Lue keskustelun säännöt.
Vaikeat välit aikuiseen sisarukseen - vinkkejä ja ajatuksia otetaan vastaan
04.07.2024 |
Hei,
En pysty oikein keneltäkään omassa elämässä kysymään neuvoa tai ajatuksia asiaan, joten kysynpä nyt sitten täältä päästä nykäistyn nimimerkin turvin. Kaikenlaisia ajatuksia ja näkökulmia otetaan vastaan!
Taustatietoa: Lapsuudenperheeseeni kuuluvat minä, sisarukseni, äitini ja isä (molemmat nyt jo +80).
Olen muutaman vuoden yli 40+, sisarukseni 10 vuotta vanhempi. Sisaruksellani, sanotaan nyt vaikka Esaliinalla, on ollut elämässään jo pitkään päihdeongelmaa ja on ketjupolttaja. Hän toimii yrittäjänä ja asuu omakotitalossa maaseutumaisessa ympäristössä. On eronnut lastensa toisesta vanhemmasta kymmenisen vuotta sitten, parisuhteet vaihtuvat tiuhaan, ei ole väleissä lapsiinsa. Omistan Esaliinan kanssa isovanhemmilta perityn pienen maatilan, jota käytetään lähinnä kesämökkinä, sekä pienen läntin metsää. Vanhempani tukevat jatkuvasti sisarustani rahallisesti mitä eläkkeestään pystyvät, ja välillä ovat pyytäneet minultakin rahaa lainaan. Maksavat ehkä jotain takaisin, yleensä eivät. Nyt en enää ole lainannut ollenkaan rahaa heille.
Tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin katkaista kokonaan välit tähän sisarukseeni. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja koen, että vanhempani mahdollistavat hänen ns. perseilynsä (jäi mm. tänä vuonna kiinni rattijuoppoudesta, kortti meni ja joutuu nyt jonkin aikaa kulkemaan sellaisen alkoholipuhalluslaitteen kanssa) ja päihdeongelmansa antamalla rahaa, välillä soittelee kännissä ja on täysin rajaton jutuissaan. Yleensä puhuu vain omia asioitaan, ei ole kiinnostunut minun elämästäni, ei edes selvinpäin. En usko, että tietää ammattiani, lasteni ikiä tai juuri mitään muutakaan minusta. Olen itse joutunut maksamaan omia hankintojani omilla rahoillani, ja olen pärjännyt hyvinkin pienillä tuloilla. En sinänsä odota saavani edes mitään perintöä, mutta silti tilanne ärsyttää. Olen ehdottanut, että sisarus myisi liian ison talonsa, mutta ei halua/ei usko, että saa myytyä. Vanhempani myös löytävät aina ulkopuolisia syitä, miksi mikään elämän vastoinkäyminen ei ole hänen vikansa. Ei avioero, eivät rahaongelmat, ei rattijuopumus, ei holtiton rahankäyttö tai runsas tupakointi (johon menee varmasti tuhansia euroja vuodessa). Tyhmänä ja kilttinä takasin sisarukseni pankkilainan 2019, jonka hän otti kuitatakseen pikavippivelkoja. Tämän hän on onneksi hoitanut ainakin toistaiseksi. Jatkuu--->
Kommentit (18)
Hankala tilanne. Itse olen katkaissut välit päihdeongelmaiseen läheiseen jo yli 10 vuotta sitten vastaavanlaisen käyttäytymisen takia ja koin, että se nosti ison taakan harteiltani.
Rahan lypsämistä vanhemmilta pystyt tuskin lopettamaan ennen kun olet edunvalvojana. Sinuna en ottaisi hommaa vastaan, viranomainen hoitaa homman niin, ettei rahan lypsäminen enää onnistu ja vältyt riidoilta. Kun vanhempasi vielä pystyvät ymmärtämään ratkaisusi perusteluineen, niin sinuna puhuisin asiasta. Eli että et suostukaan edunvalvojaksi, koska siitä tulee riitaa Esaliinan kanssa.
Se että he antavat rahaa sisarukselle, on heidän asiansa, turha on asiasta riidellä. He kokevat tämän ressukan olevan apua vailla ja näin ovat edesauttaneet hänen suistumistaan päihteisiin. Ikäihmisinä heillä on tuskin kykyä hahmottaa asiaa, vaan menevät samalla kaavalla loppuun asti.
Sinuna hankkiutuisin psykoterapiaan puimaan epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja tilannetta ylipäätään, niin itsekin aikoinaan tein ja sain rauhan. En ole missään tekemisssä enää, en tiedä edes nykyistä nimeä, sillä hänen nimensäkin on vaihtunut matkan varrella useampaan kertaan. Joka kerta kun mieleenkin tulee miten paljolta olen säästynyt välien katkaisulla, huokaan helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Vielä edeltävään, että pankkilainan takia ei kannata vielä katkaista välejä, vasta sitten kun hän on sen hoitanut. Onko sitä vielä paljon jäljellä?
Onneksi en itse taannut hänen lainojaan.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen katkaissut välit päihdeongelmaiseen läheiseen jo yli 10 vuotta sitten vastaavanlaisen käyttäytymisen takia ja koin, että se nosti ison taakan harteiltani.
Rahan lypsämistä vanhemmilta pystyt tuskin lopettamaan ennen kun olet edunvalvojana. Sinuna en ottaisi hommaa vastaan, viranomainen hoitaa homman niin, ettei rahan lypsäminen enää onnistu ja vältyt riidoilta. Kun vanhempasi vielä pystyvät ymmärtämään ratkaisusi perusteluineen, niin sinuna puhuisin asiasta. Eli että et suostukaan edunvalvojaksi, koska siitä tulee riitaa Esaliinan kanssa.
Se että he antavat rahaa sisarukselle, on heidän asiansa, turha on asiasta riidellä. He kokevat tämän ressukan olevan apua vailla ja näin ovat edesauttaneet hänen suistumistaan päihteisiin. Ikäihmisinä heillä on tuskin kykyä hahmottaa asiaa, vaan menevät samalla kaavalla loppuun asti.
Sinuna hankkiutuisin psykoterapiaan puimaan epäoikeudenmukaisuuden ko
Oliko psykoterapeutilla mielipidettä välien katkaisuun, siunasiko hän sen vai onko ratkaisu täysin sinun omasi aiheen psykoterapiassa työstämisen jälkeen? Ehkä mitään yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassakaan.
Kiitos vastauksesta ja ajatuksista! On jotenkin lohdullista (ja kamalaa), että muilla on samanlaisia tilanteita. Ihan tarkkaa summaa en osaa heti sanoa lainasta, mutta yli 10 000 kuitenkin. Pitäisi olla maksettu viiden vuoden sisällä.
Pitää miettiä tuota edunvalvonta-asiaa. Toisaalta tiedän tapauksia, joissa virallinen edunvalvoja on hoitanut hommansa todella huonosti ja omaisuutta on mm. epämääräisesti lahjoitettu eräälle yhdistykselle. Mutta hyviä pointteja nostat kyllä esille!
Tämmöistä on todella paljon että joku sisarus on ottanyt tehtäväkseen lypsää vanhempien kaikki rahat itselleen. Meidän suvussa mennyt niin pitkälle sisarukseni kiristäen jopa testamenttia itselleen kaiken kuuluen vain hänelle. Jäämistöä ei olisi paljoa mutta hänen pitäisi saada ihan kaikki kun omat työttömyyskorvukset eivät riitä joka päiväiseen juomiseen ja taksilla ajoon juottoloista toiseen kun se on hänen harrastuksensa.
Vanhemmat joutuvat salaa antamaan muille jonkun ripusen niin ettei saa puhua yhtään mitään, ettei se sairas juoppo ala saamaan kamalia raivokohtauksia.
Monta eroa hänellä, juonut ihan kaikki ja lapsia eri kumppaneille. Jättänyt kaikki elatusmaksunsa maksamatta, vuokriaan ja päihteiden käytöstä tulleet velkansa. Sitten ihmetellään kuinka työmarkkinatukea saavalla työttömällä on varaa juoda joka päivä, polttaa tupakkaa ja juosta lähibaarissa kun eläkeläisiltä hän lypsää lisää harrastuksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen katkaissut välit päihdeongelmaiseen läheiseen jo yli 10 vuotta sitten vastaavanlaisen käyttäytymisen takia ja koin, että se nosti ison taakan harteiltani.
Rahan lypsämistä vanhemmilta pystyt tuskin lopettamaan ennen kun olet edunvalvojana. Sinuna en ottaisi hommaa vastaan, viranomainen hoitaa homman niin, ettei rahan lypsäminen enää onnistu ja vältyt riidoilta. Kun vanhempasi vielä pystyvät ymmärtämään ratkaisusi perusteluineen, niin sinuna puhuisin asiasta. Eli että et suostukaan edunvalvojaksi, koska siitä tulee riitaa Esaliinan kanssa.
Se että he antavat rahaa sisarukselle, on heidän asiansa, turha on asiasta riidellä. He kokevat tämän ressukan olevan apua vailla ja näin ovat edesauttaneet hänen suistumistaan päihteisiin. Ikäihmisinä heillä on tuskin kykyä hahmottaa asiaa, vaan menevät samalla kaavalla loppuun asti.
Sinuna hankkiutuisin psykoterapiaan puimaan epäoikeudenmukaisuuden ko
Terapiaanko sellainen tarvitsee joka ei ole hyväksikäyttäjä. Älä nyt ala tuollaista paskaa jauhamaan. Mitä helvetin paskaa että edesauttaneet vain yhtä ja muille ei tarvitse jakaa yhtään mitään. Sitä yhtä autetaan ottamasta mitään vastuuta omasta elämästään ja muilta vaaditaan vastuuta elämästään. Sehän on täysi järjetöntä.
"Terapiaanko sellainen tarvitsee joka ei ole hyväksikäyttäjä. Älä nyt ala tuollaista paskaa jauhamaan. Mitä helvetin paskaa että edesauttaneet vain yhtä ja muille ei tarvitse jakaa yhtään mitään. Sitä yhtä autetaan ottamasta mitään vastuuta omasta elämästään ja muilta vaaditaan vastuuta elämästään. Sehän on täysi järjetöntä."
Terapiaa jotkut tarvitsevat siihen, että jaksavat tehdä kipeät päätökset tilanteesta irroittautumisen suhteen. Myrkyllisistä ihmisistä pitää pysytellä kaukana vaikka olisivatkin omia lähisukulaisia. Moni kokee vastuun yrittää kääntää vielä sitä kymmenettä poskea vaikka tietää ettei siitäkään ole hyötyä ja että hyväksikäyttäjä jatkaa toimintaansa kuten tähänkin asti.
Monelta on jäänyt perintö saamatta siksi, että eivät halunneet haastaa sisarustaan oikeuteen kyseenalaisen omaisuuden siirron jälkeen. Toinen minun vanhemmistani teki tämän ratkaisun omaksi tappiokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylen muistutus myrkyllisistä ihmissuhteista vuodelta 2015 on edelleen ajankohtainen:
"Valitse seurasi tarkoin myrkyllisen ihmisen lähipiiristä kannattaa paeta
Negatiivisuudella voi olla yllättävän suuri vaikutus läheiseen ihmiseen. Jos lähipiirissä kytee "myrkyllinen ihminen", psykologi kehottaa toimimaan nopeasti."
"Oliko psykoterapeutilla mielipidettä välien katkaisuun, siunasiko hän sen vai onko ratkaisu täysin sinun omasi aiheen psykoterapiassa työstämisen jälkeen? Ehkä mitään yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassakaan."
Ei ollut psykoterapeutilla siihen mitään siunausta, hän vain esitti kysymyksiään. Kävin 5-6 kertaa harvatahtisesti, siinä vaiheessa olin jo oikeastaan ratkaisun tehnyt, koska oli tullut ns. viimeinen pisara.
Tuo lainan takaus on ap:lla kyllä ongelmallinen, koska helposti siinä käy sitten niin, että tämäntyyppinen ihminen jättää sen takaajan maksettavaksi. Toisaalta omalla mielenrauhallakin on hinta. Omalla kohdalla olisin kyllä katkaissut välit, vaikka olisin ollut lainankin takaaja. Eiköhän pankilla kuitenkin ole keinoja hoitaa asiaa ao. henkilön kanssa raskaammalla kädellä, jos lyhennykset jäävät hoitamatta. Kannattaisi ehkä soittaa pankkiin.
Tietysti kevyempi keino on rajata kanssakäymistä rajusti. Kaikesta tuosta pystyy terapiassa juttelemaan ja miettimään, mikä on tilanteessa paras ratkaisu.
Ainakin edunvalvonnan suhteen mielestäni ajat itsesi loputtomaan suohon, jos siihen suostut. Silloin ovat kaikki kimpussasi. Edunvalvojan vilpillinen toiminta on todella harvinaista ja jos sellaista tapahtuu, niin hänhän joutuu siitä vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oliko psykoterapeutilla mielipidettä välien katkaisuun, siunasiko hän sen vai onko ratkaisu täysin sinun omasi aiheen psykoterapiassa työstämisen jälkeen? Ehkä mitään yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassakaan."
Ei ollut psykoterapeutilla siihen mitään siunausta, hän vain esitti kysymyksiään. Kävin 5-6 kertaa harvatahtisesti, siinä vaiheessa olin jo oikeastaan ratkaisun tehnyt, koska oli tullut ns. viimeinen pisara.
Tuo lainan takaus on ap:lla kyllä ongelmallinen, koska helposti siinä käy sitten niin, että tämäntyyppinen ihminen jättää sen takaajan maksettavaksi. Toisaalta omalla mielenrauhallakin on hinta. Omalla kohdalla olisin kyllä katkaissut välit, vaikka olisin ollut lainankin takaaja. Eiköhän pankilla kuitenkin ole keinoja hoitaa asiaa ao. henkilön kanssa raskaammalla kädellä, jos lyhennykset jäävät hoitamatta. Kannattaisi ehkä soittaa pankkiin.
Tietysti kevyempi keino on rajata kanssakäymistä rajusti. Kaik
... Siis tarkoitan, että kannattaisi soittaa pankkiin ja kysyä, miten käytännössä tilanne menee, missä vaiheessa laina lankeaisi hoidettavaksi, jos hän lopettaisi sen maksamisen.
Vierailija kirjoitti:
"Terapiaanko sellainen tarvitsee joka ei ole hyväksikäyttäjä. Älä nyt ala tuollaista paskaa jauhamaan. Mitä helvetin paskaa että edesauttaneet vain yhtä ja muille ei tarvitse jakaa yhtään mitään. Sitä yhtä autetaan ottamasta mitään vastuuta omasta elämästään ja muilta vaaditaan vastuuta elämästään. Sehän on täysi järjetöntä."
Terapiaa jotkut tarvitsevat siihen, että jaksavat tehdä kipeät päätökset tilanteesta irroittautumisen suhteen. Myrkyllisistä ihmisistä pitää pysytellä kaukana vaikka olisivatkin omia lähisukulaisia. Moni kokee vastuun yrittää kääntää vielä sitä kymmenettä poskea vaikka tietää ettei siitäkään ole hyötyä ja että hyväksikäyttäjä jatkaa toimintaansa kuten tähänkin asti.
Monelta on jäänyt perintö saamatta siksi, että eivät halunneet haastaa sisarustaan oikeuteen kyseenalaisen omaisuuden siirron jälkeen. Toinen minun vanhemmistani teki tämän ratkaisun omaksi
Aivan, kyseinen kirjoittaja näyttää ajattelevan, että terapiaan meno olisi jonkilainen rangaistus. Avuksihan se on tarkoitettu ja hyvin siinä tarkoituksella toimikin.
Perinnön vieminen on monessa tapauksessa parempi kuin oikeudenkäynti, koska ne ovat hyvin kalliita. Tosin oman lakiosan vaatiminen lienee rutiinijuttu, josta ei koidu kustannuksia. Mutta joskus on parempi, ettei ole missään tekemisissä edes lakimiehen välityksellä sisaruksiin, jos ovat tarpeeksi hankalia ihmisiä. Harvoilla kuitenkaan on miljoonaperintöjä, joista sitten kannattaisi lakiosaansa vaatia.
Peen makuhan tuosta jää monella tapaa, jos osa lapsista hyväksikäyttää vanhempia rahallisesti näiden vanhuusvuosinaan. Ainoa positiivinen puoli siinä on, jos siihen ei kuitenkaan liity fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Niin kauan kun ihminen ei ole edunvalvonnassa, häntä ei voi suojata siltä, että häntä manipuloidaan esimerkiksi syyllistämällä antamaan rahansa päihdeongelmaiselle. Jopa niin, ettei itselle jää mitään. Sellaisessa tilanteessa ainoa mitä voi tehdä on tehdä huoli-ilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainan takausta ei voi perua muuten kuin velkojan suostumuksella, mutta jos vanhemmat suostuvat jäljelläolevan velan takaajiksi, voisi ap vapautua siitä pankin kanssa neuvotellen. Asiaa kannattaa ainakin selvittää.
Jos vanhemmat ovat joutumassa edunvalvontaan ja hoitokotiin, voi olla edullista, ettei heillä ole kovin paljon omaisuutta, sillä se vaikuttaa hoitomaksuihin. Esimerkiksi metsäomaisuus vaikuttaa hoitomaksuihin, vaikka metsästä ei olisi mitään tuloja. Metsämaa kuitenkin kelpaa lainan vakuudeksi, myös vähäarvoinenkin asunto kelpaa kymppitonnin lainan vakuudeksi.
Voi tietysti olla, että vanhemmat jo maksavat veljen lainoja, jotka on jätetty hoitamatta. Ehkä kannattaisi tehdä vanhemmista huoli-ilmoitus taloudellisen hyväksikäytön selvittämiseksi.
Valitettavan tavallisia tilanteita nämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli-ilmoitusta minäkin ehdottaisin. Ei siitä todennäköisesti mitään seuraisi mutta olisi sekin kivi sitten käännetty.
Kiitos kaikille vastanneille, kaikki viestit luen ajatuksella ja paljon hyviä juttuja tullutkin. Tuo lainantakauksen siirto vanhemmille saattaisi olla hyvä idea. Tosin veikkaan heidän jo nyt maksavan jotain lainoja/alveja, mutta en ole halunnut tarkemmin udella, kun isälleni selkeästi vaikea asia ja haluaisin jonkinlaiset puhevälit säilyttää. Menee niin helposti riitelyksi.
Yhtenä juttuna vielä, että puolisoni ei ole puheväleissä sisarukseni kanssa, tuosta lainatakausjutusta ja jatkuvista kännipuheluista + yleisestä sekoilusta johtuen. Puolisoni mielestä minut painostettiin hommaan, mikä kyllä pitää paikkansa. Olen aina tosiaan se järkevä, mutta valitettavasti myös kynnysmatto ja erittäin huono sanomaan ei. Helpompi antaa ihmisten astella rajojeni yli kuin kieltäytyä, sillä toisten pettymys/suuttumus tuntuu kamalalta. Tämäkin on asia, jonka kanssa joudun tekemään töitä.
Vertaistukikokemuksia otetaan myös vastaan!
Ongelmanne johtuvat siitä, että Esaliina on traumatisoinut siitä, että vanhemmat ovat antaneet hänelle niin kummallisen nimen ja hän on kateellinen sinulle siitä, että sinulla on normaali nimi.
Jatkuu>
Isälläni on alkanut olla muistisairauden oireita, ja olen luvannut hoitaa heidän pankkiasiansa, kun eivät enää itse pysty. Edunvalvontalappuset tulevaisuutta varten on tehty, ja minä niissä hoitajana. Äiti ei ole koskaan ollut heidän raha-asioistaan vastuussa. Kun tämän homman aika tulee, on sisarukseni aivan pulassa, sillä en aio enää antaa vanhempieni rahoja hänelle, mistä varmasti syttyy 3. maailmansota. Luonteeltaan sisarukseni on mielestäni hankala, lapsellinen ja itsekäs. Valitettavasti asumme samalla paikkakunnalla n. 100 km päässä yhtään isommasta kaupungista. Olen harkinnut muuttoa, mutta työn saaminen muualta arveluttaa. Lisäksi tuntuu, että hylkään vanhempani, mutta samalla tekisi mieli jättää kaikki taakseen. Vanhempani ovat kuitenkin auttaneet perhettäni mm. muutoissa, lasten hoidossa ja muissa puuhissa.
Kysymys kuuluukin, että olenko kohtuuton, jos sanoisin, että vanhempieni pitäisi lopettaa sisarukseni rahallinen avustaminen?
Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Te, joilla vanhemmat ovat tukeneet sisarusta/sisaruksia teitä enemmän, oletteko katkeroituneet asiasta, vai kokeneet, että se on ollut kohtuullista?
Miten kestää hankalia syyllisyyden tunteita, kun tuntuu, että hylkään läheiseni? Toisaalta olen aina ihan väsynyt, jos juttelen hänen kanssaan.
Tiedän, että täällä palstalla voi saada aika...mielenkiintoisia vastauksia, mutta koitetaan nyt kuitenkin.