Jatkuva suru siitä, että mulla ei ole parisuhdetta, tekee minut surulliseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus. Minä taas en vähässä kummassa alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, saa olla todella ihmeellinen ihminen jos sellainen vielä tapahtuu. Ehkä vain en ole parisuhdeihminen. Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta, mutta pakko kai se on uskoa. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihmisen pitäisi olla tasapainoinen ja tyytyväinen ihan itsekseen, eikä vasta sitten kun löytää sen jonkun.

Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta

Olen koko elämäni toivonut rakastavaa parisuhdetta ja omaa perhettä. En saanut kumpaakaan, ja lapsien suhteen viimeinen junakin meni jo. Olen lähes itsetuhoisen surullinen, ja hirvittävän yksinäinen. Sinulle se saattaa tuntua oudolta, että minä olen surullinen tilanteestani, mutta usko pois, sitä minä olen. 

T. ei-AP

Hyvin sanoitettu. Itsetuhoisen surullinen ja hirvittävän yksinäinen. Olen täysin samassa tilanteessa. Olenkin tämän kesäloman aikana päättänyt, että tämä minun maallinen vaellukseni päättyy lähiaikoina tai ainakin lähivuosina. En jaksa enää, enkä missään nimessä kestä ajatusta, että seuraavat mahdolliset 30 vuotta olisivat samanlaisia. Haaveilin myös rakastavasta parisuhteesta ja omasta perheestä, en ole päässyt lähellekään koskaan. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä että naiset kokee asian näin voimakkaasti, ilmeisesti nykyajan "nainen ei tavitse miestä mihinkään" ei pidä paikkaansa. Olen aina pitnyt vaimoani erityislaatuisena tuossa kun sanoo ettei voisi elää ilman rakastavaa miestä.

Jaksa vielä uskoa vaikkei siltä tunnukkaan, elämä voittaa aina😊

Toiset naiset ovat onnellisimpia sinkkuna ja ilman lapsia, kun taas toiset naiset vajoavat tosi mustaan paikkaan henkisesti, jos jäävät ilman kumppania eivätkä saa omia lapsia. 

Toisen taivas on toisen helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Erosin pitkästä liitosta jokunen vuosi sitten.nyt mielelläni hetken yksin.viihdyn yksin.paljon kivaa tekemistä.ystävien ja aikuisten lasten kanssa aikaa viettäen.ihana matkustaa yksin,saa tehdä mitä huvittaa.toivon kuitenkin löytäväni parisuhteen jossakin vaiheessa.olen ajatellut sen niin,että nyt on hyvä.mutta jos tapaisin jonkun kivan tyypin,niin se olisi plussaa.

N48

Kyllä yksinäisyys on kohtalosi (tai palata yhteen miehesi kanssa). Eronneita, karanneita ja haihattelevia naisia piisaa.

En jaksa edes lukea koko ketjua. Aloituksen skimmasin läpi ja kuulostat vänisevältä ja takertuvalta itkuiitalta. Minäminäminä, mun tarpeet mun tunteet huomioi mut. Uuufffgghh. Etkä voi edes etsiä samanlaista partneria koske se vänisee samaa itkuvirttä nenä omassa perseessä. 

Ensin pitää oppia rakastamaan itseään, vasta sitten on valmis rakastamaan toista. Opettele viihtymään itsesi kanssa niin saatat löytää kaipaamasi parisuhteen. Epätoivo karkottaa potentiaaliset kumppanit takuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus. Minä taas en vähässä kummassa alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, saa olla todella ihmeellinen ihminen jos sellainen vielä tapahtuu. Ehkä vain en ole parisuhdeihminen. Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta, mutta pakko kai se on uskoa. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihmisen pitäisi olla tasapainoinen ja tyytyväinen ihan itsekseen, eikä vasta sitten kun löytää sen jonkun.

Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta

Olen koko elämäni toivonut rakastavaa parisuhdetta ja omaa perhettä. En saanut kumpaakaan, ja lapsien suhteen viimeinen junakin meni jo. Olen lähes itsetuhoisen surullinen, ja hirvittävän yksinäinen. Sinulle se saattaa tuntua oudolta, että minä olen surullinen tilanteestani, mutta usko pois, sitä minä olen. 

T. ei-AP

Hyvin sanoitettu. Itsetuhoisen surullinen ja hirvittävän yksinäinen. Olen täysin samassa tilanteessa. Olenkin tämän kesäloman aikana päättänyt, että tämä minun maallinen vaellukseni päättyy lähiaikoina tai ainakin lähivuosina. En jaksa enää, enkä missään nimessä kestä ajatusta, että seuraavat mahdolliset 30 vuotta olisivat samanlaisia. Haaveilin myös rakastavasta parisuhteesta ja omasta perheestä, en ole päässyt lähellekään koskaan. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä että naiset kokee asian näin voimakkaasti, ilmeisesti nykyajan "nainen ei tavitse miestä mihinkään" ei pidä paikkaansa. Olen aina pitnyt vaimoani erityislaatuisena tuossa kun sanoo ettei voisi elää ilman rakastavaa miestä.

Jaksa vielä uskoa vaikkei siltä tunnukkaan, elämä voittaa aina😊

Toiset naiset ovat onnellisimpia sinkkuna ja ilman lapsia, kun taas toiset naiset vajoavat tosi mustaan paikkaan henkisesti, jos jäävät ilman kumppania eivätkä saa omia lapsia. 

Toisen taivas on toisen helvetti.

Nojoo miehenä olen saanut kuunnella nuoresta asti itkua siitä kun naista ei löydy.

Toisaalta eräälläkin kaverilla on paha päihdeongelma ja on todella ylpeä siitä paljon pystyy vuositasolla juomaan, ei todellakaan halua naista "rajoittamaan" elämäänsä ja harrastaa vain irtosuhteita+20v vanhempien naisten kanssa. Mutta siitä huolimatta tämä yllätti kun olen kokenut yhteiskunnan asenteiden siirtyneen enemmän yksilökeskeisyyden ja miesvihan pariin. Tuntuu todella paskalta lukea näitä "ennemmin karhu kuin mies" haastatteluja lehdistä kun itse olet sitä tyyppiä joka kantaa jalkansa loukanneen mummelin kotiin ja palauttaa karanneet lemmikit omistajilleen. Kiva vaan että joku meitäkin vielä arvostaa.😊

Vierailija kirjoitti:

En jaksa edes lukea koko ketjua. Aloituksen skimmasin läpi ja kuulostat vänisevältä ja takertuvalta itkuiitalta. Minäminäminä, mun tarpeet mun tunteet huomioi mut. Uuufffgghh. Etkä voi edes etsiä samanlaista partneria koske se vänisee samaa itkuvirttä nenä omassa perseessä. 

Ensin pitää oppia rakastamaan itseään, vasta sitten on valmis rakastamaan toista. Opettele viihtymään itsesi kanssa niin saatat löytää kaipaamasi parisuhteen. Epätoivo karkottaa potentiaaliset kumppanit takuulla.

Vaikutat syvästi onnettomalta ja katkeralta ihmiseltä. En ottaisi mitään elämänohjeita vastaan sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus. Minä taas en vähässä kummassa alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, saa olla todella ihmeellinen ihminen jos sellainen vielä tapahtuu. Ehkä vain en ole parisuhdeihminen. Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta, mutta pakko kai se on uskoa. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihmisen pitäisi olla tasapainoinen ja tyytyväinen ihan itsekseen, eikä vasta sitten kun löytää sen jonkun.

Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta

Olen koko elämäni toivonut rakastavaa parisuhdetta ja omaa perhettä. En saanut kumpaakaan, ja lapsien suhteen viimeinen junakin meni jo. Olen lähes itsetuhoisen surullinen, ja hirvittävän yksinäinen. Sinulle se saattaa tuntua oudolta, että minä olen surullinen tilanteestani, mutta usko pois, sitä minä olen. 

T. ei-AP

Hyvin sanoitettu. Itsetuhoisen surullinen ja hirvittävän yksinäinen. Olen täysin samassa tilanteessa. Olenkin tämän kesäloman aikana päättänyt, että tämä minun maallinen vaellukseni päättyy lähiaikoina tai ainakin lähivuosina. En jaksa enää, enkä missään nimessä kestä ajatusta, että seuraavat mahdolliset 30 vuotta olisivat samanlaisia. Haaveilin myös rakastavasta parisuhteesta ja omasta perheestä, en ole päässyt lähellekään koskaan. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä että naiset kokee asian näin voimakkaasti, ilmeisesti nykyajan "nainen ei tavitse miestä mihinkään" ei pidä paikkaansa. Olen aina pitnyt vaimoani erityislaatuisena tuossa kun sanoo ettei voisi elää ilman rakastavaa miestä.

Jaksa vielä uskoa vaikkei siltä tunnukkaan, elämä voittaa aina😊

Toiset naiset ovat onnellisimpia sinkkuna ja ilman lapsia, kun taas toiset naiset vajoavat tosi mustaan paikkaan henkisesti, jos jäävät ilman kumppania eivätkä saa omia lapsia. 

Toisen taivas on toisen helvetti.

Nojoo miehenä olen saanut kuunnella nuoresta asti itkua siitä kun naista ei löydy.

Toisaalta eräälläkin kaverilla on paha päihdeongelma ja on todella ylpeä siitä paljon pystyy vuositasolla juomaan, ei todellakaan halua naista "rajoittamaan" elämäänsä ja harrastaa vain irtosuhteita+20v vanhempien naisten kanssa. Mutta siitä huolimatta tämä yllätti kun olen kokenut yhteiskunnan asenteiden siirtyneen enemmän yksilökeskeisyyden ja miesvihan pariin. Tuntuu todella paskalta lukea näitä "ennemmin karhu kuin mies" haastatteluja lehdistä kun itse olet sitä tyyppiä joka kantaa jalkansa loukanneen mummelin kotiin ja palauttaa karanneet lemmikit omistajilleen. Kiva vaan että joku meitäkin vielä arvostaa.😊

Kannattaa muistaa se, että valtaosa niistä ihmisistä jotka puhuvat katkeraan ja loukkaavaan sävyyn vastakkaisesta sukupuolesta, ovat itse hyvin onnettomia ja masentuneita. 

Eli tuossa on yleensä kyse siitä, että he projisoivat omaa pahaa oloaan ja itseinhoaan vastakkaisen sukupuolen syyksi. 

Mietin usein, että helpommalla pääsisi, jos ei olisi koskaan rakastunut. Rakasta ihmistä ei voi jättää, mutta hyväkin parisuhde kuormittaa aina jonkun verran. Jos kokee ettei parisuhteessa joudu luopumaan mistään, on yleensä vain ottavana osapuolena ja kumppani joutuu luopumaan sitäkin enemmän. 

Nauti vapaudestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin usein, että helpommalla pääsisi, jos ei olisi koskaan rakastunut. Rakasta ihmistä ei voi jättää, mutta hyväkin parisuhde kuormittaa aina jonkun verran. Jos kokee ettei parisuhteessa joudu luopumaan mistään, on yleensä vain ottavana osapuolena ja kumppani joutuu luopumaan sitäkin enemmän. 

Nauti vapaudestasi. 

Oletko lukenut tätä ketjua? Vaikuttaako sinusta siltä, että AP nauttii "vapaudestaan"? 

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus. Minä taas en vähässä kummassa alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, saa olla todella ihmeellinen ihminen jos sellainen vielä tapahtuu. Ehkä vain en ole parisuhdeihminen. Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta, mutta pakko kai se on uskoa. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihmisen pitäisi olla tasapainoinen ja tyytyväinen ihan itsekseen, eikä vasta sitten kun löytää sen jonkun.

Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta

Olen koko elämäni toivonut rakastavaa parisuhdetta ja omaa perhettä. En saanut kumpaakaan, ja lapsien suhteen viimeinen junakin meni jo. Olen lähes itsetuhoisen surullinen, ja hirvittävän yksinäinen. Sinulle se saattaa tuntua oudolta, että minä olen surullinen tilanteestani, mutta usko pois, sitä minä olen. 

T. ei-AP

Hyvin sanoitettu. Itsetuhoisen surullinen ja hirvittävän yksinäinen. Olen täysin samassa tilanteessa. Olenkin tämän kesäloman aikana päättänyt, että tämä minun maallinen vaellukseni päättyy lähiaikoina tai ainakin lähivuosina. En jaksa enää, enkä missään nimessä kestä ajatusta, että seuraavat mahdolliset 30 vuotta olisivat samanlaisia. Haaveilin myös rakastavasta parisuhteesta ja omasta perheestä, en ole päässyt lähellekään koskaan. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä että naiset kokee asian näin voimakkaasti, ilmeisesti nykyajan "nainen ei tavitse miestä mihinkään" ei pidä paikkaansa. Olen aina pitnyt vaimoani erityislaatuisena tuossa kun sanoo ettei voisi elää ilman rakastavaa miestä.

Jaksa vielä uskoa vaikkei siltä tunnukkaan, elämä voittaa aina😊

Toiset naiset ovat onnellisimpia sinkkuna ja ilman lapsia, kun taas toiset naiset vajoavat tosi mustaan paikkaan henkisesti, jos jäävät ilman kumppania eivätkä saa omia lapsia. 

Toisen taivas on toisen helvetti.

Nojoo miehenä olen saanut kuunnella nuoresta asti itkua siitä kun naista ei löydy.

Toisaalta eräälläkin kaverilla on paha päihdeongelma ja on todella ylpeä siitä paljon pystyy vuositasolla juomaan, ei todellakaan halua naista "rajoittamaan" elämäänsä ja harrastaa vain irtosuhteita+20v vanhempien naisten kanssa. Mutta siitä huolimatta tämä yllätti kun olen kokenut yhteiskunnan asenteiden siirtyneen enemmän yksilökeskeisyyden ja miesvihan pariin. Tuntuu todella paskalta lukea näitä "ennemmin karhu kuin mies" haastatteluja lehdistä kun itse olet sitä tyyppiä joka kantaa jalkansa loukanneen mummelin kotiin ja palauttaa karanneet lemmikit omistajilleen. Kiva vaan että joku meitäkin vielä arvostaa.😊

Kannattaa muistaa se, että valtaosa niistä ihmisistä jotka puhuvat katkeraan ja loukkaavaan sävyyn vastakkaisesta sukupuolesta, ovat itse hyvin onnettomia ja masentuneita. 

Eli tuossa on yleensä kyse siitä, että he projisoivat omaa pahaa oloaan ja itseinhoaan vastakkaisen sukupuolen syyksi. 

Oma isä esimerkiksi on naisvihaaja, kaikki on tyranneja jotka pilaa miehen elämän ja estää harrastamasta. Hän on narsisti ja hänellä on pakkomielteinen harrastus joka vie kotoa kaiken tilan ja kuluttaa kaiken rahan ja  ajan mitä töiden jälkeen jää. Ihmettelee sitten kun pahat naiset ei kestä ja pistää kiertoon.

Monilla vihaajilla se olisi vain peiliinkatsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus. Minä taas en vähässä kummassa alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, saa olla todella ihmeellinen ihminen jos sellainen vielä tapahtuu. Ehkä vain en ole parisuhdeihminen. Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta, mutta pakko kai se on uskoa. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihmisen pitäisi olla tasapainoinen ja tyytyväinen ihan itsekseen, eikä vasta sitten kun löytää sen jonkun.

Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta

Olen koko elämäni toivonut rakastavaa parisuhdetta ja omaa perhettä. En saanut kumpaakaan, ja lapsien suhteen viimeinen junakin meni jo. Olen lähes itsetuhoisen surullinen, ja hirvittävän yksinäinen. Sinulle se saattaa tuntua oudolta, että minä olen surullinen tilanteestani, mutta usko pois, sitä minä olen. 

T. ei-AP

Hyvin sanoitettu. Itsetuhoisen surullinen ja hirvittävän yksinäinen. Olen täysin samassa tilanteessa. Olenkin tämän kesäloman aikana päättänyt, että tämä minun maallinen vaellukseni päättyy lähiaikoina tai ainakin lähivuosina. En jaksa enää, enkä missään nimessä kestä ajatusta, että seuraavat mahdolliset 30 vuotta olisivat samanlaisia. Haaveilin myös rakastavasta parisuhteesta ja omasta perheestä, en ole päässyt lähellekään koskaan. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä että naiset kokee asian näin voimakkaasti, ilmeisesti nykyajan "nainen ei tavitse miestä mihinkään" ei pidä paikkaansa. Olen aina pitnyt vaimoani erityislaatuisena tuossa kun sanoo ettei voisi elää ilman rakastavaa miestä.

Jaksa vielä uskoa vaikkei siltä tunnukkaan, elämä voittaa aina😊

Toiset naiset ovat onnellisimpia sinkkuna ja ilman lapsia, kun taas toiset naiset vajoavat tosi mustaan paikkaan henkisesti, jos jäävät ilman kumppania eivätkä saa omia lapsia. 

Toisen taivas on toisen helvetti.

Nojoo miehenä olen saanut kuunnella nuoresta asti itkua siitä kun naista ei löydy.

Toisaalta eräälläkin kaverilla on paha päihdeongelma ja on todella ylpeä siitä paljon pystyy vuositasolla juomaan, ei todellakaan halua naista "rajoittamaan" elämäänsä ja harrastaa vain irtosuhteita+20v vanhempien naisten kanssa. Mutta siitä huolimatta tämä yllätti kun olen kokenut yhteiskunnan asenteiden siirtyneen enemmän yksilökeskeisyyden ja miesvihan pariin. Tuntuu todella paskalta lukea näitä "ennemmin karhu kuin mies" haastatteluja lehdistä kun itse olet sitä tyyppiä joka kantaa jalkansa loukanneen mummelin kotiin ja palauttaa karanneet lemmikit omistajilleen. Kiva vaan että joku meitäkin vielä arvostaa.😊

Kiva kuulla, että empatiaa löytyy. Nyt kun vielä keskittyisit miettimään tuota karhu vai mies -juttua, niin ymmärtäisit, ettei kyse ole miesvihasta.

En ymmärrä miksi miesten on niin vaikea ymmärtää, että vaikka useimmat miehet ovat hyviä ihmisiä, jotkut voivat olla tosi pahoja. Etenkin keskellä metsää ilman silminnäkijöitä. Naisella, joka kohtaa tuntemattoman miehen metsässä, ei ole mitään tietoa siitä, millainen tyyppi juuri ko. mies on. 

Ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus. Minä taas en vähässä kummassa alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, saa olla todella ihmeellinen ihminen jos sellainen vielä tapahtuu. Ehkä vain en ole parisuhdeihminen. Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta, mutta pakko kai se on uskoa. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihmisen pitäisi olla tasapainoinen ja tyytyväinen ihan itsekseen, eikä vasta sitten kun löytää sen jonkun.

Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta

Olen koko elämäni toivonut rakastavaa parisuhdetta ja omaa perhettä. En saanut kumpaakaan, ja lapsien suhteen viimeinen junakin meni jo. Olen lähes itsetuhoisen surullinen, ja hirvittävän yksinäinen. Sinulle se saattaa tuntua oudolta, että minä olen surullinen tilanteestani, mutta usko pois, sitä minä olen. 

T. ei-AP

Hyvin sanoitettu. Itsetuhoisen surullinen ja hirvittävän yksinäinen. Olen täysin samassa tilanteessa. Olenkin tämän kesäloman aikana päättänyt, että tämä minun maallinen vaellukseni päättyy lähiaikoina tai ainakin lähivuosina. En jaksa enää, enkä missään nimessä kestä ajatusta, että seuraavat mahdolliset 30 vuotta olisivat samanlaisia. Haaveilin myös rakastavasta parisuhteesta ja omasta perheestä, en ole päässyt lähellekään koskaan. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä että naiset kokee asian näin voimakkaasti, ilmeisesti nykyajan "nainen ei tavitse miestä mihinkään" ei pidä paikkaansa. Olen aina pitnyt vaimoani erityislaatuisena tuossa kun sanoo ettei voisi elää ilman rakastavaa miestä.

Jaksa vielä uskoa vaikkei siltä tunnukkaan, elämä voittaa aina😊

Toiset naiset ovat onnellisimpia sinkkuna ja ilman lapsia, kun taas toiset naiset vajoavat tosi mustaan paikkaan henkisesti, jos jäävät ilman kumppania eivätkä saa omia lapsia. 

Toisen taivas on toisen helvetti.

Nojoo miehenä olen saanut kuunnella nuoresta asti itkua siitä kun naista ei löydy.

Toisaalta eräälläkin kaverilla on paha päihdeongelma ja on todella ylpeä siitä paljon pystyy vuositasolla juomaan, ei todellakaan halua naista "rajoittamaan" elämäänsä ja harrastaa vain irtosuhteita+20v vanhempien naisten kanssa. Mutta siitä huolimatta tämä yllätti kun olen kokenut yhteiskunnan asenteiden siirtyneen enemmän yksilökeskeisyyden ja miesvihan pariin. Tuntuu todella paskalta lukea näitä "ennemmin karhu kuin mies" haastatteluja lehdistä kun itse olet sitä tyyppiä joka kantaa jalkansa loukanneen mummelin kotiin ja palauttaa karanneet lemmikit omistajilleen. Kiva vaan että joku meitäkin vielä arvostaa.😊

Kiva kuulla, että empatiaa löytyy. Nyt kun vielä keskittyisit miettimään tuota karhu vai mies -juttua, niin ymmärtäisit, ettei kyse ole miesvihasta.

En ymmärrä miksi miesten on niin vaikea ymmärtää, että vaikka useimmat miehet ovat hyviä ihmisiä, jotkut voivat olla tosi pahoja. Etenkin keskellä metsää ilman silminnäkijöitä. Naisella, joka kohtaa tuntemattoman miehen metsässä, ei ole mitään tietoa siitä, millainen tyyppi juuri ko. mies on. 

Ei siinä sen kummempaa.

Tiedän että miehissä on tosi pahoja yksilöitä koska puolison ensimmäinen oli juuri tällainen erittäin paha mies. Mutta tunnen myös naisia jotka ovat toimineet vastaavalla tavalla, ja siksi inhoan näitä sukupuoleen kohdistuvia yleistyksiä. Ehkä mulla on vaan ollut liian laaja tuttavapiiri, nähnyt ja kokenut paljon kaikenlaista minkä takia en samaistu median levittämiin yleistyksiin.

Joka tapauksessa, sympatiat naisille ja miehille jotka näihin sekopäihin on elämässään törmänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus. Minä taas en vähässä kummassa alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, saa olla todella ihmeellinen ihminen jos sellainen vielä tapahtuu. Ehkä vain en ole parisuhdeihminen. Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta, mutta pakko kai se on uskoa. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että ihmisen pitäisi olla tasapainoinen ja tyytyväinen ihan itsekseen, eikä vasta sitten kun löytää sen jonkun.

Tuntuu oudolta, että joku voi olla noin surullinen asiasta

Olen koko elämäni toivonut rakastavaa parisuhdetta ja omaa perhettä. En saanut kumpaakaan, ja lapsien suhteen viimeinen junakin meni jo. Olen lähes itsetuhoisen surullinen, ja hirvittävän yksinäinen. Sinulle se saattaa tuntua oudolta, että minä olen surullinen tilanteestani, mutta usko pois, sitä minä olen. 

T. ei-AP

Hyvin sanoitettu. Itsetuhoisen surullinen ja hirvittävän yksinäinen. Olen täysin samassa tilanteessa. Olenkin tämän kesäloman aikana päättänyt, että tämä minun maallinen vaellukseni päättyy lähiaikoina tai ainakin lähivuosina. En jaksa enää, enkä missään nimessä kestä ajatusta, että seuraavat mahdolliset 30 vuotta olisivat samanlaisia. Haaveilin myös rakastavasta parisuhteesta ja omasta perheestä, en ole päässyt lähellekään koskaan. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä että naiset kokee asian näin voimakkaasti, ilmeisesti nykyajan "nainen ei tavitse miestä mihinkään" ei pidä paikkaansa. Olen aina pitnyt vaimoani erityislaatuisena tuossa kun sanoo ettei voisi elää ilman rakastavaa miestä.

Jaksa vielä uskoa vaikkei siltä tunnukkaan, elämä voittaa aina😊

Toiset naiset ovat onnellisimpia sinkkuna ja ilman lapsia, kun taas toiset naiset vajoavat tosi mustaan paikkaan henkisesti, jos jäävät ilman kumppania eivätkä saa omia lapsia. 

Toisen taivas on toisen helvetti.

Nojoo miehenä olen saanut kuunnella nuoresta asti itkua siitä kun naista ei löydy.

Toisaalta eräälläkin kaverilla on paha päihdeongelma ja on todella ylpeä siitä paljon pystyy vuositasolla juomaan, ei todellakaan halua naista "rajoittamaan" elämäänsä ja harrastaa vain irtosuhteita+20v vanhempien naisten kanssa. Mutta siitä huolimatta tämä yllätti kun olen kokenut yhteiskunnan asenteiden siirtyneen enemmän yksilökeskeisyyden ja miesvihan pariin. Tuntuu todella paskalta lukea näitä "ennemmin karhu kuin mies" haastatteluja lehdistä kun itse olet sitä tyyppiä joka kantaa jalkansa loukanneen mummelin kotiin ja palauttaa karanneet lemmikit omistajilleen. Kiva vaan että joku meitäkin vielä arvostaa.😊

Kiva kuulla, että empatiaa löytyy. Nyt kun vielä keskittyisit miettimään tuota karhu vai mies -juttua, niin ymmärtäisit, ettei kyse ole miesvihasta.

En ymmärrä miksi miesten on niin vaikea ymmärtää, että vaikka useimmat miehet ovat hyviä ihmisiä, jotkut voivat olla tosi pahoja. Etenkin keskellä metsää ilman silminnäkijöitä. Naisella, joka kohtaa tuntemattoman miehen metsässä, ei ole mitään tietoa siitä, millainen tyyppi juuri ko. mies on. 

Ei siinä sen kummempaa.

Näinpä. Eikä se, että kaipaan yhtä ihanaa, turvallista miestä kumppaniksi, tarkoita, että "arvostaisin" miehiä kollektiivina. En erityisesti arvosta ketään tuntematta edes, millainen ihminen on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Kerro rehellisesti, mitä vikaa sinussa on? Oletko ylipainoinen, kalju, työtön, persu tai mt-potilas?

Voisitko lukea mitä hän kirjoittaa !

Samoin. Ihan kuin minä olisin kirjoittanut tämän.  Olen van hyväksynyt sen tosiasian että en koskaan löydä kaveria rinnalleni. Nuorena ottajia oli rivissä, en ajatellut silloin kun satsasin töihin, että voin jäädä yksin viulua soittamaan elämän iltaan menossa. 

Aivan käsittämättömän samaistuttava teksti. Kiitos!

Olen juuri tänä viikonloppuna miettinyt aivan samoja asioita.

Elämäntilanteeni on erilainen, sillä mulla on lapsia. Ja paljon ystäviä ja mielekäs työ.

Silti se oman tyypin puuttuminen jäytää syvältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoverina ymmärrän hyvin ap:n tuskan.

 

Mä siedän sinänsä ihan hyvin yksin elämistä, mutta rakkauden puute sattuu. Eli kyse ei ole siitä, että pitäisi olla jokin jollain tavalla tyydyttävä parisuhde, vaan sitä kaipaa tietysti sellaista suhdetta, missä molemmat pitäisi toisiaan tärkeimpinä ihmisinä elämässä.

Juuri näin! Ja nyt vuosien kokemuksella huomaan, että sellaista parisuhdetta on vaikea löytää. En kuitenkaan haluaisi kuluttaa vuosikausia olemalla onneton, mutta tämä suru ei vaan lopu.

Ap

Sinulla on pakkomielle (en voi olla onnellinen ilman parisuhdetta) ja annat sen syödä kaiken ilon elämästäsi. 

Vierailija kirjoitti:

En siis kysy tässä, miten voisin löytää parisuhteen, vaan miten päästä sinuiksi sen kanssa, että en ole omaa tyyppiä kohdannut. Käsittääkseni osa täällä on onnellisesti sinkkuja, niin miten siihen aidosti päästään?

Ap

En ole ikinä kaivannut parisuhdetta. On niitä ollut, mutta todellisuudessa olen onnellisempi yksin. Saan liikkua juuri kuten haluan eikä kukaan ole nipottamassa kotona, jos tulen kotiin aamuviideltä. Ei tarvitse varoa ketään, saan rauhassa piereskellä sohvalla vaikka koko päivän jos haluan. En kaipaa läheisyyttä tai syliä, on jopa ahdistavaa nukkua jonkun vieressä, etenkin jos se toinen kyhnää ihossa kiinni. Seksiä saan kyllä, jos sitä haluan, olen ihan kivan näköinen nainen. En vain kaipaa miestä elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoverina ymmärrän hyvin ap:n tuskan.

 

Mä siedän sinänsä ihan hyvin yksin elämistä, mutta rakkauden puute sattuu. Eli kyse ei ole siitä, että pitäisi olla jokin jollain tavalla tyydyttävä parisuhde, vaan sitä kaipaa tietysti sellaista suhdetta, missä molemmat pitäisi toisiaan tärkeimpinä ihmisinä elämässä.

Juuri näin! Ja nyt vuosien kokemuksella huomaan, että sellaista parisuhdetta on vaikea löytää. En kuitenkaan haluaisi kuluttaa vuosikausia olemalla onneton, mutta tämä suru ei vaan lopu.

Ap

Sinulla on pakkomielle (en voi olla onnellinen ilman parisuhdetta) ja annat sen syödä kaiken ilon elämästäsi. 

Yksin ja lapsettomaksi jääminen on kohtalo, jota on aika loogista pelätä, jos siis noita asioita haluaa. Nuo on kuitenkin erittäin perustavanlaatuisia inhimillisiä tarpeita enemmistölle ihmisistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro rehellisesti, mitä vikaa sinussa on? Oletko ylipainoinen, kalju, työtön, persu tai mt-potilas?

Voisitko lukea mitä hän kirjoittaa !

Kiinnostus Suomen politiikkaa kohtaan? Ennemmin kumppani joka uskoo vaikka joulupukkiin kun siihen että suomalaisessa politiikassa olisi järkeä. Kaikki noi puolueet on samaa roskaa keskenään 😄

Tosi kiva kuulla, että monet pystyvät samaistumaan tähän, mitä kirjoitin! Tai siis, että muut saivat kiinni mitä tarkoitin. En ole siis yksin asian kanssa, vaan täältä löytyy paljon kohtalontovereita.

ap