Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa lapsen tilanne, mistä apua?
20.08.2026 |
Lapseni on alle parikymppinen, eikä ole löytänyt töitä eikä opiskelupaikkaa. Elämänhallinta tuntuu olevan vähän hukassa ja koulut on jäänyt kesken. Nytkin ei vaan mennyt enää kouluun kesäloman jälkeen. Töitä ei ole hakenut, ja eihän mitään varmaan ole edes tarjolla. Koittaa jotenkin pärjätä toimeentulotuella ja asumistuella mutta eihän se mitään herkkua ole kun hallitus leikkaa kaikesta. Vaikka hän on asunut omillaan jo pari vuotta, ei ole oppinut edes laittamaan ruokaa saati huolehtimaan muistakaan asioistaan. Joku sosiaalityöntekijä tai tukihenkilǒ tms on käynyt auttelemassa häntä arjessa mutta nyt sekin ilmeisesti loppuu.
Minua niin surettaa tämä tilanne ei ainoastaan oman lapsen, vaan kaikkien nuorten puolesta. Kaikesta säästetään ja nämä nuoret jätetään ihan hunningolle! Täma on ihan kauhea tämä hänen tilanteensa. Laittoi eilen illallakin viestiä ettei ollut rahaa ruokaan loppuviikoksi mut oli sitten saanut joltain kaverilta säilykkeitä ja pastaa. Ihan häoeällistä että asiat on päästetty näin surkeaan jamaan!
Kommentit (141)
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei ole provo, ota lapsesi kotiin asumaan, kunnes oppii elämän perusasiat.
Mutta provohan tämä taitaa olla.
Ei missään tapauksessa. Eihän ap ole osannut opettaa lapselleen perusasioita edes silloin kun tämä asui kotona.
Seuraan tässä sivusta erään tehoäidin valintoja: herättää 17-vuotiaan lukiolaispoikansa joka aamu, tekee aamiaisen valmiiksi, kuljettaa autolla kouluun parin korttelin päähän, hakee iltapäivällä koulusta. Kaikki ateriat se poika saa valmiina lautaselle, eikä kotitöihin osallistumista vaadita, koska koulunkäynti on niin raskasta. Harrastuksiinkin vanhemmat kuljettavat pojan autolla monta kertaa viikossa. Niin että missä helvetin välissä hän ehtisi opetella esim. pyykinpesua tai ruokakaupassa käymistä, kun ei anneta edes opetella.
Nää on oikeasti ihan kauheita tällaiset vanhemmat. Sitten he on ihan varmoja, että ei meidän petteri vaan pysty. No ei pysty ei, kun ei ole koskaan opetettu kantamaan itse vastuutaan asioistaan.
Seuraavaksi joku sanoo että on varmaan nepsy - no niille tuollainen touhu on vielä pahempaa ja tuhoisampaa, niin montaa vierestä seurannut. Ja itsellänikin on ADHD ja lapsi jolla ADHD, ja erittäin osaavia ja pärjääviä meistä on tullut, kun lapsikin on ihan itse saanut aina kantaa vastuun läksyistään ja heräämisistään. Säännöt on aina olleet selvät: elää saa vapaasti niin kauan kuin asialliset hommat hoituu. Sitten jos ei hoidu, niin asiaan keskitytään niin kauan että alkaa hoitua.
Tunnen varakkaan perheen, jossa lapsia ei pyydetty edes käymään ruokakaupassa ja katsomaan paljonko mikäkin tuote maksaa.
Nyt lapset on aikuisia ja sotkeneet raha-asiansa ja vanhemmat on järkyttyneitä, että miten aikuiset lapset ei ymmärrä rahan arvoa.
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuonkin takia lukio on hyvä. Ilmeisesti poika laitettu peruskoulun jälkeen ammattikouluun keskenkasvuisena asumaan omilleen, ehkä toiselle paikkakunnalle? Meillä kaikki kolme lasta oli lukion jälkeen jo 20 täyttäneitä, kun vasta muuttivat pois kotoa opiskelemaan. Heillä itsenäistyminen onnistui.
Tärkeintä on saada sille lapselle motivaatio johonkin, jos ei se opiskelu tässä vaiheessa nappaa, niin sitten tekemään vaikka ns. paskaduunis. On se sitten hampurilaisravintolan kassalle, siivoamaan tai muuta. Ehkä se opiskelumotivaatiokin alkaa siitä kasvamaan.Et lue lehtiä? Noihinkin paikkoihin tulee nyt satoja hakemuksia/ paikka.
Se mitä lehdissä lukee on koko totuus?😂
Yksikään huomiohuoraava iltapäivälehti ei kirjoita siitä, että tekoälyllä tehdyt botit hakevat töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Hankala tilanne. Voimia sinne. Itse nuorten kanssa työskentelevänä näen kyllä niin surullisia tapauksia, että tuntuu pahalta.
Meidän perheessä lapset on mukana ruuanlaitossa taaperosta alkaen. Kotitöitä tekevät ikätasoisesti heti kun pystyyn pääsevät. Koitetaan pitää myös siitä kiinni, että olisi sosiaalisia suhteita ja laaja tuttavaverkosto, vaikka asumme kaukana isovanhemmista ja omista kavereistamme. Vanhemmista on paljon kiinni, mutta paljon voi silti mennä pieleen matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan perus ns. hikikomoripojalta (japanilainen käsite), eli nuori mies, joka ei halua mitään, ei pysty mihinkään, vaan elää vaan minimielämää omassa kopissaan.
Monesti nämä ovat vain poikia, jotka ovat jääneet kasvattamatta, mutta toisaalta on myös niin että tietty prosentti miehistä syrjäytyy joka tapauksessa täysin riippumatta kasvatuksesta tai muita ympäristötekijöistä. Toki tämä on varsinkin vanhemmille kova paikka, mutta toisaalta näin on aina ollut.
Perinteisesti nämä pojat on tapatettu sodissa, jotta voivat kuolla sankareina. Sen sijaan nykyisin elävät turhan pienen elämänsä pienissä kerrostalokopeissa videopelien ja nettipoken kanssa, kunnes jossain vaiheessa kuolo korjaa ja kukaan ei muista. Tiedä sitten kumpi on parempi.
Mutta juu, vaikea noille on mitään tehdä. Kissa nostaa kyllä sen oman häntänsä jos nostaa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kyllä syrjäytymiskierteessä olevia komeroituneita nuoria pystytään välillä auttamaan.
Taustalla on usein mm. kiusaamisesta nousseita sosiaalisia pelkoja, peliriippuvuutta ja esim. lievää tai keskivaikeaa masennusta. Monella nykyään myös päivittäinen pilven käyttö.
Köyhien / eronneiden ihmisten lapsille käy noin. Lapsi potkaistaan lapsuudenkodista pellolle heti kun täyttää 18 vuotta. Koska vanhempien sosiaalituet pienenee täysi-ikäisen lapsen myötä.
Tai lapsi nakataan pihalle, koska äidin/isän uusi rakkaus ei lasta siedä.
Miten Suomella voi olla varaa tähän ? Että yhteiskunta maksaa nuoren asumisen/elämisen koska kehnoa vanhemmuutta. Ei missään muussa maassa näin ole, ei saa vastikkeetonta rahaa ilman opiskelupaikkaa / töitä. Nyt kun jää kotiin komeroitumaan, niin sinne jää.
Tavalliset kunnolliset ihmiset kyllä huolehtivat ja maksavat lastensa kulut. Ja maksavat huonojen vanhempien lasten kulut veroissa myös. Suomi on perikadossa, ei maksukyky riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Osan routa ajaa, osaa ei.
En minäkään hyväksy sitä että ap:tä haukutaan tässä ketjussa. Mutta noin yleisellä tasolla lapsen sosiaalistaminen yhteiskunnan jäseneksi sisältää myös arjen taitojen sinnikästä opettelua.
Sukulaisnainen on paaponut lapsiaan niin tehokkaasti, että nämä eivät kykene nyt kolmikymppisinäkään huolehtimaan itsestään. Ja edelleen äiti pesee pyykit ja kuskaa harrastuksiin. Parisuhteet eivät tyttärillä tietenkään kestä, eivät miehet halua olla äidin kanssa suhteessa. Puhelimessa puhuvat arviolta kymmenen kertaa päivässä. Oisko ehkä ennemmin kannattanut vain potkia lapsia persuksille? Oma lapsi on auttanut kotitöissä 2-vuotiaasta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuonkin takia lukio on hyvä. Ilmeisesti poika laitettu peruskoulun jälkeen ammattikouluun keskenkasvuisena asumaan omilleen, ehkä toiselle paikkakunnalle? Meillä kaikki kolme lasta oli lukion jälkeen jo 20 täyttäneitä, kun vasta muuttivat pois kotoa opiskelemaan. Heillä itsenäistyminen onnistui.
Tärkeintä on saada sille lapselle motivaatio johonkin, jos ei se opiskelu tässä vaiheessa nappaa, niin sitten tekemään vaikka ns. paskaduunis. On se sitten hampurilaisravintolan kassalle, siivoamaan tai muuta. Ehkä se opiskelumotivaatiokin alkaa siitä kasvamaan.Et lue lehtiä? Noihinkin paikkoihin tulee nyt satoja hakemuksia/ paikka.
Se mitä lehdissä lukee on koko totuus?😂
Yksikään huomiohuoraava iltapäivälehti ei kirjoita siitä, että tekoälyllä tehdyt botit hakevat töitä.
Botit tekevät usein kömpelöitä virheitä, jotka työnantaja ensin seuloo tekoälyllä ja käsiteltäviä hakemuksia jää se noin 50.
- Rekrytointikonsultti
Syytät hallitusta ja yhteiskuntaa siitä, että lapsesi on aloitekyvytön ja laiska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Samaa mieltä. Äitini oli kotiäiti ja itse en juuri joutunut laittamaan ruokaa tai siivoamaan lapsena. Eikä kyllä ollut kiinnostustakaan, harrastin todella paljon ja koulu vei aikansa. Raha-asioista kyllä olin perillä. Ei ollut yhtään vaikeuksia kun muutin lukion jälkeen opiskelemaan. Perus ruoanlaitto, siivoaminen, pyykkääminen, ei oikeasti ole vaikeaa mutta vaatii tietenkin sen, että ne tekee.
Pitäisi lastensuojelu/sosiaalihuolto olöa parempi ainakin 21 vuoteen asti ehkä heti hylätä kun nuori täyttää 18,joissain tapauksissa vois olla jopa 25 vuoteen asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani aloin miettiä, että itse 19-vuotiaana omaan kotiin muuttaessani olin kyllä ihan pilalle lellitty kädetön prinsessa. En ollut ikinä kokannut yhtään mitään, en varsinaisesti siivonnut, raha-asioista tiesin sen että kun käy töissä niin palkka tulee tilille. Olin vanhempieni vahinko-iltatähti ja ainut tyttö, ja kaikki tarjottiin eteen kuin manulle illallinen.
Sitten oli vain pakko oppia ne tarpeelliset taidot. Keittokirja oli otettava kauniiseen käteen kun ruoka ei tullutkaan valmiina lautaselle, ja siivotakin piti kun ei sitä kukaan muu puolestani tehnyt. Äiti joskus vinkkasi että koska viimeksi olet pessyt ikkunat, ja antoi tämmöisiin ns. isompiin juttuihin vinkkejä miten homma toimii näppärästi.
Lapset ja nuoret ovat tietysti erilaisia, mutta en ihan allekirjoita tuota, ettei nuori voi pärjätä ellei ole kotona aktiivisesti opetettu itsenäistä elämää. Uskon vakaasti että kyse on enemmän motivaatiosta kuin konkreettisesta taitojen puutteesta. Siivoaminen, laskujen maksaminen, pyykinpesu ja ruoanlaitto nyt eivät kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, vaan ne oppii helposti tekemällä. Ehkä muutaman virheen kautta.
Mutta miksi täysi-ikäisen ihmisen pitäisi olla perustaidoiltaan ala-asteikäisen tasolla?
Jos ei ole syynä sairaus tms?
Ei kai pidä olla, en sanonut niin. Tarkoitin että kyllä se routa ajaa nuoren kokkaamaan ja siivoamaan, vaikkeivät vanhemmat näitä juttuja lapsuudenkodissa erikseen opettaisikaan. Ainakin omalla kohdallani oli niin.
Tuskin siitä haittaa on että opetetaan, mutta en yksiselitteisesti syyttäisi vanhempia siitä ettei nuori täysi-ikäinen pärjää ollenkaan omillaan. On siinä muutakin taustalla.
Kaikkien taloudenhoitoon liittyvien taitojen opettelu yllättäen ilman mitään tukea on monelle mahdotonta. Sinä olet varmasti itseohjautuva, motivoitunut, älykäs ja organisointikykyinen, kun olet siihen pystynyt. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole siihen vaadittavia ominaisuuksia, vaan opettelu pitäisi tehdä pala kerrallaan ohjatusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Kasvatusta ei voi takautuvasti muuttaa, kun se ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa.
Ihminen kehittyy läpi elämänsä, vanhuuteen asti.
Ihmisen ydin, kuten persoonallisuuden pysyvät piirteet, säilyvät pohjalla läpi elämän, vaikka ihminen kasvaa ja muuttuu.
Itse asiassa uudempi tutkimus kumoaa tämän.
Kiintymyssuhdeteoria on tehnyt paljon hallaa keskittyessän vain pikkulapsiin ja levittäessään siten toivottomuuden viestiä.
Toivoa on. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Haukkujat hereillä.
Pitäisi olla enemmän erilaisia tukitoimia nuorille juuri näihin tilanteisiin.
Hyvä yhteiskunta osaa huolehtia kaikista.
Tämän maan asiat ei ole kaikilta osin kunnossa.
Jos vanhemmat jättävät lapsensa kasvattamisen sikseen, yhteiskunnan pitäisi tulla pelastamaan? Kaikista ei ole vanhemmaksi, varsinkaan AP:sta
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisnainen on paaponut lapsiaan niin tehokkaasti, että nämä eivät kykene nyt kolmikymppisinäkään huolehtimaan itsestään. Ja edelleen äiti pesee pyykit ja kuskaa harrastuksiin. Parisuhteet eivät tyttärillä tietenkään kestä, eivät miehet halua olla äidin kanssa suhteessa. Puhelimessa puhuvat arviolta kymmenen kertaa päivässä. Oisko ehkä ennemmin kannattanut vain potkia lapsia persuksille? Oma lapsi on auttanut kotitöissä 2-vuotiaasta saakka.
Mun ex kaveri nykyäån 34 wee sen äiti pesee pyykit, siivoaa sen asunnon yms, on ihan kädetön kotitalouteen liittyvissä asioissa, ironista on että käy töissä ja on ammatiltaan linjastokokki:D äitinsä tekee myös ruoat yms
Tätä se teettää kun paapotaan niitä poikalapsia ja sitten eivät pärjää omillaan. Nää on just niitä sulhasehdokkaita jotka sitten etsii parisuhteessa sitä pyykinpesijää, siivoojaa, tunteiden säätelijää, äitiä. Säälittävää.