Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton

Olen 27vuotias ja asun kaupungissa, minulla on harrastukset ja puoliso. En minäkään ole uusia ystäviä saanut sitten opiskelujen päättymisen jälkeen. Uudet tuttavuudet ovat olleet vain työkavereita, joidenkaan kanssa en vapaa-ajalla tapaa. En koe mitenkään huonona tilannetta ja en jaksa uskoa, että lapsia pitäisi hankkia sen varalta ettei jää yksin. Kyllähän ne lapsetkin lentää pesästä ja heille rakentuu omat elämät sosiaalisine suhteineen.  Mietin omaa äitiäni, joka lähestyy 60 ikävuotta. Eipä hänelläkään uusia kavereita ole mistään muualta kuin töistä. 

Vierailija kirjoitti:

Se on juuri näin. Elämän sisältö pitää etsiä asioista, mitä pystyy tekemään.. 

Viisikymppisenä on hyväksyttävä se fakta, että jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut oman perheen.

 Sivusta on saanut seurata, miten toiset löysivät kumppanin ja saivat lapsia. Ei heidänkään elämä ole helppoa ollut. Mutta heidän elämällä on merkitys, lapsettoman ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä. Kunhan nyt teet duunia, maksat laskut ja verot ja yrität olla onnellinen. 

Mun mielestä silloin, jos täytyy arvostella muiden eri tavalla elämäänsä eläviä ihmisiä, se kertoo pikemminkin siitä, että oman elämän merkityksen kanssa on ongelmia. Ihminen, jonka oma elämä on onnellista ja merkityksellistä, ei koe tarvetta vähätellä muiden elämää tai määritellä, millainen elämä on arvokasta. 

Vankilat on täynnä jonkun "elämän merkityksiä". 

Ja vanhainkodit on vähintään puolillaan yksinäisiä vanhuksia, joiden elämällä "piti olla merkitys".

Ymmärrän toki, jos geenien siirtäminen eteenpäin on se sun elämän merkitys. Mitään muuta lapsi ei lupaa.

:D 1) Oon 57 2) Tiesin jo lapsena, etten halua äidiksi 3) Oon eläny täyden elämän ja toteuttanu kaikki unelmani 4) Nautin hiljaisuudesta, asun maalla ja olen onnellisimmillani koskaan. 5) Olisko ap:lla jotakin kysyttävää?

Ei kannata elää vain lasten kautta. Kun olet lapsesi kasvattanut ja ne on maailmalle lähtenyt niin kannattaa hankkia elämään muitakin mielekkäitä asioita kuin van lastenlapset. Takerrut niihin liikaa, jos käytät heitä välineenä yksinäisyyden ehkäisyssä. Suosittelen ap:lle muutakin elämää.

Vanhusten yksinäisyyttä liiotellaan. Suurin osa vanhuksista viihtyy ihan hyvin yksin. Se yksinäisyys tulee siitä kun on se lapsi, joka ei koskaan käy ja jota on ikävä. Kyse on enemmän ikävästä kuin yksinäisyydestä.  Jos sitä lasta ei ole niin ei ole ikävää eikä myöskään yksinäisyyttä. Perheellinen ei voi koskaan täysin ymmärtää perheetöntä ja toisin päin.

Pelottavaa, jos lapsia hankitaan siksi, että eläkkeellä ei pitkästytä.

Silloin pitää ottaa käyttöön ne lapsena ja nuorena luodut ystävyyssuhteet. Niitä ei tarvitse luoda uudelleen, pieni lämmitys riittää. 

Kyllä vahvin ja onnellisin seniori-ikäinen on se, jolla on ympärillään hyviä ihmissuhteita oman perheen ulkopuolella(kin), ja joka osaa nauttia elämästä myös yksin.

Jos jättäytyy puolison ja lasten varaan, eikä ylläpidä muita ihmissuhteita, tulee ennemmin tai myöhemmin se päivä, kun puoliso menehtyy. Siinä on vaikea jatkaa elämää onnellisena, kun on ollut liian riippuvainen. Mahdolliset lapset ja lapsenlapset voivat olla ympärillä, mutta lopulta onni pitää löytää sisältä itsestä. Mahdollisten perillisten lisäksi/sijasta tarvitaan muita ihmisiä rinnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pehmentääkö lastensaanti osan vanhemmista pään/aiheuttaako todellisuudentajun hämärtymistä?

se ajatus siitä että elämä jatkuu vaikka oma loppuu. eikä se ole mitään hämärtymistä, kun ei lisäänny tää maailma näyttää ittee varten tehdyltä

Onpa outo ajatus. Huolimatta siitä että olemme lapsettomia, ymmärrämme kyllä, että maailma jatkaa radallaan myös meidän jälkeemme. Ja minusta jopa tuntuu, että moni lapseton välittää tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista tällä pallolla enemmän kuin perheelliset.

Olet oikeassa. Ja meillä lapsettomilla on kyllä sisaria ja ystäviä, rakkaita ihmisiä, joilla on lapsia. Totta kai heidän tulevaisuus huolettaa ja sitä haluaa vaalia.

Aapee on vaan tyhymä kun tuolla lailla laittaa immeiset lokeroihin. Yksinkertaisen ihminen yksinkertaista ajattelua. Joko tai.  Miten joillekin on noin vaikea ymmärtää toisen eri tavalla elävän elämää. Onko se jotian tunnekylmyyttä? Minä ymmärrän äitejä monissa asioissa vaikka en ole äiti. Olen nähnyt niin paljon äitejä elämässäni. Miksi sinä et ymmärrä lapsettomia yhtään?

Että oikein havahduit. Onpa jännää. Ehkä kannattaa lopettaa ajattelu ja jutella niiden lapsettomien kanssa. Onko mielessä tuossa iässä enää lapsettomuus vai enempi se ensi viikon syöpähoito ja vaihdevuosireseptin uusinta...

Vierailija kirjoitti:

:D 1) Oon 57 2) Tiesin jo lapsena, etten halua äidiksi 3) Oon eläny täyden elämän ja toteuttanu kaikki unelmani 4) Nautin hiljaisuudesta, asun maalla ja olen onnellisimmillani koskaan. 5) Olisko ap:lla jotakin kysyttävää?

Hän ei tiedä vielä. Hänen täytyy ensin havahtua ajatelemaan. 

Havahduit miettimään aamulla aikaisin, eikö elämässäsi ole muuta sisältöä? 

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää ottaa käyttöön ne lapsena ja nuorena luodut ystävyyssuhteet. Niitä ei tarvitse luoda uudelleen, pieni lämmitys riittää. 

Ei kannata hylätä niitä ihmissuhteita, vaikka saisi lapsia. Ystävistä tulee pitää kiinni kaikissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää ottaa käyttöön ne lapsena ja nuorena luodut ystävyyssuhteet. Niitä ei tarvitse luoda uudelleen, pieni lämmitys riittää. 

Sehän riippuu ihan ihmisistä ja sen yksinäisyyttä pelkäävän lapsellisen lähestymistavasta. Kaikki suhteet eivät ehkä ole enää lämmitettävissä vuosikausien hiljaisuuden ja torjumisen jälkeen. Muilla on elämä mennyt eteenpäin ilman sitä jota ei ole entiset ystävät, ainakaan lapsettomat, kiinnostaneet täydessä elämässään.

Mun elämä on mukavan rauhallista. En toki ole vielä 50, mutta tyytyväinen lapsettomuuteen.

Tänään ruokakaupassa todistin, kun about ikäiseni nainen posket ärtymyksestä punaisina koitti komentaa kärryissä roikkuvaa ja riehuvaa pikkupoikaa. Lipsahti muutama kirosanakin häneltä. Lapsi ei kuunnellut, eikä häntä selvästi kiinnostanut lainkaan äidin komennukset. Ilmekään ei kärähtänyt ja jatkoi vaan riehumistaan.

Nainen näytti niin väsyneeltä ja turhautuneelta, että sääliksi kävi. Itse olin lauantai illan rentoutumiseen herkkuja ostamassa ja hän ei saa viikonloppunakaan hetken rauhaa riiviökakaroiltaan. Hyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää ottaa käyttöön ne lapsena ja nuorena luodut ystävyyssuhteet. Niitä ei tarvitse luoda uudelleen, pieni lämmitys riittää. 

Sehän riippuu ihan ihmisistä ja sen yksinäisyyttä pelkäävän lapsellisen lähestymistavasta. Kaikki suhteet eivät ehkä ole enää lämmitettävissä vuosikausien hiljaisuuden ja torjumisen jälkeen. Muilla on elämä mennyt eteenpäin ilman sitä jota ei ole entiset ystävät, ainakaan lapsettomat, kiinnostaneet täydessä elämässään.

Minua kyllä on turha lämmitellä kenenkään, joka ei perheellistyttyään ole pitänyt lainkaan yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, jos lapsia hankitaan siksi, että eläkkeellä ei pitkästytä.

Lapset on työikäisiä, kun vanhemmat on eläkkeellä. Mitäs seuraa niistä on? Ei minusta ainakaan ole, kun asun kaukana ja matkustan työkseni. Todella todella huono syy siis hankkia lapsia.

Minulle tulee aloittajasta mieleen yksi työkaverinainen, joka ei muusta puhukaan kuin lapsenlapsistaan. Tyyppi suuttuu, jos muut eivät jaksa kuunnella sen juttuja. Helvetin rasittava akka. On vielä äänessä koko ajan eikä osaa pitää suutaan kiinni sekuntiakaan.