Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Jotkut ovat lapsesta asti sellaisia etteivät he tottele sanaa vaikka kuinka yrittäisi.
Silloin mistään asioista ei pidä tehdä valtataisteluita tai mitään sellaisia " sinä tottelet kun minä sanon"- juttuja. Vaan todella selkeitä syy-seuraus-asioita.
Mä olen aina ihmetellyt, kun ihmiset selittää kuinka niiden lapsi ei esim. suostu tekemään kotitöitä. Tai pienempi siivoamaan jälkiään. Kun on ihan hirveän yksinkertaista kun ihan pienelle jo opettaa, että jos jotain pyydetään tekemään, se tehdään. Ja niin kauan kuin se asia on tekemättä, niin vanhemmalta ei saa MITÄÄN. Ei huomiota, ei rakkautta, ei ruokaa, ei mitään. Ei toki myös minkäänlaista vihaa tai aggressiota, vaan tärkeintä on olla rauhallinen ja positiivinen. Ja toki pienen lapsen kanssa tarjoutua tekemään yhdessä lapsen kanssa. Mutta ei lapsen puolesta.
Esim. oma lapsi ei olisi pienenä halunnut kerätä lelujaan. Sanoin asiasta kerran, sen jälkeen sanoin että menen keittiöön lukemaan, tule kertomaan kun olet kerännyt lelut, niin voidaan tehdä asiat x ja y. Jos lapsi tuli pyytämään jotain, kysyin onko lelut kerätty jo, ja jos vastaus oli ei, niin sanoin, että okei, käypä keräämässä lelut, niin sitten x ja y tapahtuu.
Eikä mitään jankkauksia ja perusteluita ja nyt tulee äidille paha mieli kun et tottele ja lässyti lää. Vaan hirveän simppeli setti sen suhteen, että asiat hoituu. Sama käytöksen kanssa, jos teet asian x, tapahtuu asia y, ja se tapahtuu AINA. Olipa se positiivista tai negatiivista.
Lapsen pitää ensin oppia, että vanhemman sana pitää AINA. Ja vanhempi on se, joka määrää mitä tehdään. Kun nämä asiat on oikeasti opittu, voi aina aika ajoin olla sitten lepsumpikin, ja opettaa lapsille, että kannattaa neuvotella asioista asiallisesti, niin vanhempi voikin joustaa. Mutta millään huutamisella tai rääkymisellä ei saa ikinä mitään. Korkeintaan rauhallista myötätuntoa, mutta ei mitään muuta.
Näillä konsteilla kasvatettu 3 vilkasta poikaa oikein hyväkäytöksisiksi aikuisiksi.Se on ihanaa tulla pätemään kun on kokonaista kolme helppoa lasta kasvattanut.
Tule kertomaan miten toimii jollain lailla erityisen lapsen kanssa. Kun lapsi vetää raivarit jostain kiellosta, niin että hakkaa päätään seinään, niin että sun on vanhempana pakko mennä väliin (koska lapsi satuttaa itseään). Tai lapsi paiskoo tavaroita. Voiko antaa tehdä niin, vai täytyykö vanhemman puuttua? Niin miten se nyt menikään, että ei saa vanhemman huomiota kun toimii väärin?
Helppo päteä, jos vaan yhtä rauhallisen temperamentin sorttia on kasvattanut. Minä väitän että ole vilkasta lasta nähnytkään, jos kerran pystyt vetäytymään keittiöön "lukemaan" ja voit jättää lapsen valvomatta toiseen tilaan. Ei, sun lapset ei ole oikeasti olleet vilkkaita.
On vilkkaita lapsia ja lainausmerkeissä vilkkaita. Toiset ovat vain aktiivisia ja toiset tuhoavat kaiken jos ei vahdita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te, että ammattilaisillakaan on mitään taikakeinoja miten se lapsi muuttuisi eri ihmiseksi. Netissä ja kirjoissa olevat keinot on ne keinot mitkä niilläkin on käytössä, ei oo mitään salaista supertietoa
Ei ole mitään yliluonnollista kykyä, mutta ihminen joka on hoitanut lapsia 40 vuotta, omaa kokemusta tuhansista, ellei jo kymmenistätuhansista eri lapsista ja tilanteista. Niin kyllä siinä on jo ihan jotain muutakin oppia, kuin sen, mitä saa kirjoja lukemalla.
Toki samaa pätee vanhempiinkin, on ihan eri asia kasvaa vanhemanpana niiden nimenomaisten lasten mukana, kuin lukea kirjasta muiden kokemuksia ja konsteja jotka on ehkä joidenkin lasten kanssa toimineet.
Ihminen on sen verran monimutkainen eläjä, että ei ihmiselle voi tehdä jotain täydellistä manuaalia, että "lue tämä, niin tiedät kaiken".
Epäilen, ettei autonkaan kohdalla riitän mikään yksittäinen manuaali: Ja auto on sentään ihmisen kokoama mekaaninen härpäke, että tiedetään tismalleen miten se auto toimii ja mitä se sisältää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Olin lapsi ysärillä. Silloin ja vielä 2000-luvun alussa oli ihan normaalia kohdistaa lapsiin v'kivaltaa, vaikka lailla se oli kielletty jo 80-luvun alkupuolella. Kyllä saatiin lapset totteleviksi, kun melko kiltitkin lapset (minä mukaan lukien) sain joskus korvapuusteja, suu pestiin saippualla, läimäytettiin jne. Yhä aikuisena olen kiltti miellyttäjä, joka varoo toisia ja huomioi heidän tunnetilansa, ettei vaan ärsytä ketään.
olen ollut lapsi 60-luvulla,risusta kintuille,läimäytys tai joku muu "selkäsauna"toimi... ja kun tiedettiin mistä se tuli,niin ei jäänyt traumoja,kuritus kun ei tullut ilman syytä.fyysinen kuritus aiheuttaa myös häpeää,joka toimii aika hyvänä ehkäisijänä tulevia tilanteita varten,oli noloa saada kuritusta,en puhu nyt mistään "hakkamisesta" vaan sopivasti. jos lapselle sanotaan,että kun lyöt toista,tai alat riehumaan,saat samalla mitalla takaisin,ja myös se toteutetaan eikä vaan jää hölinäksi,korvasta kiinni,ja poistetaan paikalta,jos ei osaa käyttäytyä..luunappi otsaan..niin uskon että tehoaa,ainakin jos lapsella on jonkunlainen järki päässä,se selkäsaunan pelko on hyvä kasvattaja.no nyt tulee tietysti tuutin täydeltä kaikenlaista lässytystä kuinka on niin väärin lasta kurittaa,mutta jos se toteutetaan loogisesti ,niin toimii varmasti paremmin kun nämä "keskustelut asiantuntijoiden kanssa" teoria kun ei aina korvaa käytäntöä.ehkä omalla kohdalla toimi hyvänä kasvattajana myös se ,että meitä oli 9 sisarusta,siinä porukassa kun ei kukaan voinut olla "keskipiste",itsekäs meuhkaaja,vaan jo sisaruksien kesken palautettiin "maan pinnalle".ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin,huumeiden,poliisin eikä muunkaan kanssa,joten ei se pieni kuritus ole päätä sotkenut,ainakaan pahasti. vanha sanonta mielestäni pitää paikkansa "joka kuritta kasvaa,se kunniatta kuolee".repikää siitä!
Voi luoja. En todellakaan ihmettele että boomereissa on niin paljon persoonallisuushäiriöisiä sosiopaatteja kun heidän keskuudessaan puhutaan näin kaihoisaan ja ihailevaan sävyyn lasten pahoinpitelystä ja väheksytään ammattilaisia. Joka kerta kun olen tavannut ihmisen joka suorastaan kerskailee sillä miten otti turpaansa vanhemmilta ja "ihan hyväksi kasvoi", niin tällä on ollut kaikenlaista henkistä ongelmaa ja yhteys lapsena koettuun turvattomuuteen toki pitää kieltää viimeiseen asti. Mutta koska ei ole rappioalkoholisti ja ojan pohjalla makaava nisti niin kaikki on "hyvin".
väittäisin että nykynuorisossa/lapsissa löytyy paljon enemmän mielenterveyshäiriöisiä,itsekkäitä,empatiakyvyttömiä,täysin kylmiä tyyppejä,huumeiden käyttäjiä,mummojen potkijoita,ohikulkijoiden puukottajia,maksettuja rikollisia,nettihuijareita,koulukiusaajia,pahoinpitelijöitä.. jne.kuin "boomereissa" eikö tämä koko keskustelu aloitettu nimenomaan ongelmallisen lapsen ihmettelyllä,kun mikään ei auta??nuorisorikollisuus on räjähtänyt..ei boomereiden nuoruudessa,töihin mentiin jo kanskoulun jälkeen,ei ollut aikaa rötöstellä,eikä intressejä,koska kotona sitä ei oltaisi katseltu läpi sormien.vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja käyttäydyttiin heitä kohtaan fiksusti.
Eihän mitkään lait ja säönnöt suojaa tavan kansalaisia, ei ole koskaan suojannut
Samalla tavalla kun koiranomistajat palkitsevat koiraansa huonosta käytöksestä paijaamalla, silittelemällä ja lässyttämållä niin näkee myös lasten kohdalla tätä: huonosta käytöksestä ei seuraa rangaistus huonosta käytöksestä palkitaan paijaamalla ja sanomalla äläs nyt viitsi heikolla ja hiljaisella äänellä varmaan lapsi oppiikin että ei saa lyödä toista tai satuttaa millään muotoa, ei saa varastaa eikä valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä 30 - 40 vuotta sitten osattiin ja pärjättiin?
Ihmiset eivät käyttäytyneet kuin apinat.
Päiväkoti, koulu, vapaa-aika, harrastukset, pihapiiri, kotona suhteessa vanhempiinsa (kaksi kappaletta eli äiti ja isä).
Olin lapsi ysärillä. Silloin ja vielä 2000-luvun alussa oli ihan normaalia kohdistaa lapsiin v'kivaltaa, vaikka lailla se oli kielletty jo 80-luvun alkupuolella. Kyllä saatiin lapset totteleviksi, kun melko kiltitkin lapset (minä mukaan lukien) sain joskus korvapuusteja, suu pestiin saippualla, läimäytettiin jne. Yhä aikuisena olen kiltti miellyttäjä, joka varoo toisia ja huomioi heidän tunnetilansa, ettei vaan ärsytä ketään.
olen ollut lapsi 60-luvulla,risusta kintuille,läimäytys tai joku muu "selkäsauna"toimi... ja kun tiedettiin mistä se tuli,niin ei jäänyt traumoja,kuritus kun ei tullut ilman syytä.fyysinen kuritus aiheuttaa myös häpeää,joka toimii aika hyvänä ehkäisijänä tulevia tilanteita varten,oli noloa saada kuritusta,en puhu nyt mistään "hakkamisesta" vaan sopivasti. jos lapselle sanotaan,että kun lyöt toista,tai alat riehumaan,saat samalla mitalla takaisin,ja myös se toteutetaan eikä vaan jää hölinäksi,korvasta kiinni,ja poistetaan paikalta,jos ei osaa käyttäytyä..luunappi otsaan..niin uskon että tehoaa,ainakin jos lapsella on jonkunlainen järki päässä,se selkäsaunan pelko on hyvä kasvattaja.no nyt tulee tietysti tuutin täydeltä kaikenlaista lässytystä kuinka on niin väärin lasta kurittaa,mutta jos se toteutetaan loogisesti ,niin toimii varmasti paremmin kun nämä "keskustelut asiantuntijoiden kanssa" teoria kun ei aina korvaa käytäntöä.ehkä omalla kohdalla toimi hyvänä kasvattajana myös se ,että meitä oli 9 sisarusta,siinä porukassa kun ei kukaan voinut olla "keskipiste",itsekäs meuhkaaja,vaan jo sisaruksien kesken palautettiin "maan pinnalle".ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin,huumeiden,poliisin eikä muunkaan kanssa,joten ei se pieni kuritus ole päätä sotkenut,ainakaan pahasti. vanha sanonta mielestäni pitää paikkansa "joka kuritta kasvaa,se kunniatta kuolee".repikää siitä!
Voi luoja. En todellakaan ihmettele että boomereissa on niin paljon persoonallisuushäiriöisiä sosiopaatteja kun heidän keskuudessaan puhutaan näin kaihoisaan ja ihailevaan sävyyn lasten pahoinpitelystä ja väheksytään ammattilaisia. Joka kerta kun olen tavannut ihmisen joka suorastaan kerskailee sillä miten otti turpaansa vanhemmilta ja "ihan hyväksi kasvoi", niin tällä on ollut kaikenlaista henkistä ongelmaa ja yhteys lapsena koettuun turvattomuuteen toki pitää kieltää viimeiseen asti. Mutta koska ei ole rappioalkoholisti ja ojan pohjalla makaava nisti niin kaikki on "hyvin".
väittäisin että nykynuorisossa/lapsissa löytyy paljon enemmän mielenterveyshäiriöisiä,itsekkäitä,empatiakyvyttömiä,täysin kylmiä tyyppejä,huumeiden käyttäjiä,mummojen potkijoita,ohikulkijoiden puukottajia,maksettuja rikollisia,nettihuijareita,koulukiusaajia,pahoinpitelijöitä.. jne.kuin "boomereissa" eikö tämä koko keskustelu aloitettu nimenomaan ongelmallisen lapsen ihmettelyllä,kun mikään ei auta??nuorisorikollisuus on räjähtänyt..ei boomereiden nuoruudessa,töihin mentiin jo kanskoulun jälkeen,ei ollut aikaa rötöstellä,eikä intressejä,koska kotona sitä ei oltaisi katseltu läpi sormien.vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja käyttäydyttiin heitä kohtaan fiksusti.
Eihän mitkään lait ja säönnöt suojaa tavan kansalaisia, ei ole koskaan suojannut
Mitä lait ja säännöt ei suojaa tavan kansalaisia eikä ole koskaan suojannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla kun koiranomistajat palkitsevat koiraansa huonosta käytöksestä paijaamalla, silittelemällä ja lässyttämållä niin näkee myös lasten kohdalla tätä: huonosta käytöksestä ei seuraa rangaistus huonosta käytöksestä palkitaan paijaamalla ja sanomalla äläs nyt viitsi heikolla ja hiljaisella äänellä varmaan lapsi oppiikin että ei saa lyödä toista tai satuttaa millään muotoa, ei saa varastaa eikä valehdella.
Kyllä. Leväperäisellä suhtautumisella tosiasiallisesti sallitaan väkivaltainen käytös. Lapsi käyttää tätä hyväkseen.
mielensäpahoittajien tapa kasvattaa penskoja ei vaan toimi.
otettava toimivaksi todettu tapa käyttöön menneiltä vuosilta.remmiä perseelle toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaisena ei tosiaan kannata huutaa, jos siinä menettää kontrollin. Kaikki eivät menetä. Toiset osaavat hallita myös aggressiotaan ja silloin voi olla hallitusti vihainen. Vihaisuus ei tarkoita sitä, että riehuu kuin sekopää tai sanoo mitä sylki suuhun tuo.
"Näin tekemällä näytän lapselle nimenomaan sitä, miten aikuinen säätelee tunteitaan, että kyllä, se tunne on sisällä"
Eli opetat, että tunteet pitää padota sisäänsä? Että voi sanoa olevansa vihainen, mutta ei saa oikeasti olla vihainen.
Ja joskus lapsi saa jopa pelästyä ja säikähtää. Se voi olla hyväkin asia. Reagointi pitää tietysti suhteuttaa teon vakavuuteen. Vahingosta ei ole syytä raivota tai suuttua, mutta esimerkiksi tahallisesta, ilkeämielisestä satuttamisesta voi suuttua. Ja näen ihan hyvänä asiana, jos tietoisen kiusanteon tai ilkeyden jälkeen tekijä säikähtää aikuisen reaktiota. Se, opettaa, että tahallinen kiusanteko, lyöminen tms. on erittäin tuomittavaa eikä ehkä toiste halua tehdä samaa.
Eli jos lapsi vaikkapa päättää lyödä ihan hyvin käyttäytynyttä kaveriaan täysillä mahaan tarkoituksenaan satuttaa tätä, on ihan hyvä vain jos niin vakavan teon jälkeen lapsi säikähtää aikuista.
Kyllä se kontrolli on jo mennyt jo pelkästään vihan tunteen takia alkaa huutamaan.
Tässä pitää nyt erottaa tunne teosta ja se nimenomaan on sitä tunnesäätelyä.
Meillä kaikilla on tunteet ja ne tunteet on meidän sisällä, niiden tulemista ei voi estää.
Tunnesäätelyllä tarkoitetaan sitä, että vaikka sinulla olisi joku tunne, niin sinä säätelet omaa käytöstäsi niin, että et toimi pelkästään sen tunteen vallassa.
Juurikin esim. vihan tunne on yksi tyypillisimmistä asioista missä moni aikuinen epäonnistuu tunnesäätelyssään. Sen lisäksi on vaikkapa turhautuminen, pettymys jne.
On eri asua huutaa lapselle kun tämä on jotakuta lyömässä siitä syystä, että huutaminen lopettaa sen käytöksen, jonka jälkeen aikuinen ehtii lapsen luokse vähän rauhallisemmin selvittämään sitä asiaa. Tällöin huutamista ei aiheuta vihantunne vaan pelkkä halu pysäyttää se tilanne matkan päästä ja on pakko käyttää ääntä.
Ihminen on aivan erilainen, jos toimii oikeasti vihaisena vs. jostain muusta rationaalisesta syystä taikka esim. pakosta.
Tuossa tilanteessa vihan tunne toki voi silti herätä ja tunnesäätely tapahtuu sitten niin, että "LOPETA!", lapsi lopettaa, aikuinen stoppaa, rauhoittaa itsensä ja jatkaa sitten siitä ilman että viha määrittelee miten hän toimii. Se viha voi silti olla siellä sisällä ja sen voi vaikka ihan rauhassa kertoa sille lapsellekkin, mutta vihaisena huutaa ihminen, jonka tunnesäätely ei ihan toimi niinkuin pitäisi.
Jokaisella ihmisellä voi joskus tulla eteen tilanne kun tunnetta ei saakkaan säädeltyä, se on ihmillistä, mutta mikään kasvatusmetodi vihassa huutaminen ei kyllä voi olla, että se olisi oikein tarkoituksella että "annan vaan palaa, koska suututtaa".
Ja siinä tullaan tosiaan tuohonkin, että jos lastakin opetetaan että vihantunnetta voi käsitellä muutenkin kuin karjumalla täysiä, niin aika paha sitä on opettaa, jos aikuinen ei itsekkään osaa."Tunnesäätelyllä tarkoitetaan sitä, että vaikka sinulla olisi joku tunne, niin sinä säätelet omaa käytöstäsi niin, että et toimi pelkästään sen tunteen vallassa."
Kyllä. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että osaa säätää tunnetta tilanteeseen sopivaksi. Se ei tarkoita, että tunne pitää pitää minimissään koko ajan, kuten sinä kuvittelet.
On myös kuvaavaa, että oletat lapsen lopettavan aikeensa kun huudat "lopeta". Mutta mitäpä jos hän ei lopeta. Tai lopettaa sen verran että pysähtyy, katsoo sinua, kuulee huutosi ja lyö sitten aivan täysiä sitä kaveria. Sanot vain, että "soo soo" ja ostat kuvakortin mitä heiluttelet jatkossa, jos hän ei vaikka ymmärtänyt kieltoa...?
Jos hän ei lopeta, niin sitten saatan kyllä huutaa enemmän, että saisin hänen huomion sen aikaa pidettyä minussa että ehdin paikalle fyysisesti estämään lyömisen. Päiväkotityössä näitä tilanteita välillä tulee, kun on vaikka joltakin lapselta pesemässä kakkaa ja samalla valvoo lapsia, niin sitä pesemistä ei noinvain keskeytetä ja rynnätä paikalle. Toki en minä itse näissäkään erityisen vihainen silti ole, enemmänkin epätoivoinen keskeyttämään sen lapsen toiminnan.
Itse en käytä kuvakortteja vaan käytän fyysistä ohjausta, jos lapsi lyö kaveria nyrkillä naamaan, niin ensinnäkin pitää tietää minkä ikäinen lapsi ja mikä ymmärryskyky lapsella muutenkin on ja siitä sitten lähteä purkamaan, että minkä verran lapselle voi sanoin selittää asioita. Mutta itse otan käsistä kiinni, otan syliin rauhoittumaan/talutan lasta jonkun aikaa, otan penkille istumaan ja vähän tilanteen mukaan, kiellän ko. lapsia leikkimästä yhdessä.
Karjuminen kun tilanne on jo ohi ei ole todellakaan tarpeen. Ja olen itse just siitä tiukummasta päästä kasvattajia talosamme.
Tässä työssä jos alkaa raivokarjumaan aina kun lapset tekee jotain typerää, niin olisit kyllä ihan ylistressaantunut ja pian työuupunut.
Niin, eli toisin sanoen, jos lapsi täydessä ymmärryksessä lyö toista tahallaan ja tarkoituksenaan satuttaa tietäen hyvin että ei saisi ja pälä pälä, mutta päättää silti lyödä, koska saa siitä vallan tunnetta ja nautintoa, hänelle ei aiheudu tästä mitään epämiellyttävää etkä suutu lapselle. Ja tälläisessä tilanteessa olet huolissasi lähinnä siitä säikähtääkö lyönyt lapsi, jos näytät vihaasi. Koska hänhän voisi vaikka kasvaa kieroon, jos oppii että aikuiset suuttuvat muiden lyömisestä. Vai? Ja jollain sinun logiikallasi tietoinen harkittu väkivalta loppuu vain pään silittelyllä ja kun kertoo ettei saa. Kiinnostaisi tietää, mikä on se mystinen ikä kun et enää usko vain ymmärtämisen riittävän väkivallan lopettamiseen? Putkahtaako väkivaltaisuus täysin tyhjästä tietyssä iässä vai uskotko, että väkivaltaisuus on aina huonon kasvatuksen tulosta? Itse uskon, että jo pienissä on väkivaltaisuutta, jonka sosiaalista hyväksyvyyttä ja kannattavuutta testailevat. Kuka enemmän, kuka vähemmän.
Lyöty sinulls siis oppii, että lyöminen pitää sietää osana elämää, mutta ainakin sen jälkeen saa lohdutusta.
Oisko sama konsti, kun silloin aikoinaan kun se lapsi alulle pisteltiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totteleminen ei ole vapaaehtoista. Aikuinen pitää huolta, että käskyjä totellaan.
Apua voi palkata yksityiseltä puolelta.
Yksityiselle lääkäriin. Lastenlääkäri, psykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ainakin kolme kertaa että olette yrittäneet kasvattaa ja puhua ja puuttua lapsenne käytökseen. Mittä helvettiä se tarkoittaa? Näyttää siltä ettei teidän löperö yrittämisenne riitä.
Näyttää heillä olevan rajoja ja esim. leikki loppuu heti, kun alkaa töniä tai riehua. Tuo vaikuttaa aika vaikealta tapaukselta, uhmaikäkin on jo mennyt ohi.
Alle kouluikäiselle tulee useampi uhmakausi. Taaperoiän jälkeen puhutaan nelivuotis-uhmasta, jolloin lapsen tunteensäätelytaidot ovat vielä melko heikot. Kimpaantuminen voi johtaa vielä lyömiseenkin, vaikka olisi normaali lapsi. Perheissä, joissa on sisaruksia, nuo huitoniset kohdistuvat ehkä enemmän heihin kuin vanhempiin. Ennen kouluikää tulee usein vielä ns. eskari-uhma, jolloin lapsi välillä luulee olevansa jo aikuisiakin pätevämpi kingi, kunnes taas onkin aikuisen pikku kainaloinen. Suosittelen MLL:n ikäkausi-esitteitä tai perheneuvolaa. Ehkä myös tk:n psykologin kanssa voisi saada pari keskustelua. Kuullostaa, että ihan oikeita tapoja teillä on käytössä. Sitä vertaistukea saa pikku hiljaa ehkä piha/puisto/tarhakavereiden vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaisena ei tosiaan kannata huutaa, jos siinä menettää kontrollin. Kaikki eivät menetä. Toiset osaavat hallita myös aggressiotaan ja silloin voi olla hallitusti vihainen. Vihaisuus ei tarkoita sitä, että riehuu kuin sekopää tai sanoo mitä sylki suuhun tuo.
"Näin tekemällä näytän lapselle nimenomaan sitä, miten aikuinen säätelee tunteitaan, että kyllä, se tunne on sisällä"
Eli opetat, että tunteet pitää padota sisäänsä? Että voi sanoa olevansa vihainen, mutta ei saa oikeasti olla vihainen.
Ja joskus lapsi saa jopa pelästyä ja säikähtää. Se voi olla hyväkin asia. Reagointi pitää tietysti suhteuttaa teon vakavuuteen. Vahingosta ei ole syytä raivota tai suuttua, mutta esimerkiksi tahallisesta, ilkeämielisestä satuttamisesta voi suuttua. Ja näen ihan hyvänä asiana, jos tietoisen kiusanteon tai ilkeyden jälkeen tekijä säikähtää aikuisen reaktiota. Se, opettaa, että tahallinen kiusanteko, lyöminen tms. on erittäin tuomittavaa eikä ehkä toiste halua tehdä samaa.
Eli jos lapsi vaikkapa päättää lyödä ihan hyvin käyttäytynyttä kaveriaan täysillä mahaan tarkoituksenaan satuttaa tätä, on ihan hyvä vain jos niin vakavan teon jälkeen lapsi säikähtää aikuista.
Kyllä se kontrolli on jo mennyt jo pelkästään vihan tunteen takia alkaa huutamaan.
Tässä pitää nyt erottaa tunne teosta ja se nimenomaan on sitä tunnesäätelyä.
Meillä kaikilla on tunteet ja ne tunteet on meidän sisällä, niiden tulemista ei voi estää.
Tunnesäätelyllä tarkoitetaan sitä, että vaikka sinulla olisi joku tunne, niin sinä säätelet omaa käytöstäsi niin, että et toimi pelkästään sen tunteen vallassa.
Juurikin esim. vihan tunne on yksi tyypillisimmistä asioista missä moni aikuinen epäonnistuu tunnesäätelyssään. Sen lisäksi on vaikkapa turhautuminen, pettymys jne.
On eri asua huutaa lapselle kun tämä on jotakuta lyömässä siitä syystä, että huutaminen lopettaa sen käytöksen, jonka jälkeen aikuinen ehtii lapsen luokse vähän rauhallisemmin selvittämään sitä asiaa. Tällöin huutamista ei aiheuta vihantunne vaan pelkkä halu pysäyttää se tilanne matkan päästä ja on pakko käyttää ääntä.
Ihminen on aivan erilainen, jos toimii oikeasti vihaisena vs. jostain muusta rationaalisesta syystä taikka esim. pakosta.
Tuossa tilanteessa vihan tunne toki voi silti herätä ja tunnesäätely tapahtuu sitten niin, että "LOPETA!", lapsi lopettaa, aikuinen stoppaa, rauhoittaa itsensä ja jatkaa sitten siitä ilman että viha määrittelee miten hän toimii. Se viha voi silti olla siellä sisällä ja sen voi vaikka ihan rauhassa kertoa sille lapsellekkin, mutta vihaisena huutaa ihminen, jonka tunnesäätely ei ihan toimi niinkuin pitäisi.
Jokaisella ihmisellä voi joskus tulla eteen tilanne kun tunnetta ei saakkaan säädeltyä, se on ihmillistä, mutta mikään kasvatusmetodi vihassa huutaminen ei kyllä voi olla, että se olisi oikein tarkoituksella että "annan vaan palaa, koska suututtaa".
Ja siinä tullaan tosiaan tuohonkin, että jos lastakin opetetaan että vihantunnetta voi käsitellä muutenkin kuin karjumalla täysiä, niin aika paha sitä on opettaa, jos aikuinen ei itsekkään osaa."Tunnesäätelyllä tarkoitetaan sitä, että vaikka sinulla olisi joku tunne, niin sinä säätelet omaa käytöstäsi niin, että et toimi pelkästään sen tunteen vallassa."
Kyllä. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että osaa säätää tunnetta tilanteeseen sopivaksi. Se ei tarkoita, että tunne pitää pitää minimissään koko ajan, kuten sinä kuvittelet.
On myös kuvaavaa, että oletat lapsen lopettavan aikeensa kun huudat "lopeta". Mutta mitäpä jos hän ei lopeta. Tai lopettaa sen verran että pysähtyy, katsoo sinua, kuulee huutosi ja lyö sitten aivan täysiä sitä kaveria. Sanot vain, että "soo soo" ja ostat kuvakortin mitä heiluttelet jatkossa, jos hän ei vaikka ymmärtänyt kieltoa...?
Jos hän ei lopeta, niin sitten saatan kyllä huutaa enemmän, että saisin hänen huomion sen aikaa pidettyä minussa että ehdin paikalle fyysisesti estämään lyömisen. Päiväkotityössä näitä tilanteita välillä tulee, kun on vaikka joltakin lapselta pesemässä kakkaa ja samalla valvoo lapsia, niin sitä pesemistä ei noinvain keskeytetä ja rynnätä paikalle. Toki en minä itse näissäkään erityisen vihainen silti ole, enemmänkin epätoivoinen keskeyttämään sen lapsen toiminnan.
Itse en käytä kuvakortteja vaan käytän fyysistä ohjausta, jos lapsi lyö kaveria nyrkillä naamaan, niin ensinnäkin pitää tietää minkä ikäinen lapsi ja mikä ymmärryskyky lapsella muutenkin on ja siitä sitten lähteä purkamaan, että minkä verran lapselle voi sanoin selittää asioita. Mutta itse otan käsistä kiinni, otan syliin rauhoittumaan/talutan lasta jonkun aikaa, otan penkille istumaan ja vähän tilanteen mukaan, kiellän ko. lapsia leikkimästä yhdessä.
Karjuminen kun tilanne on jo ohi ei ole todellakaan tarpeen. Ja olen itse just siitä tiukummasta päästä kasvattajia talosamme.
Tässä työssä jos alkaa raivokarjumaan aina kun lapset tekee jotain typerää, niin olisit kyllä ihan ylistressaantunut ja pian työuupunut.Niin, eli toisin sanoen, jos lapsi täydessä ymmärryksessä lyö toista tahallaan ja tarkoituksenaan satuttaa tietäen hyvin että ei saisi ja pälä pälä, mutta päättää silti lyödä, koska saa siitä vallan tunnetta ja nautintoa, hänelle ei aiheudu tästä mitään epämiellyttävää etkä suutu lapselle. Ja tälläisessä tilanteessa olet huolissasi lähinnä siitä säikähtääkö lyönyt lapsi, jos näytät vihaasi. Koska hänhän voisi vaikka kasvaa kieroon, jos oppii että aikuiset suuttuvat muiden lyömisestä. Vai? Ja jollain sinun logiikallasi tietoinen harkittu väkivalta loppuu vain pään silittelyllä ja kun kertoo ettei saa. Kiinnostaisi tietää, mikä on se mystinen ikä kun et enää usko vain ymmärtämisen riittävän väkivallan lopettamiseen? Putkahtaako väkivaltaisuus täysin tyhjästä tietyssä iässä vai uskotko, että väkivaltaisuus on aina huonon kasvatuksen tulosta? Itse uskon, että jo pienissä on väkivaltaisuutta, jonka sosiaalista hyväksyvyyttä ja kannattavuutta testailevat. Kuka enemmän, kuka vähemmän.
Lyöty sinulls siis oppii, että lyöminen pitää sietää osana elämää, mutta ainakin sen jälkeen saa lohdutusta.
totta, jos aikuinen vaan lässyttää lapselle rangaistukseksi,ja kertoo mistä tulee paha mieli,sehän antaa jos aseet käteen seuraavaan kertaan,eli jos lapsi haluaa olla todella hankala ja satuttaa aikuisia ja muita huonolla käytöksellä,niin se lapsi tietää tasan tarkkaan mitä tehdä,ei tule seurauksina muuta kun lässytystä,ei ole mitään menetettävää,mutta saa aikuiset kiemurtelemaan edessään.
väittäisin että nykynuorisossa/lapsissa löytyy paljon enemmän mielenterveyshäiriöisiä,itsekkäitä,empatiakyvyttömiä,täysin kylmiä tyyppejä,huumeiden käyttäjiä,mummojen potkijoita,ohikulkijoiden puukottajia,maksettuja rikollisia,nettihuijareita,koulukiusaajia,pahoinpitelijöitä.. jne.kuin "boomereissa" eikö tämä koko keskustelu aloitettu nimenomaan ongelmallisen lapsen ihmettelyllä,kun mikään ei auta??nuorisorikollisuus on räjähtänyt..ei boomereiden nuoruudessa,töihin mentiin jo kanskoulun jälkeen,ei ollut aikaa rötöstellä,eikä intressejä,koska kotona sitä ei oltaisi katseltu läpi sormien.vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja käyttäydyttiin heitä kohtaan fiksusti.