Jatkuva suru siitä, että mulla ei ole parisuhdetta, tekee minut surulliseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rakkaudettomuus on elämäni kivuliain asia. Toki se, että tämä alkoi ihan elämän alusta asti tekee asiasta vieläkin katkeramman, mutta ei sille vain mitään mahda. Ketään ei "saa" rakastamaan itseään. Annan surun olla ja tulla, kun on tullakseen. Muuten teen, mitä jaksan.

Rakkauttakin on monenlaista. Kumppania kohtaan rakkaus on kuollut, mutta aikuisilta lapsilta saatu rakkaus pitää minut elossa ja onnellisena. Olis tietenkin ihanaa, jos voisi sanoa rakastavansa puolisoa ja että olisi yhteistä tekemistä ja yhteinen elämä, mutta kumppani on hyvin kilpailuhenkinen ja olen tajunnut, että parisuhde/ihmissuhde on hänelle kilpailu ja hän haluaa aina voittaa. Itse olen luovuttanut jo vuosikauksia sitten.

On monenlaista rakkautta, mutta erilaisia ovat ne ihmissuhteetkin. Ei esim. ystävyys korvaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä on Suomessa todella paljon. En voi muuta neuvoa antaa kuin sen, että liikkuu siellä missä ihmiset liikkuu. Nimittäin, kukaan ei tule kotoa hakemaan. Tämä on se ensimmäinen asia joka pitää ymmärtää jos haluaa parisuhteen. Tsemppiä! Suomi on täynnä sinkkuja kuten sanottu, jossain on varmasti sinullekin sopiva puoliso.

Blaab blaab blaab

Totuus: miesten taso on niin alhainen ettei kaikille naisille riitä sitä kunnollista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä on Suomessa todella paljon. En voi muuta neuvoa antaa kuin sen, että liikkuu siellä missä ihmiset liikkuu. Nimittäin, kukaan ei tule kotoa hakemaan. Tämä on se ensimmäinen asia joka pitää ymmärtää jos haluaa parisuhteen. Tsemppiä! Suomi on täynnä sinkkuja kuten sanottu, jossain on varmasti sinullekin sopiva puoliso.

Blaab blaab blaab

Totuus: miesten taso on niin alhainen ettei kaikille naisille riitä sitä kunnollista miestä.

Ei ole olemassa mitään "tasoja". 

Incelien tänne tuoma tasojankutus on vihdoin alkanut hiljentymään, ja toivoisin että sitä ei enää tuotaisi takaisin. Kiitoksia.

Luen juttuja lähisuhdeväkivallasta tai siitä kuinka mies hyväksikäyttää naisia tai katselen youtubesta videoita aiheesta tai luen täällä palstalla näitä 'parisuhde-paratiisi' tarinoita. Lakkaa jahkaamasta miestä elämään kun tietoisuus miesten arvottomuudesta lisääntyy.

Suosittelen samaa aplle  ja muille surullisille. Annos tosielämän faktaa pas koista parisuhteista auttaa kummasti. Ap. On myös omien sanojensa mukaan höynäytetty.  Jälleen kerran osoitus ettei miehestä ole pari-/ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä on Suomessa todella paljon. En voi muuta neuvoa antaa kuin sen, että liikkuu siellä missä ihmiset liikkuu. Nimittäin, kukaan ei tule kotoa hakemaan. Tämä on se ensimmäinen asia joka pitää ymmärtää jos haluaa parisuhteen. Tsemppiä! Suomi on täynnä sinkkuja kuten sanottu, jossain on varmasti sinullekin sopiva puoliso.

Blaab blaab blaab

Totuus: miesten taso on niin alhainen ettei kaikille naisille riitä sitä kunnollista miestä.

Ei ole olemassa mitään "tasoja". 

Incelien tänne tuoma tasojankutus on vihdoin alkanut hiljentymään, ja toivoisin että sitä ei enää tuotaisi takaisin. Kiitoksia.

Naiset on aina korkeatasoisempaa kuin miehet. Miehistä lähes 80% on kelvottomia parisuhteisiin. Naisista ehkä 4%. Tätä tasoa minä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä on Suomessa todella paljon. En voi muuta neuvoa antaa kuin sen, että liikkuu siellä missä ihmiset liikkuu. Nimittäin, kukaan ei tule kotoa hakemaan. Tämä on se ensimmäinen asia joka pitää ymmärtää jos haluaa parisuhteen. Tsemppiä! Suomi on täynnä sinkkuja kuten sanottu, jossain on varmasti sinullekin sopiva puoliso.

Blaab blaab blaab

Totuus: miesten taso on niin alhainen ettei kaikille naisille riitä sitä kunnollista miestä.

Ei ole olemassa mitään "tasoja". 

Incelien tänne tuoma tasojankutus on vihdoin alkanut hiljentymään, ja toivoisin että sitä ei enää tuotaisi takaisin. Kiitoksia.

Naiset on aina korkeatasoisempaa kuin miehet. Miehistä lähes 80% on kelvottomia parisuhteisiin. Naisista ehkä 4%. Tätä tasoa minä tarkoitan.

Nyt alkaa sulla olla aika lapselliset jutut. Valtaosa ihmisistä on parisuhteessa ihan tavismiehen tai tavisnaisen kanssa, eivätkä he mieti tuollaisia päästä keksittyjä prosenttijakaumia. Nuo prosenttijutut on enemmän incel/femcel foorumien ja kaikukammioiden mölinää, enkä suosittele niissä piireissä pyörimistä kenellekään.

Mene ulos ja kosketa ruohoa. 

Elämä on sellaista, että jollain on aina jotain, mitä sinulla ei ole. Toisaalta sinulla on taas paljon asioita, mitä muilla ei ole. 

Ihmiset eivät ole onnellisia, koska eivät osaa tyytyä siihen, mitä heillä on. 

Entä sitten kun saat parisuhteen? Ei sekään mitään jatkuvaa auvoa ole. Tulee liuta kompromisseja eikä toista voi ikinä pitää pelkkänä itsestäänselvyytenä, joka kuuntelee, huoltaa ja hoivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikkialla sanotaan, että käytä tämä aika kehittääksesi itseäsi. No joo, onhan tässä jo vuosia tehty niin. Enää en jaksaisi tätä vaihetta..

Ap

Sinun ongelmasi on, että keskityt etsimään ja murehtimaan sitä, mitä sinulla EI ole: ettei ole puolisoa. Sinulla on hyvin romantisoitu käsitys parisuhteesta ja olet selvästi ollut onnekas, jos suhteesi on ollut lämmin ja rakastava kumppanuussuhde. Herääkin ajatus miksi erositte? 

Olet kehittänyt itseäsi, hyvä, mutta sinun pitäisi vielä oppia ja ymmärtää, että elämässä pärjää hyvin ilman parisuhdetta, usein jopa paremmin. 
Silloin onnen avaimet ovat sinulla itselläsi eikä kukaan muu ole viemässä niitä sinulta pois. Ei pilaamassa iloasi eikä estämässä sinua olemasta onnellinen. 

Ja löytää ne muutkin hyvät puolet siitä. Luulen, että kaltaisesi ihmisen suurin ongelma on se, ettet tiedä millaista paskaa parisuhde voi olla, joten et osaa arvostaa yksinoloa. Sitä, miten suuri lahja on kun asiat ovat pääpiirteittäin hyvin, sinulla on oma rauha eikä kukaan ole haastamassa riitaa, juomassa liikaa tai valittamassa kotonasi. Ei alistamassa, loukkaamassa tai vaihtamassa mielialaansa 180 astetta silmänräpäyksessä. 

On suurta sattuman kauppaa, jos löytää itselleen puolison, joka oikeasti tuo elämään enemmän hyvää kuin huonoa eikä sellaista voi löytää väkisin etsimällä. Korkeintaan olemalla avoin elämälle, jos kohtaa ihanan, vapaan ihmisen. 
Toki, osa meistä on läheisriippuvaisia ja heille ainut mikä merkitsee on se, että on joku. Silloin kannattaa mennä terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on sellaista, että jollain on aina jotain, mitä sinulla ei ole. Toisaalta sinulla on taas paljon asioita, mitä muilla ei ole. 

Ihmiset eivät ole onnellisia, koska eivät osaa tyytyä siihen, mitä heillä on. 

Entä sitten kun saat parisuhteen? Ei sekään mitään jatkuvaa auvoa ole. Tulee liuta kompromisseja eikä toista voi ikinä pitää pelkkänä itsestäänselvyytenä, joka kuuntelee, huoltaa ja hoivaa. 

Amen. Paitsi että alun perin ihanalta tuntunut uusi kumppani ei myöskään välttämättä ole hoivaamassa tai kuuntelemassa kun sitä eniten tarvitsisit. Eivät kaikki ole sellaisia. 

Suhteeseen ei pitäisi alkuunkaan lähteä siksi että olettaa kumppanin tuovan itselleen jotain, tarjoavan puuttuvan palasen ja korjaavan jotain itsessään. Ei. Sellainen on todella epäreilu lähtökohta toiselle, jonka pitäisi olla sinulle joku haavojen parantaja. Jokainen kasvamaan yksin edelleen, joka haaveilee toisen ihmisen olevan itselleen balsami haavoille ja apu murheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi kiva kuulla, että monet pystyvät samaistumaan tähän, mitä kirjoitin! Tai siis, että muut saivat kiinni mitä tarkoitin. En ole siis yksin asian kanssa, vaan täältä löytyy paljon kohtalontovereita.

ap

Totta kai saavat. Ketjujen aloittajien ongelma vaan on usein se, etteivät ota vastaan mitään, mikä haastaisi ja pysäyttäisi heidät. Jatkavat samassa loopissa pyörimistä. Eivät harjoita sellaista itsereflektiota, itsekritiikkiä ja vastuunottoa omasta elämästään, mikä mahdollistaisi tilanteen muuttumisen.

Mutta, onhan vertaistukikin jotain, ja voihan joku ketjun lukijoista herätä toimimaan niin, ettei olisi aloittajan kaltaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikkialla sanotaan, että käytä tämä aika kehittääksesi itseäsi. No joo, onhan tässä jo vuosia tehty niin. Enää en jaksaisi tätä vaihetta..

Ap

Sinun ongelmasi on, että keskityt etsimään ja murehtimaan sitä, mitä sinulla EI ole: ettei ole puolisoa. Sinulla on hyvin romantisoitu käsitys parisuhteesta ja olet selvästi ollut onnekas, jos suhteesi on ollut lämmin ja rakastava kumppanuussuhde. Herääkin ajatus miksi erositte? 

Olet kehittänyt itseäsi, hyvä, mutta sinun pitäisi vielä oppia ja ymmärtää, että elämässä pärjää hyvin ilman parisuhdetta, usein jopa paremmin. 
Silloin onnen avaimet ovat sinulla itselläsi eikä kukaan muu ole viemässä niitä sinulta pois. Ei pilaamassa iloasi eikä estämässä sinua olemasta onnellinen. 

Ja löytää ne muutkin hyvät puolet siitä. Luulen, että kaltaisesi ihmisen suurin ongelma on se, ettet tiedä millaista paskaa parisuhde voi olla, joten et osaa arvostaa yksinoloa. Sitä, miten suuri lahja on kun asiat ovat pääpiirteittäin hyvin, sinulla on oma rauha eikä kukaan ole haastamassa riitaa, juomassa liikaa tai valittamassa kotonasi. Ei alistamassa, loukkaamassa tai vaihtamassa mielialaansa 180 astetta silmänräpäyksessä. 

On suurta sattuman kauppaa, jos löytää itselleen puolison, joka oikeasti tuo elämään enemmän hyvää kuin huonoa eikä sellaista voi löytää väkisin etsimällä. Korkeintaan olemalla avoin elämälle, jos kohtaa ihanan, vapaan ihmisen. 
Toki, osa meistä on läheisriippuvaisia ja heille ainut mikä merkitsee on se, että on joku. Silloin kannattaa mennä terapiaan. 

Minä näin pienestä pitäen, miten tuhoava vääränlainen kumppani voi olla. Senpä takia en ikinä omasta rauhastani sellaisen ihmisen takia luopuisikaan. Toisaalta tiedän myös monia tavallisia, rakastavia pareja, joilla on hyvä olla keskenään. Sitä kaipaan. Rakkautta. Hyvää, rauhallista elämää yhdessä. Ei tarkoita, etten "osaisi" olla yksin, olen ollut koko elämäni. Ehkä sulla on sitten kokemusta pelkästään niistä paskoista suhteista, jos et toisten kumppanin kaipuuta ymmärrä.

Voi apua. "Suru surusta tekee surulliseksi".

Pakko tän on olla Allu. ÄO 71

Hei kaikki vollottavat incelit!

Parisuhde ei teidän ongelmianne ratkaise eikä sisäistä tyhjyyttänne täytä. Teidän on itse hoidettava elämänne mukavaksi ja tyydyttäväksi ja opeteltava tulemaan itsenäisesti toimeen. 

Kellään ei ole velvollisuutta ryhtyä teidän unelmianne toteuttamaan ja teitä passaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämättömän samaistuttava teksti. Kiitos!

Olen juuri tänä viikonloppuna miettinyt aivan samoja asioita.

 

Elämäntilanteeni on erilainen, sillä mulla on lapsia. Ja paljon ystäviä ja mielekäs työ.

 

Silti se oman tyypin puuttuminen jäytää syvältä. 

Ei kukaan ole syntynyt maailmaan yksineläjäksi. Ja se joka sanoo että on onnellinen ilman partneria ,se ihminen valehtelee. Yksin on kurja. Kuten nytkin, olisi vaan kiva kun olisi kävelykaveri.  Kaunis ilma ja yksin lenkille.  Tylsää.

Panoseuran puutehan se kaivaa eniten.

Täytys päästä työntelemään.

ap

Ap, tuli tällainen ajatus mieleen tuosta jatkuvasta surusta... Olen alkanut omalta osaltani miettiä, että mulla on varmaan ollut jokin sellainen oletus, että kyllähän se toinen joskus löytyy... Ikään kuin se pitäisi olla itsestäänselvyys, että tottakai rakkaus löytyy. Mutta... Eihän se ole.

Kun alkaa oikeasti miettiä, kuinka monen asian pitäisi mennä kohdilleen... Ajoitus, oikeat ihmiset oikeassa paikassa samaan aikaan, kummallakin kyky, valmius ja halu juuri sillä hetkellä kohdata toinen ja alkaa rakentaa ihmissuhdetta, samanlaiset toiveet elämäntyylin suhteen, oikeanlainen ihminen ja persoona...

Kun tätä miettii, alkaa tuntua siltä, että on todella, todella harvinaista kohdata sopiva ihminen. Että voi vain olla pohjattoman kiitollinen, jos niin tapahtuu. Sen sijaan, että ajattelee epätoivoisena ja vihaisena, että kyllä tämän pitäisi tapahtua ja miksei ole jo tapahtunut ja koska se tapahtuu?! - ehkä rakkauden osuminen kohdalle voisikin vain olla yksi kiva asia muiden joukossa, jota voi haluta sydämensä pohjasta ja jolle jättää elämässä mahdollisuuden, että ehkä se tapahtuu. Ehkä näin suhtautuen sen surun rinnalla voisi olla ainakin vähän myös iloa. Varovan toiveikkaasti odottaa tulevaa. Mutta ei vaatia elämältä jotain, mitä ei ole kenellekään taattu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä on aika persereikä ihmisiä, kun koko ajan tyrkytetään ulkomaalaisia niinkuin ne nyt olisi parempia. Kyllä suomalaisissa on hyviä miehiä ja naisia yllin kyllin 

Olen ollut ulkomaalaisen kanssa naimisissa, pari juttua:

- eri äidinkieli, todennäköisesti joko länkytätte keskenänne turisti-bisnes-englantia tai toinen opettelee toisen äidinkieltä. Jolloin toinen pystyy dominoimaan kanssakäymistä 6-0 vahvemman yhteisen kielen kautta. Puhuimme englantia, hän huonommin kuin minä. Keskustelun taso oli melko ohutta, verrattuna kahden natiivikielen puhujaan.

- kulttuurierot. Alussa kaikki tuntuu hauskalta ja eksoottiselta. Erot ovat tavoissa, odotuksissa, arvoissa jne. ovat kuitenkin pidemmän päälle usein yllättävän isoja.

Nyt suhteessa suomalaisen naisen kanssa yli 20 vuotta. Kommunikoinnin ja yhteisen tekemisen taso on paljon parempi kuin edellisessä liitossa. Tietysti myös tapauskohtaista henkilöittäin ja kuinka isoja kulttuurierot ovat.

Mä oon puoliksi suomalainen puoliksi muun maalainen mutta näin ihan suomalainen ja mulle ei kelpaa kuin suomalainen. Ei edes isänimaalainen ellei opi täydellistä suomea. Haluun puhuu miekkosen kanssa Suomeksi niin ja mulla on kyllä 2 äidinkieltä. Ei mua ulkkarit kinosta. Ehkä ruotsalainen hätätilanteessa tai norja jos muuttaa Suomeen puhuu suomea yms

Vierailija kirjoitti:

Luen juttuja lähisuhdeväkivallasta tai siitä kuinka mies hyväksikäyttää naisia tai katselen youtubesta videoita aiheesta tai luen täällä palstalla näitä 'parisuhde-paratiisi' tarinoita. Lakkaa jahkaamasta miestä elämään kun tietoisuus miesten arvottomuudesta lisääntyy.

Suosittelen samaa aplle  ja muille surullisille. Annos tosielämän faktaa pas koista parisuhteista auttaa kummasti. Ap. On myös omien sanojensa mukaan höynäytetty.  Jälleen kerran osoitus ettei miehestä ole pari-/ihmissuhteisiin.

Ihan hyvä että olet sulkenut itsesi pois markkinoilta, voisit olla melko kurjaa seuraa jollekkin miesparalle.😅

Mutta onneksi täällä näkyy olevan paljon enemmän hyväsydämisiä ja kilttejä naisia jotka edelleen etsivät aitoa rakkautta, edustat hyvin pientä osaa naisista sukupuolirasismisi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on sellaista, että jollain on aina jotain, mitä sinulla ei ole. Toisaalta sinulla on taas paljon asioita, mitä muilla ei ole. 

Ihmiset eivät ole onnellisia, koska eivät osaa tyytyä siihen, mitä heillä on. 

Entä sitten kun saat parisuhteen? Ei sekään mitään jatkuvaa auvoa ole. Tulee liuta kompromisseja eikä toista voi ikinä pitää pelkkänä itsestäänselvyytenä, joka kuuntelee, huoltaa ja hoivaa. 

Eihän kyse ole siitä, mitä toisilla on. Eikä siitä, että parisuhde pitää "saada" kuin rasti ruutuun, ja sitten alkaa tavoitella seuraavaa "hankintaa". Vaan että kohtaa ihmisen, josta pitää enemmän kuin kenestäkään toisesta ja pääsee jakamaan elämän yhdessä. Tulee rakastetuksi.