Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
Normaalien lasten vanhemmat antavat kasvatusneuvoja ja ovat vakuuttuneita, että jos lapsi toimii näin, on kasvatuksessa vikaa. Mutta joillakin lapsilla on synnynnäisiä haasteita, jotka eivät täysin poistu kasvatuksellisin keinoin. Näissä tilanteissa tarvitaan lääkärin apua ja esimerkiksi toimintaterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää Ihmeelliset vuodet vanhemmuusvalmennukseen. Oman hyvinvointialueen ohjausnumerosta kyselemään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sanoa epäonnistuin kasvattamisessa enkä jaksa enää edes yrittää ja haluan että muut ja varsinkin yhteiskunta korjaa virheeni sanomatta sitä suoraan
Haista vela pitkä p.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on surullista, että ihmiset haukkuvat vanhempia, jotka selvästi tekevät parhaansa lapsen väärän käytöksen lopettamiseksi. Paljon on niitäkin vanhempia, joita ei tippaakaan kiinnosta oman jälkikasvun tekemiset. Tsemppiä ap!
Suurimmalla osalla niistä haukkujista ei ole omia lapsia ja luonnehäiriöitä omasta takaa niin paljon, että kukaan tervejärkinen ei hänen kanssaan lapsia tee ja sitä turhautumista puretaan ja huomiota haetaan sitten näin.
Maailma ei silti ole mustavalkoinen. On huonoja vanhempia, on huonoja tapoja kasvattaa lapsia, lapset ovat kaikki erilaisia ja kaikki sellainen tasapäistäminen ja yhteen standardiin sullominen on täysin kuolleena syntynyt ajatus, osa menee, osa ei. Epäsosiaaliseen/epäsovinnaiseen käytökseen, esim. väkivaltaan pitää vanhemman puuttua ja jo se, että AP puhuu asiasta kertoo siitä, että hän on ottaa vanhemman hommat vakavasti, toisin kuin ne jotka hautovat asioita päänsä sisällä eivätkä uskalla tuomitsemisen pelossa puhua tai ryhtyä toimiin.
Oma lapseni on lastensuojelun asiakas ja hyvästä syystä. Minä olen tehnyt lasun kanssa täyttä yhteistyötä ja pakottanut viranomaiset tukemaan minua kasvatustyössäni. Minut saa ihan vapaasti tuomita paskaksi vanhemmaksi jos se jonkun mieltä parantaa, sillä minä
tiedän itse sen, että en jätä kiveäkään kääntämättä kun on kyse minun lapseni hyvinvoinnista.
Päiväkoti voi pahentaa. On ihan hirveää, että ryhmässä ei tarvitse olla kuin yksi oikeasti väkivaltainen lapsi, niin tottakai se vaikuttaa kaikkiin lapsiin. Monet kerrat eri ryhmissä olen nähnyt, miten muut on oppineet varomaan ja pelkäämään yhtä lasta.
Päiväkodissakin ollaan ihan kädettömiä näiden kanssa, erityisopettajat neuvoo vain käyttämään kuvatukea ja kannustamaan positiivisesti, mutta kokonaan unohdetaan se muiden lasten turvallisuus.
Ja sellaiset ovat usein täysin pitelemättömiä. Teidän lapsesi voi olla tällainen väkivaltainen lapsi TAI hän on uhri sellaiselle ja oireilee sitä.
Kiroilu viittaa siihen että jotakin ongelmia on: Sillekkään kun ei löydy mitään keinoa varhaiskasvatuksessa estää jos joku lapsi vaan haluaa kiroilla eikä nykyajan "seuraukset" tunnu joillakin lapsilla missään. Suukapulaa ei ole sallittua käyttää, vaikka muuten holding olisikin sallittua tai toiseen huoneeseen meneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti voi pahentaa. On ihan hirveää, että ryhmässä ei tarvitse olla kuin yksi oikeasti väkivaltainen lapsi, niin tottakai se vaikuttaa kaikkiin lapsiin. Monet kerrat eri ryhmissä olen nähnyt, miten muut on oppineet varomaan ja pelkäämään yhtä lasta.
Päiväkodissakin ollaan ihan kädettömiä näiden kanssa, erityisopettajat neuvoo vain käyttämään kuvatukea ja kannustamaan positiivisesti, mutta kokonaan unohdetaan se muiden lasten turvallisuus.
Ja sellaiset ovat usein täysin pitelemättömiä. Teidän lapsesi voi olla tällainen väkivaltainen lapsi TAI hän on uhri sellaiselle ja oireilee sitä.
Kiroilu viittaa siihen että jotakin ongelmia on: Sillekkään kun ei löydy mitään keinoa varhaiskasvatuksessa estää jos joku lapsi vaan haluaa kiroilla eikä nykyajan "seuraukset" tunnu joillakin lapsilla missään. Suukapulaa ei ole sallittua käyttää, vaikka muuten holding olisikin sallittua tai toiseen huoneeseen meneminen.
Ja tällä tarkoitan sitä, että pitäisi tulla takaisin mahdollisuus erityisryhmiin lapsille jotka oikeasti käyttäytyvä vaarallisesti ja TODELLA häiritsevästi eikä sitä saada esim. muutamassa kuukaudessa yhtään aisoihin.
Sama juttuhan se on nykyään kouluissakin, että yksi tai kaksi häirikköä voi tehdä oppimisen mahdottomaksi koko luokalta.
Säästäminen lasten asioissa on mennyt liian pitkälle tässä maassa. Siitä puhutaan kauniisti "Integraationa" mutta todellisuudessa se on ihan vaan pelkkää säästämishalua. Säästämistä lasten turvallisuuden kustannuksella.
Ja ne päiväkoti-ikäiset lapset jotka on väkivaltaisia aiheuttaa vammoja ihan aikuisillekkin ihmisille, lapsellakin on yllättävän paljon voimaa kun on täydessä raivon tilassa. Lisäksi saattavat toimia täysin ennakoimattomasti, suuttuu yhdestä asiasta, painelee toiseen huoneeseen ja lyö nyrkillä naamaan ensimmäistä lasta joka vaan sattuu kohdalle tulemaan. Aivan hirveää ja TODELLA vahingollista niille muille lapsille, joilla ei ole mitään mahdollisuutta edes paeta paikalta kun ovat lukittuna sinne ryhmätiloihin (kun ovetkin pitää pitää lukossa näiden ongelmallisten lasten takia).
Ihan kuin olis suljettuna häkkiin jonkun villipedon kanssa, josta ei voi koskaan tietää milloin se päättää käydä kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ottanut yhteyttä perheneuvolaan, hyvinvointineuvolaan tms, millä nimellä se nyt onkaan teidän paikkakunnallanne? Paljon olette jo tehneet ja varmasti ihan oikeita juttuja, ja minusta kuulostaa siltä, että voisit nyt kaivata keskusteluapua itsellesi jaksamisen tueksi tai vertaistukea.
Tätä ehdottaisin myös minä. Me ollaan tuen piirissä. Päästiin tuen piiriin kun lapsi oli eskarissa. Meillä vähän erilainen tilanne, mutta joka vuosi lapsi on kehittynyt parempaan suuntaan. Ei ne sielläkään mitään ihmeitä tee. Meillä auttaa se, että huonosta käytöksestä menettää ja hyvästä saa peliaikaa lisää. Käy siltikin välillä vielä kiinni ja yrittää vetää rajoja löysemmiksi.
Tunnistan hyvin tuon, että lapsi oppii päiväkodissa/koulussa kaikkea epäsopivaa. Meillä lapsi oikein imee huonoja vaikutteita.
Toivottavasti saatte apua, mutta siihen asti/ sen jälkeen myös koittakaa sanoittaa lapsen tunteita kotona. "huomaan, että olet kiukkuinen ja sinua harmittaa... Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola.
Lastensuojelun kautta kotiin avohuollon perhetyötä, voit itse tehdä omasta lapsesta huoli-ilmoituksen.
Onko teidän varhaiskasvatuksessa sosionomia? Vakasosionomilta voi saada sekä keskusteluapua arjen haasteisiin ja huoliin ja hän voi auttaa teidät tuen piiriin.
Keinoja on. Jonkun ammattilaisen tulee ottaa koppi, kun apua haetaan! Taustalla voi olla sekä kasvatuksellisia että kehityksellisiä asioita. Agressiivisuus voi liittyä esimerkiksi kuormittumiseen ja nepsyhaasteisiin. Hyvä, että olet hakenut apua ja valmis sitä vastaanottamaan. Jonot ym. on vaan valitettavasti usein turhan pitkät. Itse odotin oman lapsen kohdalla perheneuvola-aikaa 6 kk:tta, mikä on täysin kohtuutonta.
T. Sosionomi ja nepsyn äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sanoa epäonnistuin kasvattamisessa enkä jaksa enää edes yrittää ja haluan että muut ja varsinkin yhteiskunta korjaa virheeni sanomatta sitä suoraan
Ehkä on parempi pyytää yhteiskunnalta apua, ennen kuin tilanne on siinä pisteessä että ollaan mummoja potkimassa tai bussikuskeja puukottamassa, tai kukaties kouluampujia?
Tätä varten meillä on eri instanssit, joista apua on saatavailla, vai mitä? Ap kulostaa erittäinkin järkevältä ja huolehtivalta.
Loputon päähän paijaaminen ilman seuraamuksia ei muuta ongelmalapsen käytöstä.
Turpaan vetäminenkään ei ole ratkaisu.
Ammattilaiskasvattajat tuskin paijaavat päätä, kyllä keinot löytyvät. Lapsi on kuitenkin vain elämänsä alussa oleva ihminen, jonka älykkyys ei riitä aikuisen keinoja peittoamaan.
Väkivallan sijasta porkkanaa ja lapsi älytetään muuttamaan tapojaan niin, ettei edes hoksaa mitä on tapahtunut. Jos ei onnistu, niin poistetaan ansaittu etu ja tilalle ikäviä seuraamuksia. Kunhan omassa huoneessaan huutaa ja raivoaa aikansa, sillä aikaa kun kaverit lomailevat ja käyvät Linnanmäellä ja uimarannoilla, eikä itse pääse, niin alkaa mielessä tapahtua muutoksia. Ihminen on pohjimmiltaan hyvin ahne olento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalien lasten vanhemmat antavat kasvatusneuvoja ja ovat vakuuttuneita, että jos lapsi toimii näin, on kasvatuksessa vikaa. Mutta joillakin lapsilla on synnynnäisiä haasteita, jotka eivät täysin poistu kasvatuksellisin keinoin. Näissä tilanteissa tarvitaan lääkärin apua ja esimerkiksi toimintaterapiaa.
Jos kyse on synnynnäisistä haasteista, niin silloin on erittäin suuri todennäköisyys, että lapsen toisella tai kummallakin vanhemmalla on myös samantyylisiä piirteitä alla. Mistä päästään siihen, että kyseessä voi olla myös kasvatusongelma. Ap sysää vastuuta lapsen harteille, ja väistelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on surullista, että ihmiset haukkuvat vanhempia, jotka selvästi tekevät parhaansa lapsen väärän käytöksen lopettamiseksi. Paljon on niitäkin vanhempia, joita ei tippaakaan kiinnosta oman jälkikasvun tekemiset. Tsemppiä ap!
Suurimmalla osalla niistä haukkujista ei ole omia lapsia ja luonnehäiriöitä omasta takaa niin paljon, että kukaan tervejärkinen ei hänen kanssaan lapsia tee ja sitä turhautumista puretaan ja huomiota haetaan sitten näin.
Maailma ei silti ole mustavalkoinen. On huonoja vanhempia, on huonoja tapoja kasvattaa lapsia, lapset ovat kaikki erilaisia ja kaikki sellainen tasapäistäminen ja yhteen standardiin sullominen on täysin kuolleena syntynyt ajatus, osa menee, osa ei. Epäsosiaaliseen/epäsovinnaiseen käytökseen, esim. väkivaltaan pitää vanhemman puuttua ja jo se, että AP puhuu asiasta kertoo siitä, että hän on ottaa vanhemman hommat vakavasti, toisin kuin ne jotka hautovat asioita päänsä sisällä eivätkä uskalla tuomitsemisen pelossa puhua tai ryhtyä toimiin.
Oma lapseni on lastensuojelun asiakas ja hyvästä syystä. Minä olen tehnyt lasun kanssa täyttä yhteistyötä ja pakottanut viranomaiset tukemaan minua kasvatustyössäni. Minut saa ihan vapaasti tuomita paskaksi vanhemmaksi jos se jonkun mieltä parantaa, sillä minä
tiedän itse sen, että en jätä kiveäkään kääntämättä kun on kyse minun lapseni hyvinvoinnista.
Sori, mutta kyllä tuomitsen sinut paskaksi vanhemmaksi jos lapsesi on lastensuojelun asiakas. Jotakin olet siis tehnyt kovin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli alle kouluikäisenä väkivaltainen. Perheneuvola vain totesi että ongelmia tuntuu olevan, koittakaa pärjätä. Toimintaterapiasta oli todellista hyötyä. Lapsi on nyt aikuinen ja kaikki hyvin.
En lue koko ketjua. Jos saatte keskusteluajan kuukauden päähän niin ottakaa se vastaan. Jos on taloudellisesti mahdollista niin harkitkaa myös yksityistä psykologia tai lastenlääkäriä, mielellään niin että käytte ensin vain aikuiset/aikuinen ja lapsi mukaan vasta toisella käynnillä.
Pyydän että lopetatte tuon "sinulla ei kohta ole enää ketään kaveria" -puheen. Meillä oli tämä äidin toimesta käytössä joka ikisen pikku risauksen yhteydessä, minun ja siskoni kanssa. Pienikin erimielisyys leimattiin kiusaamiseksi ja puhe oli "aikuisena ei sitten sisko halua olla kanssasi kun olet tuollainen kiusaaja". Nuorempi sisko oli usein se väkivaltaisempi ja röyhkeämpi. Tämä peli alkoi jo leikki-iässä ja jatkui äidin tukemana aikuisuuteen asti. Ei varmaan ole yllätys että emme aikuisena todellakaan ole väleissä siskon kanssa :(
Toiseksi ehdotan että pyritte ainakin alkuun sopimaan kaverileikit "neutraalille" maaperälle kuten puistoon. Tässä myös se hyvä puoli että ulkona pääsee purkamaan energiaa. Meillä oli joskus rivarin pihalla se ajatus että lelut jotka tuodaan hiekkalaatikolle ovat kaikkien käytettävissä eikä sinne tuoda parasta nukkea tai hienointa autoa muiden harmiksi. Kotona tulee helposti riitaa kun lapset alkavat omimaan lelujaan.
Kolmanneksi mietin että lopettakaa turha selittely ja tilanteen kärjistäminen kriisiin jo alkuvaiheessa. Eli siis tyyliin "et sitten tee sitä ja tätä ja jos teet niin lähdetään kotiin ja Pekka ei ikinä sitten pyydä meitä kylään ja synttäritkin jäävät vain haaveeksi". Lapsen kanssa voisi tehdä myös jotain kahdestaan ja pyrkiä saamaan onnistumisen kokemuksia ensin näin. Ihan siis vaikka viette yhdessä roskat tai teette pienet ostokset lähikaupassa, tähän voisi miettiä jotain tarrataulua tai muuta ja pientä palkintoa, vaikka yhteinen uimahallireissu tai Hese.
Julkisella on vähän se vitsaus että joskus voit saada loistavan neuvolatädin tai terveydenhoitajan tai sosiaalityöntekijän ja joskus menee totaalisesti pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on surullista, että ihmiset haukkuvat vanhempia, jotka selvästi tekevät parhaansa lapsen väärän käytöksen lopettamiseksi. Paljon on niitäkin vanhempia, joita ei tippaakaan kiinnosta oman jälkikasvun tekemiset. Tsemppiä ap!
Suurimmalla osalla niistä haukkujista ei ole omia lapsia ja luonnehäiriöitä omasta takaa niin paljon, että kukaan tervejärkinen ei hänen kanssaan lapsia tee ja sitä turhautumista puretaan ja huomiota haetaan sitten näin.
Maailma ei silti ole mustavalkoinen. On huonoja vanhempia, on huonoja tapoja kasvattaa lapsia, lapset ovat kaikki erilaisia ja kaikki sellainen tasapäistäminen ja yhteen standardiin sullominen on täysin kuolleena syntynyt ajatus, osa menee, osa ei. Epäsosiaaliseen/epäsovinnaiseen käytökseen, esim. väkivaltaan pitää vanhemman puuttua ja jo se, että AP puhuu asiasta kertoo siitä, että hän on ottaa vanhemman hommat vakavasti, toisin kuin ne jotka hautovat asioita päänsä sisällä eivätkä uskalla tuomitsemisen pelossa puhua tai ryhtyä toimiin.
Oma lapseni on lastensuojelun asiakas ja hyvästä syystä. Minä olen tehnyt lasun kanssa täyttä yhteistyötä ja pakottanut viranomaiset tukemaan minua kasvatustyössäni. Minut saa ihan vapaasti tuomita paskaksi vanhemmaksi jos se jonkun mieltä parantaa, sillä minä
tiedän itse sen, että en jätä kiveäkään kääntämättä kun on kyse minun lapseni hyvinvoinnista.
Sori, mutta kyllä tuomitsen sinut paskaksi vanhemmaksi jos lapsesi on lastensuojelun asiakas. Jotakin olet siis tehnyt kovin väärin.
Tuomitse minutkin. Meilläkin oli lasuasiakkuus vuosia minun sairauteni vuoksi. Missä tynnyrissä olet kasvanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on surullista, että ihmiset haukkuvat vanhempia, jotka selvästi tekevät parhaansa lapsen väärän käytöksen lopettamiseksi. Paljon on niitäkin vanhempia, joita ei tippaakaan kiinnosta oman jälkikasvun tekemiset. Tsemppiä ap!
Suurimmalla osalla niistä haukkujista ei ole omia lapsia ja luonnehäiriöitä omasta takaa niin paljon, että kukaan tervejärkinen ei hänen kanssaan lapsia tee ja sitä turhautumista puretaan ja huomiota haetaan sitten näin.
Maailma ei silti ole mustavalkoinen. On huonoja vanhempia, on huonoja tapoja kasvattaa lapsia, lapset ovat kaikki erilaisia ja kaikki sellainen tasapäistäminen ja yhteen standardiin sullominen on täysin kuolleena syntynyt ajatus, osa menee, osa ei. Epäsosiaaliseen/epäsovinnaiseen käytökseen, esim. väkivaltaan pitää vanhemman puuttua ja jo se, että AP puhuu asiasta kertoo siitä, että hän on ottaa vanhemman hommat vakavasti, toisin kuin ne jotka hautovat asioita päänsä sisällä eivätkä uskalla tuomitsemisen pelossa puhua tai ryhtyä toimiin.
Oma lapseni on lastensuojelun asiakas ja hyvästä syystä. Minä olen tehnyt lasun kanssa täyttä yhteistyötä ja pakottanut viranomaiset tukemaan minua kasvatustyössäni. Minut saa ihan vapaasti tuomita paskaksi vanhemmaksi jos se jonkun mieltä parantaa, sillä minä
tiedän itse sen, että en jätä kiveäkään kääntämättä kun on kyse minun lapseni hyvinvoinnista.
Sori, mutta kyllä tuomitsen sinut paskaksi vanhemmaksi jos lapsesi on lastensuojelun asiakas. Jotakin olet siis tehnyt kovin väärin.
Tuomitse minutkin. Meilläkin oli lasuasiakkuus vuosia minun sairauteni vuoksi. Missä tynnyrissä olet kasvanut?
Vanhemman sairauskaan ei tarkoita automaattisesti sitä, että sen pitäisi johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Myötävaikutitko itse sairauden kehittymiseen. Mikset hankkinut apua muuta kautta. Miksi päädyttiin lastensuojeluun. Sen kai täytyisi olla aika lailla viimeinen etappi. Kyllä, voi olla aihetta tuomita.
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on surullista, että ihmiset haukkuvat vanhempia, jotka selvästi tekevät parhaansa lapsen väärän käytöksen lopettamiseksi. Paljon on niitäkin vanhempia, joita ei tippaakaan kiinnosta oman jälkikasvun tekemiset. Tsemppiä ap!
Suurimmalla osalla niistä haukkujista ei ole omia lapsia ja luonnehäiriöitä omasta takaa niin paljon, että kukaan tervejärkinen ei hänen kanssaan lapsia tee ja sitä turhautumista puretaan ja huomiota haetaan sitten näin.
Maailma ei silti ole mustavalkoinen. On huonoja vanhempia, on huonoja tapoja kasvattaa lapsia, lapset ovat kaikki erilaisia ja kaikki sellainen tasapäistäminen ja yhteen standardiin sullominen on täysin kuolleena syntynyt ajatus, osa menee, osa ei. Epäsosiaaliseen/epäsovinnaiseen käytökseen, esim. väkivaltaan pitää vanhemman puuttua ja jo se, että AP puhuu asiasta kertoo siitä, että hän on ottaa vanhemman hommat vakavasti, toisin kuin ne jotka hautovat asioita päänsä sisällä eivätkä uskalla tuomitsemisen pelossa puhua tai ryhtyä toimiin.
Oma lapseni on lastensuojelun asiakas ja hyvästä syystä. Minä olen tehnyt lasun kanssa täyttä yhteistyötä ja pakottanut viranomaiset tukemaan minua kasvatustyössäni. Minut saa ihan vapaasti tuomita paskaksi vanhemmaksi jos se jonkun mieltä parantaa, sillä minä
tiedän itse sen, että en jätä kiveäkään kääntämättä kun on kyse minun lapseni hyvinvoinnista.
Sori, mutta kyllä tuomitsen sinut paskaksi vanhemmaksi jos lapsesi on lastensuojelun asiakas. Jotakin olet siis tehnyt kovin väärin.
Tuomitse minutkin. Meilläkin oli lasuasiakkuus vuosia minun sairauteni vuoksi. Missä tynnyrissä olet kasvanut?
Vanhemman sairauskaan ei tarkoita automaattisesti sitä, että sen pitäisi johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Myötävaikutitko itse sairauden kehittymiseen. Mikset hankkinut apua muuta kautta. Miksi päädyttiin lastensuojeluun. Sen kai täytyisi olla aika lailla viimeinen etappi. Kyllä, voi olla aihetta tuomita.
Apua tuli työterveyshuollosta, terapiasta, erikoissairaanhoidosta, psykiatrian päivystyksestä. En juo, en polta, en käytä muitakaan päihteitä tai lääkkeitä, en ole velkaantunut ja sairastumisen aikaan olin työelämässä. En koe että myötävaikutin sairauden kehittämiseen mutta sinnittelin ehkä oireiden kanssa liian kauan. Tein itse lastensuojeluilmoituksen ja terveydenhuolto useamman koska heidän oli omien sanojensa mukaan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
En sano tarkkaa ikää, jotta lapsi ei olisi tunnistettavissa. Ei ole enää taapero, mutta alle kouluikäinen.
Ap
Tarkka ikä on tärkeää sen päättelemisessä, miten vakavaa tuo on.
Oletko kokeillut lyhyempiä leikkihetkiä? Jos lapsi on alkuun nätisti ja sitten riehaantuu, se on luultavasti silloin väsynyt.
Sama kotona, antakaa sille enemmän lepoa ja rauhaa.
Oma keski-ikäisen matroonan näkemykseni on, että huomattava osa sekä koirien että lasten käytösongelmista on nykyään silkkaa ylivirittyneisyyttä ja puhdasta väsymystä. Kun vaan koko ajan koohotetaan.
Vielä kasarilla aikuisetkin nukkui tunnin enemmän, siis ihan tutkitusti, ja seksiäkin oli parisuhteissa enemmän. Oltiin onnellisempia, tutkitusti sekin, kun ei koko ajan koohotettu harrastuksista, pirunsilmä tarjosi vähänlaisesti katsottavaa -ja hehkulamppujen lempeä keltainen valo edisti sirkadiaanista rytmiä paremmin kuin kirkkaat ledit ja loputon sinivalon loimotus luureista ja jättitelkkareista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Näyttää heillä olevan rajoja ja esim. leikki loppuu heti, kun alkaa töniä tai riehua. Tuo vaikuttaa aika vaikealta tapaukselta, uhmaikäkin on jo mennyt ohi.
Leikki pitäisi lopettaa ennen kuin lapsi riehaantuu. Sen verran pitää olla kartalla että näkee koska lapsi alkaa olla kierroksilla.
Ja sinä järvessä, just ja just sieraimet pinnan yläpuolella.