Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta alkaa syöttämään lapselle tai nuorelle jotakin mömmöjä. Miksi ei vaan hyväksytä sitä, että ihmiset on erilaisia ja kukin menee sitten taipumustensa mukaisesti eteenpäin elämässä? On erilaisia suorittavan tason töitä, joissa adhd menestyy varmasti ihan hyvin. Ei kaikkien tarvitse olla akateemisesti koulutettuja tai tehdä muuten mitään erityisen vaativaa työtä. Vihonviimeinen juttu tuo mömmöjen syöttäminen, ihan väärä asia.
ADHD ei ole älyllinen vamma! Teen töitä akateemisella koulutuksella, mutta olen aina tehnyt luovaa työtä. Ja työni on ollut välillä hyvinkin vaativaa, esim. kansainvälistä.
Jos teet töitä akateemisella koulutuksella, ymmärrät varmasti että et ole tilastollisesti katsoen tyypillinen ADHD-tapaus.
Iso osa älykkäistä ADD (nyk. ADHD) ihmisistä on ilman diagnoosia. Eivätkä he siksi näykään missään tilastoissa.
Niin, koska älyllä pystyy kompensoimaan ADHD:n aiheuttamia vaikeuksia.
Tämä juuri, ADHD ihmiset ovat erittäin taitavia useissa asioissa, myös siinä että piilottavat oireensa eli maskaavat. Tämä voi johtaa kuitenkin lopulta uupumukseen, joka voidaan väärin diagnosoituna tulkita masennuksesi, johon saa väärää hoitoa joka ei auta. Oikea diagnoosi pelastaa elämiä ja pitää ADHD ihmiset tuottavina yhteiskunnan jäseninä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50-vuotias. Minulla on ADHD sekä laaja-alainen hahmotushäiriö mikä ilmenee esim. niin en muista pitikö jossain olla 15..00 vai 17.00 (eli kello viisi. Viistoista ja viisi). Eksyn myös jatkuvasti ja ranteisiin on tatuoitu vasen sekä oikea. Matikka on edelleen vaikeaa,just ja just tiedän että 20 + 20 on 40.
Arjen hallinta on vaikeaa,elämäni on muistilappujen ja kalenterimerkintöjen kaaos. Useiden työkokeilujen jälkeen minulle myönnettiin työkyvykeeläke 29-vuotiaana. ADHD sekä hahmotushäiriö todettiin 41-vuotiaana. Lääkitys auttaa sen verran,että saan kaikki märät pyykit kerralla kuivumaan tms. En todellakaan koe tätä minään postitiivisena asiana tai voimavarana vaan elämänä helvetissä.
Olen varma siitä,että jos olisin saanut diagnoosin jo lapsena elämästäni olisi tullut helmompaa tukitoimien ja lääkkeiden kautta! Minulla voisi olla ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms.
Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.
Oli joskus juttu ylen sivuilla.
Etsitkö lähteen ja annatko linkin?
Etsi itse lähte kun netissä olet. Luulisi että osaat käyttää Googlea jos osaat kirjoittaa tänne.
Jos sinä väität jotain niin on sinun hommasi antaa todistus väitteellesi, ei minun.
Veikkaan ettei lähdettä vaan löydy.
Autismi ja adhd liittyy usein yhteen muiden mielen lisäongelmien lisäksi. Maskaaminen on varmaan ihan järkevää, kun ei se käytös normaalia ole ja muut sietävät jo enemmän kuin muilta. Jos sietävät. Onhan se hauskan rohkeaa jonkun ulkona asuminen "vapauden" vuoksi, mutta köyhyys ja ajattelun jäykkyys tulee kyllä muussakin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms.
Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.
t. muotidiagnoosin puolustaja tai hakenut
Puolustan tutkittua tietoa. Käytän aikani tutkitun tiedon lukemiseen jotta ymmärtäisin maailmaa ja ihmisiä paremmin, en siihen että keksin huvikseni ärtymyksen aiheita kuvitteellisista ihmisistä. Lukeminen kehittää, suosittelen sinullekin.
Samoin minäkin puolustan tutkittua tietoa.
Näytä tutkimus jossa ADHD on todettu virallisesti humpuukiksi tai muotidiagnoosiksi. Ja vielä tutkimus jossa ihmiset ruikuttavat kun ei pääsekään tiettyihin ammatteihin.
Näytä tutkimus jonka mukaan ADHD ei ole muotidiagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms.
Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.
Oli joskus juttu ylen sivuilla.
Etsitkö lähteen ja annatko linkin?
Etsi itse lähte kun netissä olet. Luulisi että osaat käyttää Googlea jos osaat kirjoittaa tänne.
Jos sinä väität jotain niin on sinun hommasi antaa todistus väitteellesi, ei minun.
Veikkaan ettei lähdettä vaan löydy.
Eli et osaa käyttää hakukonetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms.
Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.
t. muotidiagnoosin puolustaja tai hakenut
Puolustan tutkittua tietoa. Käytän aikani tutkitun tiedon lukemiseen jotta ymmärtäisin maailmaa ja ihmisiä paremmin, en siihen että keksin huvikseni ärtymyksen aiheita kuvitteellisista ihmisistä. Lukeminen kehittää, suosittelen sinullekin.
Samoin minäkin puolustan tutkittua tietoa.
Näytä tutkimus jossa ADHD on todettu virallisesti humpuukiksi tai muotidiagnoosiksi. Ja vielä tutkimus jossa ihmiset ruikuttavat kun ei pääsekään tiettyihin ammatteihin.
Näytä tutkimus jonka mukaan ADHD ei ole muotidiagnoosi.
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3460012/
Sun vuoro osoittaa että on muotidiagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta alkaa syöttämään lapselle tai nuorelle jotakin mömmöjä. Miksi ei vaan hyväksytä sitä, että ihmiset on erilaisia ja kukin menee sitten taipumustensa mukaisesti eteenpäin elämässä? On erilaisia suorittavan tason töitä, joissa adhd menestyy varmasti ihan hyvin. Ei kaikkien tarvitse olla akateemisesti koulutettuja tai tehdä muuten mitään erityisen vaativaa työtä. Vihonviimeinen juttu tuo mömmöjen syöttäminen, ihan väärä asia.
Ilman niitä "mömmöjä" lapseni ei pysty keskittymään edes elokuvan katseluun.
Itkimme kaikki ilosta kun hän viimein 9vuotiaana istui elokuvateatterissa koko näytöksen ajan eikä kummankaan vanhemman tarvinnut poistua kesken kaiken hänen kanssaan. Lapsi on itsekin huomannut eron ja tykkää siitä,että voi nykyään keskittyä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms.
Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.
Oli joskus juttu ylen sivuilla.
Etsitkö lähteen ja annatko linkin?
Etsi itse lähte kun netissä olet. Luulisi että osaat käyttää Googlea jos osaat kirjoittaa tänne.
Jos sinä väität jotain niin on sinun hommasi antaa todistus väitteellesi, ei minun.
Veikkaan ettei lähdettä vaan löydy.Eli et osaa käyttää hakukonetta.
Loppupäätelmä: sulla einole todistetta väitteellesi, kunhan ajan kuluksi räksytät ja saat ihmisten haukkumisesta ja vihaamisesta vähän iloa kurjaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten elämästä tehdään jo suunnilleen vauvasta alkaen kiireistä ja rauhatonta. Esim TV lastenohjelmat on nykyisin niin rauhatonta kiljumista ja valojen välkkymistä ja liian monimutkaisia juoneltaan ettei aikuinenkaan jaksa katsoa. Sitten puhelimet ja ruudut liian aikaisin ja päälle harrastukset kireine aikatauluineen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms.
Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.
Oli joskus juttu ylen sivuilla.
Etsitkö lähteen ja annatko linkin?
Etsi itse lähte kun netissä olet. Luulisi että osaat käyttää Googlea jos osaat kirjoittaa tänne.
Jos sinä väität jotain niin on sinun hommasi antaa todistus väitteellesi, ei minun.
Veikkaan ettei lähdettä vaan löydy.Eli et osaa käyttää hakukonetta.
Loppupäätelmä: sulla einole todistetta väitteellesi, kunhan ajan kuluksi räksytät ja saat ihmisten haukkumisesta ja vihaamisesta vähän iloa kurjaan elämääsi.
Itseasiassa katsoin hakusanalla niin aiheesta oli muillakin sivulla kuin pelkästään ylellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin muistan tuon Ylen jutun diagnoosien purkamisesta. Ja ei, en aio kaivaa linkkiä jollekulle, joka ei osaa käyttö vaikkapa Ylen sivujen hakua.
Ihmetyttää, kuinka harva on diagnoosiautuudessaan miettinyt tuota leimaavaa ja rajoittavaa puolta. Ystäväni, kiltin tytön äiti, kyseli minulta poikani ollessa pikkukoululainen, että eikö kannattaisi hakea ADHD-diagnoosi, kun lapsi selvästi on muita vilkkaampi. Vastasin tälle äidille, että ei kannata, lapseni saattaa haluta vaikka lentäjäksi.
Nyt lapsemme ovat yläkoululaisia. Minun lapsellani ei ole vieläkään diagnoosia, ja keskittyminen on iän myötä parantunut, mutta energisyys on tallella. Kaveri miettii, onko tyttärensä autisti, kun kuormittuu niin kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms.
Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.
t. muotidiagnoosin puolustaja tai hakenut
Puolustan tutkittua tietoa. Käytän aikani tutkitun tiedon lukemiseen jotta ymmärtäisin maailmaa ja ihmisiä paremmin, en siihen että keksin huvikseni ärtymyksen aiheita kuvitteellisista ihmisistä. Lukeminen kehittää, suosittelen sinullekin.
Samoin minäkin puolustan tutkittua tietoa.
Näytä tutkimus jossa ADHD on todettu virallisesti humpuukiksi tai muotidiagnoosiksi. Ja vielä tutkimus jossa ihmiset ruikuttavat kun ei pääsekään tiettyihin ammatteihin.
Näytä tutkimus jonka mukaan ADHD ei ole muotidiagnoosi.
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3460012/
Sun vuoro osoittaa että on muotidiagnoosi.
Tosi ylläri ettei nuo laita tutkimusta muotidiagnoosista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin muistan tuon Ylen jutun diagnoosien purkamisesta. Ja ei, en aio kaivaa linkkiä jollekulle, joka ei osaa käyttö vaikkapa Ylen sivujen hakua.
Ihmetyttää, kuinka harva on diagnoosiautuudessaan miettinyt tuota leimaavaa ja rajoittavaa puolta. Ystäväni, kiltin tytön äiti, kyseli minulta poikani ollessa pikkukoululainen, että eikö kannattaisi hakea ADHD-diagnoosi, kun lapsi selvästi on muita vilkkaampi. Vastasin tälle äidille, että ei kannata, lapseni saattaa haluta vaikka lentäjäksi.
Nyt lapsemme ovat yläkoululaisia. Minun lapsellani ei ole vieläkään diagnoosia, ja keskittyminen on iän myötä parantunut, mutta energisyys on tallella. Kaveri miettii, onko tyttärensä autisti, kun kuormittuu niin kovasti.
Juurikin näin. Jos vaikka lapsuuden saisi elää omituisena, ja hakee sitten sen diagnoosin itse aikuisena. Myös ikä voi kompensoida tai pahentaa asioita, sen sitten näkee. Toki ymmärrän, jos haittaa on jo niin paljon, ettei selviä koulusta ja ammattiinopiskelusta, niin tarviihan sen diagnoosin sitten jo aiemmin.
Mä en oo tähän mennessä hakenut vielä diagnoosia, oon kohta 60v. Mutta kiinnostaisihan se hetken elää tavallisena, olisiko elämä sitten helpompaa lääkkeillä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ADHD:n olemassaoloon on viimeaikoina herätty enemmän, se on silti erittäin alidiagnosoitu etenkin naisilla. Naisten ADHD oireilee usein eri tavalla kuin miesten ja tytöiltä odotetaan pienestä asti käytöstapoja toisin kuin pojilta, eli tytöt oppivat vielä maskaamaam eli peittämään oireensa taitavasti. Siksi moni nainen diagnosoidaan vasta aikuisena.
Miten maskaaminen poikkeaa tavallisesta käyttäytymissääntöjen opettelusta ja noudattamisesta?
Ei kai kukaan yleensä voi sosiaalisissa tilanteissa olla täysin rento paitsi oman perheen kesken. Aina pitää huomioida, mitä voi sanoa ja tehdä ja mitä ei.
Siten että väsyy. Minäkin sain aina käytöksestä 9 tai 10, joo voin sanoa suoraan että minun ruumis oli kyllä paikalla mutta minä en. Kaikki tietää miltä tuntuu olla väkijoukossa jossa on meteliä, mutta sitä ei kaikki tiedä kun siinä ei pysty keskittymään yhtään, etsii jotain pakopaikkaa vaikkei pääse pois ja tekisi mieli huutaa kaikille "painukaa hevon v*ttuun koko s**tanan mökyapina joukko" muttet voi vaan pitää pidätellä ja hymyillä kuin olisi hyvä lääkitys sille räkänokka kakaralle joka tulee selittämään jotain. Se kuormittaa ihan älyttömästi, minä nukuin koulu aikana kun kotiin pääsin aina pari tuntia
En tiedä mikä ajatus on etteikö nuo samat asiat ja tilanteet kuormittaisi ihan neurotyypillisiäkin? Jos kuormitusta kasaantuu niin kyllä siinä ihan neurotyypillinenkin tarvii lepoa ja palautumista. Varmasti asiat ovat haastavampia jos on aistiyliherkkyyksiä tai keskittymisen vaikeutta mutta näitä samoja asioita on monilla ihmisillä ja voivat liittyä myös persoonallisuuteen, saatuun kasvatukseen tai mielenterveydenhäiriöihin kuten masennukseen, ahdistukseen ja traumaoireisiin. En tarkoita nyt sinua, viestin kirjoittajaa, mutta yleisesti puhuen niin ongelmien taustalla voi olla muutakin.
Ette te tavalliset tiedä meidän taakasta mitään. Mä esim. luin koulukirjat aina kotona ääneen itselleni, joskus pariinkin kertaan, kun en pystynyt keskittymään koulussa tunneilla. Enkä olisi pystynyt kotonakaan keskittymään, jos en olisi lukenut ääneen. Ja aina alleviivasin oleelliset kohdat. Menin omaan huoneeseeni talon peränurkkaan, ja laitoin ovet kiinni ja pänttäsin. Kummallinen lapsi. Mutta niin vaan opin asiat omilla metodeillani. Mutta tosiaan tein aina kaksinkertaisen työn muihin verrattuna. Olin aivan ällistynyt, kun lapseni sanoi, ettei hänen tarvitse lukea läksyjä, koska hän on kuunnellut tunnilla ne asiat. Ja sillä hän pärjäsi ihan hyvin. Ja minä olin huolissani, ettei hän opi tekemään töitä, kun ei vedä samanlaisia lukumaratoneja kotona kuin minä vedin.
Hmm, mietin edelleen että mikä tässä on sitten poikkeavaa meihin muihin nähden? Uskoisin että suurin osa koululaisista joutuu tekemään tuota mitä kutsutaan läksyjen tekemiseksi? Olen tehnyt itsekin tuota enkä tietääkseni ole ADHD? Vai tulisiko minun hakeutua tutkimuksiin mielestäsi? Ja minä sentään jollain tavalla sain keskityttyä tunneilla mutta silti oppiakseni ja muistaakseni kokeissa jouduin kertaamaan ja lukemaan ja kyllä, siihen tarvitsee hiljaisuutta ja omaa rauhaa, ei siinäkään ole mitään outoa. Oppimisen eteen pitää tehdä töitä että olin väsynyt itsekin. Kaikki omat kaverit kouluaikoina opetteli vielä koulun jälkeenkin asioita, kertasi ja tallensi mieleen. Tietenkin jos nykyajan tavoitetila on että koulu riittää niin sitten asia on eri. Mutta vähän tuntuu että nykyajan vanhemmilla on joillain sellaista ajatusmaailmaa että koulussa pitäisi hoitaa asiat, ja heistä tuntuu ikävältä kun joutuu auttamaan lapsia läksyissä tai tekemään jotai puheterapia tai fysioterapiaharjoituksia lapen apuna kun ammattilaisten pitäisi se homma hoitaa. Ehkä ajat ovat siis erilaiset ja sitä pidetään häiriön merkkinä jos joutuu tekemään vielä kotona töitä. Hienoa toki jos lapsesi oppii noin, mutta voihan olla että hän on lahjakas, ei keskiverto.
Alapeukuttelun sijaan voi ihan reippaasti vastailla vaikka tuohon kysymykseen että tulisiko tuolla oirekuvalla minunkin hakeutua tutkimuksiin jos ei oppinut koulussa vaan piti lukea läksyjä illat? Kiinnostaa näiden ADHD diagnosoitujen näkemys tästä että jos tämä on kriteeri?
Oli ainakin meillä vähän eri juttu, kun veli opiskeli hiljaa ja mä pänttäsin ääneen. Lisäksi pyysin usein äidin kyselemään multa läksyjä, kun olin kaikesta niin epävarma. Eihän tämä mikään kriteeri ole. Mutta kerroinpahan vaan eroja tavislapsiin verrattuna tuon tahattoman luokassa melskaamisen ja pölisemisen, ulosheittämisen ja jälki-istuntojen lisäksi. Ja mun mielestä tää oma oppimishalu todistaa myöskin sen, ettei ADHD ole tarkoituksella tuhma tai uppiniskainen, vaan haluaa itsekin pärjätä muiden mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että mun kouluaikoinani kauan sitten ne tarkkisluokalla olevat oli niitä, joilla tänä päivänä ehkä olisi tuo ADHD. Toisaalta koen myös jollain lailla tuon muotidiagnoosiksi, koska eihän nyt liki jokaisella tuo voi oikeasti olla. Onneksi ainakin julkisella puolella diagnoosi tehdään (pitäisi tehdä) tarkkojen tutkimusten perusteella, tiedot pitää kerätä jo lapsuudesta vanhemmilta, isovanhemmilta jne. Tuo kun syntymässä saatu ominaisuus, ei ASHDhen keskenkaiken sairastuta. Toisaalta joku saattaa haluta vain noita lääkkeitä, kun ainakin jossakin amfetamiinia vai onko kaikissa?
Kerropa miksi julkisen sektorin myöntämien diagnoosien määrä vaihtelee tavattoman paljon eri hyvinvointialueiden välillä. Joissain paikoissa yli 20% lapsista saa diagnoosin ja joissain toisissa taas alle 10%. Siis jos kerran diagnoosit tehdään tarkkojen tutkimusten perusteella eikä erehtymisen vaaraa juuri ole.
Eri, mutta sanon silti. Esim Pohjois-Karjalan diagnoosien suuri määrä voinee johtua näistä asioista:
- Pienellä sotealueella diagnoseja kirjoittelee 1-2 ko. diagnoosiin ihastunutta lääkäriä
- perheen sosioekonominen asema ja vanhempien koulutustaso: maakunnassa on suomen pahin pitkäaikaistyöttömyys
- alueen takapajuinen mentaliteetti. Temperamenttieroja ei hyväksytä. Ei myöskään varhaiskasvatuksessa tai koulussa.
Myös THL on kiinnittänyt huomiota siihen, että Pohjois-Karjalassa ylidiagnosoidaan tätä kehityshäiriötä. Toistaiseksi mikään tutkimus ei kai ole osoittanut tätä aivojen kehityshäiriötä perinnölliseksi?
Vierailija kirjoitti:
"Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. "
Olen ADHD, enkä ole ikinä haaveillut noistä ammateista, koska olen ymmärtänyt, että saattaisin olla vaarallinen niissä. Äkkinäiset päätökset tai panikoiminen ei olisi valtteja noissa hommissa. Toki sen hirven päältä saattaisin sujahtaa nopeasti ja vasta päätepysäkillä kysyä: Ai, mikä hirvi?
Tämä, mulla on adhd ja en aja edes autoa, koska oon yksi katastrofi liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi.
Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.
Nykyään on muotia ajatella, että kuri on lapselle haitaksi, ja sen sijaan lapsi tarvitsee ymmärtämystä ja positiivisuutta. ADHD:n rooli tässä kuviossa on se, että kun lapsi ei pelkän ymmärtämyksen ja positiivisuuden voimalla rauhoitu niin lapselle hommataan ADHD-lääkitys koska täytyyhän lapsessa siinä tapauksessa olla jotain vikaa.
ADHD-ihminen hyötyy siitä, jos on rauhallinen ihminen rinnalla. Mun on esim. helppo tehdä töitä rauhallisen ihmisen kanssa. Jos toinenkin on ADHD, hommat sekoaa tyystin, vaikka saataisiin paljon ja nopeasti aikaan näkyvää, ja se työpäivä on mulle todella todella raskas. Jos toinen on taas hitlermäinen käskyttäjä ja vttuilija, mussa nousee auktoriteetin vastustaminen, ja teen asiat päinvastoin tai toisella tavalla kuin toinen käskyttää, vaikka tiedän tekeväni "väärin", en vaan voi sille mitään, mutta huutaminen ja tahallinen nöyryyttäminen laukaisee mussa jonkun yhden naisen kapinan ja haluan vaan kokeilla, voiko asiat tehdä toisinkin. Pomot, jotka ei osaa lukea toisia ihmisiä, on muuten ihan persiistä, ihan kaikkien kohdalla.
Mutta se ei ole sen rauhallisen ihmisen tehtävä paimentaa sinua tai olla koko ajan auttamassa. Jokaisen on pärjättävä omillaan, koska siitä se palkka maksetaan. Tuo hillitön itsekeskeisyys minä ja minun tarpeet, aina vaan minä, tuntuu olevan hyvin ominaista teille.
Ei sen tarvi paimentaakaan tai edes auttaa. Riittää vaan, kun se on siinä. Sen rauhoittava ja vakaa ilmapiiri vaan tarttuu muhun, ja saan paljon aikaiseksi - kivuitta. Ja se rauhallinen ehkä jopa hyötyy musta, kun vien asioita eteenpäin ja hoksaan jotain juttuja nopeasti, uskallan kannustaa sitä vaikeissa asioissa ja seistä tukena. Ja ainakin joustavuudesta saan siltä kehuja, mutta sehän on yksi ADHD:n hyviä puolia, pystyy nopeasti muutoksiin.
ADHD:lle on kylläkin tyypillistä, että muutoksiin sopeutuminen on vaikeaa. Hän voi toki olla spontaani, impulsiivinenkin, mutta jos muutos tulee ulkopuolelta niin sen vastaanottaminen on neurotyypillistä vaikeampaa. Tämä näkyy jo lapsissa.
No mikäs se on sitten, ettei ADHD:n ongelmanratkaisukykyä koskaan kiitellä? Kun hän saa hyvän idean, se vaietaan kuoliaaksi - ja toteutetaan parin viikon päästä hissunkissun ehdottomasti unohtaen mainita, että se oli ADHD:n ajatus alunperin. Ikään kuin älynväläykset kelpaa kyllä, mutta ihminen ei.
Ihan samoja ongelmia toisia kuormittavan käytöksen kanssa adhd-ihmisillä on. Vaikka voivat olla sosiaalisempia ja vaikuttaa mukavammilta ihmisiltä. He eivät lauo ihan kaikkea epämiellyttävää rehellisyyden nimissä päin naamaa.