Lapsia tai ei, vanhuus on yksinäistä

Kyllä sai vanhat kyytiä. Oikein pelko näkyy jis joutuisi jotenkin omia vanhempiaan auttamaan.

Sääli niitä vanhuksia jotka eivät kykene. Kuka heitä auttaa?

Se on kurjaa, ettei näissä aina mene nallekarkit tasan. 

Olemme yrittäneet auttaa miehen äitiä ja minun mummia (omat vanhempani eivät ole lainkaan autettavassa iässä vielä ja asuvatkin kauempana pk-seudulla), mutta se on toivotonta. 

Minun mummini on läheisriippuvainen uhriutujanarsisti, mutta velvollisuudesta hoidan käytännön asiat. Miehen äiti taas on oikeasti hirviö joka saa mummini näyttämään suloiselta ja sydämelliseltä. 

Hän ei ikinä pyydä apua eikä tartu tarjottuun apuun, mutta sitten saatkin nukkumaanmennessä puhelun että olet laiminlyönyt kipeää vanhusta. Haukkuu myös meidän molempien ulkonäköä ja pyrkii puuttumaan arkeemme todella rajattomasti. 

Muutamme varmaan vähän kauemmas nyt miehen työn perässä eikä oikeasti haittaa yhtään että nämä marttyyrimummukat jäävät taakse. Pitäkööt tunkkinsa.

Käytännön apu ei ole ongelma, ei varsinkin kun olin itse työttömänä pitkän pätkän niin mikäs siinä autellessa. Mutta se että menee käytännössä aina haukuttavaksi ja syyllistettäväksi. 

Olisko hyvä tehdä jotain uusia ryhmiä aina tutustumiseen tai jutteluun. Siis some ja paikkakunta. Vai samatko vain pyörii sitten. Harrasteet tai mielikuvitus auttaa. Vai takaisin työpaikalle pasteeraamaan.

Ilman muutahan vanhus on vaativa ja marttÿyri jos johonkin asiaan tarvitsee apua, hva ei katso vielä avun tarpeessa olevaksi, ei rahaa ostaa yksityisiltä hoivayrityksiltä.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muutahan vanhus on vaativa ja marttÿyri jos johonkin asiaan tarvitsee apua, hva ei katso vielä avun tarpeessa olevaksi, ei rahaa ostaa yksityisiltä hoivayrityksiltä.

Kun itse tuossa yllä kirjoitin aiheesta niin tarkoitin marttyyrilla marttyyria. 

Minä olen itse hyvässä fyysisessä kunnossa, miehestäni puhumattakaan. Kyllä on mummuja ja mammoja talutettu, nostettu, autettu, puettu, viety ajelulle tarpeesta ja myös huvikseen tai jonnekin kivaan paikkaan, tarve sekin. 

Marttyyriutta ei ole myöskään jos valittaa kipujaan tai vanhuuttaan, minulla on empatiaa kuunnella ja yrittää löytää ratkaisuja vaikkapa kipuun tai että miten saadaan mielekästä tekemistä. 

Mutta kun vaikka tekisit mitä, saat kuulla olevasi lihava (en edes ole), vanhan näköinen (kiitti, enkä edes ole), tekeväsi koko ajan vääriä valintoja ja tietenkään ei pidä unohtaa nukkumaanmenoon asti haudottua puhelua jossa vanha ihminen itkee että hänen olisi parempi kuolla kun kukaan ei välitä. Koska emme lukeneet hänen ajatuksiaan ja tienneet että ruoho on leikattava myös jostain autotallin takaa. Hän tuskin on kuolemassa kun on sinne jaksanut könkätä... 

Sitä myös tarkoitin sillä, ettei nallekarkit käy tasan että on kurjaa jos sitten ihan tolkun ihmiset jäävät vanhana vaille apua vaikka pyytäisivät sitä. 

Olen aiemmin hoitanut toista vanhaa sukulaistani loppuun asti hänen kodissaan kun vielä opiskelin. Olin omaishoitajan ja vanhuksen apuna. Eli hoitaminen ja auttaminen itsessään ei ole se ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sai vanhat kyytiä. Oikein pelko näkyy jis joutuisi jotenkin omia vanhempiaan auttamaan.

Sääli niitä vanhuksia jotka eivät kykene. Kuka heitä auttaa?

Minä olen hoitanut heidän asioitaan jo yli yhdeksän vuotta. Alkaa tässä oma jaksaminen olla kortilla, tunnen lähinnä raivoa, kun puhelin taas soi. Sen lisäksi äiti jaksaa valittaa, miten kukaan ei välitä. Tätä voi jatkua vielä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Olisko hyvä tehdä jotain uusia ryhmiä aina tutustumiseen tai jutteluun. Siis some ja paikkakunta. Vai samatko vain pyörii sitten. Harrasteet tai mielikuvitus auttaa. Vai takaisin työpaikalle pasteeraamaan.

Minä en ymmärtänyt tuosta kommentista yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sai vanhat kyytiä. Oikein pelko näkyy jis joutuisi jotenkin omia vanhempiaan auttamaan.

Sääli niitä vanhuksia jotka eivät kykene. Kuka heitä auttaa?

Minä olen hoitanut heidän asioitaan jo yli yhdeksän vuotta. Alkaa tässä oma jaksaminen olla kortilla, tunnen lähinnä raivoa, kun puhelin taas soi. Sen lisäksi äiti jaksaa valittaa, miten kukaan ei välitä. Tätä voi jatkua vielä vuosia.

Ettekö ole hankkineet hva-apua päivittäisiin käynteihin? Siivousapua.

Omaisille kyllä jää paljon jos vanhus ei itse jaksa mitään.

Ap tässä miettii mikä sitten jos en jaksa esim pyykkejä? Hos pää pystyy kunnossa jaksan ja pärjään. Vaikka hitaammin. Asia päivässä. Siivooja on kyllä harkinnassa.

Jos pää menee se on huonompi juttu. Ennenkuin laitospaikka löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sai vanhat kyytiä. Oikein pelko näkyy jis joutuisi jotenkin omia vanhempiaan auttamaan.

Sääli niitä vanhuksia jotka eivät kykene. Kuka heitä auttaa?

Minä olen hoitanut heidän asioitaan jo yli yhdeksän vuotta. Alkaa tässä oma jaksaminen olla kortilla, tunnen lähinnä raivoa, kun puhelin taas soi. Sen lisäksi äiti jaksaa valittaa, miten kukaan ei välitä. Tätä voi jatkua vielä vuosia.

Ettekö ole hankkineet hva-apua päivittäisiin käynteihin? Siivousapua.

Omaisille kyllä jää paljon jos vanhus ei itse jaksa mitään.

Ap tässä miettii mikä sitten jos en jaksa esim pyykkejä? Hos pää pystyy kunnossa jaksan ja pärjään. Vaikka hitaammin. Asia päivässä. Siivooja on kyllä harkinnassa.

Jos pää menee se on huonompi juttu. Ennenkuin laitospaikka löytyy.

Kyllä on hankittu, nyt kotihoito käy kolme kertaa päivässä. Siivousfirma käy kerran kuukaudessa, jalkahoito ja kampaaja harvemmin. Kylpyapu on kerran viikossa. Kotihoitajat on huonoja, lihavia ja mummeleita, tulee väärään aikaan tai ei ollenkaan (ei pidä paikkaansa), siivoojat on huonoja, jalkahoitaja ei tee kunnolla ja kampaaja leikkaa hiukset liian lyhyeksi tai jättää liian pitkäksi. Ja joko sanoin, kukaan ei käy, soita eikä välitä, joten hän tekee jotain itselleen.

Meillä ei ole rahaa viedä autoa huoltoon. Korjataan itse, kun toinen työtön ja toinen matalapalkkatöissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole rahaa viedä autoa huoltoon. Korjataan itse, kun toinen työtön ja toinen matalapalkkatöissä.

Kai sama neuvo. Jos ei varaa pitää autoa siitä luovutaan.  Tåmän vuosituhannen autot on vaikeampi korjata itse kuin vanhat autot.

Lapsille soittaminen on todella vaikeaa ja sen teen aivan viime hädässä. Soittakoon minulle, jos ovat huolissaan. Joskus olen soittanut, mutta aina huonoon aikaa, joten antaa olla. Kun lasten lapset olivat pieniä, ensimmäinen puhelu saattoi tulla aamulla klo 7, tee sitä ja tee tätä. On kiireinen päivä, joten hae lapset hoidosta ja anna ruokaa, sitten haettiin melkein nukkuvat lapset kotiin ja sama rumpa alkoi alusta. Tyhmäksi moitti miniä, koska kaikki yli viisikymmpiset ovat jo oppisin suhteen toivottomia tapauksia. Olisi kiva joskus kysyä, että miltä se tyhmyys tuntuu, kun on 60.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole rahaa viedä autoa huoltoon. Korjataan itse, kun toinen työtön ja toinen matalapalkkatöissä.

Sinäkö meinaat että 83 v mummu korjaa itse autonsa, vaihtaa laakerit, hitsaa pohjan, vaihtaa lambdat, tai jos kytkimen polttaa pohjaan?

Vierailija kirjoitti:

Se on kurjaa, ettei näissä aina mene nallekarkit tasan. 

 

Olemme yrittäneet auttaa miehen äitiä ja minun mummia (omat vanhempani eivät ole lainkaan autettavassa iässä vielä ja asuvatkin kauempana pk-seudulla), mutta se on toivotonta. 

 

Minun mummini on läheisriippuvainen uhriutujanarsisti, mutta velvollisuudesta hoidan käytännön asiat. Miehen äiti taas on oikeasti hirviö joka saa mummini näyttämään suloiselta ja sydämelliseltä. 

Hän ei ikinä pyydä apua eikä tartu tarjottuun apuun, mutta sitten saatkin nukkumaanmennessä puhelun että olet laiminlyönyt kipeää vanhusta. Haukkuu myös meidän molempien ulkonäköä ja pyrkii puuttumaan arkeemme todella rajattomasti. 

 

Muutamme varmaan vähän kauemmas nyt miehen työn perässä eikä oikeasti haittaa yhtään että nämä marttyyrimummukat jäävät taakse. Pitäkööt tunkkinsa.

 

Käytännön apu ei ole ongelma, ei varsinkin kun olin itse työttömänä pitkän pätkän niin mikäs siinä autellessa. Mutta se että menee käytännössä aina haukuttavaksi ja syyllistettäväksi. 

Henkistä väkivaltaahan tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v.täysin toimintakykyinen ”vanhus”, joka pääsee senioritaloon asumaan. Ehkä aloittajankin pitäisi harkita sellaista.

Asun nytkin kerrostalossa. Miksi muuttaisin kalliiseen seniortaloon?

Pääsin valtion ylläpitämään senioritaloon asumaan. Sinne pääsee myöskin pienituloiset asumaan. Kysyttiin ennakonpidätystodistus ja tulorekisteriote. Talossa on myös aso-asuntoja rikkaille. Kaikki senioritalot eivät ole rikkaille.

Minulla ei ole lapsia, mieheni kuoli vuosi sitten. Olen 76 ja tutustun koko ajan uusiin ihmisiin harrastusten ja matkojen myötä. Kun tarvitsen apua, pyydän., en koe sitä vaikeaksi. Voin myös ostaa palveluja. Äidissäni oli vanhemmiten marttyyrin piirteitä, en halua tulla samanlaiseksi. 

Tällä hetkellä en apuja kaipaa, olen 66v eläkeläinen , viihdyn hyvin itekseen, lapset asuvat kauempana, ei lastenlapsia. Vkl tulee kuopus kylään

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Johtuu ihan siitä että ovat jo alakoulusta lähtien joutuneet pärjäämään yksin ja omillaan koska vanhemmat on olleet töissä. Meilläkin äiti teki yrittäjänä töitä >12h työpäiviä. Isommat sisarukset oli enemmän turvana kuin äiti, ja isä joka oli aina kännissä. Se yksin pärjäämisen mentaliteetti pysyy kyllä päässä loppuun asti, oppii neuvokkaaksi mutta ei sitten välttämättä tunnista eikä ymmärrä miksi toinen tarvitsee jatkuvasti apua muilta. Joskus ei myöskään välitä siitä että vanhempi ei itse pärjää koska tuolla ikäluokalla on rahaa säästössä huomattavasti enemmän kuin lapsillaan. Nyt voisi ostaa niitä palveluita eikä teetättää niitä köyhemmillä lapsillaan. Sitä perintöä ei kukaan tarvitse enää eläkeiässä joten voitte tuhlata palveluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Kunhan ite olet 83, kaikki hidastuu ja vaikeutuu.

Sitä aina olen ihmetellyt, että kuinka vanha täytyy olla, että tajuaa vanhenevansa. Totesin, että 61v , vielä  ainakin n 5v työelämässä, alkaa jo mietityttämään. Vaikka ihan vielä ei tunnukaan siltä, että kuolema ns . raapii   . You know   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Johtuu ihan siitä että ovat jo alakoulusta lähtien joutuneet pärjäämään yksin ja omillaan koska vanhemmat on olleet töissä. Meilläkin äiti teki yrittäjänä töitä >12h työpäiviä. Isommat sisarukset oli enemmän turvana kuin äiti, ja isä joka oli aina kännissä. Se yksin pärjäämisen mentaliteetti pysyy kyllä päässä loppuun asti, oppii neuvokkaaksi mutta ei sitten välttämättä tunnista eikä ymmärrä miksi toinen tarvitsee jatkuvasti apua muilta. Joskus ei myöskään välitä siitä että vanhempi ei itse pärjää koska tuolla ikäluokalla on rahaa säästössä huomattavasti enemmän kuin lapsillaan. Nyt voisi ostaa niitä palveluita eikä teetättää niitä köyhemmillä lapsillaan. Sitä perintöä ei kukaan tarvitse enää eläkeiässä joten voitte tuhlata palveluihin.

Voi se olla toisinpäinkin. Vanhukset tehneet tavallista työtä josta ei huikeita hanki. Lapsensa  hyvin koulutettuja hyväpalkkaisissa tehtävissä. Viisissäkymmenissä  alkavat olla "huipulla."