Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva suru siitä, että mulla ei ole parisuhdetta, tekee minut surulliseksi
19.08.2026 |
En jaksaisi tätä tunnetta enää: olen jatkuvasti surullinen siitä, että mulla ei ole parisuhdetta. Vaikka kuinka yritän tehdä ja kokea kaikenlaista, tämä fiilis vaan jäytää sisällä. Se on jatkuvasti läsnä, kun herään aamulla tai menen nukkumaan illalla.
Mulla oli pitkä suhde vajaa kolmekymppiseksi. Puoliso oli minulle tosi rakas, ja meillä oli paljon samoja kiinnostuksen kohteita. Kuitenkin elämäntilanne muuttui, hän joutui muuttamaan toisaalle ja samalla hänellä alkoi menojalka vipattamaan, eikä sitoutuminen sitten houkutellutkaan.
Itse rakastin sitä elämää, kun oli puoliso vierellä. Jos yöllä heräsi, sai halata toista. Aamulla laittoi kahvit myös toiselle. Kun tuli kotiin, oli ihana, kun olohuoneesta huikattiin moikat, ja sitten vaihdettiin päivän kuulumiset. Iltaisin voitiin katsoa televisiota yhdessä, ja viikonloppuisin oli kaikenlaista menoa.
Ihan rutistun kasaan välillä, kun ajattelen tuota aikaa. Kaipaan sitä niin paljon, kun minulla oli läheinen tuki ja turva. Vaikka elämä on periaatteessa hyvää, mulla on kivoja harrastuksia, jotka täyttää illat ja usein viikonloput, mulla on hyviä tyyppejä ympärillä, hyvä työ, ja keksin myös yksin tekemistä, tuo parisuhteen kaipuu ei vaan hellitä. Lähinnä ei ole ketään niin läheistä, jonka kanssa olisi jatkuvasti tekemisissä. Muo ärsyttää olla koko ajan onneton, mutta tää on surua, jota en saa surtua pois. Koen olevani yksinäinen joutsen, joka vuodesta toiseen seilaan yksin, vaikka haluaisi puolison ja perheen.
Olen siis ollut jo vuosia sinkkuna, enkä vaan löydä uutta puolisoa. Olen koittanut nettideittejä, käynyt sinkkutapahtumissa, juttelen eri paikoissa ihmisten kanssa jne, mutta en vaan löydä omaa tyyppiä. En ole epätoivoinen, mutta huomaan latistuvani, kun ympärillä on niin paljon ihmisiä, joilla on parisuhde. On tosi vaikea törmätä edes jotenkin järkevän oloisiin sinkkuihin, suurin osa omissa piireissä on parisuhteessa.
En usko, että ulkopuoliset ymmärtää kuinka surullinen oikeasti olen. Se, mitä elämässä arvostan korkealle, puuttuu itseltä, enkä vaan pysty saavuttamaan sitä, vaikka miten haluaisin. Monet ystävät, jotka ovat olleet pitkään sinkkuja, ovat nyt lähivuosina löytäneet puolison, mutta mulle vaan tätä onnea ei suoda.
En haluaisi hukata elämääni tähän suremiseen, mutta se ei lopu, vaikka yritän.
Missä on mun oma tyyppi?! Lupaan olla hyvä puoliso, jos sellaisen joskus löydän.
Onko muita, ketkä tuntee näin? Ootteko saaneet tän surun joskus loppumaan?
Kommentit (201)
Mistä olet käynyt etsimässä?
Lavatanssit ym. Joillakin se löytyy tinderistä rohkeasti katsomaan elämää ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään takeita että se parisuhde onnistuu vaikka olisi kemiaa. Kukaan ei lupaa tässä maailmassa yhtään mitään. Autiolla saarellakin olisi vaan yksin pärjättävä tai tapettava itsensä.
Lopeta vain kolme pykälää korkeampien miehien tavoittelu.
Hyväksy mies omalta tasoltasi, niin parisuhde löytyy heti.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vain kolme pykälää korkeampien miehien tavoittelu.
Hyväksy mies omalta tasoltasi, niin parisuhde löytyy heti.
Korjaus: Vain vähintään kolme pykälää
Ootko läski,ootko pullauttanut penskoja ex kanssa? Luulisi naiselle olevan lastenleikkiä saada seksiä ja parisuhde. Mikä sussa on vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen aloittajalle Eckhart Tollen videoiden katsomista youtubesta.
According to Eckhart Tolle, normal human relationships are driven by the ego and tend to cycle between love and hate, or joy and pain. Instead of making you permanently happy, relationships exist to make you conscious by bringing your hidden egoic patterns to the surface.
Tolle sanoi myös että parisuhteiden rakkaus on vain riippuvuutta.
Sinulle sama lause mikä on annettu miljoonille miehille jotka on samassa tilanteessa:
"Sinä et ole riittävä hyvä että ansaitsist parisuhteen ja perheen niin sinun pitää vain hyväksyä tilanne. Kaikki ei todellakaan ansaitse parisuhdetta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla se perus ongelma mikä koskettaa lähes joka naista. Vitosen nainen kuvittelee olevansa täysi kymppi ja tavoittelee kympin miehiä eikä todellakaan kelpuuta oman tasoista vitosen miestä
Tuntuu epäilemättä pahalta.
En tiedä, miten auttaa, mutta sen tiedän, että Suomikin on pullollaan ihmisiä, joita nakertaa jonkin asian puute. Parisuhde, lapset, työ, ystävät, elämän suunta.
Jotenkin on opittava hyväksymään ja päästämään irti. Että olen ihan hyvä ihminen näinkin ja voin nauttia elämästä myös juuri nyt näissä puitteissa. Esim. Luonto ja taide voi tyynnyttää. Jos kaikki huomio menee siihen mitä puuttuu, jää monta hienoa asiaa ja tilaisuutta huomaamatta.
Vertaistuki olisi varmasti hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta vain vähintään kolme pykälää itseäsi korkeampien miehien tavoittelu.
Hyväksy mies omalta tasoltasi, niin parisuhde löytyy heti.
Suomessa on ihan valtava miesten ylijäämä 20-50-vuotiaissa. Puhutaan jostain 50 000 - 70 000 määrästä.
Eli varmasti löytyy mies jos vain hyväksyt oman tasosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua paljon vanhempi. Muistan tuskan sinkkuudesta. Se tuntui kipuna rinnassa. Miehiä kyllä tuli ja meni, mutta sopivaa ei vain jostain syystä löytynyt. On kuitenkin varmaan todennäköisempää löytää kuin olla löytämättä. Pitää vaan kai jaksaa treffailla, jaksaa panostaa jokaiseen tapaamiseen, antaa mahdollisuus potentiaalisille miehille.
Kiitos sinulle näistä sanoista. Itselläni on juuri tuo fiilis, ja se on tosi raskasta. Kerta toisensa jälkeen täytyy tavata uusia ihmisiä, vaikka toivoisi vain löytävän sen oman tyypin, jotta ei koko ajan tarvitse yrittää. Tää vie voimia.
En katsele enää uusia ihmisiä vaan katselen niitä, jotka tiedän jo ennestään jostain. Aiemmin oli aivan päinvastoin, ja henkilön täytyi olla tuntematon, että edes harkitsin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, sitten incelit löysivät tiensä ketjuun. Taitaa järkevä keskustelu loppua tähän. Kiitos kaikille, jotka jakoivat kivoja ajatuksia! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, sitten incelit löysivät tiensä ketjuun. Taitaa järkevä keskustelu loppua tähän. Kiitos kaikille, jotka jakoivat kivoja ajatuksia! :)
Ap
Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti mies löytyy!
Ei välttämättä kaikista kannustavin paikka pohtia näitä asioita, mutta toivottavasti sait edes jotain irti🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se tunne sama kun kappaleessa
Ilta / Kelle mä soitan?
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, sitten incelit löysivät tiensä ketjuun. Taitaa järkevä keskustelu loppua tähän. Kiitos kaikille, jotka jakoivat kivoja ajatuksia! :)
Ap
HA! Incel-kortti pelattu!
Naiset ne ei ikinä petä! Totuus tekee kipeää! Itsepetos on tie naisille!
"Lisäksi mulla on ikävä sitä, että mun puolesta tehdään pieniä palveluksia. Esim joskus harrastuksessa jos joku sanoo, että hän voi viedä mun painot samalla pois, niin ihan liikutun tästä. Tosi kiva, kun toinen haluaa olla mulle ystävällinen. Mä toivon itselleni sellaista puolisoa, joka haluaa olla myös hyvä minua kohtaan.
Ap"
Tämä osui johonkin tosi kipeään paikkaan. Olen ollut yksin itse nyt kuusi vuotta, ja takana on pitkä parisuhde, jossa kumppani ei ollut hyvä minua kohtaan, vaan kaikki lähti aina hänen tarpeistaan ja haluistaan. Kuinka toivonkaan, että saisin vielä kokea oikeasti vastavuoroisen parisuhteen turvallisen, empaattisen, rakastavan miehen kanssa. Vähempään en enää tyydy.
Kyllä, ymmärrän hyvin ,että olet surullinen. Mutta , ota huomioon, että elämää ei voi loppuvimmein hallita.
Et voi valta , oletko terve vai tuleeko sairauksia, et sitä mitä läheisillesi tapahtuu, et sitä saatko pitää työpaikkasi, onko työtoveri mukavia ,
Kaikki elämässä menee niinkuin menee, vaikka ihminen tekee kaikkensa ,että nuo edellä mainitut asiat olisivat hyvin.
Sama koskee tuota sun kumppanuusasiaa. Hän tulee kohdallesi ,jos näin on tarkoitettu.
Moni on kovinkin onneton vaikka oli super-rakastunut alkuaikoina vuosiakin.
Ei tämä sinua lohduta , mutta elämä vain menee näin.
Täällä kun tuntuu olevan paljon sinkkuja, jotka eivät löydä kumppania ja ovat pettyneet Tinderiin yms. tai eivät edes halua etsiä kumppaniehdokkaita tällaisten sovellusten kautta, niin olisiko mitään ideaa järjestää jokin livetapaaminen palstaileville sinkuille?
Vierailija kirjoitti:
Onko se tunne sama kun kappaleessa
Ilta / Kelle mä soitan?
Onko?
Alue: Aihe vapaa
Et ymmärtänyt aloitusta. En ole ripustautumassa kehenkään, vaan kaipaan rinnalle tärkeää ihmistä. Ja mulla on suru siitä, että en ole häntä löytänyt.
Mulla on paljon hyviä juttuja elämässä, joista en aio luopua, vaikka elämäntilanne vaihtuisikin.
Ap