Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
Mitä jos soittaisit seuraavan kerran poliisille niin tulee laittamaan jälkikasvun kuriin. Terveydenhuolto ei voi puuttua kasvatukseen eikä lääke ole välttämättä hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon ikäviä kommentteja, vaikka aloittaja kaipaisi selvästi apua kuormittavaan tilanteeseen.
Mäkin suosittelisin ottamaan yhteyttä perheneuvolaan niin kuin alussa joku mainitsikin. Saisitte ainakin keskusteluapua joko puhelimessa tai toivottavasti tapaamisenkin.
Jos päiväkodissa on erityisopettaja, niin ehkä häneltäkin voisi kysyä neuvoa, esim. vaikuttaako lapsen käytös siltä, että voisi olla jotain erityispiirteitä.
Meillä on useampi lapsi ja parilla ollut juuri päiväkodin vikoina vuosina raivonpurkauksia. Ei tosin aggressiivista käytöstä tai toisen satuttamista. Yleensä tunteet purkautunut vaan kotona eli jonkinlainen väsymys ja kuormitus ollut ehkä taustalla.
Ymmärrätkö miten kuormittavaa on niiden lasten elämä, jotka joutuvat AP:n lapsen harjoittaman väkivallan kohteeksi? Kiusattujen vanhemmilta ei juuri heru myötätuntoa kiusaajien vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen opettaminen edelleen on keskiössä. Tärkeää on, että rajat pidetään jämäkästi ja rauhallisesti, muttei mennä lapsen aggressioon mukaan, vaikka kuinka turhauttaisi. Ikätasoisesti on hyvä keskustella jälkikäteen.
Tuo on pelkkää sanahelinää. Mitä tehdään kun mikään ei muutu?
Jatketaan kunnes muuttuu, ja siihen asti aikuinen pysyy jatkuvasti käsivarren mitan päässä kun muita lapsia on lähettyvillä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos soittaisit seuraavan kerran poliisille niin tulee laittamaan jälkikasvun kuriin. Terveydenhuolto ei voi puuttua kasvatukseen eikä lääke ole välttämättä hyvä vaihtoehto.
Jos kyseessä olisi teini näin voisi toimia. Pieni lapsi on helppo viedä pois tilanteesta missä hän on muita kohtaan aggressiivinen, teini sitten voikin olla pidempi ja painavampi kuin oma äitinsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä syyllistä itseäsi liikaa. Mä suosittelen puhumaan päiväkodissa asiasta. Siellä on monella muullakin lapsella "sama vaihe" menossa. Päiväkodissa voidaan antaa niitä samoja vinkkejä kotiin vietäväksi kuin mitä heillä lasten kanssa käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Se on sulle lapselle paskanhailee mitä vanhempi sanoo hakatessaan. Luottamus ja perusturvallisuus on mennyt loppuiäksi.
Nope. Lasta ei hakata ja kun kuritus tehdään rakkaudessa yhdessä kärsien, turvallisuus pikemminkin vahvistuu, kun lapsi saa kokemuksen, että vanhempi oli kiperässä tilanteessa mukana eikä tarvinnut kärsiä yksin.
Mitä helvettiä? Mitä tarkoitat kurittamisella? Lapseen ei tietenkään kajota fyysisesti. Se on jokaiselle täyspäiselle aikuiselle päivän selvä asia, ja sitäpaitsi se on laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä syyllistä itseäsi liikaa. Mä suosittelen puhumaan päiväkodissa asiasta. Siellä on monella muullakin lapsella "sama vaihe" menossa. Päiväkodissa voidaan antaa niitä samoja vinkkejä kotiin vietäväksi kuin mitä heillä lasten kanssa käytetään.
Ap:han ei syyllistä itseään yhtään, vaan kuvaa tilannetta pettymykseksi vanhemmille. Kuulostaa siltä, että lapsi on pettymys hänelle, eikä hän ota todellista vastuuta tilanteesta.
Meillä äiti oli itse väkivaltainen ja itki sekä voivotteli todella uskottavasti ulkopuolisille lapsen käytöstä. Pääkin siltä magneettikuvattiin ja käskettiin tekemään holdingia, mikä tarkoitti sitä, että äiti likööripäissään taklasi lapsen kotona ja istui sen päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti oli itse väkivaltainen ja itki sekä voivotteli todella uskottavasti ulkopuolisille lapsen käytöstä. Pääkin siltä magneettikuvattiin ja käskettiin tekemään holdingia, mikä tarkoitti sitä, että äiti likööripäissään taklasi lapsen kotona ja istui sen päällä.
Siis lapsen pää kuvattiin...
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti oli itse väkivaltainen ja itki sekä voivotteli todella uskottavasti ulkopuolisille lapsen käytöstä. Pääkin siltä magneettikuvattiin ja käskettiin tekemään holdingia, mikä tarkoitti sitä, että äiti likööripäissään taklasi lapsen kotona ja istui sen päällä.
Kuulostaa aivan äidiltäni. Hän ei voi sietää jos asiat eivät mene täysin hänen mielensä mukaan. Valitettavasti tuollainen narsismi on naisilla aika yleistä. Onneksi ei tarvitse näin aikuisena pitää yhteyttä häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on nepsy, niin tavalliset kasvatuskeinot harvemmin tehoavat. Siis tunnekuohussa unohtuvat säännöt ja syy-seuraussuhteet. Silloin voi hyvin unohtua, että leikkipuistosta joutuu lähtemään pois, jos lyö toista lasta. Ja siksi teistä vanhemmista tuntuu kasvattaminen vaikealta, koska lapsen käytös ei muutu teidän asettamien rangaistusten seurauksena. Et kerro tarkkaa ikää, mutta tulee vaikutelma, että on noin 4v. kun ei pääse vielä nepsy-tutkimuksiin. Eli lapsi on siis vielä pieni ja vaikka kasvatusoppaissa lukisikin, että sen ikäinen ymmärtää erinäköisiä asioita niin ei välttämättä kuitenkaan hahmota, että jos tänään suutuspäissään huitaisee toista lasta niin tulevaisuudessa hänellä ei enää ole kavereita/tai kavereiden vanhemmat kieltävät olemasta hänen kanssaan kuten uhkailette lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sanoa epäonnistuin kasvattamisessa enkä jaksa enää edes yrittää ja haluan että muut ja varsinkin yhteiskunta korjaa virheeni sanomatta sitä suoraan
Ehkä on parempi pyytää yhteiskunnalta apua, ennen kuin tilanne on siinä pisteessä että ollaan mummoja potkimassa tai bussikuskeja puukottamassa, tai kukaties kouluampujia?
Tätä varten meillä on eri instanssit, joista apua on saatavailla, vai mitä? Ap kulostaa erittäinkin järkevältä ja huolehtivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sanoa epäonnistuin kasvattamisessa enkä jaksa enää edes yrittää ja haluan että muut ja varsinkin yhteiskunta korjaa virheeni sanomatta sitä suoraan
Ehkä on parempi pyytää yhteiskunnalta apua, ennen kuin tilanne on siinä pisteessä että ollaan mummoja potkimassa tai bussikuskeja puukottamassa, tai kukaties kouluampujia?
Tätä varten meillä on eri instanssit, joista apua on saatavailla, vai mitä? Ap kulostaa erittäinkin järkevältä ja huolehtivalta.
Loputon päähän paijaaminen ilman seuraamuksia ei muuta ongelmalapsen käytöstä.
Hyvä että yrität. Tärkeintä on, että et päästä häntä satuttamaan muita. Vaadi apua perheneuvolasta ja/tai lastensuojelusta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ottanut yhteyttä perheneuvolaan, hyvinvointineuvolaan tms, millä nimellä se nyt onkaan teidän paikkakunnallanne? Paljon olette jo tehneet ja varmasti ihan oikeita juttuja, ja minusta kuulostaa siltä, että voisit nyt kaivata keskusteluapua itsellesi jaksamisen tueksi tai vertaistukea.
Minun läheisellä perheellä oli vastaava ongelma ja ilmeni, että lapsi oli aspergerlapsi. Saivat kotona käyvän ammattilaisen avulla apuja. Lapsi sekä perhe oppivat toimimaan oikein. Kannattaa selvittää neuvolan kanssa ja olla sinnikäs. Jaksamista teille.
Rahaa tiskiin ja maksamaan kunnon terapiat ja kasvatuskoulutukset. Ai niin unohdin tuon äitien taktiikan että itse ei suostuta maksamaan mitään omasta lapsesta aiheutuneita kuluja vaan kaikki vaaditaan yhteiskunnan maksamana
Vierailija kirjoitti:
Onko nepsyjutut tutkittu? Voisiko olla kuormittunut?
Ajattelisin niin, että niitä yleensä tutkitaan kouluiässä. Uhmakkuushäiriö tulee kyllä ilmi luokkahuoneessa ja koulumaailmassa. Ei ole tavallista, että vaikkapa 5 v, lapsi laitetaan laajoihin tutkimuksiin, mikäli älyllinen ja raidallinen kehitys on ollut normaalia. Osa oireista nimittäin menee itsestään ohi aivojen kehityksen myötä. On ihan tavallista, että jollain lapsella on uhmaikä 2,5-3-vuotiaana ja se iskee takaisin 5-vuotiaana. Kehitykseen kuuluva vaihe, joka menee ohi kasvatuksellisilla keinoilla. Joa oireilu jatkuu koulussa, monesti kannattaa olla yhteydessä koulupsykologiin.
Kannattaa kokeilla hakeutua Neuvolan sijasta Perheneuvolaan ja jos psykologilta ei saa apua niin sellainen pitää vaihtaa toiseen, kannattaa kokeilla psykologin ohella lastenpsykiatria.
Voimia, tilanne on varmasti haastava, mutta tuon ikäinen mukautuu hoitoihin vielä aika hyvin, kun saatte putken vain auki, mutta korostan sitä, että jos saatte paskaa palvelua niin älkää tyytykö siihen.
Mikä on usein? Päivittäin, viikottain, harvemmin?