Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa lapsen tilanne, mistä apua?
20.08.2026 |
Lapseni on alle parikymppinen, eikä ole löytänyt töitä eikä opiskelupaikkaa. Elämänhallinta tuntuu olevan vähän hukassa ja koulut on jäänyt kesken. Nytkin ei vaan mennyt enää kouluun kesäloman jälkeen. Töitä ei ole hakenut, ja eihän mitään varmaan ole edes tarjolla. Koittaa jotenkin pärjätä toimeentulotuella ja asumistuella mutta eihän se mitään herkkua ole kun hallitus leikkaa kaikesta. Vaikka hän on asunut omillaan jo pari vuotta, ei ole oppinut edes laittamaan ruokaa saati huolehtimaan muistakaan asioistaan. Joku sosiaalityöntekijä tai tukihenkilǒ tms on käynyt auttelemassa häntä arjessa mutta nyt sekin ilmeisesti loppuu.
Minua niin surettaa tämä tilanne ei ainoastaan oman lapsen, vaan kaikkien nuorten puolesta. Kaikesta säästetään ja nämä nuoret jätetään ihan hunningolle! Täma on ihan kauhea tämä hänen tilanteensa. Laittoi eilen illallakin viestiä ettei ollut rahaa ruokaan loppuviikoksi mut oli sitten saanut joltain kaverilta säilykkeitä ja pastaa. Ihan häoeällistä että asiat on päästetty näin surkeaan jamaan!
Kommentit (141)
Uutisen mukaan kymmeniltä tuhansilta leikattiin tuet. Ne ovat pääasiassa näitä nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap varmuudella, kuinka paljon nuori käyttää päihteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota nuori takaisin kotiin asumaan ja opettelette niitä elämisen taitoja. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onko hänellä siis olemassa joku koulupaikka?
Miksi on laitettu alaikäisenä omilleen, kun ei selvästi pärjää? Ole vanhempi ja huolehdi lapsestasi, ei se hallituksen vika ole, jos vanhempi hylkää.
Missä kohtaa aloituksessa luki, etä lapsi olisi laitettu alaikäisenä omilleen? Alle parikymppinen voi olla 19-vuotias eli toiselta asteelta jo valmistunut täysi-ikäinen.
Ap kirjoitti avauksessa että lapsen koulut ovat jääneet kesken, joten todennäköisesti ei ole valmistunut toiselta asteelta, saati edes peruskoulusta. Mutta sekin on tietysti yhteiskunnan vika.
Luki myös , nytkin ei mennyt kouluun kesäloman jälkeen, jossain koulussa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
No, minä olen sitä sukupolvea että kun 16 täytin ja yläasteen jälkeen muutin omilleni piti itse pärjätä apua ei saanut mistään, osasin kyl sitä ennen tehdä kotitöitä ja pitää asunnon siistinä, tiskata, pestä pyykkiä yms, ruokaa osasin tehdä siis perusruoat esim keittää perunoita, makaronia, tehdä kastikkeen, laatikkoruoat yms, leivoinkin välillä. Ihmetyttää tämä nykyajan avuttomuus ja kädettömyys vanhemmat passaa piloille, ei nuoret osaa tehdä mitään vaikka on kaikenmaailman älylaitteet joista tietoa saa nappia painamalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap varmuudella, kuinka paljon nuori käyttää päihteitä?
"Tiedätkö ap varmuudella, kuinka paljon nuori käyttää päihteitä?
Onhan sekin iso ongelma. Mutta se ei ole yksin tietokoneella olevien ongelma.
Olen itse osaava ja pärjäävä alkoholistiperheen lapsi, joka itsenäistyi erittäin varhain. En silti ajattele että kaikkien pitää olla tällaisia ja saavat syyttää itseään, jos eivät ole. Lisäksi äärimmäisellä itsenäisyydellä on myös hintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Esim mitä? Mitä siinä sinusta on taustalla?
Parin kommentin päässä on tällainen kysymys
Tiedätkö ap varmuudella, kuinka paljon nuori käyttää päihteitä?
Sanoisin, että paljon tärkeämpää kuin se, että osaa valmiiksi keittää perunoita ja pestä kylpyammeen kun muuttaa omilleen on se, että on kasvatettu lapsi niin, ettei hän käytä päihteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Kasvatusta ei voi takautuvasti muuttaa, kun se ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa.
Ihminen kehittyy läpi elämänsä, vanhuuteen asti.
Ihmisen ydin, kuten persoonallisuuden pysyvät piirteet, säilyvät pohjalla läpi elämän, vaikka ihminen kasvaa ja muuttuu.
Jos tarkoitat persoonaalisuuden pysyvillä piirteillä persoonaalisuushäiriötä niin siinä olet kyllä oikeassa. Sitä häiriötä ei voida parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien tehtävä on opettaa jälkikasvu laittamaan ruokaa ja hoitamaan muutkin asiansa itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Esim mitä? Mitä siinä sinusta on taustalla?
Esimerkiksi huono motivaatio ja laiskuus. Ja/tai mielenterveys- ja/ tai päihdeongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Se halu ottaa apua vastaan pitää syntyä yksilössä itsessään. Tuolla on tavaton määrä aikuisia, jotka haluaa ihan pyyteettömästi auttaa.
Musta on jännä, että näissä tapauksissa katse suunnataan usein ympäröivään yhteiskuntaan :miksi nuori ei saa apua, miksi opettajat, kaverit, jne ei huomaa, ja muuta vastuun ulkoistamista. Entäpä perheen ja ihmisen oma vastuu?
Hänet olisi voitu pelastaa, jos yhteiskunta sitä ja tätä. Surullinen fakta on, ettei kaikkia voi pelastaa. Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä. Ihmiset ovat täysin vieraantuneet luonnosta, kaikki yksilöt eivät ole kehityskelpoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Esim mitä? Mitä siinä sinusta on taustalla?
Parin kommentin päässä on tällainen kysymys
Tiedätkö ap varmuudella, kuinka paljon nuori käyttää päihteitä?
Sanoisin, että paljon tärkeämpää kuin se, että osaa valmiiksi keittää perunoita ja pestä kylpyammeen kun muuttaa omilleen on se, että on kasvatettu lapsi niin, ettei hän käytä päihteitä.
No eikö niitä molempia pysty opettamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Niin,tämä on hierarkinen yhteiskunta eikä kaikista tule sydänkirurgeja. Mutta aiemmin meillä oli yhteiskunta jossa lähes kaikille oli jotain työtä, osa toki ihan surkeaa työoloiltaan. Työn kautta itsensä elättäminen on osa ihmisyhteisöön kuulumista.
Se että suorittavasta työstä on suurin osa lopetettu, on ollut valinta eikä liity vain automatisoitumiseen. Miksi olemme valinneet laajojen työttömyysreservien mallin?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanoisin että takaisin kotiin ja selvät pelisäännöt. Kouluun tai töihin. Rytmi elämään. Osallistuu kodin hoitamiseen ja vaikka pienellä summalla menoihin. Yksin kotona tuskin saa mitään aikaiseksi. Sitten kun raha-asiat mallilla niin omilleen. En tajua tätä tyyliä Suomessa että lapset lähtee persaukisina asumaan omilleen, kituuttamaan opintotuilla tai muilla tuilla.
Tottakai on aikuinen mutta nuori silti. Vanhempien tehtävä tukea ja auttaa. Ja tämä nuori sitä selvästi tarvitsee.
Kyllä mun lapset on lähtenyt 19v "kituuttamaan" opintotuella ja -lainalla omilleen. Ei kaikilla vanhemmilla ole jotain valtavaa taloa, jossa aikuiset lapset voisi majailla. Ja miksi? Lapsena ja teininä opettelivat laittamaan ruokaa/ pesemään pyykit jne. Mitä ne 20+ ikäiset enää kotona opettelisivat?
Yliopisto-opinnot on kuitenkin askel ja mahdollisuus antoisaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Esim mitä? Mitä siinä sinusta on taustalla?
Parin kommentin päässä on tällainen kysymys
Tiedätkö ap varmuudella, kuinka paljon nuori käyttää päihteitä?
Sanoisin, että paljon tärkeämpää kuin se, että osaa valmiiksi keittää perunoita ja pestä kylpyammeen kun muuttaa omilleen on se, että on kasvatettu lapsi niin, ettei hän käytä päihteitä.
No eikö niitä molempia pysty opettamaan?
Miten kasvatetaan lapsi, joka ei aikuistuessaankaan käytä päihteitä? Erittäin harvinainen lopputulema, nimittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Kaikkien taloudenhoitoon liittyvien taitojen opettelu yllättäen ilman mitään tukea on monelle mahdotonta. Sinä olet varmasti itseohjautuva, motivoitunut, älykäs ja organisointikykyinen, kun olet siihen pystynyt. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole siihen vaadittavia ominaisuuksia, vaan opettelu pitäisi tehdä pala kerrallaan ohjatusti.
En ole. Itseasiassa olen mukavuudenhaluinen ja laiska. Mielestäni perustasoinen huushollinpito ei vaadi noita mainitsemiasi ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Esim mitä? Mitä siinä sinusta on taustalla?
Esimerkiksi huono motivaatio ja laiskuus. Ja/tai mielenterveys- ja/ tai päihdeongelmat.
Kerro jotain omista vanhemmistasi? Millaisen esimerkin sait heiltä? Kävikö he töissä? Tekivätkö ruokaa? Ylläpitivätkö he kodin siisteyttä?
Esim mitä? Mitä siinä sinusta on taustalla?