Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
18.08.2026 |
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (101)
Kuule. Soitapa sossuille ettet jaksa moista ä pä rää enää joten tulkaa hakemaan pois. Ehkä laitoksessa tai sijaisperheessä on niin paniikissa että loppuu pe r seily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenkuin tulee persoonallisuushäiriö- ja nepsy-diagnoosia, niin muistutan, että myös lapsella voi olla aivokasvi. Neurologi voisi tutkia hänet.
Aivokasvi? Synnyitkö 1920-luvulla?
Millä luvulla lapsista kasvatettiin noin itsekeskeisiä, kylmiä ja töykeäkäytöksisiä? Onko sinulla paljonkin ongelmia ihmisten kanssa?
Varmaan ymmärrät kuitenkin, että ystävällinen voi olla, vaikka joku joskus käyttäisi mielestäsi väärää synonyymiä.
Vai onko niin, että et ymmärrä?
Oletko löytänyt itsestäsi kaikki 47 narsistista piirrettä vai ainoastaan 46?
Vierailija kirjoitti:
Ehjä ydinperhe, lapsella ei sisaruksia.
Yrittämisellä tarkoitan sitä, että meillä todella on rajat, on kasvatettu ja ollaan lapselle läsnä. Lasta rakastetaan ja tehdään yhdessä mukavia asioita. On lämpöä ja läheisyyttä. Silti tämä ei näytä riittävän.
ADHD-tutkimuksista ja muista on suoraan terveydenhuollossa todettu, että ei vielä näin pienelle tehdä. Ja koska mitään kehitysviivästymiä tms ei ole, eivät ole muutenkaan kiinnostuneita tutkimaan lasta enempää.
Ap
Onko lapsi ja onko hän ollut keskipiste? Pyöriikö kaikki hänen ympärillään? Saako kokea pettymyksiä? Saako lapsi aina ensimmäisenä ja eniten kaikkea? Joutuuko luopumaan omastaan toisen, esim. vanhemman hyväksi?
Usein ainoan lapsen perheessä mennään paljolti lapsi keskipisteenä ja hänen toiveensa ja tarpeensa edellä. Hänestä kasvaa sitten itsekäs ja hän raivaa muut, jotka uhkaavat tätä asemaa, edestään vaikka väkivalloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiabortti?
Olisipa mahdollista!
Käy paskalla. Ja vaida kusivaippasi.
Miksi tällaisten terroristien pitäisi saada mellastaa muiden joukossa? Kerro ihmeessä yksikin syy.
Näiden vanhemmat usein haluavat leikkiä, että heidänkin lapsestaan muka kasvaa yhteiskunnalle hyödyllinen jäsen. Ikävä kyllä näin ei koskaan käy, vaan näitä tulevaisuuden rikollisia tuetaan ja tuetaan, ja normaalit lapset kärsivät.
Tämän se on iso ongelma. Resurssit valuvat hukkaan, kun niitä syytetään ongelmatapauksiin. Huonot lapset pitää saada pois normaaleiden elämää pilaamasta. Tarkkikset takaisin.
Päiväkoti-ikäisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun veljeltä. On nykyään DI ja perheenisä. Edelleen suuttuu herkästi mutta lyömisen sijaan huutaa.
Kuulostaa mukavalle perheenisälle, mutta tuon kaiken korjaa tietysti kun on DI?
Itse olen kasvanut tuollaisen faijan kanssa eikä koskaan voinut tietää milloin /mistä raivo alkaa eikä ollut edes DI 😂 vähemmälläkin saa trauman loppuiäksi.
Ei korjaa. DI:t on usein tunnekylmiä. Oudompaa olisi jos hänestä olisi tullut vaikka lastentarhanopettaja tai diakoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenkuin tulee persoonallisuushäiriö- ja nepsy-diagnoosia, niin muistutan, että myös lapsella voi olla aivokasvi. Neurologi voisi tutkia hänet.
Aivokasvi? Synnyitkö 1920-luvulla?
Millä luvulla lapsista kasvatettiin noin itsekeskeisiä, kylmiä ja töykeäkäytöksisiä? Onko sinulla paljonkin ongelmia ihmisten kanssa?
Varmaan ymmärrät kuitenkin, että ystävällinen voi olla, vaikka joku joskus käyttäisi mielestäsi väärää synonyymiä.
Vai onko niin, että et ymmärrä?
Oletko löytänyt itsestäsi kaikki 47 narsistista piirrettä vai ainoastaan 46?
Tämä!
En ymmärrä Mitä tulla ns keskustelu palstalle vaan ja ainoastaan veettuilemaan?
Pysyykööt poissa kun ei keskustella osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapset eivät säätele vielä tunteita hyvin, välillä he huutavat ja saattavat lyödä. Kyllä päiväkodissa oltaisiin huolissaan jos tätä olisi nor enemmän. Jatkatte rajojen asettamista, säännöt ja seuraukset, pidätte kiinni sovituista asioista. Kyllä lapsi vielä oppii itseään hillitsemään. Ihan normaalia että vielä koulussa tulee välillä tilanteita joissa lapsi menettää itsehillinnän ja sekään ei ole kriisin ja diagnoosin paikka. Nyt ois tärkeää muistaa että lapsi on vasta lapsi ei pieni aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on joku 4 vee niin hui hai. Lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Taidatte vaatia liikoja ikään nähden.
Huonoa käytöstä ei pidä kuitata minään tunnejuttuna.
No useinhan aggressiivisen käytöksen taustalla on tunteiden hallinnan ongelma. Lapsen pitää oppia hallitsemaan impulssinsa ja purkamaan kiukku muulla tavoin kuin lyömällä ja riehumalla.
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä sanoa, mutta yleensä tuota kamalaa käytöstä katsotaan lapselta läpi sormien terveydenhuollossa ja kun kouluikä koittaa, niin asiasta aletaan vasta kiinnostua. On aika raskasta sietää monta vuotta lapselta tuollaista käytöstä, kun siihen voisi puuttua jo aiemminkin.
Vähän vaikea uskoa, että lapsi käyttäytyisi noin vailla mitään myötävaikutusta. Miten itse käyttäydytte kotona, minkälainen ilmapiiri siellä on? Entä päiväkodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
Hienoa, kuulostavat hyviltä periaatteilta!
Vierailija kirjoitti:
Jos se on joku 4 vee niin hui hai. Lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Taidatte vaatia liikoja ikään nähden.
Juuri näin, nykyään ihmiset odottavat ihan liikaa pieniltä lapsilta. Niissä perheissä joissa on sisaruksia lapset nahistelevat keskenään ihan samalla tavalla kuin lapset päiväkodissa muiden lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenkuin tulee persoonallisuushäiriö- ja nepsy-diagnoosia, niin muistutan, että myös lapsella voi olla aivokasvi. Neurologi voisi tutkia hänet.
Aivokasvi? Synnyitkö 1920-luvulla?
Millä luvulla lapsista kasvatettiin noin itsekeskeisiä, kylmiä ja töykeäkäytöksisiä? Onko sinulla paljonkin ongelmia ihmisten kanssa?
Varmaan ymmärrät kuitenkin, että ystävällinen voi olla, vaikka joku joskus käyttäisi mielestäsi väärää synonyymiä.
Vai onko niin, että et ymmärrä?
Oletko löytänyt itsestäsi kaikki 47 narsistista piirrettä vai ainoastaan 46?
No otitpa itseesi. Ainoa jonka olen kuullut puhuvan noin oli isoäitini, puhui myös luuvalosta ja kaatumataudista. Siksi kysyin 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiabortti?
Olisipa mahdollista!
Käy paskalla. Ja vaida kusivaippasi.
Miksi tällaisten terroristien pitäisi saada mellastaa muiden joukossa? Kerro ihmeessä yksikin syy.
Näiden vanhemmat usein haluavat leikkiä, että heidänkin lapsestaan muka kasvaa yhteiskunnalle hyödyllinen jäsen. Ikävä kyllä näin ei koskaan käy, vaan näitä tulevaisuuden rikollisia tuetaan ja tuetaan, ja normaalit lapset kärsivät.
Tämän se on iso ongelma. Resurssit valuvat hukkaan, kun niitä syytetään ongelmatapauksiin. Huonot lapset pitää saada pois normaaleiden elämää pilaamasta. Tarkkikset takaisin.
Päiväkoti-ikäisille?
Kyllä, pois terrorisoimasta normaaleja lapsia. Laitokseen jos ei muuten onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
Vähän ohis, mutta saako lapsi missään asiassa tahtoaan läpi? Onko hänellä mitään valinnanmahdollisuuksia (ikätason mukaan)?
Kuulostaa mukavalle perheenisälle, mutta tuon kaiken korjaa tietysti kun on DI?
Itse olen kasvanut tuollaisen faijan kanssa eikä koskaan voinut tietää milloin /mistä raivo alkaa eikä ollut edes DI 😂 vähemmälläkin saa trauman loppuiäksi.