Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa lapsen tilanne, mistä apua?
20.08.2026 |
Lapseni on alle parikymppinen, eikä ole löytänyt töitä eikä opiskelupaikkaa. Elämänhallinta tuntuu olevan vähän hukassa ja koulut on jäänyt kesken. Nytkin ei vaan mennyt enää kouluun kesäloman jälkeen. Töitä ei ole hakenut, ja eihän mitään varmaan ole edes tarjolla. Koittaa jotenkin pärjätä toimeentulotuella ja asumistuella mutta eihän se mitään herkkua ole kun hallitus leikkaa kaikesta. Vaikka hän on asunut omillaan jo pari vuotta, ei ole oppinut edes laittamaan ruokaa saati huolehtimaan muistakaan asioistaan. Joku sosiaalityöntekijä tai tukihenkilǒ tms on käynyt auttelemassa häntä arjessa mutta nyt sekin ilmeisesti loppuu.
Minua niin surettaa tämä tilanne ei ainoastaan oman lapsen, vaan kaikkien nuorten puolesta. Kaikesta säästetään ja nämä nuoret jätetään ihan hunningolle! Täma on ihan kauhea tämä hänen tilanteensa. Laittoi eilen illallakin viestiä ettei ollut rahaa ruokaan loppuviikoksi mut oli sitten saanut joltain kaverilta säilykkeitä ja pastaa. Ihan häoeällistä että asiat on päästetty näin surkeaan jamaan!
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei ole saanut, koska ei ole edes hakenut, koska äitikin on jo päättänyt ettei niitä ole.
Jännä miten minun kuplassani kaikilla nuorilla on kyllä ollut kesätyöpaikat. Moni aloittas työnteon jo yläasteella sillä että valmentaa urheiluseuransa junnuja, kokemusta siitäkin saa ja eräskin tuttu 16-vuotias 150 e kuussa.
Toki jos ei osaa edes ruokaa laittaa, ei tietenkään osaisi töissäkään mitään tehdä.
Kerro ap, mikset opettanut lastasi laittamaan ruokaa? Tai kun huomasit ettei se opi, toimittanut tutkimuksiin?
Kerrotko vielä, miten sinun laiminlyöntisi ovat hallituksen vika?
Armeijaan muuten voi mennä tytötkin. Toisaikaisten nuorten kannattaisi mennä sinne ennen kuin muuttavat pois kotoa, siellä oppii sentään vuorokausirytmin ja tekemään mitä käsketään, mistä on työelämässä hyötyä. Ja on senkin ajan pois pahanteosta.
Toki puolustusvoimat ei nykyään kovin heikkoa ainesta enää huoli. Kun aines on heikentynyt kautta linjan niin paljon.
Minun kuplassani lähes puolet nuorista oli tänä kesänä ilman kesätöitä. Joillakin heistä oli pari viikkoa jotain työtä.
Tilastoissa 34 % kesätöitä hakenut nuori jäi tänä kesänä ilman työpaikkaa.
Eli suurin osa SAI kesätyöpaikan.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Niin,tämä on hierarkinen yhteiskunta eikä kaikista tule sydänkirurgeja. Mutta aiemmin meillä oli yhteiskunta jossa lähes kaikille oli jotain työtä, osa toki ihan surkeaa työoloiltaan. Työn kautta itsensä elättäminen on osa ihmisyhteisöön kuulumista.
Se että suorittavasta työstä on suurin osa lopetettu, on ollut valinta eikä liity vain automatisoitumiseen. Miksi olemme valinneet laajojen työttömyysreservien mallin?
Juu, näinhän se toki oli, eli esim. 70-luvulla töitä oli varsinkin kaupungissa reilusti tarjolla. Elettiin vahvaa kasvun aikaa. Toisaalta kyllä silloinkin oli syrjäytyneitä - maaseudulla he olivat ns. peräkammarin poikia, jotka eivät ikinä muuttaneet pois kotoa ja kaupunkeihin alkoi syntyä juoppoporukoita, jotka viettivät päivänsä puiston penkeillä. Sosiaaliturva oli paljon heikompi - sillä oli silloin vaikea tulla toimeen. Nythän tilanne on ihan toinen, kun sillä elää alemman keskiluokan elämää.
Meillä olisi kyllä edelleen tekemätöntä työtä vaikka kuinka, mutta koska niitä ei haluta tehdä niin tekijät tuodaan ulkomailta. Kuinka vaikea on esim. ajaa HSL:n bussia? Ilmeisesti niin vaikeaa, että suurin osa bussikuskeista on tuontitavaraa. Kantasuomailaisille ei nuo duunit enää kelpaa. Ennen vanhaan tuo ei ollut mikään ongelma kenellekään.
Työttömyysreservi ei sinänsä ole edes paha ongelma, jos porukassa olisi osaamista ja motivaatiota. Meillä vaan tahtoo olla tilanne, että kumpaakaan ei enää ole. Muistan kun 90-lama-aikaan oli mielenosoituksia, joissa ihmiset vaativat töitä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään, että jotain tällaista voisi olla. Nykyisin mielenosoitukset ovat lähinnä niitä, että vaaditaan tukia. Siinä on iso ero.
80-luvulla sai ilman mitään koulutusta parissa päivässä töitä rakennuksilla, kauppapuutarhassa, siivoojana, lastenhoitajana, baarimikkona, vanhustenhoitajana vanhainkodissa, kotiavustajana. Ylioppilastutkinnolla pääsi joskus myös toimistotöihin ja opettajan sijaiseksi. Nyt ei saa. Lisäksi tosi hyvin sai töitä tehtaista tai postista. Emme edes tehneet työhakemuksia tai kirjoittaneet ansioluetteloita. Soitimme mahdollisiin työpaikkoihin ja meidät kutsuttiin käymään. Aloittaa sai seuraavana maanantaina.
Mitään tällaista ei enää ole.
Toisaalta, köyhät ei myöskään joudu asumaan jossain lutikoita vilisevissä läävissä kuten 100 vuotta sitten.
Siinä on iso ero.
Oikeasti asiat on nykyään ihmisillä tavattoman hyvin. Perustyöttömällä on elämässään enemmän ylellisyyttä kuin kenelläkään 80-luvulla.
Minä olen keskiluokkaisesta perheestä ja meille tuli esim mikro ja videonauhuri kasarin lopulla. Puhelimia oli kaksi, ylä- ja alakerrassa seinässä kiinni. puhelinlinjoja tietysti vain yksi.
Autoja yksi kahden työssäkäyvän taloudessa, ei puhettakaan että kahta autoa talouteen. Kenelläkään.
Enkä edes aloita siitä millaista ruoka oli talvella. Kanarian lentotomaatit oli kallisarvoinen ihme kun niitä alkoi talvella tulla.
Vaatteet oli kalliita, joskin hyvälaatuisia.
Ihmisten asiat on nykyään aivan käsittämättömän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Siis varmasti voidaan auttaa, mutta meillähän ei uskalleta käydä keskustelua, että onko auttamiseen käytettävä panos missään suhteessa saatuihin tuloksiin. Varmasti joku noista komeroihmisistä saadaan takaisin elämänsyrjään kiinni, mutta millä hinnalla.
Kiusaamisessa on pitkälti kysymys kamppailusta hierarkiasta. Siinä jos et pärjää, niin jäät alakynteen, eli paikkasi hierarkiassa on sitten siellä missä sen kuuluu olla, eli matalalla. Ja kaikki nuo muut (addiktiot, masennus) ovat suora seuraus alhaisesta asemasta hierarkiassa.
Lässytän tätä vain sen takia, että meidän pitäisi pystyä myös hyväksymään se, että kaikki eivät pärjää ja se on asioiden luonnollinen tila. Onneksi meillä on kuitenkin sellainen yhteiskunta, joka mahdollistaa luokkanousun (eli nousun hierarkiassa) kaikille. Se vaan vaatii sen, että alkaa tehdä oikeita asioita.
Niin,tämä on hierarkinen yhteiskunta eikä kaikista tule sydänkirurgeja. Mutta aiemmin meillä oli yhteiskunta jossa lähes kaikille oli jotain työtä, osa toki ihan surkeaa työoloiltaan. Työn kautta itsensä elättäminen on osa ihmisyhteisöön kuulumista.
Se että suorittavasta työstä on suurin osa lopetettu, on ollut valinta eikä liity vain automatisoitumiseen. Miksi olemme valinneet laajojen työttömyysreservien mallin?
Juu, näinhän se toki oli, eli esim. 70-luvulla töitä oli varsinkin kaupungissa reilusti tarjolla. Elettiin vahvaa kasvun aikaa. Toisaalta kyllä silloinkin oli syrjäytyneitä - maaseudulla he olivat ns. peräkammarin poikia, jotka eivät ikinä muuttaneet pois kotoa ja kaupunkeihin alkoi syntyä juoppoporukoita, jotka viettivät päivänsä puiston penkeillä. Sosiaaliturva oli paljon heikompi - sillä oli silloin vaikea tulla toimeen. Nythän tilanne on ihan toinen, kun sillä elää alemman keskiluokan elämää.
Meillä olisi kyllä edelleen tekemätöntä työtä vaikka kuinka, mutta koska niitä ei haluta tehdä niin tekijät tuodaan ulkomailta. Kuinka vaikea on esim. ajaa HSL:n bussia? Ilmeisesti niin vaikeaa, että suurin osa bussikuskeista on tuontitavaraa. Kantasuomailaisille ei nuo duunit enää kelpaa. Ennen vanhaan tuo ei ollut mikään ongelma kenellekään.
Työttömyysreservi ei sinänsä ole edes paha ongelma, jos porukassa olisi osaamista ja motivaatiota. Meillä vaan tahtoo olla tilanne, että kumpaakaan ei enää ole. Muistan kun 90-lama-aikaan oli mielenosoituksia, joissa ihmiset vaativat töitä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään, että jotain tällaista voisi olla. Nykyisin mielenosoitukset ovat lähinnä niitä, että vaaditaan tukia. Siinä on iso ero.
80-luvulla sai ilman mitään koulutusta parissa päivässä töitä rakennuksilla, kauppapuutarhassa, siivoojana, lastenhoitajana, baarimikkona, vanhustenhoitajana vanhainkodissa, kotiavustajana. Ylioppilastutkinnolla pääsi joskus myös toimistotöihin ja opettajan sijaiseksi. Nyt ei saa. Lisäksi tosi hyvin sai töitä tehtaista tai postista. Emme edes tehneet työhakemuksia tai kirjoittaneet ansioluetteloita. Soitimme mahdollisiin työpaikkoihin ja meidät kutsuttiin käymään. Aloittaa sai seuraavana maanantaina.
Mitään tällaista ei enää ole.
Ei varsinkaan ole, jos poika ei jaksa herätä edes kouluun, miten työhön herääminen edes onnistuisi? AP:n pojalla oli aloituksen mukaan koulupaikka, joka jäi käyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytymisen ehkäiseminen tukitoimin (siis sosiaalista tukea, työntekijöitä) ei ole rahan haaskaamista vaan säästää suuresti yhteiskunnan menoja. Se säästö ei vaan näy nopeasti, yhden vuoden tuloksessa eikä yhdellä vaalikaudellakaan, siksi oikeistohallitus esittää sen rahan haaskaamisena.
Ei se säästä pitkällä aikavälilläkään. Säästöä syntyisi, jos suurin osa tukitoimia saavista itsenäistyisi ja päätyisi töihin vapaille markkinoille, mutta niin kauan kun se on 1/100, hyötysuhde on auttamattoman huono.
Tuo miten kaikenlaiset tukitoimet säästää pitkällä aikavälillä on vain sossujakkukalkkunamantra, millä oikeutetaan sen oman, yhteiskunnan rahoja haaskaavan viran olemassaolo. Mitään todellista pitkän aikavälin näyttöä ei ole, koska näin laajoja tukitoimia ei ole ollut olemassakaan kovin kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei ole saanut, koska ei ole edes hakenut, koska äitikin on jo päättänyt ettei niitä ole.
Jännä miten minun kuplassani kaikilla nuorilla on kyllä ollut kesätyöpaikat. Moni aloittas työnteon jo yläasteella sillä että valmentaa urheiluseuransa junnuja, kokemusta siitäkin saa ja eräskin tuttu 16-vuotias 150 e kuussa.
Toki jos ei osaa edes ruokaa laittaa, ei tietenkään osaisi töissäkään mitään tehdä.
Kerro ap, mikset opettanut lastasi laittamaan ruokaa? Tai kun huomasit ettei se opi, toimittanut tutkimuksiin?
Kerrotko vielä, miten sinun laiminlyöntisi ovat hallituksen vika?
Armeijaan muuten voi mennä tytötkin. Toisaikaisten nuorten kannattaisi mennä sinne ennen kuin muuttavat pois kotoa, siellä oppii sentään vuorokausirytmin ja tekemään mitä käsketään, mistä on työelämässä hyötyä. Ja on senkin ajan pois pahanteosta.
Toki puolustusvoimat ei nykyään kovin heikkoa ainesta enää huoli. Kun aines on heikentynyt kautta linjan niin paljon.
Minun kuplassani lähes puolet nuorista oli tänä kesänä ilman kesätöitä. Joillakin heistä oli pari viikkoa jotain työtä.
Tilastoissa 34 % kesätöitä hakenut nuori jäi tänä kesänä ilman työpaikkaa.
Eli suurin osa SAI kesätyöpaikan.
Lähde?
Edellinen kirjoittaja. Jos 34 % ei saanut työpaikkaa, 66 % sai. Eli melkein 2/3. Suurin osa.
34 % on nykyään vaan niin huonoa aineista, ettei niistä ole työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei ole saanut, koska ei ole edes hakenut, koska äitikin on jo päättänyt ettei niitä ole.
Jännä miten minun kuplassani kaikilla nuorilla on kyllä ollut kesätyöpaikat. Moni aloittas työnteon jo yläasteella sillä että valmentaa urheiluseuransa junnuja, kokemusta siitäkin saa ja eräskin tuttu 16-vuotias 150 e kuussa.
Toki jos ei osaa edes ruokaa laittaa, ei tietenkään osaisi töissäkään mitään tehdä.
Kerro ap, mikset opettanut lastasi laittamaan ruokaa? Tai kun huomasit ettei se opi, toimittanut tutkimuksiin?
Kerrotko vielä, miten sinun laiminlyöntisi ovat hallituksen vika?
Armeijaan muuten voi mennä tytötkin. Toisaikaisten nuorten kannattaisi mennä sinne ennen kuin muuttavat pois kotoa, siellä oppii sentään vuorokausirytmin ja tekemään mitä käsketään, mistä on työelämässä hyötyä. Ja on senkin ajan pois pahanteosta.
Toki puolustusvoimat ei nykyään kovin heikkoa ainesta enää huoli. Kun aines on heikentynyt kautta linjan niin paljon.
Minun kuplassani lähes puolet nuorista oli tänä kesänä ilman kesätöitä. Joillakin heistä oli pari viikkoa jotain työtä.
Tilastoissa 34 % kesätöitä hakenut nuori jäi tänä kesänä ilman työpaikkaa.
Eli suurin osa SAI kesätyöpaikan.
Lähde?
Edellinen kirjoittaja. Jos 34 % ei saanut työpaikkaa, 66 % sai. Eli melkein 2/3. Suurin osa.
34 % on nykyään vaan niin huonoa aineista, ettei niistä ole työhön.
Kaikki nuoret eivät edes hae kesätyötä. Ehkä noin 30 prosenttia nuorista ei edes hae kesätyötä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole löytänyt opiskelupaikkaa, mutta ei mennyt kouluun nyt syksyllä? Siis oletettavasti hänellä OLI opiskelupaikka siis kuitenkin?
Älä nyt pilaa hyvää trollia! 😉
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vain aloitukseen muuta ketjua lukematta. Joten pahoittelut mahdollisesta toistosta.
Sun oman kuvauksesi mukaan poikasi ei ole työkunnossa. Sen sijaan hänen toimenkuvansa pitäisi olla kuntoutuminen työkuntoon. Ja tähän yhteiskunta tarjooa valtavasti apua. Poikasi voi mennä lääkäriin ja pyytää lähetteen terapiatakuun alaiseen lyhytterapiaan. Ikänsä puolesta hänen on se saatava nopealla aikataululla. Siitä voi alkaa kuntoutuminen, jossa suunnitelmaan liitetään lisää poikasi vointia tukea palveluita. Todennäköisesti täysin ilmaisia sellaisia.
Poikasi voi pyytää apua etsivältä nuorisotyöltä tai aikuissosiaalityötä.
Kaikissa yllämainituissa on se ongelma, että yksilön on otettava vastaan. Ja jos tätä kykyä ei löydy, ei kukaan voi tehdä yhtään mitään. Ja se ei ole yhteiskunnan vika. Se on yksilön vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Sitäpaitsi kaikki on nähneet 18 vuotta miten vanhemmat tekee niitä asioita. Aika tyhmä täytyy olla jos ei ole jäänyt kaaliin pelkällä mallioppimisella sitä, että vessat pruukataan pestä tuollaisella harjalla ja imuri laulaa ainakin kerran viikossa ja äitee keitti munat aina näin ja mummu noin.
Meinaan onhan sitä ihmisellä silmät päässä. En muista että minullekaan olisi kotona kaikkia asioita aktiivisesti opetettu, mutta kyllä tiesin miten ne hoidetaan kun olin kerran nähnyt vanhempien tekevän asiaa ja puhuvan siitä. Minulle opetettiin kyllä käytännöb asiat, mutta esim rahankäyttöä ei, ja silti osasin sen omilleen muuttaessa koska olin havainnoinut alitajuisesti vanhempiani. Tuli lasku, ahaa, tämä pitäisi laittaa sellaiseen hassuun pieneen kirjekuoreen ja viedä pankin oveen.
Osasin jopa tankata kun olin nähnyt ihmisten tankkaavan monta kertaa.
Sama. Olin aivan pöyristynyt kun tajusin ettei pyöränkumit täyty itsekseen. Iskä oli ne aina salavihkaa pumpannut. Mutta kyllä minä Ne sentään pumpattua sain.
Sain myös taulut seinään. Kämpän seinällä oli pari taulukoukkua valmiiksi, ostin niitä lisää ja koska ei tullut mieleeni ostaa vasaraa, hakkasin paikalleen kivellä.
Fiksut pärjää omillaan ja tyhmät ei edes autettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä laskelmia on tehty, ihan puolueettomat tahot on tehneet. Ei tämä ole mikään mielipidekysymys tai puoluepoliittinen kysymys.
Jos nykyinen oikeistohallitus on lähellä sydäntäsi niin täytyy muistuttaa, että se on johdonmukaisesti kieltäytynyt vaikutusarviointien tekemisestä, vaikka vaikutusarvioinnit ovat aiemmin olleet normaali osa eduskunnan ja valtioneuvoston työskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei ole provo, ota lapsesi kotiin asumaan, kunnes oppii elämän perusasiat.
Mutta provohan tämä taitaa olla.
Ei missään tapauksessa. Eihän ap ole osannut opettaa lapselleen perusasioita edes silloin kun tämä asui kotona.
Seuraan tässä sivusta erään tehoäidin valintoja: herättää 17-vuotiaan lukiolaispoikansa joka aamu, tekee aamiaisen valmiiksi, kuljettaa autolla kouluun parin korttelin päähän, hakee iltapäivällä koulusta. Kaikki ateriat se poika saa valmiina lautaselle, eikä kotitöihin osallistumista vaadita, koska koulunkäynti on niin raskasta. Harrastuksiinkin vanhemmat kuljettavat pojan autolla monta kertaa viikossa. Niin että missä helvetin välissä hän ehtisi opetella esim. pyykinpesua tai ruokakaupassa käymistä, kun ei anneta edes opetella.
Tämä on tyypillistä erityisesti poikien kohdalla. Ajattelevatko vanhemmat, että hän hankkii tyttöystävän palkattomaksi piiaksi itselleen, kun muuttaa kotoa?
Näin ei tosiaan käy tytöille.
Huvittuneena katsoin, kun naapuriperheessä herätettiin lukioikäinen tyttö kouluun, kiirehdittiin laittamaan välipalaa jne.
Mitähän tuostakin tulee, mietin.
Nyt on kouluttautunut kahden lapsen äiti Englannissa pois helmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Sitäpaitsi kaikki on nähneet 18 vuotta miten vanhemmat tekee niitä asioita. Aika tyhmä täytyy olla jos ei ole jäänyt kaaliin pelkällä mallioppimisella sitä, että vessat pruukataan pestä tuollaisella harjalla ja imuri laulaa ainakin kerran viikossa ja äitee keitti munat aina näin ja mummu noin.
Meinaan onhan sitä ihmisellä silmät päässä. En muista että minullekaan olisi kotona kaikkia asioita aktiivisesti opetettu, mutta kyllä tiesin miten ne hoidetaan kun olin kerran nähnyt vanhempien tekevän asiaa ja puhuvan siitä. Minulle opetettiin kyllä käytännöb asiat, mutta esim rahankäyttöä ei, ja silti osasin sen omilleen muuttaessa koska olin havainnoinut alitajuisesti vanhempiani. Tuli lasku, ahaa, tämä pitäisi laittaa sellaiseen hassuun pieneen kirjekuoreen ja viedä pankin oveen.
Osasin jopa tankata kun olin nähnyt ihmisten tankkaavan monta kertaa.
Purskahti kahvit näytölle, Sitäpaitsi kaikki on nähneet 18 vuotta miten vanhemmat tekee niitä asioita😂😂😂
Voiko naiivimpaa enää edes olla?
Mikä tuossa oli naiivia? Jos kotona ei laiteta ruokaa tai siivota, lapsi huostataan paikkaan jossa tehdään niin.
Ja jos ei ole omassa kodissa nähnyt niin kavereilla. Että ahaa, täällä on niin paljon kivempaa kuin kotona koska täti kokkaa noin ja setä imuroi tuolviisiin, noin minäkin sitten aikuisena teen että minullakin on mukavaa.
Normaalit lapset havainnoi maailmaa ja miettii, että noin minäkin teen omassa kodissa isona ja noin en tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Kaikkien taloudenhoitoon liittyvien taitojen opettelu yllättäen ilman mitään tukea on monelle mahdotonta. Sinä olet varmasti itseohjautuva, motivoitunut, älykäs ja organisointikykyinen, kun olet siihen pystynyt. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole siihen vaadittavia ominaisuuksia, vaan opettelu pitäisi tehdä pala kerrallaan ohjatusti.
Jos ihminen ei kykene täysi-ikäisenä oppimaan arjen perustaitoja itsekseen, nähtyään koko elämänsä miten niitä asioita tehdään, on akvan selvä ettei niin toisaikainen ihminen tule koskaan olemaan yhteiskunnalle muuta kuin menoerä. Turha sellaiseen on sitten resursseja haaskata.
Usan armeija teki jo monta vuotta sitten tutkimuksen, että 10% ihmisistä (joilla ei ole mitään heikkolahjaisuusdiagnoosia) on niin tyhmiä ettei niitä kannata värvätä, koska eivät opi tekemään mitään riittävän tehokkaasti. Siis edes siivoamaan tai pyykkäämään.
Tämä on oikeasti ongelma. Ainahan näitä veteliä Juutas Käkriäisiä on ollut, mutta maailma on nykyään niin monimutkainen, että niiden osuus on kasvanut. Koska elämän vaatimukset on suuremmat.
Mitä niille sitten pitäisi tehdä? Lisää tukitoimia ei voi olla ratkaisu, jos ne ei kumminkaan opi pärjäämään kunnolla, se raha on mennyt haaskuun.
Vetelä Juutas Käkriäinen on yläluokan fantasia. Oikeat vetelehtijät ovat olleet ylimmissä säädyissä ja rahvas tehnyt työtä puolikuoliaaksi asti.
Meinaat että omaisuuden hallinointi ei ole työtä? Tuolla logiikalla pörssimeklari vetelehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se syrjäytyminen on Itsestä kiinni. Jos jättäytyy kotiin niin homma on selvä.
Ap huutaa yhteiskuntaa apuun. Oletko sanonut lapsellesi, että sinne kouluun pitää mennä ja hoitaa aikuisen velvollisuudet. Oletko ap itse töissä ja näyttänyt mallia ja ohjeistanut miten eletään?
Syrjäytymisen ehkäiseminen tukitoimin (siis sosiaalista tukea, työntekijöitä) ei ole rahan haaskaamista vaan säästää suuresti yhteiskunnan menoja. Se säästö ei vaan näy nopeasti, yhden vuoden tuloksessa eikä yhdellä vaalikaudellakaan, siksi oikeistohallitus esittää sen rahan haaskaamisena.