Lue keskustelun säännöt.
Kun aggressiivisen lapsen kanssa ei saa apua - vanhemman pettymys
Alle kouluikäisestä kyse ja me vanhemmat olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kivet. Lapsi käyttäytyy usein aggressiivisesti huolimatta siitä, että olemme sen sata kertaa kieltäneet. Lapsella on rajat, mutta ei läheskään aina niitä tottele. Positiivinen kannustus säilyy lapsella mielessä hetken, sitten taas p'rseilee. Rangaistukset eivät tunnu tepsivän. Kiva leikkihetki saattaakin loppua siihen, että lapsi tönäisee leikkikaveria. Meillä on siis sääntönä, että kiva tekeminen päättyy kotiinlähtöön, jos lapsi heittäytyy aggressiiviseksi.
Lapsi ei ole enää mikään taapero, joten ei mene iänkään piikkiin. On myös suoraan sanottu lapselle, että tällä menolla lapsella ei kohta enää ole kavereita ollenkaan, jos jatkaa moista käytöstä. Ja toisten lasten vanhemmat kieltävät pian lapsiaan leikkimästä lapsemme kanssa. Lapsellamme on oikein hyvin kehittynyt puhe ja lapsi puhuu paljon, mutta tunnekuohun yllättäessä puhelahjat unohtuvat ja tilalle tulee huutaminen ja aggressiivinen käytös. Me vanhemmat olemme ihan loppu tämän lapsen käytöksen kanssa ja tähän päälle vielä häpeä siitä, kun oma lapsi käyttäytyy näin, vaikka kuinka olemme yrittäneet kasvattaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodista on opittu aivan hirveää kieltä, mm. kiroilua (meillä ei kiroilla ollenkaan).
Olemme yrittäneet useamman kerran hakea apua terveydenhuollosta. Neuvolassa on vain kohauteltu olkia, kun on muuten terve ja hyvin kehittynyt lapsi. Lastenpsykologi vain voivottelee, että ikävä tilanne ja kun jo teette niin paljon lapsen eteen ja olette kasvatusoppaat/nettisivut lukeneet, niin ei tässä oikein mitään neuvojakaan ole antaa. Olen pyytänyt, eikö voitaisi saada joku ammattilainen käymään meillä kotona, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Keskusteluaika järjestyisi reilun kuukauden päähän, vaikka lapsi on viimeksi tänään päiväkodissa huitaissut toista lasta ja eilen yritti lyödä kotona toista vanhempaa. Terveydenhuollossa vastassa on vain voivottelua, mutta ei apua. Eikä sekään lämmitä mieltä, että hoetaan lapsen olevan vielä "pieni". Juu, hän on vielä pieni, mutta ei se silti tuota käytöstä oikeuta.
Anteeksi siis sinulle, joka olet kohdannut lapseni kamalaa käytöstä. Olemme siihen yrittäneet puuttua ja saada apua, mutta aika yksin on jääty. Ihan itkettää tämä tilanne ja todella kaipaisin neuvoja siitä, miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan, kun apua ei näytä neuvolasta saavan.
Kommentit (534)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on joku 4 vee niin hui hai. Lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Taidatte vaatia liikoja ikään nähden.
Huonoa käytöstä ei pidä kuitata minään tunnejuttuna.
No useinhan aggressiivisen käytöksen taustalla on tunteiden hallinnan ongelma. Lapsen pitää oppia hallitsemaan impulssinsa ja purkamaan kiukku muulla tavoin kuin lyömällä ja riehumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
Hirveä sanoa, mutta yleensä tuota kamalaa käytöstä katsotaan lapselta läpi sormien terveydenhuollossa ja kun kouluikä koittaa, niin asiasta aletaan vasta kiinnostua. On aika raskasta sietää monta vuotta lapselta tuollaista käytöstä, kun siihen voisi puuttua jo aiemminkin.
Vähän vaikea uskoa, että lapsi käyttäytyisi noin vailla mitään myötävaikutusta. Miten itse käyttäydytte kotona, minkälainen ilmapiiri siellä on? Entä päiväkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
Hienoa, kuulostavat hyviltä periaatteilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se on joku 4 vee niin hui hai. Lapsi vasta opettelee tunteiden hallintaa. Taidatte vaatia liikoja ikään nähden.
Juuri näin, nykyään ihmiset odottavat ihan liikaa pieniltä lapsilta. Niissä perheissä joissa on sisaruksia lapset nahistelevat keskenään ihan samalla tavalla kuin lapset päiväkodissa muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenkuin tulee persoonallisuushäiriö- ja nepsy-diagnoosia, niin muistutan, että myös lapsella voi olla aivokasvi. Neurologi voisi tutkia hänet.
Aivokasvi? Synnyitkö 1920-luvulla?
Millä luvulla lapsista kasvatettiin noin itsekeskeisiä, kylmiä ja töykeäkäytöksisiä? Onko sinulla paljonkin ongelmia ihmisten kanssa?
Varmaan ymmärrät kuitenkin, että ystävällinen voi olla, vaikka joku joskus käyttäisi mielestäsi väärää synonyymiä.
Vai onko niin, että et ymmärrä?
Oletko löytänyt itsestäsi kaikki 47 narsistista piirrettä vai ainoastaan 46?
No otitpa itseesi. Ainoa jonka olen kuullut puhuvan noin oli isoäitini, puhui myös luuvalosta ja kaatumataudista. Siksi kysyin 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiabortti?
Olisipa mahdollista!
Käy paskalla. Ja vaida kusivaippasi.
Miksi tällaisten terroristien pitäisi saada mellastaa muiden joukossa? Kerro ihmeessä yksikin syy.
Näiden vanhemmat usein haluavat leikkiä, että heidänkin lapsestaan muka kasvaa yhteiskunnalle hyödyllinen jäsen. Ikävä kyllä näin ei koskaan käy, vaan näitä tulevaisuuden rikollisia tuetaan ja tuetaan, ja normaalit lapset kärsivät.
Tämän se on iso ongelma. Resurssit valuvat hukkaan, kun niitä syytetään ongelmatapauksiin. Huonot lapset pitää saada pois normaaleiden elämää pilaamasta. Tarkkikset takaisin.
Päiväkoti-ikäisille?
Kyllä, pois terrorisoimasta normaaleja lapsia. Laitokseen jos ei muuten onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, pyöriikö kaikki lapsemme ympärillä. Ei pyöri. Lapsi ei saa kaikkea ja ensin, vaikka on ainoa lapsi. Omaa vuoroa pitää odottaa ja on opetettu jakamaan omastaan. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Saa kokea pettymyksiä ihan säännöllisesti. Välillä kestää peleissä häviämisen todella hyvin, välillä menee itkuksi. Toki meillä lapsen tarpeet huomioidaan ja tehdään lapsen näkökulmasta mukavia asioita (käynnit leikkipuistoissa yms mieluisissa paikoissa), mutta arjen isot linjat päättävät vanhemmat. Ja sen lapsi tietää, että esim. kaupassa lelua vonkumalla ei koskaan saa tahtoaan läpi. Ja empatiaa on yritetty opettaa parhaamme mukaan, miten kuuluu olla toisille ystävällinen ja hoivata esim. eläimiä.
Ap
Vähän ohis, mutta saako lapsi missään asiassa tahtoaan läpi? Onko hänellä mitään valinnanmahdollisuuksia (ikätason mukaan)?
Ap:n lapsi on alle 6 v, koska sen ikäisiä tutkitaan jo. Meillä 5 v pääsi toimintaterapian kartoitukseen.
Kuukausi voi tuntua pitkältä ajalta odottaa. Mut kokemuksesta voin sanoa, haasteet saattavat muuttaa muotoaan, mutta silti jatkua tulevina vuosina. Vaikka apua saisikin. Eskarissa. Ekalla luokalla. Myöhemmin alakoulussa. Ja sen jälkeen yläkoulussa ja teininä.
Harvoin ehkä löytyy ratkaisuja sormia napsauttamalla.
Toivotan kuitenkin tsemppiä! Meillä on kaikista haasteista huolimatta ihana lapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella voi olla käytöshäiriö. Onnea!
Onpa paljon ikäviä kommentteja, vaikka aloittaja kaipaisi selvästi apua kuormittavaan tilanteeseen.
Mäkin suosittelisin ottamaan yhteyttä perheneuvolaan niin kuin alussa joku mainitsikin. Saisitte ainakin keskusteluapua joko puhelimessa tai toivottavasti tapaamisenkin.
Jos päiväkodissa on erityisopettaja, niin ehkä häneltäkin voisi kysyä neuvoa, esim. vaikuttaako lapsen käytös siltä, että voisi olla jotain erityispiirteitä.
Meillä on useampi lapsi ja parilla ollut juuri päiväkodin vikoina vuosina raivonpurkauksia. Ei tosin aggressiivista käytöstä tai toisen satuttamista. Yleensä tunteet purkautunut vaan kotona eli jonkinlainen väsymys ja kuormitus ollut ehkä taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka sanoa epäonnistuin kasvattamisessa enkä jaksa enää edes yrittää ja haluan että muut ja varsinkin yhteiskunta korjaa virheeni sanomatta sitä suoraan
Perheneuvolaan ei taida kohta enää päästä noin vain. Orpon hallitus on toteuttamassa sinne suuria leikkauksia. Varhainen puuttuminen vaikeutuu.
Onhan sekin mahdollisuus, että lapsella on jokin piilevä sairaus. Sekin täytyisi poissulkea.
Onneksi sitten koulun kautta voi saada apua, jos jatkaa väkivaltaista käytöstä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella voi olla käytöshäiriö. Onnea!
Voi olla? Kyllä sillä on, luitko AP:n kuvauksen? Ei normaali lapsi käyttäydy niin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lapsi on alle 6 v, koska sen ikäisiä tutkitaan jo. Meillä 5 v pääsi toimintaterapian kartoitukseen.
Kuukausi voi tuntua pitkältä ajalta odottaa. Mut kokemuksesta voin sanoa, haasteet saattavat muuttaa muotoaan, mutta silti jatkua tulevina vuosina. Vaikka apua saisikin. Eskarissa. Ekalla luokalla. Myöhemmin alakoulussa. Ja sen jälkeen yläkoulussa ja teininä.
Harvoin ehkä löytyy ratkaisuja sormia napsauttamalla.
Toivotan kuitenkin tsemppiä! Meillä on kaikista haasteista huolimatta ihana lapsi!
Siitä ihanuudesta ovat perheen ulkopuoliset aivan päinvastaista mieltä. Asetu väkivallan kohteeksi joutuvien lasten asemaan, ja mieti miten ihana se lapsesi on.
Miten parisuhde voi?