Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ymmärtäminen psykoterapiassa
16.08.2026 |
Psykoterapia ei tuntunut tuottavan kummoisia tuloksia. Meni aika kauan siihen, että ymmärsin missä mentiin vikaan: terapeutti koki yrittävänsä laajentaa asiakkaan näkökulmaa, kun ohjasi usein pohtimaan vanhempien elämää ja heidän käytöstään siihen nähden.
Käytännössä se vain kuitenkin johti siihen, että sinne terapiaan hakeutuneet asiakas jäi omien tunteidensa kanssa taas kerran kovin yksin: eihän lapsuus mitään muuta ollutkaan kuin sitä, että jotenkin yrittää ymmärtää sekavasti käyttäytyviä vanhempia ja sovittaa käytöksensä sellaiseksi, että tulisi mahdollisimman vähän konflikteja. Pois perheestä ei lapsi pääse joten siinäpä sitten pieni lapsi yritää parhaansa mukaan kokkailla ja siivota, jotta sitä vaikeaa lapsuuttaan toistuvasti valittava isä ei hajoaisi.
Enemmän terapiasta olisi varmasti ollut hyötyä jos yhdessä olisi pohdittu miten tämä kaikki on vaikuttanut ja miten tästä eteenpäin. Vanhempiensa uskotulle muiden ymmärtäminen oli turhankin tuttua, ei siihen olisi enää ulkopuolista tarvittu luomaan vieä lisäpainetta henkiseen itsensä sivuttamiseen.
Psykoterapia on asiakkaalle niin kallis ja aikaa vievä sijoitus, että on harmillista että on täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni saako siitä jotain apua vai onko terapia pahimmassa tapauksessa jopa asiakkaalle haitaksi.
Varmaan muillakin on tällaisia psykoterapiakokemuksia vaikkei niistä mielellään ihmisille kerro.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valviralle tietysti voisi terapeutista tehdä valituksen, mutta ei tällainen välttämättä tule mieleen. Lisäksi huonosti järjestetty terapia ei välttämättä ole niin selkeästi luokiteltavissa hoitovirheeksi, että siitä tulisi edes huomautusta järjestäjälle. Asiakas on näissä tilanteissa aika heikoilla.
Olisin nyt kyllä tarkkana siitä, että onko tässä väärässä koulutettu alan ammattilainen vai tavispulliainen. Kuulostaa siltä, että ap ei saanut juuri haluamaansa egon hyväilyä, vaan joutui tekemään tunnetyötä ja miettimään asioita laaja-alaisesti, ja tätä nyt peppukipuilee🤔🤔
Minusta taas kuulosti että terapeutti uskoi ap:n tarvitsevan vain kuulla että et ollut huono, kun hoki että olit tosi vahva— vaikka ap halusi jotain muutosta nykyiseen olemiseensa. Tähän olen itsekin törmännnyt. Mutta ikään kuin se muuttaisi yhtään mitään että ”toimin tiedolla joka minulla sillä hetkellä oli”. Niin, ja asiat silti tapahtuivat ja nyt minulla on elämässäni ongelmia — ja pointti on mitä nykyhetken ongelmille tehdään. Ei voisi vähempää kiinnostaa, olinko fiksu ja vahva — en oikeastaan edes haluaisi kuulla olleeni, vaan olisin mielelläni ollut surkea ja heikko, typerä idiootti, jos joku olisi pitänyt minua turvassa.ä, ja näitä ongelmia ei olisi tullut, näitä rikkinäisiä kohtia joita minussa edelleen, nyt juuri, tällä hetkellä yhä on Jotkut eivät ymmärrä että on paljon pahempiakin asioita kuin huonouden kokemus.
Minusta tuntuu siltä, että terapeutille on itselleen helpompaa keskittyä kehumaan asiakastaan kuin kuunnella häntä. Tunnelma pysyy mukavan kevyenä kun terapia jää tsemppipuheeksi, asiakkaan avatessa suunsa taas voisi tulla lisää traumaattisia paljastuksia.
Asiakas taas oppii tämän vuoksi että hänen kokemuksensa ovat liikaa jopa ammatilaiselle ja voi kokea että hän on vain täysin kaiken avun ulkopuolella. Vaikea silloin olla ajattelematta, ettei itsessä olisi jotain pielessä, jos kukaan ei oikein sinua jaksa kuunnella, olit sitten lapsi tai aikuinen.
Voi olla tuotakin. Mutta olen törmännyt ihmisiin, ja ajattelutapaan, että koitetaan hoitaa traumaa vakuuttamalla uhri siitä, ettei hänessä ole mitään vikaa ja että hän ei ole huono. Itse olen saanut tuollaista asennetta paljon, ja vaikutelmaksi on tullut, että kuvitellaan että sitten asiat olisivat hyvin. Itse en ole tarvinnut sellaista, vaan esimerkiksi sitä, että luottaisin ihmisiin (ts saisin kokemuksia että he ihan oikeasti jopa olisivat luottamuksen arvoisia) jne. Tällaisia pitäisi lähteä hakemaan. Ei poistamaan huonommuuden kokemuksia. Olen rikkinäinen ja minussa on paljon huonoja kohtia nyt, enkä ole kauhean hyvä toimimaan nyt monissa tilanteissa, mutta en ollut koskaan esimerkiksi tyhmä, joten ei se auta että hoetaan että älä kuvittele että olit tyhmä, ja vastaavasti muita egoloukkauksiin liittyviä asioita. Ne on ne narsistiset ijmiset jotka hyötyisivät sellaisesta, ei narsistien uhrit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Ihan sama asia on aikuisten välisessä riidoissa, kumpikaan ei ole täysin viaton osapuoli.
Et ole ehkä törmännyt sellaiseen, mutta ei kyse ole ”riidasta”. Yhtä lailla voisi sanoa sarjamurhaajan uhrille, kun sarjamurhaaja on etsinyt vaikka Nashvillen alueelta ruskeahiuksisen naisuhrin, koska nauttii tunteesta, joka tilanteesta tulee, että ”mutta mitä uhri teki provosoidakseen tilannetta, kyllä tilanteessa on kaksi riitapukaria”? Tai mitä suklaakonvehti teki, että joku söi sen? Sairas saa nautintoa jostain, ja hakee kohteensa. Toki perheissä joissa on tokainen dynamiikka on monenlaisia vaikeita tunteita myös aikuisilla. Muttei muuta sitä, että joku uhri piti vain löytyä, jotta pääsi toteutumaan ne asiat joita toksinen aikuinen tarvitsi. Jos se ei olisi ollut tämä lapsi, se olisi ollut joku toinen.
No jos ihan rehellisiä ollaan ja aikuisten oikeasti puhutaan niin 85% tapauksista rikoksentekijät tuntevat toisensa. Muun väittäminen on "moraalisesti täydellisen" julkikuvan ylläpitoa, ja tarkoitus ulkoistaa omia puutteitaan ympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valviralle tietysti voisi terapeutista tehdä valituksen, mutta ei tällainen välttämättä tule mieleen. Lisäksi huonosti järjestetty terapia ei välttämättä ole niin selkeästi luokiteltavissa hoitovirheeksi, että siitä tulisi edes huomautusta järjestäjälle. Asiakas on näissä tilanteissa aika heikoilla.
Olisin nyt kyllä tarkkana siitä, että onko tässä väärässä koulutettu alan ammattilainen vai tavispulliainen. Kuulostaa siltä, että ap ei saanut juuri haluamaansa egon hyväilyä, vaan joutui tekemään tunnetyötä ja miettimään asioita laaja-alaisesti, ja tätä nyt peppukipuilee🤔🤔
Minusta taas kuulosti että terapeutti uskoi ap:n tarvitsevan vain kuulla että et ollut huono, kun hoki että olit tosi vahva— vaikka ap halusi jotain muutosta nykyiseen olemiseensa. Tähän olen itsekin törmännnyt. Mutta ikään kuin se muuttaisi yhtään mitään että ”toimin tiedolla joka minulla sillä hetkellä oli”. Niin, ja asiat silti tapahtuivat ja nyt minulla on elämässäni ongelmia — ja pointti on mitä nykyhetken ongelmille tehdään. Ei voisi vähempää kiinnostaa, olinko fiksu ja vahva — en oikeastaan edes haluaisi kuulla olleeni, vaan olisin mielelläni ollut surkea ja heikko, typerä idiootti, jos joku olisi pitänyt minua turvassa.ä, ja näitä ongelmia ei olisi tullut, näitä rikkinäisiä kohtia joita minussa edelleen, nyt juuri, tällä hetkellä yhä on Jotkut eivät ymmärrä että on paljon pahempiakin asioita kuin huonouden kokemus.
Minusta tuntuu siltä, että terapeutille on itselleen helpompaa keskittyä kehumaan asiakastaan kuin kuunnella häntä. Tunnelma pysyy mukavan kevyenä kun terapia jää tsemppipuheeksi, asiakkaan avatessa suunsa taas voisi tulla lisää traumaattisia paljastuksia.
Asiakas taas oppii tämän vuoksi että hänen kokemuksensa ovat liikaa jopa ammatilaiselle ja voi kokea että hän on vain täysin kaiken avun ulkopuolella. Vaikea silloin olla ajattelematta, ettei itsessä olisi jotain pielessä, jos kukaan ei oikein sinua jaksa kuunnella, olit sitten lapsi tai aikuinen.
Voi olla tuotakin. Mutta olen törmännyt ihmisiin, ja ajattelutapaan, että koitetaan hoitaa traumaa vakuuttamalla uhri siitä, ettei hänessä ole mitään vikaa ja että hän ei ole huono. Itse olen saanut tuollaista asennetta paljon, ja vaikutelmaksi on tullut, että kuvitellaan että sitten asiat olisivat hyvin. Itse en ole tarvinnut sellaista, vaan esimerkiksi sitä, että luottaisin ihmisiin (ts saisin kokemuksia että he ihan oikeasti jopa olisivat luottamuksen arvoisia) jne. Tällaisia pitäisi lähteä hakemaan. Ei poistamaan huonommuuden kokemuksia. Olen rikkinäinen ja minussa on paljon huonoja kohtia nyt, enkä ole kauhean hyvä toimimaan nyt monissa tilanteissa, mutta en ollut koskaan esimerkiksi tyhmä, joten ei se auta että hoetaan että älä kuvittele että olit tyhmä, ja vastaavasti muita egoloukkauksiin liittyviä asioita. Ne on ne narsistiset ijmiset jotka hyötyisivät sellaisesta, ei narsistien uhrit.
Tunnistan tuon, että hyvin vuolaasti kehutaan jonkun olevan esimerkiksi älykäs - mutta kun ei se poista niitä ongelmia. Älykkäätkin ihmiset voivat toimia tyhmästi, jos on usein paha olo. Jos ihminen on koko ajan henkisesti hätätilassa, ei koko kapasiteetti ole silloin käytettävissä.
Sitä yrittää vain jotenkin selviytyä tästä hetkestä niillä keinoilla, jotka sillä hetkellä ovat käytettävissä. Ellei nimittäin tästä hetkestä selviä, ei tule mitään huomista. Silloin on ihan samantekevää vaikka jälkikäteen joku ulkopuolinen olisikin sitä mieltä, että parempiakin ratkaisuja olisi voinut tehdä.
Jos oikeasti olisi niihin parempiin ratkaisuihin pystynyt, niin silloin niitä olisi tehnyt. Hukkuva sen sijaan tarttuu epätoivoisena ensimmäiseen oljenkorteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Ap kyselee miksi sinun pitää änkeä juuri tähän ketjuun? Yritätkö jotenkin väittää että lapsena ansaitsin sen perhehelvetin, josta en poiskaan päässyt vai mikä on pointtisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valviralle tietysti voisi terapeutista tehdä valituksen, mutta ei tällainen välttämättä tule mieleen. Lisäksi huonosti järjestetty terapia ei välttämättä ole niin selkeästi luokiteltavissa hoitovirheeksi, että siitä tulisi edes huomautusta järjestäjälle. Asiakas on näissä tilanteissa aika heikoilla.
Olisin nyt kyllä tarkkana siitä, että onko tässä väärässä koulutettu alan ammattilainen vai tavispulliainen. Kuulostaa siltä, että ap ei saanut juuri haluamaansa egon hyväilyä, vaan joutui tekemään tunnetyötä ja miettimään asioita laaja-alaisesti, ja tätä nyt peppukipuilee🤔🤔
Minusta taas kuulosti että terapeutti uskoi ap:n tarvitsevan vain kuulla että et ollut huono, kun hoki että olit tosi vahva— vaikka ap halusi jotain muutosta nykyiseen olemiseensa. Tähän olen itsekin törmännnyt. Mutta ikään kuin se muuttaisi yhtään mitään että ”toimin tiedolla joka minulla sillä hetkellä oli”. Niin, ja asiat silti tapahtuivat ja nyt minulla on elämässäni ongelmia — ja pointti on mitä nykyhetken ongelmille tehdään. Ei voisi vähempää kiinnostaa, olinko fiksu ja vahva — en oikeastaan edes haluaisi kuulla olleeni, vaan olisin mielelläni ollut surkea ja heikko, typerä idiootti, jos joku olisi pitänyt minua turvassa.ä, ja näitä ongelmia ei olisi tullut, näitä rikkinäisiä kohtia joita minussa edelleen, nyt juuri, tällä hetkellä yhä on Jotkut eivät ymmärrä että on paljon pahempiakin asioita kuin huonouden kokemus.
Minusta tuntuu siltä, että terapeutille on itselleen helpompaa keskittyä kehumaan asiakastaan kuin kuunnella häntä. Tunnelma pysyy mukavan kevyenä kun terapia jää tsemppipuheeksi, asiakkaan avatessa suunsa taas voisi tulla lisää traumaattisia paljastuksia.
Asiakas taas oppii tämän vuoksi että hänen kokemuksensa ovat liikaa jopa ammatilaiselle ja voi kokea että hän on vain täysin kaiken avun ulkopuolella. Vaikea silloin olla ajattelematta, ettei itsessä olisi jotain pielessä, jos kukaan ei oikein sinua jaksa kuunnella, olit sitten lapsi tai aikuinen.
Voi olla tuotakin. Mutta olen törmännyt ihmisiin, ja ajattelutapaan, että koitetaan hoitaa traumaa vakuuttamalla uhri siitä, ettei hänessä ole mitään vikaa ja että hän ei ole huono. Itse olen saanut tuollaista asennetta paljon, ja vaikutelmaksi on tullut, että kuvitellaan että sitten asiat olisivat hyvin. Itse en ole tarvinnut sellaista, vaan esimerkiksi sitä, että luottaisin ihmisiin (ts saisin kokemuksia että he ihan oikeasti jopa olisivat luottamuksen arvoisia) jne. Tällaisia pitäisi lähteä hakemaan. Ei poistamaan huonommuuden kokemuksia. Olen rikkinäinen ja minussa on paljon huonoja kohtia nyt, enkä ole kauhean hyvä toimimaan nyt monissa tilanteissa, mutta en ollut koskaan esimerkiksi tyhmä, joten ei se auta että hoetaan että älä kuvittele että olit tyhmä, ja vastaavasti muita egoloukkauksiin liittyviä asioita. Ne on ne narsistiset ijmiset jotka hyötyisivät sellaisesta, ei narsistien uhrit.
Jatkan vielä, koska tuli mieleen hyvä vertauskuva asialle jota yritin ilmaista. Jos sinua puree käärme, ja kuolioon mennyt jalkasi amputoidaan, ja sitten myöhemmin menet huoneeseen, jossa on sata käärmettä, olet varovainen niiden kaikkien kanssa, koska tiedät, että joku niistä voi purra. Ei auta sanoa, että et ole tyhmä, et ole huono, olet oikein mainio ihminen. Koska se ei muuta mitään. Eli asian ydin on, että trauma voi olla asia, joka ihan oikeasti on tapahtunut, eikä vain pään sisällä oleva kokemus esimerkiksi huonommuudesta. Ja korjata sen voisi muuttamalla ympäristön tai maailman aidosti turvalliseksi jatkossa, mutta kas kun sitä emme voi tehdä, niin ainakin saamalla kokemuksia, että suuri osa maailmasa onkin turvallinen. Esimekiksi useita kokemuksia käärmekasoista, jotka ovatkin ystävällisiä, ja alkaisit arvuoida, että todennäköisyys sattumiseen onkin ehkä pienempi kuin aluksi vaikutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Ihan sama asia on aikuisten välisessä riidoissa, kumpikaan ei ole täysin viaton osapuoli.
Et ole ehkä törmännyt sellaiseen, mutta ei kyse ole ”riidasta”. Yhtä lailla voisi sanoa sarjamurhaajan uhrille, kun sarjamurhaaja on etsinyt vaikka Nashvillen alueelta ruskeahiuksisen naisuhrin, koska nauttii tunteesta, joka tilanteesta tulee, että ”mutta mitä uhri teki provosoidakseen tilannetta, kyllä tilanteessa on kaksi riitapukaria”? Tai mitä suklaakonvehti teki, että joku söi sen? Sairas saa nautintoa jostain, ja hakee kohteensa. Toki perheissä joissa on tokainen dynamiikka on monenlaisia vaikeita tunteita myös aikuisilla. Muttei muuta sitä, että joku uhri piti vain löytyä, jotta pääsi toteutumaan ne asiat joita toksinen aikuinen tarvitsi. Jos se ei olisi ollut tämä lapsi, se olisi ollut joku toinen.
No jos ihan rehellisiä ollaan ja aikuisten oikeasti puhutaan niin 85% tapauksista rikoksentekijät tuntevat toisensa. Muun väittäminen on "moraalisesti täydellisen" julkikuvan ylläpitoa, ja tarkoitus ulkoistaa omia puutteitaan ympäristöön.
Siis yritätkö sanoa, että rikos on uhrin syytä, jos uhri tuntee tekijän? Jopas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Ap kyselee miksi sinun pitää änkeä juuri tähän ketjuun? Yritätkö jotenkin väittää että lapsena ansaitsin sen perhehelvetin, josta en poiskaan päässyt vai mikä on pointtisi?
Ei vaan koska uskon, että oma käytöksesi jossain tapauksissa provosoi tilannetta, ja kumpikin on tietyltä osaa syyllisiä. Viatonta ihmistä ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Ihan sama asia on aikuisten välisessä riidoissa, kumpikaan ei ole täysin viaton osapuoli.
Et ole ehkä törmännyt sellaiseen, mutta ei kyse ole ”riidasta”. Yhtä lailla voisi sanoa sarjamurhaajan uhrille, kun sarjamurhaaja on etsinyt vaikka Nashvillen alueelta ruskeahiuksisen naisuhrin, koska nauttii tunteesta, joka tilanteesta tulee, että ”mutta mitä uhri teki provosoidakseen tilannetta, kyllä tilanteessa on kaksi riitapukaria”? Tai mitä suklaakonvehti teki, että joku söi sen? Sairas saa nautintoa jostain, ja hakee kohteensa. Toki perheissä joissa on tokainen dynamiikka on monenlaisia vaikeita tunteita myös aikuisilla. Muttei muuta sitä, että joku uhri piti vain löytyä, jotta pääsi toteutumaan ne asiat joita toksinen aikuinen tarvitsi. Jos se ei olisi ollut tämä lapsi, se olisi ollut joku toinen.
No jos ihan rehellisiä ollaan ja aikuisten oikeasti puhutaan niin 85% tapauksista rikoksentekijät tuntevat toisensa. Muun väittäminen on "moraalisesti täydellisen" julkikuvan ylläpitoa, ja tarkoitus ulkoistaa omia puutteitaan ympäristöön.
Siis yritätkö sanoa, että rikos on uhrin syytä, jos uhri tuntee tekijän? Jopas.
Missään kohtaa en ole niin sanonut. Huomaa, että sinä elät mustavalkoista elämää jossa on vain uhreja ja syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Ap kyselee miksi sinun pitää änkeä juuri tähän ketjuun? Yritätkö jotenkin väittää että lapsena ansaitsin sen perhehelvetin, josta en poiskaan päässyt vai mikä on pointtisi?
Ei vaan koska uskon, että oma käytöksesi jossain tapauksissa provosoi tilannetta, ja kumpikin on tietyltä osaa syyllisiä. Viatonta ihmistä ei olekaan.
On pakko olla jotain omaa syyllisyyttä taustalla, jos yrittää esimerkiksi syyllistää pedofiilin uhreja siitä, että he joutuivat rikoksen kohteeksi. Terve mieli ei toimi tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Eli tämä käytös on saanut alkunsa tyhjästä? Aiemmin oli iloinen ja hyvinvoiva, yhtäkkiä alkoi vain huutaa 24/7 kurkku suorana eivätkä vanhemmat sen kummemmin alkaneet selvittää mistä tällainen käytös johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
No itse olen pyrkinyt puhumaan rauhallisesti ja hiljaisella äänellä, antanut tarpeen mukaan tilaa, jotta tunnekuohu menisi ohi, miettinyt onko taustalla matala verensokeri, univelka tai vastaava, pyrkinyt selvittämään, onko tapahtunut jotain ikävää.
Joskus on tullut huudettua takaisin, silloin olen mennyt itse rauhoittumaan ja sitten pyytänyt anteeksi ensimmäisenä. Usein on teini sitten seurannut esimerkkiä, toki aina ei ole anteeksi pyydettävää. Joskus teini on ollut ihan oikeassa.
Näillä eväillä on pärjätty hyvin. Kun itse olin se huutava teini, minua esimerkiksi uhkailtiin veitsellä tai pahoinpideltiin tai haukuttiin maan rakoon ja pidettiin nälässä. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
No itse olen pyrkinyt puhumaan rauhallisesti ja hiljaisella äänellä, antanut tarpeen mukaan tilaa, jotta tunnekuohu menisi ohi, miettinyt onko taustalla matala verensokeri, univelka tai vastaava, pyrkinyt selvittämään, onko tapahtunut jotain ikävää.
Joskus on tullut huudettua takaisin, silloin olen mennyt itse rauhoittumaan ja sitten pyytänyt anteeksi ensimmäisenä. Usein on teini sitten seurannut esimerkkiä, toki aina ei ole anteeksi pyydettävää. Joskus teini on ollut ihan oikeassa.
Näillä eväillä on pärjätty hyvin. Kun itse olin se huutava teini, minua esimerkiksi uhkailtiin veitsellä tai pahoinpideltiin tai haukuttiin maan rakoon ja pidettiin nälässä. Ei hyvä.
Jotain tämäntapaista kommenttia hainkin. Itsekehitys alkaa siitä, kun tajuaa ettei ole mikään viaton olosuhteiden uhri, vaan aktiivinen toimija, jolla on myös kyky vaikuttaa tilanteiden kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Ap kyselee miksi sinun pitää änkeä juuri tähän ketjuun? Yritätkö jotenkin väittää että lapsena ansaitsin sen perhehelvetin, josta en poiskaan päässyt vai mikä on pointtisi?
Ei vaan koska uskon, että oma käytöksesi jossain tapauksissa provosoi tilannetta, ja kumpikin on tietyltä osaa syyllisiä. Viatonta ihmistä ei olekaan.
Helvetin sairasta. Ei ihme että lasten on vaikea saada apua jos perheessä on ongelmia, kun tällaisiakin tyyppejä on.
En ole koskaan olit psykoterapiassa enkä missään muussakaan terapiassa. En psykiatrisessa hoidossa enkä psykologilla. En osaa ottaa kantaa tuollaisiin ollenkaan.
Jos vanhempien taustoja ja sitä kautta tekoja ymmärtää, on heille helpompi antaa anteeksi, tai ainakin "ymmärtää" heidän tekemisiä. Tämä taas on tärkeää sen suhteen että pääsee itse elämässä eteenpäin. Jos elämä on vain jatkuvaa katkerana taaksepäin katselua ja vanhempien syyttelyä, jää mahdollsiesti oma potentiaalinen elämä elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
No itse olen pyrkinyt puhumaan rauhallisesti ja hiljaisella äänellä, antanut tarpeen mukaan tilaa, jotta tunnekuohu menisi ohi, miettinyt onko taustalla matala verensokeri, univelka tai vastaava, pyrkinyt selvittämään, onko tapahtunut jotain ikävää.
Joskus on tullut huudettua takaisin, silloin olen mennyt itse rauhoittumaan ja sitten pyytänyt anteeksi ensimmäisenä. Usein on teini sitten seurannut esimerkkiä, toki aina ei ole anteeksi pyydettävää. Joskus teini on ollut ihan oikeassa.
Näillä eväillä on pärjätty hyvin. Kun itse olin se huutava teini, minua esimerkiksi uhkailtiin veitsellä tai pahoinpideltiin tai haukuttiin maan rakoon ja pidettiin nälässä. Ei hyvä.Jotain tämäntapaista kommenttia hainkin. Itsekehitys alkaa siitä, kun tajuaa ettei ole mikään viaton olosuhteiden uhri, vaan aktiivinen toimija, jolla on myös kyky vaikuttaa tilanteiden kehitykseen.
Vanhempi on se vastuunkantaja tässä. Vanhempana minulla on velvollisuus ja keinot ohjata tilanne raiteilleen. Teini ei ole vastuussa suhteestaan vanhempaansa. Edes teini ei ole. Pikkulapsi vielä vähemmän.
Teinin kuuluukin provosoida tilanteita, ja vanhempi sitten näyttää, miten niistä selvitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Ap kyselee miksi sinun pitää änkeä juuri tähän ketjuun? Yritätkö jotenkin väittää että lapsena ansaitsin sen perhehelvetin, josta en poiskaan päässyt vai mikä on pointtisi?
Ei vaan koska uskon, että oma käytöksesi jossain tapauksissa provosoi tilannetta, ja kumpikin on tietyltä osaa syyllisiä. Viatonta ihmistä ei olekaan.
Lapsella askel hidastuu, mitä lähemmäs ns. kotia koulusta palatessaan tulee, keho jännittyy ja alkaa kuunnella, kuuluu huutoa ja paiskontaa, jotta tietää, miten sisälle pitää mennä, jottei... Mitä? Pahenna tilannetta? Aiheuta... Jotain. Aikuisten raivoa. Ei se lapsi siinä kyllä ole syyllinen mihinkään. Lapsi tarvitsee turvallisen kodin, ja aikuiset ovat epäonnistuneet sellaisen tarjoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen lähtee siitä, että myöntää itselleen ettei vanhemmat olleet henkisesti terveitä, olivat itsekkäitä eivätkä ajatelleet lastensa parasta. Jopa sadistisia monilta osin. Että,tänä päivänä samalla lapsuudella olisi otettu huostaan.
Mutta on hyvä muistaa, että lapsetkaan eivät ole automaattisesti moraalisesti puhtaita - on känkkäämistä, huutamista, riehumista yms., palstallakin nousee aika ajain keskusteluita, joissa ei pärjätä lapsen huonon käytöksen takia, ja on täytty rationalisointia ja splittaamista väittää toista osapuolta hyväksi ja toista pahaksi. Viha, stressi, pelko yms. sekä aikuisella että lapsella lähtee siitä, että ympäristön kuormitus ylittää sen hetkiset voimavarat, ja on henkilön itsesäätelystä kiinni elääkö niiden ärsykkeiden mukaan, ja tämä säätelyjärjestelmä toki on lapsella vielä vähemmän kehittyneempi, joten sanoisin, että lapsi on tilanteesta vähemmän vastuussa kuin aikuinen mutta silti vastuussa.
Jokin sekopää vanhempi on tullut palstalle puolustelemaan itseään.
Riippuu minkäikäisestä puhutaan. Teineissä on oikeita sekopäitäkin, oli vanhemmat mitä tahansa. Ja oikea persoonairiöisyys tulee esiin jo ihan lapsena.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.
Jos teini esimerkiksi huutaa 24/7 kurkku suorana ja pahimmillaan on väkivaltainen, niin millaisia "hyviä" ja "kypsiä" keinoja ehdotat?
Ap kyselee miksi sinun pitää änkeä juuri tähän ketjuun? Yritätkö jotenkin väittää että lapsena ansaitsin sen perhehelvetin, josta en poiskaan päässyt vai mikä on pointtisi?
Ei vaan koska uskon, että oma käytöksesi jossain tapauksissa provosoi tilannetta, ja kumpikin on tietyltä osaa syyllisiä. Viatonta ihmistä ei olekaan.
Helvetin sairasta. Ei ihme että lasten on vaikea saada apua jos perheessä on ongelmia, kun tällaisiakin tyyppejä on.
Sekopää käyttäytyy muita kohtaan miten sattuu vaikka lapset ovatkin seurassa jatkuvasti varpaisillaan.
Niin mutta silloinkin vanhempi voi käyttäytyä hyvin. Vaikka lapsella olisi vaikeakin mt-häiriö, vanhempi VOI käyttäytyä hyvin ja olla itse kypsä aikuinen. Lapsen ongelmat eivät oikeuta vanhemman prseilyä milloinkaan.