Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ymmärtäminen psykoterapiassa
16.08.2026 |
Psykoterapia ei tuntunut tuottavan kummoisia tuloksia. Meni aika kauan siihen, että ymmärsin missä mentiin vikaan: terapeutti koki yrittävänsä laajentaa asiakkaan näkökulmaa, kun ohjasi usein pohtimaan vanhempien elämää ja heidän käytöstään siihen nähden.
Käytännössä se vain kuitenkin johti siihen, että sinne terapiaan hakeutuneet asiakas jäi omien tunteidensa kanssa taas kerran kovin yksin: eihän lapsuus mitään muuta ollutkaan kuin sitä, että jotenkin yrittää ymmärtää sekavasti käyttäytyviä vanhempia ja sovittaa käytöksensä sellaiseksi, että tulisi mahdollisimman vähän konflikteja. Pois perheestä ei lapsi pääse joten siinäpä sitten pieni lapsi yritää parhaansa mukaan kokkailla ja siivota, jotta sitä vaikeaa lapsuuttaan toistuvasti valittava isä ei hajoaisi.
Enemmän terapiasta olisi varmasti ollut hyötyä jos yhdessä olisi pohdittu miten tämä kaikki on vaikuttanut ja miten tästä eteenpäin. Vanhempiensa uskotulle muiden ymmärtäminen oli turhankin tuttua, ei siihen olisi enää ulkopuolista tarvittu luomaan vieä lisäpainetta henkiseen itsensä sivuttamiseen.
Psykoterapia on asiakkaalle niin kallis ja aikaa vievä sijoitus, että on harmillista että on täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni saako siitä jotain apua vai onko terapia pahimmassa tapauksessa jopa asiakkaalle haitaksi.
Varmaan muillakin on tällaisia psykoterapiakokemuksia vaikkei niistä mielellään ihmisille kerro.
Kommentit (369)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä terapeutteja monenlaisia. Toiset hautoo ongelmia. Toiset on enempi tulevaisuuteen suuntautuvia. Menneelle emme voi mitään. Sukupolvien traumat kytee vanhemmissa varmaan ja heidän esivanhemissa. Oli puhumattomuuden sukupolvet ja sodat. Periytyykö traumat vai onko se käyttäytymismalli.
Parempi vois olla ratkaisukeskeinen vaihtoehto jolla mietitään enempi miten tästä eteenpäin. Elämässä on paljon hyvääkin. Ratkaisu voi olla se että etsit toisen terapeutin. Jos jutut ja ahdistus helpottaa kun keskittyy ongelman sijaan siihen miten saat uuden suunnan elämään. Et voi vanhempia muuttaa mut itseäsi voit. Jos pystyt niin anna edes itsesi takia vanhemmillesi anteeksi.
Terapian onnistuminen ja sitä kautta paraneminen lähtee siitä että terapeutti ammattilaisena ensin validoi asiakkaansa tunteet. Mitään ei voi tapahtua ennen kuin tuo on toteutettu.
Miteen kukaan voi "validoida" toisen ihmisen tunteet?
Täyttä höpinä
Sivusta: eikä ole. Jos se hyväksyvä katse on jäänyt lapsuudessa puuttumaan, sen tarve ei ole poistunut vaikka vuodet vierivät.
Ja mitä validoinnilla psykologiassa tarkoitetaan? Luonnontieteilijän vinkkelistä outo sanavalinta. Hyväksytään, että sillä nyt on tuollainen tunne -perustui tunne sitten faktoihin tai ei- ja ryhdytään esittämään koulutuksessa opittua maksettua empatiaa. Samalla voi pohtia vaikka kauppalistaa.
Mitä hyötyä on ventovieraan hyväksyvästä katseesta, sehän on teatteria, josta asiakas on maksanut.
Sinulla ei ole tainnut olla puutetta hyväksynnästä? Heikkokin simulaatio on parempi kuin ei mitään sellaiselle, joka on jäänyt täysin tyhjin käsin.
Tämä on aivan sama asia kuin nälkään nääntymässä oleva syö sen mitä eteen kannetaan. Yleensä vasta hyväosainen osaa esittää muile vaatimuksia paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan yleinen ongelma terapiassa: vatvotaan loputtomasti menneisyyttä, eikä missään vaiheessa siirrytä miettimään, miten sen menneisyytensä kanssa voisi elää nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.
Eihän tässä vatvota edes asiakkaan omaa vaan hänen vanhempiensa menneisyyttä. Siitä asiakkaalla ei voi olla muuta kokemusta kuin oma lapsuutensa, jossa hän on ollut vanhempiensa armoilla. Vanhemmat taas selittävät ja sepittävät menneisyyttään omasta näkökulmastaan, mikäli ovat vaivautuneet reflektoimaan sitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin on.
Kukaan meistä ei ole vastuussa vanhempiemme historiasta, eikä meillä ole sen enempää velvollisuutta ymmärtää vanhempiamme kuin he itse ymmärtävät itseään ja lapsiaan. Toksisia käytösmalleja ja kasvatusmenetelmiä ei ole pakko siirtää seuraaville sukupolville.
(Olen käynyt kaksivuotisen psykoterapian, eikä terapeuttini kysynyt kertaakaan äitisuhteestani. Puhuimme ainoastan senhetkisestä vaikeasta elämäntilanteestani.)
Hetkinen, etkös sinäkin kerro menneisyydestäsi juuri omasta nälökulmasta, kun juuri vanhempien tilannetta miettimällä kannustetaan ajattelemaan asioita moniulotteisesti. Puhut paljon, mutta syylistyt juuri niihin samoihin ajatusvirheisiin joista muita syytät.
Et ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Tämä kirjoittaja on aina joutunut ajattelemaan asioita vanhempien lempeästi ja kaunistellusti kuvitellusta näkökulmasta. Siis etsien viatonta ja ymmärrettävää selitystä vanhempien toiminnalle.
Nyt hän aikuisena kerrankin ajattelee omista lähtökohdistaan eikä hyväksyen, että minä nyt olen vaan tämmöinen oheisvahingon kohde, kun lapsena lyöty vanhenpani löi minua lapsena. Että ei se olut oikeasti paha, että minua lyötiin, vaan pahaa oli se, kun vanhempaa oli aiemmin lyöty - kaiketi logiikka siis on, että se vanhempi on tärkeämpi ihminen.
Ja sinä sitten riennät paikalle opettamaan, että laajenna näkökulmaa ja ymmärtele hyvä ihminen ensisijaisesti sitä vanhempaasi. Se paha, mitä sinulle tehtiin, ei ollut kuule merkityksellistä pahaa, koska merkitystä on vain vanhempasi tuntemuksilla! Ymmärrä, ymmärrä.
Sama ymmärrys ei koske kirjoittajaa edes vanhempana. Jos hän kertoisi lyövänsä itse lapsiaan, et varmaan pehmentelisi, että noooh, parhaasi yrität, lapsen pitää vaan laajentaa näkökulmaa ja ymmärtää, että täytyyhän sinun saada lyödä.Hehe, syylistyit jälleen ajatusvirheisiin täyttämällä tarinankerronnat omilla kokemuksillasi ja tulkinnoillasi projisoimalla ne koskemaan vastapuolen viestiä, ja lisäksi vielä leimaat kaikki eri mieltä olivat vääriksi, koska eivät tarjoa juuri sellaista lohtua kuin haluaisit😅😅 Tätä juuri tarkoitin, kun sanoin, että "trauman" kokeneet eivät pysty näkemään asioita objektiivisesti😆😆 Kaikilla sattuu elämässä vastoinkäymisiä, ja niiden kanssa on vain opittava elämään, ja niistä viisastuneena kenties jatkossa tehdä asioita toisin🤓🤓
Sulla on ruma tyyli nauraa ihmisille, joilla ei ehkä kovin hyvin elämä suju.
Vierailija kirjoitti:
Trollit eivät ilmeisesti ole kuulleet ohjetta että ellei ole mitään järkevää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään. Tai sitten heistä on vain kiva nostaa ketjua.
Tällä ns keskustelupalstalla trolliksi nimitetään jokaista henkilöä, joka esittää vasta-argumentin. Varsinkin jos argumentti on looginen. Eli ihmiset hakevat vahvistusta omille tunnetiloilleen ja käsityksilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trollit eivät ilmeisesti ole kuulleet ohjetta että ellei ole mitään järkevää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään. Tai sitten heistä on vain kiva nostaa ketjua.
Tällä ns keskustelupalstalla trolliksi nimitetään jokaista henkilöä, joka esittää vasta-argumentin. Varsinkin jos argumentti on looginen. Eli ihmiset hakevat vahvistusta omille tunnetiloilleen ja käsityksilleen.
Miten vain. "Kakkaa, hahhaa!" ei ole kovin kehittynyttä retoriikkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä terapeutteja monenlaisia. Toiset hautoo ongelmia. Toiset on enempi tulevaisuuteen suuntautuvia. Menneelle emme voi mitään. Sukupolvien traumat kytee vanhemmissa varmaan ja heidän esivanhemissa. Oli puhumattomuuden sukupolvet ja sodat. Periytyykö traumat vai onko se käyttäytymismalli.
Parempi vois olla ratkaisukeskeinen vaihtoehto jolla mietitään enempi miten tästä eteenpäin. Elämässä on paljon hyvääkin. Ratkaisu voi olla se että etsit toisen terapeutin. Jos jutut ja ahdistus helpottaa kun keskittyy ongelman sijaan siihen miten saat uuden suunnan elämään. Et voi vanhempia muuttaa mut itseäsi voit. Jos pystyt niin anna edes itsesi takia vanhemmillesi anteeksi.
Terapian onnistuminen ja sitä kautta paraneminen lähtee siitä että terapeutti ammattilaisena ensin validoi asiakkaansa tunteet. Mitään ei voi tapahtua ennen kuin tuo on toteutettu.
Miteen kukaan voi "validoida" toisen ihmisen tunteet?
Täyttä höpinä
Sivusta: eikä ole. Jos se hyväksyvä katse on jäänyt lapsuudessa puuttumaan, sen tarve ei ole poistunut vaikka vuodet vierivät.
Ja mitä validoinnilla psykologiassa tarkoitetaan? Luonnontieteilijän vinkkelistä outo sanavalinta. Hyväksytään, että sillä nyt on tuollainen tunne -perustui tunne sitten faktoihin tai ei- ja ryhdytään esittämään koulutuksessa opittua maksettua empatiaa. Samalla voi pohtia vaikka kauppalistaa.
Mitä hyötyä on ventovieraan hyväksyvästä katseesta, sehän on teatteria, josta asiakas on maksanut.
Sinulla ei ole tainnut olla puutetta hyväksynnästä? Heikkokin simulaatio on parempi kuin ei mitään sellaiselle, joka on jäänyt täysin tyhjin käsin.
Tämä on aivan sama asia kuin nälkään nääntymässä oleva syö sen mitä eteen kannetaan. Yleensä vasta hyväosainen osaa esittää muile vaatimuksia paremmasta.
Outo johtopäätös. Hirveä väkivaltainen lapsuus, hirveä avioliitto. Hyväksyntää ei juurikaan ole ollut tarjolla keltään muulta kuin itseltä. Tunteensa on saanut validoida keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä terapeutteja monenlaisia. Toiset hautoo ongelmia. Toiset on enempi tulevaisuuteen suuntautuvia. Menneelle emme voi mitään. Sukupolvien traumat kytee vanhemmissa varmaan ja heidän esivanhemissa. Oli puhumattomuuden sukupolvet ja sodat. Periytyykö traumat vai onko se käyttäytymismalli.
Parempi vois olla ratkaisukeskeinen vaihtoehto jolla mietitään enempi miten tästä eteenpäin. Elämässä on paljon hyvääkin. Ratkaisu voi olla se että etsit toisen terapeutin. Jos jutut ja ahdistus helpottaa kun keskittyy ongelman sijaan siihen miten saat uuden suunnan elämään. Et voi vanhempia muuttaa mut itseäsi voit. Jos pystyt niin anna edes itsesi takia vanhemmillesi anteeksi.
Terapian onnistuminen ja sitä kautta paraneminen lähtee siitä että terapeutti ammattilaisena ensin validoi asiakkaansa tunteet. Mitään ei voi tapahtua ennen kuin tuo on toteutettu.
Miteen kukaan voi "validoida" toisen ihmisen tunteet?
Täyttä höpinä
Sivusta: eikä ole. Jos se hyväksyvä katse on jäänyt lapsuudessa puuttumaan, sen tarve ei ole poistunut vaikka vuodet vierivät.
Ja mitä validoinnilla psykologiassa tarkoitetaan? Luonnontieteilijän vinkkelistä outo sanavalinta. Hyväksytään, että sillä nyt on tuollainen tunne -perustui tunne sitten faktoihin tai ei- ja ryhdytään esittämään koulutuksessa opittua maksettua empatiaa. Samalla voi pohtia vaikka kauppalistaa.
Mitä hyötyä on ventovieraan hyväksyvästä katseesta, sehän on teatteria, josta asiakas on maksanut.
Vahvistetaan, että se tunne on valid, tilanteenmukainen. Esim. että kun tapahtui asia x ja joku kohteli tavalla y, on ihan tilanteenmukaista tuntea esim. pelkoa/vihaa. Ja mikä hyöty siitä on? Se, että ihminen voi alkaa pysyä läsnä tunteidensa kanssa. Niitä ei enää tarvitse leikata irti, vaan voi olla läsnä tilanteissa, huomata, mitä tapahtuu, ja tuntea siitä, mitä tuntee. Jopa löytää ihmissuhteita, joissa on sijaa tunteille. Joissa välitetään siitä, miltä toisesta tuntuu. Se on ainakin omasta näkökulmastani osa rakkautta. Ei niin, että ihmisen pitää kärsiä mitä tahansa ja pitää siitä suunsa kiinni eikä kukaan välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä terapeutteja monenlaisia. Toiset hautoo ongelmia. Toiset on enempi tulevaisuuteen suuntautuvia. Menneelle emme voi mitään. Sukupolvien traumat kytee vanhemmissa varmaan ja heidän esivanhemissa. Oli puhumattomuuden sukupolvet ja sodat. Periytyykö traumat vai onko se käyttäytymismalli.
Parempi vois olla ratkaisukeskeinen vaihtoehto jolla mietitään enempi miten tästä eteenpäin. Elämässä on paljon hyvääkin. Ratkaisu voi olla se että etsit toisen terapeutin. Jos jutut ja ahdistus helpottaa kun keskittyy ongelman sijaan siihen miten saat uuden suunnan elämään. Et voi vanhempia muuttaa mut itseäsi voit. Jos pystyt niin anna edes itsesi takia vanhemmillesi anteeksi.
Terapian onnistuminen ja sitä kautta paraneminen lähtee siitä että terapeutti ammattilaisena ensin validoi asiakkaansa tunteet. Mitään ei voi tapahtua ennen kuin tuo on toteutettu.
Miteen kukaan voi "validoida" toisen ihmisen tunteet?
Täyttä höpinä
Sivusta: eikä ole. Jos se hyväksyvä katse on jäänyt lapsuudessa puuttumaan, sen tarve ei ole poistunut vaikka vuodet vierivät.
Ja mitä validoinnilla psykologiassa tarkoitetaan? Luonnontieteilijän vinkkelistä outo sanavalinta. Hyväksytään, että sillä nyt on tuollainen tunne -perustui tunne sitten faktoihin tai ei- ja ryhdytään esittämään koulutuksessa opittua maksettua empatiaa. Samalla voi pohtia vaikka kauppalistaa.
Mitä hyötyä on ventovieraan hyväksyvästä katseesta, sehän on teatteria, josta asiakas on maksanut.
Sinulla ei ole tainnut olla puutetta hyväksynnästä? Heikkokin simulaatio on parempi kuin ei mitään sellaiselle, joka on jäänyt täysin tyhjin käsin.
Tämä on aivan sama asia kuin nälkään nääntymässä oleva syö sen mitä eteen kannetaan. Yleensä vasta hyväosainen osaa esittää muile vaatimuksia paremmasta.
Outo johtopäätös. Hirveä väkivaltainen lapsuus, hirveä avioliitto. Hyväksyntää ei juurikaan ole ollut tarjolla keltään muulta kuin itseltä. Tunteensa on saanut validoida keskenään.
Ja se on väärin. Jokaisella pitäisi olla edes yksi ihminen, joka välittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä terapeutteja monenlaisia. Toiset hautoo ongelmia. Toiset on enempi tulevaisuuteen suuntautuvia. Menneelle emme voi mitään. Sukupolvien traumat kytee vanhemmissa varmaan ja heidän esivanhemissa. Oli puhumattomuuden sukupolvet ja sodat. Periytyykö traumat vai onko se käyttäytymismalli.
Parempi vois olla ratkaisukeskeinen vaihtoehto jolla mietitään enempi miten tästä eteenpäin. Elämässä on paljon hyvääkin. Ratkaisu voi olla se että etsit toisen terapeutin. Jos jutut ja ahdistus helpottaa kun keskittyy ongelman sijaan siihen miten saat uuden suunnan elämään. Et voi vanhempia muuttaa mut itseäsi voit. Jos pystyt niin anna edes itsesi takia vanhemmillesi anteeksi.
Terapian onnistuminen ja sitä kautta paraneminen lähtee siitä että terapeutti ammattilaisena ensin validoi asiakkaansa tunteet. Mitään ei voi tapahtua ennen kuin tuo on toteutettu.
Miteen kukaan voi "validoida" toisen ihmisen tunteet?
Täyttä höpinä
Sivusta: eikä ole. Jos se hyväksyvä katse on jäänyt lapsuudessa puuttumaan, sen tarve ei ole poistunut vaikka vuodet vierivät.
Ja mitä validoinnilla psykologiassa tarkoitetaan? Luonnontieteilijän vinkkelistä outo sanavalinta. Hyväksytään, että sillä nyt on tuollainen tunne -perustui tunne sitten faktoihin tai ei- ja ryhdytään esittämään koulutuksessa opittua maksettua empatiaa. Samalla voi pohtia vaikka kauppalistaa.
Mitä hyötyä on ventovieraan hyväksyvästä katseesta, sehän on teatteria, josta asiakas on maksanut.
Sinulla ei ole tainnut olla puutetta hyväksynnästä? Heikkokin simulaatio on parempi kuin ei mitään sellaiselle, joka on jäänyt täysin tyhjin käsin.
Tämä on aivan sama asia kuin nälkään nääntymässä oleva syö sen mitä eteen kannetaan. Yleensä vasta hyväosainen osaa esittää muile vaatimuksia paremmasta.
Outo johtopäätös. Hirveä väkivaltainen lapsuus, hirveä avioliitto. Hyväksyntää ei juurikaan ole ollut tarjolla keltään muulta kuin itseltä. Tunteensa on saanut validoida keskenään.
Harva onnistuu pelkästään itsekseen vakuuttamaan itsensä omasta riittävyydestään. Ulkoinen validaatio on monelle tärkeää eikä siinä ole mitään hävettävää.
Ja mitä validoinnilla psykologiassa tarkoitetaan? Luonnontieteilijän vinkkelistä outo sanavalinta. Hyväksytään, että sillä nyt on tuollainen tunne -perustui tunne sitten faktoihin tai ei- ja ryhdytään esittämään koulutuksessa opittua maksettua empatiaa. Samalla voi pohtia vaikka kauppalistaa.
Mitä hyötyä on ventovieraan hyväksyvästä katseesta, sehän on teatteria, josta asiakas on maksanut.