Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Näyttää heillä olevan rajoja ja esim. leikki loppuu heti, kun alkaa töniä tai riehua. Tuo vaikuttaa aika vaikealta tapaukselta, uhmaikäkin on jo mennyt ohi.
Leikki pitäisi lopettaa ennen kuin lapsi riehaantuu. Sen verran pitää olla kartalla että näkee koska lapsi alkaa olla kierroksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla hakeutua Neuvolan sijasta Perheneuvolaan ja jos psykologilta ei saa apua niin sellainen pitää vaihtaa toiseen, kannattaa kokeilla psykologin ohella lastenpsykiatria.
Voimia, tilanne on varmasti haastava, mutta tuon ikäinen mukautuu hoitoihin vielä aika hyvin, kun saatte putken vain auki, mutta korostan sitä, että jos saatte paskaa palvelua niin älkää tyytykö siihen.
Toimintaterapeutti voisi olla oikeampi ammattilainen tässä kohtaa.
Olen pahoillani tilanteestasi, ap, ja kiitos, että puututte kuitenkin lapsen toimintaan. Kaikki aggressiivisten lasten vanhemmat eivät tee niin. Sori jos tulee toistoa, en lukenut ihan kaikkia vastauksia. Itse lopettaisin väliaikaisesti leikkitreffit muiden lasten kanssa, koska ne eivät turvallisesti onnistu. Tekisin sen sijaan asioita lapsen kanssa kahdestaan tai perheenä, jos onnistuu. Toiseksi veisin lapsen tutkittavaksi yksityiselle lastenpsykiatrille, maksoi mitä maksoi.
Hienosti kasvatettu.
Lässytätkö ja sanoitat tunteita, niin ettei teoista tule mitään seurauksia, vaan olet että voivoi kulta?
Oletko johdonmukainen joka kerta, vai lepsuiletko välillä?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Niin. Ehkä pelkkä kieltäminen ja kotiin lähteminen eivät riitä.
Lapselle voisi mielestäni myös kertoa, että hän ei voi elää samassa yhteiskunnassa muiden kanssa jos hän käyttäytyy väkivaltaisesti. Esim. harrastuksiin, leikkipuistoon, kavereiden luokse tai synttäreille ei ole mahdollista mennä jos hyökkää toisten kimppuun.
Kovat keinot käyttöön. Jos lapsi on väkivaltainen harrastuksessa, silloin hänet viedään kotiin ja kerrotaan että harrastukseen ei enää voi mennä kun olit siellä väkivaltainen. Ja tässä myös pysytään vaikka lapsi kuinka itkisi ja pyytäisi anteeksi. Sama juttu kaikkien muidenkin tilanteiden kanssa. Jos lyö toista lasta synttäreillä niin sitten ei enää pääse kenenkään synttäreille.
Samalla tulet suojelleeksi muiden lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Niin. Ehkä pelkkä kieltäminen ja kotiin lähteminen eivät riitä.
Lapselle voisi mielestäni myös kertoa, että hän ei voi elää samassa yhteiskunnassa muiden kanssa jos hän käyttäytyy väkivaltaisesti. Esim. harrastuksiin, leikkipuistoon, kavereiden luokse tai synttäreille ei ole mahdollista mennä jos hyökkää toisten kimppuun.
Kovat keinot käyttöön. Jos lapsi on väkivaltainen harrastuksessa, silloin hänet viedään kotiin ja kerrotaan että harrastukseen ei enää voi mennä kun olit siellä väkivaltainen. Ja tässä myös pysytään vaikka lapsi kuinka itkisi ja pyytäisi anteeksi. Sama juttu kaikkien muidenkin tilanteiden kanssa. Jos lyö toista lasta synttäreillä niin sitten ei enää pääse kenenkään synttäreille.
Samalla tulet suojelleeksi muiden lapsia.
Voi tsiisus!
Älä päästä lastasi enää toisten lasten seuraan. Tavallisilla lapsilla on oikeus turvallisuuteen, eikä ole heidän tehtävänsä opettaa sinun lapsellesi sosiaalisia taitoja tai keinoja hallita aggressiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaisille rangaistukset toimii huonosti tai ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Niin. Ehkä pelkkä kieltäminen ja kotiin lähteminen eivät riitä.
Lapselle voisi mielestäni myös kertoa, että hän ei voi elää samassa yhteiskunnassa muiden kanssa jos hän käyttäytyy väkivaltaisesti. Esim. harrastuksiin, leikkipuistoon, kavereiden luokse tai synttäreille ei ole mahdollista mennä jos hyökkää toisten kimppuun.
Kovat keinot käyttöön. Jos lapsi on väkivaltainen harrastuksessa, silloin hänet viedään kotiin ja kerrotaan että harrastukseen ei enää voi mennä kun olit siellä väkivaltainen. Ja tässä myös pysytään vaikka lapsi kuinka itkisi ja pyytäisi anteeksi. Sama juttu kaikkien muidenkin tilanteiden kanssa. Jos lyö toista lasta synttäreillä niin sitten ei enää pääse kenenkään synttäreille.
Samalla tulet suojelleeksi muiden lapsia.
Voi tsiisus!
Muutaman vuoden päästä lapsi menee kouluun, ja jos hyökkääminen muiden lasten kimppuun jatkuu niin hyvin äkkiä edessä on lastensuojelun tukitoimenpiteitä. Niihin voi kuulua esim. sijoitus kodin ulkopuolelle ja pakollinen lastenpsykiatrinen hoito.
Lisäksi lapsi voi joutua maksamaan korvauksia uhreille (esim. rikkoutuneesta omaisuudesta tai lääkärikuluista). Korvausvastuulla ei ole alaikärajaa ja jos vanhemmat eivät halua maksaa niin ne peritään lapselta ulosoton kautta sitten aikuisena. Korkoineen ja kuluineen tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisille rangaistukset toimii huonosti tai ei ollenkaan.
Eristäminen toimii rangaistuksena oikein hyvin, koska jos ei pääse muiden lähelle niin sitten ei voi olla väkivaltainenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Näyttää heillä olevan rajoja ja esim. leikki loppuu heti, kun alkaa töniä tai riehua. Tuo vaikuttaa aika vaikealta tapaukselta, uhmaikäkin on jo mennyt ohi.
LAPSI VAATII HUOMIOTA1
tämä on jäänyt pois vauva-aikana!
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että edes yritätte! Useimmat näiden väkivaltaisten lasten vanhemmista vain ummistavat silmänsä, kun normaalit lapset saavat kuonoonsa heidän jälkikasvultaan.
Useimmat? Mitä tämä tarkoittaa? Kerrotko vähän tarkemmin? Kyllä lähes jokainen vanhempi ottaa tosissaan oman lapsensa aggressiivisen käytöksen ja haluaa saada tämän loppumaan! Joskus se vaatii ihan ammattilaisen neuvoja. Minusta aika hurja väite, että useimmat vaan ummistavat silmänsä. Toki näitä tällaisia hälläväliä-vanhempia on, mutta ei enemmistö.
Kun lapsi käyttäytyy hyvin, niin kehu häntä. Häntä voi myös palkita hyvästä käytöksestä, kun siihen on aihetta. Tuo negatiivisuuden kierre pitää yrittää katkaista. Lapsi alkaa pian itsekin uskoa siihen, että tällainen hän nyt vain on, huono lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvelisin kans et lapsi on varmaan 3-4 v. Sen pohjalta seuraavia ehdotuksia:
1. Sama linja kuin aiemmin mutta pois puheet jotka koskee lapsen tulevaisuutta (kukaan ei kohta halua leikkiä kanssasi). Tuon ikäinen ja vähän vanhempikin lapsi elää hetkessä. Miten kävi nyt on olennaisempaa. Ja mahdollisuuksien mukaan lapsi sovittamaan käytöksensä ASAP eli kun on rauhoittunut pyytämään anteeksi kaverilta. Vaikka sitten seuraavana päivänä, jos ei aiemmin onnistu.
2. Lapsen tunteidensäätely tulee kehittymään eli tilanne tulee helpottamaan. Luultavasti aikuisenakin on tilanne että tunnekuohu nousee mutta on toivottavasti siihen mennessä oppinut käsittelemään sen. Tilanne ei ole toivoton!
3. Lapselle joku turvallinen keino purkaa pahin turhauma ja aggressio sen tullessa. Yksi mun tuttu huutaa liikenteen meluun. :D Käykää harjoittelemassa sitä et kun oikein suututtaa niin juostaan sivummas ja karjutaan. Joo, ei sosiaalisesti sekään paras, mut parempi kuin kaverin lyöminen.
4. Lapselle harrastus, jossa oppii tunteiden hallintaa. Esim. judo tai karate, siellä opetetaan itsehillintää. Juttele ohjaajien kanssa etukäteen tästä haasteesta että tietävät.
5. Ei liikaa ohjelmaa. Väsyneenä pinna palaa herkemmin keneltä vaan.
6. Olkaa sinnikkäitä terveydenhuollon kanssa, lievemmin nepsypiirteisillä ei välttämättä ole oireet niin vahvat että ohjattaisiin tai otettaisiin tutkimuksiin, mut oireilu voi silti olla vahvaa.
7. Muistuttakaa lapselle että hän on rakas ja hyvä vaikka usein onkin tavallista pahempi känkkäränkkä kylässä.
t. tällaisia lapsia tutkinut psykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Se on sulle lapselle paskanhailee mitä vanhempi sanoo hakatessaan. Luottamus ja perusturvallisuus on mennyt loppuiäksi.
Nope. Lasta ei hakata ja kun kuritus tehdään rakkaudessa yhdessä kärsien, turvallisuus pikemminkin vahvistuu, kun lapsi saa kokemuksen, että vanhempi oli kiperässä tilanteessa mukana eikä tarvinnut kärsiä yksin.
Mitä helvettiä? Mitä tarkoitat kurittamisella? Lapseen ei tietenkään kajota fyysisesti. Se on jokaiselle täyspäiselle aikuiselle päivän selvä asia, ja sitäpaitsi se on laitonta.
Kajoaahan poliisikin aikanaan fyysisesti. Jos pistää vastaan, niin tulee etälamauttimesta, saa käsirautaa ja jalkarautaa. Voi tulla jopa poliisin ampumaksi. Voi joutuu vuosiksi vankilaan. Voidaan myös pakkolääkitä. Loppujen lopuksi rangaistus on aina fyysinen. Kysymys on, että miten pitkälle tilanteen päästää ennen kuin fyysiseen rangaistukseen törmää. Mitä pidemmälle päästää, sen pahempi fyysinen rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Syynä oli auktoriteettien terve pelko (siis kunnioitus). Tiedettiin, että jos rikot kerrottuja sääntöjä, siitä tulee ikävältä (fyysisesti) tuntuvia seurauksia. Viime kädessä helvetti ja ikuinen tuska. Siinä ihminen hetken miettii, mitä kannattaa tehdä, ja päätyi useammin järkevään lopputulokseen. Nykyinen arvopohja ovat kapina, itsekkyys ja röyhkeys.
Kyllä 3-4 -vuotiaat minun kokemuksen mukaan tunnekuohussa helpostikin reagoivat lyömällä/ tönäisemällä. Vaatii aikaa ja pitkäjänteistä rajoista kiinni pitämistä, vaikka tuntuisikin etteivät ne tehoa. Varsinkin päiväkodissa tulee taistelua leluista, kavereista ja milloin missäkin. Poikien kesken nyrkkien heiluttelu on jonkin verran yleisempää, mutta tapahtuu tytöilläkin. Useinmiten menee ohi kun lapsi vielä hieman kasvaa, mutta toki jos esim jotain nepsypiirrettä on, voi vaatia enemmän ulkopuolista apua.
T. Päikkytäti
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Olin lapsi ysärillä. Silloin ja vielä 2000-luvun alussa oli ihan normaalia kohdistaa lapsiin v'kivaltaa, vaikka lailla se oli kielletty jo 80-luvun alkupuolella. Kyllä saatiin lapset totteleviksi, kun melko kiltitkin lapset (minä mukaan lukien) sain joskus korvapuusteja, suu pestiin saippualla, läimäytettiin jne. Yhä aikuisena olen kiltti miellyttäjä, joka varoo toisia ja huomioi heidän tunnetilansa, ettei vaan ärsytä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tilanteestasi, ap, ja kiitos, että puututte kuitenkin lapsen toimintaan. Kaikki aggressiivisten lasten vanhemmat eivät tee niin. Sori jos tulee toistoa, en lukenut ihan kaikkia vastauksia. Itse lopettaisin väliaikaisesti leikkitreffit muiden lasten kanssa, koska ne eivät turvallisesti onnistu. Tekisin sen sijaan asioita lapsen kanssa kahdestaan tai perheenä, jos onnistuu. Toiseksi veisin lapsen tutkittavaksi yksityiselle lastenpsykiatrille, maksoi mitä maksoi.
Sivusta. Me veimme miehen kanssa alle kouluikäisen lapsemme yksityiselle lastenpsykiatrille lapsen v'kivaltaisen käytöksen vuoksi. Mikä oli lopputulos? Lapsi alkoi vastaanotollakin heitellä tavaroita ja lyödä meitä vanhempia. Psykiatri totesi, että ei lapsessa vikaa ole, mutta te vanhemmat vaikutatte väsyneiltä ja se heijastuu lapseen. Ei hyödytty tuosta käynnistä tippaakaan.
Alue: Aihe vapaa
Tarkka ikä on tärkeää sen päättelemisessä, miten vakavaa tuo on.
Oletko kokeillut lyhyempiä leikkihetkiä? Jos lapsi on alkuun nätisti ja sitten riehaantuu, se on luultavasti silloin väsynyt.
Sama kotona, antakaa sille enemmän lepoa ja rauhaa.
Oma keski-ikäisen matroonan näkemykseni on, että huomattava osa sekä koirien että lasten käytösongelmista on nykyään silkkaa ylivirittyneisyyttä ja puhdasta väsymystä. Kun vaan koko ajan koohotetaan.
Vielä kasarilla aikuisetkin nukkui tunnin enemmän, siis ihan tutkitusti, ja seksiäkin oli parisuhteissa enemmän. Oltiin onnellisempia, tutkitusti sekin, kun ei koko ajan koohotettu harrastuksista, pirunsilmä tarjosi vähänlaisesti katsottavaa -ja hehkulamppujen lempeä keltainen valo edisti sirkadiaanista rytmiä paremmin kuin kirkkaat ledit ja loputon sinivalon loimotus luureista ja jättitelkkareista.