Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Voisiko lapsella olla nepsy-piirteitä tai aistiherkkyyttä/hakuisuutta? Silloin tunteetkin voivat olla aika ennakoimattomia ja läikkyä yhtäkkiä isosti yli. Useissa kunnissa on maksuttomia nepsy-luentoja, jonne saa mennä jo siinä vaiheessa, kun huoli herää.
Olisiko toimintaterapiasta apua? Sinne voi olla vaikea päästä, jos ongelmia on "vain" sosiaalisissa tilanteissa, mutta suosittelen tarkastelemaan arkea laajemminkin (onko haastetta siirtymissä, arjen toiminnoissa, kuten suihkut ja syömiset, jne.). Neuvolan kautta tehdään lähete, mutta veosta ja päiväkodin lausunnoista olisi iso apu.
Usein tuntuu, että etenkin neuvolasta saa apua vasta sitten, kun osaa itse yksilöidä ongelman lähes diagnoosin tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiabortti?
Olisipa mahdollista!
Käy paskalla. Ja vaida kusivaippasi.
Miksi tällaisten terroristien pitäisi saada mellastaa muiden joukossa? Kerro ihmeessä yksikin syy.
Näiden vanhemmat usein haluavat leikkiä, että heidänkin lapsestaan muka kasvaa yhteiskunnalle hyödyllinen jäsen. Ikävä kyllä näin ei koskaan käy, vaan näitä tulevaisuuden rikollisia tuetaan ja tuetaan, ja normaalit lapset kärsivät.
Anteeksi kysymys, mutta millaiset lapsen olot päiväkodissa ovat? Onko siellä aggressiivisia lapsia? Jostainhan lapsi tuon käytöksen on oppinut.
Nimimerkillä meidän 5 v lapsi alkoi puhumaan ihan räävittömiä toisten ihmisten h'kkaamisesta ja a'pumisesta. Päiväkodista opittua oli.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on joku 4 vee niin hui hai. Lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Taidatte vaatia liikoja ikään nähden.
Huonoa käytöstä ei pidä kuitata minään tunnejuttuna.
Jos rangaistukset eivät tepsi, niin älä keskity niihin. Harjoita positiivista vahvistamista, silloin kun siihen on aihetta. Kohtaa myös oma piilevä aggressiivisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Se on sulle lapselle paskanhailee mitä vanhempi sanoo hakatessaan. Luottamus ja perusturvallisuus on mennyt loppuiäksi.
Lapseni oli päiväkodissa hieman pienemmässä ryhmässä, johon oli kasattu haastavampaa tai enemmän tukea tarvitsevia lapsia.
Joka päivä oli tönimistä, lyömistä yms, tekijöinä tietyt 3 lasta.
Näistä yksi on tavallisella luokalla nyt ja menee ilmeisen hyvin. 2 on pienryhmässä, toisella nepsydiagnoosi ja toista eivät vanhemmat halua tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on surullista, että ihmiset haukkuvat vanhempia, jotka selvästi tekevät parhaansa lapsen väärän käytöksen lopettamiseksi. Paljon on niitäkin vanhempia, joita ei tippaakaan kiinnosta oman jälkikasvun tekemiset. Tsemppiä ap!
Ap on täysin metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on joku 4 vee niin hui hai. Lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Taidatte vaatia liikoja ikään nähden.
Huonoa käytöstä ei pidä kuitata minään tunnejuttuna.
Jos ymmärrät lukemaasi niin lapsi lyö tunnekuohussa. Ei se sitä suunnittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Se on sulle lapselle paskanhailee mitä vanhempi sanoo hakatessaan. Luottamus ja perusturvallisuus on mennyt loppuiäksi.
Nope. Lasta ei hakata ja kun kuritus tehdään rakkaudessa yhdessä kärsien, turvallisuus pikemminkin vahvistuu, kun lapsi saa kokemuksen, että vanhempi oli kiperässä tilanteessa mukana eikä tarvinnut kärsiä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ehjä ydinperhe, lapsella ei sisaruksia.
Yrittämisellä tarkoitan sitä, että meillä todella on rajat, on kasvatettu ja ollaan lapselle läsnä. Lasta rakastetaan ja tehdään yhdessä mukavia asioita. On lämpöä ja läheisyyttä. Silti tämä ei näytä riittävän.
ADHD-tutkimuksista ja muista on suoraan terveydenhuollossa todettu, että ei vielä näin pienelle tehdä. Ja koska mitään kehitysviivästymiä tms ei ole, eivät ole muutenkaan kiinnostuneita tutkimaan lasta enempää.
Ap
Olisiko teidän mahdollista mennä yksityiselle? Alle 5-vuotiaalle ei yleensä anneta ADHD-diagnoosia, mutta lääkäri voisi tunnistaa piirteitä ja ohjata ja informoida teitä vanhempia jollakin tavalla sillä välin.
Jos ADHD tuntuu sinusta mahdolliselta, liity Facebookin Nepsy-Nurkka -ryhmään.
Kuulostaa ihan mun veljeltä. On nykyään DI ja perheenisä. Edelleen suuttuu herkästi mutta lyömisen sijaan huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen opettaminen edelleen on keskiössä. Tärkeää on, että rajat pidetään jämäkästi ja rauhallisesti, muttei mennä lapsen aggressioon mukaan, vaikka kuinka turhauttaisi. Ikätasoisesti on hyvä keskustella jälkikäteen.
Tuo on pelkkää sanahelinää. Mitä tehdään kun mikään ei muutu?
Rajoista on pidettävä johdonmukaisesti kiinni. Kyllä suurin osa jossain vaiheessa oppii, kun lapsen kehitys etenee. Jos ei, niin sitten olisi hyvä tutkia tarkemmin, onko esim. nepsyproblematiikkaa. Ei mikään diagnoosi itsessään tosin auta muuttamaan käyttäytymistä.
Ap, kuinka usein aggressiivista käytöstä on ja miten päiväkodissa suhtaudutaan/mitä keinoja siellä on kokeiltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiabortti?
Olisipa mahdollista!
Käy paskalla. Ja vaida kusivaippasi.
Miksi tällaisten terroristien pitäisi saada mellastaa muiden joukossa? Kerro ihmeessä yksikin syy.
Näiden vanhemmat usein haluavat leikkiä, että heidänkin lapsestaan muka kasvaa yhteiskunnalle hyödyllinen jäsen. Ikävä kyllä näin ei koskaan käy, vaan näitä tulevaisuuden rikollisia tuetaan ja tuetaan, ja normaalit lapset kärsivät.
Tämän se on iso ongelma. Resurssit valuvat hukkaan, kun niitä syytetään ongelmatapauksiin. Huonot lapset pitää saada pois normaaleiden elämää pilaamasta. Tarkkikset takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on joku 4 vee niin hui hai. Lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Taidatte vaatia liikoja ikään nähden.
Huonoa käytöstä ei pidä kuitata minään tunnejuttuna.
Jos ymmärrät lukemaasi niin lapsi lyö tunnekuohussa. Ei se sitä suunnittele.
Niin. Luoja että nämä ihmiset täällä eivät tajua mistään mitään. Miten voivat olla vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Se on sulle lapselle paskanhailee mitä vanhempi sanoo hakatessaan. Luottamus ja perusturvallisuus on mennyt loppuiäksi.
Nope. Lasta ei hakata ja kun kuritus tehdään rakkaudessa yhdessä kärsien, turvallisuus pikemminkin vahvistuu, kun lapsi saa kokemuksen, että vanhempi oli kiperässä tilanteessa mukana eikä tarvinnut kärsiä yksin.
Vi**u sä olet sekaisin. Ei tarvinnut kärsiä yksin kun äiti/isä oli siinä itse lastaan hakkaamassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten on ruumiillinen kuritus. Se tehoaa, koska lapsi muistaa fyysisen tuntemuksen paremmin kuin luennoidun teorian.
Ja kakara kertoo päiväkodissa ja pihalla kuinka häntä hakataan kotona? Pian ollaan raastuvassa. Väkivalta jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Ei lasta pidä tietenkään hakata eikä kurittaa reaktiivisesti tai vanhemman omassa tunnepuuskassa tai vihaisena. Pitää selittää, mistä on kyse, ja kertoa ennen ja jälkeen, että rakastaa häntä ja tekee tämän siksi, että lapsen tulevaisuus olisi positiivinen ja hän oppisi käyttäytymään reilusti kavereita kohtaan
Se on sulle lapselle paskanhailee mitä vanhempi sanoo hakatessaan. Luottamus ja perusturvallisuus on mennyt loppuiäksi.
Nope. Lasta ei hakata ja kun kuritus tehdään rakkaudessa yhdessä kärsien, turvallisuus pikemminkin vahvistuu, kun lapsi saa kokemuksen, että vanhempi oli kiperässä tilanteessa mukana eikä tarvinnut kärsiä yksin.
Ilmiannoin sun IP-osoitteen, myönnät perheväkivallan.
Aivokasvi? Synnyitkö 1920-luvulla?