Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva suru siitä, että mulla ei ole parisuhdetta, tekee minut surulliseksi
19.08.2026 |
En jaksaisi tätä tunnetta enää: olen jatkuvasti surullinen siitä, että mulla ei ole parisuhdetta. Vaikka kuinka yritän tehdä ja kokea kaikenlaista, tämä fiilis vaan jäytää sisällä. Se on jatkuvasti läsnä, kun herään aamulla tai menen nukkumaan illalla.
Mulla oli pitkä suhde vajaa kolmekymppiseksi. Puoliso oli minulle tosi rakas, ja meillä oli paljon samoja kiinnostuksen kohteita. Kuitenkin elämäntilanne muuttui, hän joutui muuttamaan toisaalle ja samalla hänellä alkoi menojalka vipattamaan, eikä sitoutuminen sitten houkutellutkaan.
Itse rakastin sitä elämää, kun oli puoliso vierellä. Jos yöllä heräsi, sai halata toista. Aamulla laittoi kahvit myös toiselle. Kun tuli kotiin, oli ihana, kun olohuoneesta huikattiin moikat, ja sitten vaihdettiin päivän kuulumiset. Iltaisin voitiin katsoa televisiota yhdessä, ja viikonloppuisin oli kaikenlaista menoa.
Ihan rutistun kasaan välillä, kun ajattelen tuota aikaa. Kaipaan sitä niin paljon, kun minulla oli läheinen tuki ja turva. Vaikka elämä on periaatteessa hyvää, mulla on kivoja harrastuksia, jotka täyttää illat ja usein viikonloput, mulla on hyviä tyyppejä ympärillä, hyvä työ, ja keksin myös yksin tekemistä, tuo parisuhteen kaipuu ei vaan hellitä. Lähinnä ei ole ketään niin läheistä, jonka kanssa olisi jatkuvasti tekemisissä. Muo ärsyttää olla koko ajan onneton, mutta tää on surua, jota en saa surtua pois. Koen olevani yksinäinen joutsen, joka vuodesta toiseen seilaan yksin, vaikka haluaisi puolison ja perheen.
Olen siis ollut jo vuosia sinkkuna, enkä vaan löydä uutta puolisoa. Olen koittanut nettideittejä, käynyt sinkkutapahtumissa, juttelen eri paikoissa ihmisten kanssa jne, mutta en vaan löydä omaa tyyppiä. En ole epätoivoinen, mutta huomaan latistuvani, kun ympärillä on niin paljon ihmisiä, joilla on parisuhde. On tosi vaikea törmätä edes jotenkin järkevän oloisiin sinkkuihin, suurin osa omissa piireissä on parisuhteessa.
En usko, että ulkopuoliset ymmärtää kuinka surullinen oikeasti olen. Se, mitä elämässä arvostan korkealle, puuttuu itseltä, enkä vaan pysty saavuttamaan sitä, vaikka miten haluaisin. Monet ystävät, jotka ovat olleet pitkään sinkkuja, ovat nyt lähivuosina löytäneet puolison, mutta mulle vaan tätä onnea ei suoda.
En haluaisi hukata elämääni tähän suremiseen, mutta se ei lopu, vaikka yritän.
Missä on mun oma tyyppi?! Lupaan olla hyvä puoliso, jos sellaisen joskus löydän.
Onko muita, ketkä tuntee näin? Ootteko saaneet tän surun joskus loppumaan?
Kommentit (201)
Täällä on niin kauniisti ja rehellisesti kerrottu tuntemuksista ilmam kumppania. Voin yhtyä kaikkiin.
Vaikka kuinka yritän ja olenkin töissä tekemässä työtä en voi olla huomaamatta mukavia kivan näköisiä miehiä. Yksi niistä on huvittava kun haluaa jutella mun kanssa, mutta sitten usein kääntää puheita raskaana olevaan vaimoon tai vauvaan jne. Sanotaan näin, että völillä kokee niin absurdeja tilanteita kun joudun kuuntelemaan hänen juttujaan ja mieleni huutaa että miksi sulla ei ole vauvaa mun kanssa 😁 pieniä asioita jotka tuntuu siltä, ettei enää kestäis vaan kuunnella.
On todella raskasta ja vaikeaa olla välillä kun kokee myös ulkopuolisena oloa kun ei ole omaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi mulla on ikävä sitä, että mun puolesta tehdään pieniä palveluksia. Esim joskus harrastuksessa jos joku sanoo, että hän voi viedä mun painot samalla pois, niin ihan liikutun tästä. Tosi kiva, kun toinen haluaa olla mulle ystävällinen. Mä toivon itselleni sellaista puolisoa, joka haluaa olla myös hyvä minua kohtaan.
Ap"
Tämä osui johonkin tosi kipeään paikkaan. Olen ollut yksin itse nyt kuusi vuotta, ja takana on pitkä parisuhde, jossa kumppani ei ollut hyvä minua kohtaan, vaan kaikki lähti aina hänen tarpeistaan ja haluistaan. Kuinka toivonkaan, että saisin vielä kokea oikeasti vastavuoroisen parisuhteen turvallisen, empaattisen, rakastavan miehen kanssa. Vähempään en enää tyydy.
Voih, toivon todella, että löydät itsellesi rakastavan ihmisen vierelle!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vain vähintään kolme pykälää itseäsi korkeampien miehien tavoittelu.
Hyväksy mies omalta tasoltasi, niin parisuhde löytyy heti.
Suomessa on ihan valtava miesten ylijäämä 20-50-vuotiaissa. Puhutaan jostain 50 000 - 70 000 määrästä.
Eli varmasti löytyy mies jos vain hyväksyt oman tasosi.
Hehheh!
Vierailija kirjoitti:
Asioiden kanssa vaan täytyy oppia elämään. Surun, puolisottomuuden jne. Se ei ole helppoa. Olen opetellut elämään sen kanssa, että minulla on vakava sairaus. En silti osaa neuvoa, miten sun pitäis tehdä. Mua auttaa kun kirjoitan vaikeista asioista, toisia auttaa liikunta. Löydä oma tapasi purkaa surua.
Näin se lopulta on. On mullakin tullu jo matkan varrella keinoja, mitä alan tehdä, kun suru ja pettymys iskee pahana. Kotenkin toivoisin, että aika auttaisi tähän, mutta vähän luulen, että kyllä tää silti kulkee vierellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siis kysy tässä, miten voisin löytää parisuhteen, vaan miten päästä sinuiksi sen kanssa, että en ole omaa tyyppiä kohdannut. Käsittääkseni osa täällä on onnellisesti sinkkuja, niin miten siihen aidosti päästään?
Ap
Ei siihen päästä. Onnellinen sinkkuus on vähän kuin onnellinen lapsettomuus. Olen onnellinen lapsettomana mutta jollekulle toiselle lapsettomuus voisi olla surullinen ja kuormittava tilanne.
Ei nyt ihan noinkaan.
Minulla esimerkiksi kun ei ole tiedossa kuin vain sellaisia parisuhteita, joissa toiselle riittää vain se Joku. Eli ei minuun kukaan aidosti ihastu saati rakastu.
Sen asian kanssa kun pääsi sinuiksi, pystyi tekemään sen aidon valinnan, että haluanko mieluummin tuollaisen suhteen vai elää yksin, niin jälkimmäinen oli ehdoton valintani.
Nyt ei sillä tavalla oikeastaan enää edes kiinnosta, kun yhä edelleen joskus iltaelämässä käydessä kaveriani tullaan jututtamaan jonossa ja pyytelemään puhelinnumeroa.
Kun mietin omaa tuttavapiiriäni, niin sieltä löytyy aika 50/50 jakaumalla sekä:
A) sellaisia pareja, joissa mies ja nainen ovat yhdessä kun eivät parempaakaan saaneet ja joku pitää olla, ja sitten B) sellaisia pareja, jotka aivan ilmiselvästi rakastavat toisiaan ja vilpittömästi haluavat olla yhdessä juuri sen kumppaninsa kanssa.
Omasta tuttavapiiristäni voin sanoa että siellä suhde on 90/10.
Yhdeksän kymmenestä parista vaikuttaa siltä että ovat vain kämppiksiä koska näin kuuluu tehdä.
Osalla taustalla taloudellinen aspekti, osa päätynyt yhteen vain sen ihmisen kanssa joka on suostunut suhteeseen lähtemään.
Minkäänlaista rakkautta tai intohimoa ei näiden parien elkeistä näe.
Omissa piireissäni sanoisin, että noin 80% on alkuun mennyt yhteen ihmisen kanssa, koska on aidosti kiintynyt häneen. Mutta kun vuodet vieriin, niin alle 50% on enää niin tyytyväisiä suhteeseen, ja meno vaikuttaa enemmän kämppissuhteelta. Mutta ei näistäkään aina tiedä; voi olla, että heillä rakkaus roihahtaa taas myöhemmin.
Ap
Ei se kuule roihahda uudelleen. Ihan turha sellaista on odottaa. Pitkä liitto on 100%toisen hyväksymistä sellaisena kun hän on , ja tällä tarkoitan kunnollista ,ystävällistä ,tervehenkistä asiallista ihmistä . Kunnioitatte toisianne ja haluatte toisillenne hyvää. Sitä se on.
Ei ole huumaa, ja seksi usein väljenee, halut vähenee jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei halua tavallista kilttiä kunnon miestä joten ovat yksin mielumin ja siitä tulee suri kun eivät löydä komeaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin kauniisti ja rehellisesti kerrottu tuntemuksista ilmam kumppania. Voin yhtyä kaikkiin.
Vaikka kuinka yritän ja olenkin töissä tekemässä työtä en voi olla huomaamatta mukavia kivan näköisiä miehiä. Yksi niistä on huvittava kun haluaa jutella mun kanssa, mutta sitten usein kääntää puheita raskaana olevaan vaimoon tai vauvaan jne. Sanotaan näin, että völillä kokee niin absurdeja tilanteita kun joudun kuuntelemaan hänen juttujaan ja mieleni huutaa että miksi sulla ei ole vauvaa mun kanssa 😁 pieniä asioita jotka tuntuu siltä, ettei enää kestäis vaan kuunnella.
On todella raskasta ja vaikeaa olla välillä kun kokee myös ulkopuolisena oloa kun ei ole omaa kumppania.
Joo, mä niin tiedän tän tunteen! Tai kun ystävä suunnittelee yhteenmuuttoa uuden puolison kanssa, ja he käyvät asuntonäytöillä. Tulee suru siitä, että mun piti yksin kiertää asuntonäytöt ja yksin muuttaa. Olisi aivan ihana selata asuntoilmoituksia jonkun kanssa ja haaveilla tulevasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä etsit sitä täydellistä onnellisuutta. Se on ihan ok,mutta ymmärrä, ettei elämä niin mene. Tulee ylä-ja alamäkiä. Surua ja iloa mahtuu jokaisen elämään taatusti.
Voimia sinulle,että jaksat ne kantaa.
Tee huomenna lista kaikesta ,mistä olet onnellinen .
Voi käydä niinkin ,että rakastut olet onnellinen , ette saa lasta tai tulee sairautta.
Rukoile voimia kestää kaikki mihin tarvitset voimaa ja kiitä siitä mikä kaikki on hyvin.
Elämä ei ole täydellistä kuin hippusina niinkuin onnellisuuskin. Öitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istun korkeella mun kerrostalossa
Kaupungin äänet kuulen
Valon lapsia nuoria ja vanhoja
Seisoo taksijonossa
Moni nukkuu kädet toisissansa kii
Joku jaksaa aina uskoo unelmiin
Suljen ikkunan ja kaikki äänet katoaa
Mutten silti unta saa
Kelle mä soitan et monelt oot tulossa?
Kelle mä soitan kun jumitan ruuhkassa?
Kelle mä soitan et ei ollu asiaa?
Mä halusin kuulla sun äänen vaan
Kelle mä soitan ja sanon et rakastan?
Taas mun naapurissa yöhön asti nauretaan
Ja vaikka huudan kuinka lujaa ei kuule kukaan
Kelle mä soitan nyt?
Aamun valossa kaupunki kauniina
On kadut autioina
Hetki sitten niil vielä tanssittiin
Uskottiin ihmeisiin
Mä koitan turhaa pitää silmii kii
Kaipaan unta ja korvaan kuiskauksii
Joku soittaa parvekkeelta Satumaan
Yleisönään pitkä tyhjä katu vaan
Kelle mä soitan et monelt oot tulossa?
Kelle mä soitan kun jumitan ruuhkassa?
Kelle mä soitan t ei ollu asiaa?
Mä halusin kuulla sun äänen vaan
Kell mä soitan ja sanon et rakastan?
Taas mun naapurissa aamuun asti nauretaan
Ja vaikka huudan kuinka lujaa ei kuule kukaan
Kelle mä soitan et ei ollu asiaa?
Mä halusin kuulla sun äänen vaan
Kelle mä soitan nyt?
Mä sain lääkäriltä reseptin unilääkkeisiin.
Tähän on tyydyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin keski-ikäisenä sinkkuna puolisottomuus tulee vastaan hyvin yllättävissäkin paikoissa. Ehkä eniten vapaalla, kun ne pariskunnat haluavat ystävikseen vain toisia pariskuntia tai oman suvun jäseniä. Täälläkin voivotellaan, että en yhtään halua tai jaksa mitään ystäviä, kun mulla on jo puoliso (ja lapset).
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä sinkkuna puolisottomuus tulee vastaan hyvin yllättävissäkin paikoissa. Ehkä eniten vapaalla, kun ne pariskunnat haluavat ystävikseen vain toisia pariskuntia tai oman suvun jäseniä. Täälläkin voivotellaan, että en yhtään halua tai jaksa mitään ystäviä, kun mulla on jo puoliso (ja lapset).
Ystäväni muutti pääkaupunkiseudulle Lapista. Oli yksinäinen ja tutustuimme nimenomaan täällä pääkaupunkiseudulla, koska hän halusi ystäviä, joiden kanssa tehdä jotain. Tultiinkin juttuun erinomaisesti ja nähtii säännöllisesti. Käytiin leffoissa, kahviloissa, museoissa, erinäisissä taidetempauksissa, festareilla, kierrettiin uniikkeja pikku harrastebutiikkeja, puhuttiin maat ja taivaat läpi jne. Sitten löytyi parisuhde ja sitä kautta avioliitto, enkä ole kuullut ystävästäni mitään kohta kolmeen vuoteen :) Kun on nyt se aviopuoliso, kenen kanssa tehdään näitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei. Jo 67 vuotta mennyt ilman parisuhdetta. M67
Siis et ole koskaan halunnutkaan parisuhdetta?
Good for you.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä sinkkuna puolisottomuus tulee vastaan hyvin yllättävissäkin paikoissa. Ehkä eniten vapaalla, kun ne pariskunnat haluavat ystävikseen vain toisia pariskuntia tai oman suvun jäseniä. Täälläkin voivotellaan, että en yhtään halua tai jaksa mitään ystäviä, kun mulla on jo puoliso (ja lapset).
Ystäväni muutti pääkaupunkiseudulle Lapista. Oli yksinäinen ja tutustuimme nimenomaan täällä pääkaupunkiseudulla, koska hän halusi ystäviä, joiden kanssa tehdä jotain. Tultiinkin juttuun erinomaisesti ja nähtii säännöllisesti. Käytiin leffoissa, kahviloissa, museoissa, erinäisissä taidetempauksissa, festareilla, kierrettiin uniikkeja pikku harrastebutiikkeja, puhuttiin maat ja taivaat läpi jne. Sitten löytyi parisuhde ja sitä kautta avioliitto, enkä ole kuullut ystävästäni mitään kohta kolmeen vuoteen :) Kun on nyt se aviopuoliso, kenen kanssa tehdään näitä juttuja.
Arvaa vaan, kuka ottaa yhteyttä, jos suhde kariutuukin? :D
Tiedän itsekkin tälläisiä ihmisiä. Ihan järjetöntä heittää kaikki menemään, jos tuleekin puoliso elämään. Kyllä mä ainakin haluan kokea asioita silti ystävien kanssa, en pelkästään puolison!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen aloittajalle Eckhart Tollen videoiden katsomista youtubesta.
According to Eckhart Tolle, normal human relationships are driven by the ego and tend to cycle between love and hate, or joy and pain. Instead of making you permanently happy, relationships exist to make you conscious by bringing your hidden egoic patterns to the surface.
Tolle sanoi myös että parisuhteiden rakkaus on vain riippuvuutta.
Onhan sillä itselläänkin parisuhde. Tai ainakin oli.
Miltä sinusta tuntuisi, jos saisit nolla yhteydenottoa deittiohjelmassa esiintymisesi jälkeen? Ja myös deitti-ilmoitukseesi yli 100 000:n levikkisen lehden keskiaukeamalla? Ja myös Hesari-haastattelusi jälkeen?
Voihan sitä kokeilla, jos jotakuta kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu epäilemättä pahalta.
En tiedä, miten auttaa, mutta sen tiedän, että Suomikin on pullollaan ihmisiä, joita nakertaa jonkin asian puute. Parisuhde, lapset, työ, ystävät, elämän suunta.
Jotenkin on opittava hyväksymään ja päästämään irti. Että olen ihan hyvä ihminen näinkin ja voin nauttia elämästä myös juuri nyt näissä puitteissa. Esim. Luonto ja taide voi tyynnyttää. Jos kaikki huomio menee siihen mitä puuttuu, jää monta hienoa asiaa ja tilaisuutta huomaamatta.
Vertaistuki olisi varmasti hyvä juttu.
Typerää rinnastaa aivan erilaisia 'puutteita', mitä ihmisillä on.
Ja miehettömien sinkkunaisten "vertaistuki" kuulostaa surkealta ruikutukselta. Vai menevätkö tekopirteästi vetämään korkkarit kattoon unohtaakseen realiteetit?
Hohhoijaa.
Parisuhteet ja rakkaudet ovat käytännössä ihan soopaa. Kyllähän sitä kaikenlaista voi haaveilla, mutta elämä ei mene niinkuin haaveissa. Yksin on ihan hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Asioiden kanssa vaan täytyy oppia elämään. Surun, puolisottomuuden jne. Se ei ole helppoa. Olen opetellut elämään sen kanssa, että minulla on vakava sairaus. En silti osaa neuvoa, miten sun pitäis tehdä. Mua auttaa kun kirjoitan vaikeista asioista, toisia auttaa liikunta. Löydä oma tapasi purkaa surua.