaan olisi hakannut sinua?
Minua ei ole kukaan koskaan hakannut.
No hyvä. Voit siis lopettaa uhriutumisen
Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni.