Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.
Kommentit (139)
Tota ylidiagnosoidaan ihan h*lvetisti. Ja pahintahan toi on kun vanhemmat vie väkisin lapsen diagnosoitavaksi ja siitä tulee vuosikausien/loppuelämän(?) lääkitys sivuoireineen. En sano että kaikki diagnoosit olisi tehty liian heppoisesti mutta tuntuu että epänormalisoidaan liian herkästi persoonallisuuseroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kauhea hätä siitä että hui, diagnostiikka joka auttaa ihmisiä menee eteenpäin, mitä jos joku saa siitä vaikka tukia!
Jotenkin surullista mutta ei yllättävää.Joo jostain syystä se, että autismin kirjolaiset ja ADHD:t saa diagnoosin, provosoi ihmisiä hirveästi. En ymmärrä miksi.
Näitä kiusaajia ja kurjuuden rakastajia on joka paikassa. Ei oikeasti onnelliset ihmiset vihaa ketään. Ei ADHD-ihmisiä, autisteja tai muitakaan jotka ei sovi perinteiseen muottiin.
Omana kouluaikana "ylivilkkaat" ym. oli apukoulussa tai tarkkailuluokalla. Koko ADHD termiä ei tunnettu, ei diagnosoitu.
Nykyisin tuntuu, että ihminen haluaa väen väkisin omalle tai lapsen olotilalleen jonkin diagnoosin, johon sitten vedotaan mitä ihmeellisimmässä yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Omana kouluaikana "ylivilkkaat" ym. oli apukoulussa tai tarkkailuluokalla. Koko ADHD termiä ei tunnettu, ei diagnosoitu.
Nykyisin tuntuu, että ihminen haluaa väen väkisin omalle tai lapsen olotilalleen jonkin diagnoosin, johon sitten vedotaan mitä ihmeellisimmässä yhteyksissä.
Et taida tietää ADHD:sta mitään.
Ei diagnosoida enää yhtä innokkaasti. Kohta on nepsyvalmentajaa työttömänä. Kela-korvattavuudesta niiltä pitäisi ainakin poistaa.
Ei enää muodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omana kouluaikana "ylivilkkaat" ym. oli apukoulussa tai tarkkailuluokalla. Koko ADHD termiä ei tunnettu, ei diagnosoitu.
Nykyisin tuntuu, että ihminen haluaa väen väkisin omalle tai lapsen olotilalleen jonkin diagnoosin, johon sitten vedotaan mitä ihmeellisimmässä yhteyksissä.
Jos ihmisellä on oikeasti ylivilkkaushäiriö, kyllä se diagnoosi tulee jossain elämänvaiheessa ihan pyytämättä. Ainakin minulle kävi niin. Sitä ennen muut tutut ihmiset piti minua adhd:na jo lapsesta lähtien ja mietti, olenko adhd vai autisti. Moni oli vakuuttunut, että olen adhd. Kun minulla jäi alkoholi ja juopottelu pois elämästä, lähti aikalailla lapasesta, kun ei ollut mitään normaaleja tapoja toimia ja tilalle ei tullut mikään ns. normaali hillitty ihminen ja haastavassa elämäntilanteessa sitten meni vähän eri tavalla ne asiat kuin niillä hillitymmillä ja minulle annettiin diagnoosi ihan pyytämättä sekä myöhemmin kirjaimellisesti pakotettiin hoitoakin.
Tuttu nainen hurahti neurodiagnooseihin ja sai sekä itselleen että pojalleen ADHD-diagnoosin ja lääkityksen yksityiseltä. Pojan persoonallisuus muuttui saman tien vilkkaasta ja nauravaisesta lapsesta tietokoneen edessä päivänsä viettäväksi tuppisuuksi. Nyt hän on jo aikuinen, eikä ole hievahtanut siitä tietokoneen ääreltä mihinkään edes sen vertaa, että olisi saanut itselleen tutkinnon. Äidin mielestä tämä on psykiatrian menestystarina. Millään muulla ei ole väliä paitsi sillä, että on diagnoosi ja lääkitys. Ne ovat elämän tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omana kouluaikana "ylivilkkaat" ym. oli apukoulussa tai tarkkailuluokalla. Koko ADHD termiä ei tunnettu, ei diagnosoitu.
Nykyisin tuntuu, että ihminen haluaa väen väkisin omalle tai lapsen olotilalleen jonkin diagnoosin, johon sitten vedotaan mitä ihmeellisimmässä yhteyksissä.
Et taida tietää ADHD:sta mitään.
Tiedän aika paljon. Olen hoitaja ja tästä asiasta on puhuttu usein kollegojen kanssa.
Uusi termi laiskalle saamattomalle paskalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä todella outoja kommentteja. Itse työskentelen yksikössä, jossa lapsia diagnosoidaan.
Minun lapsuudessani nämä lapset olivat tarkkailuluokalla, ei ollut diagnooseja mutta tapauksia kyllä. Nyt suurin osa heistä linnassa, alkoholisoituneita tai kuolleita. On todella hyvä, että nykyisin saa dg ja hoitoa.
Täällä yllättävän moni kommentoi, vaikkei ymmärrä yhtään, mistä on kyse.
Oman lapseni kohdalla päiväkoti huomasi ADHD-piirteet, mutta tutkimukset saatiin vasta 7 vuotta myöhemmin, ei ollut helppoa ollenkaan. Tutkimukset kestivät lähetteen saamisesta 8 kuukautta ja edellyttivät kaiken terveys- ja kouluhistorian läpikäyntiä, lukuisia haastatteluja ja testejä. Kun diagnoosi saatiin, oli helpottavaa, kun lapseni pääsi avun piiriin ja on oppinut ymmärtämään ja ottamaan huomioon asian. Myös kotona olemme oppineet toimimaan niin, että lapsi ei ahdistu tai ala riehumaan. Oikea diagnoosi auttaa oikean hoidon saamisessa ja löytämään kohdennettuja keinoja. Ei tulisi mielenkään kurittaa lasta asiasta, mille ei voi mitään.
Uskon vahvasti, että piirteiden taustalla on minuun, lapsen isään tai vanhempiimme liittyvä ympäristöllinen tai fysikaalinen tekijä, joka on aiheuttanut tämän. Aihetta ei ole tutkittu vielä tarpeeksi.
Vaan mitäpä minä selitän: Ne, jotka eivät ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää, ovat julmia ja haluavat oman ymmärtämättömyytensä takia alentaa ja vähätellä. Vaatisitko henkilöä, jolta on jalka poikki ajamaan polkupyörää, koska kyllähän se nyt pitää osata ajaa...
Sen haluan sanoa, että jos et tiedä, mistä puhut, etkä edes halua ottaa selvää, mistä on kysymys, niin parempi pitää mölyt mahassa kuin antaa tietämättömyyden näkyä ja loukata muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut oösilöt puhuvat kirjainyhdistemästä kyse on tästä diagnoosista Attention Deficit Hyperactivity Disorder joka on ollut jo 80 loppupuolella käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omana kouluaikana "ylivilkkaat" ym. oli apukoulussa tai tarkkailuluokalla. Koko ADHD termiä ei tunnettu, ei diagnosoitu.
Nykyisin tuntuu, että ihminen haluaa väen väkisin omalle tai lapsen olotilalleen jonkin diagnoosin, johon sitten vedotaan mitä ihmeellisimmässä yhteyksissä.
Et taida tietää ADHD:sta mitään.
Tiedän aika paljon. Olen hoitaja ja tästä asiasta on puhuttu usein kollegojen kanssa.
Tämän tietämättömyyden ja asenteellisuuden kyllä valitettavasti huomaa välillä terveydenhuollon henkilökunnasta. Onneksi on niitäkin, jotka ymmärtää näitä asioita paremmin.
Tätä tuli vastaan kun autistityttären kohdalla erehdyin sanomaan hoitotiimille, että tiedän lapsen olevan autismin kirjolla. Aiheutti selvän vastareaktion, kun en kuulemma voi sitä tietää. No, kyllä mä itse autistina tiesin, että lapsi, jolla on kaikki samat piirteet kun mulla, on kanssa autisti. Selvisi se tutkimuksissa sitten niillekin vihdoin, mutta vuosia siinä meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Privapuolen diagnooseja puretaan julkisella nykysin aika usein, toki ne tutkitaan siellä kunnolla ensin.
Vierailija kirjoitti:
Trendi. Vaihtuu pian. Ehkä luolahomouteen takka hangaraund-vegeilyyn.
Lääkärit ja lääkeyhtiöt saavat rahaa annetuista lääkeresepteistä.
Jengi alkaa vaan yksinkertaisesti sekoamaan tähän nykyhulluuteen ja vauhti ainoastaan kiihtyy tulevina vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Uusi termi laiskalle saamattomalle paskalle.
Ai niinkö ? Laiska saamaton paska täällä, jonka 20 minuutin tauko töissä on vajaa 10 minuuttia kun ei jaksa istua ja pitää tehdä jotain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan. Minullakin, itse asiassa isällänikin, hän on syntynyt 1950. Mitään diagnooseja ja lääkkeitä saati tutkimuksia ei tietenkään ollut, isän isä hakkasi halolla pahimman isästä ja hän sitten nyrkillä ja avokämmenellä minusta. Kaikkien haaste on ollut ylivilkkaus, keskittymiskyvyn puute ja sosiaalisten taitojen vaikeus. Hakkaaminen auttoi vähän, diagnoosi 2020-luvulla paljon.
Voi minullakin olla, mutta helvetissä pitäisi olla diagnoosi? Mitä se muuttaa mitään? Olen valinnut sellaisen tavan elää ja toimia, ettei minulla ole ongelmia selviytyä omassa arjessani. En edes yritä elää toisten ns. normojen elämää. En hinkkaa mitään asiaa 8-16 paikallani ja jokainen päivä on jollakin tavalla hieman erilainen. Virikkeitä pitää olla paljon ja en edes halua olla paikallani keskittymässä johonkin skeidaan 10 tuntia päivässä.
Lisään, että minulla on jo ylivilkkaus-diagnoosi ja on oikeastaan ihan sama, mikä se ylivilkkaushäiriö on, onko diagnoosi oikea vai väärä, siis onko kyseessä adhd tai jokin muu häiriö, kun sain tuon diagnoosin elämä ei muuttunut piirun vertaa, mutta vetoan siihen kela-asioissa , ettei ne simputa liikaa.
No sehän on adhd, ehkä vähän vanha diagnoosi, mutta käytännössä sama asia.
Minulle on annettu toinen ylivilkkaus diagnoosi siksi, että en ole antanut tehdä psykologisia testejä eli tästä johtuu se, että voi oikeasti olla adhd. Muistutan, että ylivilkkaus-höiriöitä on useita ja siis monia muitakin kuin adhd. Minun diagnoosi ei ole adhd. Oma kokemus on, että olen vilkkaampi ja vauhdikkaampi kuin adhd:t eli olen tuntenut monta adhd ja ne on minun rinnalla hitaita ja ihan normaaleja. Itse en pysty olemaan paikallani yhtä hyvin kuin adhd:t. Muuten kuitenkin minulla on kaikki adhd-piirteet, mutta olen vauhdikkaampi.
Amfetamiinin käyttöhäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trendi. Vaihtuu pian. Ehkä luolahomouteen takka hangaraund-vegeilyyn.
Lääkärit ja lääkeyhtiöt saavat rahaa annetuista lääkeresepteistä.
No ei kyllä saa lääkärit mitään rahaa lääkereseptien kirjoittamisesta.
Trendi. Vaihtuu pian. Ehkä luolahomouteen takka hangaraund-vegeilyyn.