Ahdistaa lapsen tilanne, mistä apua?
Lapseni on alle parikymppinen, eikä ole löytänyt töitä eikä opiskelupaikkaa. Elämänhallinta tuntuu olevan vähän hukassa ja koulut on jäänyt kesken. Nytkin ei vaan mennyt enää kouluun kesäloman jälkeen. Töitä ei ole hakenut, ja eihän mitään varmaan ole edes tarjolla. Koittaa jotenkin pärjätä toimeentulotuella ja asumistuella mutta eihän se mitään herkkua ole kun hallitus leikkaa kaikesta. Vaikka hän on asunut omillaan jo pari vuotta, ei ole oppinut edes laittamaan ruokaa saati huolehtimaan muistakaan asioistaan. Joku sosiaalityöntekijä tai tukihenkilǒ tms on käynyt auttelemassa häntä arjessa mutta nyt sekin ilmeisesti loppuu.
Minua niin surettaa tämä tilanne ei ainoastaan oman lapsen, vaan kaikkien nuorten puolesta. Kaikesta säästetään ja nämä nuoret jätetään ihan hunningolle! Täma on ihan kauhea tämä hänen tilanteensa. Laittoi eilen illallakin viestiä ettei ollut rahaa ruokaan loppuviikoksi mut oli sitten saanut joltain kaverilta säilykkeitä ja pastaa. Ihan häoeällistä että asiat on päästetty näin surkeaan jamaan!
Kommentit (96)
Myös matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut (ei tarvitse varata aikaa, voi vain mennä paikan päälle) voi olla tarpeen. Esim. Helsingistä löytyy nimellä Mieppi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos poika nyt laittaa ne ison pojan pöksyt jalkaan ja menee töihin.
Nuorisotyöttömyys on n 34%. Mistäköhän koulunsa keskeyttänyt löytää nyt töitä kun ei niitä löydy valmistuneillekaan?
Alle 20 vuotiaan pitää kavereiltaan pummia säilykkeitä syödäkseen. Ja äiti pystyy sen verran tekemään että valittaa palstalla? Miten ap olet itse tukenut lapseasi? Nyt takaisin se lapsi kotiin.
Miksi juuri ja juuri täysi-ikäinen, elämänhallintaongelmainen on laitettu asumaan omilleen ja nyt odotetaan, että yhteiskunta tekee hänestä mallikansalaisen? Yhteiskunta maksaa jo hänen asumisen ja syömänsä säilykkeet. Hoitajakin on käynyt auttelemassa. Mitä muuta yhteiskunnan vielä pitäisi tehdä, kun vanhemmuus on selkeästi epäonnistunut? Rahan loputon lappaaminen ei ole ratkaisu. Ihmisellä itselläkin pitää olla joku vastuu elämästään.
Minäkin pyrkisin saamaan nuoren asumaan kotiin. Eihän tuossa järjestelyssä ole nuorelle eikä yhteiskunnalle edes taloudellisesti mitään järkeä. Suostuisiko hän olemaan yhteydessä terveyskeskukseen (psykososiaalinen tiimi löytyy ainakin meillä ihan tk:n tiloissa ja ajan saa melko nopeasti).
Ihmettelijöille tiedoksi niin aika helposti lasukin suosittelee nuorelle omillaan asumista jos kotona takkuaa. Vastuuta päättää omista asioista tyrkytetään reippaasti alaikäisenä koska apua kotiin (lue: apua tai terapiaa vanhemmille julkiselta) ei saa kuin äärimmäisessä hädässä. Toisessa ketjussa taas joku tuskaili sitä että apua ei saa lapselle kun kotiasiat ovat kunnossa, siis ei päihteitä tai velkaa ja vanhemmilla koulutusta ja työtä.
Voit tehdä hänestä huoli-ilmoituksen hyvinvointialueen sivuilla. Silloin sosiaalitoimen on pakko yrittää tehdä jotain. Mutta jos hän ei tartu apuun, niin sitten ei.
Annatko hänelle rahaa (käteistä)? Jos annat, niin anna vastikkeellisesti, pieni työtehtäviä vastaan, se on tyhjää parempi.
Vierailija kirjoitti:
Jollei ole provo, ota lapsesi kotiin asumaan, kunnes oppii elämän perusasiat.
Mutta provohan tämä taitaa olla.
PROVON. EN LÄDE TÄLLÄISEEN PASKAN ÄNKYTYKSEEN...🤑💩💩💩💩💩💩
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Kasvatusta ei voi takautuvasti muuttaa, kun se ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa.
Joo joo, takaisin kotiin vain peräkammarinpojaksi, niin äiti saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei ole provo, ota lapsesi kotiin asumaan, kunnes oppii elämän perusasiat.
Mutta provohan tämä taitaa olla.
Ei missään tapauksessa. Eihän ap ole osannut opettaa lapselleen perusasioita edes silloin kun tämä asui kotona.
Seuraan tässä sivusta erään tehoäidin valintoja: herättää 17-vuotiaan lukiolaispoikansa joka aamu, tekee aamiaisen valmiiksi, kuljettaa autolla kouluun parin korttelin päähän, hakee iltapäivällä koulusta. Kaikki ateriat se poika saa valmiina lautaselle, eikä kotitöihin osallistumista vaadita, koska koulunkäynti on niin raskasta. Harrastuksiinkin vanhemmat kuljettavat pojan autolla monta kertaa viikossa. Niin että missä helvetin välissä hän ehtisi opetella esim. pyykinpesua tai ruokakaupassa käymistä, kun ei anneta edes opetella.
Tämä on tyypillistä erityisesti poikien kohdalla. Ajattelevatko vanhemmat, että hän hankkii tyttöystävän palkattomaksi piiaksi itselleen, kun muuttaa kotoa?
Inceliä siellä kasvatetaan.
Ei yhteiskunnan kuulu maksaa tollasten reppanoiden elämää. Vanhempien kuuluu opettaa pentunsa pärjäämään. Jos ei pärjää, luonto karsii heikot pois.
Vierailija kirjoitti:
Hallituksen vika ettei äiti ole osannut kasvattaa ja tukea lastaan selviämään yhteiskunnassa.
Ei yhteiskunnan resursseja voi loputtomasti kasvattaa, jos vanhemmat eivät hoida omaa tonttiaan.
Auta kuule ihan itse sitä lastasi. Ei ole yhteiskunnan tehtävä korjata sinun kasvatusvirheitäsi. Eihän siitä mitään tule että vahemmat työntävät avuttomaksi opetetut käenpojat 18-vuotiaana ulos kodista ja sitten kitisevät kun yhteiskunta ei auta heidän avuttomia ja saamattomia lapsia. Vanhempien tehtävä on pitää huoli siitä että lapset ovat valmiita omilleen kun he muuttavat pois kotoa. Kaikkea vastuuta ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkujat hereillä.
Pitäisi olla enemmän erilaisia tukitoimia nuorille juuri näihin tilanteisiin.
Hyvä yhteiskunta osaa huolehtia kaikista.
Tämän maan asiat ei ole kaikilta osin kunnossa.
Eivät ne tukitoimet ihmeitä tee ellei nuorta itseään kiinnosta normaali elämä. Olen sivusta tällaista keissiä seuraillut jo vuosia. Tukea tulee joka tuutista ja rahaa myös, mutta siitä huolimatta on kivampaa rapsutella palleja ja ryypätä kotona pleikan ääressä.
Sivusta huutelijat ne yleensä pätee ;)
Elämä on.
Kannattaa olla vähän laiska vanhempi. Ei liikaa, mut sillai sopivasti. Sillä tavalla saa omatoimisia lapsia.
Voi sitä ysärin lapsuutta. Ei aina vamhempia mailla halmeilla moneen tuntiin. Jotain piti syödä. Siis letut tulille! Tämä kaikki jo ala-asteen viimeisillä luokilla. Yläasteella nyt oli jo selviö että itse pitää hoitaa omat ruokailut pois lukien ns. pääateriat. Mutta joskus kokattiin toki nekin.
Ja kaikenlaista kodin työtä on pitänyt tehdä heti kun vähänkin on pystynyt, auttamaan nyt ainakin.
Älkää tappako lastenne intoa osallistua! Se on oikeasti luontaista lapselle osallistua aikuisten töihin kykyjensä mukaan (ei nyt mitään ylilyöntejä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkujat hereillä.
Pitäisi olla enemmän erilaisia tukitoimia nuorille juuri näihin tilanteisiin.
Hyvä yhteiskunta osaa huolehtia kaikista.
Tämän maan asiat ei ole kaikilta osin kunnossa.
Lapsen kasvattaminen aikuisuuteen on vanhempien tehtävä, ei yhteiskunnan. Yhteiskunta puuttuu asiaan vasta sitten kun vanhempien elämänhallinta ei ole kunnossa eivätkä vanhemmat pysty huolehtimaan lapsestaan.
Miks vedät tähän kasvattamisen....joskus nuoruusvuosissa voi olla monenlaisia haasteita eikä liity kasvatukseen.
Itse olet lapsesi tehnyt ja itse joudut hänestä myös hoitamaan. Anna hälle ruokarahaa tai ota kotiin. Paskaakos tätä sivulliset vatvoo.
Mikä ala/työ häntä kiinnostaisi? Paha lähteä mitään etsimään, jos ei ole edes minkäänlaista suunnitelmaa tai halua menestyä missään.
Apua. :D
Minä seurasin juuri sivusta, kun anoppi paapoo kahta keski-ikää lähestyvää poikaansa kuin pikkulapsia. Molemmilla riippuvuus- ja mt-ongelmia, toinen dokannut itsensä pitkäaikaistyöttömäksi. Toinen sentään käy vielä välillä töissä, mutta enimmäkseen on ryyppysaikulla. "Voi Petri, onko nälkä? Sano heti jos on nälkä niin laitan voileivän! Oletko varma ettei ole nälkä?" Tätä siis hoetaan 130 kiloiselle aikamiespojalle joka on syönyt viimeksi valmiissa pöydässä pari tuntia sitten kuin hevonen.
Toinen kiukutteli äidilleen että joutui heräämään KAKSI MINUUTTIA ennen kellonsoittoa (klo 10), kun äiti alkoi keittää puuroa ja paistaa kananmunia. :D Olisi halunnut vielä nukkua sen hetken, ei ollut reilua että hän joutui heräämään.
Tuo ei siis lopu koskaan. Ja jäljet on nähtävissä vielä kolmevitosena.