Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaasti suomennettuna:

"Perinteet ovat ratkaisuja ongelmaan jonka olemassaolo on jo unohdettu. Poista ratkaisu ja ongelma palaa"

Erittäin monessa yhteiskunnassa on tunnistettu erikseen lapsettomuuden ongelma ja ikääntymisen mukana tuoma yksinäisyys - englanniksi Spinster, Kiinassa taisi olla joku termi moiselle ja Japanissa omansa. Ongelman tunnistaminen on keskittynyt enimmäkseen naisiin koska yleisesti ottaen kaikissa kulttuureissa on historiallisesti pidetty naisia aina suojeltavina ja miehet vaan kupsahtaa aiemmin tai vaihtoehtoisesti päätyneet ns. opettaja/mentori-tyyppisiin asemiin. Fakta on että stabiilissa perhesuhteessa elävät ovat poikkeuksetta onnellisempia kuin yksinasuvat ja kärsivät huomattavasti vähemmän mielenterveydellisistä ongelmista.

Eli sinun pitkän viestisi tiivistys: Lapsettomat ovat niitä onnettomia reppanoita, jotka kärsivät katkerina mielenterveysongelmista. Tuliko sinulle nyt parempi mieli?

Ei kaikki, mutta keskimääräisellä AP-laisella on vaikeuksia ymmärtää keskiarvoja ja todennäköisyyksiä. Jos joku nuori parikymppinen lukee kuinka 50+ kehuskelee kuinka onnellista ja ihanaa on elellä lapsettomana ja yksinäisenä niin k.o henkilö voi tehdä täysin typerän päätöksen jota ei voi perua. Mutta tee vai mitä naiset tekevät parhaiten - eli sabotoi ja pyri tuhoamaan toisten naisten elämää.

Yhtä järjetöntä ja vastuutonta on tehdä lapsia siksi että av-palstalla mammat kehuu kuinka upeata on ja lapsettomien elämä viimeistään viisikymppisenä katkeraa ja yksinäistä ja se dementiakin iskee kaiken lopuksi, lapsettomille.

Nuo ovat henkilökhtaisia ja niin suuria asioita ettei kukaan niitä voi minkään keskustelupalstan perusteella päättää.

Nyt tuli ehkä pohjanoteeraus koko keskustelussa, syyllistää lapsettomia joiden elämä on hyvää siitä että joku nuori niiden kommenttien pohjalta jättää lapset tekemättä ja onkin sitten keski-ikäisenä koko elämä pilalla.

Kuka syyllisti? Itse markkinoit onnellisuuttasi ja ilmeisen tasapainoista elämääsi, mutta jos joku kommentoi että tuo on tilastollisesti erittäin epätodennäköinen tapa saavuttaa onnellista elämää, niin hyökkäät ja raivoat. Jos pystyy valitsemaan lapsen saamisen ja lapsettomuuden niin vakaassa perhesuhteessa hankittu lapsi on varmin ja paras valinta onnellisuuden kannalta. Mikään päätön raivoaminen ei tuota muuta. Eikä se että joku sattuu olemaan onnellinen vaikka ei olisi lapsia/tasapainoista parisuhdetta onnistunut saamaan, muuta todennäköisyyksiä.

Itseasiassa se että pidät sitä että joku kehtaa edes vihjata ettei lapsettomuus olisi hyvä idea jonain hyökkäyksenä, kertoo hiukan ehkä siitä että et välttämättä ole ok asian kanssa.

No lukekoon sitten tilastoja ja tehköön niiden mukaan päätöksensä eikä Vauvapalstan. Tosin jokaisen olisi viisainta punnita ihan omalla kohdallaan mitä haluaa, onko rinnalla puoliso vai ei ja jos niin millainen, haluaako hänen kanssaan lapsen, kaikki tuollaiset jutut eikä tuijottaa tilastoja jotka ovat vain tilastoja, ei ihmisen elämä minkään tilaston ja keskiarvojen mukaan mene.

Olkoon mies tai nainen niin yleensä ihminen tarvitsee jonkun tarkoituksen ja tavoitteita elämälleen. Yleisimpänä vaihtoehtona noissa on perhe tai ura. Tai moisten tasapainottelu. Perheen/lapsen etuna tuossa on se että lapsi harvemmin yt-neuvottelee vanhempiaan pihalle kun taas jos rakentaa elämänsä uran/koulutuksen tai vastaavan varaan niin se voi olla huomenna poissa. Harrastukset loppuu nopeasti jos terveys oikuttelee, eikä enää pysty vaeltelemaan metsissä tms.

Työ ja haarahedelmät... ja muuta sisältöähän elämällä ei ole.

Mä olen 50+ nainen ja mulla on yksi teini-ikäinen lapsi. Mutta mulla on myos iso sosiaalinen verkosto, paljon ystäviä tuttavia ja kavereita ikähaitarilla 28-85,  pitkäaikaisimmat olen tuntenut 50 vuotta, tuoreimmat pari vuotta.  Lisäksi mulla kiireinen työ jonka puolesta matkustan ja edustan paljon, rakkaita harrastuksia ja kaksi lemmikkiä 

Mun elämä on täyttä ja kivaa mutta ajatus siitä että lapseni, joka toki on mulle tärkeintä ja rakkainta koko maailmassa, olisi mun elämäni ainoa sisältö tuntuu todella kummalliselta ja äärimmäisen kuormittavalta lapselle. En myöskaan laske sen varaan että mulla on joskus lastenlapsia, se on lapseni päätoö sitten kun sen aika on, enkä aio häntä koskaan siihen painostaa tai edes patistaa. 

Omilla vanhemmillani on neljä lasta joista kolme perheineen asuu ulkomailla ja näkee isovanhempiaan keskimäärin kahdesti vuodessa. Onneksi vanhempanikaan eivät marttyroi tai painosta meitä lapsia, vaan elävät aktiivistia eläkeläiselämää

Ja kuten joku jo aiemminkin kysyi, mihin ne kaikki ystävät ja harrastukset katoavat viisikymppisenä? 

Ehkä se tunne kun et jätä maapallolle mitään pysyvää. Et ole kenenkään isä/äiti/isoisä/isoäiti.

Vierailija kirjoitti:

jeesuskin oli lapseton ja elämässään oli huhujen ja raamatun mukaan enemmän sisältöä kuin kko ihmiskunnalla yhteensä

Jeesuksella oli mieskarkkihaaremi, eli taisi olla syystäkin lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 50+ nainen ja mulla on yksi teini-ikäinen lapsi. Mutta mulla on myos iso sosiaalinen verkosto, paljon ystäviä tuttavia ja kavereita ikähaitarilla 28-85,  pitkäaikaisimmat olen tuntenut 50 vuotta, tuoreimmat pari vuotta.  Lisäksi mulla kiireinen työ jonka puolesta matkustan ja edustan paljon, rakkaita harrastuksia ja kaksi lemmikkiä 

 

Mun elämä on täyttä ja kivaa mutta ajatus siitä että lapseni, joka toki on mulle tärkeintä ja rakkainta koko maailmassa, olisi mun elämäni ainoa sisältö tuntuu todella kummalliselta ja äärimmäisen kuormittavalta lapselle. En myöskaan laske sen varaan että mulla on joskus lastenlapsia, se on lapseni päätoö sitten kun sen aika on, enkä aio häntä koskaan siihen painostaa tai edes patistaa. 

 

Omilla vanhemmillani on neljä lasta joista kolme perheineen asuu ulkomailla ja näkee isovanhempiaan keskimäärin kahdesti vuodessa. Onneksi vanhempanikaan eivät marttyroi tai painosta meitä lapsia, vaan elävät aktiivistia eläkeläiselämää

 

Ja kuten joku jo aiemminkin kysyi, mihin ne kaikki ystävät ja harrastukset katoavat viisikymppisenä? 

Kuulemma kaikki ystävät ja sukulaiset kuolee, töistä tulee potkut ja terveys menee, joten harrastamaankaan ei enää pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsis. 

Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne. 

Miksi oletat, ettei lapsettomalla olisi puolisoa?

Miksi te ruokitte noin totaalisen väsynyttä trollia? Veikkaan että aloittajalla ei edes ole mitään lapsia, kunhan tykkää huudattaa tyhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se tunne kun et jätä maapallolle mitään pysyvää. Et ole kenenkään isä/äiti/isoisä/isoäiti.

Itse en ole tällaista tunnetta koskaan kokenut. Olen yli 50 v lapseton sinkku. Mä olen täällä vaan kokemassa tätä elämää aikani, sitten poistun. Ei siitä mitään jälkiä tarvi jäädä jälkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, älä turhaan huolehdi muiden puolesta. Kaikenlainen jossittelu on turhaa. Keskityt vaan siihen omaan elämään, niin ei tarvi miettiä muiden asioita, että miten tulevaisuudessa jollakin menee, kun ei sen elämä nyt ole jotain tietynlaista. Sulla on varmaan omissa asioissa ihan tarpeeksi, että älä vaivaa päätäsi muiden asioilla, varsinkaan tuntemattomien. Älä uhraa ajatustakaan, kun ei se elämääsi edistä, etkä sinä muiden asioita miettimällä, "mites nyt tolleen?", hoida täysillä omia asioitasi. 

Ei se lapsettomuus ole ihmiselle mikään ongelma, jos hän on päättänyt valita sen tien ja suhtautuu siihen oikein. Se on hänen elämää, turha siihen on muiden tulla nokkimaan. Suomessa ihmiset puuttuvat ihan liikaa muiden asioihin. Kun toinen elää vähänkin erilailla kuin mitä itse, niin siitä pitää tehdä heti joku ongelma. Sairasta.

No, me ollaan Suomessa, mitä voi odottaa?

Jotkut ihmiset ovat onnellisempia ilman lapsia. Vaikka itselläni on neljä lasta, ymmärrän ihmisiä, jotka ei halua lapsia. Meitä on monenlaisia ja monenlaisilla kutsumuksilla.

Tapaan lapsenlastani ehkä parin kuukauden välein, muutaman tunnin kerrallaan. Ihan ok, itse hoidin neljä lasta, sain vauvoista ja taaperoista nauttia ihan riittämiin. 

Omat aikuiset lapset ovat rakkaita ja käyvät silloin tällöin, mutta hauskempaa mulla on omien ystävieni kanssa. :) t. nainen 70 v

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 50. Mulla ei ole lapsia ja asun eri paikkakunnalla kuin hyvät ystäväni. Olen tutustunut muutamaan uuteen ihmiseen, mutta ystäviä meistä ei tullut ja hyvä niin. Ajatusmaailma ei vaan aina kohtaa.  Joskus voin olla hetkellisesti  pitkästynyt ja keksiä elämääni uutta sisältöä tai kaivata vanhoja hienoja ystäviä ja jopa tavata heitä, mutta talven tulleen kaivaudun taas karhun pesääni ja hykertelen onnellisena tekemistäni valinnoista.  Ettekö te äidit koskaan ole tyytymättömiä mihinkään elämässänne? Ette edes vaihdevuosien aikaan? Enpä usko.

Puoliso haaveilee pääkaupunkiseudulta Lappiin muuttamisesta, mutta minä olen laittanut tälle stopin. Ei kai itse näe vaaleanpunaisten lasiensa läpi, millaisia juoppoja rassejuntteja suurin osa sukulaisistaan ja paikallisesta väestä on. Minua ei kiinnosta kuunnella sanaakaan enää teoreettisista eekereistä ja kaikesta muusta vastenmielisestä ja sen itsensä hengiltä juomisen seuraaminenkin on vain masentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne olemassaolovat ystävyyssuhteet noin vain katoaisivat viisikymppisenä?

Porukat alkavat kuolla silloin. Kummit, vanhemmat, muutama työkaveri, perhetuttu, ystävä...

Kuusikymppisenä saa lukea jo entisten luokkakaverienkin kuolinilmoituksia.

Sitä päivää odottaessa, että näen niiden kiusaajien kuolinilmoitukset.

Osa niistä oli jo koulussa sen verran dingdong ja viinan perään, että ovat jo varmaan kuolleet maksakirroosiin tai puukoniskuun.

Ei paljoa hetkauta.

Ap voisi havahtua ymmärtämään että ei ne lapset ole mikään ainoa onni ja autuus elämässä. Päinvastoin ap, elämä voi olla ihanaa kun saa tehdä kaikkea mitä huvittaa vuodesta toiseen. Ei voi ikävöidä sitä mitä ei ole, siksi en koemitään tyhjyyttäkään ilman lapsia. Muista että ne lapset on "vain lainaa" sullekin. Elävät omaa elämää kasvaessaan. 

nää on hauskoja nää erilliset ajattelemaan havahtuvat ihmiset. Ja aina se ajattelu kohdistuu toisten ihmisten tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Ei koskaan siihen mitä itse olisi voinut tehdä paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika tyhjää on ihmisen elämä ellei siinä ole muuta sisältöä kuin lapsissaan kiinni roikkuminen. Antaisit heidän elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi.

Samaa mieltä! Tunnen lukuisia lapsettomia viisikymppisiä (ja vaikka minkä ikäisiä) eikä heidän elämästään puutu YHTIKÄS MITÄÄN. 
Huolimatta siitä, että itse olen äiti ja anoppi ja neljän ihanan mummi, ein IKINÄ väittäisi kenenkään muun elämää tyhjäksi. 

 

velat paniikissa

12h yö- ja aamuvuoroja tekevänä voin sanoa ettei se elämä siitä sen värikkäämmäksi muutu.

Se että pitäisi tuolla aikavälillä vielä kuunnella jonkun kakaran (tai useamman) kiljumista ja kiukuttelua, siihen päälle vielä koulu/tarha/muut valmistelut ja mahdolliset muut akuutit käynnit ja/tai omat tarpeet (bonus jos joutuis vielä keskellä päivää juoksemaan jollekin varatulle ajalle (akuutin tarpeen takia) jota ei pysty vaihtamaan parempaan).
Sitten kun pitäisi vielä yövuoron jälkeen olettaa että joku kakara ymmärtäisi pitää pienempää meteliä tai olla häiritsemättä ja herättelemättä joutavilla jutuilla kun on jo ennestään alle 8h aikaa nukkua ja siitäkin huolimatta pitäisi herätä 1-3h aikaisemmin toistamaan samoja rutiineja ja ennakoimaan töihin lähtö.
Ja sitten jos puoliso on vielä samalla ikä-tasolla henkisesti niin ei oo paljoa apua, lisää stressiä ja (henkistä) väkivaltaa ennestään väsyneeseen elämään.
Ja sit viel pitäis päästä lintsille ja puuhamaahan ja särkäniemeen ja saada se uus pleikka peli ja uus konsoli, mut isi ja äiti on p.....

Elämä on kärsimystä ja tyhmiä päätöksiä täynnä.

Oon loppu ja väsynyt, mulla ei ole mitään energiaa tai elämää työn ulkopuolella enää, kaikki aika menee töissä ja siitä selviämiseen, mutta palkka juoksee ja saan maksettua laskut näinä ankeina aikoina, koska mulla ei ole kakaroita.

Ei se miehelle mitenkään huonoa oo. Voi juopotella 

Jo tyhjää on, olen lapseton 64-vuotias yksineläjä. Ei ole edes lemmikkejä, kun en halua vangita niitä näin pieniin tiloihin. 

Tykkään. Olen onnellinen.

Onneksi luonnevikaiset ei lisäänny.