Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
18.08.2026 |
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (104)
Jos on nepsy, niin tavalliset kasvatuskeinot harvemmin tehoavat. Siis tunnekuohussa unohtuvat säännöt ja syy-seuraussuhteet. Silloin voi hyvin unohtua, että leikkipuistosta joutuu lähtemään pois, jos lyö toista lasta. Ja siksi teistä vanhemmista tuntuu kasvattaminen vaikealta, koska lapsen käytös ei muutu teidän asettamien rangaistusten seurauksena. Et kerro tarkkaa ikää, mutta tulee vaikutelma, että on noin 4v. kun ei pääse vielä nepsy-tutkimuksiin. Eli lapsi on siis vielä pieni ja vaikka kasvatusoppaissa lukisikin, että sen ikäinen ymmärtää erinäköisiä asioita niin ei välttämättä kuitenkaan hahmota, että jos tänään suutuspäissään huitaisee toista lasta niin tulevaisuudessa hänellä ei enää ole kavereita/tai kavereiden vanhemmat kieltävät olemasta hänen kanssaan kuten uhkailette lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sanoa epäonnistuin kasvattamisessa enkä jaksa enää edes yrittää ja haluan että muut ja varsinkin yhteiskunta korjaa virheeni sanomatta sitä suoraan
Ehkä on parempi pyytää yhteiskunnalta apua, ennen kuin tilanne on siinä pisteessä että ollaan mummoja potkimassa tai bussikuskeja puukottamassa, tai kukaties kouluampujia?
Tätä varten meillä on eri instanssit, joista apua on saatavailla, vai mitä? Ap kulostaa erittäinkin järkevältä ja huolehtivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sanoa epäonnistuin kasvattamisessa enkä jaksa enää edes yrittää ja haluan että muut ja varsinkin yhteiskunta korjaa virheeni sanomatta sitä suoraan
Ehkä on parempi pyytää yhteiskunnalta apua, ennen kuin tilanne on siinä pisteessä että ollaan mummoja potkimassa tai bussikuskeja puukottamassa, tai kukaties kouluampujia?
Tätä varten meillä on eri instanssit, joista apua on saatavailla, vai mitä? Ap kulostaa erittäinkin järkevältä ja huolehtivalta.
Loputon päähän paijaaminen ilman seuraamuksia ei muuta ongelmalapsen käytöstä.
Kuulostaa aivan äidiltäni. Hän ei voi sietää jos asiat eivät mene täysin hänen mielensä mukaan. Valitettavasti tuollainen narsismi on naisilla aika yleistä. Onneksi ei tarvitse näin aikuisena pitää yhteyttä häneen.