Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin koomista 50-vuotias menee hakemaan ADHD-diagnoosin. Miksi?

Ehkä on tullut joku stoppi, ettei jaksa enää maskata tai muuten tullut oireet vahvasti pintaan jonkun asian yhteydessä. Lääkkeillä on iso vaikutus. Elämä helpottuu kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin koomista 50-vuotias menee hakemaan ADHD-diagnoosin. Miksi?

Varmaan saadakseen apua ja selityksen oireisiinsa. Miksi se on sinusta koomista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun täällä jankataan että ADHD on vaan keksitty juttu. 

Ajan käsite on keksitty juttu. Kuri ja järjestys on keksittyjä juttuja. Työ on keksitty juttu. Käytöstavat on keksittyjä juttuja.

Vai olisiko vaan niin että asioita nimetään jotta niitä voisi selittää ja ymmärtää paremmin?

Minusta on hyvä että ADHD tunnistetaan nykyään paremmin. Ennen masennustakaan ”ei ollut olemassa” ja silti ihmiset joi tai ampui itsensä hengiltä.

Totta kai asioita voidaan nimetä. Mutta adhd:ssa ja muussa nepsyilyssä ei ole kyse niinkään nimistä vaan asioiden medikalisoimisesta. Tehdään sellaisista asioista terveydenhuollon asioita minkä ei tarvitsisi olla terveydenhuollon asioita. Tavoitteena tuntuu olevan, että kaikki ihmiselämän vaikeudet ja ongelmat pitää saada jonkin diagnoosin alle.

Tää on mun mielestä todella kummallinen tapa katsoa asioita, ja näin ajattelee aina ne, joita asia ei kosketa lainkaan. 

Miksi te ette kuuntele ikinä meitä, joiden elämä on ollut aivan hajalla, ja diagnoosi on pelastanut meidän elämän? 

Nää asiat kun ei ole teoreettisia, vaan konkreettisesti ihmisten elämää. 

Kyllä mun kyvyttömyys selvitä ja pärjätä elämässä ON aina ollut terveydenhuollon asia, jo vuosikymmeniä. 

Ne jotka ovat saaneet pitkään tavoittelemansa diagnoosin kuvailevat sitä usein samalla tapaa kuin uskoon tuloa. 

"Viimeinkin minua ymmärretään. Nyt viimein kaikki palat loksahtivat paikoilleen. Olen saavuttanut täyttymyksen. Diagnoosi pelasti minut."

Niin? 

Koska se on niin. Uskoontuloon tässä on sellainen konkreettinen ero, että nää on todellisia asioita. 

Yritätkö sä nyt esittää jotenkin negatiivisessa valossa sen, että ihminen saa apua ja elämänsä kuntoon? Eikö sais? 

Kyllä tieto omasta autismista pelasti mun elämän. Sitä ennen kaikki oli ihan kauheaa kamppailua, nykyään pärjään ihan hyvin. Ja sama lapsen kohdalla, joka oli jo autistisessa burn outissa, eikä pystynyt enää käymään koulua ollenkaan. Jos en ois tajunnut lapsen olevan autisti, en olis pystynyt auttamaan häntä pois siitä burn outista ja koulunkäyntikuntoon taas. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen evoluutio ei tietenkään etene samaa vauhtia yhteiskunnan muutoksen kanssa. Nykyiset ADHD-ihmiset ovat olleet loistavia metsästäjä-keräilijöitä, tietäjiä, noitia, sotureita yms. Oravanpyörä vaatii yhä enemmän asioita ja pitkäjänteisyyttä, ja yhä harvemmasta on sitä menestyksekkäästi polkemaan. En usko, että jotkut alkuperäisheimot edes tunnistavat tätä "ongelmaa", joka täällä kulkee nimellä ADHD. 

Alkuperäiskansat eivät varmastikaan tunnista ongelmaa nimeltä ADHD, mutta heidän elämänsä on monelta osin hyvin väkivaltaista, vaarallista ja kuluttavaa meidän elämäämme verrattuna. Että välttämättä se surullisen lopun saanut naapurin Make ei olisi heimoyhteiskunnassa elänyt yhtään sen kauemmin tai arvostetumpana.

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lainaa koko viestiä, kun on niin pitkä, mutta tähän haluan kommentoida:

"Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta."

Yksi adhd:n piirre on hyperfokus eli ihminen kykenee uppoutumaan mielenkiintoiseen asiaan hyvin keskittyneesti ja pitkäksi aikaa. Adhd:ssa ei siis ole kyse siitä, että ei kykenisi keskittymään ollenkaan, vaan se on pikemminkin tarkkaavuuden säätelyn ongelma. Tämä liittyy aivojen dopamiinitasoihin. Tehtävän pitää olla joko erittäin mielenkiintoinen, jännittävä tai kiireellinen, jotta adhd-aivot tuottavat tarpeeksi dopamiinia, jotta keskittyminen pysyy yllä.

Aiemmin tuota pidettiin "hajamielisten professoreiden" luonteenpiirteenä. Keskittyy omaan tutkimuskohteeseensa niin innokkaasti että unohdetaan ajan kuluminen ja esim. voidaan laiminlyödä tavallinen päivärytmi, ruokailu, uni.

Nykyään syvällisesti jostain tietysti aihepiiristä kiinnostuneet lapset saavat helposti autistin leiman.

"Autistin leiman" 🙄. Meinaat, että nykyään autistit tunnistetaan autisteiksi. 

Koko tuo "hajamielisen professorin" karikatyyrihän ON autisti. Ne ihmiset on olleet autisteja. Mäkään en vuosikymmeniin tajunnut olevani autismin kirjolla, kun aattelin olevani vain sellainen, niin kuin puolet suvustakin on 😃. 

Mun mielestäni on pikkuisen loukkaavaa, jos joku tuntematon tulee ja ulkoisten piirteideni, tai jopa lahjakkuuteni perusteella päättää, että olen autisti. 
Se on kivaa, jos joku kokee löytävänsä omille omituisuuksilleen selityksen sitä kautta, mutta tuntemattomien ihmisten tai omien sukulaisten diagnosointi identiteettipoliittisista syistä lähestyy jo henkistä väkivaltaa. 
 

"Autisti" on yleisesti käytetty haukkumasana, joten sitä diagnoosia ei himoita samalla tavalla kuin mitä ADHD-diagnooseja.

Ei tässä mitään diagnoosia ”himoita”. Itse haluan vain oikeanlaista apua ja ymmärtää itseäni ja siinä se. Mielummin olisin normaali ja normaalisti toimintakykyinen.

Mikä on normaali? Kaikki on omalla tavallaan normaaleja, ei ole olemassa mitään yhtä normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan höpö pöpöä KOKO ADHD 

Elin melkein kymmenen vuotta parisuhteessa ADHD-miehen kanssa. Voin vakuuttaa, että ilmiö on äärimmäisen todellinen.

Ihmisillä on erilainen luonne, ei siihen mitään höpöhöpö diagnooseja ja lääkitystä tarvita.

Eli sellaisetkin on ihan vaan normaaleja luonteenpiirteitä, että ihminen ei kykene normaaliin elämään? 

Totta kai. Se, että ihminen ei pärjää jossain ei tarkoita sitä, että hän olisi sairas. Ihmisiä ja luonteita on kaikenlaisia.

Se jolla oli koulussa vaikeaa keskittyä, ja luki läksynsä ääneen, niin kyllä mullakin oli hetket loistaa koulussa. Voitin aina luokan kisat, jossa piti oppia joku kertotaulu tai sijamuodot ekana. Miksi niistä piti kisata aikaa ja toisia oppilaita vastaan, sitä en tosin ymmärrä vieläkään. Mutta sain jopa palkintoja niistä. Ja olin myös eka joka oppi meidän luokalla lukemaan sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.

t. muotidiagnoosin puolustaja tai hakenut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.

Oli joskus juttu ylen sivuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin koomista 50-vuotias menee hakemaan ADHD-diagnoosin. Miksi?

Varmaan saadakseen apua ja selityksen oireisiinsa. Miksi se on sinusta koomista?

Diagnoosi tuo ihmiselle uuden identiteetin ja paikan osana neurovähemmistöjen yhteisöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sairasta alkaa syöttämään lapselle tai nuorelle jotakin mömmöjä. Miksi ei vaan hyväksytä sitä, että ihmiset on erilaisia ja kukin menee sitten taipumustensa mukaisesti eteenpäin elämässä? On erilaisia suorittavan tason töitä, joissa adhd menestyy varmasti ihan hyvin. Ei kaikkien tarvitse olla akateemisesti koulutettuja tai tehdä muuten mitään erityisen vaativaa työtä. Vihonviimeinen juttu tuo mömmöjen syöttäminen, ihan väärä asia. 

ADHD ei ole älyllinen vamma! Teen töitä akateemisella koulutuksella, mutta olen aina tehnyt luovaa työtä. Ja työni on ollut välillä hyvinkin vaativaa, esim. kansainvälistä.

Jos teet töitä akateemisella koulutuksella, ymmärrät varmasti että et ole tilastollisesti katsoen tyypillinen ADHD-tapaus. 

Iso osa älykkäistä ADD (nyk. ADHD) ihmisistä on ilman diagnoosia. Eivätkä he siksi näykään missään tilastoissa.

Niin, koska älyllä pystyy kompensoimaan ADHD:n aiheuttamia vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun täällä jankataan että ADHD on vaan keksitty juttu. 

Ajan käsite on keksitty juttu. Kuri ja järjestys on keksittyjä juttuja. Työ on keksitty juttu. Käytöstavat on keksittyjä juttuja.

Vai olisiko vaan niin että asioita nimetään jotta niitä voisi selittää ja ymmärtää paremmin?

Minusta on hyvä että ADHD tunnistetaan nykyään paremmin. Ennen masennustakaan ”ei ollut olemassa” ja silti ihmiset joi tai ampui itsensä hengiltä.

Totta kai asioita voidaan nimetä. Mutta adhd:ssa ja muussa nepsyilyssä ei ole kyse niinkään nimistä vaan asioiden medikalisoimisesta. Tehdään sellaisista asioista terveydenhuollon asioita minkä ei tarvitsisi olla terveydenhuollon asioita. Tavoitteena tuntuu olevan, että kaikki ihmiselämän vaikeudet ja ongelmat pitää saada jonkin diagnoosin alle.

Tää on mun mielestä todella kummallinen tapa katsoa asioita, ja näin ajattelee aina ne, joita asia ei kosketa lainkaan. 

Miksi te ette kuuntele ikinä meitä, joiden elämä on ollut aivan hajalla, ja diagnoosi on pelastanut meidän elämän? 

Nää asiat kun ei ole teoreettisia, vaan konkreettisesti ihmisten elämää. 

Kyllä mun kyvyttömyys selvitä ja pärjätä elämässä ON aina ollut terveydenhuollon asia, jo vuosikymmeniä. 

Ne jotka ovat saaneet pitkään tavoittelemansa diagnoosin kuvailevat sitä usein samalla tapaa kuin uskoon tuloa. 

"Viimeinkin minua ymmärretään. Nyt viimein kaikki palat loksahtivat paikoilleen. Olen saavuttanut täyttymyksen. Diagnoosi pelasti minut."

Toinen näistä on erittäin paljon tutkittu  neuropsykiatrinen häiriö, toinen asia jota ei voi edes todistaa millään tavalla.

Muotidiagnoosi joka myönnetään vähän joka toiselle joka sellaista keksii haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.

t. muotidiagnoosin puolustaja tai hakenut

Puolustan tutkittua tietoa. Käytän aikani tutkitun tiedon lukemiseen jotta ymmärtäisin maailmaa ja ihmisiä paremmin, en siihen että keksin huvikseni ärtymyksen aiheita kuvitteellisista ihmisistä. Lukeminen kehittää, suosittelen sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.

Oli joskus juttu ylen sivuilla. 

Etsitkö lähteen ja annatko linkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.

t. muotidiagnoosin puolustaja tai hakenut

Puolustan tutkittua tietoa. Käytän aikani tutkitun tiedon lukemiseen jotta ymmärtäisin maailmaa ja ihmisiä paremmin, en siihen että keksin huvikseni ärtymyksen aiheita kuvitteellisista ihmisistä. Lukeminen kehittää, suosittelen sinullekin.

Samoin minäkin puolustan tutkittua tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun täällä jankataan että ADHD on vaan keksitty juttu. 

Ajan käsite on keksitty juttu. Kuri ja järjestys on keksittyjä juttuja. Työ on keksitty juttu. Käytöstavat on keksittyjä juttuja.

Vai olisiko vaan niin että asioita nimetään jotta niitä voisi selittää ja ymmärtää paremmin?

Minusta on hyvä että ADHD tunnistetaan nykyään paremmin. Ennen masennustakaan ”ei ollut olemassa” ja silti ihmiset joi tai ampui itsensä hengiltä.

Totta kai asioita voidaan nimetä. Mutta adhd:ssa ja muussa nepsyilyssä ei ole kyse niinkään nimistä vaan asioiden medikalisoimisesta. Tehdään sellaisista asioista terveydenhuollon asioita minkä ei tarvitsisi olla terveydenhuollon asioita. Tavoitteena tuntuu olevan, että kaikki ihmiselämän vaikeudet ja ongelmat pitää saada jonkin diagnoosin alle.

Tää on mun mielestä todella kummallinen tapa katsoa asioita, ja näin ajattelee aina ne, joita asia ei kosketa lainkaan. 

Miksi te ette kuuntele ikinä meitä, joiden elämä on ollut aivan hajalla, ja diagnoosi on pelastanut meidän elämän? 

Nää asiat kun ei ole teoreettisia, vaan konkreettisesti ihmisten elämää. 

Kyllä mun kyvyttömyys selvitä ja pärjätä elämässä ON aina ollut terveydenhuollon asia, jo vuosikymmeniä. 

Ne jotka ovat saaneet pitkään tavoittelemansa diagnoosin kuvailevat sitä usein samalla tapaa kuin uskoon tuloa. 

"Viimeinkin minua ymmärretään. Nyt viimein kaikki palat loksahtivat paikoilleen. Olen saavuttanut täyttymyksen. Diagnoosi pelasti minut."

Toinen näistä on erittäin paljon tutkittu  neuropsykiatrinen häiriö, toinen asia jota ei voi edes todistaa millään tavalla.

Muotidiagnoosi joka myönnetään vähän joka toiselle joka sellaista keksii haluta.

Sinusta se voi olla muotidiagnoosi. Oppineet ihmiset ymmärtävät neuroepätyypillisyyden ja haasteet joita se voi ihmisille aiheuttaa.

"Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. "

Olen ADHD, enkä ole ikinä haaveillut noistä ammateista, koska olen ymmärtänyt, että saattaisin olla vaarallinen niissä. Äkkinäiset päätökset tai panikoiminen ei olisi valtteja noissa hommissa. Toki sen hirven päältä saattaisin sujahtaa nopeasti ja vasta päätepysäkillä kysyä: Ai, mikä hirvi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Kehittelit tämmöisen skenaarion vaan ollaksesi ajankuluksi tympäänyt tuntemattomiin ihmisiin jotka ”vaatii kaikkea”? No mikä ketäkin huvittaa.

t. muotidiagnoosin puolustaja tai hakenut

Puolustan tutkittua tietoa. Käytän aikani tutkitun tiedon lukemiseen jotta ymmärtäisin maailmaa ja ihmisiä paremmin, en siihen että keksin huvikseni ärtymyksen aiheita kuvitteellisista ihmisistä. Lukeminen kehittää, suosittelen sinullekin.

Samoin minäkin puolustan tutkittua tietoa. 

Näytä tutkimus jossa ADHD on todettu virallisesti humpuukiksi tai muotidiagnoosiksi. Ja vielä tutkimus jossa ihmiset ruikuttavat kun ei pääsekään tiettyihin ammatteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka haluaa ensin humpuukidiagnoosin ja pian ruikuttavat kun ei pääsekään lentäjäksi, veturinkuljettajaksi tms. 

Missä näin kävi ja kuinka monelle? Kerro vaan kun tunnet olevasi varma asiasta.

Oli joskus juttu ylen sivuilla. 

Etsitkö lähteen ja annatko linkin?

Etsi itse lähte kun netissä olet. Luulisi että osaat käyttää Googlea jos osaat kirjoittaa tänne.