Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa lapsen tilanne, mistä apua?
20.08.2026 |
Lapseni on alle parikymppinen, eikä ole löytänyt töitä eikä opiskelupaikkaa. Elämänhallinta tuntuu olevan vähän hukassa ja koulut on jäänyt kesken. Nytkin ei vaan mennyt enää kouluun kesäloman jälkeen. Töitä ei ole hakenut, ja eihän mitään varmaan ole edes tarjolla. Koittaa jotenkin pärjätä toimeentulotuella ja asumistuella mutta eihän se mitään herkkua ole kun hallitus leikkaa kaikesta. Vaikka hän on asunut omillaan jo pari vuotta, ei ole oppinut edes laittamaan ruokaa saati huolehtimaan muistakaan asioistaan. Joku sosiaalityöntekijä tai tukihenkilǒ tms on käynyt auttelemassa häntä arjessa mutta nyt sekin ilmeisesti loppuu.
Minua niin surettaa tämä tilanne ei ainoastaan oman lapsen, vaan kaikkien nuorten puolesta. Kaikesta säästetään ja nämä nuoret jätetään ihan hunningolle! Täma on ihan kauhea tämä hänen tilanteensa. Laittoi eilen illallakin viestiä ettei ollut rahaa ruokaan loppuviikoksi mut oli sitten saanut joltain kaverilta säilykkeitä ja pastaa. Ihan häoeällistä että asiat on päästetty näin surkeaan jamaan!
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Niin,tämä on hierarkinen yhteiskunta eikä kaikista tule sydänkirurgeja. Mutta aiemmin meillä oli yhteiskunta jossa lähes kaikille oli jotain työtä, osa toki ihan surkeaa työoloiltaan. Työn kautta itsensä elättäminen on osa ihmisyhteisöön kuulumista.
Se että suorittavasta työstä on suurin osa lopetettu, on ollut valinta eikä liity vain automatisoitumiseen. Miksi olemme valinneet laajojen työttömyysreservien mallin?
Juu, näinhän se toki oli, eli esim. 70-luvulla töitä oli varsinkin kaupungissa reilusti tarjolla. Elettiin vahvaa kasvun aikaa. Toisaalta kyllä silloinkin oli syrjäytyneitä - maaseudulla he olivat ns. peräkammarin poikia, jotka eivät ikinä muuttaneet pois kotoa ja kaupunkeihin alkoi syntyä juoppoporukoita, jotka viettivät päivänsä puiston penkeillä. Sosiaaliturva oli paljon heikompi - sillä oli silloin vaikea tulla toimeen. Nythän tilanne on ihan toinen, kun sillä elää alemman keskiluokan elämää.
Meillä olisi kyllä edelleen tekemätöntä työtä vaikka kuinka, mutta koska niitä ei haluta tehdä niin tekijät tuodaan ulkomailta. Kuinka vaikea on esim. ajaa HSL:n bussia? Ilmeisesti niin vaikeaa, että suurin osa bussikuskeista on tuontitavaraa. Kantasuomailaisille ei nuo duunit enää kelpaa. Ennen vanhaan tuo ei ollut mikään ongelma kenellekään.
Työttömyysreservi ei sinänsä ole edes paha ongelma, jos porukassa olisi osaamista ja motivaatiota. Meillä vaan tahtoo olla tilanne, että kumpaakaan ei enää ole. Muistan kun 90-lama-aikaan oli mielenosoituksia, joissa ihmiset vaativat töitä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään, että jotain tällaista voisi olla. Nykyisin mielenosoitukset ovat lähinnä niitä, että vaaditaan tukia. Siinä on iso ero.
80-luvulla sai ilman mitään koulutusta parissa päivässä töitä rakennuksilla, kauppapuutarhassa, siivoojana, lastenhoitajana, baarimikkona, vanhustenhoitajana vanhainkodissa, kotiavustajana. Ylioppilastutkinnolla pääsi joskus myös toimistotöihin ja opettajan sijaiseksi. Nyt ei saa. Lisäksi tosi hyvin sai töitä tehtaista tai postista. Emme edes tehneet työhakemuksia tai kirjoittaneet ansioluetteloita. Soitimme mahdollisiin työpaikkoihin ja meidät kutsuttiin käymään. Aloittaa sai seuraavana maanantaina.
Mitään tällaista ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Esim mitä? Mitä siinä sinusta on taustalla?
Parin kommentin päässä on tällainen kysymys
Tiedätkö ap varmuudella, kuinka paljon nuori käyttää päihteitä?
Sanoisin, että paljon tärkeämpää kuin se, että osaa valmiiksi keittää perunoita ja pestä kylpyammeen kun muuttaa omilleen on se, että on kasvatettu lapsi niin, ettei hän käytä päihteitä.
No eikö niitä molempia pysty opettamaan?
Miten kasvatetaan lapsi, joka ei aikuistuessaankaan käytä päihteitä? Erittäin harvinainen lopputulema, nimittäin.
Omat havainnot on, että käyttämällä itse ihan valtavat määrä päihteitä. Aina siitä asti kun lapsi on pieni. Laittaa lapsi jo hoitamaan kännisiään vanhempiaan ja sisaruksiaan. Tunnen muutaman päihteettömän ja he ovat juuri eläneet tällaisen lasisen lapsuuden. 20 vuotta tuota kotona teki sen, että vannoivat, etteivät itse koskaan päihteitä käytä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse osaava ja pärjäävä alkoholistiperheen lapsi, joka itsenäistyi erittäin varhain. En silti ajattele että kaikkien pitää olla tällaisia ja saavat syyttää itseään, jos eivät ole. Lisäksi äärimmäisellä itsenäisyydellä on myös hintansa.
Mä olen kans, opin hyvin nuoresta selviytymään. Olen aina hallinnut kotityöt ja raha-asiat, opettelin ne itse. Kouluttauduin ja kouluttaudun yhä.
Täsmälleen samoissa olosuhteissa kasvanut siskoni ei oppinut, on käynyt läpi velkakierteet ja kaikki koulut jäi kesken. Kaikkien synnynnäiset ominaisuudet eivät mahdollista tätä, ilman tukea.
Nyt itse vanhempana opetan lapselleni itsenäistä elämää pieni pala kerrallaan. Se on vanhemman tärkein tehtävä. Miestäni joudun jatkuvasti suitsimaan, ettei tee lapsen puolesta. Se on pitkällä tähtäimellä karhunpalvelus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Niin,tämä on hierarkinen yhteiskunta eikä kaikista tule sydänkirurgeja. Mutta aiemmin meillä oli yhteiskunta jossa lähes kaikille oli jotain työtä, osa toki ihan surkeaa työoloiltaan. Työn kautta itsensä elättäminen on osa ihmisyhteisöön kuulumista.
Se että suorittavasta työstä on suurin osa lopetettu, on ollut valinta eikä liity vain automatisoitumiseen. Miksi olemme valinneet laajojen työttömyysreservien mallin?
Juu, näinhän se toki oli, eli esim. 70-luvulla töitä oli varsinkin kaupungissa reilusti tarjolla. Elettiin vahvaa kasvun aikaa. Toisaalta kyllä silloinkin oli syrjäytyneitä - maaseudulla he olivat ns. peräkammarin poikia, jotka eivät ikinä muuttaneet pois kotoa ja kaupunkeihin alkoi syntyä juoppoporukoita, jotka viettivät päivänsä puiston penkeillä. Sosiaaliturva oli paljon heikompi - sillä oli silloin vaikea tulla toimeen. Nythän tilanne on ihan toinen, kun sillä elää alemman keskiluokan elämää.
Meillä olisi kyllä edelleen tekemätöntä työtä vaikka kuinka, mutta koska niitä ei haluta tehdä niin tekijät tuodaan ulkomailta. Kuinka vaikea on esim. ajaa HSL:n bussia? Ilmeisesti niin vaikeaa, että suurin osa bussikuskeista on tuontitavaraa. Kantasuomailaisille ei nuo duunit enää kelpaa. Ennen vanhaan tuo ei ollut mikään ongelma kenellekään.
Työttömyysreservi ei sinänsä ole edes paha ongelma, jos porukassa olisi osaamista ja motivaatiota. Meillä vaan tahtoo olla tilanne, että kumpaakaan ei enää ole. Muistan kun 90-lama-aikaan oli mielenosoituksia, joissa ihmiset vaativat töitä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään, että jotain tällaista voisi olla. Nykyisin mielenosoitukset ovat lähinnä niitä, että vaaditaan tukia. Siinä on iso ero.
80-luvulla sai ilman mitään koulutusta parissa päivässä töitä rakennuksilla, kauppapuutarhassa, siivoojana, lastenhoitajana, baarimikkona, vanhustenhoitajana vanhainkodissa, kotiavustajana. Ylioppilastutkinnolla pääsi joskus myös toimistotöihin ja opettajan sijaiseksi. Nyt ei saa. Lisäksi tosi hyvin sai töitä tehtaista tai postista. Emme edes tehneet työhakemuksia tai kirjoittaneet ansioluetteloita. Soitimme mahdollisiin työpaikkoihin ja meidät kutsuttiin käymään. Aloittaa sai seuraavana maanantaina.
Mitään tällaista ei enää ole.
Nykyisenlaisessa palkkatyöjärjestelmässä on pakko vaatia vuosikausien koulutus sellaisiinkin hommiin, jotka todellisuudessa oppisi parissa viikossa.
+ työturvallisuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei ole saanut, koska ei ole edes hakenut, koska äitikin on jo päättänyt ettei niitä ole.
Jännä miten minun kuplassani kaikilla nuorilla on kyllä ollut kesätyöpaikat. Moni aloittas työnteon jo yläasteella sillä että valmentaa urheiluseuransa junnuja, kokemusta siitäkin saa ja eräskin tuttu 16-vuotias 150 e kuussa.
Toki jos ei osaa edes ruokaa laittaa, ei tietenkään osaisi töissäkään mitään tehdä.
Kerro ap, mikset opettanut lastasi laittamaan ruokaa? Tai kun huomasit ettei se opi, toimittanut tutkimuksiin?
Kerrotko vielä, miten sinun laiminlyöntisi ovat hallituksen vika?
Armeijaan muuten voi mennä tytötkin. Toisaikaisten nuorten kannattaisi mennä sinne ennen kuin muuttavat pois kotoa, siellä oppii sentään vuorokausirytmin ja tekemään mitä käsketään, mistä on työelämässä hyötyä. Ja on senkin ajan pois pahanteosta.
Toki puolustusvoimat ei nykyään kovin heikkoa ainesta enää huoli. Kun aines on heikentynyt kautta linjan niin paljon.
Minun kuplassani lähes puolet nuorista oli tänä kesänä ilman kesätöitä. Joillakin heistä oli pari viikkoa jotain työtä.
Tilastoissa 34 % kesätöitä hakenut nuori jäi tänä kesänä ilman työpaikkaa.
Mistäköhän tällaien tilasto? Ei näitä tilastoida.
Tarkoitatko jotain kyselytutkimusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Sitäpaitsi kaikki on nähneet 18 vuotta miten vanhemmat tekee niitä asioita. Aika tyhmä täytyy olla jos ei ole jäänyt kaaliin pelkällä mallioppimisella sitä, että vessat pruukataan pestä tuollaisella harjalla ja imuri laulaa ainakin kerran viikossa ja äitee keitti munat aina näin ja mummu noin.
Meinaan onhan sitä ihmisellä silmät päässä. En muista että minullekaan olisi kotona kaikkia asioita aktiivisesti opetettu, mutta kyllä tiesin miten ne hoidetaan kun olin kerran nähnyt vanhempien tekevän asiaa ja puhuvan siitä. Minulle opetettiin kyllä käytännöb asiat, mutta esim rahankäyttöä ei, ja silti osasin sen omilleen muuttaessa koska olin havainnoinut alitajuisesti vanhempiani. Tuli lasku, ahaa, tämä pitäisi laittaa sellaiseen hassuun pieneen kirjekuoreen ja viedä pankin oveen.
Osasin jopa tankata kun olin nähnyt ihmisten tankkaavan monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne meidän verorahat ei riitä enää, kun tulee kokoajan lisää elätettäviä tänne.695
Tekosyy, vaikka AP:n poikaan käytettäisiin miljoona, tuskin se sillä oppisi enää aikuisena uusia tapoja. Lapsuuden kasvatuksen puutetta ei juuri millään rahalla enää korjata. Seurannut yhtä tapausta, jota sosiaalitoimisto on yrittänyt opettaa keittämään perunaa 30-vuotiaana, ei oppi vain ole mennyt perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Niin,tämä on hierarkinen yhteiskunta eikä kaikista tule sydänkirurgeja. Mutta aiemmin meillä oli yhteiskunta jossa lähes kaikille oli jotain työtä, osa toki ihan surkeaa työoloiltaan. Työn kautta itsensä elättäminen on osa ihmisyhteisöön kuulumista.
Se että suorittavasta työstä on suurin osa lopetettu, on ollut valinta eikä liity vain automatisoitumiseen. Miksi olemme valinneet laajojen työttömyysreservien mallin?
Juu, näinhän se toki oli, eli esim. 70-luvulla töitä oli varsinkin kaupungissa reilusti tarjolla. Elettiin vahvaa kasvun aikaa. Toisaalta kyllä silloinkin oli syrjäytyneitä - maaseudulla he olivat ns. peräkammarin poikia, jotka eivät ikinä muuttaneet pois kotoa ja kaupunkeihin alkoi syntyä juoppoporukoita, jotka viettivät päivänsä puiston penkeillä. Sosiaaliturva oli paljon heikompi - sillä oli silloin vaikea tulla toimeen. Nythän tilanne on ihan toinen, kun sillä elää alemman keskiluokan elämää.
Meillä olisi kyllä edelleen tekemätöntä työtä vaikka kuinka, mutta koska niitä ei haluta tehdä niin tekijät tuodaan ulkomailta. Kuinka vaikea on esim. ajaa HSL:n bussia? Ilmeisesti niin vaikeaa, että suurin osa bussikuskeista on tuontitavaraa. Kantasuomailaisille ei nuo duunit enää kelpaa. Ennen vanhaan tuo ei ollut mikään ongelma kenellekään.
Työttömyysreservi ei sinänsä ole edes paha ongelma, jos porukassa olisi osaamista ja motivaatiota. Meillä vaan tahtoo olla tilanne, että kumpaakaan ei enää ole. Muistan kun 90-lama-aikaan oli mielenosoituksia, joissa ihmiset vaativat töitä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään, että jotain tällaista voisi olla. Nykyisin mielenosoitukset ovat lähinnä niitä, että vaaditaan tukia. Siinä on iso ero.
80-luvulla sai ilman mitään koulutusta parissa päivässä töitä rakennuksilla, kauppapuutarhassa, siivoojana, lastenhoitajana, baarimikkona, vanhustenhoitajana vanhainkodissa, kotiavustajana. Ylioppilastutkinnolla pääsi joskus myös toimistotöihin ja opettajan sijaiseksi. Nyt ei saa. Lisäksi tosi hyvin sai töitä tehtaista tai postista. Emme edes tehneet työhakemuksia tai kirjoittaneet ansioluetteloita. Soitimme mahdollisiin työpaikkoihin ja meidät kutsuttiin käymään. Aloittaa sai seuraavana maanantaina.
Mitään tällaista ei enää ole.
Nykyisenlaisessa palkkatyöjärjestelmässä on pakko vaatia vuosikausien koulutus sellaisiinkin hommiin, jotka todellisuudessa oppisi parissa viikossa.
+ työturvallisuus
Työturvallisuus on tärkeää, mutta ei siihen tarvita 2-4 vuoden täyspäiväopislelua.
Täällä kans mt ongelmaisen ja arvaamattoman vanhemman kasvattava (tai ei kasvattama) joka joutui aika varhain selvitymään omin päin, ainoa apu minkä sain oli mummilta joka opetti tekemään kotitöitä ja ruokaa, kun kasvoin isommaksi niin piti itse opetella myös lasku yms asiat silloin oli pankit avoinna joka päivä ja pystyi sitä kautta viemään laskut, kelastakaan en tiennyt ennen 17 ikävuotta. Jotenkin sitä pärjäsi onneksi oli mummi tukena ja pystyi välillä menemään hänen luokseen pakoon oman kodin olosuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+ irtisanomisen helppous
Asioilla on aina kaksi puolta. Työntekijän edut kääntyy myös työntekijää vastaan.
Ja nykyisessä järjestelmässä vain pääoma voi työllistää. Ja suurpääomallehan menee nykyään sitä paremmin mitä vähemmän se työllistää ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala/työ häntä kiinnostaisi? Paha lähteä mitään etsimään, jos ei ole edes minkäänlaista suunnitelmaa tai halua menestyä missään.
Ehkä masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Sitäpaitsi kaikki on nähneet 18 vuotta miten vanhemmat tekee niitä asioita. Aika tyhmä täytyy olla jos ei ole jäänyt kaaliin pelkällä mallioppimisella sitä, että vessat pruukataan pestä tuollaisella harjalla ja imuri laulaa ainakin kerran viikossa ja äitee keitti munat aina näin ja mummu noin.
Meinaan onhan sitä ihmisellä silmät päässä. En muista että minullekaan olisi kotona kaikkia asioita aktiivisesti opetettu, mutta kyllä tiesin miten ne hoidetaan kun olin kerran nähnyt vanhempien tekevän asiaa ja puhuvan siitä. Minulle opetettiin kyllä käytännöb asiat, mutta esim rahankäyttöä ei, ja silti osasin sen omilleen muuttaessa koska olin havainnoinut alitajuisesti vanhempiani. Tuli lasku, ahaa, tämä pitäisi laittaa sellaiseen hassuun pieneen kirjekuoreen ja viedä pankin oveen.
Osasin jopa tankata kun olin nähnyt ihmisten tankkaavan monta kertaa.
Purskahti kahvit näytölle, Sitäpaitsi kaikki on nähneet 18 vuotta miten vanhemmat tekee niitä asioita😂😂😂
Voiko naiivimpaa enää edes olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Kaikkien taloudenhoitoon liittyvien taitojen opettelu yllättäen ilman mitään tukea on monelle mahdotonta. Sinä olet varmasti itseohjautuva, motivoitunut, älykäs ja organisointikykyinen, kun olet siihen pystynyt. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole siihen vaadittavia ominaisuuksia, vaan opettelu pitäisi tehdä pala kerrallaan ohjatusti.
Jos ihminen ei kykene täysi-ikäisenä oppimaan arjen perustaitoja itsekseen, nähtyään koko elämänsä miten niitä asioita tehdään, on akvan selvä ettei niin toisaikainen ihminen tule koskaan olemaan yhteiskunnalle muuta kuin menoerä. Turha sellaiseen on sitten resursseja haaskata.
Usan armeija teki jo monta vuotta sitten tutkimuksen, että 10% ihmisistä (joilla ei ole mitään heikkolahjaisuusdiagnoosia) on niin tyhmiä ettei niitä kannata värvätä, koska eivät opi tekemään mitään riittävän tehokkaasti. Siis edes siivoamaan tai pyykkäämään.
Tämä on oikeasti ongelma. Ainahan näitä veteliä Juutas Käkriäisiä on ollut, mutta maailma on nykyään niin monimutkainen, että niiden osuus on kasvanut. Koska elämän vaatimukset on suuremmat.
Mitä niille sitten pitäisi tehdä? Lisää tukitoimia ei voi olla ratkaisu, jos ne ei kumminkaan opi pärjäämään kunnolla, se raha on mennyt haaskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kerro jotain omista vanhemmistasi? Millaisen esimerkin sait heiltä? Kävikö he töissä? Tekivätkö ruokaa? Ylläpitivätkö he kodin siisteyttä?"
Kävivät töissä, tekivät ruokaa, ylläpitivät siisteyttä. Elivät tavallista perhe-elämää. Tai elävät vieläkin, nykyään toki kaksin.
Eli sinulla oli toimintamalli miten itsenäisyydessä ja aikuisuudessa kuuluu toimia ja osasit toimia sen mukaan.
Kyllä. Mutta mitään ei opetettu. Kommentoin siis sitä, kun täällä kymmenissä kommenteissa syyllistetään aapeetä siitä, ettei hän opettanut lapselleen perusasioita kodinhoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Olen samaa mieltä, ja olen sentään entinen kiusattu.
Yksi mikä masentaa nuoria miehiä on muuten liikunnan puute ja pläski. Testotasot matalalla iässä, missä niiden pitäisi olla huipussaan. Kun ei ole opetettu uheilemaan ja syömään järkevästi.
Lapsen päästäminen lihavaksi ja liikkumattomaksi on melkein suurempi rikos sitä kohtaan kuin jos pieksisi vyöremmillä kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Niin,tämä on hierarkinen yhteiskunta eikä kaikista tule sydänkirurgeja. Mutta aiemmin meillä oli yhteiskunta jossa lähes kaikille oli jotain työtä, osa toki ihan surkeaa työoloiltaan. Työn kautta itsensä elättäminen on osa ihmisyhteisöön kuulumista.
Se että suorittavasta työstä on suurin osa lopetettu, on ollut valinta eikä liity vain automatisoitumiseen. Miksi olemme valinneet laajojen työttömyysreservien mallin?
Juu, näinhän se toki oli, eli esim. 70-luvulla töitä oli varsinkin kaupungissa reilusti tarjolla. Elettiin vahvaa kasvun aikaa. Toisaalta kyllä silloinkin oli syrjäytyneitä - maaseudulla he olivat ns. peräkammarin poikia, jotka eivät ikinä muuttaneet pois kotoa ja kaupunkeihin alkoi syntyä juoppoporukoita, jotka viettivät päivänsä puiston penkeillä. Sosiaaliturva oli paljon heikompi - sillä oli silloin vaikea tulla toimeen. Nythän tilanne on ihan toinen, kun sillä elää alemman keskiluokan elämää.
Meillä olisi kyllä edelleen tekemätöntä työtä vaikka kuinka, mutta koska niitä ei haluta tehdä niin tekijät tuodaan ulkomailta. Kuinka vaikea on esim. ajaa HSL:n bussia? Ilmeisesti niin vaikeaa, että suurin osa bussikuskeista on tuontitavaraa. Kantasuomailaisille ei nuo duunit enää kelpaa. Ennen vanhaan tuo ei ollut mikään ongelma kenellekään.
Työttömyysreservi ei sinänsä ole edes paha ongelma, jos porukassa olisi osaamista ja motivaatiota. Meillä vaan tahtoo olla tilanne, että kumpaakaan ei enää ole. Muistan kun 90-lama-aikaan oli mielenosoituksia, joissa ihmiset vaativat töitä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään, että jotain tällaista voisi olla. Nykyisin mielenosoitukset ovat lähinnä niitä, että vaaditaan tukia. Siinä on iso ero.
Bussi- ja taksikuski pruukasivat olla ihan arvostettuja ammatteja vielä 20 vuotta sitten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Kaikkien taloudenhoitoon liittyvien taitojen opettelu yllättäen ilman mitään tukea on monelle mahdotonta. Sinä olet varmasti itseohjautuva, motivoitunut, älykäs ja organisointikykyinen, kun olet siihen pystynyt. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole siihen vaadittavia ominaisuuksia, vaan opettelu pitäisi tehdä pala kerrallaan ohjatusti.
Jos ihminen ei kykene täysi-ikäisenä oppimaan arjen perustaitoja itsekseen, nähtyään koko elämänsä miten niitä asioita tehdään, on akvan selvä ettei niin toisaikainen ihminen tule koskaan olemaan yhteiskunnalle muuta kuin menoerä. Turha sellaiseen on sitten resursseja haaskata.
Usan armeija teki jo monta vuotta sitten tutkimuksen, että 10% ihmisistä (joilla ei ole mitään heikkolahjaisuusdiagnoosia) on niin tyhmiä ettei niitä kannata värvätä, koska eivät opi tekemään mitään riittävän tehokkaasti. Siis edes siivoamaan tai pyykkäämään.
Tämä on oikeasti ongelma. Ainahan näitä veteliä Juutas Käkriäisiä on ollut, mutta maailma on nykyään niin monimutkainen, että niiden osuus on kasvanut. Koska elämän vaatimukset on suuremmat.
Mitä niille sitten pitäisi tehdä? Lisää tukitoimia ei voi olla ratkaisu, jos ne ei kumminkaan opi pärjäämään kunnolla, se raha on mennyt haaskuun.
Vetelä Juutas Käkriäinen on yläluokan fantasia. Oikeat vetelehtijät ovat olleet ylimmissä säädyissä ja rahvas tehnyt työtä puolikuoliaaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Olen samaa mieltä, ja olen sentään entinen kiusattu.
Yksi mikä masentaa nuoria miehiä on muuten liikunnan puute ja pläski. Testotasot matalalla iässä, missä niiden pitäisi olla huipussaan. Kun ei ole opetettu uheilemaan ja syömään järkevästi.
Lapsen päästäminen lihavaksi ja liikkumattomaksi on melkein suurempi rikos sitä kohtaan kuin jos pieksisi vyöremmillä kerran viikossa.
Ei ole.
T. Vyöremmillä ja solkipäällä piesty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei ole saanut, koska ei ole edes hakenut, koska äitikin on jo päättänyt ettei niitä ole.
Jännä miten minun kuplassani kaikilla nuorilla on kyllä ollut kesätyöpaikat. Moni aloittas työnteon jo yläasteella sillä että valmentaa urheiluseuransa junnuja, kokemusta siitäkin saa ja eräskin tuttu 16-vuotias 150 e kuussa.
Toki jos ei osaa edes ruokaa laittaa, ei tietenkään osaisi töissäkään mitään tehdä.
Kerro ap, mikset opettanut lastasi laittamaan ruokaa? Tai kun huomasit ettei se opi, toimittanut tutkimuksiin?
Kerrotko vielä, miten sinun laiminlyöntisi ovat hallituksen vika?
Armeijaan muuten voi mennä tytötkin. Toisaikaisten nuorten kannattaisi mennä sinne ennen kuin muuttavat pois kotoa, siellä oppii sentään vuorokausirytmin ja tekemään mitä käsketään, mistä on työelämässä hyötyä. Ja on senkin ajan pois pahanteosta.
Toki puolustusvoimat ei nykyään kovin heikkoa ainesta enää huoli. Kun aines on heikentynyt kautta linjan niin paljon.
Minun kuplassani lähes puolet nuorista oli tänä kesänä ilman kesätöitä. Joillakin heistä oli pari viikkoa jotain työtä.
Tilastoissa 34 % kesätöitä hakenut nuori jäi tänä kesänä ilman työpaikkaa.
Eli suurin osa SAI kesätyöpaikan.
17-25 vuotiaista opiskelijoista noin kolmasosa käy töissä, kun taas yli 25-vuotiailla osuus kohoaa yli 60 prosentin.
Tilastokeskus