Lue keskustelun säännöt.
Turvallisissa ympäristöissä kasvaneet olettavat, että ihmiset käyttäytyvät ymmärtäväisemmin, jos kertoo traumoistaan
24.08.2026 |
Traumatisoitunut ihminen sen sijaan tietää, että ikävät ihmiset ottavat ne traumaattiset kokemukset lyömäaseekseen, jos niistä erehtyy jotain mainitsemaan. Sen jälkeen kaikki selitetäänkin, sillä että joku on traumatisoitunut.
"Ei oteta sitä mukaan kun se on raskasta seuraa. Ai nyt se suuttui ulossulkemisesta? Johtuu varmaan siitä kun se on traumatisoitunut, ei suinkaan siitä että suljimme sen ulos yhteisistä jutuista."
Yleensä avoimuus johtaa vain uudelleen traumatisoitumiseen, tämä on iso riski myös terveydenhuollossa kun ammatillinen osaaminen traumoista on heikkoa.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Miten ihmeessä olet saanut ajatuksen, että tämä aihe olisi osoitettu sinulle henkilökohtaisesti :D
Miksi luulet että ajattelisin tämän aiheen olevan osoitettu minulle henkilökohtaisesti?
Tuo yksi alkoi neuvomaan että minun pitää vetää omat rajani (minulla ei ole koskaan ollut siinä mitään ongelmia). Kerroin hänelle että ap aloituksessaan puhuu juuri siitä, miten on julmaa olla auttamatta ja kuuntelematta traumatisoitunutta ihmistä.
Sitten sinä luulet että minua henkilökohtaisesti hetkauttaa aapeen (tai muidenkaan anonyymien) neuvot yhtään mihinkään. Aivan kaistapäistä keskustelua.
Nämä vastauksesi kertovat kuitenkin ihan kaikesta muusta kuin omien rajojen tunnistamisesta. Ei ole oikeasti tervettä ottaa jotain vauvapalstakirjoituksia noin henkilökohtaisesti. Tuo ei oikeasti eroa enää kauheasti siitä, että kuulee pistorasiasta itselleen suunnattua puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntevat kateutta siitä huomiosta ja empatiasta, jota esimerkiksi väkivaltaa kokenut voi saada osakseen. Heille kaikki toisten saama huomio on kateuden aihe. Haluaisivat itse saada hoivaa. Eli vaillejäämisestä kyse myös tässä vähättelyreaktiossa.
Erona vain se, etteivät nämä pilkallisesti naurajat pysty myöntämään itselleen, mistä se ilkeys oikeasti kumpuaa, eivätkä näkemään omaa heikkouttaan, haurauttaan ja avuttomuuttaan. Jäävät siis vielä aikuisenakin ilman niitä asioita, joita ilman jäivät jo kertaalleen lapsuudessa.Koet siis olevasi muiden yläpuolella ja onnistunut, kun olet onnistunut hankkimaan itsellesi valittamisen aiheen? Mistähän sitten valittaisit, jos kukaan ei koskaan olisi hakannut sinua?
Eihän tuossa mitään tuollaista sanottu. Sinulla on vissiin haasteita luetunymmärtämisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Miten ihmeessä olet saanut ajatuksen, että tämä aihe olisi osoitettu sinulle henkilökohtaisesti :D
Miksi luulet että ajattelisin tämän aiheen olevan osoitettu minulle henkilökohtaisesti?
Tuo yksi alkoi neuvomaan että minun pitää vetää omat rajani (minulla ei ole koskaan ollut siinä mitään ongelmia). Kerroin hänelle että ap aloituksessaan puhuu juuri siitä, miten on julmaa olla auttamatta ja kuuntelematta traumatisoitunutta ihmistä.
Sitten sinä luulet että minua henkilökohtaisesti hetkauttaa aapeen (tai muidenkaan anonyymien) neuvot yhtään mihinkään. Aivan kaistapäistä keskustelua.
Nämä vastauksesi kertovat kuitenkin ihan kaikesta muusta kuin omien rajojen tunnistamisesta. Ei ole oikeasti tervettä ottaa jotain vauvapalstakirjoituksia noin henkilökohtaisesti. Tuo ei oikeasti eroa enää kauheasti siitä, että kuulee pistorasiasta itselleen suunnattua puhetta.
Toistan vielä; en ota henkilökohtaisesti. Yritän keskustella aiheesta jonka ap avasi. Kannattaa lukea aloitus ja siihen tulleet kommentit, niin tietää mistä puhutaan.
Tiivistän vielä jos et jaksa lukea pitkää tekstiä:
Ap: Muiden on ymmärrettävä syvällisesti ja huomioitava ja kuunneltava traumatisoituneen ihmisen ajatukset ja oireet. Ei ole reilua jättää porukan ulkopuolelle.
Keskustelija X: Hakeudu ammattiavun piiriin äläkä kuormita muita traumatarinoillasi.
Keskustelija Y: Ei ole mikään pakko kuunnella, vedä omat rajasi.
Minä: Aapeehän juuri aloituksessaan sanoi että on kuunneltava ja ymmärrettävä, siitä nyt keskustellaan.
Sinä: MIKSI OTAT HENKILÖKOHTAISESTI LFASDAGSAGSAMÖMMÖM
Ne jotka ovat ymmärtäneet sen, miksi heihin sattuu, eivät suhtaudu ivallisesti muihin ihmisiin.
Ne, jotka eivät (vielä) ymmärrä, miksi heihin sattuu, suhtautuvat ivallisesti muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni."
Juuri tämänhän ap kielsi.
Miten ihmeessä olet saanut ajatuksen, että tämä aihe olisi osoitettu sinulle henkilökohtaisesti :D
Miksi luulet että ajattelisin tämän aiheen olevan osoitettu minulle henkilökohtaisesti?
Tuo yksi alkoi neuvomaan että minun pitää vetää omat rajani (minulla ei ole koskaan ollut siinä mitään ongelmia). Kerroin hänelle että ap aloituksessaan puhuu juuri siitä, miten on julmaa olla auttamatta ja kuuntelematta traumatisoitunutta ihmistä.
Sitten sinä luulet että minua henkilökohtaisesti hetkauttaa aapeen (tai muidenkaan anonyymien) neuvot yhtään mihinkään. Aivan kaistapäistä keskustelua.
Nämä vastauksesi kertovat kuitenkin ihan kaikesta muusta kuin omien rajojen tunnistamisesta. Ei ole oikeasti tervettä ottaa jotain vauvapalstakirjoituksia noin henkilökohtaisesti. Tuo ei oikeasti eroa enää kauheasti siitä, että kuulee pistorasiasta itselleen suunnattua puhetta.
Toistan vielä; en ota henkilökohtaisesti. Yritän keskustella aiheesta jonka ap avasi. Kannattaa lukea aloitus ja siihen tulleet kommentit, niin tietää mistä puhutaan.
Tiivistän vielä jos et jaksa lukea pitkää tekstiä:
Ap: Muiden on ymmärrettävä syvällisesti ja huomioitava ja kuunneltava traumatisoituneen ihmisen ajatukset ja oireet. Ei ole reilua jättää porukan ulkopuolelle.
Keskustelija X: Hakeudu ammattiavun piiriin äläkä kuormita muita traumatarinoillasi.
Keskustelija Y: Ei ole mikään pakko kuunnella, vedä omat rajasi.
Minä: Aapeehän juuri aloituksessaan sanoi että on kuunneltava ja ymmärrettävä, siitä nyt keskustellaan.Sinä: MIKSI OTAT HENKILÖKOHTAISESTI LFASDAGSAGSAMÖMMÖM
Joo, ymmärrettiin jo, että otat tämän todella henkilökohtaisesti. Kysyttiin syytä siihen, ei lisä alleviivausta siitä, että olet raivoissasi ja oletat tämän keskustelun olevan suunnattu sinulle henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun se kuntoutuminen nimenomaan tapahtuu pääosin siellä arjessa, ei jossain klinikalla. Läheisillä on siksi tukijoina iso merkitys.
Kaikilla ihmisillä on vireystilan vaihteluita, mutta traumatisoituneella niitä on yleensä vielä tavallista enemmän, kun voimavarat ovat monesti vähissä."
Okei. Minä en ymmärrä miksi vastuutat muita omasta kuntoutumisestasi, mutta meitä on moneen junaan.
Sinä et ainakaan vaikuta olevan rakentamassa resilienttia yhteiskuntaa. Jokainen pärjätköön omillaan... kunnes sitten sinä olet vuorostaan se joka kaipaisi muiden apua. Silloin sitten ääni kellossa voikin muuttua.
Enhän minä ole sanonut mitään tuollaista. Älä laita sanoja suuhuni. Juuri sanoin että ohjaisin traumatisoituneen hoitoon. Se hoito kustannetaan verorahoilla.
Et voi oikeasti laskea omaksi merkittäväksi ansioksesi sitä, että maksat veroja. Niinhän kaikki tekevät. Se on normaalia osallistumista yhteiskunnan toimintaan, ei mitään ekstraa kenenkään hyväksi, kun kaikki hyötyvät lopputuloksesta kuten toimiva infra jne.
Hän auttaisi traumasta kärsivää löytämään (ohjaisi kuntoutukseen) niitä on vaikka mitä. Ja ne kyllä kustannetaan verorahoilla. Koti-apuja, tuki henkilöitä kodin ulkopuolelle jne. Tämä on vain paha ongelma traumoista kärsivän kanssa, että he eivät näe itseään pidemmälle. Muurit on edessä traumapotilailla ymmärtääkseen sen, että kaverit ja tutut voivatkin olla niitä jotka yrittävät auttaa traumasta kärsivää. Se ei aina kuitenkaan kuulostaa mukavalta, kun ei muiden elämä pyöri traumoista kärsivän ympärillä ja saattaa tulla hylätty olo, jos ehdotetaankin tuntematonta apua.
Et sinä pysty poistamaan toisten ahdistusta niillä nikseilläsi. Ihmiset eivät ole yleensä tyhmiä, mutta he voivat olla voimattomia. Ihminen toimisi varmasti eri asioissa paremmin, jos olisi niitä voimavaroja.
Sen sijaan voit itse valita miten suhtaudut siihen, että jotain vaikuttaa ahdistavan tai jaksaminen on traumojen takia normaalia heikompaa. Jokainen kokemus osaltaan rakentaa tai heikentää sen traumatisoituneen kokemusta ihmisyydestä.
"Joo, ymmärrettiin jo, että otat tämän todella henkilökohtaisesti. Kysyttiin syytä siihen, ei lisä alleviivausta siitä, että olet raivoissasi ja oletat tämän keskustelun olevan suunnattu sinulle henkilökohtaisesti."
Okei. Olet tuo raivoamisesta hokeva. En tajunnut, sori että meni tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vitussa aikuiset ihmiset saa tällaisestakin aiheen riitelyyn!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun se kuntoutuminen nimenomaan tapahtuu pääosin siellä arjessa, ei jossain klinikalla. Läheisillä on siksi tukijoina iso merkitys.
Kaikilla ihmisillä on vireystilan vaihteluita, mutta traumatisoituneella niitä on yleensä vielä tavallista enemmän, kun voimavarat ovat monesti vähissä."
Okei. Minä en ymmärrä miksi vastuutat muita omasta kuntoutumisestasi, mutta meitä on moneen junaan.
Sinä et ainakaan vaikuta olevan rakentamassa resilienttia yhteiskuntaa. Jokainen pärjätköön omillaan... kunnes sitten sinä olet vuorostaan se joka kaipaisi muiden apua. Silloin sitten ääni kellossa voikin muuttua.
Enhän minä ole sanonut mitään tuollaista. Älä laita sanoja suuhuni. Juuri sanoin että ohjaisin traumatisoituneen hoitoon. Se hoito kustannetaan verorahoilla.
Et voi oikeasti laskea omaksi merkittäväksi ansioksesi sitä, että maksat veroja. Niinhän kaikki tekevät. Se on normaalia osallistumista yhteiskunnan toimintaan, ei mitään ekstraa kenenkään hyväksi, kun kaikki hyötyvät lopputuloksesta kuten toimiva infra jne.
Juuri tuo asenne ärsyttää näissä traumatisoituneissa ihmisissä. Et voi pakottaa ketään kuuntelemaan sitä jatkuvaa ulinaa ja uhriutumista. Yritä nyt ymmärtää. Säästä se osasto terapeutille ja jätä muut ihmiset rauhaan
Jokaisella on traumoja, mutta muut eivät ole niin itsekeskeisiä että rypisivät niissä joka ainoa hetki ja vaatisivat liikoja myös ympäroiviltä ihmisiltä. Ei mikään ihme, että tunnet itsesi sysätyn syrjään ongelminesi. Ongelmiisi auttaisi lisäksi kaikkein eniten, jos voisit viettää ihan normaalia aikaa muiden ihmisten kanssa ja jutustella ihan kokonaan muista asioista
Ei kukaan pakota. On ihmeellistä, että suutut noin paljon asiasta, joka on täysin vapaaehtoista. Sinulla on ihan täysi oikeus määritellä omat rajasi ja jos sen kanssa on hankalaa, voit aina itsekin kääntyä ammattiavun puoleen, joka auttaa sinua pitämään rajoistasi kiinni.
Se, että sinä saat ihmiset raivoihinsa jo keskustelupalstalla kertoo vain siitä, mitä ne ajattelevat sinusta omissa mieleissään, mutta eivät vain kohteliaisuuttaan sitä ilmaise julkisesti
Mieti vaihteeksi muita ihmisiä. Ystävyys ei ole yksisuuntaista
Kenet hän on saanut raivoihinsa? Ei minua ainakaan.
Sinun kannattaisi ihan oikeasti miettiä miksi olet raivoissasi. Tunne-elämältään edes auttavasti stabiili osaisi jättää tällaiset aiheet, jotka aiheuttavat raivoa, ilman huomiota. Se, että sinä hakeudut tänne raivoamaan, kertoo ihan vain sinun omista ongelmistasi.
Ihmiset jaksavat usein suhtautua empaattisemmin jonkun vääntyneeseen jalkaan kuin murtuneeseen mieleen. Fyysisiä vaivoja on monesti helpompi ymmärtää, kun ne ovat usein paljain silmin selvemmin nähtävissä.
Tämäpä juuri. Yksi kaveri totesi hyvin mt-ongelmaisesta äidistään, että olisipa helpottavaa, että mielensairauksista voisi puhua ihan samalla tavalla kuin somaattisista sairauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä yksi traumatisoitunut aloittaa uuden ketjun, kirjoitustyylistä tunnistaa. Ehkä sitä tosielämässä tosiaan ei kukaan enää jaksa kuunnella
Senpä takia tällainen anonyymi keskustelupalsta onkin hyvä paikka puhua asiasta. Ne joita aihe ei kosketa tai kiinnosta, voivat sivuuttaa sen ja me joita koskettaa ja kiinnostaa, voimme keskusetella täällä toistemme kanssa.
Ei todellakaan ole, samat kuppaiset väijyjät täälläkin on.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka ovat ymmärtäneet sen, miksi heihin sattuu, eivät suhtaudu ivallisesti muihin ihmisiin.
Ne, jotka eivät (vielä) ymmärrä, miksi heihin sattuu, suhtautuvat ivallisesti muihin ihmisiin.
Olipa muuten erittäin hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä yksi traumatisoitunut aloittaa uuden ketjun, kirjoitustyylistä tunnistaa. Ehkä sitä tosielämässä tosiaan ei kukaan enää jaksa kuunnella
Senpä takia tällainen anonyymi keskustelupalsta onkin hyvä paikka puhua asiasta. Ne joita aihe ei kosketa tai kiinnosta, voivat sivuuttaa sen ja me joita koskettaa ja kiinnostaa, voimme keskusetella täällä toistemme kanssa.
Ei todellakaan ole, samat kuppaiset väijyjät täälläkin on.
Rauhoitu jo. Olet hysteerinen. Mene vaikka kävelylle, jos et tunnista rajojasi sen suhteen millaisia keskusteluja mielenterveytesi kestää ja millaisia ei.
Ei kuulosta tutulta. Suurin trauma on lapsen menetys ja ihmiset on ymmärtäneet parhaansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä yksi traumatisoitunut aloittaa uuden ketjun, kirjoitustyylistä tunnistaa. Ehkä sitä tosielämässä tosiaan ei kukaan enää jaksa kuunnella
Senpä takia tällainen anonyymi keskustelupalsta onkin hyvä paikka puhua asiasta. Ne joita aihe ei kosketa tai kiinnosta, voivat sivuuttaa sen ja me joita koskettaa ja kiinnostaa, voimme keskusetella täällä toistemme kanssa.
Ei todellakaan ole, samat kuppaiset väijyjät täälläkin on.
Rauhoitu jo. Olet hysteerinen. Mene vaikka kävelylle, jos et tunnista rajojasi sen suhteen millaisia keskusteluja mielenterveytesi kestää ja millaisia ei.
Herkeä nyt jo raivoamasta ja hengitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä yksi traumatisoitunut aloittaa uuden ketjun, kirjoitustyylistä tunnistaa. Ehkä sitä tosielämässä tosiaan ei kukaan enää jaksa kuunnella
Senpä takia tällainen anonyymi keskustelupalsta onkin hyvä paikka puhua asiasta. Ne joita aihe ei kosketa tai kiinnosta, voivat sivuuttaa sen ja me joita koskettaa ja kiinnostaa, voimme keskusetella täällä toistemme kanssa.
Ei todellakaan ole, samat kuppaiset väijyjät täälläkin on.
On kyllä. Palstalta pystyy silti halutessaan poistumaan koska tahansa. Todellisessa elämässä se on usein vaikeampaa lähteä paikalta, jos vuorovaikutus meneekin outoon suuntaan. Esimerkiksi vastaanotolta on vaikea lähteä kesken kaiken vaikka tilanne muuttuisi hyvin traumatisoivaksi.
Luuletko, että työtön hoitaa 595 yleistuella työkokeilussa yksityisessä hoitokodissa hyvin jotain rikasta eläkeläistä. No, ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka terapia ja lääkärit eivät ole voineet auttaa traumoissa, niin miten voisi toinen ihminen kovin syvällisesti auttaa, vaikka haluaisikin. Kuunnella tietysti voi, mutta odotukset on liian korkealla, jos luulee, että siitä juurikaan apua olisi.
Siinä se ikuinen surkeuden kuuntelija voi alkaa ajatella, että potku omalle perseelle voisi olla hyvä idea.
Vaikkei se ole helppoa, niin niin itse pitää koettaa päästä sieltä syövereistä ulos. Mitään taikatemppuja ei kannata odottaa, vaan itse on työstettävä mieltään ja vähitellen ehkä saa pois mielestään ne syyt, jotka niitä traumoja aiheuttaa.
Aika monen kohdalla traumatisoituminen johtuu huonoista kokemuksista ihmissuhteissa. Niitä ei voi järkeillä päästään pois, pitäisi saada korjaajia kokemuksia ihmissuhteista. Se taas on hyvin vaikeaa jos ihmiset vieroksuvat traumatisoitunutta, oli hän avoin kokemuksistaan tai ei. Jos traumat oireilevat, niin usein ihmiset huomaavat alitajuisesti ettei kaikki ole ihan kunnossa.
Traumatisoitunut ei useinkaan pysty toipumaan kunnolla ellei saa myös muilta siihen tukea. Ei se kuntoutuminen tapahdu ainoastaan siellä klinikalla, vaan nimenomaan siellä arjessa. Jokainen voi osaltaan päättää yrittää olla kiva työkaveri, ystävä tai läheinen ja yrittää suhtautua oireisiin ja jonkun vaikeaan oloon myötätuntoisesti silloinkin vaikkei tietäisi mistä se johtuu. Jos tukea on muilta tarjolla, ajan saatossa olo voi alkaa helpottua kun ihmiset tuntuvatkin oikeasti hyviltä tyypeiltä eikä sellaiselta potentiaaliselta vaaralta, jolta on kaikin keinoin yritettävä suojautua.
Minä en halua auttaa päävikaisia, varsinkaan kun siihen pakotetaan ilman lupaa. Ihan yhtenä esimerkkinä koulussani on laitettu samaan tilaan mölisemään koronaan liittyviä salaliittoteorioitaan ilman mitään normaalia syytä (heillä ei muka ollut opiskelusuunnitelmaa ja tilaa). Haluttu vain luoda aikuiskontakteja mm. sille epäsosiaaliselle sialle 🧌
Ilmeisesti suomalaisilla on varaa hukata kyvykkäiden ihmisten aikaa ja voimavaroja näiden urpojen kanssa järkeviä puhumaan. Ihan kuin ihan muiden alojen osaajilla olisi annettavaa selvästi psykiatrian asiantuntijoiden tarpeessa olevan elämään. Sairaudentunto varmasti näiltä hörhöiltä puuttuu. Mutta kohta se puuttuu muiltakin, kun oikein uuvutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä yksi traumatisoitunut aloittaa uuden ketjun, kirjoitustyylistä tunnistaa. Ehkä sitä tosielämässä tosiaan ei kukaan enää jaksa kuunnella
Senpä takia tällainen anonyymi keskustelupalsta onkin hyvä paikka puhua asiasta. Ne joita aihe ei kosketa tai kiinnosta, voivat sivuuttaa sen ja me joita koskettaa ja kiinnostaa, voimme keskusetella täällä toistemme kanssa.
Ei todellakaan ole, samat kuppaiset väijyjät täälläkin on.
On kyllä. Palstalta pystyy silti halutessaan poistumaan koska tahansa. Todellisessa elämässä se on usein vaikeampaa lähteä paikalta, jos vuorovaikutus meneekin outoon suuntaan. Esimerkiksi vastaanotolta on vaikea lähteä kesken kaiken vaikka tilanne muuttuisi hyvin traumatisoivaksi.
Uskon että voi tai päättää sen asiakassuhteen jotenkin. Kaikki ihmiset ei saa hyvää aikaan sinulle, vaikka jollekin toiselle kyllä. Ei sitä tarvitse olla kohtelias, syy lähteä löytyy kyllä jos on vapaa muuten lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun se kuntoutuminen nimenomaan tapahtuu pääosin siellä arjessa, ei jossain klinikalla. Läheisillä on siksi tukijoina iso merkitys.
Kaikilla ihmisillä on vireystilan vaihteluita, mutta traumatisoituneella niitä on yleensä vielä tavallista enemmän, kun voimavarat ovat monesti vähissä."
Okei. Minä en ymmärrä miksi vastuutat muita omasta kuntoutumisestasi, mutta meitä on moneen junaan.
Sinä et ainakaan vaikuta olevan rakentamassa resilienttia yhteiskuntaa. Jokainen pärjätköön omillaan... kunnes sitten sinä olet vuorostaan se joka kaipaisi muiden apua. Silloin sitten ääni kellossa voikin muuttua.
Enhän minä ole sanonut mitään tuollaista. Älä laita sanoja suuhuni. Juuri sanoin että ohjaisin traumatisoituneen hoitoon. Se hoito kustannetaan verorahoilla.
Et voi oikeasti laskea omaksi merkittäväksi ansioksesi sitä, että maksat veroja. Niinhän kaikki tekevät. Se on normaalia osallistumista yhteiskunnan toimintaan, ei mitään ekstraa kenenkään hyväksi, kun kaikki hyötyvät lopputuloksesta kuten toimiva infra jne.
Hän auttaisi traumasta kärsivää löytämään (ohjaisi kuntoutukseen) niitä on vaikka mitä. Ja ne kyllä kustannetaan verorahoilla. Koti-apuja, tuki henkilöitä kodin ulkopuolelle jne. Tämä on vain paha ongelma traumoista kärsivän kanssa, että he eivät näe itseään pidemmälle. Muurit on edessä traumapotilailla ymmärtääkseen sen, että kaverit ja tutut voivatkin olla niitä jotka yrittävät auttaa traumasta kärsivää. Se ei aina kuitenkaan kuulostaa mukavalta, kun ei muiden elämä pyöri traumoista kärsivän ympärillä ja saattaa tulla hylätty olo, jos ehdotetaankin tuntematonta apua.
Et sinä pysty poistamaan toisten ahdistusta niillä nikseilläsi. Ihmiset eivät ole yleensä tyhmiä, mutta he voivat olla voimattomia. Ihminen toimisi varmasti eri asioissa paremmin, jos olisi niitä voimavaroja.
Sen sijaan voit itse valita miten suhtaudut siihen, että jotain vaikuttaa ahdistavan tai jaksaminen on traumojen takia normaalia heikompaa. Jokainen kokemus osaltaan rakentaa tai heikentää sen traumatisoituneen kokemusta ihmisyydestä.
Korjaavat kokemukset ovat kaiken keskiössä. Vaikka terapia olisi kuinka hyvää, niin mikään ei muutu niin kauan kuin traumatisoitunut ihminen on edelleen traumatisoivassa ympäristössä, tai hän ei ole saanut muilta ihmisiltä korjaavia kokemuksia.
Tämän takia myös läheisten on tärkeä ymmärtää oma jaksaminen ja rajat. Mikäli ei jaksa traumatisoituneen kipuilua olisi hyvä kommunikoida suoraa ja sanoa, että tarvitsee nyt vähän etäisyyttä oman jaksamisen takia.
Ihmiset jaksavat usein suhtautua empaattisemmin jonkun vääntyneeseen jalkaan kuin murtuneeseen mieleen. Fyysisiä vaivoja on monesti helpompi ymmärtää, kun ne ovat usein paljain silmin selvemmin nähtävissä.